torstai 19. maaliskuuta 2009

Kirjat ja arvostelut

Ari Ojapelto on kirjoittanut seuraavat kirjat tai kirjoihin osiot:

Ensimmäinen kirja:
LISÄÄKÖ AUTOMAATIO KILPAILUKYKYÄ VAI TYÖTTÖMYYTTÄ? (Tammi / 1989).


Toinen kirja:
TIETOYHTEISKUNNAN HARHA (Puijo /1999). Ojapellon osion otsikko: ”Teknologia tekee ihmisen tarpeettomaksi”.



Kolmas kirja:
OPTIOVOITTO KOKO KANSALLE (Gummerus / 1999).
Ojapellon osion otsikko: ”Tietoyhteiskunnan veroperusteet kehruujennyjen ajalta”.


Neljäs kirja:
TALOUS JA DEMOKRATIA (Like / Pystykorva 2005).
Ojapellon osion otsikko: ”Globalisaatio tuhoaa pienyrittämisen edellytyksiä – ilman ostovoimaa ei ole markkinoita”.

Viides kirja:
AHNEUDEN AIKA – Kuinka pääoman ahneus tekee teknologian avulla ihmisen tarpeettomaksi. (VS- Kustannus 2006).


Sitaatit kirja-arvosteluista:

Nykypäivässä 13.10. 2006 / Raimo Ilaskivi:
“Kirja informoi. Sen kokoaminen on ollut raskas työ – varmasti hatunoston arvoinen. Se on myös keskustelua herättävä, jos tässä vaikenijoitten maassa keskustelua ylipäänsä nyt saa syntymään. Toisinajattelijat, jollainen Ojapelto kiistatta on, mieluummin vaietaan kuoliaaksi kuin ryhdytään vastaan argumentoimaan. (...) Päättäjien kannattaisi täten uhrata edes pieni hetki kirjan ajatuksiin tutustumiseksi!”

Markkinointi & Mainonta -lehdessä 13.10. 2006 / Hannu Konttinen:
“Veret seisauttava aikamme kritiikki. (...) Ahneuden aika lyö lujaa. Se aloittaa kysymällä, mistä suomalaisten lasten pahoinvointi johtuu. Heti perään kirja marssittaa armottoman todisteluketjun . Lenkkeinä ovat mm. työelämän ahdistus, ostovoiman heikkeneminen, taloustieteilijöiden kyvyttömyys varoittaa tulevasta, massatyöttömyys, työn karkaaminen halpatyövoiman maihin, yritysten moraali, kvartaalitalous, yritysjohtajien optiorahastus, talousmedioiden munattomuus ja ay-liikkeen ja poliitikkojen näköalattomuus. (...) Ahneuden aika on raakaa luettavaa. Siitä saa päänsärkyä, mutta koita kestää”.

Elonkehä 13. 10 2006 / Hannu Virtanen
“Suomen Michael Moore kartoittaa synkkää todellisuutta ironian keinoin (...) Hän onkin ollut ’virallisen’ taloustieteen näkyvin kriitikko.(...) Kirja onkin keskeytymätöntä tiedollisten täsmäohjusten sarjatulta, jolla hän ampuu alas monet vallitsevat eliitin sepittämät ja valtamedian toistamat sekä talous- että yhteiskuntapolitiikan ”totuudet”. (...) Paitsi talouspolitiikkaa, kritisoi hän myös tiedotusvälineiden heikkoa tasoa (...)

Vaikka asia on painavaa, Ojapellon teksti ei kuitenkaan ole tylsää luettavaa. Paikotellen Ojapelto ironisoi rankasti liukumatta silti itse asiasta. Siinä hän muistuttaa elokuvantekijänä tunnettua USA-kriitikoa Michael Moorea. ”.

Vapaa Suomi-lehti Nro 6 / 2006 / Ilkka Hakalehto
“Koetun lukuelämyksen jälkeen ei enää laskekaan kädestään tiiliskiveä vaan uuden yhteiskuntapolitiikan täydellisen, monen tuhannen kilon painoisen perustuksen.
Ojapellon teosta voi perustellusti pitää yhtenä merkittävimmistä alkaneella vuosituhannella suomenkielellä julkaistuista teoksista.

Vaikka Ojapelto on jo yli 20 vuoden ajan toiminut esitelmöitsijänä ja paneelikeskustelijana kymmenissä eri tilaisuuksissa, mm. monissa yliopistoissa, ja julkaissut useita teoksia ja kymmeniä kolumneja, voidaan “Ahneuden aikaa” pitää hänen lopullisena ja ratkaisevana läpimurtonaan. Tekijä puhuttelee lukijaa monipuolisilla perusteluillaan, valtavalla tietomäärällään, asiantuntemuksellaan ja lukuisilla terävillä johtopäätöksillään. Teos on hyvin ja johdonmukaisesti rakennettu ja kansantajuisesti kirjoitettu”.

Talouselämä 8.12.2006 / Terho Puustinen
“Ari Ojapelto on lajinsa paras, koska hän on ainoa. Sääli etteivät suomalaiset ekonomistit kirjoita teräviä ajankuvia.

Talouden asiantuntijoilla olisi osaamista ja näkemystä, mutta he eivät viitsi esittää ikäviä kysymyksiä. Aktiivi-ikäiset ajattelevat uraansa. Eläkkeelle jääneet osaajat toivovat, että paikka klubissa säilyisi.

Lukuisat kirjan teemat ovat tärkeitä - sellaisia joita vastuuntuntoisten kapitalismin ystävien pitäisi herkeämättä analysoida. Erityisen arvokasta kritiikki olisi nyt, kun globalisaatio muuttaa ja poistaa pelisääntöjä. Yritykset ja omistajat ovat saaneet lyhyessä ajassa paljon vapauksia. Läntisten demokratioiden kansalaiset seuraavat tilannetta hämmentyneinä. Vallan tasapaino järkkyy.

Parasta Ojapellossa on laaja-alaisuus. Hän on tehnyt kunnioitettavan määrän työtä kerätessään tietoa. Ahneuden aika on urhea ryntäys mahtavia voimia vastaan”.


Aikalainen 1/ 2007 / Pertti Hemánus
Kirjassaan Ojapelto osoittaa erittäin tai sanoisinko huikean hyvää kirjallisuuden tuntemusta. Ojapellon kirja on vimmainen. Minusta tämä on myönteinen arvio jos mikään. Ojapellolla on uudistusehdotuksia, mikä on todella hyvä asia. Toiveita herättävät kansalaisaktiivisuus ja Tobinin vero. Toiveet on hyvä asia. Niistäkin - ja koko kirjasta - kannattaa Ojapeltoa kiittää”.

Murros 1/2007 / Terho Laitila
“Oliko vielä joku, joka uskoo talousasiantuntijoiden, poliitikkojen tai suuryritysten johtajien visioihin Suomen loistavasta tulevaisuudesta?

Luettuaan Ari Ojapellon kirjan Ahneuden aika karisevat turhat kuvitelmat kertaheitolla. Kirjassa Ojapelto rusikoi teoriat tietoyhteiskunnasta, osaamisyhteiskunnasta, varkostotaloudesta, tuotekehittelystä, uusista innovaatioista, yrittäjyydestä ja yksityistämisestä maan pelastajina maanrakoon.

Jotkut päättäjät toki näkevät yhteiskunnassa pahan sairauden oireita, mutta tekevät auttamattoman vääriä diagnooseja ja sitä kautta pakottavat syömään lääkkeitä, joiden sivuvaikutukset vain pahentavat olotilaa.

Pysyvä työvoiman ylitarjonta painostaa työntekijät palkkamalttiin. Kuuroja ovat myös tiedotusvälineet. Ongelmaa ei haluta huomata. Tällaisia uutisia pitäisi olla television pääuutislähetyksessä joka toinen päivä herättelemässä ihmisiä.

Ojapelto ei myöskään sääli. Hän toteaa kylmästi, että automaatio vie työpaikkoja perinteisiltä tavaratuotannon aloilta. Insinöörit kykenevät nykyisellään rakentamaan niin automatisoituja tuotantolaitoksia, että duunarien palkkakustannuksien osuus on enää vain 0,1 prosenttia tuotteen tehdashinnasta.

Tästä johtuu työpaikkojen häviäminen, vaikka työntuottavuus on noussut. Kapitalisti säästää ja paisuttaa omaa kukkaroaan koneistamalla ja automatisoimalla. Ihmistyövoima on rasite, josta pitää päästä eroon”.

Yritystalous / WalkAbout-lehti 1/2007, Marja-Liisa Kinturi:
“Yhteiskuntakeskustelija, ex-mainosmies Ari Ojapelto vyöryttää uusimmassa kirjassaan ”Ahneuden aika” lukijan eteen yhteiskuntamme koko ongelmakentän alkaen lasten oireiluista mielenterveys- ja muine ongelmineen ja päätyen työelämän muutoksiin, yrityselämän moraaliin, globalisaatioon ja ”demokratian puutostautiin”.

Kritiikki kohdistuu ensisijaisesti verotukseen ja tulonjakoon. Kirjoittaja on monien taloustieteilijöiden tavoin huolisaan tuloerojen kasvusta ja sen seurauksena kansakunnan kahtiajakautumisesta. Hän päätteleekin, että markkinatalous on hyvä renki mutta huono isäntä!

Kirjan otsikointi on hyvää, tiivistä ja viestit selkeitä, kuten mainosmieheltä voi odottaakin. Ojapelto toteaa heti kirjansa alussa olevansa tahallisen provosoiva, jotta teos toimisi yhteiskunnallisen keskustelun katalysaattorina.

Useimmiten kirjoittajan kritiikki on kuitenkin sangen osumatarkkaa. Esimerkkinä vaikkapa toteamus: ”Ongelmiamme tuskin ratkaisee se, kuinka monta uutta työpaikkaa on tullut tai tulee, jos kerran tehtävät työtunnit eivät lisäänny.”

Ryöpytystä saa myös suomalaisten yritysjohtajien etiikka ja moraali.
Ari Ojapelto ilmaisee huolensa myös lehdistön ja laatujournalismin tulevaisuudesta. Hän kysyy, onko laatujournalismi ylipäätään enää mahdollista Suomessa ja arvelee, että kaupallisuus pakottaa mediat laskemaan tasoa. Huoli on aiheellinen ja ex-mainosmiehenä Ojapelto tietää varmasti, mistä puhuu”

Helsingin Sanomat / Talous 10.4.2007 / Eero Taivalsaari
Politiikkaa Potemkinin kulisseissa.
“Ari Ojapelto pyrkii osoittamaan järkälemäisessä teoksessaan Ahneuden aika, että asiat eivät Suomessa ole niin hyvin kuin julkisuuden kulisseissa annetaan ymmärtää.

Ojapelto irvailee niitä lukemattomia tutkimuksia, työryhmiä ja komiteoita, joilla on yritetty saada työttömyys aisoihin. Ehkä hänellä on siihen särmää, koska hän julkaisi jo vuonna 1989 kirjan Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä.

“Tiedossani ei ole kirjaa tai tutkimusta, jonka ennustukset olisivat toteutuneet samalla tarkkuudella kuin edellisen kirjani ennustukset”,

Moniin tutkimuksiin ja tilastoihin syytöksensä perustaen hän väittää poliitikkojen huijaavan kansalaisia lupauksillaan työllisyyden kohenemisesta, koska se ei ole mahdollista ripeästi askeltavan automaation ja vapaakaupan oloissa.

Vakavinta on Ojapellon mukaan kansakunnan fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin rapautuminen. Ahneuden aika alkaa tutkimusreferaateilla, joista tavallisten suomalaisten ahdinko käy ilmi.

Muutamat suuret sanoma- ja aikakauslehdet sekä tv-kanavat ovat yrittäneet saada valtakunnan vastuullisia keskustelemaan Ojapellon kanssa hänen argumenteistaan. Halukkuutta keskusteluun ei ole.

Kirjan julkistamistilaisuudessa muuan toimittaja tivasi Ojapellolta keskittymistä yhteen teemaan sen sijaan, että hän kahlaa lävitse talouselämän koko problematiikan. Tekijä kivahti, että sitä lajia, sektoritutkimuksia ja selvityksiä, on maa väärällään.

Puutteistaan huolimatta Ahneuden aika on vuosikymmenen alun tärkeimpiä puheenvuoroja niin kansantaloudesta kuin kansakunnan tilasta”.


Kirjaa voi tilata netistä: VS-Kustannus.com

Luetuimmat

Kävijöitä