Vapaudesta kolonialismiin
(Katainen, Niinistö. Zyskowicz)
JULKAISTU: Kansan Uutiset / Horisontti-palsta 1.2. 2008.
Kolonialismi-sana kalskahtaa korvaan aika ikävältä. Se tuo mieleen siirtomaaherrojen raa´an riistämisen, jossa Euroopasta tulleet seikkailijat ja rahamiehet omivat kehitysmaiden parhaat maat ja orjuuttivat paikallisen väestön kasvattamaan heidän varallisuuttaan. Raaka-aineet ja voitot kärrättiin sitten emämaahan. Eihän sellaista ole enää – eihän?
Kaikki toki tiedämme, että sitä tapahtuu vieläkin kehitysmaissa, mutta ei enää onneksi kehittyneissä teollisuusmaissa kuten Suomessa.
Suomi vietti juuri Itsenäisyyden 90-vuotispäivää. Tali-Ihantala -filmi valmistui juhlan kunniaksi ja poliittiset päättäjät kilistelivät samppanjalasejaan ja pitivät juhlapuheitaan itsenäisyyden, vapauden ja
demokraattisen itsemääräämisen kunniaksi.
Kokoomuspuolue on ollut aina isänmaallisin puolue ja erityisen hanakka kaikenlaisen ”vapauden” perään.
Kun kokoomus pääsi 80-luvun lopulla hallitusvastuuseen, alkoi tapahtua. Ensitöiksi vapautettiin valuuttasäännöstely ja kokoomuslaiset pankinjohtajat ajoivat koko isänmaan pankkijärjestelmän konkurssiin ja lamaan. Nyt itsenäiset suomalaiset pankit ovat historiaa ja melkein kaikki ulkomaisessa omistuksessa ja määräysvallassa.
Heti perään vapautettiin pääomat ja Suomea alettiin laittaa eurokuntoon. Kokoomuslaisten painostuksella Suomi ujutettiin kikkailukonstein EU:n ja rahaliiton jäseneksi. Merkitsihän se ensisijaisesti pääoman, tuotannon, ja työvoiman vapaata liikkuvuutta.
Ja todellakin – alkoivathan ne liikkua salakokoomuslaisen Paavo Lipposen ja ”työväen presidenttiehdokas” Sauli Niinistön johdolla.
Jälki oli kuin Tali-Ihantalassa kranaattikeskityksen jäljiltä. Isänmaallinen kokoomuslainen ”päällystö” alkoi myydä kilpaa osakkeitaan ja omistustaan ulkomaalaisille vielä isommille ”kihoille.” Suomi oli äkkiä silmätysten uusliberalismin teräsmyrskyn ja uuskolonialismin kanssa.
Nyt yli puolet suomalaisten yhtiöiden pörssiarvosta ja itsenäisestä taloudellisesta päätöksenteosta on ulkomaisten spekulanttien käsissä.
Arvokiinteistöt, kauppakeskukset, hiihtokeskukset ja kylpylät ovat kovaa vauhtia siirtyneet kasvottomien ulkomaisten pääomasijoittajien ”karttaharjoitusten” ja sotapelien välineeksi.
Valtionyhtiöt edustavat kokoomuslaisille sosialismia ja kommunismia. Siksi valtion omaisuutta myydään ”vänrikki Nappula” Kataisen yksityistämisideologian ja vapaan kilpailun edistämisen nimissä. Siitä
huolimatta, vaikka valtion yhtiöt ovat viime vuosina tuottaneet entisille Ihantalan jermuille jaettavaksi osinkoa hyvinvointivaltion palveluiden muodossa paremmin kuin pörssiyhtiöt.
Hyvinvointivaltio alkoi globaalissa markkinaosuustaistossa tulla liian kalliiksi kokoomuslaisille ”isänmaanystäville.” Voittojen maksimointi ja omat bonukset ja optiot naulattiin seinään kuten Mannerheimin päiväkäsky.
Miekkaani tuppeen en pane, ennen kuin voitot ja omistus voidaan siirtää johonkin verokeidasmaahan, verotus minimoida holding-yrityksien ketjuttamisen avulla, verotusta kiertää hallintarekisterien kautta ja
omaisuus piilottaa säätiöihin sekä omat palkat nauttia alhaisesti verotettuna pääomatulona.
Sodan jälkeen kartanonherrat jakoivat mukisematta lähes puolet hehtaareistaan talvi- ja jatkosodan sankareille tiluksiksi. Nyt heiltä vaaditaan loputtomia joustoja, pidempiä työpäiviä ja palkkojen alentamista kiinalaiselle tasolle kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä.
Pääasiassa kokoomuslaisille ”esiupseereille” menevät osingot ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana kymmenkertaistuneet, voitot ja yritysten myyntivoitot kuusinkertaistuneet sekä vuokratulot yli kaksinkertaistuneet. Entisten soturien työn tuloksista suurin osa valuu maan rajojen yli osinkoina
amerikkalaisille isokenkäisille.
Investoinnit ulkomaille eli uuden Suur-Suomen valloitus ei mennyt ihan putkeen. Vieraisiin maihin on sijoitettu kaksi kertaa enemmän kuin isänmaahan ja niissä taistelee henkensä pitimiksi jo yli 300 000
työntekijää.
Tutkimusten mukaan ulkomaille perustettujen tai ostettujen tytäryhtiöiden tuotto on ollut vuosina 1994–2004 välillä alhaisempi kuin kotimaassa toimivien yritysten. Kotimaisten yritysten oman pääoman tuotto on ollut 11 prosenttia kun se on ollut suorissa sijoituksissa ulkomaille kuusi prosenttia. Kotimaassa olisi ollut kannattavampaa.
Isänmaallisuuden ja solidaarisuuden tilalle on tullut aivan uudet arvot.
Suomen itsenäisyyden alkukahinoissa Kari Suomalaisen karikatyrisoimat kokoomuslaiset ”kypäräpapit” olivat valmiit hankkimaan Suomelle kuningasta. Nyt heillä on uusi ”kuningas.” Se on pidäkkeetön ahneus ja saalistamisen ”vapaus” joka on paketoitu käsitteen ”vapaa markkinatalous” sisälle. Käytännössä se tarkoittaa osakkeenomistajan ylittämätöntä etua ja valtaa.
Pääoman vapailla markkinoilla osakkeenomistaja on kuningas, jonka ahneutta ja valtaa ei edes demokraattisella päätöksillä valittu poliittinen ”päällystö” voi enää jarruttaa. Ei, vaikka kuinka eduskunta yrittäisi rähinäremmiä kiristellä.
On sopeuduttava EU:n, Maailmanpankin, Maailman kauppajärjestön (WTO) ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) asettamiin vaatimuksiin. Ehdot tulevat ulkopuolelta ja sitä pidetään muuttumattomana totuutena, jolle ei voida enää mitään. Pitää vain sopeutua.
Kokoomuslainen markkinaliberalismi ei edes halua, että liike-elämää millään tavalla ohjailtaisiin. Sehän estäisi nykyisen uuskolonialismin leviämistä ja rikkaitten rikastumista.
Eduskunta on kilpailukyvyn vanki. Pääoman edustajat hymyilevät vinosti sisäänpäin poliitikkojen lyhytnäköisyyttä, kun he ymmärtämättömyyttään avasivat pääomat ja valuuttamarkkinat ”vapauden” ideologian nimissä.
Kypäräpapit kuitenkin vaativat entisiltä Ihantalan taistelijoilta yhä isänmaallista uhrautumista, loputtomia joustoja, maltillisia palkankorotuksia, pidempää eläkeikää, muuten tuotanto siirretään isänmaasta
pois. Omista uhrauksista ei sitä vastoin ole niin väliä.
Jotta uhrautuminen olisi perusteltua, nykyiset talouden eliittiupseerit ovat valmiit käyttämään nykyaikaisia politrukkeja markkinapropagandassaan.
Erilaiset jarisarasvuon ja esasaaristen valmennusarmeijat manipuloivat huippuhinnoilla nykyisen työläisarmeijan oman elämänsä sankareiksi.
Rivimiehen tavoitteet manipuloidaan ”koulutuksella” esimiesten ja pääoman tavoitteiden kanssa yhteneväiseksi. Pääoman omistamat mediat rummuttavat samaa ideologiaa.
Teknologian ja pääoman vapauttamisen ansiosta nykyisellä omistajaluokalla on markkinataistossa jo monta salaista asetta: matalapalkkamaat, automaatio ja itsepalvelujärjestelmät. Ne ovat uusia monen megatonnin aseita, jotka eliminoivat työpaikkoja ja lisäävät tuottavuutta.
Jäljet pelottavat. Kansantulon jakaantumisessa on tapahtunut megaluokan siirtymä palkansaajilta yrittäjä- ja pääomatuloihin nähden. Kokoomuslainen hokema, että rikkaitten rikastuessa köyhätkin hyötyvät, ei ole toteutunut.
Ei meillä eikä muuallakaan kehittyneissä teollisuusmaissa.
Suomeen on syntynyt uusi ”aatelisten” luokka. Niiden ikoneiksi mediat ovat nostaneet Tuntemattoman sotilaan isänmaallisen Rokan tilalle monikansallisen pääoman juoksupojat kuten björnwahlroosit ja jormaollilat.
Jokin aika sitten ”Nalle” saneerasi pankkivirkailijoista rikat rokasta ja myi Sampo-pankin tanskalaisille. Nokia taas on myyty 90 prosenttisesti ulkomaiseen omistukseen. Nokian tuotanto on siirretty ajat sitten
halpatyömaihin ja nyt ollaan siirtämässä kovaa vauhtia tutkimusta ja tuotekehittelyä perässä.
Suomen lainsäädännöstä 80 prosenttia tulee Brysselistä. Siellä meillä on alle kahden prosentin vaikutusmahdollisuus itseämme koskevissa asioissa.
Herää kysymys, mitä me enää teemme eduskunnalla? Eiköhän sitäkin voitaisi ”tervehdyttää” 80 prosentilla tai kustannussyistä ulkoistaa Kiinaan.
Vähäisemmälläkin miehityksellä voitaisiin hoitaa globalisaation pakottama hyvinvointivaltion alasajo.
Kun taloudellinenkin päätäntävalta on ulkoistettu valtakunnan rajojen ulkopuolelle ja maahan jääneen tuotannon hedelmät jaetaan osinkoina maasta pois, herää kysymys, mihin benzyskowicziläinen ”vapaus” on meidät johtanut?
Ennen vanhaan tällaista toimintaa ja kehitystä nimitettiin kolonialismiksi.
Ari Ojapelto
Kirjoittaja on tamperelainen tietokirjailija.
JULKAISTU: Kansan Uutiset / Horisontti-palsta 1.2. 2008.
Kolonialismi-sana kalskahtaa korvaan aika ikävältä. Se tuo mieleen siirtomaaherrojen raa´an riistämisen, jossa Euroopasta tulleet seikkailijat ja rahamiehet omivat kehitysmaiden parhaat maat ja orjuuttivat paikallisen väestön kasvattamaan heidän varallisuuttaan. Raaka-aineet ja voitot kärrättiin sitten emämaahan. Eihän sellaista ole enää – eihän?
Kaikki toki tiedämme, että sitä tapahtuu vieläkin kehitysmaissa, mutta ei enää onneksi kehittyneissä teollisuusmaissa kuten Suomessa.
Suomi vietti juuri Itsenäisyyden 90-vuotispäivää. Tali-Ihantala -filmi valmistui juhlan kunniaksi ja poliittiset päättäjät kilistelivät samppanjalasejaan ja pitivät juhlapuheitaan itsenäisyyden, vapauden ja
demokraattisen itsemääräämisen kunniaksi.
Kokoomuspuolue on ollut aina isänmaallisin puolue ja erityisen hanakka kaikenlaisen ”vapauden” perään.
Kun kokoomus pääsi 80-luvun lopulla hallitusvastuuseen, alkoi tapahtua. Ensitöiksi vapautettiin valuuttasäännöstely ja kokoomuslaiset pankinjohtajat ajoivat koko isänmaan pankkijärjestelmän konkurssiin ja lamaan. Nyt itsenäiset suomalaiset pankit ovat historiaa ja melkein kaikki ulkomaisessa omistuksessa ja määräysvallassa.
Heti perään vapautettiin pääomat ja Suomea alettiin laittaa eurokuntoon. Kokoomuslaisten painostuksella Suomi ujutettiin kikkailukonstein EU:n ja rahaliiton jäseneksi. Merkitsihän se ensisijaisesti pääoman, tuotannon, ja työvoiman vapaata liikkuvuutta.
Ja todellakin – alkoivathan ne liikkua salakokoomuslaisen Paavo Lipposen ja ”työväen presidenttiehdokas” Sauli Niinistön johdolla.
Jälki oli kuin Tali-Ihantalassa kranaattikeskityksen jäljiltä. Isänmaallinen kokoomuslainen ”päällystö” alkoi myydä kilpaa osakkeitaan ja omistustaan ulkomaalaisille vielä isommille ”kihoille.” Suomi oli äkkiä silmätysten uusliberalismin teräsmyrskyn ja uuskolonialismin kanssa.
Nyt yli puolet suomalaisten yhtiöiden pörssiarvosta ja itsenäisestä taloudellisesta päätöksenteosta on ulkomaisten spekulanttien käsissä.
Arvokiinteistöt, kauppakeskukset, hiihtokeskukset ja kylpylät ovat kovaa vauhtia siirtyneet kasvottomien ulkomaisten pääomasijoittajien ”karttaharjoitusten” ja sotapelien välineeksi.
Valtionyhtiöt edustavat kokoomuslaisille sosialismia ja kommunismia. Siksi valtion omaisuutta myydään ”vänrikki Nappula” Kataisen yksityistämisideologian ja vapaan kilpailun edistämisen nimissä. Siitä
huolimatta, vaikka valtion yhtiöt ovat viime vuosina tuottaneet entisille Ihantalan jermuille jaettavaksi osinkoa hyvinvointivaltion palveluiden muodossa paremmin kuin pörssiyhtiöt.
Hyvinvointivaltio alkoi globaalissa markkinaosuustaistossa tulla liian kalliiksi kokoomuslaisille ”isänmaanystäville.” Voittojen maksimointi ja omat bonukset ja optiot naulattiin seinään kuten Mannerheimin päiväkäsky.
Miekkaani tuppeen en pane, ennen kuin voitot ja omistus voidaan siirtää johonkin verokeidasmaahan, verotus minimoida holding-yrityksien ketjuttamisen avulla, verotusta kiertää hallintarekisterien kautta ja
omaisuus piilottaa säätiöihin sekä omat palkat nauttia alhaisesti verotettuna pääomatulona.
Sodan jälkeen kartanonherrat jakoivat mukisematta lähes puolet hehtaareistaan talvi- ja jatkosodan sankareille tiluksiksi. Nyt heiltä vaaditaan loputtomia joustoja, pidempiä työpäiviä ja palkkojen alentamista kiinalaiselle tasolle kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä.
Pääasiassa kokoomuslaisille ”esiupseereille” menevät osingot ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana kymmenkertaistuneet, voitot ja yritysten myyntivoitot kuusinkertaistuneet sekä vuokratulot yli kaksinkertaistuneet. Entisten soturien työn tuloksista suurin osa valuu maan rajojen yli osinkoina
amerikkalaisille isokenkäisille.
Investoinnit ulkomaille eli uuden Suur-Suomen valloitus ei mennyt ihan putkeen. Vieraisiin maihin on sijoitettu kaksi kertaa enemmän kuin isänmaahan ja niissä taistelee henkensä pitimiksi jo yli 300 000
työntekijää.
Tutkimusten mukaan ulkomaille perustettujen tai ostettujen tytäryhtiöiden tuotto on ollut vuosina 1994–2004 välillä alhaisempi kuin kotimaassa toimivien yritysten. Kotimaisten yritysten oman pääoman tuotto on ollut 11 prosenttia kun se on ollut suorissa sijoituksissa ulkomaille kuusi prosenttia. Kotimaassa olisi ollut kannattavampaa.
Isänmaallisuuden ja solidaarisuuden tilalle on tullut aivan uudet arvot.
Suomen itsenäisyyden alkukahinoissa Kari Suomalaisen karikatyrisoimat kokoomuslaiset ”kypäräpapit” olivat valmiit hankkimaan Suomelle kuningasta. Nyt heillä on uusi ”kuningas.” Se on pidäkkeetön ahneus ja saalistamisen ”vapaus” joka on paketoitu käsitteen ”vapaa markkinatalous” sisälle. Käytännössä se tarkoittaa osakkeenomistajan ylittämätöntä etua ja valtaa.
Pääoman vapailla markkinoilla osakkeenomistaja on kuningas, jonka ahneutta ja valtaa ei edes demokraattisella päätöksillä valittu poliittinen ”päällystö” voi enää jarruttaa. Ei, vaikka kuinka eduskunta yrittäisi rähinäremmiä kiristellä.
On sopeuduttava EU:n, Maailmanpankin, Maailman kauppajärjestön (WTO) ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) asettamiin vaatimuksiin. Ehdot tulevat ulkopuolelta ja sitä pidetään muuttumattomana totuutena, jolle ei voida enää mitään. Pitää vain sopeutua.
Kokoomuslainen markkinaliberalismi ei edes halua, että liike-elämää millään tavalla ohjailtaisiin. Sehän estäisi nykyisen uuskolonialismin leviämistä ja rikkaitten rikastumista.
Eduskunta on kilpailukyvyn vanki. Pääoman edustajat hymyilevät vinosti sisäänpäin poliitikkojen lyhytnäköisyyttä, kun he ymmärtämättömyyttään avasivat pääomat ja valuuttamarkkinat ”vapauden” ideologian nimissä.
Kypäräpapit kuitenkin vaativat entisiltä Ihantalan taistelijoilta yhä isänmaallista uhrautumista, loputtomia joustoja, maltillisia palkankorotuksia, pidempää eläkeikää, muuten tuotanto siirretään isänmaasta
pois. Omista uhrauksista ei sitä vastoin ole niin väliä.
Jotta uhrautuminen olisi perusteltua, nykyiset talouden eliittiupseerit ovat valmiit käyttämään nykyaikaisia politrukkeja markkinapropagandassaan.
Erilaiset jarisarasvuon ja esasaaristen valmennusarmeijat manipuloivat huippuhinnoilla nykyisen työläisarmeijan oman elämänsä sankareiksi.
Rivimiehen tavoitteet manipuloidaan ”koulutuksella” esimiesten ja pääoman tavoitteiden kanssa yhteneväiseksi. Pääoman omistamat mediat rummuttavat samaa ideologiaa.
Teknologian ja pääoman vapauttamisen ansiosta nykyisellä omistajaluokalla on markkinataistossa jo monta salaista asetta: matalapalkkamaat, automaatio ja itsepalvelujärjestelmät. Ne ovat uusia monen megatonnin aseita, jotka eliminoivat työpaikkoja ja lisäävät tuottavuutta.
Jäljet pelottavat. Kansantulon jakaantumisessa on tapahtunut megaluokan siirtymä palkansaajilta yrittäjä- ja pääomatuloihin nähden. Kokoomuslainen hokema, että rikkaitten rikastuessa köyhätkin hyötyvät, ei ole toteutunut.
Ei meillä eikä muuallakaan kehittyneissä teollisuusmaissa.
Suomeen on syntynyt uusi ”aatelisten” luokka. Niiden ikoneiksi mediat ovat nostaneet Tuntemattoman sotilaan isänmaallisen Rokan tilalle monikansallisen pääoman juoksupojat kuten björnwahlroosit ja jormaollilat.
Jokin aika sitten ”Nalle” saneerasi pankkivirkailijoista rikat rokasta ja myi Sampo-pankin tanskalaisille. Nokia taas on myyty 90 prosenttisesti ulkomaiseen omistukseen. Nokian tuotanto on siirretty ajat sitten
halpatyömaihin ja nyt ollaan siirtämässä kovaa vauhtia tutkimusta ja tuotekehittelyä perässä.
Suomen lainsäädännöstä 80 prosenttia tulee Brysselistä. Siellä meillä on alle kahden prosentin vaikutusmahdollisuus itseämme koskevissa asioissa.
Herää kysymys, mitä me enää teemme eduskunnalla? Eiköhän sitäkin voitaisi ”tervehdyttää” 80 prosentilla tai kustannussyistä ulkoistaa Kiinaan.
Vähäisemmälläkin miehityksellä voitaisiin hoitaa globalisaation pakottama hyvinvointivaltion alasajo.
Kun taloudellinenkin päätäntävalta on ulkoistettu valtakunnan rajojen ulkopuolelle ja maahan jääneen tuotannon hedelmät jaetaan osinkoina maasta pois, herää kysymys, mihin benzyskowicziläinen ”vapaus” on meidät johtanut?
Ennen vanhaan tällaista toimintaa ja kehitystä nimitettiin kolonialismiksi.
Ari Ojapelto
Kirjoittaja on tamperelainen tietokirjailija.