keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Sähköposti -kirjeenvaihto Paavo Lipposen kanssa


VAIHE 1.
Lähetin oheisen sähköpostin Ylen uutispäällikkö Jouni Kemppaiselle 14.2. 2011. CC:nä myös Paavo Lipposelle, Mikael Pentikäiselle ja Tapani Ruokaselle.

Uutisjohtaja Jouni Kemppainen,
Aamutelevisiossa käsiteltiin Wikileaksin paljastuksia ja tapaus Lipposta. Valitettavasti keskustelu jäi aika pinnalliseksi, eikä siinä käsitelty juuri ollenkaan mitä Lipponen teki Amerikoissa ja varsinkaan sitä, miten mediat käsittelivät tuolloin tapausta.

Liitetiedostossa on kirjoitus, jonka SAA JULKAISTA myös Helsingin Sanomissa ja Suomen Kuvalehdessä. Se monipuolistaa käsitystä siitä, mitä tuolloin tapahtui.

Ei olisi pahitteeksi jos YLE:n uutistoimituskin ottaisi aiheen tarkempaan syyniin.

Journalistisin terveisin:
Ari Ojapelto
tietokirjailija

(Liitetiedostossa oli oheinen kirjoitus)

So what, Lipponen?
Wikileaksin paljastukset ovat tuoneet uutta valoa Paavo Lipposen toiminnasta ja suhmuroinnista Presidentti Tarja Halosen selän takana. Tosin valtamediat eivät ole herkutelleet tietovuodosta samalla innostuksella kuin hyökätessään kyseisenä ajnkohtana Anneli Jäätteenmäen kimppuun sen aikaisesta ”tietovuodosta”.

Kirjoitin siitä kirjassani: ”Ahneuden Aika” (VS-Kustannus 2006) sivulla 564 seuraavasti: ”Mediasta itsestään on kuitenkin tullut vallankäytön väline. Oiva esimerkki on tapaus Anneli Jäätteenmäki, joka sai jo käsittämättömän poliittisen ajojahdin tunnusmerkit.

Koko sähköinen media ja varsinkin iltapäivälehdet saivat nykäsjuttujen välipalaksi kaluttavaksi vastavalitun naispäämisterin. Hän kun oli mahdollisesti yllyttänyt virkamiestä virkasalaisuuden rikkomiseen.

Jos korkeimmalla poliittisella tasolla työskentelevä virkamies on yllytyksestä valmis kertomaan valtion salaisimmat tiedot, on maamme korkeimman tason virkamiesten rekrytointijärjestelmässä jotakin pahasti vialla. Mediakohun koomisuutta vain lisäsi se, että ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi salaisista tiedoista, että Jäätteenmäki olisi saanut samat tiedot ulkoministeriöstä vain pyytämällä niitä.

Mistä moinen suhteeton mediamyllytys sitten johtui? Jäätteenmäen suurin rikos olikin siinä, että hän heitti hiekkaa Nato-lobbyn rattaisiin. Hän asetti kyseenalaiseksi paitsi Paavo Lipposen puheet Washingtonissa myös Nato- ja USA-myönteisen politiikan.

Jos demarit olisivat voittaneet vaalit ja Lipponen olisi jatkanut pääministerinä samoin kuin kokoomus hallituksessa, olisi Suomi lähes sataprosenttisella varmuudella liittynyt silloisen vaalikauden aikana Naton jäseneksi. Tämähän teki monen median omistajan ja heidän etujaan ajavan päätoimittajan katkeraksi. Siitä Jäätteenmäki oli pantava kärsimään.

Sopulit ja neljäs valtiomahti kurmoottivat Jäätteenmäkeä niin, että pääministeri pakotettiin eroamaan heti hallituskauden alkumetreillä. Uutis- ja poliittiset toimittajat auttoivat taustavaikuttajia saamaan haluamansa.

Mediaoperaation sankariksi nostettiin toimittaja Pekka Ervasti. Ruotsalaista rahamaailmaa edustavan lehtitalon Bonnierin journalistipalkinto annettiin Ervastille, jonka yhtenä merkittävänä saavutuksena mainittiin, että juuri hän ensimmäisenä alkoi pöyhiä Jäätteenmäki-jupakkaa. Koska oman lehtitalon Alma-median toimittajaa ei hygieenisyys-syistä voitu palkita, palkinto annettiin kilpailevan lehtitalon uusliberalistisimmalle ja Nato-myönteisimmälle toimittajalle.

Noudatettiin vanhaa mediamaailmassa ja sodankäynnissä toistettua taktiikkaa. Kalvetaan medioissa jotakin kokonaisuuden kannalta vähäpätöistä asiaa, jotta huomio kiinnitettäisiin pois isommasta ja tärkeämmästä. Ervasti olisi palkintonsa ansainnut, jos hän olisi ruvennut Jäätteenmäen sijasta jahtaamaan Lipposta. Hän ei jostakin syystä ollenkaan ihmetellyt, miksi varmistellessaan ”ilmassa ollutta” EU- komission puheenjohtajan paikkaa Lipponen nuoli amerikanvierailullaan Bushin saappaita kehumalla ”hänen johtajuuttaan”.

Ervasti ei myöskään ihmetellyt salaisista muistioista vuotaneita tietoja, joissa Lipponen lupasi Suomen tukevan Irakin jälleenrakentamista, huolimatta siitä, ettei Suomi eikä Suomen kansa ole hyväksynyt koko Irakin sotaa, jonka Yhdysvallat aloitti ilman YK:n lupaa ja mandaattia. Ervasti ei myöskään ”tutkivana journalistina” tutkinut, millä mandaatilla Lipponen kauppasi suomalais-ruotsalaista Amos-kranaatinheitinjärjestelmää sotaa käyvälle maalle ja mitä kaikkea muuta Lipponen tuli luvanneeksi Bushille.

Lipposen itsevaltaiset ja epädemokraattiset toimet ovat närästäneet jo puolueen omaakin väkeä. Lipposen puoluetoveri Osku Pajamäki moitti tuolloin Lipposta ja vaati demareille ylimääräistä puoluekokousta ja totesi: ”Tärkein syy uuteen puoluekokoukseen liittyy Paavo Lipposen asemaan ja hänen tapaansa johtaa puoluetta keskustan vetämässä hallitusyhteistyössä.

Ei edes laajaa kansansuosiota nauttiva ex-pääministeri voi olla puoliksi raskaana. Olla hallituksessa mukana, mutta vetää samalla varsinkin ulko-ja talouspolitiikassa sinipunan aikaista linjaansa.

Totuuteen pyrkivänä ja palkittuna journalistina Ervasti ei ole toistaiseksi korjannut Jäätteenmäkeen kohdistunutta ajojahtiaan. Hänen työtoverinsa toimittaja Jyri Raivio puhdisti Jäätteenmäen maineen (HS 20.3.2004) pari päivää Jäätteenmäen vapauttavan tuomion julkistuksen jälkeen. Hän kirjoitti (tosin piilotettuna pitkän tekstin sisään) seuraavasti: ”Yhdysvaltain hallitus vakuutti sodan alkamisen vuosipäivänä, että sota oli oikeutettu ja palveli sekä amerikkalaisten että irakilaisten etuja.

Bush puhui jälleen televisiossa. Valkoisessa talossa hän toivotti tervetulleiksi 84:n ”yhteistä vaaraa vastaan liittoutuneen” maan edustajat Ulkoministeriön tiedottajan mukaan tilaisuuteen oli kutsuttu IRAKIN SOTAKOALITIOSSA MUKANA OLLEIDEN MAIDEN suurlähettiläät.

Mukana oli myös Suomen suurlähetystön kakkosmies Matti Anttonen.
Hänen esimiehensä, suurlähettiläs Jukka Valtasaari, oli tuolloin kotimaassa.
Irakin sotaa Bush perusteli Saddamin kauheuksien lisäksi myös YK:n edulla.
Koalitio meni Bushin mukaan Irakiin panemaan toimeen YK:n päätöslauselmia.”
Tuolloin siis ei vielä tiedetty ”mitä muuta Lipponen tuli puhuneeksi ja luvanneeksi” Amerikan vierailullaan. Kaikkea ei ainakaan Suomen Presidentin toimesta.

Halonen on antanut Wiki Leaksin paljastuksista tiedonannon, ettei hän ole antanut lupaa saati käskyä Lipposelle kertoa hänen ja Putinin välisistä kahdenkeskisistä keskusteluista.

Pitäisikö nyt antaa tiedonjulkistuspalkinto Wikileaksille ja Julian Assangelle ja ottaa se taannehtivasti pois toimittaja Pekka Ervastilta?

Ari Ojapelto
Tietokirjailija
Tampere

VAIHE 2
Paavo Lipposen sähköposti AO:lle 14. 2. 20011

Hyvä Ari Ojapelto,
Lähettämäsi juttu on tällä kertaa roskapostia.

1. Keskustelussani George W. Bushin kanssa Valkoisessa Talossa kiitin häntä johtajuudesta, koska hän oli päättänyt marraskuussa 2002 asettua tukemaan Irakin kysymyksen pitämistä YK:n ja sen turvallisuusneuvoston monenkeskisessä päätäntävallassa ja torjunut tuossa vaiheessa USA:n administraatiossa esitetyt vaatimukset lähteä unilateralistiselle tielle. Turvallisuusneuvosto kykeni siten päättämään yksimielisestä resoluutiosta. Joka vähänkin tietää näistä asioista ymmärtää, että tämä oli loppuuun astikeskeinen kysymys suhtautumisessa Irakiin.

2.Välitin USA:n hallitukselle (Bushille ja varapresdientti Dich Cheneylle) Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan tasavallan presidentin johdolla päättämän vastauksen USA:n hallituksen tiedusteluun ja kerroin Suomen olevan valmis osallistumaan mahdollisen aseellisen konfliktin jälkeiseen jälleenrakennukseen Irakissa.

3. Mistään koalitiosta ei sovittu tuossa keskustelussa, sen vahvistavat sekä dokumentit että paikalla olleet Suomen suurlähettiläs Jukka Valtasaari (muistelmissansa) ja USA:n ulkoministeri Colin Powell (vastasi allekirjoittaneen kysymykseen: "ei sovittu").

4. Suomen hallituksessa vallitsi kaikissa vaiheissa yksimielisyys Irakin kysymyksessä noudatettavasta linjasta nimenomaan presidentin ja pääministerin välillä. Pidimme tiukasti kiinni multulateraalisesta linjasta. Tämän vahvistaa presidentti Halonen, viimeksi tavatessani hänet viime viikolla.

5. Anneli Jäätteenmäki ei missään vaiheessa julkistanut ainuttakaan dokumenttia, jolla olisi osoittanut väitteidensä todenperäisyyden.Hän tyytyi vain vihjailemaan, mikä on kieroin tapa valehdella.

6. Jäätteenmäen eroprosessi ei johtunut em. kiistasta, eikä se saanut alkuaan sosialidemokraattien painostuksesta. Me harjoitimme lojaalia hallitusyhteistyötä, kunnes paljastui, mitä Jääteenmäki oli puuhannut tasavallan presidentin selän takana. Se oli aivan oma prosessinsa ja vaaatimattoman mielipiteeni mukaan Jäättteenmäki menetti luottamuksen aivan oman toimintansa ansiosta sekä omiensa että muiden keskuudessa.

Hyvä Veli Ojapelto, elät keskustalaisessa elämänvalheessa, johon kuuluu myös tarina Natoon liittymisestä, jos allekirjoittaneesta olisi tullut pääministeri kolmanneksi kaudeksi. Voin aivan avoimesti sanoa, että en pannut enkä olisi pannut viittä centiä likoon Naton jäsenyyden puolesta. Missään vaiheessa Natoon liittyminen ei ollut vakavasti esillä hallituksissani enkä olisi pääministerinä jatkossakaan halunnut tuhlata aikaa asiasta vääntämiseen.

Minä tiedän, mistä puhun ja mitä puhuin Bushin ja muiden maailman johtajien kanssa. Hyvä Veli Ojapellon ulkopoliittinen asiantuntemus on niin heikkoa, että suosittelen keskittymistä talouspolitiikkaan.

Hyvää kevättä
Paavo Lipponen

VAIHE 3.

AO:n Sähköposti 14. 2. 20011.

Entinen pääministeri Paavo Lipponen,

Kiitoksia asiallisesta ja perusteellisesta palautteesta.   

Valitettavasti vastauksenne ei saanut minua vakuuttumaan. Ensinnäkin, ei ole olemassa minkäänlaista nauhoitusta, joka todentaisi sanomanne.   

Wikileaksin suurin ansio on siinä, että se todentaa muidenkin päättäjien kuin Teidän kertomuksenne, että kahden kesken puhutaan ja luvataan aivan muuta, kuin mitä tilaisuuksista julkistettavat viralliset kommunikeat kertovat. Ohessa lähes kymmenen vuotta sitten kirjoittamani kirjoitus harjoittamastanne “salaisesta” toiminnasta. Ks linkki: http://ariojapelto.blogspot.com/2010/06/eun-hyodytettava-myos-kansalaisia.html   

Olen myös  suurvaltoja koskevissa kirjoituksissani yrittänyt olla tasapuolinen. Ei pidä nuolla kenenkään suurvallan päättäjän saappaita, eikä myöskään kaivaa “verta nenästä”.  Tässä pari esimerkkiä: ks linkit:  
http://ariojapelto.blogspot.com/2011/01/ryssan-pelosta-amerikan-pelkoon.html http://ariojapelto.blogspot.com/2010/08/venajallako-tulevaisuuden-markkinat.html   

Koko kahden pääministerikautenne aikana jatkoitte Holkerin ja Ahon aloittamaa uusliberalistista talouslinjaa. Sen seurauksena rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät. Sekä poliittinen, että taloudellinen valta siirtyi Suomen rajojen ulkopuolelle.   

Se on työväenpuolueen nokkamieheltä anteeksiantamatonta ja sen seuraukset tulevat näkymään tulevissa eduskuntavaaleissa demareiden kannatusluvuissa.   

Vaikka “ulkopoliittinen osaamiseni” on mielestänne vaatimatonta tasoa jollei peräti olematonta, aion jatkaa sinnikkäästi senkin opiskelua.   

Suosittelitte minun keskittymistä talouspolitiikkaan. Valitettavasti näitä kahta asiaa ei voi erottaa toisistaan, koska ne liittyvät elimellisesti toisiinsa.   

Tosin aivan viime aikoina olen yrittänyt syventyä vapaiden markkinoiden ja rahatalouden kohtalonyhteyteen. Ks. linkki:
http://ariojapelto.blogspot.com/2010/08/poliitikot-pankinjohtajien-armoilla.html Rahamarkkinoiden suitsemiseksi tarvittaisiin kiireesti poliittisia ja ulkopoliittisia päätöksiä. Ensi viikon perjantaina tulee ulos liitetiedostossa oleva ensimmäinen kirjoitus: “Onko finanssikriisi ohi?” Sille tulee myöhemmin jatkoa: “Miten finanssikriisistä selvitään?” ja joskus loppukeväällä “Tämän päivän terroristien aikapommi”.   

Näiden talousongelmien tiedostamisessa ja selvittämisessä tarvitaan talouden lisäksi rutkasti myös ulkopolitiikan ymmärtämistä. Toivottavasti sitä riittää myös nykyisillä poliittisilla päättäjillä.

Kevätterveisin:
 Ari Ojapelto

VAIHE 4
Lipposen sähköposti AO:lle 14.2. 2011:

HV,
en voi mitään, jos ymmärryksesi ei riitä vaikka rautalangasta väänsin mistä oli kysymys. Ja että pitäisi vielä nauhoitus järjestää, vaikka paikalla olleet todistavat. Kauna sumentaa ja elämänvalheessa on mukava elää. PL

VAIHE 5.
AO:n sähköposti Lipposelle 14. 2. 2011:

Entinen pääministeri Paavo Lipponen,

Kiitoksia palautteesta vaikka se ei ollut mitenkään "mieltä ylentävää".   

Kun olette avoimuuden ja kaikenlaisen salailun vastustaja, Teillä tuskin on mitään sitä vastaan, että laitan ajatustenvaihtomme blogilleni.   

Muutkin voivat nähdä, kuinka kauna sumentaa ja kuinka mukavaa elämänvalheessa on elää.    Vastaamattomuuden tulkitsen myöntäväksi vastaukseksi.

Journalistisin terveisin:
Ari Ojapelto

VAIHE 6.
Lipposen sähköposti AO:lle 15. 2. 2011:

Rautalangan hinta on nousussa. PL

VAIHE 7.
Kielteistä vastausta ei tullut, joten tämä menee blogilleni.

VAIHE 8.
Lähetin Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautiolle oheisen sähköpostin ja CC:nä myös Paavo Lipposelle 16.2. 2011-02-17

Toimittaja Paavo Rautio,
Kiitoksia erinomaisesta kolumnistanne: "EU:sta euron reikä, euron reiästä talouskuri" (16.2. 2011).
Kun Paavo Lipponen moralisoi Ylen Ykkösaamussa EU:n nykyisiä epädemokraattisia hallintomalleja,hän unohti, että hän oli ajamassa Suomea EU:hun kuin "käärmettä pyssyyn" hyvin epädemokraatttisin keinoin. Hän oli masinoimassa salaseuraa eli ns. "Iloniemen Klubia", jonka avulla medioita (ml. Hesaria) taivuteltiin ajatuksen taakse. Ks linkki:
http://ariojapelto.blogspot.com/2010/06/eun-hyodytettava-myos-kansalaisia.html

Vanhan valtiomiehen muisti pätkii, koska hän on unohtanut kaikki ne epädemokraattiset keinot, joilla Suomi ujutettiin EU:hun ja Euroopan rahaliittoon.

Kerroitte kolumnissanne ansiokkaasti, että Ilta-Sanomien teettämän selvityksen mukaan 70 prosenttia EU -äänestyksessä äänestäneistä ei tiennyt äänestävänsä rahaliittoon äänestämisen puolesta.

Kyllä-äänet voittivat, mutta täpärästi. Jos kansalaisia ei olisi Lipposen toimesta erehdytetty, Ei-äänet olisivat voittaneet, eikä nyt oltaisi maksamassa rahaliiton konkurssipesän nykyisiä ja tulevia maksuja.
Asiasta tarkemmin liitetiedostossa vielä julkaisemattomia kirjoituksia. Hesari saa kernaasti julkaista ne.

Ystävällisin terveisin:
Ari Ojapelto
tietokirjailija

VAIHE 9.
Lipposen sähköposti AO:lle:

H. V.,
En tiedä asiaa, jota olisi perusteellisemmin selvitetty kuin euro-ratkaisu ja josta olisi käyty avoimempaa ja laajempaa keskustelua, ehkä EU-jäsenyyttä lukuunottamatta. Lopulta mielipidetutkimuksessa enemmistö kannatti euroon menemistä. Nyt ollaan tekemässä EUSsa vielä suurempia ratkaisuja, eikä mitään selvityksiä ole tehty tai hankittu eduskunnan hyväksymistä. En ole lukenut Hesaria (olen Berliinissä) mutta pidän säälittävänä, jos tässäkin asiassa hallituksen heikkoa otetta puolustellaan Lipposta arvostelemalla. Hesari piehtaroi wikileaksissa ja on kokonaan pudonnut kelkasta EU-asioissa.

Siitä vain sinne kaunablogiin!

VAIHE 10.

AO:n sähköpostiviesti Lipposelle 27.2. 2011:

Entinen pääministeri Paavo Lipponen,
Kovasti vakuuttelitte, että EMU:un liittyminen olisi tapahtunut "kaikkien taiteen sääntöjen mukaan". Onneksi on muitakin "kaunaisia kansalaisia" kuin allekirjoittanut, (ja wikileaks), jotka pyrkivät ottamaan selvää, mitä poliittiset päättäjät suhmuroivat kansalaisten selän takana.
Oheisilta linkeiltä näkyy, kuinka myös Te olitte epädemokraattisessa ja salaisessa EMU:n vedätysoperaatiossa mukana.

Kaunablogin pitäjä
Ari Ojapelto

Vaalipetos A-nelosella; Salainen EMU-pöytäkirja sekä 141-artiklan petos on
nyt kohdassa Lähihistorian tutkimus
http://koti.mbnet.fi/jorjaa/historia.php


ja laajempi nettiraportti kohdassa Nettikirja
http://koti.mbnet.fi/jorjaa/nettikirja.php

Luetuimmat

Kävijöitä