On tarpeellista puhua moraalista.
Julkaistu: Kauppalehti / Mielipide 4. 3. 1997
Lääninneuvos ja kirjailija Terho Pursiainen aloitti (KL 31.1. 1997) ansiokkaasti filosofiseettisen keskustelun moraalista Kauppalehden ”keskustelufoorumi” – palstalla. Mieleni tekee hieman jatkaa aloitettua teemaa.
Moraalista on arkielämässä aika hankala keskustella konkreettisesti, koska käytännön sovelluksissa törmätään aina viime kädessä rahaan.
Aion kuitenkin esittää muutaman kysymyksen moraalikeskustelijoille, josko he uskaltautuisivat ottamaan kantaa yhteiskunnassa tapahtuneisiin muutoksiin ja niistä seuranneisiin moraalisiin ongelmiin.
Mielestäni filosofia ja uskonnot ovat arvotonta suunpieksentää ja sanoilla sekä käsitteillä saivartelua, jos niitä ei pystytä, eikä edes yritetä soveltaa arkipäiväiseen elämään. Aineistoahan on riittävästi, sillä filosofiasta ja uskonnoista on kirjoitettu hyllykilometreittäin teoksia.
Ensimmäinen moraalinen arvostustehtävä kuuluu näin: Jos tietokoneohjelmoija (tai pieni joukko huippuohjelmoijia) kehittää tietokoneohjelman ja itsepalvelujärjestelmän, jonka seurauksena Suomessa 20 000 pankkivirkailijaa voidaan saneerata tarpeettomana kortistoon, kuka on moraalisesti oikeutettu korjaamaan kehitystyöstä taloudellisen hyödyn?
Onko siihen oikeutettu keksinnön ja ohjelmoinnin tehnyt ohjelmoija? Vai yritys, jossa hän on ollut töissä? Vai pankki, joka on ostanut itsepalvelujärjestelmän? Vai pankin osakkeenomistajat, jotka ovat luotottaneet uudet investoinnit? Vai pankkivirkailijat, jotka ovat joutuneet kadulle? Vai yhteiskunta, joka joutuu viime kädessä pitämään nämä tarpeettomaksi tulleet ihmiset hengissä?
Toinenkin esimerkki, johon olisi kiinnostavaa saada moraalinen kannanotto tai mielipide. Laman aikana teollisuudesta saneerattiin kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä 130 000 työntekijää.
Koska nyrkkisääntönä yksi teollinen työpaikka kantaa tai mahdollistaa kaksi palveluelinkeinojen työpaikkaa, työttömäksi jäi lähes puoli miljoonaa työntekijää. Käytännössä se merkitsee, että perheenjäsenineen markkinoille syntyi toista miljoonaa ostovammaista.
Saneerausten ja kahden palkansaajien ostovoimaa kurjistaneen devalvaation avulla teollisuus sai suhteellista hintakilpailukykyä ja lähti valtavaan noin kymmenen prosentin vuosittaiseen kasvuun.
Vuodesta 90 vuoteen 96 (heinäk.) mennessä teollisuustuotanto oli kasvanut 27 prosenttia. Valtavasta kasvusta huolimatta työttömyys on pysynyt lähes ennallaan. Samoin yhteiskunnan terveys- koulutus ja kulttuuripalveluiden alasajo jatkuu kiihtyvällä vauhdilla.
Valtakunnan koko palkkapotti ja verotulot saavuttivat vasta vuonna 1996 vuoden 1990 tason teollisuuden valtavasta kasvusta huolimatta.
Sitten se moraalisesti kiinnostava kysymys. Saneerauksilla, tietoteknologialla ja automaatiolla aikaansaatu tuottavuuden kohennus on näkynyt mahtavana tulonsiirtona osakkeenomistajien taskussa.
Yritysten voitot ovat parina viime vuotena nousseet kymmenien miljardien tasolle ja osakkeenomistajien osingot olivat jo kahdeksan miljardia vuonna 1996. Lisäksi osakkeiden arvo nousi 100 miljardilla. Toisen kurjistuminen näkyy olevan toisen voitto.
Yhdysvalloissa on ollut melkein sääntönä, että yhtiön ilmoittaessa työntekijöiden saneerauksista, yhtiöitten osakekurssit ovat lähteneet automaattisesti nousuun. Onko kehitys moraalisesti kestävällä pohjalla?
Kehityksen seuraamukset ovat olleet rajuja. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on kasvanut. Suomessa viidennes omistaa yli puolet kotitalouksien kaikesta varallisuudesta.
358:n maailman rikkaimman ihmisen tulot vastaavat väestön köyhimmän 45 prosentin (2,3 miljardin ihmisen) vuosittaisia yhteenlaskettuja tuloja. Kaikissa teollisuusmaissa tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet viime vuosina.
Nyt maailman rikkaiden ehdoton ykkönen on tietokonefirma Microsoftin perustaja Bill Gates. Hänen omaisuutensa arvo vastaa puolen tusinan köyhimmän maan koko bruttokansantuotetta.
Nykyään miljardööriksi tullaan järjestämällä ykkösiä ja nollia uuteen uskoon tietokoneohjelmissa ja myymällä ohjelmapaketti sadoista dollareista. Esimerkkinä vaikkapa Internetissä käytettävän hakuohjelma Netscapen kehittäjä James Clarce.
Vielä runsaat pari vuotta sitten kukaan ei tiennyt hänen tuotteistaan mitään. Nyt hänen yrityksensä arvo on parissa vuodessa noussut kolmeen miljardiin dollariin. Substanssiarvoa yhtiöllä ei juuri ole. Kaikki on pelkkää odotusarvoa.
Netscape on muutenkin hyvä esimerkki uuden uljaan tietoyhteiskunnan menestyskonseptista. Clarce ei keksinyt ohjelmaa itse, vaan kehitti paremmaksi muiden keksimää ohjelmistoa. Onko moraalisesti oikein, että nopein ja häikäilemättömin voi hyödyntää toisten kehittämää pohjatyötä ja rahastaa sen sitten maksimaalisesti?
Varsinkin kun voitontavoittelu perustuu pääsääntöisesti siihen, että sofistikoidulla tietotekniikallla ja yhä kehittyneemmällä automaatiolla hävitetään kiihtyvällä vauhdilla perinteisiä teollisuus- ja palvelualojen työpaikkoja?
Ihmiset joutuvat joko kadulle tai sitten yhteiskunnan elätettäväksi. Samalla markkinoilta häviää myös ostovoima, vaikka teknologialla tehostuva tuotanto edellyttäisi markkinoiden aikaisempaa kovempaa kasvua.
Minusta muodikkaat kohtaamisistunnot, vauhdikkaat sikaenergialuennot ja hurskaat yhteiskuntavastuun vetoomukset ovat arvottomia metapöllähdyksiä, jos nämä moraalikeskustelijat eivät uskalla ottaa keskusteluihinsa todellisia ongelmia ja keskustella niistä vielä oikeilla nimillä.
Onko sijoittajien tuotto-odotukset ainoa eteenpäin vievä moraalinen voima tässä yhä vapaammaksi käyvässä maailmassa? Onko pääomasta tullut aikamme uusi Jumala, jonka edessä poliitikkommekin ovat rähmällään?
Filosofi John Rawls: kirja: ”Oikeudenmukaisuusteoria”
”Uusi Testamentti”