Uudet synnit kirjoihin
(Jukka Paarma, Ambrosius, Björn Wahlroos)
JULKAISTU: Aamulehti SU/Asiat / Puheenaihe 4.5 2008.
Kirkkoisät eivät rohkene tuomita oman aikamme syntejä. Moraali rapautuu ja miljoonia ihmisiä kuolee maailmassa, koska moraalin ammattilaiset takertuvat yhä 2000 vuoden takaisiin synnin määritelmiin, kirjoittaa Ari Ojapelto.
Monet etiikkaan ja moraaliin liittyvät kysymykset ovat tulleet globalisoituneessa maailmassa niin vaikeiksi ja monimutkaisiksi, että etiikan ja moraalin ammattilaisetkin välttelevät ottamasta kantaa ”synnin” uusiin vuosisatoja ollut kansalaisten moraalin vartija. Saarnastuolista on annettu elämänohjeita ja Raamatun ikivanhaa sanomaa on yritetty tulkita nykypäivään.
Katekismuksen kymmenen käskyä ilmaisevat elämän peruslain: mitä meidän tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä. Käskyt keskittyvän lähinnä yksilöiden välisiin käyttäytymissääntöihin ja lihallisiin synteihin.
Nyky-yhteiskunnan laajat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vääryydet vanhoista ohjeista puuttuvat, ja siksi kirkkoisät välttävät ottamasta niihin kantaa. Kuitenkin näiden yhteiskunnallisten ”syntien” vaikutukset voivat olla suurimpia kaikista.
Eikö yhteiskunnallisista epäkohdista vaikeneminen sitten ole syntiä? On toki helppo soimata kansalaista ja vaatia katumusta, kun hän on langennut haureuteen. Siitä synnistä pariskunnat voivat selvitä katumuksella ja anteeksiannolla, mutta pahimmassa tapauksessa seurauksena on avioero. Sen kärsijöinä on yleensä kaksi pariskuntaa ja heidän lapsensa.
Arkkipiispa Jukka Paarma ja metropoliitta Ambrosius ovat olleet aivan hiljaa, kun pääomasijoittajat ovat lahdanneet terveitä yrityksiä, puhdistaneet yrityksen varallisuuden, pumpanneet yhtiön täyteen velkaa, pilkkoneet sen ja myyneet markkinaosuuden ja asiakassuhteet jollekin monikansalliselle yritykselle. Se on sulauttanut liiketoiminnan omiinsa ja heittänyt suomalaiset työntekijät pihalle.
Näiden ”bisnesenkeleiden” vastuuttomuuden tai ”synnin” seurauksena voi olla tuhansien ihmisten hätä toimeentulosta sekä lisäksi runsaasti masennusta, mielenterveysongelmia, alkoholismia ja lasten heitteillejättöä. Joissakin ääritapauksissa seurauksena on ollut itsemurha.
Kirkonisät eivät ole sormeaan heristäneet, kun osakkeenomistajien etu on ajanut kansalaisten edun edelle. Osakkeenomistajien ahneutta ei ole paheksuttu, vaikka tuottoprosentin vaatimustaso sijoitetulle pääomalle on noussut 1990-luvulla 5–10 prosentin tasolta 20 prosenttiin. Seurauksena tuotantoa siirretään Suomesta kiihtyvällä vauhdilla matalapalkkamaihin, joissa ei tunneta ay-liikettä, veroja ja sosiaaliturvaa eikä ympäristönormeja. Kirkonisät siunaavat hiljaisessa yhteisymmärryksessä myös tämän orjuutuksen.
Omaisuuden suoja on kirkonisien erityissuojeluksessa. Katekismuksessa on jopa kolme kohtaa (7,9 ja 10), jotka painottavat sitä. Ei ihme, että vasemmistopiireissä suhtaudutaan pappien julistuksiin epäilevästi.
Olihan luterilainen kirkko sisällissodassakin vain valkoisten puolella. Vielä nykyäänkin kokoomuksen vaaliehdokkaina luterilaiset papit ovat runsaasti edustettuina, ja heitä on epädemokraattisten salaseurojen kuten vapaamuurarien jäseninä.
Johtavat kirkkoisämme eivät ole julkisuudessa paheksuneet veronkiertoa, veroparatiiseja, hallintarekistereiden olemassaoloa, jossa rikkaat voivat välttyä yhteiskunnallisilta kymmenyksiltä. Monikansallisiksi muuttuneiden suuryhtiöiden veronkierron kokonaismäärä liikkuu sadoissa, ellei tuhansissa miljardeissa euroissa. Sillä rahalla voitaisiin hoitaa miljoonien ihmisten hätää ja köyhyyttä.
Kirkon arvojohtajat ovat ummistaneet silmänsä täysin näiltä valtavilta yhteiskunnallisilta synneiltä. Laiminlyönnin tuloksena on ollut valtava tuloerojen kasvu ja kansalaisten kahtiajako.
Suomeen on yllättäen ilmaantunut Nokia-miljonäärien lisäksi 600 000 köyhää. Vielä 1980-luvulla ei ollut leipä- eikä soppajonoja. Kirkko on sentään omaatuntoa rauhoittaakseen lähtenyt soppakanuunoilla hiljaiseen puolustussotaan uusliberalistista ”vapautta” vastaan.
Rikkaat ovat sitä vastoin rikastuneet aivan kohtuuttomasti muiden kustannuksella. Viimeisen kymmenen vuoden aikana osingot ovat kymmenkertaistuneet, yritysten voitot ja myyntivoitot kuusinkertaistuneet ja vuokratulot kaksinkertaistuneet.
Kirkon mielipiteen korkeimmilta vartijoilta on jäänyt paheksumatta myös pörssi ja sen moraali, vaikka maailman pörssiromahdusten seurauksena miljoonia kansalaisia on joutunut työttömiksi ja köyhyyteen. Katolinen kirkko ja paavi ovat omilla toimillaan vielä lisänneet köyhien ahdinkoa ja rikkoneet viidettä käskyä. Kondomien käytön kieltämisen takia miljoonia ihmisiä on menehtynyt aidsiin.
Vaikka katolinen kirkko on pääsääntöisesti ollut uudistuksissa jälkijunassa, Paavi on äskettäin laittanut kuolemansynnit uusiksi. Kirkon korkea virkamies, arkkipiispa Gianfranco Girotti on muistuttanut nykyajan syntien aiheuttavan isoja yhteiskunnallisia ongelmia.
Tällaisia moderneja syntejä ovat Girottin mukaan esimerkiksi ympäristön saastuttaminen, geenimanipulaatio, yltiömäinen rikkauksien kerääminen ja köyhyyden aiheuttaminen. Katolinen kirkko on ottanut pontevammin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten köyhyyteen ja uusliberalismiin, kuin luterilainen tai ortodoksinen kirkko.
Kirkko ei ole juuri puuttunut pörssikeinotteluunkaan. Joillekin lahkoille, kuten jehovalaisille, on kiellettyä jopa äänestäminen ja poliittinen osallistuminen, koska se on liian maallista. Luterilainen kirkko haluaa onneksi olla keskusteleva. Äskettäin kirkon järjestämään tilaisuuteen oli kutsuttu puhumaan moraalista konsernijohtaja Björn Wahlroos. Hän sai esittää teesinsä ilman, että sanallakaan olisi muistutettu Raamatun opetuksista, ulkokultaisesta farisealaisesta publikaanista tai pohjattomasta ahneudesta.
Missä ovat valtionkirkkomme Krysostomokset, jotka uskaltavat nousta vallitsevaa arvomaailmaa ja käytäntöjä vastaan? Krysostomos uskalsi sivaltaa Konstantinopolissa köyhien puolesta rikkaita vastaan niin, että hänet lähetettiin kolmasti kristikunnan syrjäisimpään kolkkaan, jotta mies olisi vaiennut. Aina hän palasi jatkamaan missiotaan.
Onko nykypäivän kirkon arvojohtajilla Paarmalla ja Ambrosiuksella samaa uhrivalmiutta? Ehkä suomalaiset kirkkoisät aktivoituisivat, jos seurakuntalaiset siirtäisivät kirkollisveronsa veroparatiiseihin, jättäisivät kirkollisverot maksamatta ja silti tulisivat muina miehinä kirkon synninpäästöihin ja ehtoolliselle ja vaatisivat ilmaista ruumiinsiunausta ja kirkkomaata.
Yhteiskunnalliset ongelmat ovat nykyään vaikeampia ja monimutkaisempia kuin Raamatun ajan yhteiskunnan ongelmat. Jos Raamattua oikein tulkittaisiin, sieltä saattaisi kuitenkin löytyä apua myös tämän päivän ongelmiin. Ainakin synnin käsitettä pitäisi laajentaa ja päivittää se tälle vuosituhannelle.
Ari Ojapelto Kirjoittaja on tamperelainen tietokirjailija
ja ortodoksi.
JULKAISTU: Aamulehti SU/Asiat / Puheenaihe 4.5 2008.
Kirkkoisät eivät rohkene tuomita oman aikamme syntejä. Moraali rapautuu ja miljoonia ihmisiä kuolee maailmassa, koska moraalin ammattilaiset takertuvat yhä 2000 vuoden takaisiin synnin määritelmiin, kirjoittaa Ari Ojapelto.
Monet etiikkaan ja moraaliin liittyvät kysymykset ovat tulleet globalisoituneessa maailmassa niin vaikeiksi ja monimutkaisiksi, että etiikan ja moraalin ammattilaisetkin välttelevät ottamasta kantaa ”synnin” uusiin vuosisatoja ollut kansalaisten moraalin vartija. Saarnastuolista on annettu elämänohjeita ja Raamatun ikivanhaa sanomaa on yritetty tulkita nykypäivään.
Katekismuksen kymmenen käskyä ilmaisevat elämän peruslain: mitä meidän tulee tehdä ja mitä jättää tekemättä. Käskyt keskittyvän lähinnä yksilöiden välisiin käyttäytymissääntöihin ja lihallisiin synteihin.
Nyky-yhteiskunnan laajat taloudelliset ja yhteiskunnalliset vääryydet vanhoista ohjeista puuttuvat, ja siksi kirkkoisät välttävät ottamasta niihin kantaa. Kuitenkin näiden yhteiskunnallisten ”syntien” vaikutukset voivat olla suurimpia kaikista.
Eikö yhteiskunnallisista epäkohdista vaikeneminen sitten ole syntiä? On toki helppo soimata kansalaista ja vaatia katumusta, kun hän on langennut haureuteen. Siitä synnistä pariskunnat voivat selvitä katumuksella ja anteeksiannolla, mutta pahimmassa tapauksessa seurauksena on avioero. Sen kärsijöinä on yleensä kaksi pariskuntaa ja heidän lapsensa.
Arkkipiispa Jukka Paarma ja metropoliitta Ambrosius ovat olleet aivan hiljaa, kun pääomasijoittajat ovat lahdanneet terveitä yrityksiä, puhdistaneet yrityksen varallisuuden, pumpanneet yhtiön täyteen velkaa, pilkkoneet sen ja myyneet markkinaosuuden ja asiakassuhteet jollekin monikansalliselle yritykselle. Se on sulauttanut liiketoiminnan omiinsa ja heittänyt suomalaiset työntekijät pihalle.
Näiden ”bisnesenkeleiden” vastuuttomuuden tai ”synnin” seurauksena voi olla tuhansien ihmisten hätä toimeentulosta sekä lisäksi runsaasti masennusta, mielenterveysongelmia, alkoholismia ja lasten heitteillejättöä. Joissakin ääritapauksissa seurauksena on ollut itsemurha.
Kirkonisät eivät ole sormeaan heristäneet, kun osakkeenomistajien etu on ajanut kansalaisten edun edelle. Osakkeenomistajien ahneutta ei ole paheksuttu, vaikka tuottoprosentin vaatimustaso sijoitetulle pääomalle on noussut 1990-luvulla 5–10 prosentin tasolta 20 prosenttiin. Seurauksena tuotantoa siirretään Suomesta kiihtyvällä vauhdilla matalapalkkamaihin, joissa ei tunneta ay-liikettä, veroja ja sosiaaliturvaa eikä ympäristönormeja. Kirkonisät siunaavat hiljaisessa yhteisymmärryksessä myös tämän orjuutuksen.
Omaisuuden suoja on kirkonisien erityissuojeluksessa. Katekismuksessa on jopa kolme kohtaa (7,9 ja 10), jotka painottavat sitä. Ei ihme, että vasemmistopiireissä suhtaudutaan pappien julistuksiin epäilevästi.
Olihan luterilainen kirkko sisällissodassakin vain valkoisten puolella. Vielä nykyäänkin kokoomuksen vaaliehdokkaina luterilaiset papit ovat runsaasti edustettuina, ja heitä on epädemokraattisten salaseurojen kuten vapaamuurarien jäseninä.
Johtavat kirkkoisämme eivät ole julkisuudessa paheksuneet veronkiertoa, veroparatiiseja, hallintarekistereiden olemassaoloa, jossa rikkaat voivat välttyä yhteiskunnallisilta kymmenyksiltä. Monikansallisiksi muuttuneiden suuryhtiöiden veronkierron kokonaismäärä liikkuu sadoissa, ellei tuhansissa miljardeissa euroissa. Sillä rahalla voitaisiin hoitaa miljoonien ihmisten hätää ja köyhyyttä.
Kirkon arvojohtajat ovat ummistaneet silmänsä täysin näiltä valtavilta yhteiskunnallisilta synneiltä. Laiminlyönnin tuloksena on ollut valtava tuloerojen kasvu ja kansalaisten kahtiajako.
Suomeen on yllättäen ilmaantunut Nokia-miljonäärien lisäksi 600 000 köyhää. Vielä 1980-luvulla ei ollut leipä- eikä soppajonoja. Kirkko on sentään omaatuntoa rauhoittaakseen lähtenyt soppakanuunoilla hiljaiseen puolustussotaan uusliberalistista ”vapautta” vastaan.
Rikkaat ovat sitä vastoin rikastuneet aivan kohtuuttomasti muiden kustannuksella. Viimeisen kymmenen vuoden aikana osingot ovat kymmenkertaistuneet, yritysten voitot ja myyntivoitot kuusinkertaistuneet ja vuokratulot kaksinkertaistuneet.
Kirkon mielipiteen korkeimmilta vartijoilta on jäänyt paheksumatta myös pörssi ja sen moraali, vaikka maailman pörssiromahdusten seurauksena miljoonia kansalaisia on joutunut työttömiksi ja köyhyyteen. Katolinen kirkko ja paavi ovat omilla toimillaan vielä lisänneet köyhien ahdinkoa ja rikkoneet viidettä käskyä. Kondomien käytön kieltämisen takia miljoonia ihmisiä on menehtynyt aidsiin.
Vaikka katolinen kirkko on pääsääntöisesti ollut uudistuksissa jälkijunassa, Paavi on äskettäin laittanut kuolemansynnit uusiksi. Kirkon korkea virkamies, arkkipiispa Gianfranco Girotti on muistuttanut nykyajan syntien aiheuttavan isoja yhteiskunnallisia ongelmia.
Tällaisia moderneja syntejä ovat Girottin mukaan esimerkiksi ympäristön saastuttaminen, geenimanipulaatio, yltiömäinen rikkauksien kerääminen ja köyhyyden aiheuttaminen. Katolinen kirkko on ottanut pontevammin kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten köyhyyteen ja uusliberalismiin, kuin luterilainen tai ortodoksinen kirkko.
Kirkko ei ole juuri puuttunut pörssikeinotteluunkaan. Joillekin lahkoille, kuten jehovalaisille, on kiellettyä jopa äänestäminen ja poliittinen osallistuminen, koska se on liian maallista. Luterilainen kirkko haluaa onneksi olla keskusteleva. Äskettäin kirkon järjestämään tilaisuuteen oli kutsuttu puhumaan moraalista konsernijohtaja Björn Wahlroos. Hän sai esittää teesinsä ilman, että sanallakaan olisi muistutettu Raamatun opetuksista, ulkokultaisesta farisealaisesta publikaanista tai pohjattomasta ahneudesta.
Missä ovat valtionkirkkomme Krysostomokset, jotka uskaltavat nousta vallitsevaa arvomaailmaa ja käytäntöjä vastaan? Krysostomos uskalsi sivaltaa Konstantinopolissa köyhien puolesta rikkaita vastaan niin, että hänet lähetettiin kolmasti kristikunnan syrjäisimpään kolkkaan, jotta mies olisi vaiennut. Aina hän palasi jatkamaan missiotaan.
Onko nykypäivän kirkon arvojohtajilla Paarmalla ja Ambrosiuksella samaa uhrivalmiutta? Ehkä suomalaiset kirkkoisät aktivoituisivat, jos seurakuntalaiset siirtäisivät kirkollisveronsa veroparatiiseihin, jättäisivät kirkollisverot maksamatta ja silti tulisivat muina miehinä kirkon synninpäästöihin ja ehtoolliselle ja vaatisivat ilmaista ruumiinsiunausta ja kirkkomaata.
Yhteiskunnalliset ongelmat ovat nykyään vaikeampia ja monimutkaisempia kuin Raamatun ajan yhteiskunnan ongelmat. Jos Raamattua oikein tulkittaisiin, sieltä saattaisi kuitenkin löytyä apua myös tämän päivän ongelmiin. Ainakin synnin käsitettä pitäisi laajentaa ja päivittää se tälle vuosituhannelle.
Ari Ojapelto Kirjoittaja on tamperelainen tietokirjailija
ja ortodoksi.