108. Ekonomistit pakottivat minut ”vastentahtoisesti” ottamaan parhaan visionäärin ja ennustajan viitan

Olen jo kerran aikaisemminkin omahyväisyyden puuskassa julistanut itseni Suomen parhaaksi ennustajaksi. Nyt olen vakuuttunut arvioni oikeellisuudesta, koska kaikki Suomen ns. ”huippuekonomistit” ovat minut pakottaneet siihen. Perusteluni pitäisi olla kohtalaisen vakuuttavat. 

Tuskin kukaan Suomessa on uskaltautunut hyökkäämään ja kritisoimaan niin kovasti ja vieläpä nimeltä vallassaolevia uusliberalistisia talousprofessoreita ja muita ekonomisteja vastaan. Pankkien ekonomisteja ei tarvitse ottaa edes mukaan kohteeksi, koska he ovat pelkkiä pankkien ja pääoman propagandisteja eivätkä puolueettomia tutkijoita. 

Graafi nro: 1.  Suomen10 ”huippuekonomistia”

Kuvateksti: Markus Jänttiä lukuun ottamatta, tässä on tämän hetken uusliberalistiset Hesarin valitsemat ”huippuekonomistit”, jotka eivät osaa tai uskalla puolustaa omaa tiedekuntaansa, vaikka olen kritisoinut heidän ammattitaitoaan kohtalaisen provosoivasti.

106 Syytän ekonomisteja sekä visioiden puutteesta että moraalittomuudesta. 11.03.2026
https://ariojapelto.blogspot.com/2026/03/106-syytan-ekonomisteja-seka-visioiden.html

107. Lamojen syylliset, jopa syyllisyysjärjestyksessä.

 https://ariojapelto.blogspot.com/2026/03/107-lamojen-syylliset-jopa.html

Olen pyytänyt näiltä valtakunnan ”huippuekonomistellta” oheisista kahdesta kritiikkikirjoituksesta VERTAISARVIOINTIA, jotta heillä olisi mahdollisuus puolustautua ja osoittaa syytökseni vääräksi. Näinhän tiedemaailmassa tulisi toimia, jotta ”taloustiede” ja ala kehittyisi lähemmäs ns. ”totuutta”. 

Hiljaista on ollut. Yksikään Hesarin valitsemista ”huippuekonomisteista”” ei ole uskaltautunut puolustamaan tiedekuntansa tarpeellisuutta sekä ”taloustieteilijöiden” osaamisen tasoa ja oikeutusta. Ovatko kaikki ekonomistit pelkkiä pelkureita ja ”vellihousuja?”

Tai itse asiassa kysymys ei ole edes tieteestä vaan taloususkonnosta. Maailmassa on kymmenkuntatalouden uskontokuntaa, joista suomalaiset ekonomistit hurahtivat 80-luvun alussa ns. friedmanilaiseen uusliberalistiseen uskonlahkoon.

Taloustiede on merkillinen ”tiede”, jossa täysin vastakkaiset taloustutkijat voivat saada talousnobelin samasta aiheesta. Melkein kaikki Nobel-palkinnon saajat ovat olleet uusliberalistisia ”tiedemiehiä” ja se on tärkein kriteeri palkinnon saamiseksi. Esimerkiksi talousprofessorit Robert Lucas ja James Tobin saivat Nobel-palkinnot, vaikka olivat täysin eri mieltä pääomamarkkinoiden vapaudesta.

Lucas oli Chicagon yliopiston ns. ”Chicagon poikien”) professori ja oli täysin vapaitten markkinoitten kannattaja. Tobin puolestaan piti markkinoiden sääntelyä tarpeellisena (Tobinin vero).

Uusliberalistisia taloustieteilijöitä on pilvin pimein. Kirjon toisessa päässä on Nobelin palkinnon vuonna 1971 saanut Simon Kuznets, joka todisti epätasa-arvoisuuden kuilun väistämättä kapenevan sitä mukaa kuin taloudet kehittyvät ja tulevat monimutkaisemmiksi.

’Taloustieteen Nobelin jakaa Ruotsin pankkiyhdistys, ei Nobel-komitea. Palkinnon luoja Alfred Nobel kääntyisi haudassaan, jos hän tietäisi. että hänen nimissään edistetään ”noituutta”. 

Nobelia ei ole annettu esimerkiksi John Maynard Keynesille, joka on ehkä merkittävin taloustieteilijä katsoessaan, että vapaa markkinatalous tarvitsee poliittista sääntelyä. Samoin boikotissa on ollut toinen merkittävä taloustieteilijä Thomas Piketty, joka on tieteellisesti todistanut nobelisti Kutznetsin uskomukset. Hänellä oli fundamentalistinen kapitalistinen usko siihen, että vapaa pääoma pelastaa maailman ja luo hyvinvointia kaikille.

Graafi nro: 2.  Täystyöllisyys ei ole mahdotonta.

Kuvateksti: Tätä samaa pajunköyttä suomalaiset ekonomistit ovat uskotelleet hyväuskoisille poliitikoille jo vuosikymmenestä toiseen. Eikö heitä voida asettaa minkäänlaisen vastuuseen kuluttajasuojan rikkomisesta?

Ennen Friedmanin uusliberalistisen uskonlahkon valtaannousua, vallassa oli ns. ”keynesläinen uskonlahko”, johon itsekin kuulun. 90-luvulle asti Euroopan talous ja hyvinvointi kasvoi sodan jälkeen tasaisesti kaikissa kansanluokissa. Sitten suomalaiset. ekonomistit hurahtivat uusliberalistiseen ns. ”vapaus-ideologiaan”, jonka uskoteltiin kiihdyttävän kansalaisten hyvinvointia. 

John Maynard Keynes, joka oli kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin perustaja, ei aikoinaan innostunut markkinavoimien kahlehtimattomuudesta: “Kapitalismi on häkellyttävä uskomus, jonka mukaan pahimmat ihmisistä tekevät pahimmanlaatuisia asioita kaikkien yhteiseksi hyväksi”, totesi Keynes.

Nyt on viimein tullut selväksi, että suomalaiset ekonomistit ovat jo ainakin 40 vuotta johdattaneet poliittisia päättäjiä harhaan. Sen lisäksi he ovat osaamattomia ja ammattitaidottomia pelkureita puolustamaan ammattikuntansa mainetta.

Vallassa oleville taloustieteilijöille bruttokansantuote (BKT) on ollut heille tärkein hyvinvoinnin mittari. He ovat jo parikymmentä vuotta valittaneet ja ihmetelleet kun talous ei vain ota kasvaakseen. He eivät ole ymmärtäneet, että automaatio ja nyt tekoäly ovat vieneet kaikki perinteiset tuotannon työpaikat. Tietokoneen ja tekoälyn avulla myös palvelualojenkin työpaikat ovat muuttuneet itsepalveluksi, jotka eivät enää näy BKT:n tilastoissa.

Tekoälyn ja itsepalvelun aikana siitä on tullut vielä aiempaa vajavaisempi mittari. Tekoäly poikii paljon suuremman tuottavuusloikan kuin tilastot näyttävät, ja loikasta hyötyvät eniten teknologiajätit. Ekonomistit eivät ymmärrä vieläkään, että teknologia ei hyödytä kansalaisia vaan kaikki tuottavuushyödyt ohjautuvat lopulta digimiljardööreille. Taloustieteilijöille BKT on ainoa talouskasvun mittari ja sen sisäinen tulonjako ei merkitse heille mitään. Tärkeintä on kasvu  ilmastomuutoksesta välittämättä.

Olen aiemmin kritisoinut professori Pertti Haaparantaa otsikolla: Bruttokansantuote ei ole hyvinvoinnin mittari. Sen avulla voidaan hävittää jopa voitot ja piilottaa verot.

Ekonomistit ovat talouden ja BKT:n kasvuennusteista aivan onnettopmia. Jopa lapset ennustavat paremminkuin ennustelaitokset.  Kalevi Sorsa -säätiö tutki parinkymmenen vuoden takaisia ennustuksia. Jopa vuoden ennusteissa etumerkki voi olla väärin. Siinä tutkittiin Valtionvarainminiseriön, eri tutkimuslaitosten ja pankkien talousennusteita. Kaikkein huonoimpia olivat VM, Etla ja Labore, jotka ennustivat aina liian optimistisesti. 

Nyt viimein uskallan väittää julkisesti, että olen ollut ylivoimaisesti Suomen paras visionääri ja ennustaja. Olen jo 40 vuotta sitten varoittanut tulevasta talouskehityksestä ja kirjoittanut siitä kirjan jo 80-luvulla. Kaiken kukkuraksi sen visiot ja ennustukset ovat valitettavasti toteutuneet sataprosenttisesti.

Graafi nro: 3. Kolme onnistunutta ennustusta

Kuvateksti: Jos haluat lukea nämä kolme ennustusta, se käy täältä.  

Olen ennustanut kaikki kolme edellistä lamaa ETUKÄTEEN. Sellaiseen ei yksikään suomalainen ekonomisti, työelämän- tai tulevaisuuden tutkija ole kyennyt. Nytkään he eivät varoita seuraavasta rysähdyksestä, joka jo väijyy aivan kulman takana. Se tulee, kun digijätit alkavat tekoälyn pudotuspelin lähivuosina. Voittaja vie kaiken, joten digimiljardöörit sijoittavat tekoälyyn kaikki omat miljardinsa. Niiden lisäksi pääomasijoittajat osallistuvat digimiljardöörien osakeanteihin.

Voittajasta ei tule enää biljonääri vaan triljardööri ja samalla koko maailman valtias. Elon Musk teki ensimmäisenä yhtiöstään SpaceX:stä osakeannin, joka ylimerkittiin reilusti ja hänestä tuli heti ensimmäinen biljonääri. Hän myi pienen osan yhtiöstään, jonka osakkeen listautumishinta oli 120 kertaa yhtiön liikevaihto (normaali pörssin keskihinta on 10 kertainen).

Yhtiön odotusarvo kertoo jättimäisestä riskistä, josta ahneimmat ja häikäilemättömimmät pääomasijoittajat taistelevat itsensä henkihieveriin vivuttamalla jopa pankkien velkarahalla. Kaikkein häikäilemättömimmät myös ”shorttaavat” osakkeilla ja lisäävät riskikierroksia, kun voittaja on vielä epäselvä. Uhkapeli vain kiihtyy, kun Open AI ja Anthropics tulevat mukaan listautumisantien uhkapeliin. Kun lopullinen rysähdys tulee, seuraavan laman kärsijöinä ja maksajana ovat taas tavalliset kansalaiset ja markkinoiden pelastusoperaatioissa veronmaksajat. 

Ymmärrän, että oikeat ”arvaukseni” tai ennustukseni ovat erittäin kiusallisia tiedemaailman huipulla oleville talousprofessoreille, kun tiedemaailman ulkopuolelta tulee ”mies metsästä ja ”pesee” suvereenisesti kaikki talouden ”huippuosaajat”. 

Jo 90-luvulla sain pientä debatointia aikaiseksi Yliopisto-lehdessä, kunnes silloinen tiedeosaston mahtimies professori Vesa Kanniainen lopetti epäortodoksimaiset kirjoitukseni lehdessä. Sain aikaiseksi vilkasta keskustelua, vaikka silloiset talousprofessorit eivät koskaan puuttuneet kirjoitusteni asiasisältöön. Kirjoitusten sisältö oli mitätöntä koska kirjoittajalla ei ollut professorin statusta.

Kauppalehden toimittaja yritti saada minulle ja professori Juha Siltalalle (psykohistorijoitsija) julkiseen lehden debattiin kahta uusliberalistista talousprofessoria. Vastaus oli silloinkin kaikilta kielteinen. Saatesanat olivat ”tiedemiehiltä” meille  mairittelevia: "räyhäävä tyhjäntoimittaja", "populisti", "demagogi", "kiihkoilija", "diletantti", "suunsoittaja", ”kylähullu” jne. 

Nyt kun olen uskaltautunut julistaa itseni heitä huomattavasti paremmaksi ”taloustietäjäksi”, heidän nimittelynsä varmaankin paranevat entisestään, kuten: ”Itsekeskeinen narsisti”, ”omahyväinen besserwisser”, ”halkeamispisteessä oleva ego” jne. He varmaankin vertaavat minua toiseen ”vaatimattomaan” mieheen kuten Donald Trumpiin. 

Vertaus olisi näiden ”huippuekonomistien” mielestään varmaan osuva. Washington Postin mukaan Trump on valehdellut presidenttinä keskimäärin kaksitoista kertaa päivässä. Kun Trump oli toiminut Yhdysvaltain presidenttinä vain 828 päivää, siinä ajassa hän oli The Washington Postin faktantarkastusprojektin mukaan ehtinyt kertoa julkisesti 10 111 valhetta tai harhaanjohtavaa lausuntoa. Se tarkoittaa keskimäärin kahtatoista valhetta tai muunneltua totuutta päivässä.  

Pyynnöistäni huolimatta ”huippuekonomistit” eivät löytäneet taloustieteilijöihin kohdistamistani kritiikkikirjoituksista aivan yhtä monta virhettä tai valhetta. Minusta tuntuu, että 40 vuoden aikana ekonomistien poliittisille päättäjille ehdottamat talouden kasvun ja työllisyyden korjausehdotukset ylittävät reilusti Trumpin valheiden määrän.

Graafi nro: 4.  Trump Jeesuksena

Kuvateksti: Ihan Jumalaksi en ole sentään ajatellut julistautua.

Oikeassa oleminen on aika vekkuli asia. Se on vähän samanlaista kuin lohen pyytäminen. Sitä kannattaa pyytää vaikkei sitä saisikaan. Ennustaminenkin kuuluu samaan sarjaan. Professori Klaus Kultti on sanonut, että se ei kuulu taloustieteen piiriin. Silti olen syyllistynyt siihenkin otsikolla: ”Suurin synti Suomessa on ennustaa tulevaisuutta oikein”.

Talouden ennustaminen olisi taloustieteilijöille erityisen tärkeää, koska poliittisille päättäjille se olisi kullanarvoinen asia. Varsinkin, kun he ovat omineet täydellisen monopolin kaikesta talouteen liittyvistä asioista – ja siitähän heille maksetaan.

Olen jopa sairaalloisessa itserakkaudessani todennut: ”Tulevaisuutta voi ennustaa, jos vain osaa!”

Siinä on tukiopetusta ”huippuekonomisteille” ihan maan pinnan tasolta ja vain maalaisjärjellä tehtynä. Koska ”huippuekonomistit” ovat ihan pihalla teknologian kehityksestä, käännyin myös tulevaisuuden tutkijoiden puoleen. Tässä oli viesti heille:

 Arvoisat tulevaisuuden tutkijat,

 Olen ihmetellyt, kun tulevaisuuden tutkijat loistavat poissaolollaan julkisuudesta juuri nyt, kun sille olisi mitä suurinta tarvetta. Uusliberalistiset ”huippuekonomistit” ovat hallinneet mediatilaa jo 40 vuotta ja antaneet poliitikoille vääriä ohjeita. Ovatko tulevaisuustutkijat olleet vain pelkkiä ”horoskooppitutkijoita” kuten 1990-luvun silloiset ja nykyiset valtavirtaekonomistit. Heidän ennustustaitonsa ei riitä edes vuotta pitempään. 

Minullakin on ollut pientä kosketuspintaa Turun tulevaisuustutkijoihin. Jo vuonna 1987 Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen johtaja ja Rooman klubin jäsen Pentti Malaska kutsui minut puheenjohtajaksi Rooman klubin Suomen komitean järjestämään tilaisuuteen. Osallistujina oli n. 25 yliopistomaailman professoria ja yritysmaailman huippujohtoa. 

Keskustelijoina oli joitakin nimiä mainitakseni mm. Ilkka Niiniluoto, Matti Otala, Ohto Manninen, Timo Koski, Eero Paloheimo, Esa Jutila, Risto Ihamuotila, Paavo Havas, K.J. Lång, Kalle Isokallio, Osmo Kuusi, Jari Paldanius, U.B. Lindström, Mika Mannermaa jne. – siis kohtalaisen arvovaltaista ja tulevaisuuteen orientoitunutta väkeä. 

Siis 1980-luvulla Tulevaisuuden tutkimuskeskus ei ollut vielä näkymättömänä ”vilttiketjussa”. Olin ollut Malaskan kanssa yhteydessä koko ajan, mutta ensimmäisen kirjani julkistus vuonna 1989 ilmeisesti vakuutti ja aktivoi hänet. Hän kutsui minut 20.10. 1994 kilpailutiimiinsä. Hän oli saanut kutsun UNESCO:n järjestämään maailmanlaajuiseen kilpailuun, johon oli valittu kymmenen johtavaa maailmalla jo kannuksensa hankkinutta tulevaisuudentutkijaa! 

Graafi nro: 5.  Malaska ennustaa Suomeen huipputyöttömyyttä.

Kuvateksti: 80-luku oli Suomen talouden kulta-aikaa. Olimme ”Euroopan Japani” ja oli täystyöllisyys (vain kahden prosentin kitkatyöttömyys). Olimme Malaskan kanssa ainoita Suomessa, jotka uskalsivat varoittaa tulevasta massatyöttömyydestä.

Jatkuu: Tehtävänä oli tuottaa vähintään 100-sivuinen tulevaisuusprognoosi otsikolla “Man ́s Work, Tomorrow”. Voittajatiimi saisi palkinnoksi 100 000 US dollaria. Kilpailutiimiin Malaska oli valinnut myös Antti Kasvion Tampereen Yliopistosta ja Jan-Otto Anderssonin Åbo Akademista. Kasvio ja Andersson jäivät heti alkumetreillä pois kilpailuteamista ”työkiireisiinsä vedoten”. Ilmeisesti minun ja Malaskan visiot olivat liian hurjia. 

Emme Malaskan kanssa voittaneet kilpailua koska se oli ilmeisesti 30 vuotta aikaansa edellä (elettiin uusliberalismin mahtiaikaa). Jo silloin ennakoimme kilpailuesityksessä teknologian aiheuttamaa jättityöttömyyttä,verotuksen järjestelmävikaa, jättiyritysten ja pankkien vallan kasvua sekä eriarvoisuuden lisääntymistä.

Lisäksi demokratian haaksirikkoa ja kansalaisten siirtymistä ”tarpeettomien ja ostovoimattomien armeijaan – aivan kuten nyt on tapahtunut. 

Yhteistyömme Malaskan kanssa ei jäänyt siihen. Malaska kutsui minut yhdeksi luennoitsijaksi Tulevaisuudentutkimuksen Verkosto-Akatemian järjestämään seminaariin. Se järjestettiin yhteistyössä Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan, Rooman Klubin Suomen komitean ja Suomen Akatemian tutkimusprojektin “Kansalaisuus ja ekomodernisaatio tietoyhteiskunnassa” Eduskunnan auditoriossa v. 1998. Tästä kaikesta tarkemmin seuraavassa: ”Tulevaisuuden tutkimus on kimuranttia”.

Graafi nro: 6.  Kilpailukyky – ratkaisu vai ongelma.

Kuvateksti: Silloiset ”huippuekonomistit” olivat 90-luvun laman aikaan huolissaan vain kilpailukyvystä – eivät ostovoimasta. He eivät ymmärtäneet, että teknologian avulla nostetusta kilpailukyvystä tulee myös työttömyyden osatekijä.

Jatkuu: Tällaisia projekteja ja visioita ei ole näkynyt Malaskan johtajuuden jälkeen 

Tulevaisuuden tutkimuslaitosten eikä muidenkaan tutkimuslaitosten puuhalistoilla. Ovatko Suomen tulevaisuudentutkijat poliittisten päättäjien näkökulmasta yhtä tarpeeton kuluerä kuin suomalaiset ”huippuekonomistit”? Hehän ovat jo lähes 20 vuotta luvanneet talouden kasvua ja täystyöllisyyttä? – Nyt on muka talouskasvu alkanut kun ”kasvu” on 0,9 prosenttia kun kasvu pitäisi olla 3-5 prosenttia, eikä sekään kasvu tekoälyaikakaudella enää takaa oikeita kokoaikaisia työpaikkoja.

Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen professori Jari Kaivo-oja lähetti heti minulle pienen ”ojennuskirjeen” ja vastakritiikin, jota tässä samalla kommentoin. Saimme aikaiseksi pienen ”minidebatin”. Tällaista valtavirtaekonomistit eivät ole uskaltaneet käydä kanssani sitten Yliopisto-lehden aikoihin 90-luvulla. Heille taisi jäädä ajatustenvaihdostamme vähän kirpeitä kokemuksia.

Kaivo-Oja kirjoitti vastakritiikissään näin:

Hei Ari Ojapelto ja arvoisat asiantuntijat,

 kiitos näistä tärkeistä ja ajankohtaisista kommentista. Tekstisi nostaa esiin kiinnostavan ja osin perustellun huolen, mutta siinä on myös useita selkeitä ongelmia, jotka heikentävät kommenttiesi uskottavuutta. Siksi muutama asioita taustoittava kommentti on ehkä paikallaan esittää tässä yhteydessä. Näistä asioista ei ole yhtään liikaa keskusteltu. 

Ensinnäkin tuo väitteesi, että tulevaisuudentutkijat olisivat “loistaneet poissaolollaan”, on kyllä hiukan liioitteleva. Tulevaisuudentutkijat esiintyvät aika ajoin medioissa ja pyrkivät esittämään näkemyksiään omalta tutkimusalueeltaan. Näin ovat tehneet mm. prof. Toni Ahlqvist, prof. Petri Tapio, prof. Markku Wilenius ja minäkin aika ajoin.  

 Kommentti: .

Kiitän myös palautteesta ja kritiikistäsi. Myönnän, että en ole viime vuosina juuri seurannut Tulevaisuuden tutkimuslaitoksen raportteja ja skenaarioita. Sitäkin tarkemmin olen seurannut talousprofessoreiden tulevaisuusennusteita.

              Syynä on se, että Tulevaisuustutkimuksen raportteja ei ole juuri näkynyt valtamedioissa, sillä uusliberalistiset taloustutkijat ovat vallanneet ne ja he pyyhkivät pöytää tulevaisuus- ja sosiaalitutkijoilla.

              Teidän arvostuksestanne kertoo tulevaisuustutkijanne Markku Wileniuksen pääseminen Sitran pääjohtajan pestiin. Tilalle nostettiin ”huippututkija” Jyrki Katainen. Nyt toinen tulevaisuuden ”huippututkija” 

Atte Jääskeläinen.

Kaivo-Oja jatkoi:

Tulevaisuudentutkimuskeskukselle liittyvät ajankohtaisiin päälle kaatuviin ongelmiin, eivätkä pidemmän aikavälin hallintaan, vaikka olen siitä asiasta esittänyt Valtiovarainministeriölle ja julkishallinnolle oman ratkaisuehdotukseni kauan aikaa sitten prof. Petri Virtasen, Jari Stenvallin & Pasi-Heikki Rannistontoimittamassa kirjassa, artikkelissani ”Sopeutuva ennakointimalli valtionhallinnon pitkän aikavälin ennakoinnin työvälineenä” (Kaivo-oja(2015)  (https://www.researchgate.net/publication/273143523_Sopeutuva_ennakointimalli_valtionhallinnon_pitkan_aikavalin_ennakoinnin_tyovalineena_Adaptive_foresight_model_as_a_tool_for_long-range_foresigh_activities_in_the_public_sector).

Sitä konkreettista ja hyvin perustelua ehdotustani ei ole otettu Suomessa käyttöön ja tulokset näkyvät jokaisella ajattelevalle ihmiselle.  Minullakin olisi varsin hyviä syitä katkeroitumiseen ja kriittisiin kommentteihin.

Kommentti: 

Tuo ”Tiedolla johtaminen” on perinteistä konsulttien jargonia, joka ei ota suoraan kantaa juuri mihinkään konkreettiseen ongelmaan. Jos olisin katkeroitunut, en jatkaisi yhteiskunnallista kirjoitteluani.

              Tulevaisuuden tutkijat ovat valitettavasti taloustieteilijöiden boikotissa kuten myös allekirjoittanut. Heidän luonnehdintansa minusta ovat olleet vähemmän mairittelevia. https://ariojapelto.blogspot.com/2022/10/diletantteja-suunsoittajia.html

              Vielä 90-luvulla sain kohtuullisesti Hesarissa palstatilaa, mutta kun ennustukseni alkoivat toteutua, palstat sulkeutuivat.

 https://ariojapelto.blogspot.com/p/hesarin-julkaisemat-kirjoitukset-ja.html

              Moniarvoisesta journalismista kertoo myös se, että samoin kävi YLE:ssä.

https://ariojapelto.blogspot.com/p/21.html Johonkin pieneen katkeroitumiseen olisi toki syytä.

Kaivo-Oja jatkoi:

Tulevaisuudentutkimusta tehdään edelleen aktiivisesti esimerkiksi yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja kansainvälisissä verkostoissa, mutta se ei välttämättä näy medioissa samalla tavalla kuin päiväkohtainen talouskommentointi, jossa korostuu nykyään varsin arrogantti, pinnallinen populistinen antagonismi ja äärimuodoissaan jopa silkka vihapuhe. 

Meillä Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa ei ole ns. päivystäviä dosentteja uutisstudioissa kuten esim. Ulkopoliittisella instituutilla, Palkansaajien tutkimuslaitoksella, Pellervolla tai ETLAlla tai erinäisillä ennustelaitoksilla ja kansainvälisissä konsulttitoimistoilla on. Monet ammattifuturistit eivät koe tätä lyhytjänteistä mediakontekstia itselleen täysin sopivaksi viestintäkanavaksi. 

Kommentti: Pitkän aikavälin skenaariot, sitä Malaskan kanssa tehtiin.

Siihen aikaan, kun puuhastelin Malaskan kanssa erilaisia projekteja, seurasin tarkemmin tulevaisuuskeskustelua ja tutkimuksia. Kävin jopa muutamissa alanne seminaareissa.

              Tutkija esitteli siellä useita mahdollisia skenaarioita. (yleensä 3-5). Kun jälkikeskusteluissa kyselin mitä hän itse uskoo, vastausta ei tullut. Hän väisti vastuuta sanomalla, että tulevaisuuden tutkijat eivät ennusta. Jatkoin kysymystä: Onko Teillä ratkaisuedotusta kaikkein pessimistisimpään skenaarioon? Ei tullut vastausta. 

                 Jos skenaariot ovat vain arvotonta arvauskilpailua ilman, että tekijä suosittelee jotakin skenaariota ja myös analysoi suosituksensa perustelut sekä antaa uskottavat toimintasuositukset niiden saavuttamiseksi, niin silloin niistä on hyötyä myös poliittisille päättäjille, jotka maksavat pääosin skenaarioiden tekijöiden palkat. https://ariojapelto.blogspot.com/2011/08/teknologia-vie-tyopaikat-lopullisesti.html

Kaivo-Oja jatkoi:

Tämä ei kylläkään automaattisesti tarkoita, että ala olisi merkityksetön – pikemminkin kyse voi olla siitä, ettei julkinen keskustelu arvosta pitkäjänteistä ennakointi- ja skenaariotyötä yhtä paljon kuin nopeita talousennusteita, jotka voivat tuottaa jopa 3 miljardin ennustevirheitä kuten olemme nähneet viime aikoina Suomessa. Tietysti, erilaisia virallisia selityksiä olemme nähneet[JK1] [JK2]  (https://vm.fi/-/muutama-huomio-ennusteista-ja-ennustemenetelmista).

Tulevaisuuden tutkimukselle on ehkä jopa kunniaksi se, ettemme ole tällaisia talousennusteita julkisuudessa esitelleet, vaan korostaneet skenaarioanalyysien ja strategisen ennakoinnin hyödyllisyyttä. Ks. esim.https://www.researchgate.net/publication/378158006_Strategic_foresight_for_competitive_advantage_a_future-oriented_business_and_competitive_analysis_techniques_selection_model ). 

 Kommentti: 

Linkkisi ”Strateginen ennakointi kilpailuedun saavuttamiseksi” ei vaikuta talouselämän kovin kriittiseltä analysoinnilta. Pikemminkin konsulttien ja uusliberalististen ekonomistien perinteiseltä myyntipuheelta.

              Siis lisää tuottavuutta paremmalla strategialla ja johtamisella, automaatiolla, tekoälyllä jne. pysähtyneillä markkinoilla. Kaikilla näillä tuottavuutta parantavilla keinoilla hävitetään työpaikkoja ja ostovoimaa. Samat uskomukset kuin ekonomisteilla. Ne ovat kaukana Malaskan, Wileniuksen ja minun visioistamme. https://drive.google.com/file/d/1oyfTtw91bhPqjI7iE5pyhOi5f4p1uEQ-/view

 Kaivo-Oja jatkoi:

Toiseksi tekstissäsi asetetaan vastakkain “uusliberalistiset huippuekonomistit” ja tulevaisuudentutkijat hyvin mustavalkoisesti ja antagonistiseen tyyliin. Moderni taloustiede ei ole onneksi tänään enää yhtenäinen ideologinen blokki, eikä kaikkia ekonomisteja voi niputtaa epäonnistuneiksi ennustajiksi. 

Kommentti: 

Luojan kiitos Suomessa on jokunen keynesläinen ekonomisti, joita itsekin kannatan. Valitettavasti 90 prosenttia meidän vallassa olevista ”huippuekonomisteistamme” kuuluu vieläkin uusliberalistiseen ”uskonlahkoon”. 

https://drive.google.com/file/d/1U_1TAByEPfviEN4RR07E4ka-QkWNkJJ9/view

Kaivo-Oja jatkoi:

Useat ekonomistit ovat puhtaita teoreetikoita, jotka eivät esitä edes ennusteita. Esimerkiksi Kiinassa, Kuubassa tai Intiassa ekonomistit eivät ole ns. uusliberalisteja ekonomisteja pääsääntöisesti, vaan usein kehitystaloustietelijöitä. Tämä Suomessa usein unohdetaan talousjournalismin alueella. Tämä väite on siis monia päteviä ekonomisteja kohtaan suorastaan väärä väite. 

 Kommentti: 

Suomen kohdalla tämä ei ole väärä väite. Professori Roope Uusitalo on tutkinut 2000-luvun alussa, ketkä saivat tuolloin palstatilaa. Tähän ovat syyllisiä valtamediat, jotka eivät antaneet toisinajattelijoille palstatilaa – Eikä myöskään teille tulevaisuustutkijoille. 

https://ariojapelto.blogspot.com/2026/03/106-syytan-ekonomisteja-seka-visioiden.html

 Kaivo-Oja jatkoi:

On totta, että talousennusteet menevät usein pieleen – mutta sama pätee myös tulevaisuudentutkimukseen, joka ei toki pääsääntöisesti pyri esittämään ennusteita, vaan hybridimenetelmien pohjalta tehtäviä ennakointiraportteja ja tutkimuksia (ks.esim.https://www.emerald.com/fs/article/26/1/18/1230520/Time-to-build-a-new-practice-of-foresight-for), jotka palvelevat yhteiskunnan päätöksentekijöitä kompleksissa päätöksentekotilanteissa.

Epävarmuus ja riskien hallinta ovat aina molempien tutkimusalojen ytimessä. Tutkimus ennustevirheistä ja niiden syistä olisi enemmän kuin tarpeen ja tässä asiassa olet täysin oikealla asialla. Monitieteellinen kriittinen tutkimus olisi tässä alueella enemmän kuin toivottavaa.

 Kommentti: 

Tässä asiassa olemme aivan samaa mieltä. Sekä tulevaisuustutkijat että allekirjoittanut kärsivät valtavirtaekonomistien ja valtamedioiden monopolivallasta. Erityisesti siksi, että he eivät uskalla edes debatoida julkisesti heidän toimintaansa arvostelevien kriitikoiden kanssa. https://ariojapelto.blogspot.com/2026/03/107-lamojen-syylliset-jopa.html

Kaivo-Oja jatkoi:

Kolmanneksi tämä kirjoituksesi nojaa vahvasti sinun omaan kokemukseen ja 1980–1990-lukujen projekteihin todisteena siitä, että ennen tehtiin paremmin ja nykyään ei. Tämä on ongelmallista kahdesta syystä eli

• Yksittäinen kokemus ei aina kerro koko alan tilasta. Tulevaisuustutkimus oli useamman tutkijan projekti jo prof. Pentti Malaskan aikoihin. Aikoinaan Turussa puhuttiin kolmen M:n mallista, Malaska, Mannermaaja Meristö. Toki muualta Suomesta löytyi omat asiantuntijansa kuten Osmo Kuusi, Sirkka Heinonen,Ilkka Niiniluoto jne.

• Jälkikäteen on helppo tulkita menneitä visioita “osuneiksi”, vaikka monet muut ennusteet ovat voineet mennä pahasti pieleen tai jäädä toteutumatta. Tässäkin suhteessa kriittinen tieteellinen jälkiarviointi olisi aina tarpeen.  

Kommentti: 

Kummallista, että näistä tarjoamistasi kelpo ehdokkaista Malaska valitsi kilpailutiimiinsä ”miehen metsästä”. Kilpailutiimin muut jäsenet (Kasvio ja Andersson) ilmeisesti pelästyivät niin valtavirrasta poikkeavia näkemyksiämme ja jättäytyivät ”työkiireisiinsä vedoten” pois jatkotyöskentelystä. Malaskalla ja minulla oli vain yksi skenaario, joka poikkesi silloisesta valtavirrasta (uusliberalismista).  

Kaivo-Oja jatkoi:

Lisäksi tuo väite, että heidän UNESCO-kilpailutyönsä “ei voittanut, koska oli 30 vuotta aikaansa edellä”, kuulostaa enemmän itseoikeuttavalta selitykseltä kuin tieteelliseltä kriittiseltä analyysiltä.

Kriittinen itsekritiikki olisi aina hyvä lisätä aina näihin analyyseihin. Ilman vertailua muihin kilpailutöihin tai arviointikriteereihin tätä on vaikea pitää erittäin vakuuttavana perusteluna. Siksi olisin varovainen tällaisten isojen väitteiden osalta, koska ne voidaan kyseenalaistaa muutamalla kriittisellä lisäkysymyksellä. 

On toki totta sekin, että aina eivät voittajat ole oikeassa. Yleensä vain voittajat kirjoittavat historian kirjoitukset. Tämäkin on väärin. Tämän allekirjoitan, mutta en muuta.

 Kommentti: 

Voittajakilpailussa Malaskan teesit olivat suurin piirtein samat kuin minulla ensimmäisessä kirjassani. Kirja varoitti ja ennusti tulevasta talouden ja yhteiskunnan kehityksestä lähes 40 vuotta sitten paremmin kuin yksikään tulevaisuuden tutkija tai ekonomisti, Malaska pois lukien. Sen voit lukea tästä: https://drive.google.com/file/d/1lNaFaMtuPUg36QpheuHttRqiDSCEmVpF/view

Jos olet eri mieltä, sano mikä suomeksi tehty kirja 80-luvulla oli parempi.

              Parikymmentä vuotta myöhemmin julkaisin kirjan: ”Ahneuden aika”, jossa ensimmäisen kirjan skenaariot toteutuivat jo n.70-80 prosenttisesti. Voit todentaa sen tästä: https://drive.google.com/file/d/1p2aaRYJ1FeWGXyD4K5D3ZJ9Cfjc12m4e/view

 Siitä vielä kymmenkunta vuotta eteenpäin niin julkaisin kolmannen kirjan: ”Kasvun loppu”, jolloin toteutumisprosentti oli jo 100 prosenttia. Voit todentaa sen tästä: https://drive.google.com/ile/d/1FXaG0FHQR2CQK8NIOQ3qIaZiO1qVJjMi/view

Kaivo-Oja jatkoi:

Tekstissäsi esiintyy taipumusta liioitella (yliarvioida ja toisaalta aliarvioida) erinäisten ennusteiden osumatarkkuutta. Esimerkiksi teknologian vaikutus työhön, eriarvoisuuden kasvu ja suuryritysten vallan lisääntyminen ovat olleet laajasti keskusteltuja teemoja jo pitkään, eikä niiden esiin nostaminen yksinään osoita nykyään erityisen poikkeuksellista ennustekykyä ja visionäärisyyttä. On totta, että käynnissä oleva Teollisuus 4./5.0 murrosta  AI-teknologioiden käyttö mukaan luettuna vaativat lisää tutkimusta ja kriittistä arviointia. 

 Kommentti:

Tästä varoitimme Malaskan kanssa jo 40 vuotta sitten. Ensimmäisessä kirjassani varoitin jo tekoälystä, vaikka tuolloin ei ollut edes internettiä olemassa.

https://ariojapelto.blogspot.com/2025/09/suomessa-tekoalysta-varoitettiin-jo-yli.html

Kaivo-Oja jatkoi:

Nämä huolet toki toi selkeästi esille teknologisen työttömyyden osalta jo Nobel-palkittu John Maynard Keynes. John Maynard Keynes puhui teknologisesta työttömyydestä erityisesti vuonna 1930 esseessään Economic Possibilities for our Grandchildren. Hänen ajatuksensa olivat yllättävän ajankohtaisia vielä nykyäänkin. Keynes määritteli sen tilanteeksi, jossa teknologinen kehitys (koneet, automaatio) korvaa ihmistyötä nopeammin kuin uusia työpaikkoja syntyy. 

Kommentti:

Juuri tästä teidän tulevaisuustutkijoiden pitäisi varoittaa (kuten Malaska ja minä) ja saattaa se myös poliittisten päättäjien tietoon nopeasti ja mielellään Suomen kielellä. Malaskalle ja minulle Keynes oli jo erittäin tuttu ja Suomenkin taloudellinen kehitys meni tuolloin hyvin. Sitten suomalaiset ekonomistit hurahtivat uusliberalistiseen uskontoon ja pilasi hyvän kehityksen.

Kaivo-Oja jatkoi:

Tämä on tietysti erittäin ajankohtainen kysymys edelleenkin, jos ja kun AI-transformaatio uhkaa 300 miljoonan työssäkäyvän ihmisen työpaikkaa (noin 9% tai alle työpaikoista). Tämä on investointipankki Goldman Sachs arvio (https://www.nexford.edu/insights/how-will-ai-affect-jobs?utm_source=chatgpt.com).

Yllättävän vähän tästä keskustellaan Suomessa. Toki Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa olemme esittäneet myös uuden vaihtoehtoisen kestävän kehityksen yleisteorian joka vastaa ymmärtääksemme Keynesin jo vanhentunutta makrotalouden yleisteoriaa (https://www.researchgate.net/publication/381685382_Towards_a_General_Theory_of_Sustainable_Development_Using_a_Sustainability_Window_Approach_to_Explore_All_Possible_Scenario_Paths_of_Economic_Growth_and_Degrowth).

Olemme siis oikeasti toki myös jatkaneet prof. Pentti Malaskan esille tuomia kestävyystutkimuksen haasteiden pohdintaa, vaikka ei tämä saa välttämättä valtamedian huomioita edes minuutiksi 

 Kommentti: 

Tämä linkkisi on melko teoreettista kestävän kehityksen pyörittelyä, josta tuskin on apua poliittisille päättäjille. Miksei teillä ole suomenkielistä omaa visiota suomalaiselle äänestäjälle. Vain englanninkielistä jargonia ulkomaalaisille kollegoille norsunluutorneihin.

              Konkreettisena vinkkinä suosittelisin Teille tutkia siitä, mitä BKT:n sisällä on tapahtunut tulonjaossa. Minne ja kenelle teknologian tuottavuushyödyt ovat menneet? Miksi palkkapotti on pienentynyt? Mitä teknologia on tehnyt yhteiskunnan verotuloille?

Kaivo-Oja jatkoi:

 Lopuksi väite mediaboikotista ja siitä, että kirjoittaja ja Malaska “ennustivat paremmin kuin yksikään ekonomisti”, jää ilman selkeää tieteellistä näyttöä ja antaa tekstille osin poleemisen ja jopa hiukan katkeroituneen sävyn. 

Tämä heikentää argumentaation uskottavuutta, vaikka taustalla olisi aito kokemus ulkopuolelle jäämisestä. Maailmassa on satoja nerokkaita tutkijoita ja tieteilijöitä, joilla on syytä saman tason katkeruuteen. Ymmärrän sinua tältä osin.

 Kommentti:

Tältä osin olet täysin väärässä. Kirjani on itse asiassa tulevaisuuden ennustamisen merkkipaalu. Se on taloushistorian kirja, joka on kirjoitettu 40 vuotta ETUKÄTEEN!                 

Viimeisessä kirjassani ”Kasvun loppu” on yli 200 referaattia ensimmäisestä kirjastani, jotta kukaan ei pääsisi syyttämään minua jälkiviisastelusta! Jos luetun ymmärtäminen on edes kohtuullisella tasolla, syytöksesi on täysin aiheeton ja väärä. https://drive.google.com/file/d/1FXaG0FHQR2CQK8NIOQ3qIaZiO1qVJjMi/view

 Kaivo-Oja jatkoi:

Yhteenvetona toteaisin sen, että tekstissäsi on erittäin kiinnostavia havaintoja erityisesti pitkän aikavälin ajattelun puutteesta politiikassa, mutta sen argumentointi kärsii hiukan liikaa yleistyksistä, jälkiviisaudesta ja henkilökohtaisesta näkökulmasta, jota ei riittävästi perustella laajemmalla tietopohjaisella evidenssillä.

 Tutkimusterveisin: Jari Kaivo-oja, Tutkimusjohtaja, dosentti, professori

Kommentti:

Vaikka olemmekin hieman erimielisiä tulevaisuuden akateemisista tutkimuksista, kiitän kuitenkin asiallisesta palautteesta ja tästä ”minidebatista”. Olen 40 vuotta yrittänyt saada meidän ”huippuekonomisteja” julkiseen debattiin, mutta ”jostakin syystä” tuloksetta. Olen kyseenalaistanut heidän osaamistaan ja ammattitaitoaan huomattavasti provosoivammin kuin Teitä tulevaisuuden tutkijoita. 

Tulevaisuusterveisin:

Ari Ojapelto, tietokirjailija

https://ariojapelto.blogspot.com/p/etusivu.html

Professorin vastakritiikki ja ”näpäytys” ei tainnut mennä ihan putkeen. Edes tällaiseen ajatusten vaihtoon meidän nykyiset ”huippuekonomistit” eivät yllä. Tämän minidebatin jälkeen toki ymmärrän, mikseivät he enää uskalla ryhtyä debatoimaan kanssani. On pieni mahdollisuus, että he eivät selviäisi siitä aivan ”kuivin jaloin”. 

Graafi nro: 7.  Tarvitaan uudet pelisäännöt

Kuvateksti: Kauppalehdessäkin (1993) jouduin myöhemmin päätoimittaja Arno Ahosniemen boikottiin.Ennen hänen päätoimittajakauttaan ehdin kuitenkin innovoida digiaikaan paremmin sopivia verotuksellisia pelisääntöjä.

Voit lukea jutun tältä linkiltä käyttäen suurennussuhdetta ”original” (vasen ylhäältä) https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585573245/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Meidän ”huippuekonomistimme” eivät ole olleet tavallisten kansalaisten edustajia vaan yksisilmäisiä monikansallisen pääoman edusmiehiä. He ovat teknologian tuottavuusideologiallaan edesauttaneet suomalaisen työn hedelmät ja teknologian tuottavuushyötyjen siirtymisen verovapaasti ulkomaisille pääomasijoittajille sekä digimiljardööreille osinkoina tai arvonnousuna. 

Ennen yritykset investoivat (työllistivät) Suomessa voitoistaan jopa 70 % ja osinkoina jaettiin vain 30 %. Nyt päin vastoin, koska markkinoilta on hävinnyt ostovoima, joten ei kannata investoida. Finanssikriisin jälkeen (20 vuoden talouden nollakasvusta huolimatta), omistajille on jaettu 70 % osinkoja ja investointeihin vain n. 30 %. 

Niistäkin puolet menee T&K investointeihin, joilla teknologian avulla (automatisointi, robotointi, tekoäly ja itsepalvelu) hävittävät jo olemassa olevia työpaikkoja. Loput ovat pelkkiä korvausinvestointeja (poistoja=tuotantovälineiden kuluma), eikä enää luoda uusia laajennusinvestointeja. Työntekijöiden palkkapotti on pienentynyt kuin pyy maailmanlopun edellä, mutta rikkaitten osinkotaivas on takonut 20 vuoden ajan uusia ennätyksiä.

Sama kehitys on myös kaikissa kehittyneissä teollisuusmaissa. Nyt myös Yhdysvalloissadigimiljardöörien miljoonilla ”valitsemansa” presidentti Trump jatkaa monetaristista ”vapaata dollari- ja ääni- demokratiaa”. Kaikki on kaupan ja jos diilejä ei synny, otetaan avuksi armeija, ohjukset ja pommit ”dollaridemokratian” avuksi. Se on juuri sitä friedmanilaista kokoomuksen ”vapaus”-politiikkaa, aivan kuin Friedmanin ”Chicagon poikansa” toteuttivat ”vapausdemokratiaa” Chilessä. 

Ainoa asia, josta olen samaa mieltä Trumpin kanssa, on Kiinan uhka. Olen ihmetellyt miksi EU on ollut niin lepsu, ettei ole edes yrittänyt suitsia Kiinan vyörymistä Euroopan markkinoille. Se on saanut siirtää tuotantoaan jopa Yhdysvaltojen sisälle alentamaan sikäläistä palkkatasoa. 

Länsimaissa on vallalla demokratian sokea piste. Oligarkit ohjailevat poliitikkoja myös täällä. Amerikkalainen professori Jeffrey Winters on tutkinut demokratiaa ja harvainvaltaa jo neljännesvuosisadan ajan. Vielä parikymmentä vuotta sitten yliopisto-opiskelijat kuulemma sanoivat, että oligarkkeja löytyy vain Venäjältä. Yhdysvalloissa sen sijaan on rikkaita ihmisiä. Professorin mukaan se on mahdollista, koska massat luulevat olevansa vallassa. 

Kun presidentti Joe Biden piti jäähyväispuheensa tammikuussa 2025, varoitti hän Yhdysvaltoja oligarkiasta eli harvainvallasta. ”Oligarkia on vienyt meiltä nyt demokratiamme, perusoikeutemme ja vapautemme sekä kaikille kuuluvan reilun mahdollisuuden menestyä. Nyt mielipide on muuttunut.

Opiskelijat ajattelevat, että Yhdysvallat ei ole enää demokratia, vaan oligarkit jyräävät.”

Osittain tämä johtuu raharikkaiden entistä avoimemmasta toiminnasta ja julkisuushakuisuudesta. Jokainen uutisia seuraava osaa nimetä teknoveli-miljardöörejä. Heitä ovat muun muassa Teslan ja Space X:n perustajaElon Musk, Amazonin perustaja Jeff Bezos sekä Microsofin  Bill Gates. 

Professori Winters on tutkinut miksi tavalliset ihmiset antavat upporikkaiden välttää veroja ja pompotella poliitikkoja? Lännessä ja muuallakin eletään demokratiassa. Valtaa käyttävät äänestäjät. Mutta juuri tässä piilee niin sanottu demokratian sokea piste.  

Winters esittää uusimmassa kirjassaan ”The Blind Spot – How Oligarchs Dominate Our Docracies”, että harvainvallan suojelu on demokratian sisäänrakennettu valuvika. Harvainvaltaa suojelemaan perustettiin aikoinaan muun muassa parlamenttien ylähuoneet ja presidenttien laajat valtaoikeudet. 

Äänestäjäparat kuvittelevat olevansa vallassa, vaikka eliitti päättää isoista asioista keskenään. ”Nykyiset liberaalit demokratiat ovat ennätyksellisen epätasa-arvoisia, mikä on sekä järkyttävää että järjenvastaista”, Winters sanoi. Mutta ei tässä kaikki. 

Wintersin mukaan ennätyksellisen jyrkkä taloudellinen eriarvoisuus liittyy niin sanottuun vertikaaliseen demokratiaan. Siinä kyse on varallisuudesta. ”Täällä oligarkeilla on yhteinen poliittinen agenda: he vastustavat varallisuuden uudelleenjakoa.”  

Yhdysvalloissa oligarkkien etuja suojelee asiantuntijoiden armeija, joka koostuu juristeista, kirjanpitäjistä, lobbareista, varainhoitajista sekä viestintäalan ammattilaisista. USA:n rikkaat eivät ole verkottuneet ainoastaan sisäisesti vaan niillä on vahvat lonkerot myös maailmanlaajuisiin järjestöihin.

Professori kutsuu tätä miljardibisnestä varallisuuden puolustusteollisuudeksi (Wealth Defense Industry). Sen tehtävä on torjua varallisuuden uusjakoa kuten verotusta. Varteenotettavaksi asiakkaaksi pääsee, kun varallisuus on sadan miljoonan euron luokkaa. Näin siis Yhdysvalloissa. Onkohan sielläkin taloustieteilijät samoissa pääoman edunvalvontaporukoissa kuin täällä Suomessa?

Graafi nro: 8.  Wintersin kirjankansi

Kuvateksti: Jefrey Wintwesin kirja paljastaa rikkaitten salaseurat ja vallan. Suomessakaan se ei olemitenkään tavatonta, vaikka siitä ei julkisesti medioissa juuri kirjoiteta. Valtamedioiden esiin nostattamat asiat ovat valikoivia.

Uusliberalistisen ”vapaan pääoman” nimissä nyt muutamat digimiljardöörit ovat teknologian avulla saavuttaneet digitalisaation tuottavuushyötyjen ja Trumpin avulla koko maailman hallintaansa. Ne ovat onnistuneet ”lonkeroidensa” avulla haalimaan niin paljon rahaa, että he pystyvät ohjaamaan poliittisia päättäjiä. 

Esimerkiksi Elon Muskin omaisuudesta tuli uusi paljastus. Miljardööri käytti yhtiöitään rahoittamaan Donald Trumpin vuoden 2024 vaalikampanjaa. Hänellä on omistuksia yli 90 yrityksessä pelkästään Texasissa, jonne hän muutti vuonna 2020. Yli 50 Muskin yhtiöistä on hänen yritysimperiumiinsa kuuluvia tytäryhtiöitä tai muita niihin sidoksissa olevia toimijoita, kuten rakettiyhtiö SpaceX ja sähköautovalmistaja Tesla. 

New York Timesin selvityksen mukaan yritysten kautta kanavoitu rahoitus kohdistui Trumpia tukeneeen poliittisen toimintakomitean kuluihin. Yhtiöt tarjosivat lähes 80 miljoonan dollarin arvosta palveluita Trumpia tukeneelle toimintakomitealle. 

Asiantuntijoiden mukaan järjestely on poikkeuksellinen ja on osaltaan vaikeuttanut rahankäytön seuraamista, koska yksityisiin yhtiöihin ei sovelleta samoja julkisuusvaatimuksia kuin kampanjakomiteoihin. Poliittinen toimintakomitea (PAC) voi Yhdysvalloissa kerätä ja käyttää rajattomasti varoja ehdokkaiden tukemiseen, mutta sen on normaalisti raportoitava maksunsa julkisesti. 

Muskilla on lisäksi yhteyksiä muun muassa rajavastuuyhtiöihin (LLC-yhtiöihin) Texasin ulkopuolella, Kalifornian, Delawaren ja Nevadan osavaltioissa (veroparatiiseja). 

Rajavastuuyhtiöitä käytetään usein yksityisyyden suojaamiseksi ja ne ovat laillisia. Niitä hyödynnetään kuitenkin nykyään niin usein ja niin moniin sijoituksiin, etteivät jotkut miljardöörit enää pysy perillä siitä, kuinka monta yhtiötä heillä on hallinnassaan, kertoo Hofstran yliopiston oikeustieteen professori Mitchell Gans. 

Digimiljardööreistä tämä on vain yhden miljardöörin omistamien yhtiöiden määrä ja yhdessä osavaltiossa. Ne omistavat tuhansia yhtiöitä ympäri maailmaa ja niillä voi olla kymmeniä pääomasijoitusyhtiöitä, jotka voivat omistaa yhtiöitä muiltakin toimialoilta ja pankkien osakkeita. Kaikki ovat ahneita mutta eivät välttämättä edes viisaita ja moraalisia.

Esimerkiksi maailman rikkain mies Elon Musk haluaa miljoona datakeskusta avaruuteen, vaikka se alkaa olla jo ennestään täynnä avaruusromua. Teknologiamiljardööri rakentaa järjestelmää, jota valtiot eivät enää välttämättä pysty hallitsemaan. SpaceX-, Tesla- ja X-yhtiöistä tunnettu yrittäjä Musk rakentaa yritysvaltakuntaa, joka voisi muuttaa valtioiden, markkinoiden ja ihmistyön merkitystä perusteellisesti.

UnHerd-median analyysin mukaan Muskin tavoitteet eivät rajoitu sähköautoihin, avaruuslentoihin tai tekoälyyn. Kyse on laajemmasta pyrkimyksestä hallita energiaa, dataa, laskentatehoa, satelliittiyhteyksiä, maksujärjestelmiä ja robotiikkaa samassa kokonaisuudessa. 

Elon Musk on esittänyt toistuvasti ketamiinin voimalla täysin järjettömän näkemyksen, jonka mukaan ihmiskunnan on levittäydyttävä Maasta muualle avaruuteen. SpaceX:n tehtävänä on hänen visiossaan viedä ihmisiä Marsiin ja rakentaa avaruuteen infrastruktuuria. Tesla puolestaan tähtää sähköiseen, aurinkoenergiaan ja robotteihin perustuvaan runsauden maailmaan.

Näitä hankkeita yhdistää tekoäly.  Musk omistaa tekoäly-yhtiö xAI:n, jonka Grok-tekoälyjärjestelmää kehitetään muun muassa X-palvelun datan avulla. Samaan kokonaisuuteen kuuluvat Starlink-satelliitit, Teslan autot ja Optimus-robotit. 

Brittimedian mukaan Musk rakentaa uudenlaista vallan rakennetta, jota kutsutaan ”AGI-alustavaltioksi”.Sillä tarkoitetaan järjestelmää, jossa tekoäly, energia, tietoliikenne, maksaminen ja fyysinen automaatio muodostavat kokonaisuuden, joka voi toimia osin valtioiden ulottumattomissa.

Termillä AGI (Artificial General Intelligence) viitataan tekoälyn mahdolliseen seuraavaan kehitysvaiheeseen, joka eroaisi nykyisestä kapeasta tekoälystä. AGI voisi oppia ja suorittaa minkä tahansa inhimillisen kognitiivisen tehtävän.

UnHerd-media arvioi, että Muskin tavoitteena on hallita koko tekoälyn tuotantoketjua. Siihen kuuluvat datan keräämisen ja energian ohella robotit, joiden kautta tekoäly voi toimia fyysisessä maailmassa. Teslaa ei voi pitää enää pelkkänä autonvalmistajana. Yhtiö on osa laajempaa infrastruktuuria, jossa sähköautot, akut, aurinkoenergia, ohjelmistot ja robotit muodostavat tulevan automaatiotalouden perustaa. 

Optimus-humanoidirobottien kehitys on keskeinen osa Muskin suunnitelmaa. Uhkakuva liittyy siihen, että tekoäly ja robotit voivat syrjäyttää suuren osan ihmistyöstä. Merkittävä osa hallinnollisesta ja taloudellisesta työstä on altis automatisoinnille, toteaa UnHerd. 

Graafi nro 9 / Tekoäly on mutanttikäärme, joka imee aivomme tyhjiin

Kuvateksti: Jo lähes 40 vuotta sitten varoitin ensimmäisessä kirjassani tekoälystä, vaikka silloin ei vielä ollut edes internettiä. 

Professori Jari Kaivo-oja nimitti minua katkeraksi, kun en ole saanut valtamedioissa palstatilaa. Se pitää osittain paikkansa. Varsinkin sen jälkeen, kun visioni 2000-luvun jälkeen alkoivat toteutua. Yhdysvaltojen digitaaliset startup-pajat alkoivat kasvaa miljardibisneksiksi. 

Siihen asti olin saanut palstatilaa sekä Hesarissa että Ylessä kohtuullisen hyvin. Ekonomistit eivät vielä ymmärtäneet sen yhteiskunnallisia vaikutuksia, ainoastaan tuottavuuden ja kilpailukyvyn lisääjänä. Ekonomistit ristivät minut ”luddiitiksi” ja kaikenlaisen kehityksen vastustajaksi. 

Sen seurauksena Hesarin silloinen päätoimittaja Janne Virkkunen laittoi minut boikottiin. Boikotti tuli siksi, että uskalsin kyseenalaistaa hänen uusliberalistisen pääkirjoituksensa faktatiedoilla aika perusteellisesti. Tietenkään hän ei julkaissut sitä Hesarissa, mutta toinen pikkumedia julkaisi. Virkkusen herkkä ego ei kestänytpikkumediassa julkista arvostelua.

Hän onnistui boikotissaan niin hyvin, että parikymmentä vuotta myöhemmin HS Vision palkittu tekoälytoimittaja Niclas Storås omassa tekoälyn työllisyyttä koskevassa erinomaisessa kirjoituksessaan väitti, että kukaan Suomessa ei ole osannut varoittaa tekoälyn työttömyyttä lisäävistä uhkakuvista.

Graafi nro: 10 / Niclas Storås: ”Työpaikkoja tuhoutuu. eikä kukaan osannut ennustaa”

Kuvateksti: Kuvakaappaus Storåsin jutusta, joka on taatusti valhe. Jo ensimmäisessä kirjassani varoitin tekoälystä jo 35 vuotta sitten. Olen pyytänyt useasti häntä ja Hesaria korjaamaan väärän tiedon, mutta tuloksetta.

Seuraavatkin päätoimittajat jatkoivat automaattisesti sitä. Ei edes nykyinen päätoimittaja Erja Yläjärvi ole lopettanut boikottiani, vaikka hän on oleellisesti muuttanut toimituspolitiikkaa positiivisempaan suuntaan edellisiin päätoimittajiin verrattuna. Suivaannuin boikotista niin, että pidin esitelmän 15.10 2011 Ruotsinkielisellä työväentalolla (Arbis) otsikolla: Helsingin Sanomien talousjournalismi – asiaa vai asialla?

Ilahduin suuresti, kun vihdoinkin 40 vuoden odottelun jälkeen Hesarin pääkirjoitus (1.7. 2026) otti koko elämäntyöni kannalta tärkeimmän asian agendalle otsikolla: ”Tekoäly muuttaa työt ja haastaa poliitikot”.Pääkirjoitus jatkoi: ”Tekoälyn rooli kasvaa joka tapauksessa.  Poliitikkojen pitäisi alkaa pohtia, miten esimerkiksi verotulot tulevaisuudessa kerätään” 

Pääkirjoituksen loppunousu oli sellainen, jota olen odotellut meidän ”huippuekonomisteilta” jo yli 40 vuotta: tuottavuuspotentiaali ovat pinnalla, mutta siitä on edettävä kohti tulonjakokeskustelua ja poliittisia valintoja.

”Jos palkkatyön osuus alkaa pienentyä, silloin kysymykseksi nousee, mistä Suomen kaltaisen hyvinvointivaltion verotulot kerätään ja miten eläkemenot rahoitetaan. Toistaiseksi laajasta työpaikkakadosta ei ole merkkejä, mutta nykytilasta ei voi päätellä tulevaisuutta.

Teknologiamurrokset synnyttävät aina uusia työtehtäviä, joita ei vielä edes kyetä kuvittelemaan, mutta niiden varaan ei voi laskea eivätkä ne välttämättä ole laadultaan samoja kuin katoavat työpaikat”.  

Hesari paransi (16.8. 2026) kuin ”sika juoksua” otsikolla: ”Talouden murros haastaa demokratian”.Pääkirjoitus jatkaa: ”Yhteiskunnat ovat huonosti varustautuneet tuleviin murroksiin. Kuten esimerkiksi miten Suomi valmistautuu pukeutumaan tekoälyhyvinvointiyhteiskunnan viittaan? Ei mitenkään.

Miten valmistaudutaan verottamaan työtä, kun sitä siirtyy yhä enemmän tekoälyn vastuulle? Ei mitenkään. Riittääkö tonttivaraus datakeskukselle siihen, että suomalainen kunta voisi todeta tehneensä kaiken tarvittavan tulevaisuustyön? Ei mitenkään riitä? (...) Vastuullisten päättäjien pitäisi ymmärtää, miten isoista asioista on kyse”.

Näin siis valtakunnan tärkeimmän median pääkirjoitus ennätti Suomen ”huippuekonomistien” edelle, kun he eivät ole osanneet hoitaa vastuualuettaan - osaavatko he edes hävetä? 

Meidän ”huippuekonomistien” edelle on kiilannut jopa ay-liike! Akavan puheenjohtaja Maria Löfgren otti esille tekoälyn tuottamat ongelmat: akateemisen työttömyyden ja yhteiskunnan verotulojen tyrehtymisen otsikolla: ”Kuka maksaa viulut?” Hän oli huolissaan verojärjestelmän tulevasta toimivuudesta ja vaati keskustelua aiheesta. 

Ennustamani ongelmat ovat tulossa viimeinkin agendalle, joten minun yli 40 vuoden elämäntyöni ei siis ole mennyt aivan hukkaan!

Valtavirtaekonomistien leimattua minut tarkoituksella kehitysvastaiseksi luddiitiksi, jouduin boikottiin myös Ylessä. Olin vajaa pari vuotta toimittaja Seppo Konttisen talousohjelmassa: ”Talousarvio”. Siinä oli kolme vakituista keskustelijaa ja yksi vaihtuva, aiheesta riippuen. Se oli suosittu ja kuuntelijamäärä oli korkea.

Sitten Ylen johdosta tuli määräys, että ohjelma on muuten hyvä, mutta ”tuo Ojapelto on vaihdettava”. Konttinen piti minua ohjelman ”väriläiskänä”, joten hän kieltäytyi. Sen seurauksena koko ohjelma lopetettiin. Talousasioihin meritoitunut Konttinen siirrettiin tekemään joutavaa ohjelmaa nimeltä: ”Syntymäpäiväsankari” ja pian sen jälkeen hänet siirrettiin ennenaikaiselle eläkkeelle.

Siitä suivaannuimme niin, että teimme Konttisen kanssa yhdessä julkisen esitelmätilaisuuden otsikolla: ”Reporadiosta S(t)asi-Studioon” Arbiksessa 24.3.2012. 

Kaikkein säälittävintä on Ylen aamu- ja ajankohtaistoimittajien ammattitaito. Haastatellessaan poliittisia päättäjiä talousasioista, he eivät osaa kysyä (tai korvakuulokkeen avulla tuottaja määrää) muuta kuin: ”Mistä säästetään ja pitääkö veroja nostaa – ja mitä veroja?” Kukaan ei kysy miksi valtion verotulot ovat hiipuneetviimeisten 30 vuoden aikana vuositasolla n. 25 miljardia? Olen yrittänyt opastaa heitä jo vuosikymmeniä mitä toimittajien pitäisi kysyä.

Olen ollut vakituisena kolumnistina Nykypäivässä, Tekniikka ja Talous lehdessä noin vuoden kerrallaan.  Aina lehden päätoimittajalle on tullut soitto median omistavalta taholta  ja siihen lupaava kolumnistiurani on tyssännyt (todellista syytä ei ole koskaan kerrottu).

Sitten olen jatkanut kirjoittelua vakituisena bogikirjoittajana Kansan Uutisissa, jonne kirjoitin satakunta kirjoitusta, kunnes lehden taloudellinen tila huononi ja lehdellä ei ollut enää varaa toimittaa blogia. Sen jälkeen olen jatkanut kirjoittelua omalla blogillani.  

Nyt sitten olen omahyväinen ja ”katkeroitunut” maailmanparantaja. Kun Janne Virkkunen laittoi minut boikottiin, vaikka olin jo tuolloin Suomen ylivoimaisesti paras visionääri ja ennustaja mietiskelin, että pitääkö minun tietotaitoni sijasta ”juosta alasti Aleksanterinkadulta Eduskuntatalolle hakaristilippu kädessä, tai raiskata joku pikkutyttö julkisella paikalla”, jotta saisin ”narsistinen julkisuuskipeyteni ” tyydytettyä Hesarissa. 

Vajosin jopa niin syvälle, että kerjäsin palstatilaa varoittaakseni tulevasta talousromahduksesta suoraan Hesarin mielipidesivuille otsikolla: ”Kerjään Hesaria tekemään henkilöhaastattelua itsestäni!”

Journalistisesti on aika erikoista, että maailman vapaimpiin maihin rankatussa Suomessa todistettavasti Suomen ylivoimaisesti paras talousennustaja laitetaan valtamedioissa täydelliseen boikottiin. Olen jopa ennustanut kaikki kolme viimeistä lamaa ETUKÄTEEN. Siihen ei ole yksikään suomalainen ekonomisti pystynyt! 

Jokaisen laman jälkeen heiltä on ilmestynyt kymmenkunta teosta, jossa lamaan johtaneet syyt selitetään pilkuntarkasti JÄLKIKÄTEEN. Tässä kohtaa journalismin tutkijoiden pitäisi katsoa peiliin koska olen pitänyt heitäkin matkan varrella tietoisena valtamedioiden manipuloinnista.

Taloushistorijoitsijoita en juuri ole vaivannut, koska heitä on vähän ja he katsovat aina menneeseen kuten taloustieteilijätkin. Tulevaisuudesta kirjoittavat vain skifi-kirjoittajat, jotka tempaisevat visionsa vain mielikuvituksesta. 

Taloushistorijoitsijan näkökulmasta kirjatrilogiani on sikäli mielenkiintoinen ja uraauurtava, että siinä (Ensimmäinen kirjani v. 1989) seuraavan lähes 40 vuoden taloushistoria on KIRJOITETTU ETUKÄTEEN – ja se on todentunut nyt vieläpä sataprosenttisesti oikein! En tiedä varmasti, mutta epäilen, että tällaista ”etukäteistä” taloushistoriaa ei ole kirjoitettu missään päin maailmaa. Tässä kirjatrilogiani todistusaineistoksi.

Graafi nro:11. Kirjatrilogiani:

Kuvateksti: Voit lukea ja kopioida ne kaikki tästä:

https://ariojapelto.blogspot.com/2021/08/ari-ojapellon-kirjat-sahkoisena.html

Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä?

https://drive.google.com/file/d/1lNaFaMtuPUg36QpheuHttRqiDSCEmVpF/view

Ahneuden aika – Kuinka pääoman ahneus tekee teknologian avulla ihmisen tarpeettomaksi.  

 https://drive.google.com/file/d/1p2aaRYJ1FeWGXyD4K5D3ZJ9Cfjc12m4e/view

Kasvun loppu – ilman ostovoimaa ei ole kasvua.https://drive.google.com/file/d/1FXaG0FHQR2CQK8NIOQ3qIaZiO1qVJjMi/view

Olen yrittänyt valistaa ekonomisteja tuottavuuden kääntöpuolesta jo 40 vuotta. En ole teknologian vastustaja sinänsä, jos sen tuottavuushyödyt saataisiin ohjattua myös kansalaisten hyvinvoinnin hyväksi – kysymys on siis tulonjaosta - ei kommunismista. Vastustan teknologian aikaansaamaa tuottavuushyötyjen yksipuolista tulonjakoa, jossa digimiljardöörit ja pääomasijoittajat imevät kansalaiset kuiviin ja tuhoavat markkinoiden ostovoiman ja pitemmällä tähtäimellä koko markkinatalouden.

Näin tämän ongelman jo 41 vuotta sitten oheisessa kirjoittamassani Seuran (1985) artikkelissa: ”Onko robottien käyttö laillistettua veronkiertoa?”

Tuolloin Suomessa ei ylsikään silloisista ”huippuekonomisteista” ymmärtänyt, mitenkä kehittyvä teknologia tulee vaikuttamaan rajusti yhteiskunnan verotuloihin. Uusliberalistisessa talouslahkossaan he vain ihastelivat teknologian lisäävän TUOTTAVUUTTA ja sitä kautta muka kansalaisten hyvinvointia. Tuottavuus ei paranna työttömyyttä vaan pääomatuloja nykyisillä nollasummamarkkinoilla.

Jotenkin on ymmärrettävää, että 41 vuotta sitten ekonomistit eivät puuttuneet teknologia verovaikutuksiin.  Nyt se on anteeksiantamatonta, että tekoälyn aikakaudellakaan, he eivät ole puuttuneet siihen. 

Graafi nro: 12.  Onko robottienkäyttö laillistettua veronkiertoa?

Kuvateksti: Vuonna 1985 teknologian hyväksikäytössä oltiin vielä aivan alkuaskelmilla. Ekonomistit ja kokoomuslaiset olivat aivan innoissaan roboteilla saatavasta tuottavuushyödystä. Yksikään ekonomisti ei puhunut niiden vaikutuksista yhteiskunnan verotuloihin. Kirjoituksen voit lukea tästä: https://ariojapelto.blogspot.com/2026/07/onko-robottien-kaytto-laillistettua.html

40 vuotta sitten olin huolissani ensisijaisesti teknologian kehityksen vaikutuksista työpaikkoihin ja nyt pelkoni on osoittautunut valitettavasti todeksi. Ekonomistit ovat harvinaisen kovapäisiä, kun he vieläkin uskottelevat poliitikoille, että täystyöllisyys on mahdollista.

Poliitikot ovat uusliberalistisilla poppakonsteilla yrittäneet jo yli 30 vuotta hävittää yhä pahenevaa massatyöttömyyttä. Teknologisesta työttömyydestä he vaikenevat kollektiivisesti ja teknologian aiheuttamasta verotulojen hiipumisesta he ovat olleet hiiren hiljaa jo 30 vuotta.

Olen jo 5-6 vuotta tarjonnut Hesarin toimittajille ja Ylen tuottajille tekemääni oheista ”graafia”, joka osoittaa toteutuneeseen dataan perustuen, että 41 vuotta sitten visioimani verotulojen hiipuminen on nyt todellisuutta.

Graafi nro: 13.  Digitalisaation vaikutus tulonjakoon

Kuvateksti: 30 vuoden aikana palkansaajat ja verottaja ovat menettäneet satoja miljardeja euroja pääomalle. Käytännössä digitalisaation ja tekoälyn käyttäminen on laillistettua veronkiertoa eli vakava verotuksen ”järjestelmävika”. Valtaosa yhteiskunnan vero- ja sosiaalikustannuksista on palkkaperusteisia ja yritysten maksama verot huomattavasti pienempiä. 

Olen pyytänyt sekä Hesaria että Yleä vaatimaan ”huippuekonomisteja” todistamaan nämä faktatiedot vääriksi. Entisen päätoimittaja Janne Virkkusen laitettua minut boikottiin, ei kukaan ole rohjennut tuoda aihetta julkisuuteen, vaikka olen pommittanut Saska Saarikoskea aiheen kimppuun. Hän on ”urheasti” jatkanut boikottiani, vaikka Hesarin pääkirjoitus on jo pari kertaa ottanut aiheen esille. Onneksi Saarikoski ei enää ole pääkirjoitustoimituksen esimies.

Kuuden vuoden aikana valtamediat eivät ole siihen puuttuneet tai halunneet kiusallisen aiheen käsittelyä, joten mediantutkijoiden olisi korkea aika herätä Suomen vapaan tiedonvälityksen illuusiosta. 

”Huippuekonomistit” ovat harhauttaneet valtamedioita ja he puolestaan poliittisia päättäjiä. He ovat olleet kuin ääriuskovaisia ”kulttijohtajia#, jotka ovat kansanedustajia manipuloimalla johdattamassa suomalaisia ”joukkoitsemurhaan”. Ovatko ekonomistit maailman itsetuhoisin laji?

Jo 40 vuotta sitten aloin puhua verotuksen ”järjestelmäviasta”, joka johtaa täydelliseen katastrofiin.Yksikään suomalainen ekonomisti ei ole uskaltanut tai ymmärtänyt puuttua siihen. Tosin luulen, että se on liian myöhäistä, koska peli on jo menetetty.  Nykyisillä verosäännöillä digitalisaatio vie kansalaisilta työt, valtioilta verotulot, markkinoilta ostovoiman ja lopulta se tuhoaa koko markkinatalousjärjestelmän ”kuivattamalla” sen kulutuskysynnän kasaan.

Joka tapauksessa nykyisellä verojärjestelmällä vaivalla aikaansaadut hyvinvointivaltiot ajetaan takuuvarmasti ”pohjalle”, jollei verotuksellisia pelisääntöjä saada globaalisti muutettua. Jo nyt pääomat ovat kasautuneet niin pahasti, että varallisuuden uudelleenjako ei enää onnistu rauhanomaista tietä. Siitä ei enää selvitä ilman jonkinlaista konfiskointia. 

Nyt annan meidän ”huippuekonomisteille” laiskanläksyksi karkeita visioita mitä pitäisi verotuksessa tehdä:Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä: Sivut: 122 – 125 ja 279 – 290, Ahneuden aika sivut: 637 – 653, ja Kasvun loppu sivut: 197 - 209. Nämä ovat vain suuntaa antavia ehdotuksia, joita kaikkien ekonomistien pitäisi tutkia ja siirtyä näpertelystä ajattelemaan ”isosti”!.  Ainakin niiden, joilla on edes vähän moraalia ja alkeellista käsitystä siitä, mitä oikeudenmukaisuus on.

Meidän ”huippuekonomistimme” eivät ole 40 vuoteen keksineet verotuksen ”järjestelmävikaa” mutta onneksi Valtionvarainministeriössä on yksi valveutunut ja rohkea virkamies kansliapäällikkö Juha Majanen, joka tunnusti tekoälymurroksen pelottavan häntä. 

Hän visioi, että tekoälyn käyttö tulee lähitulevaisuudessa nostamaan tuottavuutta 20 prosenttia ja hävittämään noin kuudesosan julkisen sektorin 700 000 työntekijästä kun puhuvat tekoälykoneet alkavat palvella kansalaisia kustannustehokkaasti.

Hän on ainoa ekonomisti, joka on uskaltanut ottaa kantaa myös teknologian vaikutuksiin yhteiskunnan tuleviin verotuloihin. Se on ollut kielletty keskustelun aihe jo 40 vuotta kaikissa valtamedioissa. Majanen uskalsi sanoa ääneen seuraavaa: 

Suomen veropohja perustuu isolta osin palkoista maksettavalle tuloverolle. Jos työttömyys kasvaa reippaasti, murenee hyvinvointivaltion rahoitus alta. ”Missä se arvo tulevaisuudessa syntyy, ja miten siihen päästään verotuksella käsiksi. Ja mikä on oikeudenmukaista? Tietysti kun tuottavuus kasvaa, niin sen pitäisi näkyä yhteisöveron ja yritysten tuloveron kasvuna. 

Klassinen argumentti on se, että teknologian kehitys vie työpaikkoja, mutta synnyttää lopulta uusia. Tätä kutsutaan taloustieteessä luovaksi tuhoksi”. Tätä professori Mika Malirannan vuosikymmeniä ylläpitämää uskomusta Majanen ei enää tunnista. Silti hänelläkään ei ole käsitystä, mitä uudet työpaikat voisivat olla.

Jos tai kun meidän ”huippuekonomistimme” eivät ala pohtia verotuksen muuttamista digi- ja tekoälyn aikakauteen, eriarvoisuus tulee takuuvarmasti lisääntymään ja ”tarpeettomien” ihmisten massat eivät taatusti tule tyytymään osaansa harvojen hyvinvointivaltioiden romahtaessa. Odotettavissa on hyvin epävakaita aikoja.

Yhtenä alkukesän aamuna kahvini oli mennä väärään kurkkuun, kun luin Hesaria. Samasta asiasta, josta olen ”huutanut tuuleen” jo 40 vuotta oli yllättäen aukeaman näyttävä juttu. Kiitokset ja onnittelut päätoimittaja Erja Yläjärvelle, että hän on päästänyt edellisten päätoimittajien vaientaman ja yhteiskunnallisesti tärkeän asian julkisuuteen. Hän on ehdottomasti ansainnut journalistisesta rohkeudesta jonkun journalistipalkinnon!

Graafi: 14.  Martin Fordin visio: Pian kaikki on toisin.

Kuvateksti: Nyt suomalaiset ekonomistit saivat viimeisen naulan valheidensa arkkuun. Martin Ford ei ole ekonomisti vaan tekoälyasiantuntija, joka uskaltaa sanoa samat madonluvut kuin minä jo 40 vuotta sitten. Pitäisiköhän medänkin ”huippuekonomistien” viimeinkin ”kääntää takkinsa”.

Amerikkalainen Martin Ford, 63, on ollut vuosia tekoäly­keskustelun keskeisiä nimiä Yhdysvalloissa. Nyt hän visioi hurjia otsikolla:  Pian kaikki on toisin. Tekoäly mullistaa hyvinvointivaltion rahoituksen, sanoo Ford.Edessä on suuri tuntematon, sillä Suomen kaltaiset maat ovat rakentuneet työn verotukselle. Futuristi Fordilla on painava viesti Suomen kaltaisille maille. 

Emme ole valmistautuneita siihen mitä on tulossa, Ford varoittaa Helsingin Sanomien haastattelussa. Kyse ei ole siitä, viekö tekoäly ihmisiltä töitä ja työpaikkoja, Ford sanoo. Tai siitä, lisääkö uusi teknologia tuottavuutta. 

Martin Fordin mielestä on selvää, että näin tulee käymään. Olennainen kysymys on, mitä sitten. ”Miten ihmisille tarjotaan riittävä tulo?”, Ford kysyy. ”Miten kerätään valtava rahamäärä, jolla toimeentulo maksettaisiin? Miltä verotus näyttäisi?”

Sitä ei ole Fordin mukaan juurikaan pohdittu, mitä kaiken myllerryksen jälkeen jää jäljelle. Miten käy Suomen kaltaisten yhteiskuntien, kun suuri osa työstä pyyhkiytyy pois? Edessä on suuri tuntematon. 

Videohaastattelussa hän arvioi, että Suomen kaltaiset hyvinvointivaltiot tulevat muuttumaan tekoälyn myötä isosti. Näin on siksi, että Suomi kuten moni muukin valtio on rahoittanut yhteiskuntaa pitkälti työn verottamisen kautta.

Mutta mistä ne verot tulevat, jos väki ei käy töissä. Ja kun ei ole tuloja, mistä maksaa veroja, ei ole myöskään mitä kuluttaa. Koko kuluttamiseen perustuva taloutemme on vaarassa romahtaa. ”Toivon politiikka-asiantuntijoiden (ekonomistien?) ryhtyvän työskentelemään tämän ongelman parissa”, Ford sanoo.

Tämä murros merkitsee aivan uutta aikaa hyvinvointivaltion hedelmistä aiemmin nauttineille kansalaisille.Kun töitä on reilusti vähemmän, yhä useampi päätyy selviämään valtion tuella. Tästä meidän ”huippuekonomistimme” ovat 40 vuotta olleet hiljaa.

Graafi nro: 15. Palkat eivät seuraa tuottavuuden kasvua

Kuvateksti: Yhdysvalloissa on aivan sama tilanne kuin Suomessa. Oma graafini, jota en ole saanut valtamedioissa julkaistuksi, kertoo saman karun asian. Suomalaisen työn hedelmät menevät ulkomaisille pääomasijoittajille eikä enää kansalle ostovoimaksi.

Jatkoa: Se tarkoittaa useille (tieto)työläisille sitä, että mielikuva omistusasunnosta, mökistä ja kivoista harrastuksista saattaakin pian olla vain kaunis muisto tai pelkkä haave. Toimeentulon ja yhteiskuntarauhan takaamiseksi tarvitaan todennäköisesti jonkinlainen perustulo. ”Perustulo voitaisiin rahoittaa robottiverolla tai mielestäni vain korkeammalla pääoman verotuksella”, Ford sanoo. ”Koska sinne tuotot menevät, pääomalle.”

Tuottavuuden kasvu ja palkkakehitys jatkavat eriytymistään. Olen Fordin edellisen kirjan perusteella kirjoittanut kirjoituksen otsikolla: ” Kohta olemme kaikki pääoman ”palkkatappajien” armoilla”.

Tekoälyn verovaikutuksista yhteiskunnan tulopuoleen ovat huolestuneet myös professori Sami Vähämaa,Aalto Yliopistosta Tapani Raiko, Tekoäly-yrittäjä ja tekoälytutkija Timo Savolainen. Heille on käynyt valitettavasti samoin kuin minulle. Heitäkään ei ole kutsuttu valtamedioihin tarkempiin haastatteluihin aiheesta.

Tekoäly tuli ekonomisteille aivan puun takaa kuten ilmastomuutos. Tekoälystä varoitin jo 38 vuotta sittenilmestyneessä ensimmäisessä kirjassani. Silloin ekonomisteilla ei ollut harmaata aavistusta mitä se on. Vaikka tekoäly alkaa olla jo melkein jokaisen kansalaisen taskussa, he eivät varoita siitä vaan epämääräisesti selittävät, että se vain muuttaa vähän työn sisältöä ja työtehtäviä, kuten Etla ja Mika Maliranta.

He ovat kollektiivisesti vaiti siitä, että kun koodaaja alkaa käyttää tekoälyagentteja (n.10-20 apulaista), jokaisen avustavan tekoälyagentin takaa häviää myös ”ihmisagentti”. Tästä seuraa, että jäljelle jäävistä koodaajista tulee tekoälyagenttien ”orkesterinjohtajia”, joiden työkuormitus ei helpotu vaan se käy kuormittavammaksi ja stressaavammaksi. Siitä johtuvaa stressi-ilmiötä nimitetään ”aivokärähdykseksi”.

Ekonomistit eivät ymmärrä, että tekoälyn kehittäjät eivät ole yhteiskunnan hyväntekijöitä vaan ”pääoman palkkatappajia”, joille maksetaan siitä, kuinka monta kallista ihmisen tekemää työtä pystytään ”eliminoimaan” tuottavuuden ja kilpailukyvyn nimissä. Koska ekonomistit ja poliitikot ovat tekoälystä pihalla, ei ole ihme, että pääministeri Petteri Orpo on myös täysin uusliberalistisen uskonlahkon kauko-ohjauksessa. 

Hän totesi, että Kokoomuksen päämäärä on tehdä Suomesta tekoälyn kehityksen ykkösvaltio Euroopassa ja tavoittelee tekoälyn gigatehdasta Suomeen. Hän ei ymmärrä, että juna meni jo 20 vuotta sitten. Digimiljardööreillä on jo tekoälyn monopoli, rakennettu satojen miljardien datayhteydet, parhaimmat tekoälytutkijat tietotaito ja ihmisten yksityisyys jo hallussa.

Amerikkalaisilla digimiljardööreillä on niin paljon rahaa, että ne pystyisivät ostamaan vaikka kaikki Suomen tai Euroopan startup-yritykset pelkillä ”portsarirahoilla”. Jos kilpailukyvyn säilyttäminen vaatii, niin he jo nyt tarjonneet maailman parhaille tekoälytutkijoille 1,5 miljardia dollaria kuuden vuoden työsopimuksesta. 

Ei Suomesta eikä Euroopasta löydy yhtä ainoaa osaajaa, joka täyttäisi digimiljardöörien vaatimukset ja jos olisi, ei olisi kauaa.

Kaikkien poliittisten päättäjien tulisi muistaa, että ”pääoman palkkatappajat” eli etevimmät tekoälytutkijat ovat jo digimiljardöörien palkkalistoilla. Niiden ainoa tavoite on ”mahdollisuuksien” sijasta eliminoida mahdollisimman moni kallis ihmistyöntekijä ”tarpeettomien armeijaan” yhteiskunnan ja Orpon elätiksi. Samalla Orpo tuhoaa ymmärtämättömyyttään yhteiskunnan verotulot sekä hyvinvointivaltion. 

Orpo on keskittynyt vain pääoman ja rikkaitten hyvinvointiin ”kilpailukyvyn” parantamisen nimissä. Hän ei ole juuri lotkauttanut korviaankaan köyhien hädän korjaamiseen. Sosiologien varoitteluun eriarvoisuudesta, Orpo on ollut täysin kuuro.

Vuonna 2019 professorit Anu Kantola ja Hanna Kuusela tutkivat eliitin asenteita ja kirjoittivat yhdessä tietokirjan ”Huipputuloiset – Suomen rikkain promille”.  Se oli jopa Finlandia-ehdokkaana. He totesivat, että ”taloudellisen eliitin tutkiminen on tärkeää, koska raha tuo valtaa.” 

Nyt Hanna Kuusela on tutkinut rikkaita kuvaavia TV-sarjoja kuten Succession ja Downton Abbey, jotka naamioivat miljardöörien, kuninkaallisten ja aristokraattien elämää. Nämä sarjat ohjaavat katsojat näkemään rikkaat ennen kaikkea perheenjäseninä. Silloin sivuutetaan helpommin, että he ovat myös vallankäyttäjiä, eliittiä, joka hyötyy eriarvoisuudesta. 

Ne herättävät myötätuntoa, sääliä, ihailua, kateutta, ylemmyydentunnetta ja vahingoniloa siitä, miten onnettomia rikkaat vauraudestaan huolimatta ovat. Moni katsoja tyytyy päättelemään, ettei haluaisikaan olla rikas, koska raha tuhoaa perhesuhteet tai tekee muuten onnettomaksi. Näin vältetään ns. ”kateusefekti” tai oikeudenmukaisuuden tavoittelu.

Orpokin häivyttää kansalaisten kahtiajakoa ja uskottelee, että köyhätkin hyötyvät tekoälystä kuten miljardööri Elon Musk. Hän on vielä röyhkeämpi valehtelija kuin Orpo. Musk ennustaa, että tekoälyn ”todennäköisin vaihtoehto on uskomattoman yltäkylläisyyden aikakausi”. Muskin positiivisessa skenaariossa ”kaikki voivat saada mitä vain ikinä haluavat”. Työstä tulee vapaaehtoista. Raha on merkityksetöntä (paitsi miljardööreille).

Nämä maailman rikkaimman miehen houreet ovat kiinnostavia, mutta sitä ennen on tekoälyjättien ja Suomen lilliputtiyhtiöiden pudotuskilpailu. Siinä kisassa ei Orpon, eikä valtion sekä Tesin (Suomen Teollisuussijoitus Oy) ”pennoset” tunnu missään. Poliitikkojen suhteellisuustaju ovat pahasti hukassa. Suurimpia syyllisiä Orpon ja kansanedustajien tietämättömyyteen ovat ekonomistien tehtävien laiminlyönti.

Graafi nro: 16. Orpon tekoälyn ”huikeat mahdollisuudet”.

Kuvateksti: Orpon visiot ja lupaukset ovat yhtä luotettavia, kuin lupaukset 100 000 uuden työpaikan synnystä ja talouden saamisesta kasvuun. Suomen alamäki alkoi jo 90-luvun alussa, kun Kokoomus pääsi toteuttamaan uusliberalistisia oppeja suomalaisten ekonomistien kauko-ohjauksessa.

Orpo ja kaikki puolueet Kokoomuksesta Vasemmistoliittoon manaavat nykyisen jättityöttömyyden pelastajaksi koulutusta. Siitä huolimatta, että Tekoäly on jo mitätöinyt koulutuksen Yhdysvalloissa. Suomessa koulutususko on luja, vaikka meillä on parhaillaan 67 000 akateemisesti koulutettua työnhakijaa. Yksi ainoa yhtiö (Hesburger) kertoo saaneensa 27 000 hakemusta noin 300 kesätyöpaikkaan. Vain noin 1 prosentti hakijoista sai paikan. Jo ns. ”paskatyöpaikoistakin” tapellaan ja Orpo pakottaa koulutetutkin turvautumaan niihin, kun muuta työtä tai koulutusta vastaavaa ei ole enää tarjolla.

Jo yli 20 vuotta sitten varoittelin, että koulutus johtaa osaamisyhteiskunnan kuolemanspiraaliin. Ekonomistit eivät vieläkään uskalla sanoa ääneen, että kaikille ei tulevaisuudessa riitä markkinaehtoista työtä. 

Kirjoitin jo lähes 40 vuotta sitten ensimmäisessä kirjassani: ”Tulevaisuudessa kaikille ei todennäköisesti riitä tuottavaa työtä. Tarpeettomiksi jäävien määrä riippuu pitkälti teknologian kehityksen suunnasta ja nopeudesta. Teknologia on jo horjuttanut markkinatalousjärjestelmän perusteita.” (Tammi 1989, s. 276).

Jopa työssä olevat ovat vaikeuksissa. Ihminen voi jäädä jumiin nykyiseen työpaikkaansa, kun ylemmältä tasolta tekoäly vie työpaikkoja. Uranousu alkaa paikoin olla mahdotonta ja on vain pakko sinnitellä ilman näköalaa uranoususta.

Jo vuonna 1996 varoittelin, että Teknologia vie työpaikat lopullisesti. Vaikka tekoälyn työllisyysvaikutukset ovat vasta alkuaskelmilla varoittelin jo vuonna 2018, että Tekoäly tuhoaa työntekijät kuin neutronipommi.Akateeminen työttömyys ei ole vieras ilmiö Yhdysvalloissakaan, joka on tekoälyn pioneerimaa. New York ja muut tekoälyn kehittämiskeskukset täyttyvät toivottomista koulutetuista nuorista. 

Kokoomuksessa on onneksi edes yksi kansanedustaja, joka suhtautuu tekoälyyn Orpoa kriittisemmin, Ulkoministeri Elina Valtonen. Hesarin haastattelussa hän oli äskettäin huolissaan tekoälystä.  ”Ensimmäinen on, mitä tekoäly tekee meidän työ­markkinoillemme ja tulonjaolle”. ja tekoäly väärissä käsissä voi johtaa tosi ikäviin juttuihin”, Valtonen sanoo. ”Lisäksi tarvitsemme verotuksen, joka ei syrji ihmistyötä robottien hyväksi”, Valtonen sanoo. 

”Ja sitten on tämä kolmas kategoria, jonka sanon silläkin uhalla, että joku pitää minua seinähulluna (Tervetuloa vaan meidän seinähullujen yhteisöön).  Eli tekoäly ottaa vallan, ja me joudumme ihmiskuntana taistelemaan sitä vastaan”. 

”En olisi uskonut silloin 20 vuotta sitten, kun koodasin ensimmäisen neuroverkkoni, että universaalista tekoäly­mahdollisuudesta tulee niin valtava uhka, kuin nyt sen näen.”  Luulenpa, että tällaiseen tekoälyn tulonjako-ongelmaan Orpolla on ihan erilainen näkemys kuin Valtosella. 

Graafi nro: 17 Suomalaisten it-alojen pörssikursseja

Kuvateksti: Tekoäly alkaa näkyä jo it-alan pörssikursseissa ja työpaikoissa.. Tekoäly ei oikein indikoi Orpon lupaamia ”huikeita mahdollisuuksia”. Näille huikeille digialoillehan piti syntyä ne taloustieteilijöiden lupaamat uudet hyväpalkkaiset työpaikat. Esimerkiksi ohjelmistoyhtiö Relex kasvoi hurjasti mutta silti vähensi väkeään.

Orponkin pitäisi taistella digimiljardöörerjä ja niiden valtaa vastaan, mutta hän on vain rikkaiden ja pröystäilevien pääomasijoittajien edusmies. Yksi tällainen ”rohkea” kokoomuslainen” Juha-Petteri Kukkonenelvistelee Hesarin sivuilla otsikolla: ”Minä en pelkää pröystäillä”. Hän ohittaa röyhkeydellään jopa Björn Wahlroosin. Hänkin leikkii olevansa jonkinlainen startuppien pääomasijoittaja lilliputtisijoituksilla. Molemmat ”isänmaallisina kansalaisina” ovat paenneet tai pakenemassa Suomen ”verohelvettiä”.

Valtosen lisäksi Orpon olisi hyvä kuunnella myös Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajaa Anna Kontulaa. Hän on todennut tekoälystä seuraavasti: ”Tuntemamme yhteiskunta loppuu nyt”. Hän on valovuosia edellä suomalaisia ekonomisteja ja muita kansanedustajia. 

Kontula siteeraa valtionvarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majasta. Hänen mukaansa päättäjien ja asiantuntijoiden täytyy kiireesti alkaa puhua siitä, miten mahdollisesti vähenevät verotulot voidaan korvata. Kontula sanoo, että ”EU-alueen yhteinen tehtävä on miettiä, saadaanko teknologian tuottavuuden kasvusta syntyvät hedelmät jakautumaan niin, että niistä hyötyvät myös tavalliset kansalaiset”.

Graafi nro 18 / Suomen tekoälyn osuus startup-yritysten rahoituksessa pientä

Kuvateksti: Suomen tärkeimmän poliittisen päättäjän visiot ja uskomukset tekoälystä ovat samaa luokkaa kuin hänen lupauksensa Suomen taloudellisesta kasvusta ja 100 000 työpaikan syntymisestä. Euroopankin mittakaavassa Suomen tekoälyn mahdollisuudet ovat olemattomat, saati sitten amerikkalaisten tekoälyjättien kanssa.

Onneksi Suomessa on edes kaksi kansanedustajaa 200:sta huolissaan tekoälystä. Se on yksiselitteisesti suomalaisten ekonomistien osaamisen ja ammattitaidottomjuuden syytä ja vastuun pakoilua. 

Noin 200 tekoälyasiantuntijaa maailmalla varoittaa julkilausumassa tekoälyn mullistavan talouden nopeasti. Allekirjoittajiin kuuluu 15 nobelistia sekä Open AI:n ja Anthropicin pääekonomistit. Muutokset voivat julkilausuman mukaan aiheuttaa laajaa työpaikkojen katoamista. Allekirjoittajana oli myös Suomen ainoa talousnobelisti Bengt Holmström.

Varsinaisella allekirjoittajalistalla ovat mukana muun muassa Open AI:n pääekonomisti Ronnie Chatteril ja Anthropicin pääekonomisti Peter McCrory. Open AI ja Anthropic ovat maailman merkittävimpiä tekoäly-yhtiöitä. Nämä herrat taatusti tietävät, mitä tekoälyrintamalla lähivuosina tapahtuu –  Etlan päinvastaisista uskomuksista huolimatta. 

Julkilausuman mukaan tekoäly voi kehittyä seuraavien kymmenen vuoden aikana merkittävästi nykyistä voimakkaammaksi. Sen vaikutukset talouteen voivat allekirjoittajien mukaan olla suurempia kuin teollisen vallankumouksen, mutta toteutua paljon lyhyemmässä ajassa. Muutokset voivat julkilausuman mukaan aiheuttaa laajaa työpaikkojen katoamista. 

Molemmilta tekoälyn huippuyhtiöltä on jo vahingossa ”mopo lähtenyt käsistä”. Heidän tekoälytesteissään kehittyneimmät tekoälyjärjestelmät ovat ”karanneet” testiympäristöistään ja murtautuneet vahingossa ulos reaalimaailmalla toisen yhtiön tiedostoihin ja löytäneet niiden heikot turvallisuusaukot. 

Tekoälyn itsenäinen päätös murtautua toisen yhtiön järjestelmiin saavuttaakseen sille testissä asetetun tavoitteen herättää kuitenkin pelottavia kysymyksiä. Varsinkin kun niitä voidaan käyttää teollisuusvakoilussa, pankkien turvallisuusjärjestelmien murtamisessa, puolustusvoimien vakoilussa ja kybersodankäynnissä vailla minkäänlaista kontrollia.

Se mahdollistaa myös tekoäly-yhtiöiden omistajien eli digimiljardöörien poliittista valtaa entisestään. Orpolla ei ole näistä uhkakuvasta hajuakaan. Hän ei taida ymmärtää, että peli on jo menetetty.

Graafi nro 19: Valtioiden lisäksi digimiljardöörit voivat viedä yksittäisiä henkilöitä pakotelistoilleen.

Kuvateksti: Digimiljardöörit voivat laittaa heidän intresseiä uhkaavia kansainvälisiä tuomareitakin pakotelistoilleen ja evätä heitä kaikki digipalvelut ja viedä heidät takaisin kivikauteen. Heidän edusmiehensä Trump voi käyttää heitä apunaan omien järjettömien päämääriensä saavuttamiseksi.

Suomalaisia lupaavia startup-yrityksiä on Tesin (Suomen Teollisuussijoitus Oy) verorahoilla ja pääomasijoittajien avulla yritetty saada ”lentoon”. He yrittävät epätoivoisesti päästä valtaville Yhdysvaltojen markkinoille. Jos suomalaiset startup-yritykset eivät heti joudu digijättien suupalaksi, niillä on muitakin vastuksia USA:n markkinoiden valtaamisessa.

Siellä niitä jo odottaa esimerkiksi yrityskiihdyttämö Y Combination, joka ensitöikseen vaatii yrityksen siirtämistä Yhdysvaltoihin ja pääkonttorin siirtoa veronkierto-osavaltio Delawareen. 

Sitten vasta avautuvat rahahanat ja tärkeät kontaktit Yhdysvaltoihin. Vastineeksi avustaan he vaativat seitsemän prosentin osuuden suomalaisesta start-upista ja samalla Suomi menettää heti ”lupaavimmat aivot”.

Nyt kun tekoälyn vaikutukset kohdistuvat myös hyvätuloisiin ja korkeasti koulutettuihin, jotka ovat valtion kannalta niitä hyviä veronmaksajia. Niiden vaikutus verotulojen menetyksiin on kaksinkertainen. Digitalisaatiolla saatu tuottavuus tuhoaa työpaikat ja markkinat.  Matalapalkkaiset palvelualojen ns. ”paskatyöpaikkojen” työntekijät eivät juuri maksa veroja vaan saavat – päinvastoin - tulonsiirtoja, jotta pysyvät hengissä. 

Orpo lupaa ymmärtämättömyyttään, että tekoäly avaa uusia ”huikeita mahdollisuuksia” Suomelle ja Euroopalle. Nokian hallitukseen kutsuttiin Yhdysvalloista tekoälyn ja viestintäsovellutuksen johtohahmo Meredith Whittaker. Hän vähän toppuuttelee Euroopan mahdollisuuksia tekoälykilpailun ”hevosenleikissä”. 

Hän toteaa: Teknologiajättien valta-asemaan on havahduttu viimein myös Euroopassa. Mitä yhdysvaltalaisen teknologian talutusnuorassa olevan Euroopan pitäisi sitten tehdä? Euroopan on turha yrittää tehdä samaa kuin yhdysvaltalaiset yhtiöt, hän sanoo. Mittakaavaetua ja käyttäjistä jo kerättyä datavarantoa on vaikea voittaa. ”Se peli on jo hävitty. Sitä ei enää voi voittaa.” 

Eurooppa ei enää ole amerikkalaisille digijäteille mikään uhka. Sen sijaan kiinalaiset ovat laittamassa tekoälymarkkinoita sekaisin. Nykyisin kiinalaiset kehittyneimmät tekoälyohjelmat ovat vastaavalla tasolla kuin amerikkalaisten digijättien parhaimmat. Kiinalaiset julkaisivat kielimallinsa avoimena, mikä tarkoittaa, että kuka tahansa voi ladata sen käyttöönsä maksutta. 

Anthropicin ja Open AI:n liiketoiminta perustuu pääosin siihen, että yhtiöiden tekoälymallit ovat suljettuja ja niiden käytöstä pitää maksaa pitkä penni. Liiketoimintamalli ei toimi, jos melkein samantasoisen tekoälymallin voi ladata ilmaiseksi ja sen pyörittäminen omalla tietokoneella tai palvelimella maksaa vain osan Clauden tai ChatGPT:n hinnasta.

Voi olla, että kiinalaiset vielä romahduttavat pääomasijoittajien nostattamat tekoäly-hypetykset ja pääomasijoittajien jo nyt valmiiksi kaukana olevat tuotto-odotukset. He ovat yleensä ahneita ja nopeita voittoja metsästäviä uhkapelureita. Kun kaikki pelkäävät ”mustaa pekkaa” tekoälyseitsikon pudotuspelissä, kiinalaisten ilmaiset tekoälysovellukset kasvattavat tuotto-odotuksia ja lisäävät uhkapelin kierroksia. 

Kuplaan viittaa myös kysynnän kehämäisyys. Alan yritykset tilaavat toisiltaan, maksavat toisilleen ja takaavat toistensa lainoja. Asiakkaidensa pönkittämiseen ovat ryhtyneet monet alan jättiläiset, joilla rahaa riittää, etunenässä sirujätti Nvidia. Kehämäisyys kiihdyttää alan kasvua niin kauan kuin kysyntä kasvaa ja rahoitusta riittää. Jos kysyntä kääntyy laskuun, romahduksesta tulee korostetun jyrkkä. Kunnon kuplaan kuuluu automaattisesti velka. 

Kun kakki uhkapelin pelaajat vetävät samanaikaisesti pelimerkkinsä pois pörssistä, taitaa olla edessä vielä pörssiromahduksen ”Big Bang!” Siinä rytäkässä isoilla velkavivuilla operoineilla pääomasijoittajille käy höperösti ja myös niitä rahoittaneille vastuuttomille pankeille. Koska koko pankkijärjestelmä on jo valmiiksi mätä, saattaa samassa rytäkässä tulla pörssikriisin lisäksi myös pankkikriisi – jännitetään nyt, milloin rysähtää oikein kunnolla? Tällaisestakaan uhkasta ekonomistit eivät ole varoittaneet.

Pankit (pakit voivat taikoa tyhjästä rahaa) ja niiden omistajat sekä pääomasijoittajat ovat jo nyt äärettömän rikkaita. Kuvitteellisten pääomien ja niiden yliarvostusten avulla he ovat voineet myöntää jättimäisiä velkoja ja velkavankeutta niin valtioille, yrityksille kuin yksityisille henkilöille. Nyt kaikki ovat näille rikkaille hiusmartoaan myöten veloissa, joten niitä ei koskaan pystytä maksamaan takaisin. 

Huimapäisistä ekonomisteista Elina Pylkkänen markkinoi talouden pelastajaksi Suomelle Ruotsin ja Tanskan mallia, jossa valtioilla on vähemmän velkaa mutta yrityksillä ja yksityisillä on sitä vastoin 2-3 kertaa enemmän velkaa kuin suomalaisilla. Hän jopa suositteli kulutuskysynnän lisäämiseksi ns. ”ikuisia lainoja” joissa maksettaisiin vain pelkkiä korkoja. Hän unohti mainita, että lainaajan kuoltua asunto menisi pankin haltuun ja sijoittajat kiittäisivät!

Graafi nro 20: Suomen lupaavimmat tekoäly-yritykset ovat vasta alkuvaiheessa.

Kuvateksti: Suomalaiset tekoäly-yritykset ovat onnettomia lilliputteja verrattuna amerikkalaisiin ja kiinalaisiin tekoälyjätteihin. Lisäksi ne ovat vielä 10-20 vuoden takamatkalla. Orpo taitaa olla uhkarohkea optimisti, kun hän uskottelee, että se antaa suomalaisille ”huikeita mahdollisuuksia”.

Kävin hiljattain katsomassa Kansallisteatterissa erinomaisen teatterikappaleen ”Lady T:n”. Se kertoi ”rautarouva” Margaret Tatcherin elämänkerran. Hänen ylitiöliberalistiset vuorosanat toivat heti mieleen Petteri Orpon ja Riikka Purran viimeaikaiset talouden parannusehdotukset. Jopa suomalaiset taiteilijat ovat olleet paremmin perillä talouden ja yhteiskunnan menosta kuin suomalaiset ekonomistit.

Nykyisestä murroksesta ja uudesta maailmanjärjestyksestä lähes kaikki ovat ymmällään. Nyt maailma kaipaisi viisautta ja viisaita päätöksiä, jotta ihmisille palautuisi usko tulevaisuuteen nykyisen näköalattomuuden ja kaikkien mielenterveysongelmien vastapainoksi.

Kirjoitin pääteokseni. ”Ahneuden aika” kirjan lopuksi ”virallisen viisaan” eli filosofi Georg Henrik von Wrightin jäähyväisluennon 12.12. 1991 kun hän jätti Helsingin yliopiston. Ajatuksemme resonoivat jo tuolloin aika hyvin yhteen. 

Tässä Suomen arvostetuimman ajattelijan näkemys ja huolenaihe 35 vuoden takaa, jolloin ”huippuekonomisteillamme” ei ollut mitään käsityksiä teknologian uhkakuvista ja ote kirjastani (s. 655):

Suomessa on esitetty tuhansittain viisaitten miesten viisaita ja vähemmän viisaita näkemyksiä. Valitsen tähän loppuun näkijän, joka jo 90-luvun alkupuolella, laman aikana, uskaltautui visioimaan, ja jonka näkemykset ovat vieläkin yhtä ajankohtaisia kuin silloin. Noin 300 suomalaista intellektuellia valitsivat  joku vuosi sitten hänet toistamiseen Suomen viisaimmaksi ajattelijaksi.

Nykyisin jo edesmennyt akateemikko, filosofi Georg Henrik von Wright, jonka Suomen intellektuellit rankkasivat keskuudestaan eniten arvostusta nauttivaksi ajattelijaksi, piti luennon 90-luvulla Helsingin yliopistolla.

Toistan tähän kirjan loppuun ikään kuin yhteenvetona osion suoraan Wrightin pitämästä luennosta: 

”Siirryn nyt toiseen ajan vitsaukseen. Päinvastoin kuin autoilu ja matkailu, tämän pahan perusta ei johdu inhimillisten halujen ja toiveitten ylimitoituksesta. Kysymys on jostakin, jota kukaan ei pidä toivottomana – paitsi kenties jokin ajattelematon kyynikko – tarkoitan työttömyyttä.

Jos työttömyys on kausi- tai suhdanneluonteinen ilmiö, se on tosi paha kaikille sen vaivaamille. Mutta niin kauan kuin yhteiskunta voi toimia pahan parantamiseksi, tai sen voidaan laskea menevän ohi aikanaan, ilmiö ei tuota päänvaivaa yhteiskunta-ajattelijoille.

Asia muuttuu toiseksi, jos on aihetta uskoa, että ilmiö on pysyvä, jollakin tavalla sisäänrakennettu yhteiskuntarakenteeseen, ja että sitä ei voi poistaa muuttamatta samalla monia muita olosuhteita, joilla ei näköjään ole mitään tekemistä työttömyyden kanssa.

Teollisuusyhteiskunta on nyt käsittääkseni tällaisessa tilanteessa. Ennen kuin alamme pohtia miten tilanne voidaan muuttaa, voi olla syytä miettiä, miten se on syntynyt.

Osasyytä pitää mielestäni etsiä teknisestä kehityksestä. Se teknologia, joka lisää enemmän kuin mikään muu vapaa-ajan marginaalia suhteessa annettuihin työtehtäviin, tekee ihmisen tarpeettomaksi kuten on tapana sanoa, on elektroninen automaatio. Se myös kehittyy nopeimmin ja on moderneille yhteiskunnille luonteenomaisin.

Niin sanottujen luddiittien hätä mekaanisista kangaspuista oli lasten leikkiä verrattuna siihen epävarmuuteen, jonka tietokoneet ja robotit luovat miljoonille työläisille tehtaissa ja konttoreissa. Työn ja siihen tarvittavan työpanoksen välinen erotus kasvaa nopeammin kuin uusien työpaikkojen lukumäärä.

Graafi nro: 21 / Tekoälyn kehityssuunta.

Kuvateksti: Suomen viisain mies von Wright kääntyisi haudassaan, jos tietäisi mitä 35 vuoden aikana on tapahtunut teknologian kehityksen saralla.

Jatkoa: Vähän pidemmällä tähtäimellä aineellista tuotantoa uhkaa myös raaka-aineiden puute. Maapallon voimavarat ovat rajalliset. Tämä ei tietenkään mikään uutinen. Tietoisuus asiasta herää kuitenkin vasta, kun alamme lähestyä kasvun rajoja ”Limits of growth”.

Elintärkeät resurssit uhkaavat loppua samalla kun niitä jakavien määrä on huolestuttavassa kasvussa. Tuottajien on pakko turvautua säästöihin ja rationalisointiin. Tällä tavalla tuotanto on tulossa yhä riippuvaisemmaksi työvoimaa säästävämmästä teknologiasta. Olemme joutuneet tuottavuuskriisiin, joka entisestään lisää niiden ihmisten määrää, jota ei voida sijoittaa enää aineelliseen tuotantoprosessiin. Jos se – mitä olen nyt sanonut – pitää paikkansa, lisääntyvän automaation ja kasvun rajojen lähestymisen vuorovaikutuksesta, voimme tehdä seuraavan johtopäätöksen: 

Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on, kuten sanotaan, talouden elvyttäminen, kasvun lisääminen, kaupan esteiden poistaminen ja omien yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistaminen, eivät ole oikea tapa taistella työttömyyttä vastaan. Ne voivat johtaa tilapäiseen ja paikalliseen parantumiseen, mutta tilapäisen nousun jälkeisestä kohmelosta tulee kerta kerralta yhä kivuliaampi.

Meidän on, ei elvytettävä vaan yritettävä hillitä taloutta. Sanon näin uudelleen, olen tehnyt sen aikaisemmin suuresti epäröiden – voihan olla, että erehdyn – eivät vain useimmat poliitikot vaan myös monet arvostetut, kuten nykyisin sanotaan ekonomistit, ovat tyystin toista mieltä.

He sanovat: ”Lisäkasvu on välttämätöntä, jotta pääsisimme ylös taantuman kuopasta. Kun vain pyörät saadaan pyörimään, kaikille on pian töitä”. (Kuulostaako tutulta?). 

Tällöin sekoitetaan minusta kaksi päämäärää. Talouden parantaminen ja työttömyyden vastustaminen. Valitettavasti niitä ei voida yhdistää niin kauan kuin omaksutaan perinteinen näkemys siitä, mikä on hyvää taloutta ja mikä on työn tarkoitus”,

Näin siis totesi akateemikko von Wright 35 vuotta sitten. Mitähän hän nyt tuumaisi jo tuolloin orastavasta ongelmasta näin tekoälyn aikakaudella? Ekonomistejakin hänkin kritisoi jo tuolloin. Eivät hänenkään visioita huomioineet tuolloin ekonomistit eivätkä poliittiset päättäjät, vaikka hän oli Suomen ja yliopistomaailman ”viisain mies”. 

”Katkeruuttani” hieman lievittää se, ettei tällaista mitätöntä ja merkityksetöntä yliopistomaailman ulkopuolella olevaa ajattelijaa otettu tuolloin todesta.

Graafi nro: 22.  Viisaimmat ajattelijat

Kuvateksti: Sain tuolloin vasemmistolaisessa Demari-lehdessä noin puoli vuotta palstatilaa ja heti tuli menestystä ns. ”viisauskilpailussa”. Lehden päätoimittaja Jukka Halonen sai jostain ”ylhäältä” ohjeen, että näin ”viisas” mies oli vaarallinen ja piti heti laittaa boikottiin. Kuinkahan ”viisaaksi” olisinkaan tullut Hesarin vastaavassa kilpailussa, jos Virkkunen ei olisi laittanut minua Hesarissa boikottiin parikymmentä vuotta sitten?

Kyselin tekoälyltä hiljattain, mitenkä tällaisen toisinajattelijan talousajattelu eroaa nykyisten ”huippuekonomistien” talousajattelusta. Vastauksena sain, että talousnäkemykseni ovat paljon laaja-alaisempaa ja valtavirtaekonomistit ovat vanhojen oppirakenteidensa vankeja. 

Graafi nro: 23.  Mitättömimmän miehen ”vainoharhainen” voitontanssi

Kuvateksti: Nyt tällainen mitätön ja merkityksetön toisinajattelija uskaltaa jo vähän irrotella ja tuulettaa sekä pitää pien ”voitontanssin” oikeiksi osoittautuneiden visioidensa kunniaksi. Ekonomistien vastustus ja mitätöinti on ollut uskomattoman kovaa jo 40 vuoden ajan. He eivät omahyväisyydessään uskalla tunnustaa häviötään!

Eiköhän nyt jonkinasteinen rehabilitointi olisi heidän puoleltaan ajankohtainen? Ei se ole ollut uusliberalistisille talousnobelisteillekaan ihan mahdotonta. Jo 15 uusliberalistista talousnobelistia on ”kääntänyt takkinsa”.  Milloinka ensimmäiset suomalaiset ”huippuekonomistit?”  Eikö heitä vieläkään edes hävetä?

Pienestä katkeruudestani huolimatta olen sentään ylpeä, että lähes kaikki suomalaiset ekonomistit pelkäävät minua, kun eivät uskalla edes debatoida kanssani – onhan sekin jonkinlainen saavutus – vai mitä? 

Ari Ojapelto. 

Itsetyytyväinen besserwisser ja katkeran kaunainen.

tietokirjailija

PS. Jos epäilet näkemyksieni oikeellisuutta ja todenperäisyyttä, niin todistusaineistoa ja mustaa valkoisella löydät lisää alla olevilta linkeiltä. Olen sataprosenttisen varma, että keneltäkään suomalaiselta ”huippuekonomistilta” ei löydy vastaavaa 40 vuoden aikajaksolta.

 https://ariojapelto.blogspot.com/p/vanhat-luettavissa-olevat-kirjoitukset.html

https://ariojapelto.blogspot.com/p/kansanuutisten-blogi.html

 https://ariojapelto.blogspot.com/2009/03/omat-kirjoitukset.html

https://ariojapelto.blogspot.com/2009/03/esitelmat.html

https://aripelto.blogspot.com/2009/03/kirjat-ja-arvostelut.html

https://ariojapelto.blogspot.com/p/tv-esiintymiset.html

https://ariojapelto.blogspot.com/2014/02/henkilohistoria-maailmanparannus-ja.html

Saat tämän lukukelpoiseksi tästä: (saat sen suurennus-suhtella: ”original”, joka löytyy vasemmalta ylhäältä) https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12586048254/sizes/k/in/set-72157641106247843/