(Björn Wahlroos) JULKAISTU: Kansan Uutiset / Viikkolehti 17.2. 2012. (Hieman lyhennettynä) Jos on tarpeeksi rikas Suomessa, saa takuuvarmasti mielipiteilleen mediatilaa, kuten Björn Wahlroos sai Hesarista kaksi kokosivua uusliberalistisille näkemyksilleen (HS 12.2. 2012). Hänelle luonnollisesti kuuluu ”vapaassa maassa” oikeus mielipiteisiinsä, olivatpa ne kuinka vääriä tai heppoisia tahansa. Hänen yhteiskunnan tilasta olevat tietonsa olivat jo kymmenen vuotta sitten niin huonot, että vuonna 2001 hän kannatti ”vahingossa” 6000 markan perustuloa jokaiselle.

Esitelmä YLE:n -kritiikkiseminaarissa Arbiksessa 24.3. 2012 klo 12 – 16 . Ainakin vanhempi väki muistaa ns. ”Reporadion” vuosilta 1965-1972. Äärioikealla sitä pidettiin pelottavana esimerkkinä siitä, miten valtion radiomonopoli uhkasi joutua äärivasemmiston haltuun. Reporadio oli porvarilehtien antama pilkkanimi pääjohtaja Eino S. Revon johtamalle Yleisradiolle ja sen ns. informatiiviselle ohjelmapolitiikalle. Repo nousi Ylen johtoon presidentti Urho Kekkosen suosikkina. Oikeiston mukaan ns. uusvasemmistolaiset toimittajat tekivät repiviä, perinteisiä arvoja ja demokratiaa halveksivia ohjelmia. Porvarien mukaan televisioteatterista tuli kommunistien tärkein propagandasolu.

(Paavo Lipponen) Hesari ei julkaissut Wikileaksin paljastukset ovat tuoneet uutta valoa Paavo Lipposen toiminnasta ja suhmuroinnista Presidentti Tarja Halosen selän takana. Tosin valtamediat eivät ole herkutelleet tietovuodosta samalla innostuksella kuin hyökätessään kyseisenä ajnkohtana Anneli Jäätteenmäen kimppuun sen aikaisesta ”tietovuodosta”.

JULKAISTU: Kansan Uutiset/Verkkolehti/Horisonttipalsta 30.12. 2011 otsikolla: Näistä asioista valtamediat vaikenevat (lyhennettynä). sekä Verkkomediat 30.12. 2011. http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=2159 Meillä Suomessa rivikansalaisten keskuudessa on vallalla käsitys, että Suomi on vapaan tiedonvälityksen mallimaa. Tiedotusvälineet ja toimittajat kuorossa paheksuvat Venäjän, Kiinan ja muiden diktatuurimaiden mielipidevapautta. Millaista on sitten journalistinen vapaus Suomessa? Olen harrastanut yhteiskunnallista talouskirjoittelua jo noin 30 vuotta. Siinä sivussa kirjoittanut muutaman kirjan. Tänä aikana olen törmännyt useasti tähän ”journalistiseen vapauteen”.

(Janne Virkkunen) JULKAISTU: Elonkehä 26. 3. 2004 otsikolla: “Markkinaehtoinen täystyöllisyys on mahdottomuus, Helsingin sanomat ja Virkkunen ei pyynnöistäni huolimatta julkaissut vastinettani (Huom. Päätoimittajat ovat Suomessa kaiken kritiikin ulkopuolella) Päätoimittaja Janne Virkkunen kertoi kolumnissaan (25.1.2004) “Onko Suomi oikeasti hyvä”, että “EU:lla ei ole varaa nykyisenlaisiin eläke- ja hyvinvointijärjestelmiin, jos se ei pysty kehittämään alueelle aivan toisenlaista dynamiikkaa, joka perustuu yrittäjyyteen ja uusiin työpaikkoihin”. Hän ilmeisesti tarkoitti sillä myös Suomea, koska hän referoi näyttävästi EU:n komission tuoretta kilpailukykyraporttia, jonka mukaan Suomi sijoittuu ainoastaan EU:n keskikastiin. “Ei puhettakaan siitä, että Suomi olisi luokan paras oppilas”, totesi tutkimus ja Virkkunen. Suomen osalta komission tutkimus viittaa siihen, että meillä on korkeat hinnat, laskeva tuottavuus, rajoitettu kilpailu palveluissa sekä korkea rakenteellinen työttömyy...

JULKAISTU: Journalisti-lehti 28. 1. 2000, Nykypäivä 11.1. 2000. Tietoyhteiskunta on tämän päivän mantra. Tiedon, teknologian ja Nokian nimeen vannoo jokainen kynnelle kykenevä päättäjä. Sitä uskoa ei sovi kenenkään horjuttaa. Jopa yhteiskunnan omistuksessa oleva Yleisradio on yleisen mielipiteen talutusnuorassa. Se ei itse juuri tuota dokumentteja jossa teknologian siunauksellisuutta kritisoitaisiin tai kerrottaisiin sen kääntöpuolesta. Menestystarinnoista kyllä kerrotaan lähes joka ohjelmassa. Kun sitten YLE:n dokumenttiprojektin vetäjä, Iikka Vehkalahti onnistuu saamaan ulkomailla tuotetun ansiokkaan dokumentin, “Saman auringon alla: Kyberkaupunki” televisioon, niin se esitetään varmuuden vuoksi yöllä. Näin yhteiskunnan päättäjiä myötäilevät television ohjelmakartan päättäjät varmistavat, että mahdollisimman harvat näkevät sen. Samalla he voivat sanoa, että kyllä YLE:ssä kriittisiäkin ohjelmia esitetään.

JULKAISTU: KANSAN UUTISET / Horisontti-palsta otsikolla: “Leikkimieli ja liikunnan ilo ovat kaukana urheilusta” 30. 1. 2003, Salon Seudun Sanomat 17.2. 2003 otsikolla:” Pelkkä raha ratkaisee - urheilu ei enää jalosta”. Aiemmin sanottiin, että urheilija on reipas ja reilu, ei horju ei heilu. Etenkin urheilupiireissä synnytettiin jo 1900-luvun alkuvuosina kertomusta siitä, kuinka urheilu edustaa kaikkea hyvää. Reippaus, raittius, ryhdikkyys ja iloisuus olivat urheilun hyvän kertomuksen avainsanoja. Etenkin urheiluseurat ja muut urheilevat yhteisöt nähtiin hyveiden kotikentiksi ja turmiollisen kadun vastapainoksi. Urheilun hyvän kertomuksen liudentumiseen on vaikuttanut monta tekijää. Urheilijoiden toimet ovat osoittaneet, että vilpistelyn, välineellistämisen ja paheksuttavan elämänmenon keinovalikoima voi olla laaja. Urheilu on vielä nykyäänkin merkittävä kasvattaja. Noin puolet suomalaisista lapsista osallistuu urheiluseurojen toimintaan.

(Koroma, Ojala, Ollila, Järventaus, Lehtinen) JULKAISTU: KU / Viikkoliite 9.5. 2003. Seuraan säännöllisesti ainakin kolmea sanomalehteä ja yritän analysoida niiden antamaa informaatiota. Lähinnä mitä asioita näissä lehdissä ja kenen kirjoittamina nostetaan pääotsikoihin, sekä erityisesti niitä asioita, mistä lehdet vaikenevat. Nämä kolme lehteä ovat kokoomuksen Nykypäivä, “puolueeton” Helsingin Sanomat ja vasemmistoliiton Kansan Uutiset. Vaikeneminen on lehdistön tehokkain ase kansalaisten manipuloinnissa. Se tuli taas kerran mieleen, kun luin Kansan Uutisten Viikkoliitteestä kolmisivuisen Ritva Pitkäsen referaatin tutkimuksesta: “Mihin katosi kultamuna? - Suomen teollisuuden voitot ja niiden käyttö 1990-luvulla” Hän on toiminut 12 vuotta KHT-tilintarkastajana ja nyt eläkkeellä ollessaan uskaltautunut kertomaan havaintojaan kooten ne tutkimukseksi (www.prodemokratia.net / tutkimukset / tutkimus2.html). Koko 90-luvun ajan TT:n johto Johannes Koroman ja Arto Ojalan johdolla ov...

(Kauppalehden taloustoimittajat) JULKAISTU: Kansan Uutiset 9.1.2001 , Vakuutusväki 1/2002. Kauppalehden toimittajat valitsevat vuosittain mielestään ansioituneimman suomalaisen vaikuttajan. Äänestyksen periaatetta oli muutettu aikaisemmista vuosista. Ennen äänestettiin vuoden yritysjohtajaa. Nyt Kauppalehden, Kauppalehti Option ja Kauppalehti Onlinen toimituksia pyydettiin äänestämään vuoden nimeä, vuoden tekoa, vuoden visiota. Voittajaksi selviytyi Sampo-Leonian konsernijohtaja Björn Wahlroos . Näin toimittajat perustelivat ykkössijaa: “Hän teki kymmenessä vuodessa miljardin omaisuuden ja nousi vielä finanssiryhmän johtoon. - Toteutti Pentti Kourin idean. - Parannuksen tehnyt mies, joka kääntymyksensä jälkeen menestynyt hyvin. - Tavoitteellinen mies. - Honey Bear - Finnish style”. Taloustoimittajien valinta oli mielenkiintoinen ja paljon kertova. Se kertoo melko yksiselitteisesti taloustoimittajien keskuudessa vallitsevasta arvomaailmasta. Se, että painavimmaksi perusteeksi val...

(Kaikki intellektuellit) JULKAISTU: Kansan Uutiset 17.3. 2004, Forssan Sanomat 20.3. 2004, Kirkko&Kaupunki 1.6. 2005 (Lyhennettynä), Salon Seudun Sanomat 22.3. 2004 otsikolla: “Onko älymystö Suomessa heräämässä henkiin?” Suomessa on totuttu ottamaan lakki päästä kun joku sanoo sanan: Kulttuuri. Kuvataiteilijoita, kirjailijoita ja säveltäjiä on totuttu pitämään kansakunnan sivistyneistön etujoukkona, joka ajattelee laveammin ja haluaa olla vallan vahtikoirana ja kehityksen suunnannäyttäjänä. Vielä 70-luvulla yliopistonuoret kiipesivät barrikaadeille ja ottivat osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Punaisia banderolleja heilutettiin eduskuntatalon edessä, osallistuvia näytelmiä esitettiin ja oopperoita laulettiin rinta pystyssä ja jalat harallaan. Taistolaisuutta on tähän asti hävetty, vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Into oli suurempi kuin tieto, uskottiin naivisti naapurista tulevaan propagandaan, mutta päämäärä oli kuitenkin tehdä valtakunnasta parempi. Oli sentään iha...

(Lauri Helve) JULKAISTU: Kansan tahto 11.11. 2004, Kansan Uutiset 23.11. 2004, Vakuutusväki 9 / 2004, Salon Seudun Sanomat 7.12. 2004 otsikolla: “Teollisuudesta ei ole työllisyyden pelastajaksi”. Lehdistöneuvos ja Kauppalehden pitkäaikainen päätoimittaja Lauri Helve otti kipakasti kantaa kolumnissaan (KL 1.10. 04) ay-liikkeen vastuuttomuuteen. Hän oli huolissaan suuryhtiöiden pääkonttorien siirrosta pois Suomesta. Lehden kirjoittelua jo vuosikymmeniä seuranneena olen iloinen, että viimein Kauppalehtikin on huolissaan globalisaation ns. “nurjasta puolesta”. Lehti on jo vuosikymmeniä hehkuttanut vapaakaupan ja vapaitten pääomien puolesta. Se on pitänyt tuotantoelämän keskittymistä ja matalapalkkamaiden “hikipajojen” hyödyntämistä luonnollisena ja tavoiteltavana asiana. Poliitikot ja ay-liike ovat vain lehden mielestä hidastaneet tätä luonnollista kehitystä. Ensin tuotanto ja nyt myös pääkonttorit siirtyvät matalapalkkamaihin ja verokeitaisiin . Korkeampipalkkainen tuotekehitys on...

JULKAISTU: Lapin Kansa 15.10. 2006, Karjalan Maa 19.10. 2006, Työkansan Sanomat 18.10. 2006, Aamulehti 1.11. 2006 otsikolla: “Kansa ei ymmärrä politiikkaa”. Vapaa Suomi Nro 3 / 2007 Suomalainen media on jo tylsistänyt keskivertokansalaisen politiikan ymmärtämisen. Yksipuolinen tiedonvälitys ja vaihtoehdottoman viihdemössön jäljet näkyvät vaarallisesti tutkimustuloksissa. European Social Survey, ESS on Euroopan tiedesäätiön aloitteesta syntynyt eurooppalainen tutkimushanke. Sen ensimmäinen kierros toteutettiin vuosina 2002-2003 ja toinen 2004-2005. Tutkimus tehtiin 17 eurooppalaisessa maassa 15-62 vuotiaiden kansalaisten keskuudessa. Hanketta ovat rahoittaneet Euroopan komissio, Euroopan tiederahasto ja Suomesta Suomen Akatemia. Suomen otos koostuu 2000 henkilöstöstä ja virhemarginaaliksi jää noin prosentti molempiin suuntiin. Tutkimusaineiston pohjalta SAK:n ekonomisti Erkki Laukkanen on selvitellyt tarkemmin vastausta kahteen asiaan. Toinen koskeen vasemmistoon samaistumista ja toine...

JULKAISTU: Kansan Uutiset 15.5. 2007. Taloustoimittajat ovat omasta mielestään toimittajien eliittiä, joilla on muita parempi tietämys talouselämän toiminnasta ja laeista. He ovat vapaan kilpailun sanansaattajia ja uskovat kasvun ja tuottavuuden jauhavan kaikille mannaa tasapuolisesti. Globalisaatio on heille iloinen asia. Pääoman tuottovaatimukset ja rikastuminen on ollut heille itsestään selvä “huoneentaulu”, jota ei edes unissaan saa asettaa kyseenalaiseksi. Pääoman tuottovaatimukset ovat kuitenkin alkaneet hiertää talouslehtiäkin. Talouslehtien mediamyynti on vähentynyt vuonna 2006 kolme prosenttia. Lisäksi talouslehtiä rassaa uusien verkkolehtien ja painettujen lehtien päällekkäisyydet. Näin on todennut Mediakonserni Alma Mediaan kuuluvan Kauppalehden toimitusjohtaja Juha-Petri Loimovuori. Koko yhtiössä toimii 210 ihmistä, joista Kauppalehti aikoo irtisanoa liki viidenneksen eli 35-40 työpaikkaa, jotta kannattavuus säilyisi.

JULKAISTU: Kansan Uutiset / Viikkoliite / Horisontti-palsta 8.5. 2009. Taloustoimittajat pitävät itseään toimittajien eliittinä ja tosi puolueettomina ammattilaisina. Silti heidän lamanennustustaitonsa on yhtä onnetonta kuin pankkien ekonomistien, talousprofessorien ja virallisten ennustuslaitosten. Taloustoimittajien joukosta pientä itseruoskintaa ovat harjoittaneet mm. Kauppalehden toimittaja Esko Lukkari ja Talous-sanomien Anna Mård. Hekin ovat ihmetelleet, miten jälleen kerran näin on päässyt käymään. Osaamattomuus on kuitenkin ymmärrettävää, joskaan ei hyväksyttävää. Talouslehdethän ovat omistajilleen vain rahantekovälineitä ja niiden tulonmuodostus on sekä liike-elämän päättäjien että mainostajien varassa. Siksi niistä on tullut vapaan markkinatalouden ja vapaan pääoman liikkuvuuden propagandakoneiston äänitorvia.