Työpaikkoja ei synny huippuosaajia lisäämällä.
(Sitra, Tekes, Akatemia)
JULKAISTU: Helsingin Sanomat 26.5. 2010. IPU Nro 3-4 2012
Sitran, Tekesin, VTT:n ja Suomen Akatemian pääjohtajat vaativat yhteisessä kirjoituksessaan (HS 1.4. 2010) Suomeen kansallisen innovaatiostrategian lisäksi tiedestrategian.
Jos pääjohtajat kirjoittavat mielipideosastolla tavallisille kansalaisille, heiltä voisi odottaa jonkinasteista selkokieltä. Yritän nyt vähän selventää heidän ”tiedejargonia”.
Kantavana ajatuksena heillä oli , että Suomalaisten yritysten menestykseen tarvitaan tuotteitten ja palveluiden laatutason kohottamista erityisesti tuottavuuden nousua sekä yksityisessä että julkisessa palvelutuotannossa. Perimmäisenä tavoitteena lisätä kilpailukykyä, jotta saataisiin uusia kaivattuja työpaikkoja.
Rahaa vaadittiin tietysti lisää, jotta näitä huippuosaajia saataisiin ”uudistamaan organisaatioita korkeatasoisen tutkimuksen ja innovoinnin avulla”.
Heiltä kuitenkin unohtui mainita, että tuottavuuden lisäys merkitsee aina ihmistyön minimointia teknisten innovaatioiden avulla teollisessa tuotannossa. Sama tavoite on myös palvelutuotannossa, jossa palveleminen laitetaan kuluttajan itsensä tekemäksi internet -pohjaisilla itsepalvelujärjestelmillä.
Suurin osa yhteiskunnan rahoittamien Sitran ja Tekesin tukirahoista menee näiden uusien organisaatioita madaltavien ja ihmistyötä korvaavien järjestelmien kehittämiseen. Vain pieni osa uusien tuoteinnovaatioiden kehittämiseen.
Näiden huippuosaajien lisäämisellä ei uusia kaivattuja työpaikkoja tule – ne kiihdyttävät entistenkin häviämistä. Suomea pidetään yhtenä tietotekniikan edelläkävijämaana ja meillä on n. 65.000 it-osaajaa. Heistä vain runsas 20.000 on todellista huippuosaajaa, joiden taidoille voisi olla maailmanlaajuista kysyntää.
Tuotekehittelytehtävissä korkeasti koulutettuja superammattilaisia Suomessa on noin 80.000, joten nämä kaksi huippuosaajaryhmää yhdessä muodostavat vasta murto-osan meidän 2,5 miljoonan hengen kokonaistyövoimastamme.
Teollinen tuotantomme on jo viety matalapalkkamaihin. Siellä sijaitsevissa alkuaan suomalaisissa tehtaissa on jo enemmän työntekijöitä kuin kotimaassa. Sama maastapako matalapalkkamaihin on jo käynnissä myös T&K.n puolella Nokian ja Tieto Oy:n johdolla. Kiinalaisen insinöörin palkka on viidesosa suomalaisesta.
Koska tuottavuutta on kilpailukykysyistä nostettu kaikissa kilpailijamaissa ja väki kaikkialla joutunut työttömäksi, maailman BKT:n kasvu (ostovoima) on hyytynyt nollasummamarkkinoiksi (Graafi).
Sitten varsinainen kysymys tutkimuslaitoksen pääjohtajille: Miten nollasummamarkkinoilla tuottavuuden parantamisella lisätään uusia työpaikkoja? Sillä voidaan toki kasvattaa markkinaosuutta, mutta kun kaikki 30 kehittynyttä teollisuusmaata ovat samassa tilanteessa ja pakotettuja turvautumaan samoihin lääkkeisiin, lopputulos kiihdyttää kaikkien kehitystä matkalle “pohjalle”.
Tuottavuuden parantamisella on tähän asti kasvatettu hyvinvointia ja Suomi on ollut edelläkävijä tuottavuuden kohottamisessa ja tuotannon kasvussa koko maailmassa. Tuottavuuden kohoamisesta kertoo jo Suomen työtuntitilasto.
Työ on kuitenkin loppumassa ja sitä tehdään vähemmän kuin 20 vuotta sitten, vaikka tuotanto Suomessa ennen nykyistä lamaa on yli kaksinkertaistunut ja vienti kolminkertaistunut.
Tutkimuslaitosten johtajilla on velvollisuus kertoa, miksi markkinat eivät enää kasva?
JULKAISTU: Helsingin Sanomat 26.5. 2010. IPU Nro 3-4 2012
Sitran, Tekesin, VTT:n ja Suomen Akatemian pääjohtajat vaativat yhteisessä kirjoituksessaan (HS 1.4. 2010) Suomeen kansallisen innovaatiostrategian lisäksi tiedestrategian.
Jos pääjohtajat kirjoittavat mielipideosastolla tavallisille kansalaisille, heiltä voisi odottaa jonkinasteista selkokieltä. Yritän nyt vähän selventää heidän ”tiedejargonia”.
Kantavana ajatuksena heillä oli , että Suomalaisten yritysten menestykseen tarvitaan tuotteitten ja palveluiden laatutason kohottamista erityisesti tuottavuuden nousua sekä yksityisessä että julkisessa palvelutuotannossa. Perimmäisenä tavoitteena lisätä kilpailukykyä, jotta saataisiin uusia kaivattuja työpaikkoja.
Rahaa vaadittiin tietysti lisää, jotta näitä huippuosaajia saataisiin ”uudistamaan organisaatioita korkeatasoisen tutkimuksen ja innovoinnin avulla”.
Heiltä kuitenkin unohtui mainita, että tuottavuuden lisäys merkitsee aina ihmistyön minimointia teknisten innovaatioiden avulla teollisessa tuotannossa. Sama tavoite on myös palvelutuotannossa, jossa palveleminen laitetaan kuluttajan itsensä tekemäksi internet -pohjaisilla itsepalvelujärjestelmillä.
Suurin osa yhteiskunnan rahoittamien Sitran ja Tekesin tukirahoista menee näiden uusien organisaatioita madaltavien ja ihmistyötä korvaavien järjestelmien kehittämiseen. Vain pieni osa uusien tuoteinnovaatioiden kehittämiseen.
Näiden huippuosaajien lisäämisellä ei uusia kaivattuja työpaikkoja tule – ne kiihdyttävät entistenkin häviämistä. Suomea pidetään yhtenä tietotekniikan edelläkävijämaana ja meillä on n. 65.000 it-osaajaa. Heistä vain runsas 20.000 on todellista huippuosaajaa, joiden taidoille voisi olla maailmanlaajuista kysyntää.
Tuotekehittelytehtävissä korkeasti koulutettuja superammattilaisia Suomessa on noin 80.000, joten nämä kaksi huippuosaajaryhmää yhdessä muodostavat vasta murto-osan meidän 2,5 miljoonan hengen kokonaistyövoimastamme.
Teollinen tuotantomme on jo viety matalapalkkamaihin. Siellä sijaitsevissa alkuaan suomalaisissa tehtaissa on jo enemmän työntekijöitä kuin kotimaassa. Sama maastapako matalapalkkamaihin on jo käynnissä myös T&K.n puolella Nokian ja Tieto Oy:n johdolla. Kiinalaisen insinöörin palkka on viidesosa suomalaisesta.
Koska tuottavuutta on kilpailukykysyistä nostettu kaikissa kilpailijamaissa ja väki kaikkialla joutunut työttömäksi, maailman BKT:n kasvu (ostovoima) on hyytynyt nollasummamarkkinoiksi (Graafi).
Sitten varsinainen kysymys tutkimuslaitoksen pääjohtajille: Miten nollasummamarkkinoilla tuottavuuden parantamisella lisätään uusia työpaikkoja? Sillä voidaan toki kasvattaa markkinaosuutta, mutta kun kaikki 30 kehittynyttä teollisuusmaata ovat samassa tilanteessa ja pakotettuja turvautumaan samoihin lääkkeisiin, lopputulos kiihdyttää kaikkien kehitystä matkalle “pohjalle”.
Tuottavuuden parantamisella on tähän asti kasvatettu hyvinvointia ja Suomi on ollut edelläkävijä tuottavuuden kohottamisessa ja tuotannon kasvussa koko maailmassa. Tuottavuuden kohoamisesta kertoo jo Suomen työtuntitilasto.
Työ on kuitenkin loppumassa ja sitä tehdään vähemmän kuin 20 vuotta sitten, vaikka tuotanto Suomessa ennen nykyistä lamaa on yli kaksinkertaistunut ja vienti kolminkertaistunut.
Tutkimuslaitosten johtajilla on velvollisuus kertoa, miksi markkinat eivät enää kasva?
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
Tampere
Tietokirjailija
Tampere