Tietokirjailija Ari Ojapellon esittely

Olen tamperelainen tietokirjailija ja pitkän linjan yhteiskuntakriitikko sekä  ns. ”maailmanparantaja”. Aloitin kirjoittamisen jo 1980-luvun alkupuolella talouselämän lehdissä (Kauppalehti, Talouselämä ja Insinööriuutiset). 

Silloin Suomessa vallassa olevat talousprofessorit olivat Yhdysvalloista tulleen monetarismin ja uusliberalismin hybriksessä. Vapaat pääomat ja vapaakauppa olivat vallalla oleva doktriini ja sitä ei sopinut kyseenalaistaa,  varsinkaan valtalehdissä.

Taisin olla tuolloin ainoita uusliberalismin, digitalisaation ja globalisaation kriitikkoja Suomessa ja sain vielä silloin palstatilaa poikkeavien näkökantojen vuoksi. Ne voitiin luokitella ”linkolalaisen kylähullun” kirjoitteluksi, joita ei tarvinnut ottaa todesta ja että lehdistö antaa palstatilaa uusille näkökulmille.

Kävin 1990-luvulla Yliopisto-lehdessä kiihkeitä debatteja uusliberalististen talousprofessorien kanssa jonka seurauksena sain heiltä ”mairittelevia” luonnehdintoja kuten: “räyhäävä tyhjäntoimittaja”, “populisti”, “demagogi”, “kiihkoilija”, “diletantti”, “suunsoittaja”, taivaanrannan maalari, maailmanlopun apostoli jne.  

https://ariojapelto.blogspot.com/2022/10/diletantteja-suunsoittajia.html

Kun kukaan talousprofessori ei varoitellut poliitikkoja uusliberalismin, digitalisaation ja globalisaation kääntöpuolista, kirjoitin 1980-luvun lopussa ensimmäisen kirjani: ”Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä?” (Tammi 1989).

Sen ennustukset tulevasta yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta kehityksestä ovat valitettavasti nyt toteutuneet paremmin kuin yhdenkään suomalaisen talousprofessorin, työelämäprofessorin, tulevaisuustutkijan tai tutkimuslaitoksen ennusteet ja tutkimukset.

Koska he ovat kaikki vähätelleet näkemyksiäni, olen lähettänyt reilu vuosi sitten heille kaikille luettavaksi, kopioitavaksi ja arvioitavaksi kirjojeni sisällöstä (PDF) sähköpostilinkin  

https://ariojapelto.blogspot.com/2021/08/ari-ojapellon-kirjat-sahkoisena.html

Siinä yhteydessä pyysin heitä lähettämään jonkun suomalaisen talousprofessorin 1980-luvulla kirjoittaman kirjan, jossa joku olisi onnistunut paremmin ennustamaan Suomen ja maailman tulevan kehityksen kuin minä omassa kirjassani. 

Yhtään ehdotusta ei ole ilmaantunut! (Otan ehdotuksia vastaan vieläkin). On tietenkin ymmärrettävää ja kiusallista, että heidän osaamistaan ja ammattitaitoaan on uskaltautunut kritisoimaan ”mies metsästä” ja varsinkin tiedemaailman ulkopuolelta. (Jos sellainen teos olisi ilmestynyt, olisin siihen takuuvarmasti törmännyt 40 vuoden aikana).

 Sen jälkeen kirjoitin osion kolmeen ns. ”kimppakirjaan”. Ne ovat luettavissa tällä blogilla kohdassa: ”Kirjat ja kirja-arviot”

Parinkymmenen vuoden kuluttua julkaisin seuraavan oman ja laajemman pääteokseni: ”Ahneuden aika- kuinka pääoman ahneus tekee teknologian avulla ihmisen tarpeettomaksi” (VS-kustannus, 2006).

 Kirjan alussa tarkastelin tarkemmin mitä digitalisaatio on aiheuttanut yksilötasolla nuorten mielenterveydessä ja työn saannissa. Myös ensimmäisen kirjani visiot olivat edenneet ennustamassani muodossa.

Siitä 10 vuotta eteenpäin kirjoitin trilogiani viimeisen kirjan: ”Kasvun loppu- ilman ostovoimaa ei ole kasvua” (VS-kustannus, 2016). Se sinetöi näkemysteni oikeutuksen. Siinä oli yli 200 referaattia ensimmäisestä kirjastani, jotka todistavat (jos luetun ymmärtäminen on edes kohtuullisella tasolla) ensimmäisen kirjani varoitukset oikeutetuiksi. 

Vasta nyt 2020-luvulla on alettu valtamedioissakin puhua erilaisista ”murroksista” joihin ei tahdo enää löytyä ”klassisen talousteorian ekonomisteilta yhtenäisiä ja uskottavia selviytymislääkkeitä. 

Nyt maailmalla on menossa kummallinen murrosvaihe. ”Talous on rikki”, On ”kapitalismin murros”, on ”työn murros”, ”teknologian murros”, ”median murros”, ”pankkien murros”, ”rahoitusala on kriisissä”, on ”sosiaalisen elämän murros”, ”ekologinen murros”, ”energiamurros” jne. 

Ekonomistit eivät ole päässeet yksimielisyyteen vieläkään mikä on näiden ”murrosten” juurisyy. 

Tästä blogista löytyy melko täydellinen kuva siitä, mitenkä uusliberalismi, valtavirtaprofessorit ja valtamediat ovat olleet eksyksissä.

Kukaan ei ainakaan voi syyttää minua jälkiviisastelusta vaikka akateemisilla talousprofessoreilla se taitaa olla jatkuva helmasynti.

Tämä blogi toimii myös historiankirjoituksen ”aarreaittana” talouden ja politiikan tutkijoille 40 viime vuoden ajalta. Siitä selviää, mitä ja kuka on sanonut mitäkin ja mistä asiasta sekä kuka on varoitellut etukäteen talouden tulevista käänteistä ja missä mediassa jopa vuosiluvun tarkkuudella.

Median tutkijat ovat nukkuneet ”prinsessa ruususen unta” kaikesta siitä, josta valtamediat ovat tarkoitushakuisesti vaienneet tässä ”vapaan median mallimaassa”.

Ari Ojapelto 

tietokirjailija