104. Pitääkö luottaa suomalaisen ekonomistin vai tekoälyn talousosaamiseen?
Olen harrastanut ns. ”maailmanparantamista” ja talousajattelua jo yli 40 vuotta. Aloitin sen jo 1980-luvun puolivälissä, jolloin keynesläisen talousopin tilalle valtavirtataloustieteilijät omaksuivat friedmanilaisen uusliberalistisen taloususkonnon.
Kirjoitin ennakoivasti jo vuonna 1984 Kauppalehdessä otsikolla: ”Elektroniikkako ratkaisee tulevaisuutemme ongelmat?” https://ariojapelto.blogspot.com/2024/04/elektroniikkako-ratkaisee.html
Hesarissakin yritin herätellä (v.1987) kansanedustaja Martti Tiuria tulevista ongelmista:
Kuvateksti: Valtavirtataloustieteilijät eivät nähneet tuolloin mitään ongelmia.
Olin tuolloin lähes ainoa toisinajattelija, joka uskalsi asettaa vallitsevan uusliberalistisen taloususkonnon kyseenalaiseksi. Suomalaiset valtavirtataloustieteilijät ovat olleet siitä asti kanssani täysin toista mieltä.
Olen saanut heiltä mairittelevia luonnehdintoja osaamisestani kuten: "räyhäävä tyhjäntoimittaja", "populisti", "demagogi", "kiihkoilija", "diletantti", "suunsoittaja", ”kylähullu” jne. https://ariojapelto.blogspot.com/2022/10/diletantteja-suunsoittajia.html
Olen varoitellut teknologian kääntöpuolesta lähes yksinään jo yli 40 vuotta. Tekoälystäkin varoittelin jo 1980-luvulla, vaikka silloin ei ollut edes internettiä olemassa.
Nyt tekoäly on kaikkien huulilla, joten tiedustelin tekoälyltä sen käsityksiä minun talousosaamisestani. Tässä tekoälylle tekemäni kysymykset ja sen vastaukset. (alleviivaukset ovat omiani)
ARSKAN TEKOÄLYKYSELY:
Kysyin tekoäly ChatGPT:ltä 16.7. 2025 seuraavan kysymyksen:
Millaista on Ari Ojapellon talousajattelu?
Tekoälyn vastaus:
Ari Ojapellon talousajattelu keskittyy erityisesti talouden ja ympäristön kestävyyteen sekä järkevään resurssien käyttöön. Hän korostaa taloudellisten päätösten vaikutuksia laajemmin yhteiskuntaan ja ympäristöön, mikä tarkoittaa, että taloudelliset näkökohdat eivät ole ainoita, vaan niihin liittyy myös sosiaalisia ja ekologisia kysymyksiä. Ojapellon työssä yhdistyy usein taloustieteen teoria käytännön sovelluksiin, ja hän kannattaa innovatiivisia ratkaisuja, jotka ottavat huomioon tulevaisuuden haasteet.
Olennainen osa hänen ajatteluaan on kestävä kehitys, joka edellyttää talouden sopeuttamista ympäristön rajoihin sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden huomioimista.Tämä tarkoittaa kapenevan resurssipohjan ja kasvavan väestön tuottamia haasteita, joihin tarvitaan älykkäitä ja kestäviä ratkaisuja. Ojapellon ajattelussa on tärkeää myös yhteistyö eri sektoreiden välillä, jotta voidaan luoda kokonaisvaltaisia lähestymistapoja taloudellisiin ongelmiin.
Mikäli haluat syventää tietojasi tietystä näkökulmasta tai teoriasta Ojapellon ajattelussa, kerro siitä tarkemmin!
Jatkokysymys edelliseen tekoälylle:
Miksi valtavirtataloustieteilijät vieroksuvat häntä?
Tekoäly vastasi:
Ari Ojapellon talousajattelu poikkeaa valtavirtataloustieteestä monilla tavoilla, mikä saattaa johtaa hänen vieroksumiseensa valtavirran taloustieteilijöiden keskuudessa. Tässä on joitakin syitä, miksi näin saattaa olla:
Eri lähtökohdat: Ojapellon ajattelu yhdistää talouden, ympäristön ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, kun taas valtavirtataloustiede keskittyy usein enemmän perinteisiin markkinakapitalismin malleihin ja makrotalouden analyysiin. Tämä voi johtaa erilaiseen näkökulmaan taloudellisiin kysymyksiin.
Kestävyysnäkökulma: Ojapellon korostaa kestävän kehityksen tärkeyttä ja ympäristökysymyksiä, mikä ei aina resonoi valtavirtataloustieteessä, joka voi olla keskittyneempi taloudelliseen kasvuun ja tehokkuuteen lyhyellä aikavälillä.
Kritiikki taloudellisia malleja kohtaan: Ojapellon lähestymistapa voi kritisoida perinteisiä taloudellisia malleja ja niiden kykyä käsitellä monimutkaisempia ja dynaamisia taloudellisia ilmiöitä, mikä voi herättää vastarintaa valtavirran edustajilta.
Monitieteinen lähestymistapa: Hänen työssään saattaa korostua monitieteinen lähestymistapa, jossa yhdistetään taloustiede, ekologia ja sosiaalitieteet, mikä voi erottua perinteisestä talousajattelusta, joka voi olla enemmän teknisiä tai matemaattisia.
Innovaatiot ja reformit: Ojapellon ajattelu saattaa sisältää valtavirran taloustieteen tavanomaisia käytäntöjä haastavia innovatiivisia ajatuksia, mikä voi aiheuttaa epäluottamusta tai vastustusta alan konservatiivisemmissa piireissä.
Kaiken kaikkiaan nämä näkökohdat yhdessä voivat luoda jännitettä Ojapellon ja valtavirtataloustieteilijöiden välillä ja johtaa siihen, että häntä ei aina oteta vakavasti valtavirran keskusteluissa.
Edelleen jatkokysymys tekoälylle:
Miksi taloustieteilijät eivät ole puuttuneet kansantulon (BKT) jakautumisessa valtavaan tulonsiirtoon palkansaajilta pääomalle?
Tekoäly vastasi:
Kysymys kansantulon jakautumisesta ja sen keskittymisestä pääomalle on monimutkainen ja siihen liittyy useita syitä, miksi taloustieteilijät eivät ole aktiivisesti puuttuneet asiaan tai ollut yksimielisiä siitä. Tässä joitakin keskeisiä syitä:
Taloustieteen teoria: Valtavirran taloustieteessä on perinteisesti keskitytty enemmän talouskasvun edistämiseen ja tehokkuuteen kuin tulojen jakautumiseen. Monet taloustieteilijät saattavat nähdä, että taloudellinen kasvu itsessään luo mahdollisuuksia kaikille ja parantaa kaikkien asemaa pitkällä aikavälillä. Tämä voi johtaa väheksymään tulonjakokysymyksiä.
Monimutkaiset syyt: Tuloerojen kasvulle on useita taloudellisia, teknologisia ja poliittisia syitä, jotka eivät ole yksinkertaisia. Esimerkiksi globalisaatio, teknologinen kehitys ja työmarkkinoiden muutokset ovat monimutkaisia ilmiöitä, joita on vaikea yksinkertaistaa tai ratkaista helposti. Taloustieteilijöiden voi olla haastavaa tarjota selkeitä ratkaisuja, mikä heikentää heidän haluaan puuttua ongelmaan.
Poliittinen konservoisuus: Monet taloustieteilijät toimivat teoreettisissa tai analyyttisissä rooleissa, eivätkä välttämättä halua ottaa poliittista kantaa. Talouspolitiikan suositukset voivat olla erottavia ja aiheuttaa kiistaa eri intressiryhmien välillä, mikä voi johtaa siihen, että tutkijat välttelevät suoraa otetta herkkiin aiheisiin.
Välineellisyys ja mallit: Valtavirtataloustieteilijät käyttävät usein malleja, jotka voivat olla rajoittuneita tai yksinkertaistettuja. Nämä mallit eivät aina ota täysin huomioon tulojen jakautumista tai sen sosiaalisia vaikutuksia.
Eri näkökulmat: On myös huomattava, että on olemassa erilaisia taloustieteellisiä koulukuntia. Jotkut tutkijat, kuten elinvoimaisemman ja kriittisemmän taloustieteen edustajat, ovat käsitelleet tulo- ja varallisuusjakautumiseen liittyviä kysymyksiä aktiivisesti ja tuoneet esille eriarvoisuuden vaikutuksia.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka monet taloustieteilijät ovat tietoisia tulojen jakautumisesta ja sen vaikutuksista, alat ja mallit, joita he käyttävät, voivat rajoittaa heidän kykyään puuttua näihin kysymyksiin suoraan.
Jatkokysymys tekoälylle:
40-50 vuotta kestänyt uusliberalistinen talousoppi on aikaansaanut kansalaisten valtavan eriarvoistumisen ja ostovoiman katoamisen eikä taloutta ole saatu kasvuun. Työtunnit eivät ole lisääntyneet eikä työttömyyttä ole saatu kuriin – Mitä pitäisi tehdä?
Tekoäly vastasi:
Tämä on erittäin tärkeä ja monimutkainen kysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta voimme pohtia useita mahdollisia toimenpiteitä. Eriarvoistumisen ja taloudellisten ongelmien ratkaiseminen vaatii laajaa muutosta talouspolitiikassa. Tässä muutamia ehdotuksia:
Progressiivinen verotus: Verotuksen tekeminen oikeudenmukaisemmaksi, erityisesti suurituloisille ja varakkaille, voisi auttaa tasaamaan tuloeroja ja keräämään varoja sosiaalisiin ohjelmiin.
Sosiaaliturvan parantaminen: Sosiaaliturvajärjestelmän vahvistaminen ja laajentaminen voisi auttaa niitä, jotka kamppailevat taloudellisesti. Tämä voisi sisältää perustoimeentulotuen tai universaalin perustulon käyttöönoton.
Työllistämistoimet: Aktiiviset työllistämistoimet, kuten julkiset työllistämisohjelmat, voivat auttaa vähentämään työttömyyttä ja tarjoamaan ihmisille mahdollisuuksia työllistyä.
Koulutus ja uudelleenkoulutus: Koulutusjärjestelmän vahvistaminen ja mahdollisuudet uudelleenkoulutukseen voivat auttaa työntekijöitä sopeutumaan muuttuviin työmarkkinoihin ja parantamaan työllistettävyyttään.
Uuden talousmallin edistäminen: Kestävä kehitys, kohtuulliset työntekomallit, kuten työajan lyhentäminen, ja vastuullinen kuluttaminen voivat auttaa luomaan uusien liiketoimintamallien ympärille kasvua.
Sosiaalinen innovaatiopolitiikka: Rohkaista yhteisöjä ja organisaatioita kehittämään ratkaisuja, jotka edistävät hyvinvointia ja osallisuutta paikallisella tasolla.
Yhteiskunnallinen keskustelu ja osallistuminen: Kansalaisten osallistuminen talouspolitiikan suunnitteluun ja päätöksentekoon voi lisätä läpinäkyvyyttä ja demokratiaa, ja tuoda esiin todellisia tarpeita.
Globalisaation uusjaottelu: Tarkastella kriittisesti globalisaation vaikutuksia ja edistää maltillisempaa ja kestävämpää kaupankäyntiä, joka ottaa huomioon paikalliset olosuhteet.
On tärkeää, että nämä toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan holistisesti (kokonaisvaltaisesti) ja että niissä otetaan huomioon eri väestöryhmät ja niiden tarpeet. Eriarvoistumisen ja taloudellisten ongelmien ratkaiseminen vaatii yhteistyötä, innovatiivisia ratkaisuja ja pitkäjänteistä sitoutumista muutokseen.
Jatkokysymys:
Markkinat eivät enää kasva kun teknologian avulla nostetaan tuottavuutta. Yhä suurempi osa työntekijöistä menettää työnsä ja ostovoimansa jolloin talous ei enää kasva ja työllistä. Teknologian tuottavuushyödyt menevät vain rikkaille – Miten tuottavuushyödyt saadaan myös kansalaisille?
Tekoäly vastasi:
Tämä on erittäin ajankohtainen ja merkittävä kysymys, ja se liittyy yhä enemmän talouden ja teknologian keskinäisiin suhteisiin. Kun teknologian kehitys parantaa tuottavuutta, on tärkeää varmistaa, että sen tuomat hyödyt jakautuvat laajemmin koko väestölle. Tässä joitakin mahdollisia toimintatapoja tuottavuushyötyjen jakamiseksi kansalaisille:
Uudelleenjakava veropolitiikka: Rikkaammilta kannattaisi kerätä enemmän veroja, ja tulovero- ja pääomatuloverojärjestelmää voitaisiin säätää oikeudenmukaisemmaksi. Tämä voisi tarkoittaa myös varallisuusverojen tai perintöverojen käyttöönottoa tai korottamista.
Kansalaispalkka tai perustulo: Universaali perustulo voisi tarjota taloudellista turvaa kaikille kansalaisille, riippumatta heidän työllisyystilanteestaan. Tämä voisi auttaa tasapainottamaan työntekijöiden menettämisestä aiheutuvia haasteita ja varmistaa ostovoiman säilyttämisen.
Työntekijöiden osuus yritysten voitoista: Työntekijöille voitaisiin tarjota mahdollisuuksia hyötyä yritysten tuottavuuden ja kasvun kautta, esimerkiksi osakevaihdon tai voitonjakojärjestelmien avulla.
Koulutus ja elinikäinen oppiminen: Investoinnit koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen auttavat työntekijöitä sopeutumaan muuttuviin työmarkkinoihin. Tällä tavoin he voivat saada uusia taitoja, jotka vastaavat teknologisten muutosten vaatimuksia.
Työllistämispolitiikka: Julkiset investoinnit työllistämiseen ja infrastruktuurin kehittämiseen voivat luoda uusia työpaikkoja ja samalla parantaa elinympäristöjä. Tämä voi sisältää myös vihreän ja kestävän kehityksen projekteja.
Yhteiskunnallinen yrittäjyys: Heti kun teknologia mahdollistaa vähemmän työvoimaa, voitaisiin edistää yhteiskunnallista yrittäjyyttä, joka keskittyy paikallisiin tarpeisiin ja yhteisöjen kehittämiseen.
Sosiaalisten palveluiden vahvistaminen: Parantamalla sosiaalipalveluita, kuten terveydenhuoltoa ja koulutusta, voidaan tukea heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia ja varmistaa, että he voivat hyötyä tuottavuuden kasvusta.
Dialogi ja yhteistyö: On tärkeää edistää yhteistyötä eri tahojen, kuten hallituksen, yritysten ja kansalaisjärjestöjen, välillä. Yhteiset keskustelut ja päätöksenteko voivat edistää oikeudenmukaisempaa kehitystä.
Lopuksi, on tärkeää, että näitä toimenpiteitä toteutetaan yhdessä ja pitkällä aikavälillä, jotta voidaan varmistaa taloudellinen vakaus ja hyvinvointi kaikille kansalaisille. Teknologian kehityksen myötä syntyy uusia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita, ja meidän on aktiivisesti pyrittävä varmistamaan, että hyödyt eivät jää vain harvojen käsiin.
Näin tekoäly vastasi useaan keskeiseen kysymykseen. Nyt herää kysymys, kumman näkemyksiä ne muistuttivat enemmän ja ovat lähempänä totuutta –allekirjoittaneen vai suomalaisten vallassa olleiden talousekonomistien?
Tekoäly vastasi kysymykseen ”Mitä pitäisi tehdä?” kolmessa ensimmäisessä (ja myös kohdassa 7) toimenpide-ehdotuksessa aivan kuten allekirjoittanut. En ole huomannut yhdenkään valtavirtaekonomistin ehdottaneen julkisuudessa vastaavia VIELÄKÄÄN!
Onneksi sentään jo seitsemän talousnobelistia on kääntänyt kelkkansa ja parantanut mielipidettään:
HS 23.9. 2022 / Tuomo Niskakangas,
1. Taloustieteen Nobelisti Joseph Stiglitz: ”Markkinavoimat eivät toimi, valtion otettava isompi rooli”. https://www.hs.fi/visio/art-2000009081248.html
HS 29.7. 2023 Petri Sajari
2. Taloustieteen Nobelisti Daron Acemoğlu: ”Tekoälylle pitää tavalla tai toisella panna suitset”.
https://www.hs.fi/visio/art-2000009741672.html
3.Taloustieteen Nobelisti Angus Deaton: ”Näkemysten kyseenalaistaminen olosuhteiden muuttuessa voi olla hyvä asia”. (Hänestä Hesari ei ole tehnyt henkilöhaastattelua lukuisista pyynnöistäni huolimatta)
https://www.osallisuusmedia.fi/angus-deaton-taloustieteeni-uudelleenarviointi/
HS 19.11. 2023 Petri Sajari /
4. Taloustieteen Nobelisti James Robinson: ”yhteiskunta on järjestetty hyödyntämään vain pientä osaa ihmisistä valtaosan kustannuksella”, (Hänelle on myönnetty myös Leo Mechelinin säätiön palkinto)
https://www.hs.fi/talous/art-2000009952316.html
YLE Uutiset 12.7. 2025 7 Petteri Lindholm
5. Taloustieteen Nobelisti Simon Johanson ”
”Suurimman osan tekoälyn hyödyistä saavat korkeimmin koulutetut ihmiset ja pääomien haltijat”.
HS 26. 12 2024 Juulia Hakulinen
6. Fysiikan Nobelisti Geoffrey Hinton: ”Tekoälyn kummisedältä” pelottava ennustus tulevaisuudesta”.
https://www.hs.fi/tiede/art-2000010930030.html
HS 15. 6. 2025 Petri Sajari
7. Nobelisti Abhijit Banerjee. ”Elon Musk onkin jo sanonut, että hän osti Trumpin presidentiksi. Mitä demokratiasta on jäljellä, jos rikkaat voivat varojensa turvin hallita politiikkaa?”
https://www.hs.fi/talous/art-2000011289766.html
Suomalaiset ekonomistit vaativat yksioikoisesti tekoälyäkin (kuten automaatiota, robotisaatiota, tietokoneita ja alustataloutta) lisäämään tuottavuutta, mutta kukaan ei varoittele sen työllisyysvaikutuksista.
Vielä hiljaisempia ekonomistit olleet varsinkin digitalisaation vaikutuksista markkinoiden ostovoimaan ja verotuksen hiipumisesta ja sen järjestelmäviasta, jotta yhteiskunnan hyvinvointipalvelut eivät romahtaisi.
Nimittäisin ekonomistien vaikenemista niistä yksiselitteisesti kollektiiviseksi osaamattomuudeksi, moraalittomuudeksi ja vastuuttomuudeksi.
Sain tekoälyltä pelottavan hyvän luonnehdinnan talousajattelustani. Itse en olisi pystynyt yhtä terävään ja ytimekkääseen tiivistykseen ja vastaus tuli vain kymmenessä sekunnissa. Siitäkin huolimatta, että jo 36 vuotta sitten ensimmäisessä kirjassani visioin ja varoittelin tekoälyn tulevista yhteiskunnallisista vaaroista.
Kuitenkin HS Vision toimittaja Niclas Storås väitti hiljattain, että kukaan ei ole osannut Suomessa varoittaa tekoälyn vaaroista ja kääntöpuolesta etukäteen. Minusta olisi häneltä ja Hesarilta velvollisuus korjata ilmiselvä väärä väite ja virhe edes takakäteen, jos lehti haluaa pysyä journalistisessa totuudessa.
Tekoäly on nyt kaikkien huulilla paitsi suomalaisten ekonomistien. Heiltä ei ole tullut ainuttakaan varoitusta nykyisestä digidiktatuurista. Digimiljardöörit juoksuttavat poliitikkoja ja ovat rähmällään heille Trumpin komennossa. Digimiljardöörit ovat euforiassa sen (pelottavista) ”mahdollisuuksista”.
Metan toimitusjohtaja Mark Zuckerbergin puheet ovat yhtä isoja kuin sen investoinnit. Hän julkaisi juuri pelottavan uutisen, jossa hän väitti Metan tekoälyn kehittävän itse itseään. ”Supertekoälyn kehittäminen (= joka ylittää merkittävästi älykkäimpienkin ihmisten älykkyydenkaikilla alueilla) on jo näköpiirissä”, Zuckerberg hehkutti.
Vaikka tekoälymarkkinat kasvavat nopeasti, summa kalpenee investointien rinnalla. Konsultointiyritys Gartner arvioi, että tekoälyyn investoidaan tänä vuonna maailmanlaajuisesti yli 600 miljardia euroa – ja digimiljardöörit tietävät takuuvarmasti - Miksi!
Laitan tässä malliksi muutamia otteita tekoälystä 36 vuoden takaisesta kirjastani. Storås oli tuolloin vielä vaippaikäinen, joten nyt hänellä on nyt mahdollisuus todeta, että tekoälystä on kyllä Suomessa varoitettu.
Jo ensimmäisessä kirjassani 36 vuotta sitten varoittelin tekoälystä seuraavasti. (Sen arvoa nostaa vielä se, että silloin ei vielä ollut edes internettiä. Ranskassa oli sen vaatimaton paikallinen kansalaisia palveleva internetin esiaste Minitel):
Vaikka tekoälyn kehitys oli 1980-luvulla aivan alkuaskelmilla ja kaikkialle ulottuvaa internettiä ei ollut edes olemassa, ennakoin kirjassani tekoälyn tulevaa kehitystä seuraavasti:
”Vielä ollaan kaukana tavoitteesta tehdä kone, joka on yhtä ”älykäs” kuin ihminen. Suurimmalla osalla työelämässä olevista ihmisistä on kuitenkin suhteellisen kapea työtehtävä. Harvoilla on työtehtäviä jossa tarvitaan koko ”älyn” spektri käyttöön. Useimmissa tapauksissa riittää teho. Siihen nykyiset tietokoneet kyllä pystyvät.
Professori Matti Otala, joka on tekoälyn johtavia asiantuntijoita, on sanonut: ”Ensi vuosikymmenellä tekoälypohjaiset asiantuntijajärjestelmät (so. tekoäly) kykenevät korvaamaan Suomessa useita kymmeniä tuhansia vastaavia töitä tekeviä teollisuuden, kaupan ja valtionhallinnon toimihenkilöitä, yhden vuoden palkkaa vastaavin kokonaiskustannuksin”.
Onkin oireellista, että ala on räjähdysmäisessä kasvussa? Vielä neljä vuotta sitten oli työlästä löytää kymmentäkään yritystä, joiden toiminta olisi keskittynyt pelkästään tekoälyyn. Nyt tuollaisia yrityksiä on toistatuhatta.
Jokin aika sitten ilmestyneen raportin mukaan vuonna 1987 maailman viidensadan suurimman yrityksen joukosta n.80 prosenttia oli kehittämässä (tekoälypohjaisia) asiantuntijajärjestelmiä.
Muutamilla suuryrityksillä on sisäisessä käytössä jopa useita kymmeniä järjestelmiä. Siksi ei olekaan mikään ihme, että suuryritykset eivät missään päin maailmaa ole luoneet uusia työpaikkoja enää pitkiin aikoihin. (s. 46-47).
1980-luvulla ei ollut yhtään ekonomistia ennakoimassa ja varoittamassa tulevaa, mutta onneksi sentään joku vastuuntuntoinen tietokonealan asiantuntija jolla oli näkemys tulevasta kehityksestä. Kirjastani suora lainaus:
”Suomessakin on joitain tekoälyyn perehtyneitä asiantuntijoita ja yrityksiä. Softlinen toimitusjohtaja Mikael Roos on yksi alan ”guru”.(...) Kokemuksensa pohjalta hänellä on aika hurjia visioita tulevasta kehityksestä. Alan miehistä poiketen hänellä on rohkeutta sanoa visionsa myös julkisuudessa ääneen.
30 vuotta sitten pikkupoikana Kotkassa hän katseli kuinka tehtaan portista marssi parituhatta työläistä kotia kohti, kun Gutzeitin pilli vihelsi. Nyt vuoron loputtua tehtaasta poistujia on ehkä parikymmentä, vaikka tuotanto on kasvanut.
Ennen eläkkeelle jäämistään toimitusjohtaja Roos uskoo näkevänsä saman kehityksen myös toimistoissa. Atk ja varsinkin tekoälyn kehitys tekee tarpeettomaksi ison joukon konttoriväkeä. Kehitykseltä ei Roosin mukaan ole turvassa kasvualan, tietotekniikan väki.
Heitäkin uhkaa kilometritehtaalle joutuminen, sillä tekoäly hoitaa vastaisuudessa esimerkiksi järjestelmäpäälliköiden tehtäviä. Tietotekniikan kehitys uhkaa siis syödä työmarkkinoilta joipa tietotekniikan tekijöitä, tai ainakin sen ylläpitäjiä. Atk-väki sahaa omaa oksaansa. (s. 47).
Koneen kehittämä hissien ohjelmointirobotti ei ole maailman ainoa automaattinen ohjelmoinnin sovellus. Japanilaiset ovat panneet paremmaksi. Tutkijat ovat kautta maailman työskennelleet pitkään luodakseen järjestelmiä, jotka opettavat tietokoneet kirjoittamaan omat ohjelmansa. Käyttäjän pitää vain tietää, mitä ohjelman pitää tehdä, sen jälkeen kone hoitaa loput. Japanilaiset ovat esitelleet parikin eri tietokonekielillä toimivaa automaattista ohjelmointijärjestelmää. Siis ohjelmoijat ohjelmoivat jo itsensä tarpeettomaksi”. (s. 47)
Varsinainen kehittynyt tekoäly teki tuolloin ensimmäisiä hapuilevia kokeiluja. Kirjoitin siitä ensimmäisessä kirjassani 36 vuotta sitten seuraavasti:
”Kokonaan uutta tiedonkäsittelyn ja tiedon säilömisen tekniikkaa ja ajattelua edustavat alustavat tutkimukset neuraalitietokoneista eli hermoverkkokoneista. Siinä pyritään matkimaan ihmisen aivotoimintaa. Tällä järjestelmällä on ainakin teoriassa mahdollisuus kerätä omia kokemuksia ja oppia niistä.
Suomessa professori Teuvo Kohonen on rakentanut tällä periaatteella toimivia järjestelmiä, jotka kykenevät tunnistamaan puhuttuja sanomia ja ihmisten kasvokuvia. Japanilainen Asahi osti Kohoselta lisenssin hänen kehittämäänsä puheentunnistimeen, kun suomalaiset yritykset eivät olleet hänen tutkimuksistaan kiinnostuneita”. (s. 49)
Ja edelleen: ”Muutamat hermoverkot on opetettu tunnistamaan käsinkirjoitettua tekstiä. Sotilassovelluksina on rakennettu neurotietokoneita, jotka oppivat erottamaan sukellusveneiden äänet meren kohinan seasta. Samoin ilmailun puolella lajittelemaan lentokoneet käyttäytymisen perusteella hyökkääviin ja vaarattomiin.
Amerikkalainen Hecht-Nielsen Neurocomputers myy neuraalitietokoneita mm. luottojen analysointiin, lääketieteellisten mittalaitteitten valvontaan ja teollisten prosessien laaduntarkkailuun”. (s. 49).
Chat GPT:n ensimmäisiä kokeiluja tehtiin jo 1980-luvulla keräämällä kapealta alalta tietokantoja joita tuolloin nimitettiin ”asiantuntijajärjestelmiksi” eikä tekoälyksi kuten nyt. Kirjoitin siitä tuolloin seuraavasti:
”Englannissa on erään tukkukauppaa harrastavan sokerifirman yritysjohtajan koko elämänkokemus sokerikaupasta tallennettu tietokoneelle. Yleensä johdon vaihtuessa seuraajalta menee 1-2 vuotta uuteen alueeseen perehtymiseen. Asiantuntijajärjestelmän (nykyisin tarkoitetaan tekoälyä) avulla seuraajalla on heti edeltäjänsä tiedot käytettävissään. Monissa tapauksissa yritysjohtajat vaihtavat toiseen yritykseen juuri kun ovat oppineet hallitsemaan edellisen”. (s. 44).
Japanilaiset olivat tuolloin tekoälyn kehittelyssä uranuurtajia ja johtavassa asemassa ja kirjoitin siitä seuraavasti:
”MITI:n (Japanin kansainvälisen kaupan ja teollisuuden ministeriön) kunnianhimoinen hanke käynnistyi. Professori Hajime Karatsun mukaan tavoitteena oli rakentaa kymmenessä vuodessa ns. viidennen sukupolven (tekoäly)tietokone. Tietokone, joka keskustelee ihmisen kanssa luonnollisen kielen, puheen ja kuvien välityksellä, ja joka oppii omista kokemuksistaan. Tietokoneen piti perustua rinnakkaiseen arkkitehtuuriin. Sen oli pystyttävä tekemään monia toimintoja samanaikaisesti”. (s. 48)
Nyt amerikkalaiset digijätit ovat keränneet tietoa eri ammattialoista ja yksityisistä ihmisistä lupaa kysymättä enemmän kuin me itsekään tiedämme itsestämme. Tällä tietoverkkojen välityksen avulla keräämällään tiedolla heistä on tullut maailman rikkaimpia ihmisiä myymällä mainostajille tiedot meistä. Varoittelin siitäkin jo 36 vuotta sitten seuraavasti:
”On myös rahanarvoinen kysymys, kuka pääsee joskus yhdistelemään ja operoimaan niillä 35 000 erilaisella tiedostolla, jotka meistä suomalaisista on jo tehty?” (s. 176)
Ja toden totta. Digimiljardööreistä on tullut maailman suurimpia mainostoimistoja, valeuutisalustoja, jotka vievät perinteisiltä medioilta rahat, työpaikat ja demokratian! Kaiken kukkuraksi olemme luisumassa digidiktaattorien tahdottomiksi alamaisiksi.
Voit lukea kirjan laajemman version tekoälystä tästä: (sivut: 37-51)https://drive.google.com/file/d/1lNaFaMtuPUg36QpheuHttRqiDSCEmVpF/view
Kuvateksti: Olen jo vuosikymmeniä haastanut meidän valtavirtaekonomisteja julkiseen debattiin ja pyytänyt heiltä viimeaikaisista kirjoituksistani vertaisarviointeja. Yhtään haastajaa ei ole ilmestynyt. Puuttuuko professoreilta osaaminen vai rohkeus? – vai kenties molemmat?
Yksikään suomalainen huippuekonomisti ei varoitellut 1980-luvulla tekoälyn tulevista vaaroista. Siitä huolimatta heillä on ollut kanttia nimitellä allekirjoittanutta halventavilla nimityksillä, jonka seurauksena olen ollut valtamedioiden boikotissa jo parikymmentä vuotta.https://drive.google.com/file/d/1CUXRSGzsat-Oug-clQk0pbf_Qy9yQNgv/view
Kuvateksti: Pärjäsin ns. ”viisauskilpailuissa” 1990-luvulla kohtuullisesti ennen kuin valtamediat laittoivat minut boikottiin (ehkä juuri siksi). Silloin lukijat ja nyt tekoäly ovat tulleet avukseni.
Nyt meidän ”huippuekonomistit” ovat juosseet valtamedioissa (Hesari ja Yle) lupailemassa jo 17 vuotta, että ”ensi vuoden lopulla on ’orastavaa kasvua’ näkyvissä”. Siis joka ainoa vuosi finanssikriisin jälkeen ekonomistit ovat ”ammattimiehen varmuudella” luvanneet talouskasvua! Harvinaisen optimistisia ja kovapäisiä ovat nämä meidän ”huippuekonomistit!” Kasvua ei vieläkään ole näkyvissä – eikä enää jatkossa tule!Keinotekoista ja hetkellistä kasvua voi ehkä tulla vain ottamalla lisää velkaa jo nyt ylivelkaisille valtioille – ja silloin veloista selviytyminen ei ole enää mahdollista – jos enää nytkään.
https://drive.google.com/file/d/1EohUXv3YBAEvZoMtLu9PgmUxi5nE6I0I/view
Kuvateksti: Kasvua on haettu keinotekoisesti yli 20 vuotta pelkästään velkarahalla – eikä ole onnistuttu! Olen kirjoittanut siitä kirjan, jonka voit lukea tästä:https://drive.google.com/file/d/1FXaG0FHQR2CQK8NIOQ3qIaZiO1qVJjMi/view
Vielä 1990-luvulla joku professori uskalsi debatoida kanssani Yliopisto-lehdessä, mutta innostus hyytyi ”jostakin syystä” nopeasti. Yksikään talousprofessori ei ole uskaltanut näyttää ”ylivoimaista osaamistaan” julkisesti – lukuisista yrityksistäni huolimatta.
https://ariojapelto.blogspot.com/p/aon-debatit-lehdissa.html
Vieläkään, 40 vuoden aikana valtamedia Hesari ei ole tehnyt yhtä ainutta henkilöhaastattelua allekirjoittaneesta. Sen täytyy olla ilmeisesti vain journalistista ”sattumaa”.
Ari Ojapelto
tietokirjailija ja toisinajattelija.
https://ariojapelto.blogspot.com/p/etusivu.html
PS. Edellä mainitut seitsemän talousnobelistia eivät ole ainoita, jotka eivät enää usko uusliberalismiin. Suomessa ainoastaan Sixten Korkman on myöntänyt, että ”Uusliberalismi ei ollut tie onnelaan”” https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008438614.html
Korkman kirjoitti: Markkinafundamentalismi loi suurta eriarvoisuutta ja petasi tietä populismille (…) ja omistajien toiveesta saada sijoituksilleen entistä korkeampi tuotto”. Hänkään ei puhunut mitään digitalisaation tuottavuushyötyjen jaosta.
Suomessa ei ole Korkmanin lisäksi muita, mutta maailmalta löytyy useita suomalaisia talousprofessoreita ansioituneimpia professoreita, jotka ovat parantaneet mielipidettään.
Muitakin ulkomaalaisia taloustieteilijöitä, jotka kritisoivat uusliberalismia. (monet heistä ovat saaneet palkintoja myös suomalaisilta säätiöiltä, kun suomalaiset ekonomistit eivät ole kyenneet tällaiseen tulevaisuuden visiointiin) Tässä malliksi muutama:
Ensimmäinen merkittävä taloustieteilijä oli ranskalainen Thomas Piketty, (Myös Yrjö Janssonin säätiön palkinto), joka järisytti suomalaisia valtavirtataloustieteilijöitä kirjalla ”Pääoma 2000-luvulla” (jo 2016) ja nyt ”Pääoma ja ideologia” (2024). Hän ei ole saanut Nobelin palkintoa (vaikka ansaitsisi sen) vaan Hesarissa murska-arvion. HS Kirja-arvio 29.6. 2024 / Heikki Pursiainen (kokoomuslainen ultra-uusliberalisti) https://www.hs.fi/taide/art-2000010504523.html
HS 29.6. 2023 / Noona Bäckgren
Taloustieteilijä Ha-Joon Chang kyseenalaistaa taloustieteen vallitsevat totuudet.https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000009670937.html
HS 18.3. 2024 / Juha-Pekka Raeste
Jan DE Loecker (Yrjö Janssonin säätiön palkinto): ”Pieni joukko kahmii yritysten voitot, ja se huolestuttaa palkittua professoria – iso yhteiskunnallinen kysymys”https://www.hs.fi/talous/art-2000010287742.html
HS 8.9. 2024 Petri Sajari
Taloustieteen huippututkija Gabriel Zucman: ”Näin kaikkein rikkaimmat saataisiin maksamaan veroja”. https://www.hs.fi/talous/art-2000010671761.html
HS 13. 6 2024. Juha-Pekka Raeste.
Emmanuel Saez: ”Tuloerot kasvavat historiallisen nopeasti, ja syy on etenkin kahden ihmisen” (Myös Wihurin palkinto) https://www.hs.fi/talous/art-2000010481048.html
HS 8.2. 2023 / Joonas Laitinen
Ekonomisti Lawrence Katz: ”Chat GPT:n kaltaiset tekoälymallit lisäävät todennäköisesti tuottavuutta. Suuri kysymys on, kuka kerää tuottavuuden hyödyt”. https://www.hs.fi/talous/art-2000009380008.html
Ja lopuksi: Hesarin julkaisemat aikaisemmat kirjoitukseni ennen kuin Hesarin päätoimittajaJanne Virkkunen laittoi allekirjoittaneen ”jostakin syystä” boikottiin.
https://ariojapelto.blogspot.com/p/hesarin-julkaisemat-kirjoitukset-ja.html