107. Lamojen syylliset, jopa syyllisyysjärjestyksessä.
27.03.2026
Hesari kysyi pääkirjoituksessaan (31.1. 2026) otsikolla: ”Kenen syy, kysyy syyllisten kuoro työttömyydestä” ja jatko vähän kevyemmällä linjalla: ”Suomalaisessa rocklyriikassa on pari työttömyyttä koskevaan pohdintaan sopivaa fraasia. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei kasvava työttömyys ole hallituksen vika. Mutta valehtelisin myös, jos väittäisin, että työttömyystilanne on kokonaan hallituksen syytä.
Syylisiä on lukuisia, heitä on niin Suomessa kuin ulkomaillakin, suhdanteissa ja talouspolitiikan valinnoissa. Syyllisiä on sekä nykyhetkessä että menneisyydessä – kun oikein silmin katsotaan”.
Sitten alkoi sama valitus, jota meidän ”huippuekonomistimme” harrastavat: kuluttajat eivät kuluta ja ajavat itsensä työttömiksi. Julkinen talous on liian raskas ja edellisen hallituksen perintö on karmea jne.
Toimittaja Jan Hurri teki syytöksestä mielenkiintoisen laskelman otsikolla: ”Pankkitileillä on liian vähän rahaa – ja silti siitä moititaan”. Hän muistutti, että vuodesta 2020 alkaen pankkisäästäjät ovat menettäneet vuoden 2026 alkuun mennessä 7 miljardia ostovoimaa. Sitten hän vähän kieli poskessa tokaisi: Se vielä puuttuisi, että säästäjien sättijät alkaisivat moittia myös velkaantumisen välttelystä.
Perimmäisenä syynä Suomen ja koko maailman talousahdinkoon on digitalisaation ja nyt teknologian aiheuttama ”verotuksen järjestelmävika”, johon ekonomistit eivätkä valtamediat ole puuttuneet. Ensimmäisen kirjani kansikuva kertoo juurisyyn vähän hitaammallekin ekonomistille. Siinä yksi kuva kertoo ongelman paremmin kuin tuhat sanaa.
Graafi nro 1: Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä?
Kuvateksti: Markkinat eivät enää luo kunnollisia työpaikkoja vaan palvelualojen ns. ”paskatyöpaikkoja”. Markkinoilta häviää ostovoima (palkkapotti pienenee), kun pääoma korjaa tuottavuuden hedelmät teknologian avulla. Massat tipahtavat ”tarpeettomien armeijaan” Yritykset eivät investoi enää, kun kaikkialla työttömyys ja köyhyys lisäänty ja ostovoima vähenee. Tähän ongelmaan ekonomistit eivät ymmärrä tai halua puuttua.
Sinihaalarityöläiselle digitalisaatio on ollut todellisuutta jo n. 30 vuotta mutta valkokaulustyöläisille sama on toistumassa parhaillaan. Suurin syy talouden pysähtyneisyyteen on ostovoiman hiipuminen, kun ihmiset tipahtavat ”tarpeettomien armeijaan” ja heistä tulee pelkkä kuluerä.
Tämä on ekonomistien kipukohta, josta vaietaan kollektiivisesti. He eivät ole tiedostaneet - saati julkistaneet seuraavaa graafia. Se kertoo yksiselitteisesti, miksi kasvu on hyytynyt ja miksi se ei kasva tulevaisuudessakaan.
Graafi 2 / Tulonjako BKT:N sisällä.
Kuvateksti: Kun palkkapotti pienenee BKT:n sisällä, niin kysyntä takuuvarmasti hiipuu, vaikka kuinka kuluttajia yrittäisi saada kuluttamaan. Kun tekoäly kohta alkaa vaikuttaa parempipalkkaisiin osaajiin, ostovoima hupenee edelleen ja verotulot sen mukana. Verotulot ovat pääosin yhteiskunnan verotulojen lähde. Verotulojen hiipuessa pahenee jo 90-luvulta alkanut hyvinvointivaltion kuolemanspiraali.
Kokoomus ja Orpon hallitus on nyt innovoinut ”velkajarrun” joka vielä tehostaa hyvinvointivaltion alasajon kuolemankierrettä, sillä palkkapotin ja verotulojen pienentyessä, valtion säästölinja vain kiihtyy. Siinä ei auta edes seuraavan Antti Lindtmanin hallituksen tulo hallitusvastuuseen. Valtionvarainministeriö povaa jo nyt 8-11 miljardin tulevia säästöjä seuraavalle hallitukselle. Ekonomistit eivät kerro syytä siihen.
Vaietusta ostovoiman ikävästä kehityksestä kertoo konkreettinen tuore esimerkki. Ennen diplomi-insinöörit kävelivät suoraan töihin, mutta nyt edes 200 hakemusta ei tuo töitä. Sinnikäs korkeakoulutettu Jaakko Takala (24 v) on hakenut jo vuoden töitä tuloksetta. Henkensä pitimiksi hän on tehnyt kouluissa matematiikan pätkätöitä ja joutunut pohtimaan maailman tulevaisuutta tekoälyaikakaudella.
Hän hakkaa suomalaiset ekonomistit visiointikyvyssä menneen tullen. Hänen arvionsa mukaan ”seuraavan 5–10 vuoden aikana tekoäly aiheuttaa merkittävää rakennemuutosta valkokaulustyössä. Edes omasta alastaan hän ei ole niin varma. Tekoäly saattaa viedä työt häneltäkin.
Erityisen huolissaan Takala on siitä, mihin tekoälyn tuottavuushyödyt lopulta kasaantuvat. – ”Todennäköisesti syntyy niin sanottu tekoälykakku, jonka suurin osa valuu Yhdysvaltojen suuryrityksille. Tekoälyn tekemää työtä on vaikeampi verottaa kuin ihmistyötä”.
Hän ennakoi, että verotusjärjestelmät reagoivat vasta viiveellä – mahdollisesti sosiaalisen levottomuuden tai valtiontalouden pakon kautta. Tämän yhtälön ymmärtäminen on ekonomisteille lähes mahdotonta. He elävät norsunluutorneissaan vielä vanhojen kehruujennyn aikaisen talouden oppi-isien aikaa.
Graafi nro 3 / Diplomi insinööri Jaakko Takala lähetti yli 200 työhakemusta vuodessa
Kuvateksti: Ekonomistit ja kansaedustajat vaativat lisää koulutusta, tekoälyä ja tuottavuutta, jotta talous lähtisi kasvuun ja tulisi uusia kaivattuja työpaikkoja. He eivät halua ymmärtää, että se on samalla työllisyyden kuolemanspiraali pohjalle.
Kun ensimmäinen kirjani ilmestyi vuonna 1989, kesti kahdeksan vuotta kuin Yhdysvalloissa ekonomisti Jeremy Rifkin julkaisi kirjan: ”Työn loppu”. Siinä hänkin epäili tuottavuushyötyjen valumista (eli ”trickle-down” efektin) valumista kansalaisille.
Tulevaisuudentutkija Veikko Salovaara teki siitä kirja-arvion: ”Markkinatalouden paradoksi Rifkinin kirjan keskeisin huomio koskee markkinatalouden kyvyttömyyttä jakaa tuottavuuden tuomaa tulonlisäystä kaikille.
Perinteisen talousteorian mukaan uusi teknologia nostaa tuottavuutta, alentaa tuotantokustannuksia ja lisää halpojen tuotteiden tarjontaa. Tämä puolestaan lisää ostovoimaa, laajentaa markkinoita ja luo uusia työpaikkoja.
Tätä ajatusta, että teknologisen kehityksen vaikutukset suodattuvat läpi koko talouden aina työntekijöille saakka (ns. trickle-down efekti), kutsutaan Sayn laiksi ranskalaisen taloustieteilijä Jean Babtiste Sayn (1767-1832) mukaan - yhtä hyvin olisi voitu mainita britti David Ricardo (1772-1823).
Tämä ajattelu on perinteisesti toiminut talouspolitiikan lähtökohtana teollistuneessa maailmassa. Se on nyt johtamassa ennennäkemättömään teknologiseen työttömyyteen, jyrkkään kuluttajien ostovoiman vähenemiseen ja maailmanlaajuiseen lamaan, jonka mittasuhteita ja kestoa ei kukaan pysty arvioimaan, Rifkin väittää.
Näitä 1800-luvulla olleita talousguruja opetetaan tämän päivän yliopistoissa vieläkin. Ei ihme, että ekonomistit ovat eksyksissä. Näillä kehruujennyjen aikaisilla opeilla ei ole mitään tekemistä enää digiaikakaudella.
Graafi nro 4: Edessä on kurjistumiskierre
Kuvateksti: Jo vuonna 1997 varoittelin Kokoomuksen Nykypäivä-lehdessä, että edessä on kurjistumiskierre koska ostovoima katoaa. Myöhemmin TTK:n(nykyisen EK:n) Johannes Koroma lopetti lupaavan kolumnistin uran Nykypäivä -lehdessä, vaikka päätoimittaja Jarmo Virmavirta oli varta vasten valinnut allekirjoittaneen ravistelemaan nukahtanutta Kokoomuslaista lehteä.
Jo ennen Donald Trumpia puhuttiin huolestuneesti kaikenlaisista ”murroksista”, nyt kansalaiset ja poliitikot jo uudesta ”maailmanjärjestyksestä”. Mihinkään ei voi enää luottaa, kun mediat, ekonomistit ja varsinkin some antavat ristiriitaisia tietoja maailman- ja talouden nykyisestä kehityksestä. Olisiko ns. ”tieteestä” apua tähän sekamelskaan?
Journalismi on totuusbisnestä. Siltä sen pitää myös näyttää. Muuten menee usko bisnekseen. Totuuden etsimisen pitäisi kuulua toisellekin ammattiryhmälle, nimittäin tieteen tekijöille. Tieteen tuotelupaus on, että se korjaa itse itseään. Lupaus toteutuu siten, että muut testaavat, pitävätkö tulokset paikkansa. Ovatko ne toistettavissa tai osoitettavissa vääriksi. Ekonomistit eivät korjaa näkemyksiään, vaikka empiirinen data nyt todistaa vanhat teoriat vääriksi.
Mikä onkaan totta? Tieto on nyt arvokasta, ja siksi sitä eivät saa kaikki. Tunne epätasa-arvosta on ollut historiallisesti yleisin syy kumouksille ja konflikteille, kirjoittaa kulttuuritutkija Jussi Ahlroth. Mikä tieto on luotettavaa, ketkä ovat oikeita asiantuntijoita ja miten asiat lopulta ovat. Vanhat, tietoa tuottavat instituutiot ja auktoriteetit ovat menettäneet valtaansa amerikkalaisille teknologiayhtiöille. Niiden algoritmit luovat syviä jakolinjoja kaikkialla. Miehille ja konservatiivisia kantoja edustaville algoritmit tarjoavat yhdenlaista todellisuuskuvaa, naisille ja vasemmistolaisille toisenlaista.
Graafi nro: 5: Lähes miljoona suomalaista kurjistumiskierteessä
Kuvateksti: Digitalisaatio on syrjäyttänyt jo miljoona suomalaista, jotka ovat siirtyneet ns. ”tarpeettomien armeijaan”. Heillä ei enää ole ostovoimaa eikä kulutus- saati veronmaksukykyä.
Ne, joilla on resursseja itsensä sivistämiseen, löytävät näkökulmia ja saavat tietoa. Ne, joilla resursseja ei ole, ajautuvat syvälle kaninkoloihin, yhä kauemmas jaetusta todellisuudesta. Monet algoritmien armoilla olevista ihmisistä ovat omasta mielestään oikean tiedon äärellä. Teknologiayhtiöillä ei ole mielenkiintoa poistaa jakolinjoja. Railot ja kaninkolot ovat hyvää bisnestä. Teknokraattinen kone toimii tunteiden polttoaineella.
Tieto jakautuu yhä epätasaisemmin yksinkertaisesti siksi, että tieto on niin arvokasta. Jo vuosia on puhuttu siitä, että talousjärjestelmämme muistuttaa varsinkin teknologia-alalla enemmän feodalismia kuin kapitalismia. Olemme vaarassa liikkua tiedon suhteen 1800-luvun tyyliseen harvainvaltaan, jossa vain yläluokka osasi lukea. Jossain mielessä tilanne on sitäkin huonompi. 1800-luvulla eliitti oli sivistynyttä ja tieto oli raaka-ainetta sivistykselle. Nyt se on dataa, jolla tehdään rahaa. Suomessa varsinkin oikeistopopulistit ja täälläkin vaikuttavat teknologiayhtiöt ajavat samaa.
Oikea tieto ja kysymys siitä, mikä on totta, on aina suhteellista ja sidoksissa ympäristöönsä ja ideologiaan. Sitä ovat määritelleet kautta historian poppamiehet, kuninkaat, uskonnot, filosofit ja taloustieteilijät, Tällä hetkellä poliitikotkin ovat taloustieteilijöiden armoilla”.
Jos nykyään poliitikoille tulee jokin ongelma, he eivät enää kysele ratkaisuehdotuksia piispoilta eikä filosofeilta, vaan kyselevät neuvoja nykyisiltä ”järjen jättiläisiltä” – eli talousviisailta.
Graagi nro: 6 / Kanniaisen malliesimerkki yrittäjyydestä ja ongelmien ratkaisusta.
Lukukelpoiseksi saat sen tästä:
Kuvateksti: 90-luvun ”huippuekonomistin suosituksista malliesimerkkinä on professori Vesa Kanniaisen ohje yrittämisestä: ”Islanti käy esimerkkinä tulivuoren päälle rakennetusta maasta, jonka vauraus perustuu yrittäjyyteen”. Islannin pankkiromahduksen jälkeen sen johdannaispapereiden arvosta hävisi 94 prosenttia taivaan tuuliin.
Toisen maailmansodan jälkeen oli vallalla ns. keynesläinen talousoppi, jossa valtio voimakkaasti ohjaili sodanjälkeisten raunioiden jälleenrakennusta. Oli Franklin Rooseveltin Marshall-apua ja työttömyystöitä. Saksassa Hitler laittoi työttömille lapiot olalle ja moottoriteitä rakentamaan. Keynesin aikakaudella talous kasvoi lujaa ja se oli voimakkaan kasvun aikaa ja kansalaisten elintaso ja hyvinvointi kasvoi ripeästi.
Mutta sitten taloustieteilijöiden keskuudesta nousi uusi Jeesus, joka sai suomalaisillekin taloustieteilijöille uuden uskoon tulemisen ja herätyksen. Milton Friedmanista tuli 1960-luvulla uusi uusliberalistien ”Jumala” taloustieteilijöiden keskuudessa ja hänet palkittiin nobelilla.
Oikeistolaiset Ronald Reagan ja Margaret Thatcher olivat innoissaan tästä uudesta monetarismin uskonlahkosta, joita oli tuolloin kymmenkunta erilaista talousoppia tarjolla. Miltoninin katekismuksen pääviesti oli kaikenlainen ”vapaus”. Poliitikkojen piti pysyä kaukana talouden sääntelystä, varsinkin pääomien vapaaseen liikkumiseen ei sopinut puuttua.
Ensimmäinen Friedmannin oppien kokeilu tapahtui Augusto Pinochetin sotilasjuntan hallitsemassa Chilessä. Hänen konsulttinaan toimivat Friedmanin oppilaista koostuvat ns. Chicagon pojat traagisin seurauksin. Samaa talousoppia seurasivat myös Viro ja Uusi Seelanti, mutta aika pian tämä äärimonetaristinen uskonlahko niissä hylättiin.
Suomalaisista talousprofessoreista tuli tämän uskonlahkon kiihkomielisiä kannattajia 80-luvulla. Silloin jo aloitin uusliberalismin kritisoinnin. Tuolloin ekonomistit eivät edes tienneet, mitä tekoäly on. Kirjassani varoitin siitä 37 vuotta sitten, vaikka silloin ei edes internettiä ollut olemassa. Nämä Friedmannin uusliberalistiset opetuslapset ovat Suomessakin olleet vallassa jo 40-50 vuotta.
Graafi no 7: Talouskeskustelun kylähullu ei anna periksi.
Saat lukukelpoiseksi tästä: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001282524.html
Kuvateksti: Talouslehdet komppasivat näitä uusliberalistisia ekonomisteja. Toimittaja Pekka Seppänen teki tämän ”diplomityön”, jolla hän pääsi Talouselämä -lehden päätoimittajaksi. Hän ”unohti jutussa mainita, että olen ollut kutsuttuna esitelmöitsijänä melkein kaikissa yliopistoissa ja pari kertaa eduskunnassa.
Kun rohkenin kritisoida tuolloin vallassa olevia talousprofessoreilta, sain heiltä muitakin mairittelevia nimityksiä kuin ”kylähullu”. Kun toimittaja Jouko Kämäräinen yritti saada näitä silloisia ”huippuekonomisteja” saman pöydän ääreen keskustelemaan työttömyydestä minun ja professori Juha Siltalan kanssa, kaikki kollektiivisesti kieltäytyivät. Saatesanoina olivat lisäksi "räyhäävä tyhjäntoimittaja", "populisti", "demagogi", "kiihkoilija", "diletantti" ja "suunsoittaja".
He ovat uskotelleet poliittisille päättäjille uusliberalismin olevan ainoa oikea ”taloususkonto”, joka tuo kaikille mannaa tasapuolisesti. Nyt näitä uusliberalistisia ”järjen jättiläisiä” ei ole enää talouslehtien ja valtamedioiden kansikuvissa ja laajoissa haastatteluissa julistamassa tätä talouden- ja pääomien ”vapauden” ilosanomaa.
Koska taloustiede ei ole oikeasti ”tiedettä” vaan yksi valinta useista talous-uskomuksista, nimitän heitä tässä vain vähän kärjistäen ”uskonmullaheiksi”.
Kiihkeimmät ”talous-mullahit” 90-luvulla olivat Björn Wahlroos, Vesa Kanniainen, ja Pertti Haaparanta. Muita uusliberalistisia ”uskonimaameja” olivat. mm. Matti Wiberg, Vesa Vihriälä, Seppo Honkapohja. Juhana Vartiainen, Matti Pohjola, Matti Virén, Jouko Yläliedenpohja, Mika Maliranta, Roope Uusitalo, Aki Kangasharju, Jukka Pekkarinen, Erkko Autio, Paul Lillrank, Bengt Holmström, Mauri Luukkala, Klaus Kultti, Pentti Vartia, Martti Hetemäki, Risto Harisalo, Jaakko Kiander, Mika Pantzar, jne.
Heidänkin kanssaan olen käynyt jo 90-luvulla kipakkaa debattia Yliopistolehden palstoilla.
Hesarin pääkirjoituksessa kysyttiin, ketkä ovat suurimpia syyllisiä nykyiseen lamaan. Tässä he ovat nyt nimeltä mainittuna. Nykyisetkin vallassa olevat ekonomistit ovat vielä aika pitkälti uskomuksissaan heidän jälkeläisiään tai vielä vallassa.
Graafi nro: 8: Hesarin 20 käytetyintä talousasiantuntijaa
Kuvateksti: Tässä on 1980-luvun jälkeisten lamojen pääsyylliset. Näiden elonomistien virheellisillä ohjeilla olemme nykyisessä talouskurimuksessa. Syyllisyysjärjestyksessä toiseksi tulee valtamediat, jotka uskoivat näihin vääriin ”talous-oraakkeleihin”. Siksi poliitikot ovat syyllisyysjärjestyksessä vasta kolmantena. Poliitikot ovat näiden oraakkeleiden manipuloinnin uhreja.
Poliitikkojen olisi pitänyt uskoa keynesläisiä taloususkovaisia (Jouko Paunio kuului myös niihin Kianderin ja Sauramon lisäksi). Keynesläisten ohjeilla koko maailma selvisi kovaan kasvuun ja kansalaisten toivoon paremmasta heti toisen maailmansodan jälkeen. Pääomien vapaus on mahdollistanut nykyisen digidiktatuurin Trumpin tahdittamana. Kaikki digimiljardöörit olivat eturivissä Trumpin virkaanastujaistilaisuudessa. He rahoittivat Trumpia, koska hän lupasi verohelpotuksia rikkaille.
Ensimmäisessä kirjassani keskityin tuolloin varoittamaan automaation ja robotiikan tuomista työllisyysvaikutuksista. Varoitin myös digitalisaation vaikutuksista yhteiskunnan verotuloihin ja verotuksen järjestelmäviasta. Niihin ei yksikään suomalainen ekonomisti ole vieläkään ymmärtänyt puuttua.
Graafi nro 9 / Onko robottien käyttö laillistettua veronkiertoa?
Kuvateksti: Jo 1980-luvulla kyselin Seura -lehdessä minne teknologian tuottavuushyödyt oikein menevät? Kyselin myös, kuinka ns. kansalaispalkka oikein rahoitetaan. Ekonomistit eivät ole 40 vuoteen inahtaneetkaan niistä.
Tuolloin robotisaatio oli uusi ja uhkaava työvoiman hävittäjä. Japani oli tuolloin eturintamassa sen kehittämisessä. Vielä 40 vuotta sitten teollisuusrobotit olivat kömpelöitä ja isoja. ne tulivat käyttöön pääosin autotehtaissa.
Nyt tekoäly on tullut osaksi niitä ja niistä on tullut autonomisia, jotka parantelevat itse itseään. Kehityksen valtikka on siirtynyt Kiinaan. Yhdysvallat on leikissä myös mukana.
Amerikkalainen Figure AI tähtää humanoidirobottien vallankumoukseen – taustalla häärii Jeff Bezos. Robotiikkayhtiö Figure AI:lta odotetaan paljon. Yhtiö aikoo mullistaa työelämän humanoidiroboteillaan. Suurin yksittäinen henkilörahoittaja on Amazonin perustaja Jeff Bezos, joka on sijoittanut yhtiöön 100 miljoonaa dollaria.
Hän on laittanut jo nyt kymmeniä tuhansia työntekijöitään ”tarpeettomien armeijaan” ja robotit tilalle. Teknologiayhtiötä ja niiden asemaa on puolustettu sillä, että ne muka ”työllistävät”. Nykyisin Amazonin palkkalistoilla ja varastoissa työskentelee yli 1,5 miljoonaa ihmistä, mutta työntekijöiden määrä on silti liikevaihtoon nähden naurettavan pieni. Amazonin kaltaisten digiyhtiöiden palkkakulut ovat vain prosentteja liikevaihdosta, jos edes sitä.
Generatiivisen tekoälyn, mekatroniikan ja simulaatioteknologian kehitys mahdollistaa yhä monipuolisemmat ja itsenäisemmät humanoidirobotit, jotka kykenevät toimimaan ihmisten rinnalla vaihtelevissa ympäristöissä ilman suurta uudelleenohjelmointia. Se tekee niistä erityisen sopivia ihmisten suunnittelemiin tiloihin ja nopeuttaa niiden käyttöönottoa eri toimialoilla, kuten teollisuudessa, logistiikassa, terveydenhuollossa ja palvelualoilla.
Tulevaisuudessa sovellukset laajenevat terveydenhuoltoon, vähittäiskauppaan, asiakaspalveluun ja jopa koteihin, joissa robotit voivat auttaa arjen askareissa ja varsinkin hoivatyössä.
Graafi nro 10: Kiinalaiset humanoidirobotit
Kuvateksti: Humanoidirobotit ovat aika ketteriä veikkoja. Niitä on jo tehdaskäytössä koekäytössä ja tuntipakka on huimat yksi euro tunnissa. Aika vaarallinen kilpailija nykyiselle vaihe- ja hoivatyöntekijälle.
Nyt teknologian viimeisin innovaatio tuotanto- ja palvelualoille on tullut lisäämään tuottavuutta ja kilpailukykyä. Tekoäly ja ChatGPT on tullut markkinoille vasta 3-4 vuotta sitten. Niiden kehitys on vasta alkuaskelmilla eli koe- ja kehittelyasteella, mutta niiden teho on jo nyt ällistyttävä.
Kansainvälisen politiikan rakenteet ovat murroksessa. Valtioiden valta-asemaa on perinteisesti mitattu sotilaallisella ja taloudellisella kapasiteetilla, mutta nyt teknologia on noussut keskeiseksi vallan välineeksi. Teknologiayhtiöistä on tullut maailmanpolitiikassa merkityksellisiä toimijoita ja uhkaavat jo demokratiaa. Ne määrittävät paitsi tiedon saatavuutta myös sen, millä ehdoilla ihmiset, yritykset ja valtiot voivat olla vuorovaikutuksessa.
Käytännössä valtaa käyttävät teknologiayhtiöt ovat lähes poikkeuksetta yhdysvaltalaisia (Google, Microsoft, Amazon, Meta) tai kiinalaisia (Huawei, Tencent, Alibaba). Eurooppa on jo jäänyt digialalla altavastaajaksi.
Eivät vain mainostajat hyödy digiyhtiöiden tiedonkeruusta, vaan ne on velvoitettu antamaan henkilöihin kohdistuvia yksityisiä tietoja myös Yhdysvaltain turvallisuus- ja tiedusteluorganisaatioille joko ilmaiseksi tai maksusta. Asiaan voit perehtyä tarkemmin Areenassa olevasta dokumentista Ulkolinja: ”Taistelu datasta” (poistuu 31.7.2027). Se kertoo, kuinka algoritmeja käytetään sodankäynnissäkin.
Graafi nro: 11: Digimaailman valtiaat: ”seitsikko”
Kuvateksti: Näistä digiyhtiöistä on tullut maailman valtiaita, jotka valtavien pääomiensa avulla ohjailevat tulevaa kehitystä omaksi edukseen. Niiden digilonkerot ja alustat ulottuvat jo jokaiseen maahan ja he voivat edusmiehensä Trumpin avulla imuroida maailman rahat ja vallan itselleen. Ne ovat tekemässä valtaosan työntekijöistä teknologian avulla tarpeettomaksi sekä hävittävät ostovoiman maailmanlaajuisesti.
Nyt vasta ekonomistit väittelevät siitä, miten paljon tekoäly tulee hävittämään korkeasti koulutettujen työpaikkoja. On pelottavaa, että ekonomistien visiointikyky on ollut aivan onnetonta nytkin ja jo 40 vuotta sitten.
”Tekoälyn kummisetä” Geoffrey Hinton varoittaa, että tekoälykehitys tulee aiheuttamaan massiivista työttömyyttä lähitulevaisuudessa. Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 2024 voittanut Hinton sanoo Financial Timesille antamassaan haastattelussa, että teknologiajohtajat, jotka julistavat tekoälyn positiivisia tulevaisuudennäkymiä, johtavat itseään ja muita harhaan. Hintonin mukaan yritykset jo nyt korvaavat työntekijöitä tekoälyllä, vaikka irtisanomiset eivät ole vielä tuottaneet yrityksille toivottua tuottotulvaa.
OpenAI:n toimitusjohtaja Sam Altman ja muut alan johtajat ovat ehdottaneet perustuloa vastapainoksi tekoälyn aiheuttamalle työttömyydelle. Hinton ei usko sellaisen ratkaisun ”käsittelevän ihmisarvoa” ja sitä merkityksen menetystä, jota ihmiset kokevat menettäessään työnsä. Ekonomistit vaikenevat ns. ”kansalaispalkasta” tai perustulosta.
Suomessa työnantajat vähättelevät tekoälyn työttömyysvaikutuksia, jotta voisivat käyttää sitä tuottavuuden ja voittojen lisäämiseen. Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimusneuvonantaja Petri Rouvinen arvioi, että niin kutsutun generatiivisen eli luovan tekoälyn vaikutus työelämään on paljon myönteisempi kuin miltä asiasta käyty julkinen keskustelu kuulostaa. Tekoälyn vaikutus työelämään voi hänen mukaansa olla myös kokonaisuudessaan ”etumerkiltään positiivinen”.
Etla ja ekonomistit ovat niin pihalla tekoälyn tulevista yhteiskunnallisista vaikutuksista, että jopa lapsetkin Suomessa tietävät sen paremmin kuin talousprofessorit. Tekoäly lisää tuottavuutta aivan samoin kuin automaatio tai robotit., että tuottavuuden parantamisen perimmäinen tarkoitus on aina vähentää kallista ihmistyötä, johon kohdistuu pääosa verotuksesta ja muista palkkaperusteisista sosiaalikustannuksista.
Työnantajat eivät sitä uskalla sanoa ääneen koska se tuntuu pahalta. Saneerausten yhteydessä he käyttävät muita ilmaisuja kuten: tehostamme tuotantoa, virtaviivaistamme toimintaamme, uusimme organisaatiotamme, parannamme kilpailukykyämme jne.
Esimerkiksi Nordea vähentää 1500 työntekijää tänä ja ensi vuonna Pohjoismaissa. Toimittajan kysyessä vaikuttaako tekoäly henkilökunnan vähennyksiin, yhtiö ei halunnut kertoa vähennyksen syistä tarkemmin. Teknologia vei pankkikonttorit ja henkilökunnan jo ajat sitten.
Graafi nro: 12 / Ennustuslaitosten ennustuksia
Kuvateksti: Suomalaisten ennustuslaitosten ennustuksissa on aina ollut melkoisia ”hallusinaatioita”. Edes etumerkki ei ole ollut oikea. Myös Etlan ennustukset ovat olleet aiemminkin pielessä.
Melkoisia kauhuskenaarioita jotkut digialan tutkijat ovat esittäneet. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen Louisvillen yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Roman Jampolski varoittaa jättimäisestä työttömyydestä. Hän ennustaa, että 99% ihmisistä voi joutua työttömiksi vuonna 2030. Hän arvioi, että yleinen tekoäly voi syntyä jo vuoteen 2027 mennessä ja romahduttaa työmarkkinat kolme vuotta myöhemmin. Asiantuntijoiden valtavirta ei kuitenkaan jaa hänen synkkää näkemystään.
Suomessa taas jotkut tekoälyn asiantuntijat vähättelevät tekoälyä. Tietojärjestelmätieteen professori Matti Mäntymäki totesi happamasti: Naurattaisi, jos ei itkettäisi". Tekoälyjärjestelmien virheellisyys suututtaa häntä. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan tekoäly vääristää uutissisältöjä. Se tuottaa järjestelmällisesti virheellistä tietoa, eikä siihen voi luottaa. Hän ei luota alkuunkaan digiuskovaisten lupauksiin.
Työnantajien liiketoimintajohtajat ovat myös aika skeptisiä tekoälyn työllisyysvaikutuksista. Työelämän ”maailmanloppu” on tulossa, tutkimuslaitos lataa – 850 pomoa seitsemästä maasta kertoi todella tylyjä terveisiä siitä, tarvitaanko nuorisoa enää mihinkään. Nuoret kohtaavat ”työpaikka-apokalypsin” tai ”työmaailmanlopun” – eli aloitustason työmahdollisuuksien romahtamisen – kun suuryritykset keskittyvät uusien kykyjen rekrytointien sijaan tekoälyinvestointeihinsa, sillä aloittelijoiden työt voidaan korvata helposti tekoälyllä.
Digiyhtiöt ovat tekoälyn työllisyysvaikutuksista paljon rehellisempiä. Synkkä näkemys 10 ammatin tulevaisuudesta. Microsoftin keräämän datan mukaan joukosta erottuu kymmenen ammattia, joiden työpaikkoja tekoäly uhkaa eniten. Microsoft on julkaissut uuden tutkimuksen, jonka mukaan tekoälyn kanssa käydyistä keskusteluista nousee esiin kymmenen eri ammattia, joissa tekoäly uhkaa viedä ihmisten työpaikat. Tutkimuksessa käytetty data käsittää noin 200 000 eri tekoälyn kanssa käytyä keskustelua.
Microsoftin tutkijoiden laatima lista kymmenestä ammatista, joihin tekoäly todennäköisimmin vaikuttaa: Tulkit ja kääntäjät, historioitsijat, matkustamohenkilökunta, myynnin tehtävät, kirjoittajat ja kirjailijat, asiakaspalvelijat, CNC-koneistajat, puhelinvaihteiden henkilökunta, lipunmyyjät ja matkanvälittäjät, radio- ja tv-kuuluttajat sekä radiojuontajat/DJ:t, jne.
Graafi nro: 13 / Suomen BKT ei kasva, kun tuottavuus ei kasva
Kuvateksti: Tuottavuuden kasvu on perustunut automatisoituun tuotantoon. Kun se on viety tuottavuuden parantamiseksi Kiinaan, tilalle on tullut palvelualojen ns. ”paskatyöpaikkoja”, joita on vaikeampi automatisoida. Niiden palkkataso ja tuntimäärät ovat niin huonoja, että BKT eikä työtunnit enää kasva.
Vaikka tekoälyn kehitys on aivan alkuaskelmilla, Sen vaikutukset näkyvät jo Suomessa. IT-pomo irtisanoi 80 prosenttia työntekijöistä tekoälyn vuoksi – Ei kadu mitään. Tekoälyhankkeita sabotoidaan usein vastustamisen tai turhautumisen vuoksi.
Yritysohjelmistoja kehittävän Ignitetechin toimitusjohtaja Eric Vaughan teki radikaalin päätöksen vuonna 2023. Hän irtisanoi yrityksensä lähes koko henkilöstön ja palkkasi muutaman uuden osaajan. Hän uskoi generatiivisen tekoälyn tuovan valtavan muutoksen, mutta henkilöstö harasi vastaan uuden tekniikan vuoksi.
Ihmisille potkut, tekoälyä tilalle. Israelilainen Fiverr ilmoitti merkittävistä henkilöstövähennyksistä. Taustalla on yhtiön toimintojen automatisointi. Sähköistä markkinapaikkaa tarjoava israelilaisyhtiö Fiverr International panostaa aiempaa enemmän tekoälyyn järjestelmiensä automatisoimiseksi ja toimintansa tehostamiseksi. Uudelleenjärjestelyjen myötä yhtiön henkilöstömäärä vähenee jopa 250 työntekijällä.
Ulkomailta löytyy vielä huimempia esimerkkejä. Kaikki digiyhtiöt ovat viime aikoina laittaneet kymmeniä, ellei satoja tuhansia digityöläisiä tarpeettomien armeijaan.
Esimerkiksi It-jätti Salesforce irtisanoi 4000 työntekijäänsä. Ne korvataan tekoälyllä, paljasti yhtiön toimitusjohtaja Marc Benioff. Ennen irtisanomisia yhtiöllä oli töissä noin 9000 asiakaspalvelijaa. Nyt jäljellä on 5000. ”En tarvitse enää niin montaa työntekijää. Tekoäly voi toimia työntekijän lisäksi esimiehenä, nostaen ihmistyöntekijöiden tehokkuutta”, toimitusjohtaja totesi haastattelussa.
Palvelupuolella tekoälybotteja käytettiin Kiinassa jo vuonna 2019. Alibaban chat-botin tietokoneohjelma vasasi automaattisesti asiakkaan kyselyihin ja kävi samalla kauppaa. Hyvin säädetty botti oli ihmistä tehokkaampi. Vaatebrändi Senma alkoi käyttää myös sellaista ja huomasi, että botin myynti 26 kertaa suurempi kuin kaupan parhaanihmismyyjän myynti.
Digiyhtiö Intel aikoo irtisanoa jopa 20 prosenttia henkilöstöstään, uutisoi Bloomberg. Irtisanottavien työntekijöiden määrä voi olla yli 20 000.
Tekoälypotkut uhkaavat kovapalkkaisia ensin. Suomessa pörssiyhtiöt Vincit ja Etteplan ovat perustelleet muutosneuvotteluja tekoälymurroksella. Yhdysvalloissa teknologiayhtiö Block aikoo irtisanoa 40 prosenttia työntekijöistään, koska tekoäly mahdollistaa sen. Ja lisää on tulossa.
Kuva nro: 14 /Salesforce korvasi puolet asiakaspalvelijoistaan tekoälyllä.
Kuvateksti: Tekoäly korvaa paitsi korkeapalkkaisia johtotason henkilöitä myös keskiluokkaisia palvelualojen henkilökuntaa. Kukaan ei ole enää turvassa tekoälyltä, vaikka Etlan tutijat niin väittävät.
Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaikki isot digiyhtiöt ovat laittaneet jo nyt kymmeniä - ellei satoja tuhansia digityöläisiä pellolle. Siitä huolimatta, että tekoälyn kaupalliset sovellukset toimialoittain ja yhtiöittäin ovat vasta alkuaskelmilla.
Suomalaiset ekonomistit vielä kymmenkunta vuotta sitten lupasivat poliitikoille, että automaation syrjäyttämille työntekijöille syntyy vastaava määrä uusia ja parempipalkkaisia työpaikkoja. Valehtelivatko vai hallusinoivatko he?
Tuhansien irtisanomisten vastapainoksi he myös rekrytoivat ”superaivoja”. Palkkauksissa ei silloin kitsastella koska huippumiehistä taistelevat kaikki seitsemän suurinta digijättiä.
Thinking Machines Lab -nimisen tekoälystartupin perustaja ja johtava tutkija Andrew Tulloch kuuluu saaneen mahdollisesti ennätyksellisen, lisineen jopa 1,5 miljardiin dollariin useamman vuoden aikana kohoavan tarjouksen Metalta, joka rakentaa uutta Superintelligence -tekoälytiimiään perustajansa Mark Zuckerbergin ohjauksessa. Valtava sopimus olisi ulottunut kuudelle vuodelle. Hän on vaatinut, että tekoälyn tulee antaa säännellä itse itseään.
Meta on rekrytoinut entistä enemmän tekoälyosaajia supertekoälytiimiään varten. Yhtiö on palkannut tekoälyosaajia muun muassa Open AI:sta ja Googlelta. Open AI:n toimitusjohtaja Sam Altman on väittänyt, että yhtiön työntekijöitä on kosiskeltu jopa 100 miljoonan dollarin palkkatarjouksilla.
Tällaisia huippuosaajia suomalaisetkin yritysjohtajat haluaisivat maahanmuuttajiksi ja kilpailukyvyn parantajiksi. Tällaisia palkkoja digimiljardöörit ovat valmiita maksamaan henkilölle, joka pystyy ”eliminoimaan” teollisuus- ja palvelutuotannosta mahdollisimman suuren määrän ”tarpeettomia” ja perinteisiä työpaikkoja. Heitä voi nimittää ilman omantunnon tuskia ”pääoman palkkatappajiksi”.
Graafi nro 15: Tekoälyn voi räätälöidä yritysten tarpeisiin
Kuvateksti: Nykyiset tekoälymallit ovat vasta ns. ”karvalakkimalleja”. Seuraavat kehitetään tarkempia tekoälymalleja eri tuotealueille ja lopuksi ne räätälöidään eri yritysten tarpeisiin. Siinä vaiheessa vasta koulutetut valkokaulustyöntekijät siirtyvät laumoittain ”tarpeettomien” armeijaan.
Vasta silloin, kun ohjelmoijalla on käytössään 10-30 tekoälyagenttia, jotka tuottavat hänelle eri osa-alueilta tekoälyn tekemiä itsenäisiä päätöksiä, ohjelmoijan työn tuottavuus alkaa kasvaa räjähdysmäisesti. Ennen ihmiset tuottivat osa-alueitä saadut tiedot, jolloin tietotyön henkilökapasiteetti vähenee oleellisesti. Ohjelmistojen tekijöistä tulee ikään kuin ”orkesterin johtajia”.
Tällöin tekoälyfirmat alkavat tahkoa tekoälyn lisenssimaksuilla todella rajusti rahaa omistajilleen. Silloin tekoälyn käyttöhinnat nousevat taivaisiin ja valtavat investoinnit alkavat tuottaa rahaa takaisin. Siihen menee vielä muutamia vuosia.
Se on johtamassa tekoälyfirmat ennen näkemättömään kilpailuun digiyhtiöiden välillä. Kilpailussa on vielä mukana digimaailman ”Seitsikko”. Ne ovat varautumassa rajuun pudotuspeliin ostamalla nyt toisiaan ristiin jättimäisillä summilla. Puhutaan yli tuhannen miljardin dollarin sopimusvyyhdistä muutaman vuoden aikana. Kun datakeskusten investoinnit lasketaan mukaan, tänä vuonna datakeskuksiin investoidaan maailmanlaajuisesti noin 600 miljardia dollaria, arvioi analyysiyhtiö Dell’Oro. Vuoteen 2029 mennessä tuon lukeman – siis kyseisenä vuonna datakeskuksiin investoitavan rahamäärän – on määrä tuplaantua 1 200 miljardiin dollariin.
Eikä tuo tekoälyn agenttivillitys ole jäänyt vain isoille yrityksille vaan myös tavallisille kansalaisille. Kiinassa syntyy yhden hengen yrityksiä, joilla on agenttien armeija. Itävaltalaisen Peter Steinbergerin kehittämä avoimeen lähdekoodiin perustuva tekoälyagentti tekee tietokoneella hoidettavat arjen askareet ihmisen puolesta. Se vastaa sähköposteihin, kirjoittaa raportteja, ostaa juna-, lento- ja keikkalippuja ja maksaa laskuja.
Isot tekoälypelurit haluavat osin varmistaa selustansa, jotta ne saavat lukittua isoja asiakkuuksia pitkäksi aikaa. – Diilit kertovat siitä, että yhtiöt varautuvat tämäntyyppiseen tilanteeseen eli talousromahdukseen tai finanssikuplaan. Valtavia investointeja tarvitaan koska varsinaisia hyperskaalaajia on vain neljä, joilla on hallinnassa sekä tekoäly, sirutuotanto ja levitys (datakeskukset ja pilvipalvelut).
Kaikki tekoälyfirmat toimivat tappiolla mutta valtavat voitot häämöttävät kaukaisessa tulevaisuudessa. Tuottopotentiaalia löytyy paljonkin, mutta markkinan kasvu ja koko tuovat sijoituksiin valtavia riskejä. Suuret pääomasijoittajat eivät yleensä ole pitkäaikaisia sijoittajia vaan nopeitten voittojen metsästäjiä. Nyt ne ahneuksissaan nostavat riskipreemion aivan uudelle tasolle.
Graafi nro 16 Kolme digijättiä listautuu kohta pörssiin.
Kuvateksti: Nyt digijättien seitsikosta kolme tarvitsevat pudotuspelissä lisää pelirahaa ja ovat listautumassa pörssiin. Open AI:n Sam Altman, Gorkin Elon Musk ja Anthropicin Dario Amodei nostattavat vuorenvarmasti pääomasijoittajien hypen uusiin sfääreihin.
Pudotuspeleissä on se ikävä puoli, että kun on seitsemän pelaajaa, ja voittaja vie kaiken, niin kesken pelin aika monelta pelaajalta hermo pettää, kun oma ”hevonen” eli pörssisijoiyus on tippumassa leikistä pois. Silloin pelaajat alkavat myydä hengenhädässään osakkeitaan, jotta mustapekka (miljarditappiot) ei jäisi käteen.
Silloin saattaa syntyä todellinen hyperkupla niille, jotka ovat lähteneet leikkiin mukaan velkarahalla kuten Oracle jne. Pääomasijoittajienkin velkavivut voivat olla niin suuria, että muutama pankkikin voi kaatua siinä rytäkässä. Pörssikuplan lisäksi voi hyvinkin seurata samalla myös pankkikriisi. Tekoälykilpailussa finanssikriisin miljardit voivat muuttua äkisti biljooniksi dollareiksi.
Eikä digimaailman tekoälykilpailun digikupla ole ainoa uhka. Rahamaailman näkymättömät ns. ”sijoitusenkelit” ja niiden näkymättömät uhkapelit pankkien ulkopuolisilla velkamarkkinoilla lisäävät uhkapeliä entisestään. Markkinoille on tullut uusi mörkö.
Yhdysvalloissa yrityksiä rahoitetaan laajalti pankkien ulkopuolisella velkarahalla. Ongelmat keskittyvät niin sanottuihin private credit -luottoihin, joita sijoittajat ovat voineet ostaa rahastojen kautta. Kiinassa alkanut riskialtis varjopankkitoiminta on rantautunut nyt länsimaihinkin.
Se on niin riskialtista, että sen pelätään pahimmillaan horjuttavan koko rahoitusjärjestelmää. Sitä kutsutaan luottoriskisijoituksiksi. Niitä rahoitetaan velkarahalla. Siellä liikkuu pimennossa isot rahat pankkien ja verottajan kontrollin ulkopuolella.
Suurin yksittäinen luottoriskirahastoyhtiö on kalifornialainen Ares. Se on Private Debt Investorin 2025 PDI 200 -listan mukaan kerännyt yli viiden vuoden aikana yli 116 miljardia dollaria velkasijoituksiin. Ekonomistit eivät ole varoittaneet näistä varjossa ja veloilla toimivista uhkapelaajista. Omia rahoja he laittavat vain vähän, velkavipuun saadaan rahat pankeilta.
Luottoriskijohdannaiset ovat jo horjuttaneet monien suurten pörssiin listattujen ohjelmistoyhtiöiden kursseja. Kun suurista ohjelmistoyhtiöistä on viimeisen kolmen vuoden aikana maksettu pörssissä jopa 45 kertaa niiden tuloksen verran, niin nyt tekoälyn aiheuttama epäluulo on syönyt arvostuskertoimet 22,5–26,5 välille.
Nämä kurssivaihtelut avaavat pelipaikkoja ahneille ja nopeille yksityisille pääomasijoittajille. Yhtenä vaarana on, että huonompilaatuiset velkasijoitukset myydään juuri tälle joukolle, kun institutionaaliset sijoittajat pyrkivät niistä eroon. Tämä efekti vahvistuu vielä, kun tekoälyjättien pudotuspeli alkaa.
Monista geneerisistä pienistä tai keskisuurista ohjelmistoalan ”Joe Software”- yhtiöistä velanantaja saattoi odottaa saavansa lainaamastaan dollarista takaisin enää 20–40 senttiä. Tässä uhkapelissä luottoriskisijoituksia suojaa kuitenkin kasvuyhtiösijoituksissa usein myös niiden niin sanottu ”senioriteettiasema” eli se, että yhtiön ajauduttua selvitystilaan lainanantajat saavat varoja pesästä usein ennen osakkeenomistajia. Siksi he voivat ottaa entistä suurempia riskejä.
Finanssikriisissä ahneita ja vastuuttomia sijoittajia olivat investointipankkiirit mutta nyt heidätkin voittaa nämä pääomasijoittajat, joita ekonomisti Mika Maliranta peräänkuuluttaa suomalaisten startup-yritysten vauhdittajiksi, jotta Suomi saataisiin nousuun.
Graafi 17: Eri toimialojen p/e -luvut laskeneet merkittävästi.
Kuvateksti: Pörssimaailmassa p/e luku tarkoittaa sitä, kuinka monta vuotta menee, kun sijoittaja saa ostoksiinsa sijoittamansa rahan takaisin. Digiyhtiöt ja ohjelmistoalat ovat kaikkein riskialttiimpia ja niiden heilahteluilla pääomasijoittajat pelaavat lyhytaikaista uhkapeliä niin kauan, että romahdus lopulta tulee. Jäljet yleensä kaatuvat veronmaksajien maksettaviksi.
Open AI:n Sam Altman lupasi Chat GPT:n kehittelyn alussa, että se on kaikkien kansalaisten vapaasti käytettävissä ja mainosvapaita. Kun Anthropicin Dari Amodei ei suostunut antamaan USA:n Pentagonille tekoälynsä käyttöoikeuksia sen vaatimaan massavalvontaan ja autonomisiin aseisiin, Altman kiirehti heti apuun ja lupasi Chat GPT:n auliisti armeijan tappokoneisiin. Pääomasijoittajat olivat vallanneet Chat GPT:n jo aiemmin, jolloin sen tekoälypalveluihin lisättiin tietenkin myös mainonta ja käyttäjien profilointi.
Muitakin pieniä lipsahduksia on sattunut Open AI:lle. Julkisuuteen tuli tieto, että Open AI:n johtaja Greg Brockman on lahjoittanut 25 miljoonaa euroa Donald Trumpin taustajoukoille, Maga Incille. Sen lisäksi digimiljardöörien edusmiestä pitää vaalirahojen lisäksi tukea pienillä avustuksilla, ettei hän vaan alkaisi rajoittaa digijättien nokittamispeliä ja sääntelyä.
Aluksi nämä digimiljardöörit saivat miljardinsa mainonnasta. Nettimainonnan arvo on jo 400 miljardia dollaria, enemmän kuin perinteisen mainonnan. Digitaalinen mainonta ruokkii myös huijauksia, väärää tietoa ja äärimmäistä vihaa verkossa. Asiasta kertoo ansiokas dokumentti: ”Digimainonnan kääntöpuoli”. (poistuu 31.8. 2027)
Sitten rahat tulivat niiden omistamien digialustojen kaupallisesta käytöstä. Nyt rahastaminen on painottunut tekoälylisenssien myyntiin. Nyt kun yritykset saavat tekoälyagenttien avulla korkeapalkkaiset valkokaulustyöntekijätkin kortistoon, lisenssimaksut tulevat kasvamaan erityisesti yrityksille.
Koska digijätit ovat keränneet meistä jo niin paljon tietoa digitaalisten verkkojensa avulla, he tietävät meistä enemmän kuin me itse, he haluavat hyötyä meistä vielä lisää.
Graafi 18 / Digifirmat valtaavat terveyspalvelut tekoälyn avulla
Kuvateksti: Tekoälyfirmat eivät vie meiltä ainoastaan työpaikat, rahat ja nyt jopa yhteiskunnan suurimmat hyvinvointipalvelut ja terveyden. Rahalla tehdään lisää rahaa.
Ranskalaisdokumentti ”Tekoäly tohtorina” (2021) havainnollistaa, kuinka Google ei kuitenkaan enää ole pelkkä hakukone, vaan siitä ja muista teknologian suurista pelureista Applesta, Facebookista ja Amazonista on tulossa merkittäviä toimijoita terveysbisneksessä.
Esimerkiksi vuonna 2019 paljastui, että Google keräsi terveystietoja 50 miljoonalta amerikkalaiselta kertomatta heille tai lääkäreille. Yhdysvalloissa potilastietojen jakaminen on laillista, jos tietoja käytetään toiminnan tehostamiseen. Dokumentissa aihetta valotetaan monipuolisesti niin teknologiayhtiöiden johtajien visioiden kuin tutkijoidenkin (muun muassa Yuval Noah Hararin varoitusten kautta).
Erityisesti Google tietää meistä kaiken, sillä haemme netistä herkästi apua. Google Healthin johtaja David Feinberg kertoo, että peräti 80 prosenttia ensiapuun hakeutuvista googlettaa ensin apua terveysongelmiinsa. Googlesta on tullut nykypäivän lääketieteen hakuteos.
Amazon taas on aloittanut nettilääkäripalvelut ja lääkkeiden jakelun verkossa. Se on myös astumassa terveysvakuutusten alueelle. Apple puolestaan tuntee koko kehomme, sillä Applen älylaitteet mittaavat ihmisten sykettä, verenpainetta ja veren happipitoisuutta– Kun myöhemmin katsotaan ajassa taaksepäin, Applen tärkein tehtävä oli terveyden edistäminen, sanoo Applen johtaja Tim Cook.
Digiyhtiöiden tärkein tehtävä ei kuitenkaan ole terveyden edistäminen vaan raaka rahastaminen. He tietävät tarkasti kenelle kannattaa antaa terveysvakuutus ja kenelle ei. Vakuutusasioissa se on rahanarvoinen tieto.
Graafi nro: 19 / Uudet työpaikat ja pörssikurssit ovat aiemmin seuranneet toisiaan.
Kuvateksti: Suomalaiset ekonomistit ovat ymmällään, kun vanhat talousteoriat eivät enää toimi digiaikana kuin ennen. Tekoälyn kehitys Yhdysvalloissa on hypettänyt pörssikurssit taivaisiin, mutta työpaikat ovat kääntyneet rajuun laskuun. Tämä on maailman pelottavin kaavio Eihän tällä vain ole mitään tekemistä tekoälyn kanssa?
Suomalaiset ekonomistit ovat olleet käsittämättömän kovapäisiä jo 20-30 vuotta siitä, että digitalisaatio ei hävitä työpaikkoja vaan samalla luo vastaavan määrän uusia ja vieläpä parempipalkkaisia. Yksi heistä on Laboren toimitusjohtaja Mika Maliranta. Hän väitti hiljattain, että ”Tekoäly näkyy kaikkialla paitsi tilastoissa” – aivan kuten Etlan tutkijat. Voin vakuuttaa, että ne tulevat näkymään ikävästi parin kolmen vuoden kuluttua.
Maliranta on markkinoinut jo vuosikymmeniä Joseph Schumpeterin (vv.1883-1950) ns. ”Luovaa tuhoa”, jossa vanhat työpaikat korvautuvat uusilla ja innovatiivisimmilla yrityksillä siten, että yhteiskunta hyötyy siitä parempina työpaikkoina pitemmällä aikajaksolla.
Digiaikana tämä ”luovan tuhon laki” pitäisi vetää jo vessan pöntöstä alas. Jo vuonna 2019 Stanfordin yliopiston professorit Mark Lemley ja Andrew McCrary kirjoittivat: ”It-alaa hallitseva riskipääomarahoitteinen malli keskittyy ’exit-strategiaan’ eli siihen, miten rahoittajat ja perustajat pystyvät rahastamaan hankkeensa.
Perimätiedon mukaan ’exit-strategia’ tarkoittaa yrityksen viemistä pörssiin, mutta käytännössä näin tapahtuu vain harvoin. Suurin osa onnistuneista yrityksistä päätyy sen sijaan toisen yrityksen omistamaksi”, he kirjoittavat. Tutkijoiden mukaan yritysostoon keskittyminen on sairaalloista ja johtaa it-alan keskittymiseen sekä alaa hallitsevien jättiyritysten vallan kasvamiseen entisestään. Harvempi kuin joka kymmenes start-up yhtiö listataan nykyisin pörssiin.
”Yksi nykyaikaisen tietotekniikkateollisuuden suurimmista arvoituksista on, miksi schumpeterilainen kilpailu näyttää kadonneen niin suurelta osin. Missä ovat seuraava Google, seuraava Amazon, seuraava Facebook?”, Lemley ja McCreary kysyvät.
Jättiyritysten ympärillä on vain ”tuhoamisalueita”, koska digiyhtiöt hotkaisevat ne heti.
Graafi nro: 20 / Suomessa on 4000 startup yritystä
Kuvateksti: Aikaisen vaiheen startup yrityksiä on noin puolet. Ne ovat muutaman hengen työllistäviä mikroyrityksiä. Nopeasti skaalautuvia yrityksiä on kourallinen ja hengissä pysyneitä pikkuyrityksiä loput. Ne työllistävät pääasiassa korkeasti koulutettuja tohtoritasoisia tutkijoita, eivät massoja.
Graafi nro 21: / Suomessa vain17 kasvuyritystä yltänyt yli 100 miljoonan.
Kuvateksti: Joukossa vain yksi ”Yksisarvinen” eli Supercell, jonka liikevaihto on yli miljardin. Isoimmat on jo ostettu ulkomaiseen omistukseen. Pienemmät ovat jo pääomasijoittajien hallinnassa odottamassa EXIT:iä eli myyntiä ulkomaille isommilleen. Pian sen jälkeen, kun ne on saatu jaloilleen veronmaksajien tukiaisilla.
Viisi näistä ”kentaureista” on peliyhtiöitä, joiden tarpeellisuudesta voi olla monta eri mieltä. Lapsille ne aiheuttavat vakavia peliriippuvuuksia yöunien ja opiskelun kustannuksilla. Aikuisilla ne ovat yksi tarpeeton ”huumeen” muoto, joka voi jatkua uhkapelinä ja omaisuuden menetyksinä ja edelleen holtittomana rahankäyttönä ja parisuhdeongelmina.
Toinen suuri ryhmä on erilaiset ohjelmisto- automaatio-, pilvipalvelu- ja älysormusten kehittäjät, jotka kiihdyttävät perinteisten työpaikkojen hävittämistä. Onpa siellä myös lähettipalvelu Wolt, joka käyttää maahanmuuttajien hädänalaista työvoimaa neljän euron tuntipalkalla, Se on jo lähellä orjatyövoimaa. Orjillakin oli sentään jonkinlainen ”ruoka- ja asuntoetu”.
On siellä yksi perustutkimusta tekevä kvanttitietokoneiden jäähdytinjärjestelmiä kehittelevä Bluefors, Tesin (Suomen Teollisuus-sijoitus) rahoituksella perustutkimustyötä tekevä yritys. Se tekee yhteistyötä suomalaisen startup-yhtiö IQM:n kanssa.
Ne ovat kuitenkin pahasti jälkijunassa, koska jo vuonna 2019 Pekingin ja Shanghain välillä toimi kvanttitietokone, joka pystyy välittämään nopeita tietokoneyhteyksiä. Kvanttitekniikka kiihottaa Kiinan johtoa etenkin sen takia, että tehokkaat kvanttitietokoneet pystyisivät murtamaan suurimman osan nykyisistä käytetyistä viestiliikenteen salausjärjestelmistä.
Ulkomaille on mennyt myös älysormusten kehittäjä Oura, Yhtiö on siirtänyt ylimmän johtonsa Suomesta Yhdysvaltoihin. Myös yhtiön pääomistajat ja toimitusjohtaja ovat nykyään Yhdysvalloista.
Oura on myös tehnyt niin sanotun Delaware-flipin eli perustanut Yhdysvaltoihin uuden holdingyhtiön, josta käsin konsernia on tarkoitus jatkossa johtaa. Yhtiö on perustellut ratkaisua sillä, että Delawaresta (veronkierto-osavaltio!) pääsee helpommin maailman tärkeimmille pääomamarkkinoille (ja vielä verovapaasti).
Kentaurilistalla oli vuosi sitten myös suomalainen peliyhtiö Seriously, mutta israelilainen Playtika osti sen ja lopetti toimintansa Suomessa.
Näihin huippuyhtiöihin Mika Malirannalla on luja luottamus, eetä niiden avulla Suomi saadaan nousuun. Etla-taustainen Mika Maliranta ja Etlan Petri Rouvinen uskovat, että Suomen talous alkaa pian kukoistaa ja edessä voi olla kasvuharppaus. Suomella on edellytykset nousta jopa dynaamiseksi kasvutaloudeksi, he kirjoittavat tuoreessa tutkimusraportissaan.
”Kasvun eväät ovat jo olemassa, sillä Suomeen on perustettu runsaasti innovatiivisia yrityksiä. On myös korkea koulutustaso, vakaat instituutiot ja vahva luottamuksen kulttuuri”, parivaljakko uskottelee.
Laboren sisällä on onneksi yksi vastarannankiiski, jota Maliranta ei ole vielä vaientanut. erikoistutkija Salla Kalin. Hän on blogillaan nostanut esille ongelman, johon Malirannan olisi pitänyt puuttua jo ajat sitten. Hän kirjoitti saman huolen, josta olen varoitellut jo 40 vuotta. ”Tekoäly voi lisätä tehoja ja säästöjä julkisen alan töissä, mutta olla samalla riski julkiselle taloudelle Suomessa”.
”Jos palkkatyön osuus pienenee, myös verotuloja kertyy vähemmän (myös hyvinvointivaltion ylläpitämiseen). Eläkejärjestelmä tekee tilanteesta vaikeamman. Työeläkkeitä rahoitetaan pitkälti niin, että nykyiset työntekijät rahoittavat nykyisten eläkeläisten eläkkeitä. Jos palkkatyön osuus pienenee, rahoituspohja kapenee samaan aikaan, kun väestön ikääntyminen ja syntyvyyden lasku lisäävät menopainetta”, Kalin kirjoitti.
Nämä Malirannan mainostamat suomalaiset ”kentaurit” ovat digiyhtiöiden näkökulmasta mitättömiä lilliputteja, joten täytyy olla todella optimisti tai vailla minkäänlaista suhteellisuustajua, jos näiden varassa uskoo talouden lähtevän kasvuharppaukseen.
Se on vähän kuin suomalaiset yrittäisivät hyökätä ja valloittaa markkinaosuuksia amerikkalaisilta veneellä, jonka aseistuksena olisivat ritsat ja Tesin mitättömät pennoset. Tällaisella varustuksella sitten hyökättäisiin amerikkalaista ”lentotukialusta” (digimiljardöörejä) vastaan. Pitäisi ymmärtää, että peli on jo menetetty.
Suomalaisten ekonomistien olisi pitänyt herätä digivallankumoukseen jo 40 vuotta sitten. Silloin digitalisaatio alkoi vaikuttaa sekä palkkapotin että yhteiskunnan verotuloihin supistavasti ja pääoma alkoi kerätä digitalisaation tuottavuushyödyt.
Suomalaiset ekonomistit eivätkä edes Ay -pamput eivät ole puhua pukahtaneet, saati varoittaneet tästä BKT:n sisällä tapahtuneesta valtavasta tulonsiirrosta pääomalle ja rikkaille.
Graafi nro: 22 / Digitalisaation vaikutus tulonjakoon ja markkinoiden ostovoimaan
Kuvateksti: 30 vuoden aikana palkansaajat ja verottaja ovat menettäneet satoja miljardeja euroja pääomalle. Käytännössä digitalisaation ja tekoälyn käyttäminen on laillistettua veronkiertoa eli vakava verotuksen ”järjestelmävika”. Valtaosa yhteiskunnan vero- ja sosiaalikustannuksista on palkkaperusteisia ja yritysten maksamat huomattavasti pienempiä.
Varsinkin suuryritysten maksamaa arvonlisäveroa on hilattu koko ajan alemmaksi – tietenkin kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Ovatko verovaroilla elävät talousprofessorit pääoman vai kansan edustajia?
Yli 7000 euroa kuukaudessa ansaitsevien ekonomistien pitäisi lopettaa näpertely toisarvoisten finanssipoliittisten asioiden vatkaaminen ja keskityttävä digitalisaation tuottavuushyötyjen jakaminen myös kansalaisille, eikä vain digirikkaille. Eriarvoisuus, työttömyys ja näköalattomuus on levinnyt kaikkialla maailmassa niin laajalle, että aletaan olla lähellä räjähdyspistettä.
Jo 40 vuotta sitten ihmettelin Kauppalehdessä mistä- ja kenen rahoista ns. ”kansalaispalkka” maksetaan, kun kaikille kansalaisille ei enää riitä markkinaehtoista työtä, jolla eläisi. Nyt Petteri Orpo ja Riikka Purra tarjoavat näille tarpeettomille” vain risusavottoja ja mansikanpoimintaa, kun todellisia työpaikkoja ei enää ole.
Graafi nro 23 / Avoimet työpaikat 1013-2025
Kuvateksti: Jos työttömiä on kymmenen kertaa enemmän kuin avoimia työpaikkoja (lisäksi vielä ns. piilotyöttömät), niin ekonomistienkin pitäisi herätä todellisuuteen. Varsinkin kun täystyöllisyyttä on yritetty kohta 40 vuotta – tuloksetta.
Luvuissa ei ole ”Työvoiman ulkopuolella olevat” eli piilotyöttömät, joiden määrää ei tiedä kukaan. Niiden määrä liikkuu jossain 100 000 ja 200 000 välimaastossa. Vuonna 2016 piilotyöttömiä oli melkein 160 000 henkeä. He ovat usein kotona lapsia hoitavia naisia, joiden ei kannata hakea pienipalkkaisia töitä, kun niitäkään ei edes ole. Silti Suomessa elää kuulemma ”Maailman onnellisin kansa”. Se ei paljon lohduta, jos muualla menee vieläkin huonommin.
Lisäksi avoimet työpaikat ovat niin surkeita kuten palkkataso, tuntimäärä ja laatu (lähellä ns. orjatyötä), että niihin ei pitäisi työttömiä edes pakottaa tällaisiin työpaikkoihin ns. ”hyvinvointiyhteiskunnassa”. Ekonomistit ja poliitikot iloitsevat, kun työllisyysaste on kohtalaisen hyvä. Ei syytä iloita, kun samat työtunnit tehdään useamman työntekijän voimin mutta vähempinä työtunteina, jolloin pienituloisuus ja työssä käyvien köyhyys vain lisääntyy.
Kun akateemisia työttömiä on jo n. 50 000 niin heidät voidaan pakottaa ottamaan työtä vastaan, vaikka minkälaisia nollatunti- tai orjatyösopimuksia, tai muuten työttömyyskorvaukset loppuvat. Sltii EK:n johtavat vaahtoavat työperäisestä maahanmuutosta helpottamaan ”osaajien” pulaa. He eivät kehtaa sanoa ääneen, että he ovat halvempia ja nöyrempiä.
Kokoomuslainen hokema: ”kyllä tekevälle aina töitä riittää” ei ole todellisuutta nykyisellä digi- ja tekoälyaikakaudella. Marketin kassalta tai risusavotalta ei ihan kaikkien urapolku taida johtaa miljonääriksi!
Orpoa ja Kokoomusta närästää, kun rikkaat ovat päässeet digiaikana rikastumaan ja nyt näistä työttömistä ja ”tarpeettomista” uhkaa tulla rasite ja ”tarpeeton kuluerä” estämään rikkaiden veronalennuksia. Tekisi varmaan hyvää, jos kokoomuslaiset joutuisivat elämään 600 euron perustoimeentulolla. Heille ehkä valaistuisi, että se on ”orjatyöpalkka” nykyisessä ”hyvinvointivaltiossa” - jopa lähellä ”kidutusta”. Missä on hyväosaisten isänmaallisuus ja yhteiskuntavastuu kanssaihmisistä?
Työpaikat eivät ole kasvaneet, mutta sitä vastoin osingonsaajat hierovat käsiään. Finanssikriisin jälkeen osinkoja on jaettu ja tehty pörssihistorian ennätyksiä, vaikka talous ei ole kasvanut 18 vuoteen.
Yhtiöt eivät enää investoi, kun ei ole kysyntää vaan jakavat 70 prosenttia tuotoistaan jätti- ja lisäosinkoja tai ostavat omia osakkeitaan. Perinteinen osingonjakoprosentti on n. 30% voitoista ja loput investointeihin. Kauppalehti otsikoi juuri: ”Osinkosade alkaa Helsingin pörssissä: Ainakin 17 yhtiötä tarjoaa yli 5 % osinkotuottoa, joissakin toimiville jopa 12 % tuotto”.
Graafi nro 24 / Työnantajien vaatimukset ja työntekijän toiveet
Kuvateksti: Evan kyselyssä näkyy, että työvoiman ylitarjontatilanteessa työnantajat voivat vaatia työntekijältä vaikka ”kuuta taivaalta”. Työtä vailla olevat stressaantuneet työpaikanetsijät toivovat vain tasapainoa työn ja perheen välille.
”Rakenteellinen työttömyys” syvenee Suomessa. Yli puolet työttömistä kuuluu rakennetyöttömiin, joiden työllistyminen ei onnistu pelkästään talouden kasvun avulla, kertoo EVAn tuore selvitys.
Tilastokeskuksen mukaan 57 prosenttia kaikista työttömistä kuului kesäkuun lopussa rakennetyöttömiin – heidän työllistymisensä ei onnistu, vaikka talous kasvaisi ja uusia työpaikkoja syntyisi.
Graafi nro: 25 / Yhä useampi työtön siirtyy työvoiman ulkopuolelle.
Kuvateksti: Yhä useammat työttömät pakotetaan ottamaan vastaan ns. ”paskatyötä”, jonka palkka ja työtunnit ovat niin surkeita, että niillä ei enää elä. Sillä kaunistellaan vain keinotekoisesti työllisyystilastoja ja silti iso osa joutuu pakosta siirtymään työvoiman ulkopuolelle ”tarpeettomien armeijaan”. Näitä ihmisiä Orpo ja Purra kurittavat nyt henkihieveriin.
Ekonomistit eivät juuri korviansa lotkauta tämän ”tarpeettomien armeijan” jatkuvasta kasvusta. He uskottelevat valheellisesti, että tuottavuuden kasvu muka ”lisää työpaikkoja” vaikka tapahtuu aivan päinvastoin nykyisillä pysähtyneillä markkinoilla.
Eivät vain ekonomistit vaan myös Hesarin kirja-arvostelu lähes 40 vuotta sitten kuritti allekirjoittanutta. Nuori juuri Hesarin toimittajakoulusta valmistuneen toimittajan Hannu Sokalan yhteenveto tuolloin on paljonpuhuva: ”Kirja ei ole perusteellinen, eikä varsinkaan analyysi. Se on lapsellisella tavalla hieman provosoiva. Se ei ole minkäänlainen visio tulevasta kehityksestä”. Myöhemmin hän on onneksi parantanut mielipidettään digitalisaatiosta ja -yhtiöistä.
Erityisesti hän paheksui kohtaa, jossa vähän ”kieli poskessa” totesin dystooppisesti tulevasta työelämästä syrjäytyneistä ”tarpeettomista” seuraavasti: ”Vai pitäisikö tällaisille uloslyödyille, tarpeettomille, uudelleenkoulutuskyvyttömille hankkia valtion toimesta saksalaisten kehittämät automatisoidut polttouunit, jotta näistä tarpeettomista yhteiskunnan eläteistä päästäisiin nopeasti eroon”.
Tuo 40 vuotta vanha dystopiani taida olla kovin kaukana nykyisestä totuudesta. Kyllä Orpon nykyinen hallituksen kuristuslinja alkaa olla kohta lähellä visioimaani todellisuutta. ”Tarpeettoman” kansalaisen henki ei lähde heti ”Zyklon B- suihkussa”, vaan pitkäaikaisen köyhyyden, kurjuuden, näköalattomuuden ja hoitamattomien sairauksien aiheuttamista vuosikausia kestävästä ”kidutuksesta”.
Lopulta tämä rikkaitten ja Kokoomuksen kannalta ”tarpeeton kustannuserä” eli ”risusavottajengi” häviää itsestään kun ”tarpeettomat” alkavat ”lääkitä” pahoinvointiaan huumeilla ja piristeillä. Rahoittaakseen ”lääkitystään” heistä tulee pian huumediilereitä ja rikosjengejä ja lopulta koittaa ennenaikainen kuolema.
Jopa leipäjonot ovat jo lopetusuhan alla, koska tekoäly optimoi jo kaupan hävikin, joten jaettavaa ei enää ole. Näitä Orpon kurittamia ”tarpeettomia” työtä vieroksuvia sosiaalipummeja alkaa nälkä jäytää kuten aikanaan ”tarpeettomaksi luokiteltuja vankeja” Saksan kuolemanleireillä.
Nyt maailman kaksi isointa valtiota on jo kommunistisessa diktatuurissa ja kapitalistinen Yhdysvallat Trumpin johdolla kiilaa samaan joukkoon. Alamme olla kirjailija George Orwellin kirjan : ”Vuonna1984” dystooppisessa todellisuudessa. Kirjan myynti lähti nousuun, kun Trumpista tuli presidentti ja samalla digimiljardöörien edusmies ja koko maailman digidiktaattori.
Toimittaja Jussi Ahlroth teki siitä erinomaisen kirjoituksen, jossa hän vertasi kirjan dystopiaa nykyiseen valvontayhteiskuntaan.
Graafi nro: 26 / Orwellin isoveli valvoo
Kuvateksti: Kaikki diktaattorit valvovat nykyisin kansalaisiaan julkisesti ja ainakin salaa. Kiina ja Pohjois-Korea ovat malliesimerkkejä mutta vasta nyt alkaa selvitä, että Yhdysvallat ja niiden digijätit valvovat koko maailmaa tiedonsiirtojärjestelmiensä kautta. Jokaisella kansalaisella on ”kuuntelulaite” taskussaan, jonka kautta meistä tiedetään enemmän kuin me itse.
Ekonomistien pitäisi kiireesti visioida ja innovoida maailmanlaajuista verotuksen täydellistä uudistamistarvetta – vaikka utooppisiakin. Ensimmäisessä kirjassani hahmottelin verotuksen painopisteen muuttamiseksi jalostusarvon verottamiseksi. (katso tästä sivut 279-282).
Myöhemmin saksalainen Ifo-instituutin talousprofessori Hans ”Werner Sinn markkinoi ns. ”kassavirtaverotusta”, jotta verottaja pääsisi käsiksi teknologian avulla saatuun tuottavuuden hyötyyn. Sinn on kirjassaan ”Tax Harmonization and Tax Competition in Europe” on ehdottanut yritysten jalostusasteen verottamiseksi ajatusta ns. ”kassavirtaverotuksesta”, jolloin verotettaisiin yrityksen sisään- ja ulosmenevän rahavirran erotusta.
Tällöin digitalisaatio ei olisi pelkkä laillistettu veronkiertomahdollisuus, jolloin tuottavuushyödyt menevät pelkästään pienelle pääoma- ja sijoittajajoukolle sekä pankeille. Sieltä ne eivät ohjaudu enää kansalaisten ostovoimaksi – ainakaan vapaaehtoisesti.
Graafi nro:27 / Hesarin valitsemat nykyiset ”talousviisaat”.
Kuvateksti: Markus Jänttiä ja Matti Tuomalaa lukuun ottamatta muut valitut ovat piinkovia uusliberalisteja. Siksi heidän politiikkasuosituksensa ovat nobelisti Freedmanin-uskonlahkon mukaisia. Kenelläkään ei ole rohkeutta myöntää olleensa väärässä, vaikka heidän politiikkasuositustensa seurauksena miljoona kansalaista on köyhyysriskissä ( ”tarpeettomia?”).
Muitakin uskonlahkoja on maailmalla. Esimerkiksi brittiläis-venezualainen tutkija Carlota Pérez. Hän on todennut, että jos haluamme nähdä informaation ja tietoliikenteen aikakaudella uuden kultakauden, valtioiden ensisijaisen tavoitteen on oltava globaalin rahoituksen ja digitaaliseen maailmaan muodostuneiden monopolien sääntely.
Perezin mukaan pyrkimyksenä pitää olla lyhytjänteisyyden kitkeminen finanssimaailmasta. Tämä saattaa edellyttää verojärjestelmää, joka laskee asteittain sen mukaan, kuinka kauan omaisuutta on pidetty hallussa. Hyvin lyhyessä ajassa saatuja myyntivoittoja verotettaisiin erittäin korkealla prosentilla, kun taas kymmenen vuoden sijoituksen tuotoista vero ottaisi enää prosentin. Tämänkaltainen järjestelmä voisi vahvistaa investointeja todelliseen työpaikkoja luovaan talouteen ja samalla kääntää tuloerojen kasvu laskuun.
Perez uskoo, että tehokkain, joskin samalla haastava, keino näiden tavoitteiden toteutumiseen olisi maailmanlaajuinen finanssitransaktiovero, jonka tuotot ohjattaisiin vihreän siirtymän teknologioihin. Hän on vakuuttunut, että ilman tämänkaltaista järjestelmää eteläisen pallonpuoliskon vihreä siirtymä jää toteutumatta. Maailma voi kuitenkin vielä kokea kriisin, joka herättää poliitikot toimimaan ja sysää uuden kultakauden käyntiin.
Graafi nro 28 /Osakemarkkinat irti kansantaloudesta
Kuvateksti: 90-luvulla digitalisaatio tuli käyttöön tuotantoelämässä ja siitä alkoivat pörssin uhkapelinumerot ja riskit nousta taivaisiin. Inflaatiokorjattu BKT sen sijaan näyttää ”kuolleen sydänkäyrältä”. USA:n kansalaiset eivät ole saaneet murusia pöydältä eivätkä edes talouskasvua. Ei ihme, että he ovat uskoneet Trumpin valheisiin kahtia jakautuneessa USA:ssa.
Sama pörssin uhkapelin kasvu on tapahtunut Suomessakin. Ekonomistien moraalittomuutta ja vastuuttomuutta osoittaa, etteivät he ole puuttuneet eriarvoisuuden maailmanlaajuiseen lisääntymiseen. He eivät ole varoitelleet etukäteen digitalisaation ja tekoälyn uhkakuvista. Heitä voi pitää suurimpina syyllisinä nykyisen talouden sekasortoon ja kansalaisten ja erityisesti nuorten näköalattomuuteen.
Ymmärrän, että ekonomisteille on kiusallista myöntää antaneensa väärää tietoa poliittisille päättäjille jo ainakin 40 vuotta, mutta totuutta ei voi pakoilla loputtomasti. Pientä orastavaa toivoa on antanut, kun useampi talousnobelisti on kääntänyt uusliberalistisen takkinsa.
Esimerkiksi seuraavat: Joseph Stiglitz: ”Markkinavoimat eivät toimi, valtion otettava isompi rooli”. Daron Acemoğlu: ”Tekoälylle pitää tavalla tai toisella panna suitset”, Angus Deaton: ”Näkemysten kyseenalaistaminen olosuhteiden muuttuessa voi olla hyvä asia”, James Robinson: ”yhteiskunta on järjestetty hyödyntämään vain pientä osaa ihmisistä valtaosan kustannuksella, Simon Johnson ”Suurimman osan tekoälyn hyödyistä saavat korkeimmin koulutetut ihmiset ja pääomien haltijat”, Geoffrey Hinton: ”Tekoälyn kummisedältä pelottava ennustus tulevaisuudesta, Abhijit Banerjee: ”Elon Musk onkin jo sanonut, että hän osti Trumpin presidentiksi.
Muita merkittäviä ulkomaisia talousprofessoreita: Thomas Piketty, Kirjassaan ”Pääoma 2000-luvulla”. Hän antoi uusliberalistille taloustieteilijöille iskun palleaan, Ha-Joon Chang kyseenalaistaa taloustieteen vallitsevat totuudet, Jan De Loecker ”Pieni joukko kahmii yritysten voitot – iso yhteiskunnallinen kysymys”, Gabriel Zucman: ”Näin kaikkein rikkaimmat saataisiin maksamaan veroja”.
En ole huomannut yhdenkään suomalaisen ekonomistin kääntäneen takkiaan ja varoittaneen teknologian kääntöpuolista. Varsinkaan niiden vaikutuksista yhteiskunnan verosaataviin. Se osoittaa suomalaisilta ekonomisteilta vastuuttomuutta ja moraalittomuutta.
Graafi nro 29 Pääoman ahneus ja teknologia tekevät ihmisen tarpeettomaksi
Kuvateksti: Tällaisia varoituksia ei yksikään suomalainen ekonomisti tehnyt 2000-luvun alkupuolella. Voit lukea ”Ahneuden ajan tästä: https://ariojapelto.blogspot.com/2021/08/ari-ojapellon-kirjat-sahkoisena.html
Nyt ekonomisteilla olisi tuhannen taalan paikka tehdä globaaleja verotuksellisia avauksia, sillä nykyisillä verotussäännöillä hyvinvointivaltiot ajetaan takuuvarmasti alas. Varsinkin ekonomistien suosittelema ”velkajarru” vain kiihdyttää köyhien kyykyttämistä.
Olisikohan jo vihdoin ekonomistien aika nostaa ”kissa pöydälle”. Jos heillä on edes jotain moraalista vastuuta tulevasta taloudellisesta katastrofista, olisi korkea aika kääntää takkinsa takaisin keynesläiseksi taloususkonnoksi.
Tosin se saattaa olla jo liian myöhäistä, sillä suomalaiset ekonomistit taitavat olla geneettisesti itsetuhoisia!
Suomalaiset journalistit ja kirjailijatkin ovat kyvyttömiä visioimaan tulevaisuutta. Onneksi sentään joku. Frankfurtin kirjamessujen ohjelmajohtaja John Steinmark kävi Helsingin Kirjamessuilla pohtimassa kirjallisuuden roolia murroksen maailmassa. ”Kirjallisuus voisi luoda vision siitä, millainen on parempi tulevaisuus.” ”Ihmisyyden suureksi kysymykseksi nousee, mitä on todellisuus ja kuka sitä hallitsee. Kirjailijat ovat avainasemassa tekoälymurroksen ymmärtämisessä”, hän toteaa.
”Olemme tällä hetkellä hyvin dystooppisia, syystäkin, mutta kirjallisuus voisi luoda vision (ei tarkoittane scifiä) siitä, millainen on parempi tulevaisuus. Ei riitä, että tietää, mitä vastaan taistelee, pitää tietää myös, minkä vuoksi taistelee.”- Näin siis kiritti suomalaisia tietokirjailijoita Steinmark. - Kuinkahan monta tällaista kirjaa on tehty Suomessa?
Eivät vain ekonomistit vaan myös tietokirjojen kirjallisuusarvostelijat ovat olleet jo lähes 40 vuotta tulevaisuusvisioista täysin hukassa kuten Hesarin silloinen kirjallisuusarvostelija Hannu Sokala. Heilläkään ei ilmeisesti ole osaamista ja asiantuntemusta kirjatrllogiastani. Jos kirjallisuuskriitikolla olisi taloudesta vähänkin luetun ymmärtämisen taitoa, sen pitäisi valaista heitä, että minulla on ollut tulevista yhteiskunnallisesta visioista sentään pientä vihiä!
Ari Ojapelto
tietokirjailija
https://ariojapelto.blogspot.com/p/etusivu.html
PS. Pyysin edellisestä suomalaisten ekonomistien osaamiseen, ammattitaitoon ja visiointikykyä kohdistuvassa kritiikissäni heiltä VERTAISARVIOINTIA, jotta voisin lisätä sen blogilleni ja muutkin voisivat arvioida sitä.
Mielestäni ekonomisteilla, jotka pitävät itseään maan parhaina talousasiantuntijoina ja neuvonantajina, on jopa moraalinen velvollisuus edistää TOTUUTTA. Muuten saattaa tällaisen ”kylähullun” näkemykset levitä, jos niilt ei osoiteta julkisesti vääriksi. Samalla voitte korjata tämänkin kirjoituksen ”valheet”.
Tuskin monikaan sijoitusaiheisia sosiaalisen median keskusteluareenoita seuraava sijoittaja on voinut viime aikoina välttyä törmäämästä hyperskaalaaja-termiin.
Mistä siis on kyse? Hyperskaalaajat ovat teknologiajättejä, jotka rakentavat ja hallinnoivat maailman suurimpia pilvilaskennan ja datakeskusten infrastruktuureja. Ne muodostavat globaalin digitaalisen talouden selkärangan, sillä käytännössä kaikki pilvipalvelut, tekoälysovellukset ja datan käsittelytoiminnot tapahtuvat hyperskaalaajien ylläpitämillä palvelimilla.
Hyperskaalaajien odotetaan käyttävän ennätykselliset 370 miljardia dollaria tekoälyyn liittyviin pääomainvestointeihin vuonna 2025, kun summa oli alle 240 miljardia vuonna 2024. Tämä innostuksen ja mitattavien tuottojen välinen kuilu on herättänyt huolen siitä, että nykyiset arvostukset saattavat karata todellisuudesta.
Hyperskaalaajien investoinnit vauhdittavat nousua. Tekoälybuumia ovat kiihdyttäneet ennen kaikkea valtavat infrastruktuuri-investoinnit niin kutsutuissa ”hyperskaalaajissa”, kuten Amazonilla, Microsoftilla, Alphabetilla, Metalta ja Oraclelta.
Hyperskaalaajat ovat teknologia- ja pilvipalveluyrityksiä, jotka pystyvät rakentamaan ja pyörittämään valtavia globaaleja datakeskuksia ja pilvi-infrastruktuuria erittäin suurissa mittakaavoissa. Niiden kapasiteetti, automaatio ja skaalautuvuus mahdollistavat datan, tekoälysovellusten ja verkkoresurssien hajautetun palvelun jopa miljoonille käyttäjille samanaikaisesti, ja ne investoivat massiivisesti uuteen teknologiaan, laskentatehoon sekä tekoälyn kehittämiseen.
Hyperskaalaajien ekosysteemi tarjoaa yrityksille käytännössä rajattomat pilvipalvelut, infrastruktuurin joustavan laajentamisen ja globaalin käytettävyyden – aivan eri mittakaavassa kuin perinteiset hosting- ja IT-palvelut.
https://www.salkunrakentaja.fi/2025/09/jattipankki-varoittaa-tekoalyosakkeiden-kuplariskista/