Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2010.

Viimeisimmät kirjoitukset Kansan Uutisten blogissa:

Poliitikot pankinjohtajien armoilla?

(Leena Mörttinen, Granvik) Kirjoitettu 15.2. 2010 ja julkaistaan: Vapaa Suomi/4/2010, Kansan Uutiset/Viikkoliite/Horisontti-palsta (hieman lyhennettynä) 28.5. 2010, Futura 2 / 2010 Kansalaiset eivät tiedä miten pankki itse asiassa toimii. Pankeille on annettu ilmaiseksi ja kansalaisten tietämättä ”ensi yön oikeus” tuottaa tyhjästä rahaa veronmaksajien kustannuksella. Kun pankki esimerkiksi myöntää 15 vuoden ja 100 000 euron lainan asiakkaalle, ei se suinkaan kaiva rahoja omasta säästölippaastaan. Suomessa pankin oma pääoma on vain alle 10 prosenttia. Etelä-Euroopan maissa vain 2-3 prosenttia. Asiakkaan velkasitoumuksen arvo korkoineen voi olla 120 000 ja 150 000 euron välillä (korkotasosta riippuen). Siinä yhteydessä tulee näkyviin pankin ”ensi yön oikeus”. Pankki voi merkitä tämän lainasitoumuksen taseessaan ”omaan pääomaan”, jonka se voi myydä edelleen muille sijoittajille (investointipankeille) tai keskuspankeille. Pankki voi siis myydä ”ilmaa” tai ”tyhjää” (vrt. UMTS-ka

Mitä hyväpalkkaiset johtajat ovat hyväksemme tehneet?

(Parviainen) JULKAISTU: Helsingin Sanomat 18.1. 2010. Juho Parviainen jatkoi (15.1. 10) Tommi Hartikaisen (13.1. 10) aloittamaa keskustelua suurista palkoista ja palkkaeroista otsikolla: ”Suurten palkkojen tehtävä ei ole tuottaa onnellisuutta”. Parviainen kirjoitti: ”Jos palkkoja alettaisiin rajoittaa tiettyjen ihmisten kohtuullisuusvaatimusten mukaan, se aiheuttaisi väistämättä vääristymiä työmarkkinoilla. Tällöin tiettyyn työhön ei todennäköisesti saataisi parasta mahdollista työntekijää, koska työn hyväksyisivät vain ne henkilöt, jotka suostuvat työskentelemään annetulla tulotasolla”. Hän antaa ymmärtää, että korkeapalkkaiset yritysjohtajat takaavat paremmin uusien työpaikkojen synnyn ja sitä kautta verokannan kasvun hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseksi.

Karamellipaperiin kääritty myrkkypilleri

(Jorma Ollila). Kirjoitettu 25.1. 2010. Hesari ei julkaissut kirjoitusta. Hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila kirjoitti (HS 23.1. 2010) tulevaisuutta luotaavassa sarjassa ”Suomi 2017” viimeisen osan otsikolla ”Palveluihin teollisen ytimen kautta”. Otsikon asia oli niitä harvoja kirjoituksessa esitettyjä asioita, joihin voin yhtyä hänen kanssaan. Muuten voisin luonnehtia hänen näkemyksiään taitavasti karamellipaperiin käärityksi myrkkypilleriksi. Ollila kirjoitti: ”Eri työtehtävät hakeutuvat niille alueille, jotka saadaan kokonaisuuden kannalta järkevimmin hoidettua. Menestyminen tällaisessa maailmassa edellyttää, että yksilöinä ja yhteisönä meillä on globaaleille markkinoille (siis vapaana juoksevalle pääomalle) sellaista tarjottavaa, jolla ansaitaan riittävästi hyvinvoinnin lisäämiseksi”. Nokiakin juoksee niiden tarjousten perässä matalapalkkamaihin, joissa yhteisö tarjoaa verottomat erityistuotantoalueet, halvan orjatyön, joissa ay-liike on kielletty, olemattomat ympäris

Onko ahneudella perälautaa?

(Matti Vuoria, Lasse Laatunen) JULKAISTU: Kansan Uutiset / 26. 02, 2010 Yritysten ja eläkevakuutusyhtiöiden ahneudella ei ole minkäänlaista perälautaa. Yhden viimeisimmistä esimerkeistä esitti Marcus Berglundin toimittama MOT-ohjelma 25.1. 2010. Siinä kerrottiin, kuinka yritykset ovat alkaneet purkaa omia eläkesäätiöitään. Niiden varat oli sijoitettu ”ammattitaidottomasti” osakkeisiin niin hyvin, että niiden tuotto oli paljon parempi kuin ammattilaisten johtamien eläkeyhtiöiden vastaavat tuotot. Yritysten voitot on kannattanut sijoittaa verovapaasti eläkesäätiöihin. Eläkevastuisiin tarvittavan 12 prosentin pääomalle oli joissakin yhtiöissä kertynytkin 25 prosentin pääoma. Eläkeyhtiöiden pääjohtajille tuli yllättäen markkinarako. He alkoivat kuiskutella yritysjohtajille, että tulkaa meidän asiakkaiksi, niin saatte 13 prosentin vakavaraisuusylijäämän ottaa omaan taskuunne. Jos tulette, saatte samalla rahakkaita vakuutusyhtiöiden hallituspaikkoja.

Miten Kokoomuksen arvot toteutuvat käytännössä?

(Jyrki Katainen) JULKAISTU: Kansan Uutiset/Viikkoliite/Horisontti-palsta 9.1. 2009 Kokoomuslainen valtionvarainministeri Jyrki Katainen vaikeroi laman kourissa olevan Suomen budjetin tulopuolen niukkuutta. Hän on keskittynyt vain säästöihin, vaikka hänen tulisi keskittyä tulopuolen kattamiseen ja hyvinvointivaltion säilyttämiseen. Missä sitä joutilasta rahaa olisi? Maailman rikkaimmat ihmiset ovat vieneet poliitikoilta ja verottajalta piiloon 60-80 veroparatiisiin hyvin varovaisen arvion mukaan 11,5 tuhatta miljardia /eli biljoonaa) dollaria. Sen vuosituotosta voisi kerätä 255 miljardin potin, kertoo Matti Ylönen tuoreessa kirjassaan “Veroparatiisit“. Veroparatiiseja ei ole ainoastaan pienillä saarilla kuten Cayman, Jersey, Man, Guernsey ja lilliputtimaissa kuten Luxemburg, Gibraltar, Monaco. Niitä on myös Yhdysvaltojen joissakin osavaltioissa (Delaware, New Jersey, Oregon, Nevada), Lontoossa, Latviassa, Tokiossa, Singaporessa, Hongkongissa jne. Pelkästään Neitsytsaarilla on

Politiikan ja talouden takinkäännökset

(Ben Zyskovicz , Kanniainen) Hesari, eikä Aamulehti julkaissut. Silmiini osui vanha teksti: ”Arvoisa äänestäjä! Vaalit ovat tulossa, ja koska vaalit ovat ainoa tilaisuus, jolloin sinäkin voit olla päättämässä tämän maan asioista, on tärkeätä, että käytät äänioikeuttasi”. – Oheinen kirjoitus voisi olla minkä tahansa puolueen ehdokkaan. ”Tulisimme toimimaan pääomavirtojen ohjaamiseksi suurteollisuudelta pienelle ja keskisuurelle teollisuudelle”... – nyt teksti haiskahtaa vasemmistoliittolaisen ehdokkaan kirjoitukselta. ”Varsinkin pääomavirtojen ohjaamisen, mutta myös verohelpotusten antaminen maaseudulle poistaisivat työttömyyden melkein kokonaan”. – nyt taas teksti tuoksahtaa kepulaiselta. ”Kommunistit ja suuri raha ovat paiskanneet kättä ja tehneet valtavilla liikevaihtoveroilla pienyritteliäisyyden mahdottomaksi samalla kun he ovat antaneet suuryrityksiin verohelpotuksia. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tämän epäkohdan korjaaminen on kansantaloudellisesti tärkeätä, tulen pyrk

Työpaikkoja ei synny huippuosaajia lisäämällä.

Kuva
(Sitra, Tekes, Akatemia) JULKAISTU: Helsingin Sanomat 26.5. 2010. IPU Nro 3-4 2012 Sitran, Tekesin, VTT:n ja Suomen Akatemian pääjohtajat vaativat yhteisessä kirjoituksessaan (HS 1.4. 2010) Suomeen kansallisen innovaatiostrategian lisäksi tiedestrategian. Jos pääjohtajat kirjoittavat mielipideosastolla tavallisille kansalaisille, heiltä voisi odottaa jonkinasteista selkokieltä. Yritän nyt vähän selventää heidän ”tiedejargonia”. Kantavana ajatuksena heillä oli , että Suomalaisten yritysten menestykseen tarvitaan tuotteitten ja palveluiden laatutason kohottamista erityisesti tuottavuuden nousua sekä yksityisessä että julkisessa palvelutuotannossa. Perimmäisenä tavoitteena lisätä kilpailukykyä, jotta saataisiin uusia kaivattuja työpaikkoja. Rahaa vaadittiin tietysti lisää, jotta näitä huippuosaajia saataisiin ”uudistamaan organisaatioita korkeatasoisen tutkimuksen ja innovoinnin avulla”. Heiltä kuitenkin unohtui mainita, että tuottavuuden lisäys merkitsee aina ihmis

3. Piti olla myös sähköpostikeskustelu Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokasen kanssa.

VAIHE 1: Lähetin 11.5. 2010 oheisen tiedustelun tapani Ruokaselle: Päätoimittaja Tapani Ruokanen, Olette lukuisissa yhteyksissä sanoneet olevanne tasapuolisen ja avoimen journalismin kannattaja. Teillä tuskin on mitään sitä vastaan, että liitetiedostossa olevan sähköpostipallottelun voin laittaa blogilleni: http://www.ariojapelto.blogspot.com Vastaamattomuutenne tulkitsen myöntäväksi vastaukseksi. Kerroitte myös, että Suomen Kuvalehti on aina avoin kaikenlaisille mielipiteille. Ohessa on ajankohtainen ja julkaisematon kirjoitus: "Poliitikot pankinjohtajien armoilla". Sen on tietenkin liian pitkä, mutta saatte lyhentää sen haluamaanne mittaan. Journalistisin terveisin: Ari Ojapelto tietokirjailija PS. Suomen Kuvalehden Puheenvuoro-palstoilla on aina ollut palstatilat auki uusliberalistisille taloustieteilijöille. Liitetiedostossa on lukuisia debatteja heidän kanssaan. Nykyisen finanssikriisin jälkeen he ovat olleet aika hiljaisia poikia pääomien vapauttamis

2. Sähköpostikeskusteluni Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkusen kanssa v. 2009

Kuva
Esimerkki kuinka valtalehden päätoimittaja sensuroi. Lukeminen kannattaa aloittaa rullaamalla sivun loppuun VAIHEESEEN 1 VAIHE 12. Virkkuselta ei tullut mitään vastausta. VAIHE 11. Kun Hesari teki jutun Virkkusesta hänen eläkkeelle siirtymisestä, lähetin hänelle oheisen tiedustelun.10.5. 2010: Entinen päätoimittaja Janne Virkkunen, Hesarissa oli kulttuurisivulla 28.3. 2010 näyttävä lähtöhaastattelunne: "Seriöösin journalismin asiamies". Kerroitte siinä lempiaiheestanne l. perinteisistä journalistisista hyveistä. "On vaarallista, jos ajattelemme, ettei meidän työllämme ole ole merkitystä, sillä tällä työllä jos millä on on yhteiskunnallista merkitystä". Jatkoitte: "Ja tietysti journalistien pitää vahtia valtaa". Ja edelleen: "Virkkunen pelkää, että elämme taas aikaa, jossa sokeat pisteet tulevat esiin vasta vuosien kuluttua. Sen takia journalistien on etsittävä yhteiskunnassa irrallaan ja iduillaan olevia asioita; asioita jotka ovat kaikille

1. Sähköpostidebatti Aamulehden päätoimittaja Matti Apusen kanssa:

Kuva
VAIHE 1. AO:n SÄHKÖPOSTIVIESTI TIMO HARAKALLE ja CC:na MATTI APUSELLE 2.5. 2009: Tuottaja Timo Harakka, Olen jo pitkään seurannut viihteellistynyttä Pressiklubin "media-kritiikki" -ohjelmaanne. Valitettavasti se on askaroinut pääosin keltaisen lehdistön aihealueilla. Silloinkin, kun on käsitelty vakavia aiheita kuten lamaa ja sen ennustamista, keskustelijaksi on kutsuttu pankin edusmies (Timo Tyrväinen) puhumaan pankkien intressien mukaisia näkemyksiä (luomaan laman keskelle toivoa). Viimeksi ohjelmassanne keskusteltiin finanssikriisin synnyttämästä "uusvasemmistolaisista" maailmankuvasta, jossa Suomen oikeistolaisin päätoimittaja Osmo Apunen oli kutsuttu tuomaan esille uusliberalistisia näkemyksiään. (Hänet Helsingin Sanomien toimittajat vajaa vuosi sitten valitsivat ainoana "äärirepublikaanisena" toisinajattelijana 30 merkittävimmän toisinajattelijan joukkoon). Lähetän ohessa Pressiklubin toimitukselle hänellekin lähettämäni 10 valtamedian

Debatit: Sähköpostit

Esimerkkejä valtalehden päätoimittajan harjoittamasta sensuroinnista: 1. Sähköpostidebatti Aamulehden päätoimittaja Matti Apusen kanssa 2. Sähköpostikeskusteluni Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkusen kanssa 3. Piti olla myös sähköpostikeskustelu Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokasen kanssa 4. Sähköpostikirjeenvaihto Paavo Lipposen kanssa 5. Sähköpostikeskustelu yrittäjyydestä Kevätsalo / Ojapelto / Kanniainen 6. Debattikeskustelu prof. Haaparannan kanssa Akateemisella blogilla 7. Sähköposti Kauppalehden ja Katja Boxbergin kanssa 8. Sähköpostikeskustelu Vattin ylijohtaja Juhana Vartiaisen kanssa. 9. Sähköpostikeskustelu ekonomisti Jaakko Kianderin kanssa aiheesta finanssikriisi ja sen ratkaisumallit.

Debatit: Lehdet

1. Missä on taloustieteilijöiden moraali? (Uusliberalistiset taloustiet.) 2. Edesvastuutonta yrittäjyyspropagandaa (Erkko Autio). 3. Verotuksen "reiluus" on eri asia kuin oikeudenmukaisuus (Ylä-Liedenpohja). 4. Onko Kanniaisella yksinoikeus talouskeskusteluun? (Kanniainen) 5. Virén ja faktat pöytään. (Matti Virén) 6. Luukkala, faktat pöytään.(Mauri Luukkala) 7. Vastaus Honkapohjalle. (Seppo Honkapohja) 8. Onko taloustiede pelkkää selitystiedettä? (Klaus Kultti) 9. Tutkimuslaitokset harrastavat tietoista manipulointia.(Vartia, Ylä-Anttila) 10. Onko ihminen liian tyhmä nykyiseen yhteiskuntaan? (Ylä-Liedenpohja) 11. Logistiikalla saadaan sekä kilpailukykyä että massatyöttömyyttä. (Paul Lillrank, Erkko Autio, Arto Lahti) 12. Ahneudelle pitää antaa myös kasvot. (Björn Wahlroos, Jorma Ollila) 13. Vastakritiikkiä Pasi Pyöriälle ja tutkijoille(Pasi Pyöriä) 14. Eivät ne kehruujennyt, vaan se kapitalismi (Vesa Kanniainen) 15. Debatti SAK:n Metallil

Hyväkään ei enää työllistä

(Janne Virkkunen) JULKAISTU: Elonkehä 26. 3. 2004 otsikolla: “Markkinaehtoinen täystyöllisyys on mahdottomuus, Helsingin sanomat ja Virkkunen ei pyynnöistäni huolimatta julkaissut vastinettani (Huom. Päätoimittajat ovat Suomessa kaiken kritiikin ulkopuolella) Päätoimittaja Janne Virkkunen kertoi kolumnissaan (25.1.2004) “Onko Suomi oikeasti hyvä”, että “EU:lla ei ole varaa nykyisenlaisiin eläke- ja hyvinvointijärjestelmiin, jos se ei pysty kehittämään alueelle aivan toisenlaista dynamiikkaa, joka perustuu yrittäjyyteen ja uusiin työpaikkoihin”. Hän ilmeisesti tarkoitti sillä myös Suomea, koska hän referoi näyttävästi EU:n komission tuoretta kilpailukykyraporttia, jonka mukaan Suomi sijoittuu ainoastaan EU:n keskikastiin. “Ei puhettakaan siitä, että Suomi olisi luokan paras oppilas”, totesi tutkimus ja Virkkunen. Suomen osalta komission tutkimus viittaa siihen, että meillä on korkeat hinnat, laskeva tuottavuus, rajoitettu kilpailu palveluissa sekä korkea rakenteellinen työttömyy

Hankaloitetaanko ikävän tiedon julkaisua tahallisesti?

JULKAISTU: Journalisti-lehti 28. 1. 2000, Nykypäivä 11.1. 2000. Tietoyhteiskunta on tämän päivän mantra. Tiedon, teknologian ja Nokian nimeen vannoo jokainen kynnelle kykenevä päättäjä. Sitä uskoa ei sovi kenenkään horjuttaa. Jopa yhteiskunnan omistuksessa oleva Yleisradio on yleisen mielipiteen talutusnuorassa. Se ei itse juuri tuota dokumentteja jossa teknologian siunauksellisuutta kritisoitaisiin tai kerrottaisiin sen kääntöpuolesta. Menestystarinnoista kyllä kerrotaan lähes joka ohjelmassa. Kun sitten YLE:n dokumenttiprojektin vetäjä, Iikka Vehkalahti onnistuu saamaan ulkomailla tuotetun ansiokkaan dokumentin, “Saman auringon alla: Kyberkaupunki” televisioon, niin se esitetään varmuuden vuoksi yöllä. Näin yhteiskunnan päättäjiä myötäilevät television ohjelmakartan päättäjät varmistavat, että mahdollisimman harvat näkevät sen. Samalla he voivat sanoa, että kyllä YLE:ssä kriittisiäkin ohjelmia esitetään.

Urheilusta tullut köyhyyttä hyödyntävää viihdeteollisuutta

JULKAISTU: KANSAN UUTISET / Horisontti-palsta otsikolla: “Leikkimieli ja liikunnan ilo ovat kaukana urheilusta” 30. 1. 2003, Salon Seudun Sanomat 17.2. 2003 otsikolla:” Pelkkä raha ratkaisee - urheilu ei enää jalosta”. Aiemmin sanottiin, että urheilija on reipas ja reilu, ei horju ei heilu. Etenkin urheilupiireissä synnytettiin jo 1900-luvun alkuvuosina kertomusta siitä, kuinka urheilu edustaa kaikkea hyvää. Reippaus, raittius, ryhdikkyys ja iloisuus olivat urheilun hyvän kertomuksen avainsanoja. Etenkin urheiluseurat ja muut urheilevat yhteisöt nähtiin hyveiden kotikentiksi ja turmiollisen kadun vastapainoksi. Urheilun hyvän kertomuksen liudentumiseen on vaikuttanut monta tekijää. Urheilijoiden toimet ovat osoittaneet, että vilpistelyn, välineellistämisen ja paheksuttavan elämänmenon keinovalikoima voi olla laaja. Urheilu on vielä nykyäänkin merkittävä kasvattaja. Noin puolet suomalaisista lapsista osallistuu urheiluseurojen toimintaan.

Manipuloiko lehdistö?

(Koroma, Ojala, Ollila, Järventaus, Lehtinen) JULKAISTU: KU / Viikkoliite 9.5. 2003. Seuraan säännöllisesti ainakin kolmea sanomalehteä ja yritän analysoida niiden antamaa informaatiota. Lähinnä mitä asioita näissä lehdissä ja kenen kirjoittamina nostetaan pääotsikoihin, sekä erityisesti niitä asioita, mistä lehdet vaikenevat. Nämä kolme lehteä ovat kokoomuksen Nykypäivä, “puolueeton” Helsingin Sanomat ja vasemmistoliiton Kansan Uutiset. Vaikeneminen on lehdistön tehokkain ase kansalaisten manipuloinnissa. Se tuli taas kerran mieleen, kun luin Kansan Uutisten Viikkoliitteestä kolmisivuisen Ritva Pitkäsen referaatin tutkimuksesta: “Mihin katosi kultamuna? - Suomen teollisuuden voitot ja niiden käyttö 1990-luvulla” Hän on toiminut 12 vuotta KHT-tilintarkastajana ja nyt eläkkeellä ollessaan uskaltautunut kertomaan havaintojaan kooten ne tutkimukseksi (www.prodemokratia.net / tutkimukset / tutkimus2.html). Koko 90-luvun ajan TT:n johto Johannes Koroman ja Arto Ojalan johdolla ov

Björn Wahlroos - vuoden mies!

(Kauppalehden taloustoimittajat) JULKAISTU: Kansan Uutiset 9.1.2001 , Vakuutusväki 1/2002. Kauppalehden toimittajat valitsevat vuosittain mielestään ansioituneimman suomalaisen vaikuttajan. Äänestyksen periaatetta oli muutettu aikaisemmista vuosista. Ennen äänestettiin vuoden yritysjohtajaa. Nyt Kauppalehden, Kauppalehti Option ja Kauppalehti Onlinen toimituksia pyydettiin äänestämään vuoden nimeä, vuoden tekoa, vuoden visiota. Voittajaksi selviytyi Sampo-Leonian konsernijohtaja Björn Wahlroos . Näin toimittajat perustelivat ykkössijaa: “Hän teki kymmenessä vuodessa miljardin omaisuuden ja nousi vielä finanssiryhmän johtoon. - Toteutti Pentti Kourin idean. - Parannuksen tehnyt mies, joka kääntymyksensä jälkeen menestynyt hyvin. - Tavoitteellinen mies. - Honey Bear - Finnish style”. Taloustoimittajien valinta oli mielenkiintoinen ja paljon kertova. Se kertoo melko yksiselitteisesti taloustoimittajien keskuudessa vallitsevasta arvomaailmasta. Se, että painavimmaksi perusteeksi val

Älymystö heräämässä henkiin?

(Kaikki intellektuellit) JULKAISTU: Kansan Uutiset 17.3. 2004, Forssan Sanomat 20.3. 2004, Kirkko&Kaupunki 1.6. 2005 (Lyhennettynä), Salon Seudun Sanomat 22.3. 2004 otsikolla: “Onko älymystö Suomessa heräämässä henkiin?” Suomessa on totuttu ottamaan lakki päästä kun joku sanoo sanan: Kulttuuri. Kuvataiteilijoita, kirjailijoita ja säveltäjiä on totuttu pitämään kansakunnan sivistyneistön etujoukkona, joka ajattelee laveammin ja haluaa olla vallan vahtikoirana ja kehityksen suunnannäyttäjänä. Vielä 70-luvulla yliopistonuoret kiipesivät barrikaadeille ja ottivat osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Punaisia banderolleja heilutettiin eduskuntatalon edessä, osallistuvia näytelmiä esitettiin ja oopperoita laulettiin rinta pystyssä ja jalat harallaan. Taistolaisuutta on tähän asti hävetty, vaikka siihen ei olisi mitään syytä. Into oli suurempi kuin tieto, uskottiin naivisti naapurista tulevaan propagandaan, mutta päämäärä oli kuitenkin tehdä valtakunnasta parempi. Oli sentään iha

Ay-liikekö kaiken pahan alku?

(Lauri Helve) JULKAISTU: Kansan tahto 11.11. 2004, Kansan Uutiset 23.11. 2004, Vakuutusväki 9 / 2004, Salon Seudun Sanomat 7.12. 2004 otsikolla: “Teollisuudesta ei ole työllisyyden pelastajaksi”. Lehdistöneuvos ja Kauppalehden pitkäaikainen päätoimittaja Lauri Helve otti kipakasti kantaa kolumnissaan (KL 1.10. 04) ay-liikkeen vastuuttomuuteen. Hän oli huolissaan suuryhtiöiden pääkonttorien siirrosta pois Suomesta. Lehden kirjoittelua jo vuosikymmeniä seuranneena olen iloinen, että viimein Kauppalehtikin on huolissaan globalisaation ns. “nurjasta puolesta”. Lehti on jo vuosikymmeniä hehkuttanut vapaakaupan ja vapaitten pääomien puolesta. Se on pitänyt tuotantoelämän keskittymistä ja matalapalkkamaiden “hikipajojen” hyödyntämistä luonnollisena ja tavoiteltavana asiana. Poliitikot ja ay-liike ovat vain lehden mielestä hidastaneet tätä luonnollista kehitystä. Ensin tuotanto ja nyt myös pääkonttorit siirtyvät matalapalkkamaihin ja verokeitaisiin . Korkeampipalkkainen tuotekehitys on

Miksi suomalaiset taloustoimittajat eivät kritisoi?

(taloustoimittajat) JULKAISTU: Vakuutusväki Nro 3 / 2001. Nyt kun koko 90-luvun olemme saaneet ilakoida sosialistisen suunnitelmatalouden romahdusta, melkein kaikki taloustoimittajat mediaan katsomatta ovat rummuttaneet vapaan markkinatalouden nimeen. Kun kaikki on nyt vapautettu uusliberalismin hengessä, on suorastaan pyhäinhäväistystä kritisoida vapaan markkinatalouden kääntöpuolta. Siksi olikin virkistävää seurata TV1:stä (24. 9. 2000) ranskalaisten tuottamaa Ulkolinjan ohjelmaa: “Maailmankauppa maalitauluna”. Tällaisia ohjelmia ei jostain syystä suomalainen TV-journalismi tuota. Mistähän syystä? Ohjelmassa ranskalaiset ja amerikkalaiset uskalsivat ottaa esille sellaisia näkökulmia joista suomalaiset taloustoimittajat pääsääntöisesti vaikenevat. Erityisesti talouslehdet ovat olleet täysin kritiikittömiä ja sensuroineet tehokkaasti muidenkin yrityksiä tuoda poikkeavia näkemyksiä julkiseen keskusteluun. Tässä muutamia katkelmia ohjelmasta.

Venäjälläkö tulevaisuuden markkinat?

(Antti Kasvio) JULKAISTU: Kansan Uutiset / Horisontti-palsta otsolla: “Venäjän markkinat eivät ole nykyajan Eldorado”. 4. 9. 2003, Elonkehä 26.9. 2003, Salon Seudun Sanomat 14.9. 2003 otsikolla: “Venäjästä ei oikein ole tulevaisuuden markkina-alueeksi”. Vuoden 2000 pörssikuplan jälkeen maailman talous on luisunut taas taantumaan. 90-luvun alussa talousihme Japani vaipui koomaan, Kaukoidän “Tiikerit” romahtivat, lupaavat Etelä-Amerikan markkinat luhistuivat. Euroopan markkinat ovat samoin pysähdyksissä entisen talousihmeen Saksan johdolla. Yhdysvallat oli ainut merkittävä markkina-alue, jonka kulutuskysyntä kasvoi, - tosin velkarahalla. Nyt amerikkalaisten kansalaisten ja valtion velka on kasvanut niin suureksi, että alamäki sielläkin on tosiasia. Nyt kaikki taloustieteilijät ja pörssikeinottelijat etsivät epätoivoisesti uusia markkina-alueita, jonne saisivat automaatiolla yliviritettyä ylituotantoaan markkinoiduksi. Tuottavuudella tehostettua tuotantoa on kaksin verroin liikaa o

Mihin tungetaan maataloudesta vapautuva “liikatyövoima”?

(Wahlroos) JULKAISTU: Kansan Uutiset / Horisontti-palsta 25.11. 2003, Elonkehä 3 / 2004 otsikolla: Tehomaatalous - huono työnantaja, Vapaa Suomi 2 / 2006. Maapallon kuuden miljardin väestöstä n. viisi miljardia asuu eriasteisissa kehitysmaissa. Niissä pääasiallisin tuotantoala on yhä maatalous. Näissä maissa pääosa kansasta saa elantonsa kuokkimalla muutaman aarin peltotilkkua tai paimentamalla muutaman kymmenen pään lammaslaumaa. Kun näiden maiden tuotantoa aletaan “kehittää” länsimaiselle tehokkuustasolle, sieltä vapautuu satoja miljoonia ihmisiä tarpeettomien armeijaan. Jos EU:n maatalous jätettäisiin markkinoiden armoille ja lopetettaisiin EU:n tukiaiset, Suomesta loppuisivat melkein kaikki tilat ja Euroopastakin suurin osa. Eurooppalaisetkin farmarit saavat puolet tuloistaan erilaisina EU:n tai kansallisina tukina. eurooppalaiset tilakoot ovat huomattavasti suurempia kuin Suomessa. Huvittavana yksityiskohtana voi todeta, että “vähävarainen” kuningatar Elisabeth oli joku

Ongelmien ytimessä Jumalan valittu kansa

(Max Jakobson) JULKAISTU: Kansan Uutiset 3.6. 2004. Helsingin Sanomien pääideologi ministeri Max Jakobson kirjoitti kolumnissaan (HS 31.3. 2004) “Ongelmien ytimessä Hamas”. Hän pitää Hamas -järjestöä kaiken pahan alkuna Palestiinassa. Israelin valtiota ja juutalaisia hän pitää kirjoituksessaan puhtaina pulmusina, jotka vastentahtoisesti ovat joutuneet puolustautumaan Hamasin ja palestiinalaisten epäinhimillisiä itsemurhahyökkäyksiä vastaan. Jakobson panee kaikki terroriteot maailmalla rehottavan antisemitismin syyksi. Hänen mukaansa kansalaisille tarjotaan juutalaisvastaisuus vielä Mel Gibsonin elokuvassa Kristuksen kärsimysnäytelmänä. Jakobson hyväksyi kritiikittä pääministeri Ariel Sharonin oikeuden ampua ohjuksilla palestiinalaisten vastarintaliikkeen johtajia. Hän hyväksyi turva-aidan rakentamisen yli ns. vihreän linjan, jonka suojassa israelilaiset voivat odotella palestiinalaisten selvittävän sisäiset välinsä. Jakokobsonin kirjoituksen yksisilmäisyyden voi jotenkin y

Optiot kansanedustajille?

JULKAISTU: 23.2. 1999 / HELSINHIN SANOMAT / Puheenvuoro-palsta. Viime aikoina yhteiskunnassa on käyty vilkasta keskustelua johtajien optioiden tarpeellisuudesta ja siunauksellisuudesta. Optioiden rantautuminen Yhdysvalloista on seurausta amerikkalaisen share holder value - ajattelun voimistumisesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Käytännössä se tarkoittaa, että pääoman voiton maksimointi menee yhteiskunnallisen ja kansalaisten hyvinvoinnin maksimoinnin edelle. Rahan vapaa liikkuvuus ja pääoman tyytyväisenä pitäminen asettavat demokraattisesti valitulle poliittisille päättäjille yhä ahtaamman liikkumatilan. Käytännössä valta on jo luisunut poliitikoilta kasvottomille markkinavoimille ja megaluokan monikansallisille yrityksille. Ne ovat määränneet jo pitkään maapallon kehityksen suunnan ja vauhdin. Minäkin tunnustaudun “kateellisena ja kaunaisena” optiovillityksen vastustajaksi. Mutta en kuitenkaan kokonaan. Ehdotan että ne poistetaan yritysjohtajilta, mutta otetaan ne sitä vastoin

Kuka johtaa Suomea?

(Christoffer Taxell, Jorma Ollila, Björn Wahlroos) JULKAISTU: Demari 17.1 2002, Kirkko & Kaupunki 23.1.2002 (Lyhennettynä otsikolla: “Henki päästetty pullosta”), Kansan Uutiset 14.2.2002 otsikolla: “Poliitikot luovuttaneet valtansa pääomalle”, Länsi-Suomi 30.3.2002 lyhennettynä otsikolla: “Tuotanto kasvaa, jaettava ei”. Salon Seudun Sanomat 4.2. 2002 otsikolla: “Suomea ei ole enää vuosiin johdettu Suomesta”. Nokian pääjohtaja Jorma Ollila ja Nordean hallituksen puheenjohtaja Vesa Vainio ovat parin viikon väliajoin alleviivanneet tarvetta alentaa Suomen veroastetta, jotta yritykset voisivat toimia kilpailukykyisesti eivätkä karkaisi ulkomaille. Molemmat ovat korostaneet sekä yritysverotuksen että fyysisten henkilöiden tuloveroasteikkojen nykyisin aiheuttamia ongelmia. Keskon pääjohtaja Matti Honkala on vaatinut jopa uutta “Sailaksen leikkauslistaa”. Nyt poliitikot paheksuvat tätä TT:n yhteistä painostusohjelmaa ja pitävät sitä törkeänä uhkailuna. Poliitikoilta on jäänyt jot

Mitä on Suomen Pankin asiantuntijuus?

(Matti Vanhala) JULKAISTU: Tiedonantaja 30.11.20001 (lyhennetty), Kansan Uutiset 13.12.2001, Yliopisto 20 / 2001(lyhennetty). Olemme juuri saaneet seurata hupaisaa farssia Suomen Pankin uudesta johtokunnan jäsenyydestä. Valinnan yhteydessä on puhuttanut ehdokkaiden asiantuntijuus. Presidentti Tarja Halonenkin perusteli valintojaan asiantuntijuudella. Siksi on tarpeellista tarkastella mitä se “asiantuntijuus” oikein on. Kun Suomi on liittynyt nyt Euroopan keskuspankin jäseneksi, Suomen Pankin finanssipoliittinen merkitys ja mahdollisuudet vaikuttaa Suomen taloudelliseen kehitykseen ovat lähes olemattomat. Sen ainoa tehtävä on yrittää pitää inflaatio kurissa ohjauskoron määrityksellä ja tämän päämäärän saavuttamiseksi se on valmis uhraamaan kaikki muut talouspoliittiset ja yhteiskuntapoliittiset tavoitteet. Suomen Pankista on tullut yhden asian liike. Siis eräänlaisia “kettutyttöjä”. Silti sinne oltiin hankkimassa lisää johtajia oikein kaksin kappalein.

Vallan salaseurat Suomessa

(Paavo Lipponen, Max Jakobson) JULKAISTU: Kansan Uutiset / Horisontti-palsta 29.6. 2005. Maailma on täynnä erilaisia salaseuroja, joilla yritetään horjuttaa demokratiaa ja jotka ajavat yleensä raha- ja pankkimaailman sekä yritysmaailman taloudellisia ja kauppapoliittisia etuja. Suomessakin alkoi 80-luvun alussa Idän pelon suojassa syntyä salaisia seuroja pohtimaan Suomen hivuttamista EU-maiden piiriin. Jo Kekkosen aikana Suomi oli liittynyt Eftaan. Erään klubin toimintaan siihen itsekin osallistuneet Pekka Varoma ja Raimo Väyrynen kertovat mielenkiintoisen historiikin Ulkopolitiikka-lehdessä. Kyse on vuosina 1983-88 toimineesta “Iloniemen klubista”, jossa isokenkäiset pohtivat maailman muuttumista pääomaliikkeiden liberalisoinnin käynnistyessä, teknologian kehittyessä ja Euroopan yhteisön noustessa yhä suuremmaksi voimatekijäksi.

Tarvitaanko Vasemmistoliittoa?

(Viialainen, Lipponen, Liikanen) Kirjoitettu vuonna 2005, KU ei julkaissut kirjoitusta. Ammattiyhdistysvaikuttajat Matti Viialainen ja Timo Roppola ovat esittäneet Vasemmistoliiton ja Demarien yhdistämistä. Voimat pitäisi yhdistää, jotta työntekijöiden joukkovoima EU-maailmassa kasvaisi. Periaatteessa ajatus on kannatettava, mutta... Kun seurasin A -Studiossa Viialaisen ja Evan johtajan Risto Penttilän keskustelua televisiossa vuoden 2005 alussa, heräsi pieni epäilys. Molemmat herrat kehuivat ohjelmassa toinen toisiaan niin että hävetti. Penttilän näkemykset Evan johtajana ymmärsin, mutta Viialaisen suitsutukset työelämän kehityksestä positiiviseen suuntaan puistattivat. AY -liikettä lähellä olevat demarit ovat olleet Paavo Lipposen johdolla vallassa koko laman jälkeisen ajan. Molempien itsetyytyväisyys tapahtuneeseen yhteiskunnalliseen kehitykseen on ollut sitä luokkaa, että ainoastaan Evan Penttilällä on syytä itsetyytyväisyyteen. Tilastojen valossa sekä AY -liikkeellä e

Vapaudesta kolonialismiin

(Katainen, Niinistö. Zyskowicz) JULKAISTU: Kansan Uutiset / Horisontti-palsta 1.2. 2008. Kolonialismi-sana kalskahtaa korvaan aika ikävältä. Se tuo mieleen siirtomaaherrojen raa´an riistämisen, jossa Euroopasta tulleet seikkailijat ja rahamiehet omivat kehitysmaiden parhaat maat ja orjuuttivat paikallisen väestön kasvattamaan heidän varallisuuttaan. Raaka-aineet ja voitot kärrättiin sitten emämaahan. Eihän sellaista ole enää – eihän? Kaikki toki tiedämme, että sitä tapahtuu vieläkin kehitysmaissa, mutta ei enää onneksi kehittyneissä teollisuusmaissa kuten Suomessa. Suomi vietti juuri Itsenäisyyden 90-vuotispäivää. Tali-Ihantala -filmi valmistui juhlan kunniaksi ja poliittiset päättäjät kilistelivät samppanjalasejaan ja pitivät juhlapuheitaan itsenäisyyden, vapauden ja demokraattisen itsemääräämisen kunniaksi.

Kokoomuksen nousu valheiden varassa

(Katainen, Zuskowicz,) JULKAISTU: Kansan Uutiset / Viikkoliite 20.3. 2009 (lyhennettynä). Verkkojulkaisussa 29.4. 2009 Voima/Fifi: http://fifi.voima.fi/ Arvopuolue Kokoomus on onnistunut kasvamaan Suomen suurimmaksi puolueeksi. Jo neljännes kansasta uskoo arvoihin, joista puheenjohtaja Jyrki Katainen hiljattain kertoi Helsingin Sanomissa (16.2.09). Hän kertoi olevansa sivistysuskovainen ja näki valtion roolin yhteiskunnassa olevan ”mahdollistaja”. Hän kertoi, että kokoomuslainen arvomaailma on hyvin ihmiskeskeinen. ”Me uskomme, että ihmiset luovat oman ja yhteisen onnen omilla toimillaan, kun se vain on mahdollista”, Katainen muotoili. ”Suomi on tulevaisuudessa korkean osaamisen ja tuottavuuden maa”, hän hehkutti. Hän kertoi, että työnteon pitää olla rahallisesti kannustavaa ja menestyksestä hyötyy koko yhteisö. Kataisen mukaan Suomessa on menty kymmeniä vuosia kohti yhteiskuntaa, jossa välittämisen vastuun on katsottu kuuluvan valtiolle ja kunnalle.

Enteileekö varustamoalan kurjistuminen muidenkin alojen kehitystä?

(Ollila) JULKAISTU: Kansan Uutiset 6.6. 2001 Otsikolla: “Varustamoiden perässä tulevat muutkin tukiaisten vaatijat”. Varustamoalalla tapahtunut viimeaikainen globalisaatiokehitys enteilee ikävää kehitystä ja paineita palkansaajille pian muillakin aloilla. Nyt polttopisteessä ovat käsi ojossa matkustajaliikenteen varustamot, joiden tukiaisiin Helsingin Sanomat otti kantaa (26.4.2001) otsikolla: “Merenkulun tukiaiskierre on jo syytä lopettaa”. Äskettäin ulosliputtamisen uhan johdosta Silja Linen matkustajalaivojen henkilökunta joutui jo nostamaan työtuntiensa määrää ilman vastaavaa palkanlisää. Käytännössä he siis alensivat vapaaehtoisesti palkkojaan, jotta säilyttäisivät työpaikkansa.

Palveluissako tulevaisuus?

(Matti Pohjola, Raimo Sailas) JULKAISTU: Viikko Eteenpäin 27. 1. 2005, Voima otsikolla: Tavaramarkkinat (4.2.) 1/2005. Työkansan Sanomat 3.2. 2005, Forssan lehti 30.1. 2005, Vakuutusväki 3 / 2005 Otsikolla: “Palvelujen tulevaisuus kyseenalaista”, Salon Seudun Sanomat 24.1. 2005 otsikolla: “Palvelut eivät työllisyyttämme pelasta”. Helsingissä pidettiin noin vuosi sitten ties monesko “Palveluissako tulevaisuus” -seminaari (19.1. 2004). Siellä koko poliittinen ja talouselämän eliitti vannoi palveluiden nimeen uusien työpaikkojen luojana. Pääministeri Matti Vanhanen on myöskin perännyt uusia yrittäjiä juuri palvelualoille, jotta hänen hallituksensa asettama työllisyystavoite nousisi 75 prosenttiin. Hallituskauden alun 68 prosentista se kuitenkin laski hetkeksi 66 prosenttiin. Seminaarissa valtiosihteeri Raimo Sailaksen mukaan Suomessa joudutaan pian kysymään, riittävätkö hallitusohjelmassa todetut keinot hallituksen työllisyystavoitteiden saavuttamiseen. Vaihtoehtona hänen mukaans

Pörssikeinottelu on uhkapeleistä vaarallisinta

(Puttonen) JULKAISTU: Vihreä lanka / Panoksena tulevaisuus / 28.2. 2000. Uhkapeliä pidetään suomalaisessa yhteiskunnassa moraalisesti arveluttavana asiana. Siksi rahapelit on valtion toimesta monopolisoitu yhteiskunnan kontrolloimiin valtionyhtiöihin. Puolet niiden keräämistä rahoista jaetaan voittoina pelaajille ja toinen puoli jaetaan yhteiskunnan kannalta hyviin tarkoituksiin kuten kulttuurille, liikuntapalveluihin, koulutukseen ja tieteisiin. Näin moraalisesti arveluttava toiminta saavuttaa moraalisen hyväksyttävyyden. Kuitenkin yhteiskuntaamme on syntynyt aivan uusi uhkapeli: pörssikeinottelu. Se on paljon vaarallisempi kuin perinteiset lotto- ja veikkauspelit. Pörssipelin riskit eivät rajoitu pelkästään pelaajien kesken tapahtuvaan riskinottoon, vaan vaikuttavat kaikkien yhteiskunnassa elävien kansalaisten elämään. Ongelmana on maailmalla vellova liika raha, jolle ei enää tahdo löytyä uutta mielekästä tuotannollista sijoituskohdetta. Rikkaat ovat rikastuneet liikaa, eivätkä

Onko yrityselämällä yhteiskunnallista vastuuta?

(Johannes Koroma) JULKAISTU: Kansan Uutiset otsikolla: “Yrityselämä kantaa heikosti yhteiskunnallisen vastuunsa” 17.5.2001, : Helsingin Sanomat. 24. 4. 1998. / Moraali & Yhteiskunta-kirjoitussarja (Lyhennettynä). Yritysjohdolla on ollut tärkeä ja merkittävä vaikutus työelämässä tapahtuneisiin nopeisiin muutoksiin. Muutosten suunnittelusta ja siihen kuuluvasta vastuusta heille myös maksetaan. Juhlapuheissa ja seminaareissa kutyymiin kuuluu yleensä vakuutella, että “henkilökunta on yrityksen tärkein voimavara” ja lisäksi, että yritystoiminta luo yhteiskuntaan hyvinvointia tasapuolisesti kaikille ja ottaa vastuuta yhteiskunnan kehittämisestä. Tärkeimpiä päätöksentekoon ja tavoitteiden asettamiseen vaikuttavia ryhmiä ovat yrityksen johto, henkilöstö, asiakkaat ja rahoittajat. ”Yhteiskuntavastuu voi olla yritykselle kilpailuetu”. Tätä on julkisuudessa painottanut myös TT:n toimitusjohtaja Johannes Koroma . Yhteiskuntavastuuta on alettu käsitellä työnantajienkin piirissä, koska s

Oliko pankeilla valtansa edellyttämää vastuuta?

(Björn Wahlroos) JULKAISTU: Kansan Uutiset 6.9. 2001. Kun nyt taas ollaan pörssikurssien ja rahamaailman suunnattoman nousun jälkeen menossa taantumaan tai lamaan, on syytä hieman tarkastella historian valossa pankkien ja pankinjohtajien valtaa ja vastuuta sekä miten valtaa käytettiin jo 90-luvulla. Silloin kun yhteiskunnassa on noususuhdanne ja kaikki menee hyvin, löytyy helposti vastuunkantajia. Jo 80-luvun lopussa SYP:n silloinen pankinjohtaja Björn Wahlroos ilmoittautui vastuunkantajaksi. Hän lausui Ideapäivillä Dipolissa isolle markkinointihenkiselle kuulijakunnalle: ‘’Kun vielä saataisiin poliitikot uskomaan, ettei heidän osallistumisensa talouspoliittiseen päätöksentekoon ole niin olennaista kuin muiden, se auttaisi asioiden eteenpäin viemistä’’. Sillä hän tarkoitti, että talousasioista pitäisi päästä päättämään niiden, jotka niistä jotain ymmärtävät. - Siis pankkimiesten. Eikä talousasioita ymmärtämättömien poliitikkojen.

Kenen etuja Nato oikein ajaa?

(Lipponen, Jaakonsaari) JULKAISU: Kansan Uutiset 1.4. 2004, Elonkehä Nro 8-9 2004 Otsikolla: “Nato instrumentti ja sen käyttöohjeet”. Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen on ollut näkyvin Natoon liittymisen puolestapuhuja: “Kysyn vain, mitä vikaa Natossa on?” Lipponen alkoi ajaa jo presidentti Kekkosen aikana Suomea EU:n ja edelleen Naton piiriin. Hän veti jo tuolloin päättäjien salaseuraa nimeltä “Iloniemen-klubi”, joka kokoontui säännöllisesti Suomen Pankin tiloissa vuosina 1983-88. Hänen johdollaan Suomi vietiin valuuttaunioni EMU:un ilman kansanäänestystä ja nyt Suomea ajetaan kansalta kysymättä Natoon kuin käärmettä pyssyyn. Jo nyt Suomen armeijalla ja ilmavoimilla on ollut joukkojen yhteistoimintaharjoituksia Norjassa ja vastaavasti Nato-joukkoja Nordic Peace -sotaharjoituksissa Suomen maaperällä.

On edesvastuutonta narrata ihmisiä yrittäjäksi

(Autio, Kanniainen) JULKAISTU: / HELSINGIN SANOMAT / Vieraskynä: "Ihmisiä ei pidä narrata yrittäjäksi" 18. 8. 2000, / Kansan Uutiset / Horisontti, 28. 3. 2001. Melkein jokainen päättäjä vannoo nykyään yrittäjyyden nimeen. Varsinkin työttömyyden poistajaksi sitä on peräänkuulutettu ihmelääkkeenä. Parhaillaan yrittäjäjärjestöt ja kokoomus uskottelevat, että yrittäjiä saataisiin lisää, jos työehtojen yleissitovuus purettaisiin. Yrittäjyyden aktivoimiseksi on viime vuosikymmeninä perustettu yhteiskunnan verovaroilla erilaisia professuureja, yrittäjyyden kehityshankkeita ja laitoksia. Yrittäjyyden mantraa ovat hokeneet julkisuudessa mm. professorit Erkko Autio , Antti Paasio , Arto Lahti , Helena Yli-Renko ja Vesa Kanniainen . Heidän kaikkien hyvää tarkoittavissa puheenvuoroissa on ollut kuitenkin vakava puute. Kaikki ovat kuin yhteisestä sopimuksesta vaienneet yhdestä yrittäjyyden perusvaatimuksesta. Kukaan heistä ei ole julkisuudessa ollut huolissaan markkinoiden ostovoi

Uudella taloudella" on uudet uhkaavat kasvot

(Talousprofessorit) JULKAISTU: Kansan Uutiset 13.12. 2000 . "Uusi talous" on muoti-ilmaus, jolla ei ole yksiselitteistä määritelmää. Lähinnä tietotekniikan nopeaan etenemiseen ja sen uusiin mahdollisuuksiin liittyvää kehitysvaihetta kaikessa taloudenpidossa kutsutaan yleensä uudeksi taloudeksi. Kysymys on talouden uusista teknologisoituneesta toimintavälineistöstä, jonka vaikutukset ovat yhtä mullistavat kuin aikanaan teollisen vallankumouksen höyry- ja polttomoottoreilla. Nyt muutos ei koske ainoastaan teollisuutta vaan kaikkia yhteiskunnan toimijoita globalisoituneessa maailmassa. Uusi talous on saanut taloustieteilijät ja ekonomistit ymmälle, koska vanhat taloustieteen lainalaisuudet eivät tahdo toimia enää kuten teorian mukaan pitäisi.

Tuottavuuden myrkkypilleri

(Antti Kasvio) JULKAISTU: Vakuutusväki 8/2000. Tutkimusjohtaja Antti Kasvio kirjoitti (HS / 20. 6. 2000) tuottavuuden siunauksellisuudesta otsikolla: “Tuottavuustason nostaminen turvaa tulevaisuuden”. Lisäksi hän väittää (HS / 16. 11.), että työllisyys kasvaa parhaiten niissä maissa, joissa on investoitu eniten uuteen tieto- ja viestintätekniikkaan. Poliitikkojen vapauttamassa globaalissa taloudessa Kasvion näkemys valitettavasti pitää paikkansa - ainakin teoriassa ja lyhyellä aikajänteellä. Tuottavuuden työllisyysvaikutuksista voi kuitenkin perustellusti olla päinvastaistakin mieltä. Tuttavuuden lisäys sisältää työllisyysvaikutuksiltaan “myrkkypillerin” josta Kasvio ei puhu mitään. Tuottavuutta alettiin voimaperäisemmin nostaa 80-luvulla tietokoneilla, automaatiolla, roboteilla ja telekommunikaatiolla. 90-luvulla vauhti kiihtyi varsinkin internetin ja langattoman tiedonsiirron ansiosta. Teknologian kehitys mahdollisti myös yrityshierarkioiden madaltamisen, yritysten verkottum

Ulkoistamisella riskejä ja epävarmuutta

(Vesa Kanniainen) JULKAISTU: Kansan Uutiset 15. 4. 2003. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla) julkisti hiljattain professori Vesa Kanniaisella teettämänsä tilaustutkimuksen, jossa suositeltiin yhteiskunnan palveluiden ulkoistamista. Uusliberalististen taloustieteilijöiden keskuudessa ulkoistaminen on ihmelääke kaikkiin yhteiskunnan ongelmiin, vaikka esimerkkejä epäonnistumisista on vaikka kuinka paljon. Myös yritykset yrittävät parantaa tuottavuuttaan keskittymällä ydinbisnekseen ja ulkoistamalla mahdollisimman pitkälle erilaisia toimintojaan, niin meillä kuin muuallakin. Suuret kone- ja metalliyritykset teettävät jo 40 prosenttia tuotannostaan alihankkijoilla. Ulkoistaminen alkaa useimmiten vartiointipalveluista, terveydenhuollosta ja keittiöstä. Seuraavaksi yritys antaa ulkopuolisten hoitoon kuljetukset ja varastoinnin. Nyt on muotia ulkoistaa myös puhelinkeskukset, palkkahallinto ja laskutus. Seuraavassa aallossa ulkoistetaan tuotantoa eli teetetään alihankintana melkein k

Teknologia pakottaa yritykset keskittymään

(Järventaus, Ollila) JULKAISTU: Kansan Uutiset 27.11.2001. Teknologia on mahdollistanut ja pakottanut valtavan maailmanlaajuisen tuotantoelämän keskittymisen. Sen jälkeen kun suuret monikansalliset yritykset ovat päässeet monopoliasemaan, ne voivat vapaasti ryhtyä “rahastamaan”. Näinhän japanilaiset toimivat 80-luvulla kulutuselektroniikassa ja teleoptiikassa. Amerikkalaiset taas 90-luvulla esimerkiksi ohjelmistoja suunnittelevan Microsoftin ja mikropiirejä valmistavan Intelin toimesta. Kohottaakseen keinotekoisesti tuotteittensa hintoja ne voivat säädellä tarjontaa lopettamalla tarvittaessa kilpailijoilta ostamaansa tuotantoa. Suomestakin on ostettu merkittävästi yrityksiä, joiden toiminta on vuoden parin sisällä lopetettu. Esimerkkeinä vaikkapa Tudor, Mölnlycke, Partek, Unilever, Varta, Nestle, Reynolds, Swedish Match, Orkla, Electrolux, Kantolan keksit jne. Monia kokonaisia tuotealoja on ostettu ja haudattu. Suomessa ei enää valmisteta tulitikkuja, lukkoja, kankaita, savukke

Taloustiede ei tunnista teknologista työttömyyttä

(Kiander, Pekkarinen) JULKAISTU: Ilta-Sanomat 1. 2. 2000, Työelämä Nro 2. 2000, Salon Seudun Sanomat 5.4. 2000, Kansan Uutiset 10. 10 2000. Yliopisto Nro 1/2000 Otsikolla: “Tutkimuslaitokset manipuloivat”. Laman aikana ja sen jälkeen Suomessa on julkaistu kymmenittäin julkaisuja, jotka käsittelevät työttömyyttä ja sen syitä. Olen lukenut niistä muutamia kuten Pentti Vartian ja Jaakko Kianderin “Suuri lama” (-98), Matti Pohjolan “Suomalainen työttömyys”(-98), Jukka Pekkarisen “Takaisin täystyöllisyyteen”(-98) ja Pentti Vartian ja Pekka Ylä-Anttilan “Teknologia ja Työ”(-99). Ainoa yhteinen nimittäjä niille valitettavasti on, että sen paremmin työttömyyden syille kuin työttömyyden parannusehdotuksille ei tahdo löytyä yhteistä nimittäjää. Lukijana tulee entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että taloustiede on parhaimmillaan selitystiedettä.

Taloustieteilijöiden lehmänkäännös

(Pentti Vartia, Pekka Ylä-Anttila) JULKAISTU: Kansan Uutiset / Viikkoliite / 3.10. 2003, Salon Seudun Sanomat 4.10. 2003 otsikolla: “Taloustieteilijät tekivät täyden lehmänkäännöksen”. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Pentti Vartia ja tutkimusjohtaja Pekka Ylä-Anttila kirjoittivat vuonna 1992 tulevaisuuteen kurkistavan kirjan: “Kansantalous 2017”. Laman kourissa he ennakoivat Suomen tulevaa kehitystä 25 vuoden päähän. Silloin vielä taloustieteilijöiden keskuudessa oli vallalla uskomus, että teknologisella kehityksellä ei ole mitään yhteyttä työttömyyden kanssa. Kirjassa väliotsikolla: “Viekö teknologinen muutos työpaikkoja?” kirjoittajat totesivat seuraavasti: “Käsitys teknisen kehityksen pysyvistä kielteisistä työllisyysvaikutuksista on kuitenkin virheellinen. Se perustuu ajatukseen, että uutta teknologiaa soveltavan yhteisön kokonaistuotanto ja sen koostumus pitkälläkin aikavälillä olisi jotenkin muuttumaton. Jos teknologian muutos systemaattisesti loisi ty

Tuottavuudestako pelastus työttömyyteen?

JULKAISTU: Kansan Tahto 14.12. 2004, Vakuutusväki Nro 1 / 2005, Salon Seudun Sanomat 27.11. 2004 otsikolla: “Tuottavuuskilpailu ei pelasta työpaikkoja” Työttömyyttä on yritetty poistaa jo 15 vuotta. Keinoja on etsitty yhteiskunnallisten palveluiden säästöistä, tuotannon kasvusta, korkojen ja verotuksen alentamisesta, palkkamaltista, työllisyysasteen kohottamisesta jne - tuloksetta. Viimeisenä ihmelääkkeenä työttömyyden nujertamiseksi Suomen Pankin tuore pääjohtaja Erkki Liikanen on lanseerannut tuottavuuden kohottamisen. Tuottavuuskeskustelu on ollut taloustieteilijöiden keskuudessa kuuma peruna. Kaikki kyllä pitävät tuottavuuden parantamista tarpeellisena, mutta sen kääntöpuolesta ei sovi keskustella. Valtioneuvoston sihteeristön päällikön Vesa Vihriälän Vieraskynä-kirjoitus (HS 13.10. 04) oli oiva esimerkki. Hän kirjoitti otsikolla “Työllisyys on tärkeä siinä missä tuottavuuskin” . Kirjoituksessaan hän toteaa, että “kaikki talouskasvu tulee tuottavuuden noususta”. Hän siteera

Keskittyminen pakottaa palkat pohjalle.

(Heikki Taimio, Jaakko Kiander) JULKAISTU: Kansan Uutiset/Viikkolehti/Horisontti-palsta 6.8. 2010 Kysymys maailman vaarallisimmasta yrityksestä vie varmaan lukijan  ajatukset heti aseteollisuuteen tai saastuttaviin monikansallisiin öljy-yhtiöihin (kuten esimerkiksi Shell), joiden toimintaedellytyksiä turvataan sotateollisuudella. Olemme myös paheksuneet teollisuusmaissa toimivia jättiyrityksiä, jotka ovat siirtäneet tuotantonsa orjatyöksi matalapalkkamaihin. Useimmista niistä on tullut pelkkiä treidausyhtiöitä, kuten Nike, jolla ei ole yhtään omaa tehdasta. Nike ostaa tuotannon kiinalaisilta alihankkijoilta alihintaan, kertovat ostoksensa kymmenellä tai jopa sadalla myydessään tavarat kehittyneissä teollisuusmaissa brändituotteina ylihintaan.

EU:n ja Kataisen uskottavuus.

JULKAISTU: Kansan Uutiset 26.11. 2010 (Tuolloin ei tiedetty Irlannin tuen suuruutta) Aikoinaan, kun Suomi liitettiin EU:n arvoyhteisöön ja rahaunioniin, meille luvattiin rahamarkkinoiden vakautta. Samoin luvattiin kasvua ja työllisyyttä. Pääomien vapauttaminen oli kaikkien vapauksien äiti. Valitettavasti poliittiset päättäjät eivät ymmärtäneet tuolloin, mitä ”vapauden –ideologia” merkitsi pääoma- ja pankkimaailmassa. Kun Yhdysvalloista alkoi vuonna 2008 nykyinen finanssikriisi, valtionvarainministeri Jyrki Katainen kertoi, että se ei tule koskemaan EU:ta ja varsinkaan Suomea. Poliitikot eivät ymmärtäneet mitä seuraa, kun pankkien johdannaismarkkinat olivat kasvaneet IMF:n mukaan 11 -kertaisiksi koko maailman BKT:hen verrattuna. Ei Kataisella eikä valtionvarainministeriön asiantuntijoilla mikään hälytyskello soinut. Kaikki oli vain ”fantastista”. Islannin pankkien romahdus oli alkusoittoa EU:n tulevalle kehitykselle. Kun Islanti ei ollut EU:n jäsen, se oli tietysti islantilais

Vieläkin hoidetaan finanssikriisin oireita, ei syitä.

JULKAISTU: Kansan Uutiset/Viikkoliite 17.12 2010 / Hieman lyhennettynä (Jyrki Katainen, Raimo Sailas) Nyt on jo tungettu miljardikaupalla veronmaksajien rahoja Islannin, Kreikan ja Irlannin kriisien paikkaamiseen.  Nyt vain odotellaan, milloin ahneet sijoittajat lakkaavat uskomasta Portugalin, Espanjan, Belgian, Alankomaiden, Italian jne. kykyyn hoitaa velkasitoumuksiaan. Kun sijoittajien luottamus katoaa,  korkotaso nousee pilviin kuten kehitysmaissa. On vedottu EU:n yhteisvastuuseen, vaikka EU:n perussopimuksissa on painotettu, että valtiot eivät ole toistensa talouden takuumiehiä. Vieläkään poliitikot eivät ole ymmärtäneet, että nyt on meneillään  pankinjohtajien toimesta sama kehitys, joka on ollut todellisuutta jo vuosikymmeniä köyhissä kehitysmaissa.

Logistiikalla saadaan sekä kilpailukykyä että massatyöttömyyttä

JULKAISTU: Kouvolan Sanomat, otsikolla: "Ongelmamme on ostovoiman puute". 14.10.2002, Kansan Uutiset 29. 10. 2002. Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla on juuri julkaistu moniosainen kirjoitus-sarja: "Logistiikalla kilpailukykyä". Siinä alan ammattilaiset ovat saaneet vapaasti hehkuttaa yksipuolisia näkemyksiä logistiikan siunauksellisuudesta. Sarjassa ei ole julkaistu yhtään kriittistä näkemystä aiheesta. Onneksi sentään Hannu Oravisto on saanut Mielipide-palstalle kriittisiäkin näkemyksiä (HS 5.8.) otsikolla: "Suuryritykset sanelevat, mitä ostamme". Hän toi kirjoituksessaan hyvin esille logistiikan keskittymisen suuryritysten käsiin ja sitä kautta pienyrittäjien toimintaedellytysten katoamisen. Samoin kuluttajien valinnan mahdollisuuksien supistumisen kaupan alueella. Kirjoituksessaan hän sivusi myös ohimennen työpaikkojen katoamista ja jättityöttömyyttä logistiikan seurauksena. Tämä ikävä kääntöpuoli on jäänyt kokonaan huomiotta sarjan aikaise

Vastakritiikkiä Pasi Pyöriälle ja tutkijoille

http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/ 28.2. 2008 Yliassistentti Pasi Pyöriä teki kirja-arvostelun (Yhteiskuntapolitiikka 1/2007) kirjastani "Ahneuden aika/ Kuinka pääoman ahneus tekee teknologian avulla ihmisen tarpeettomaksi". Hyvä kritiikki on aina tervetullutta ja kohteen tulee myös kestää sitä. Olen saanut teoksestani runsaasti yllättävän positiivisia ja jopa suitsuttavia arvosteluja. Pyöriän arvostelu oli vähiten positiivinen ja kaikkein kriittisin. En malta olla kommentoimatta hänen arviotaan, koska sen sisältämät näkemykset heijastelevat laajemmaltikin tutkijoiden ja koko yliopistomaailman näkemyksiä, tapoja ja käytäntöjä, joita voi myös kritisoida. Työelämän ja kapean sektorin tutkijana Pyöriä ei hahmota koko kirjan ideaa. Hän kirjoitti arvostelussaan: "650-sivuinen mielipidekirjoitus on yksinkertaisesti liikaa! Parempi ratkaisu olisi ollut keskittyä korkeintaan muutamaan yhteiskuntamme kipupisteeseen ja kirjoittaa valitusta aiheesta napakka satasivuinen p