Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2010.

Viimeisimmät kirjoitukset Kansan Uutisten blogissa:

Veronkevennysten tehottomuus jo koettu

JULKAISTU: Helsingin Sanomat 23.3. 2004 otsikolla: “Veronkevennysten tehottomuus jo koettu”. Salon Seudun Sanomat 27.3. 2003 otsikolla: “Missä verotuksen dynaamiset vaikutukset?” Teollisuuden työnantajat ja Veronmaksajain keskusliitto lupaavat, että verohelpotusten tuomilla talouden “dynaamisilla vaikutuksilla” elvytetään talous, verotulot kasvavat ja siten uskotaan hyvinvointivaltion palvelujen säilyvän ja jopa paranevan. Uskomusta levitetään tehokkaasti, vaikka meillä on jo 90-luvulta empiiristä kokemusta moisesta hölynpölystä. Mediat, uusliberalistiset taloustieteilijät sekä TT ja yrittäjäjärjestöt toistavat vieläkin tätä dynaamisten vaikutusten pajunköyttä. 80-luvun lopussa Harri Holkerin hallitus julkaisi kirjasen “Verotus kevenee” ja kokoomusvetoinen hallitus alensi verotusta. Veronkevennyksistä huolimatta ja talousoppien vastaisesti työpaikat eivät kasvaneet vaan Suomi ajautui lamaan ja kokoomuksen Iiro Viinanen joutui kiristämään kokonaisveroastetta n. kolme prosenttia

Onko optiot ansaittu?

(Olli-Pekka Heinonen) JULKAISTU: Ilta-Sanomat / Vapaa Sana 8. 3. 2001, Uutispäivä Demari 8. 3. 2001, Nykypäivä 10.4. 2001.  Soneran johdon optiot ovat puhuttaneet Suomen kansaa. Sitä on nimitetty jopa "optiomoraalin rappioennätykseksi". Kriitikoiksi ovat tulleet myös ne henkilöt, jotka ovat niitä näkyvästi puolustaneet. Jopa ministeri Olli-Pekka Heinonen on joutunut pyörtämään jo kertaalleen hyväksytyt uudet optiojärjestelyt. Optioita on perusteltu johdon sitouttamisella ajamaan pörssikurssien maksimaalista nousua. Nyt kun pörssikurssit ovat romahtaneet, niin siitä pitäisi palkita johtoa kehittelemällä uusia idioottivarmoja optioehtoja. Epäily siitä, että optioista on tullut yritysjohdon ja it -osaajien pelkkä ylimääräinen - suhteeton ja kohtuuton palkanlisä, on todentunut. Onko pörssikurssien 90-luvun lopun valtava nousu ollut näiden yritysjohtajien nerouden, osaamisen ja poikkeuksellisen kyvykkyyden tulosta?

Mikä on kohtuullinen palkka ja tuloero?

(Kokoomus) JULKAISTU: Kansan Uutiset 6.2. 2003, Vakuutusväki nro 1 / 2003, Kunta ja Me Nro 2 / 2003 (Lyhennettynä) Mikä on kohtuullinen palkka? Jokainen, jolta sitä kysytään, on omasta mielestään henkilökohtaisesti palkkakuopassa. Käsitys on myös täysin riippumaton toimialasta. Entä mikä on sitten kohtuullinen palkka- ja tuloero? Tunnetuin tähänastisista rajoittamattoman voitontavoittelun vastustajista lienee filosofi Platon . Hänen mielestään kukaan ei saanut olla enempää kuin neljä kertaa rikkaampi kuin yhteiskunnan köyhin jäsen. Tätä suurempien tulo- ja varallisuuserojen antiikin Kreikan suurin ajattelija arveli vaarantavan yhteiskunnan vakauden. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ahkeruudesta, koulutuksesta ja työn vastuullisuudesta pitää palkita. Olen jopa valmis hyväksymään hieman suuremmatkin tuloerot kuin Platon. Mutta en useampi satakertaista palkkahaitaria, joka on todellisuutta Yhdysvalloissa ja vielä vähemmän yli 1000-kertaisia tuloeroja, joita löytyy esime

Missä ovat verotuksen “dynaamiset” vaikutukset kansalaisille?

(Zyskowicz, Ollila) JULKAISTU: Pohjalainen 30.3. 2003, Kaleva 3.4. 2003 otsikolla: “Kansa odottaa dynaamisia vaikutuksia”, Kouvolan Sanomat 27.3. 2003, KU / Viikkolehti 11.4. 2003, Uusi Invalidi 1 / 2003, Viikko-Häme 10.4. 2003, Voima otsikolla: “Sailaksen ‘dynamiikka’” Nro 4 / 2003, Salon Seudun Sanomat 27.3. 2003 otsikolla: “Missä verotuksen dynaamiset vaikutukset?”. Vaalien alla Ville Itälän ja Ben Zyskowiczin johdolla kokoomuspuolue vaati veronalennuksia, jonka seurauksena uskoteltiin, että talouden ns. “dynaamisten” vaikutusten seurauksena valtion verotulot jopa kasvavat. Ne takaavat siten hyvinvointipalvelujen säilymisen ja jopa paranemisen. Uskomusta markkinoitiin jopa Nokian Jorma Ollilan avulla tehokkaasti, vaikka meillä on jo 90-luvulta empiiristä kokemusta moisesta hölynpölystä. Mediat, uusliberalistiset taloustieteilijät sekä kokoomus toistavat vieläkin tätä dynaamisten vaikutusten pajunköyttä.

Verotusko työnteon este?

(Jorma Ollila, Raimo Sailas, Sauli Niinistö) JULKAISTU: Kansan Uutiset / Horisontti-palsta 3.4. 2003. Nokian toimitusjohtaja Jorma Ollila väitti äskettäin Elinkeinoelämän valtuuskunnan (Eva) järjestämässä veroseminaarissa , että Suomen ansiotuloverotus on liian kovaa. “Ansiotulojen avulla ei ole mahdollista kartuttaa varallisuuttaan ja tämä näkyy ihan selvästi työhalukkuudessa. Korkea tuloverotus korkeimmissa tuloluokissa tulee ongelmaksi”, Ollila arvioi. “Olen täsmälleen eri mieltä, totesi siihen ministeri Erkki Tuomioja samassa tilaisuudessa. “Tiedätkö ketään suurituloista, joka olisi verotuksen vuoksi kieltäytynyt vastaanottamasta korkeasti verotettuja optioita”, hän kysyi Ollilalta. Ollilan mukaan veronalennuksessa unohdetaan usein ettei veronalennus ei tarkoita samaa kuin palveluiden huonontaminen. “Jos pudotamme veroastetta oikein, syntyy dynaamisia vaikutuksia ja taloudellista kasvua, ja meillä onkin kasvun seurauksena alemmalla veroasteella suurempi julkinen sektori kui

Kykypuolue kykenee mihin vain

(Ben Zyskowicz, Sauli Niinistö) JULKAISTU: 4.3. 2003 Kansan Uutiset / Horisontti palstalla otsikolla: “Työttömyys ei vähene Kokoomuksen resepteillä”. Salon Seudun Sanomat 8.9. 2003 otsikolla: “Hyvinvointivaltiota on ajettu alas pitkin 1990-lukua”. Kansanedustaja Ben Zyskowicz otti kantaa kokoomuksen vaalilupauksiin (31.1.) KU / Viikkolehden Puhelu-palstalla. Hän lupasi, että kokoomus-puolue kyllä pystyy kahden miljardin euron veronalennuslupauksista huolimatta tarvittaessa budjetin leikkauksiin, jos taloustaantuma pahenee. Hän sanoi: “Tässä vaiheessa ei ole vielä perusteltua esittää konkreettisia säästökohteita. Mutta kenenkään ei tarvitse epäillä sitä, etteikö kokoomus - jos kansakunnan taloustila sitä vaatii - ole valmis tilanteen vaatimiin säästöihin. Meillä on siitä näyttöä”. Varmemmaksi vakuudeksi Zyskowicz toteaa: “Me emme lupaa parantaa palveluita joka suunaan, puhumattakaan tulonsiirroista”. Onhan säästöistä ollut riittävästi näyttöä. Kokoomuksesta on sen vastustajien pi

Mikä on tulevaisuudessa palkanmaksun peruste?

(Kokoomus) JULKAISTU: Kansan Uutiset 12. 12. 2002 Otsikolla: “Työttömyys ja työpanos”, Suomen Kuvalehti (lyhennettynä) Nro 51-52 / 2002, Tiedonantaja 3.1. 2003, Elokehä otsikolla: “Talouskasvu ei poista työttömyyttä” Nro 1 / 2003, Salon Seudun Sanomat 9.12. 2002 otsikolla: “Palkanmaksun perusteet vaativat uutta ajattelua”. Yhteiskuntaan on pesiytynyt uusi yhteiskunnallinen sairaus, joka on palkkatyön eli työpaikkojen puute. Tämä johtuu siitä, etteivät markkinoiden mekanismit pysty jakamaan työtä. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. Teknologia syrjäyttää kiihtyvää vauhtia ihmistyötä sekä palvelu-, että tavaratuotannossa. Hallitus mainostaa luoneensa laman jälkeen n. 300 000 uutta työpaikkaa. Se ei ole mitenkään mahdollista. Vuonna 2000 tehtiin vähemmän työtunteja sekä teollisuudessa että laskettaessa kaikki valtakunnassa tehdyt työtunnit verrattuna kymmenen vuotta aikaisempaan tilanteeseen. Vähentyneet työtunnit tehdään nyt vain epätyypillisten työsuhteitten avulla, joilla ei enää e

Verotuksen “reiluus” on eri asia kuin oikeudenmukaisuus

(Ylä-Liedenpohja) JULKAISTU: Kansan Uutiset 10.4. 2002, Salon Seudun Sanomat 25.3. 2002 otsikolla: “Reiluun verotukseen pitkä matka”. Verotus on ilmeisesti tulossa seuraavien vaalien vaaliteemaksi. Ainakin lukuisat päättäjien puheenvuorot ennakoivat sitä. Myös kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohja otti äskettäin kantaa Helsingin Sanomissa (14.3.) otsikolla: “Mitä vaatisikaan verotuksen reiluus” kommunistipuolueen puheenjohtaja Yrjö Hakasen kirjoitukseen (10.3.) joka alkoi otsikolla: “Pääomatuloja olisi verotettava samalla tavalla kuin palkkoja”. Ylä-Liedenpohja jätti vastaamatta Hakasen verotusta koskeviin aivan asiallisiin kysymyksiin. Sen sijaan hän jatkoi taloustieteellistä kikkailua “reiluuden” nimissä viitaten yhteen Hakasen varomattomasti käyttämään sanaan. Vaikka Suomessa on tapahtunut Suomen taloushistorian suurin tulonjako palkansaajilta pääoman hyväksi, verovaroilla elävä kansantaloustieteen professori ehdottaa lisää verohelpotuksia pääomalle verotu

Perintövero kärjistää eriarvoisuutta

(Kokoomus) JULKAISTU: Kansan Uutiset / Viikkoliite / Horisontti-palsta 15.1. 2010. ”Jokainen on oman elämänsä sankari” on kokoomuslainen hokema. Se tähdentää joka käänteessä, että ahkeruudella ja yritteliäisyydellä jokaisen on ansaittava oma varallisuutensa. Siksi he vierastavat sosiaalisia tulonsiirtoja ja työttömien paapomista. He ovat monien mielestä vain ”työtä vieroksuvia sosiaalipummeja”. Kokoomuslaisessa arvomaailmassa lähimmäisistä huolehtiminen tarkoittaa lähinnä omista lapsista huolehtimista. Oman perheen huolehtimisessa ei tietenkään ole mitään pahaa. Alkeellisimmissakin yhteisöissä, kuten eläinmaailmassa, poikkeuksetta hoidetaan omat pentueet. Vastuu lähimmäisistä yleensä laajenee sitä mukaa, mitä korkeammassa kulttuurissa ja sivistystasossa liikutaan. Perheen jälkeen tulee yleensä suku. Eteläisissä maissa, joissa länsimainen sosiaaliturva puuttuu, suvun merkitys on suuri. Kyläyhteisöissäkin heikommista on jollakin lailla huolehdittu.

Verotus kehruujennyjä edeltävältä ajalta

(Järventaus, Korpela, Sailas) JULKAISTU: Kansan Uutiset / Horisontti-palsta 3.6. 2003. Suomen yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus ja Teollisuuden työnantajien Tarmo Korpela ovat useissa yhteyksissä valittaneet Suomen verotuksen liian korkeaa tasoa. Vaikka yhteisöverokanta eli yrityksiä koskeva verotus on Suomessa 29 prosenttia ja selvästi alhaisempi kuin teollisuusmaissa keskimäärin (33 prosenttia). Laajasta veropohjasta ja poistoista johtuen yritysten todellinen veroaste on vain 16 prosenttia. Koko 90-luvun alussa verojen kiristys kohdistui kuitenkin ihmistyön verotuksen ja sosiaalimaksujen kiristyksiin. Yritysten verotus on maailmanlaajuisesti taas keventynyt. Sitä on helpotettu aina kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä. Pelkästään vuosien 1996-2001 välillä yritysten veroprosentti EU-maissa on vähentynyt 39 prosentista alle 34 prosenttiin. Vastaavasti OECD-maiden yritysverotus on vähentynyt vajaasta 38 prosentista alle 33 prosenttiin. Globaali markkinatalous ja pääomi

Uudet synnit kirjoihin

(Jukka Paarma, Ambrosius, Björn Wahlroos) JULKAISTU: Aamulehti SU/Asiat / Puheenaihe 4.5 2008. Kirkkoisät eivät rohkene tuomita oman aikamme syntejä. Moraali rapautuu ja miljoonia ihmisiä kuolee maailmassa, koska moraalin ammattilaiset takertuvat yhä 2000 vuoden takaisiin synnin määritelmiin, kirjoittaa Ari Ojapelto .   Monet etiikkaan ja moraaliin liittyvät kysymykset ovat tulleet globalisoituneessa maailmassa niin vaikeiksi ja monimutkaisiksi, että etiikan ja moraalin ammattilaisetkin välttelevät ottamasta kantaa ”synnin” uusiin vuosisatoja ollut kansalaisten moraalin vartija. Saarnastuolista on annettu elämänohjeita ja Raamatun ikivanhaa sanomaa on yritetty tulkita nykypäivään. Katekismuksen kymmenen käskyä ilmaisevat elämän peruslain: mitä meidän tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä. Käskyt keskittyvän lähinnä yksilöiden välisiin käyttäytymissääntöihin ja lihallisiin synteihin. Nyky-yhteiskunnan laajat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vääryydet vanhoista ohjeista puuttuv

Ulkomainen työvoimako korvaamaan työvoimapulaa?

(Jorma Ollila) JULKAISTU: Kansan Uutiset 9.1. 2003 otsikolla: “Puheet työvoimapulasta ovat jälleen liioiteltuja”.  Salon Seudun Sanomat 2.2. 2005 otsikolla: “Työvoimapulan uhka ei ole todellinen”. Työvoiman maahantuonnin välttämättömyydestä puhuttiin ensimmäisen kerran 1970-luvun alussa, ja toistamiseen asiasta puhuttiin yhtä vakavasti 1990-luvun taitteessa. 1980-luvun lopulla meni lujaa. Markka oli vapautettu. Tunnelma oli se, että jos hidastelit kävelyä pankin kohdalla, niin pankki jo tyrkytti lainaa. Tuntureihin rakennettiin taas miljoonakämppiä. Työvoimapula uhkasi taas koko maata. Työministeri Matti Puhakka ja työnantajat esittivät tuolloin vähintään 20 000 työntekijän vuosivauhdilla ulkomaisen työvoiman hankkimista maahan. Tämä työvoimapula päättyi kaikkien aikojen suurimpaan lamaan ja työttömyyteen (yli 400 000 työtöntä). Työvoimapula-puheet päättyivät siihen. Nyt taas 2000-luvun alussa TT:n silloinen hallituksen puheenjohtaja Jyrki Juusela on ehdottanut, että Suom

Kannustinloukutko työllisyyden este?

(Raimo Sailas, Sauli Niinistö) JULKAISTU: Salon seudun Sanomat 2.10. 2000, Forssan Sanomat 1.10. 2000, Kirkko&Kaupunki 11. 10 2000. Koko 90-luvun on päättäjien keskuudessa hoettu, että kannustinloukut ovat työttömyyden vähentymisen ja yrittämisen pahin este. Työttömät ovat vain työtä vieroksuvia sosiaalipummeja jotka lekottelevat ylimitoitetun sosiaaliturvan varassa. Esimerkiksi valtiosihteeri Raimo Sailas on todennut, että kysymys on vain siitä, mihin on varaa. “Hyvinvointikehityksen loppuvaiheessa lyötiin yli. Jos on ilmaista leipää, aina sitä on jokin määrä hakemassa”, hän on todennut. Teollisuuden poikkeuksellisen nopeasta kasvusta huolimatta työttömyyden hidas aleneminen on pistänyt pohtimaan keinoja, joilla työttömyysvauhtia voitaisiin nopeuttaa. Yhtenä keinona on tähän asti nähty työttömien työhalujen kasvattaminen ns. kannustinloukkuja purkamalla. Viimeksi valtionvarainministeri Sauli Niinistö ehdotti yhdeksi keinoksi ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen porrastam

Töihin mennään, vaikka sillä ei enää elä

(Lauri Helve) JULKAISTU: Kansan Uutiset 20.2. 2000, Vakuutusväki 1 / 2001. Kauppalehden päätoimittaja Lauri Helve on usein kirjoituksissaan kritisoinut “ylimitoitettua” työttömyysturvaa, joka estää työttömiä hakeutumasta työhön. Viimeisin oli otsikoitu: “Kepillä töihin” (KL 1.12. 2000.). Siinä hän referoi Uppsalan yliopiston professori Bertil Holmlundin tutkimusta Ruotsissa. Siinä hän todistelee, että työttömyysturvan leikkauksilla on selviä vaikutuksia työllisyyteen. Holmlund tutki kollegojensa kanssa Ruotsin vuoden 1996 työttömyysturvauudistusten vaikutuksia. Tuolloin ansiosidonnaisen työttömyysturvan korvaustaso pudotettiin 80 prosentista 75 prosenttiin. Tutkimuksen mukaan uudistus kasvatti virtaa työttömyydestä työllisiksi 10 prosentilla. Tulokset saivat Kauppalehdessä näyttävän, kuuden palstan jutun. On huomioitava, että ansiosidonnaisten korvaustaso on huomattavasti korkeammalla tasolla kuin Suomessa. Kannustinloukkuja on käytetty usein hyvinvointivaltion alasajon perust

Enää puolella kansalaisista on normaali työsuhde

(Jukka Pekkarinen) JULKAISTU: SAK Tiedottaa, Nro 3, 2000, Lääkärilehti Nro 10 / 2000, Kansan Uutiset 18.4. 2000, Yliopisto-lehti Nro 8 / 2000, Ilta-Sanomat 16. 6. 2000. Professori Jukka Pekkarisen johdolla ilmestyi vuosi sitten usean kirjoittajan kokoomakirja “ Takaisin täystyöllisyyteen ”. Kirjan nimi jo kertoo taloustieteilijöiden lujan uskon, että kaikille löytyy myös tulevaisuudessa markkinaehtoisia työpaikkoja. Varsinkin kun “virallisista” tilastoista on voinut todeta lievän positiivisen kehityksen työllisyyden suhteen. Nykyistä talouspolitiikkaa, jota demarit ovat johtaneet, Pekkarinen sitten hehkuttaakin niin kuin kirja olisi Lipposen tilaustyö: “Työllisyys on kohentunut tuotannon kasvuvauhtiin nähden odotetulla tavalla, ja viimeisen neljän vuoden aikana toteutunut työttömyyden kasvuvauhti hakee EU-maiden viimeaikaisesta taloushistoriasta vertaistaan”. Asiasta voi olla kuitenkin toista mieltä. Jos työpaikat olisivat kasvaneet teollisuustuotannon kasvun suhteessa, kute

Globalisaation uhrit, Argentiina ja Suomi

(Olli Kivinen) JULKAISTU: Kansan Uutiset / Horisontti-palsta: 13.3. 2002. Itseään puolueettomana lehtenä mainostavan lehden päätoimittaja-kolumnisti Olli Kivinen kirjoitti (HS 7.2.2002) otsikolla: “Argentiina opettaa” seuraavasti. “Argentiinan tärkein opetus on politiikan merkitys...Väärällä politiikalla saadaan helposti aikaan kansallisia katastrofeja, joita on turha yrittää kaataa globalisaation tai muiden ulkopuolisten syiden päälle. Argentiinan sodanjälkeinen historia on tulvillaan vääriä päätöksiä, olivatpa vallassa peronistit tai sotilasdiktaattorit. Keskeinen syy jatkuvaan taantumiseen oli jatkuva yli varojen eläminen. Maahan tuotiin eurooppalaistyylinen hyvinvointirakennelma, jonka maksamiseen ei ollut varaa”. Heti perään televisiosta tuli toimittaja Vesa Toijosen toimittama Ulkolinja-ohjelma (YLE1, 20.2.), jossa hän oli paikan päällä haastatellut sikäläisiä asiantuntijoita. Heidän näkemyksensä poikkesivat täysin Kivisen Argentiina-analyysistä ja varsinkin globalisaatio

Eriarvoisuus uhkaa yhteiskuntarauha

JULKAISTU: Kansan Uutiset 16.10. 2001, Aamulehti 29.10.2001, Ilta-Sanomat 1.4. 2000. Aina on löytynyt eri maiden välistä ja maiden sisäistä eriarvoisuutta. Skandinaaviset hyvinvointivaltiot ovat kuitenkin olleet viitoittamassa tietä kansalaisten hyvinvointierojen tasaamisessa - siis eriarvoisuuden poistamisessa ja tasa-arvon luomisessa. Nyt 90-luvulla kuitenkin, loistavasta bruttokansantuotteen kasvusta ja viennin kolminkertaistumisesta huolimatta, suomalaiset yllättäen jakautuivat kahtia: menestyjiin ja luusereihin. Historiasta löydämme tukuttain esimerkkejä, mihin eriarvoistuminen saattaa johtaa. Suomenkin historiasta löydämme esimerkkejä eriarvoisuuden synnyttämistä konflikteista. Torppariaikaan ja kansalaissotaan perehtyneen professori Heikki Ylikankaan näkemykset valaisevat eriarvoisuutta ja sen yhteiskunnallisia jälkiseuraamuksia. Hän on todennut lehtihaastattelussa kansalaissodasta: “Kysymys oli ensi sijassa köyhälistön kapinasta omien olojensa puolesta oman alueensa ylä

Kuinka paljon työntekijän tulisi joustaa?

(Ylä-Liedenpohja, Kanniainen) JULKAISTU: Vakuutusväki 8 / 2002, Helsingin Sanomat 23.11. 2002 (lyhennettynä), Kansan Uutiset 19.11. 2002. Työelämän joustoja on peräänkuulutettu ihmelääkkeenä uusien työpaikkojen saamiseksi. Esimerkiksi Teollisuuden työnantajien toimitusjohtaja Johannes Koroma (viimeksi HS 12. 10) ja taloustieteen professorit Vesa Kanniainen , Jouko Ylä-Liedenpohja ja Erkki Koskela ovat jo vuosia edustaneet näkemystä, että liian hyvä työsuhdeturva ja työelämän joustamattomuus estävät uusien työpaikkojen syntymistä. Siitäkin huolimatta, että työntekijät ovat joustaneet palkoissaan koko 90-luvun ajan. Tilastokeskuksen tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaisen työntekijän ostovoima on neljänneksi heikoin EU:ssa. Vain kreikkalainen ja portugalilainen teollisuustyöntekijä saa palkallaan vähemmän tavaraa ja palveluja kuin suomalainen. Palkat ovat Suomessa EU-maiden vaatimatonta keskitasoa ja palvelualoilla huomattavasti huonommat kuin teollisuudessa. Nämä matalapalkkaise

Työttömyyden elvytysohjelma

JULKAISTU: Helsingin Sanomat 23. 3. 1997, Kansan Uutiset / horisontti-palsta: otsikolla: “Työttömyys on poistettavissa”. 16.5.2002. Salon Seudun Sanomat 4.11. 2002 otsikolla: “Lama päättyi, mutta ongelmat eivät hellitä”. Kohta kymmenen vuotta koneet ovat käyneet punaisina, teollisuustuotannon vuosittainen kasvu laman pohjalta on ollut neljä kertaa kovemmalla kuin Euroopan teollisuusmaiden keskiarvo, mutta työttömyysluvut eivät vain ota pienentyäkseen kuten aina ennen. Tehdyt työtunnit ovat vieläkin alhaisemmalla tasolla kuin 80-luvun lopulla. Jos näin jättimäisen noususuhdanteen aikana ei ole onnistuttu Suomessa merkittävästi työttömyyttä vähentämään, niin mitenkä sitten laskusuhdanteen aikana? On täysin mahdollista, että seuraavan laskusuhdanteen aikana saamme ehkä toisen mokoman työttömiä lisää. Varsinkin, kun olemme EMU:n rahaliiton jäseniä. Emme voi silloin edes devalvaation avulla kurjistua ja saada sen avulla hintakilpailukykyä. Ainoaksi kilpailukyvyn parannuskeinoksi jää t

Työttömyyskö helpottunut?

(Lauri Ihalainen) JULKAISTU: Aamulehti, 17.7.2001, Länsiväylä / Puheenvuoro-palsta, 29.7.2001, Kansan Uutiset 30.7.2001, Lapin Kansa 13.9.2001, Yliopisto 15/2001, Keskipohjanmaa 22.10.2001, Toimikas 12/2001, Vakuutusväki 9/2001, Salon Seudun Sanomat 17.2. 2002 otsikolla: “Parantunut työllisyys on tilastokikkailua”. Kaikissa viimeaikaisissa työttömyyttä käsitelleissä uutisissa on iloittu viime vuosina tapahtuneesta positiivisesta kehityksestä. Tilastollisesti työttömyys on pienentynyt ja työllisten määrä on tilastollisesti lisääntynyt. On kollektiivisesti ylläpidetty melkoista tilastollista valhetta. Työttömyystilastoja kaunisteltu muuttamalla työttömyyden kriteerejä. Työllisen ja työttömän määrittelyn kriteereitä on heikennetty koko 90-luvun ajan. Näin on saatu työttömyystilastot näyttämään edes siedettäviltä. Samaa tekniikkaa on jouduttu käyttämään muissakin EU-maissa. Esimerkiksi Britanniassa pääministeri Thatcherin aikana työttömän määritelmää heikennettiin 21 kertaa ja aina t

Uudella taloudella” on uudet uhkaavat kasvot

(Johny Åkerholm) JULKAISTU: Kansan Uutiset 13.12. 2000. “Uusi talous” on muoti-ilmaus, jolla ei ole yksiselitteistä määritelmää. Lähinnä tietotekniikan nopeaan etenemiseen ja sen uusiin mahdollisuuksiin liittyvää kehitysvaihetta kaikessa taloudenpidossa kutsutaan yleensä uudeksi taloudeksi. Kysymys on talouden uusista teknologisoituneesta toimintavälineistöstä, jonka vaikutukset ovat yhtä mullistavat kuin aikanaan teollisen vallankumouksen höyry- ja polttomoottoreilla. Nyt muutos ei koske ainoastaan teollisuutta vaan kaikkia yhteiskunnan toimijoita globalisoituneessa maailmassa. Uusi talous on saanut taloustieteilijät ja ekonomistit ymmälle, koska vanhat taloustieteen lainalaisuudet eivät tahdo toimia enää kuten teorian mukaan pitäisi. Esimerkiksi valtionvarainministeriössä alivaltiosihteeri Johnny Åkerholm on uudesta taloudesta niin ymmällään, että vaati äskettäin Suomen Pankilta laajempaa talousanalyysiä siitä, miten talouden lainalaisuudet toimivat yhteisen eurorahan olo

Palvelutko työllistävät tulevaisuudessa?

(Johannes Koroma) JULKAISTU: Kansan Uutiset 10.2. 2000 Suomessa on päättäjien keskuudessa hellitty ajatusta, että kun teollisuus vähentää työpaikkoja niin palvelut luovat uusia työpaikkoja. Kun julkisen sektorin ylläpitoon ei tahdo enää löytyä rahoitusta, pelastusta työttömyysongelmiin on etsitty erityisesti yrittäjyyden ja yksityisten palveluelinkeinojen piiristä. Varsinkin TT:n toimitusjohtaja Johannes Koroma on useissa yhteyksissä levitellyt tällaista näkemystä. Tilastot eivät kuitenkaan tue tätä Koroman hellimää uskomusta. Julkinen sektori on suurin palvelualan työllisistä Vuonna 1989 se työllisti 560 800 työntekijää. Kymmenen vuotta myöhemmin (1999) julkiset palvelut työllistivät 538 900 henkeä. Vähennystä 21 200 henkeä. Kauppa työllisti vastaavana ajanjaksona 367 800 ja 355 300 henkeä. Vähennystä 12 500 henkeä. Liikenne työllisti puolestaan 187 200 ja 177 300 henkeä. Vähennystä 10 600 henkeä. Rahoitus- ja vakuutustoiminnan piirissä vastaavat työllisyysluvut olivat 79 800

Taloustieteilijöiden virat myös määräaikaisiksi

(Ylä-Liedenpohja) JULKAISTU: Kansan uutiset / 28.10 2003 otsikolla: “Thatcherin työlaista ei ole esimerkiksi Suomelle “, Vakuutusväki 8 / 2003. Kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohja kirjoitti (HS / 30.7. 2003): “Thatcherin työlaki toimii”. Uusliberalistisille näkemyksilleen uskollisena hän peräänkuulutti markkinoiden vapautta työsuhteissakin ja väitti sen edesauttavan pysyvien työpaikkojen syntymistä. “Eikö Suomessakin kannattaisi omaksua Thatcherin työlait, jotta emme kokisi samanlaista kriisiä, joista Britannia Thatcherin johdolla nousi”, talousprofessori kysyi. Lisäksi hän ehdotti: “Eikö meidän pitäisi päästä kokonaan irti laittoman irtisanomisen käsitteestä ja koko irtisanomissuojasta? Silloin kaikki työntekijät palkattaisiin aina toistaiseksi. Tai työnantajat saisivat käyttää kilpailuvalttinaan määräaikaisia työsopimuksia aivan kuin ammattiurheilussa kilpaillaan parhaista joukkuepelaajista”. Mihinkähän tutkimuksiin Ylä-Liedenpohjan uskomukset perustuvat? Ainaki

Diili-ohjelma kertoo osaajien ylitarjonnasta

(Sarasvuo) JULKAISTU: Pohjalainen 7.2. 2005, Karjalan Maa 3.2. 2005, Kansan Uutiset / KU / Viikkolehti 11.2. 2005, Yliopisto-lehti / Puheenvuoro Nro 5 / 2005. Megaluokan liikemies Donald Trump aloitti MTV:ssä uuden “viimeinen pari uunista ulos” ohjelman nimeltä “Diili”. Siinä multimiljonääri etsi itselleen uutta työntekijää johonkin bisnesimperiuminsa yhtiöön, jossa voittajalle maksetaan pätkätyöläisenä huippuluokan johtajan 250 000 dollarin palkkaa vuoden ajan. Diili-ohjelma propagoi meillekin amerikkalaisen rahassa mitattavan unelman. Ahneus ja kilpailutilanteessa juoniminen, liittoutuminen ja toisen selkään puukottaminen auttavat menestymään aivan kuten tosi-työelämässä. Yritysvalmentaja Jari Sarasvuo jatkoi ohjelmaa suomalaisella Diili-sarjalla. Ohjelma on kuin pidennetty Trainers Housen yritysesittely tai mainos-spotti. Konsepti on melkein samanlainen kuin esikuvansa, mutta siitä hieman inhimillistetty. Sarasvuo ei karju 15 kertaa “saat potkut”, vaan sanoo “vapautan sinu

Työ loppuu

Kuva
(Virkkunen, Meriläinen, Apunen, Ruokanen) JULKAISTU: Kansan Uutiset / Viikkoliite / Horisontti-palsta 16.10.2009, Työelämän Tutkimus-lehti Nro 3/2009, Vapaa Suomi-lehti 9/2009 Viime aikoina johtavat talousekonomistit ovat ennustaneet talouskehitykseen positiivista käännettä. Samanaikaisesti he kuitenkin povaavat työttömyyden nousevan Suomessa yli 10:een prosenttiin. Syyksi selitetään Suomen vientivetoisen teollisuuden hidas elpyminen. Tutkimuslaitoksetkin ovat kehittäneet työttömyyden jatkumiselle vaihtelevan selittelyarsenaalin. Presidentti Urho Kekkonen runnasi aikoinaan hätätilahallituksen kun valtakuntaan syntyi yllättäen 60 000 työtöntä. Nyt moninkertainenkaan työttömyysaste ei herätä poliittisissa päättäjissä kummempaa huolestumista. Mediakin kaluaa vuosikaupalla pääministerin ja poliitikkojen tyttöystävistä ja lahjusskandaaleista. Jeremy Rifkin julkaisi vuonna 1995 kohua herättäneen kirjan ”The End of Work”. Suomeksi se julkaistiin pari vuotta myöhemmin. Jopa silloinen

Laman syylliset?

(Koivisto, Holkeri, Sorsa, Liikanen) JULKAISTU: Vakuutusväki 5/2002, Kansan Uutiset 18.6. 2002, Uusi Invalidi 2/2002, Salon Seudun Sanomat 29.4. 2002 otsikolla: “Talouslamalle ei löydy vastuun ottajia”. Laman aikana ja sen jälkeen Suomessa on ilmestynyt kymmenittäin julkaisuja, jotka ovat jälkikäteen käsittelevät lamaa, työttömyyttä ja sen syitä. Olen lukenut niistä muutamia kuten  Pentti Vartian  ja  Jaakko Kianderin  “Suuri lama” (-98),  Matti Pohjolan  “Suomalainen työttömyys”(-98),  Jukka Pekkarisen  “Takaisin täystyöllisyyteen”(-98) ja  Pentti Vartian  ja  Pekka Ylä-Anttilan  “Teknologia ja Työ”(-99). Ainoa yhteinen nimittäjä niille valitettavasti oli, että sen paremmin työttömyyden syille kuin työttömyyden parannusehdotuksille ei tahdo löytyä yhteistä nimittäjää. Lukijana tulee entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että taloustiede on parhaimmillaan selitystiedettä. Taloustieteilijöiden keskuudessa ei löydy yhteisymmärrystä laman syistä, mutta sitäkin suurempi yksimielisyys laman

Lisää talousprofessorien haastatteluja

(Seppo Honkapohja) JULKAISTU: Kansan Uutiset / Viikkolehti 14.3. 2003 Yliopisto-lehti on aloittanut taloustieteilijöiden kunnianpalautuksen. Nyt oli vuorossa akatemiaprofessori Seppo Honkapohjan haastattelu (1/03). Hän tuli tahtomattaan paljastaneeksi, että taloustieteessä on useita valtavirtoja eli toisin sanoen “uskonnollisia kuppikuntia”. Ne ovat toistensa kanssa ristiriitaisia, eivätkä edes tue toisiaan. Eivät, vaikka niissä kaikissa käytetään hyväksi matematiikkaa ja laskentakaavoja. Hän ei tunnusta, että talouselämässä olisi uusliberalistisia talousvirtauksia, koska “Minusta on kuitenkin liiaksi yksinkertaistavaa puhua markkinoiden ylivallasta ja uusliberalismista. Meillä on edelleenkin hyvin paljon sääntelyä”.

EU:n hyödytettävä myös kansalaisia

JULKAISTU: KANSAN UUTISET / horisontti-palsta 25. 9. 2003. SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Kauniaisissa puhunut Paavo Lipponen toivoi keskustelua EU:n tulevaisuudesta “kuvia kunnioittamatta”. Samaan hengenvetoon hän on voimakkaasti arvostellut EU:n kriitikoita, jotka ovat uskaltaneet esittää eriäviä mielipiteitä. Euroopan Unioni perustettiin vuonna 1950 kun Saksan ja Ranskan hiiliunioni syntyi. Se oli luonteeltaan aristokraattinen ja protektionistinen suojatessaan myös Italian, Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin terästeollisuuden etuja. Vasta vuonna 1992 Maastrichtin sopimuksen yhteydessä jäsenmäärä kasvoi 15:een. Meilläkin alkoi 80-luvun alussa Idän pelon suojassa syntyä salaisia seuroja pohtimaan keinoja Suomen hivuttamiseksi EU-maiden piiriin. Jo Kekkosen aikana Suomi oli liittynyt Eftaan. Ulkopolitiikka-lehdessä siihen itsekin osallistuneet Pekka Varoma ja Raimo Väyrynen . kertovat erään klubin toiminnasta mielenkiintoisen historiikin. Kyse on vuosina 1983-88 t

Polttakaa taloustieteen oppikirjat

JULKAISTU: Ilta-Sanomat 28.12 1999, Kansan Uutiset 10.5. 2000. Taloustiedettä on totuttu pitämään eksaktina tieteenalana. Siksi taloustieteilijät ovat nauttineet yhteiskunnassa kohtuuttoman suurta arvostusta. Valistuneimpia kansalaisia on tosin ihmetyttänyt eri taloustieteilijöiden täysin vastakkaiset selitykset yhteiskunnassa vallitseviin taloudellisiin ongelmiin. Tämän taloustieteilijöiden arvostuksen illuusion särki “pörssihuijari” George Soros hiljattain ilmestyneessä kirjassaan “Kansainvälisen kapitalismin kriisi - avoin yhteiskunta uhattuna” . Hän romuttaa armottomasti klassisen talousteorian pääuskomukset ja tuo tilalle omansa. Niitä ei ole synnytetty teoretisoimalla taloustieteilijöiden yksinäisissä kammioissa, vaan käytännön elävässä elämässä. Sorosin kahmimasta miljardiomaisuudesta päätellen teoriat ovat toimineet kohtalaisen hyvin, vaikka niillä ei olekaan voitettu Nobelin palkintoa. Tänä syksynä ilmestyi sitten suomalainen taloustieteen kritiikki. Per-Erik Lönnfors

Ennustelulaitokset jälleen eksyksissä

JULKAISTU: Kansan Uutiset: 8.1.2002 Pankkimiesten ja taloustieteilijöiden ja -professorien kykenemättömyys tehdä edes puolen vuoden mittaisia talouskehityksen ennakointeja osoittaa vaan sen, että myös heitä on kadonnut oman osaamisalueensa hallinta ja ennakointi nykyisessä teknologisoituneessa ja globalisoituneessa maailmassa. Presidentti Mauno Koivisto kirjoitti vuonna 1994 kuolemattomat sanansa 90-luvun alun kokemuksistaan viisastuneena: “Maassamme on lukuisia taloudellisia tutkimuslaitoksia, jotka julkaisevat ennusteita, joiden joukossa suhdanne-ennusteita, kymmenesosaprosenttiyksikön tarkkuudella. Nämä ennustukset menivät metsään kuin porsaat toinen toisiaan hampaillaan hännästä pitäen, niin etteivät ainoastaan desimaalit, vaan kokonaisluvut, ja joskus etumerkkikin oli väärän sorttinen”. Nyt tilanne on taas täysin sama. Ennustelaitokset korjaavat kilvan ennusteitaan alaspäin. Vielä vuoden 2000 puolella kaikki tutkimuslaitokset odottivat seuraavan vuoden talouskasvuksi yli

Kansainväliset vallan epädemokraattiset salaseurat

JULKAISTU: Kansan Uutiset 30.6. 2005.  Maailman sivu on ollut salaseuroja. Niiden pontimena on yleensä ollut päästä hallitsemaan ympärillä olevia ihmisiä tai raaka-aineita. Valta ja sitäkautta verotusoikeus ja sillä saatava raha ovat hyvin käyneet niin kirkollisen kuin maallisen vallan salaseurojen kasvualustaksi. Yleensä ne ovat kietoutuneet toistensa kanssa epäpyhäksi allianssiksi. Nykyisiä maanalaisia järjestöjä nimitetään näkökulmasta riippuen joko vapaustaistelijoiksi tai terroristijärjestöiksi. Osama Bin Laden oli amerikkalaisten mielestä isänmaallinen vapaustaistelija ja sai rahaa, aseita ja sotilaskoulutusta amerikkalaisilta sotiessaan Afganistanissa venäläisiä miehittäjiä vastaan. Vasta myöhemmin hänestä tuli maailman etsityin terroristi, kun hän alkoi vastustaa talebanien kanssa amerikkalaisten öljyhankkeita Afganistanissa. Kirkonmiehet myivät aneita, harrastivat inkvisitiota ja masinoivat ryöstöretkiä ristiretkien nimikkeellä. Nyt presidentti George W. Bush levittää

Globaalin kapitalismin kritiikki

JULKAISTU: Kansan Uutiset 3. 3. 2005, Salon Seudun Sanomat 17.2. 2004 otsikolla: “Toiveajattelua”.  Ruotsalainen kansantalouden professori Johan Norberg on kirjoittanut kirjan “Globaalin kapitalismin puolustus”. Kirja on uusliberalismin katekismus ja pyrkii todistelemaan, että kaikkinainen vapaus, myös kaupan on avain demokratiaan ja sitä kautta kaikille kohdistuvaan hyvinvointiin. Norberg antaa kirjan esipuheessa erityiskiitokset tuesta Saara ja Björn Wahlroosin säätiölle, joten teksti on luonnollisesti maksajansa ideologian mukaista. Norberg keskittyy kirjassaan erityisesti kehitysmaiden mahdollisuuksiin päästä hyvinvoinnista osalliseksi ja päästä kehityksessä teollisuusmaiden tasolle. Globalisaatio on hänen mielestään paras tapa nostaa köyhien elintasoa.

Missä on taloustieteilijöiden moraali?

(Kanniainen, Wiberg, Pohjola) JULKAISTU: Kansan Uutiset 7.2. 2000 Valtiotieteen tohtori Seppo Ruotsalainen herätteli äskettäin ansiokkaasti keskustelua taloudellisista arvokysymyksistä. Hän kirjoitti (HS 6. 7. 99.) seuraavasti: “Mahtava tietotekninen kehitys kätkee ehkä sen tosiasian, että yhteiskuntatiede ja ajattelutiede (filosofia) eivät ole niin korkealla tasolla kuin oletetaan. Saatamme olla jopa pysähtyneisyyden tilassa. Esimerkiksi taloudellinen arvokysymys on nykyisessä yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa taka-alalla”. Ruotsalainen kohdistaa kirjoituksensa taloustieteilijöille: “Kuitenkin ns. klassisen taloustieteen edustajien mielestä oppi arvosta oli se tutkimusalue, jonka avulla yksin voitiin selittää tieteen muut osat (...) Karl Marx pohjasi arvoteoriansa Adam Smithin ja Ricardon näkemyksiin, joiden mukaan taloudellinen arvo jakautuu eri yhteiskuntaluokkien kesken. Arvokysymys on keskeinen siksi, että sen myötä ratkeaa myös yhteiskuntaa kohtaan tunnettu arvostus