Kykypuolueen valioyksilön avulla Suomi nousuun?
JULKAISTU: Verkkomedia 2.3. 2015.
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=12992
Pääministeri Alexander Stubb on kertonut itse taivutelleensa Hjallis Harkimon kokoomuksen ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin 2015. Tämä ”legendaarinen bisnesmies” seuraa toista ”urheilulegendaa” Kalevi Kummolaa, joka jo oli aikoinaan kansanedustaja ja ymmärsi verkostoitua poliittisten päättäjien kanssa.
Millaisia nämä kokoomuksen tulevaisuuden valioyksilöt oikein ovat?
Kirjailijatoimittaja Pertti Sainio on sitkeä ja peräänantamaton mies ja ansaitsisi tutkivan journalismin palkinnon. Hän on uskaltautunut kirjoittamaan kahden urheiluvaikuttajan Hjallis Harkimon ja Kalervo Kummolan urheiluviihdetoiminnan uskomattomista kiemuroista.
Sinänsä paljastuskirja kahden melko mitättömän bisnesmiehen liiketoimista ei vaadi kovin suurta rohkeutta, mutta heidän hyvävelijärjestelmänsä paljastaminen vaatii selkärankaa.
Ensimmäisen kohukirjansa ”Harkimoiden hattutemppu”, Sainio kirjoitti jo vuonna 1999. Siinä hän toi esille Harkimon liiketoimien pimeän puolen. Se on paljonkertova esimerkki lehdistön kytkeytymisestä liike-elämän hyvävelijärjestelmään.
Maailmanympäripurjehdusten loputtua kokoomushenkinen Harkimo ymmärsi ryhtyä ystävänsä Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjan varainhankkijaksi.
Harkimon lempilapsi oli Jokerit-jääkiekkojoukkue, jonka yhtiömuodolla on ollut kymmenkunta eri nimeä – aina rahoitusjärjestelyjen tarpeiden mukaan – ja tarpeet olivat kiharaiset.
Monet jokeribisnesten tukiyhtiöistä jättivät pankkilainansa maksamatta ja ne kaatuivat pankkitukena veronmaksajien niskoille.
Jokereilla oli mm. kahden miljoonan markan verorästit, mutta kokoomuslaisten poliitikkojen myötävaikutuksella verottaja tyytyi 1,1 miljoonaan. SHOP-pankki joutui puolestaan antamaan anteeksi Jokeri-yhtiölle neljä miljoonaa markkaa.
Jokeri-Liiga-Hockey Ry on aattellinen yhdistys, jonka kirjanpitoa ei seuraa kukaan ulkopuolinen. Kun se on yhdistys, Jokerit pystyy välttämään arvonlisäveron lipunmyynnistään ja muutenkin välttelemään verotusta. Silti Jokerit on ollut konkurssin partaalla koko toimintansa ajan.
Ilman rahamiesten tukea koko urheilun maailmanlaajuinen viihdebisnes olisi konkurssissa. Esimerkiksi espanjalainen jalkapallojoukkue Real Madridin vuoden 2012 liikevaihto oli 500 miljoonaa euroa mutta velat ainakin 600 miljoonaa. Pankit ovat lainottaneet sitä 150 eri lainalla.
Harkimon toiminnan paljastavasta kirjasta lehdistö vaikeni aikanaan täydellisesti, koska Hjalliksella on mahtava kontaktipinta melkein kaikkiin suomalaisiin päätoimittajiin ja liike-elämän kellokkaisiin.
Hänellä on jonkinlainen liikesuhde tai sponsorikontakti melkein kaikkien medioiden ja kokoomuslaisten liikemiesten kanssa. Hiljattain julkistettiin professori Ilkka Ruostetsaaren tutkimus, joka kertoo, että valtaeliitti kannattaa kokoomusta. Eniten kokoomus on vahvistunut asemiaan joukkotiedotuseliitissä, jossa sen kannatus on noussut 21 prosentista 50 prosenttiin kahdessa vuosikymmenessä.
Kirjan pääjuonteena oli Harkimon masinoima hyväntekeväisyyskampanja Lastenklinikan hyväksi.
Medianäyttävyyden aikaansaamiseksi Harkimo oli hankkinut Teemu Selänteen kampanjan keulahahmoiksi. Keräyksen rahoista vain pieni murto-osa ohjautui sairaiden lasten hyväksi. Valtaosa rahoista hukutettiin erilaisin kirjanpitotempuin Harkimon lukuisten holding-yhtiöiden kautta kasvattamaan Harkimon ja Jokereiden varallisuutta.
Kun Harkimon huijaukset paljastuivat, Lastenklinikoiden Kummit ry:n toiminnanjohtaja Hilkka Ahde totesi City-lehdessä: ”Pahimpia ovat lapsen parantamisella rahaa tekevät huijarit, toiseksi pahimpia ovat pedofiilit ja kolmanneksi pahin on Hitler”.
Harkimo huomasi jo varhain, että hyväntekeväisyysbisneksessä liikkui 1 000 miljoonaa, joka odotti vain noutajaansa. Siihen tarvittiin vain laaja hyväveliverkosto, kokoomuslaisia poliitikkoja ja pankinjohtajia, urheilujärjestön pomoja ja Kalervo Kummola, joiden avulla pyöritettiin Jokereiden, kymmenien pöytälaatikkofirmojen ja niiden apuyhtiöiden sekä järjestöjen karusellia.
Yhteistä näille yriyksille oli, että nämä pöytälaatikkofirmat polkaistiin äkkiä tyhjästä, verot jätettiin maksamatta ja kirjanpito oli olematonta, sopimukset jätettiin täyttämättä ja tilinpäätökset jätettiin tekemättä. Rahoja kierrätettiin välillä sveitsiläisten hämäräyhtiöiden kautta.
Muutaman vuoden kuluttua yhtiöt ajautuivat konkurssiin tai lopetettiin. Ei edes Sainio pystynyt aina jäljittämään, minne ja kenen tilille mm. hyväntekeväisyysrahat hävisivät.
Hämmästyttävintä oli, että yhteiskunnan virkakoneisto ei puuttunut ja kriminalisoinut tätä jatkuvaa pöytälaatikkofirmojen pyöritystä - toiminta sai jatkua vuosikymmeniä.
Kuin yhteisestä sopimuksesta lehdistö vaikeni kirjasta täysin. Radiossa YLE:n ykkösen toimittaja Seppo Konttinen haastatteli Sainiota, joka pahoitteli täydellistä boikottia ja sanoi olevansa valmis raastupaan, jos hän on kirjoittanut jotakin väärää. Harkimo ei uhkailustaan huolimatta uskaltanut ryhtyä oikeustoimiin Sainiota vastaan.
Sanoma Oy / Rautakirjan toimitusjohtaja Hannu Syrjäsen mahtikäskyllä kirja vedettiin pois jakelusta ja teos jäi Sainiolle käsiin. Akateeminen ja Suomalainen kirjakauppa kieltäytyivät sitä myymästä ja pitämästä esillä. Yleisradion Ajankohtainen kakkonen teki kirjan pohjalta ohjelman, joka kuitenkin hyllytettiin lähetyspäivänä!
Sainio ei kuitenkaan lannistunut. Keväällä 2014 hän julkaisi jatko-osan Kalervo Kummolan touhuista. Ne olivat kuin toisintoja Hjalliksen bisneskuvioista. Taaskin Kummola ja Jääkiekkoliitto yrittivät estää oikeusteitse kirjan julkaisun jo etukäteen.
Ensin käräjäoikeus ja myöhemmin hovioikeus totesi, että se olisi perustuslain vastaista. Kummola uhosi nostaa kunnianloukkausjutun kustantajaa ja Sainiota vastaan, mutta sitä ei ole ”jostakin syystä” kuulunut.
Tämä lempinimeltään ”rautakansleri” ja ”apinajohtaja” kuvaili itseään ”tulevaisuuden visionääriksi, loistavaksi talousmieheksi, lempeäksi perheenisäksi ja muutenkin hyväksi ihmiseksi”.
Kun Harkimo hääräsi lähinnä kansallisella tasolla, Kummola laajensi piiriä ja otti mallia Amerikoista. Siellä tosin useampi NHL-pomo oli ”luovan yrittäjyyden” seurauksena joutunut vankilaan.
Kummola-vetoisten yhdistysten ja yhtiöiden verkoston bisnesryppään ”valtionapu” on ollut eri kanavien kautta parinkymmenen vuoden aikana lähes 150 miljoonaa euroa. Erityisesti Veikkaus Oy, josta oli tullut kokoomuslainen vallan linnake, on jakanut yhteiskunnan rahaa avokätisesti Harkimon ja Kummolan bisneksiin. Apureina ovat olleet m. Risto Nieminen (Kok-henkinen ), Lauri Kaira (kok), Jussi Isotalo (kok), Leena Harkimo (kok), Ilkka Kanerva (kok), Jääkiekkoliitolla on jääkiekkoviihteen monopoli ja sille on maksettava myös pelaajalisenssit. Harkimo ja Kummola pelasivat yhtiörulettiaan pankkilainoilla ja olemattomilla vakuuksilla kuten pelaajaoikeuksilla.
Rahastamisen vauhdittamiseksi kokoomuksen Ilkka Kanerva ajoi alkoholin myynnin luvalliseksi urheilutilaisuuksissa. Kilpakiekkoilussa pyörii vuosittain 120 miljoonaa euroa.
Tässä Kummolan ja Harkimon omaan pussiin pelaamisessa on tarvittu iso liuta erityisesti Kokoomuksen hyväveliverkostoa. Tärkeimpiä nimiä Kummolan apureina ovat olleet mm. Henrik de Chapelle (kok-henkinen, Mika Sulin (Jokerit), Reijo Paajanen (kok), Kai Hietarinta (Neste), Harry Bogomoloff (kok), Kalevi Happolainen (kok-henkinen), Reijo Mäki-Korvela (kok), Matti Nurminen (Jääkiekkoliitto), Aarre Lepistö (kok), Juha Rantasila (asianajaja), Mikko Vuorinen (kok-henkinen), Harri Pyhältö (varatuomari, tuomittu) jne.
Kummola on verkottunut hyvin ja on Kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) varapuheenjohtaja sekä sveitsiläisen puheenjohtajan René Faselin kaveri. Faselilla oli hämäriä liikesuhteita, joita Kummola yritti peitellä. Kummola sanoi skandaalin julkitulon päivänä Sveitsissä, että ”tässä maassa asiasta on nyt syytä olla hiljaa”.
Raha ei haise, joten Kummola ja Fasel kaveerasivat ongelmitta diktaattori Lukasenkan kanssa tämän isännöidessä Minskin 2014 jääkiekon MM-kisoja.
Monet urheilun stadionit ovat suurtapahtumien jälkeen hiljaisia, koska kenttätasolta puuttuu raha, joka katoaa monenkirjavien urheilujohtajien, poliitikkojen ja liikemisten taskuun.
Kummola ja Suomen jääkiekkoliitto yrittivät estää kirjan ulostulon viemällä sen käräjäoikeuteen. Oikeus hylkäsi yrityksen. Vaikka Kummola uhosi vievänsä kirjan ilmestyttyä Sainion ja Into-kustannuksen oikeuteen, haastetta ei jostakin syystä ole kuulunut.
Kun on lukenut kirjan, ymmärtää kyllä syyn. Kummolan toimet ”haisevat”, mutta jos ne poliisitutkimuksilla läpivalaistaan, sitten vasta ne alkavat ”lemuta” – ja todennäköisesti tuloksena olisi rikosseuraamuksia.
Valtamedia pitåå yllä ihanteellista mielikuvaa, että kansainväliset urheilujärjestöt ovat yhteiskunnallisessa valvonnassa. Esimerkiksi Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) on yksityinen yhdistys ilman ulkopuolista valvontaa ja tilivelvollisuutta.
Se toimii ja pitää rahojaan veroparatiisissa. Lisäksi se saa erilaisia verottuksellisia vapautuksia ja epäsuoraa rahoitusta eri valtioilta olympiakisojen järjestelyihin. KOK:n korruptoituneella johdolla on paljon luurankoja kaapissaan ja he ovat saaneet jopa vankilatuomioita.
Myös jalkapalloliitto FIFA toimii veroparatiisissa ja sillä ja Jääkiekkoliitolla on yhteinen rahastajayhtiö Infront Sports & Media, joka neuvottelee bisnessopimukset ja jakaa rahat tahoille, joista ei tiedä kukaan. Sen suomalaisen tytäryhtiön hallituksen puheenjohtaja on Harry Harkimo.
Jääkiekkoliitto saa valtiolta vuosittain 1,5 miljoonaa euroa ja Kummolan hallinnassa olevaan velkaiseen Suomen Urheiluopiston bisneksiin meni kuusi miljoonaa.
Nämä nerokkaat bisnesmiehet onnistuivat lypsämään valtiolta 18-sivuisella kokoomusvetoisella ”Humu” (Huippu-urheilun muutosryhmä) -nollatutkimuksella 2,6 miljoonaa euroa olympiakomitean kautta. Paperi oli samanlainen huiputus kuin Jyrki Kataisen tilaama talousselvitys muotifilosofi Pekka Himaselta.
Kuva: Pekka Himanen
Varsinaisesti suuriin rahoihin liikemieskaksikko pääsi järjestäessään jääkiekon MM-kisat ja sitä varten tarvittiin rakentaa Hartwall Areena. Erittäin kiharaisten yritysjärjestelyjen avulla kaksikko laittoi omaa rahaa mahdollisimman vähän ja maksattivat projektin muilla ja osin myös yhteiskunnan rahoilla.
Kokoomuksen Olli-Pekka Heinonen antoi opetusministerinä ollessaan Helsinki Halli Oy:lle 3,5 mijoonaa euroa valtion rahaa, jonka lopullista kulkua ei kukaan ole seurannut.
Sanoma Oy saatiin rahoittajaksi näihin isoihin investointeihin, ja sen lehdissä hehkutettiin estottomasti kaksikon bisnesälyä ja heistä luotiin ylivertaisia bisneselämän sankareita. Sehän palveli yhteisiä intressejä, koska Sanoma Oy:n tarkoitus oli päästä mukaan monitoimihallien suurbisneksiin.
Helsingin kaupunki avusti myös hallia kymmenen vuoden vuokrasopimuksella, jonka arvo oli 1,8 miljoonaa markkaa.
Harkimo alkoi ajatella todella suuria ja suunnitteli Euroopan valloitusta peräti 20 hallihankkeella. Aluksi alettiin rakentaa toista hallia Hampuriin.
Siitä tuli täydellinen fiasko, josta Sanoma Oy joutui maksamaan kalliit oppirahat. Se joutui mm. maksamaan hallin yhdestä ainoasta osakkeesta peräti 66 miljoonaa euroa, jotta se pääsi myymään konkurssikypsän hallin edelleen puolirikolliselle amerikkalaiselle miljardöörille. Myynnistä huolimatta tämä hallibisneksen harjoittelu maksoi Sanoma Oy:lle lähes 20 miljoonaa euroa.
Harkimo, tämä bisnesmaailman ”kultasormi”, joutui sitten myymään erittäin sekavien yritysjärjestelyjen kautta konkurssikypsän Helsinki-hallin ja Jokerit-seuran venäläisille oligarkeille,
Hjallis Promotion osti halliyhtiö Helsinki-hallin pienosakkaiden osakkeet alihintaan ja myi kaksi viikkoa myöhemmin koko osakekannan venäläiselle Arena Events –yhtiölle. Se maksoi uuden velkaisen jokeriyhtiön 960 uudesta osakkeesta tasan yhden euron!
Sanoma Oy suivaantui ja koki tulleensa huijatuksi. Samalla loppui Harkimon suitsuttaminen bisneselämän moniosaajana Hesarissa ja Ilta-Sanomissa. Niissä alettiin kertoa myös Harkimon bisnesten lukuisista mahalaskuista ja epäonnistumisista.
Kuten esimerkiksi, että Sipoonrannan 150 miljoonan asuntobisnes pamahti kiville, Julkisuuteen tuli Harkimon ja Kummolan Vierumäki-bisnesten ja Lomarinteen sekavat maakaupat. Bisneskaava oli sama: Harkimo perusti pikkurahalla firman, jolle oli saanut hyväveliverkoston avulla rakennusoikeudet. Hän myi osakkeet huimalla voitolla varsinaiselle rahakkaalle rakennuttajalle.
Julkisuuteen tuli myös Hjalliksen ajama eurooppalainen jalkapallosarja, josta piti tulla jääkiekon kaltainen rahasampo. Helsingin jalkapalloklubi (HJK) piti yhtiöittää vuonna 1999 ja siitä piti tulla Jokerit HC-konsernin osakkuusyhtiö, mutta siitä tuli 17 miljoonan markan tappiot.
Harkimo astui Helsinki-hallin kaupassa liian isoille varpaille ja parhaillaan käydään pitkää oikeudenkäyntiä Sanoma Oy:n kanssa. Kun bisnekset ovat takkuilleet, aina optimistinen ja peräänantamaton Harkimo lähti vaaleihin kokoomuksen kansanedustajaehdokkaaksi.
Harkimo koki vaalien alla harmittavan takaiskun. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus määräsi 5,75 miljoonan euron edestä Harkimon henkilökohtaista omaisuutta takavarikkoon.
Helsingin käräjäoikeus puolestaan määräsi Harkimon yhtiön Hjallis Promotionin omaisuutta takavarikkoon enintään 11,5 miljoonan euron edestä. Hukkaamiskiellossa on siis 17 miljoonaa euroa.
Takavarikkoa haki Sanoma Trade Oy, jonka kanssa Harkimo kiistelee välimiesoikeudessa Hartwall-areenan kaupasta. Sanoma katsoo kärsineensä vahinkoa, kun Harkimo lunasti sen ulos ja myi sitten Hartwall-areenan edelleen venäläisille.
Puoluejohtaja Stubbin valinta ihmetyttää hänen pyytäessään Harkimon kokoomuksen ääniharavaksi. Missä on Stubbin, puolueen ja kokoomuslaisten äänestäjien moraali, kun tällaisia ehdokkaita haalitaan Suomen pelastajaksi?
Ainakin firmojen ja konkurssien tekemisessä sekä yhteisten varojen omaan pussiin haalimisessa Hjalliksella on osaamista ja ammattitaitoa.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=12992
Pääministeri Alexander Stubb on kertonut itse taivutelleensa Hjallis Harkimon kokoomuksen ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin 2015. Tämä ”legendaarinen bisnesmies” seuraa toista ”urheilulegendaa” Kalevi Kummolaa, joka jo oli aikoinaan kansanedustaja ja ymmärsi verkostoitua poliittisten päättäjien kanssa.
Millaisia nämä kokoomuksen tulevaisuuden valioyksilöt oikein ovat?
Kirjailijatoimittaja Pertti Sainio on sitkeä ja peräänantamaton mies ja ansaitsisi tutkivan journalismin palkinnon. Hän on uskaltautunut kirjoittamaan kahden urheiluvaikuttajan Hjallis Harkimon ja Kalervo Kummolan urheiluviihdetoiminnan uskomattomista kiemuroista.
Sinänsä paljastuskirja kahden melko mitättömän bisnesmiehen liiketoimista ei vaadi kovin suurta rohkeutta, mutta heidän hyvävelijärjestelmänsä paljastaminen vaatii selkärankaa.
Ensimmäisen kohukirjansa ”Harkimoiden hattutemppu”, Sainio kirjoitti jo vuonna 1999. Siinä hän toi esille Harkimon liiketoimien pimeän puolen. Se on paljonkertova esimerkki lehdistön kytkeytymisestä liike-elämän hyvävelijärjestelmään.
Maailmanympäripurjehdusten loputtua kokoomushenkinen Harkimo ymmärsi ryhtyä ystävänsä Sauli Niinistön presidentinvaalikampanjan varainhankkijaksi.
Harkimon lempilapsi oli Jokerit-jääkiekkojoukkue, jonka yhtiömuodolla on ollut kymmenkunta eri nimeä – aina rahoitusjärjestelyjen tarpeiden mukaan – ja tarpeet olivat kiharaiset.
Monet jokeribisnesten tukiyhtiöistä jättivät pankkilainansa maksamatta ja ne kaatuivat pankkitukena veronmaksajien niskoille.
Jokereilla oli mm. kahden miljoonan markan verorästit, mutta kokoomuslaisten poliitikkojen myötävaikutuksella verottaja tyytyi 1,1 miljoonaan. SHOP-pankki joutui puolestaan antamaan anteeksi Jokeri-yhtiölle neljä miljoonaa markkaa.
Jokeri-Liiga-Hockey Ry on aattellinen yhdistys, jonka kirjanpitoa ei seuraa kukaan ulkopuolinen. Kun se on yhdistys, Jokerit pystyy välttämään arvonlisäveron lipunmyynnistään ja muutenkin välttelemään verotusta. Silti Jokerit on ollut konkurssin partaalla koko toimintansa ajan.
Ilman rahamiesten tukea koko urheilun maailmanlaajuinen viihdebisnes olisi konkurssissa. Esimerkiksi espanjalainen jalkapallojoukkue Real Madridin vuoden 2012 liikevaihto oli 500 miljoonaa euroa mutta velat ainakin 600 miljoonaa. Pankit ovat lainottaneet sitä 150 eri lainalla.
Harkimon toiminnan paljastavasta kirjasta lehdistö vaikeni aikanaan täydellisesti, koska Hjalliksella on mahtava kontaktipinta melkein kaikkiin suomalaisiin päätoimittajiin ja liike-elämän kellokkaisiin.
Hänellä on jonkinlainen liikesuhde tai sponsorikontakti melkein kaikkien medioiden ja kokoomuslaisten liikemiesten kanssa. Hiljattain julkistettiin professori Ilkka Ruostetsaaren tutkimus, joka kertoo, että valtaeliitti kannattaa kokoomusta. Eniten kokoomus on vahvistunut asemiaan joukkotiedotuseliitissä, jossa sen kannatus on noussut 21 prosentista 50 prosenttiin kahdessa vuosikymmenessä.
Kirjan pääjuonteena oli Harkimon masinoima hyväntekeväisyyskampanja Lastenklinikan hyväksi.
Medianäyttävyyden aikaansaamiseksi Harkimo oli hankkinut Teemu Selänteen kampanjan keulahahmoiksi. Keräyksen rahoista vain pieni murto-osa ohjautui sairaiden lasten hyväksi. Valtaosa rahoista hukutettiin erilaisin kirjanpitotempuin Harkimon lukuisten holding-yhtiöiden kautta kasvattamaan Harkimon ja Jokereiden varallisuutta.
Kun Harkimon huijaukset paljastuivat, Lastenklinikoiden Kummit ry:n toiminnanjohtaja Hilkka Ahde totesi City-lehdessä: ”Pahimpia ovat lapsen parantamisella rahaa tekevät huijarit, toiseksi pahimpia ovat pedofiilit ja kolmanneksi pahin on Hitler”.
Harkimo huomasi jo varhain, että hyväntekeväisyysbisneksessä liikkui 1 000 miljoonaa, joka odotti vain noutajaansa. Siihen tarvittiin vain laaja hyväveliverkosto, kokoomuslaisia poliitikkoja ja pankinjohtajia, urheilujärjestön pomoja ja Kalervo Kummola, joiden avulla pyöritettiin Jokereiden, kymmenien pöytälaatikkofirmojen ja niiden apuyhtiöiden sekä järjestöjen karusellia.
Yhteistä näille yriyksille oli, että nämä pöytälaatikkofirmat polkaistiin äkkiä tyhjästä, verot jätettiin maksamatta ja kirjanpito oli olematonta, sopimukset jätettiin täyttämättä ja tilinpäätökset jätettiin tekemättä. Rahoja kierrätettiin välillä sveitsiläisten hämäräyhtiöiden kautta.
Muutaman vuoden kuluttua yhtiöt ajautuivat konkurssiin tai lopetettiin. Ei edes Sainio pystynyt aina jäljittämään, minne ja kenen tilille mm. hyväntekeväisyysrahat hävisivät.
Hämmästyttävintä oli, että yhteiskunnan virkakoneisto ei puuttunut ja kriminalisoinut tätä jatkuvaa pöytälaatikkofirmojen pyöritystä - toiminta sai jatkua vuosikymmeniä.
Kuin yhteisestä sopimuksesta lehdistö vaikeni kirjasta täysin. Radiossa YLE:n ykkösen toimittaja Seppo Konttinen haastatteli Sainiota, joka pahoitteli täydellistä boikottia ja sanoi olevansa valmis raastupaan, jos hän on kirjoittanut jotakin väärää. Harkimo ei uhkailustaan huolimatta uskaltanut ryhtyä oikeustoimiin Sainiota vastaan.
Sanoma Oy / Rautakirjan toimitusjohtaja Hannu Syrjäsen mahtikäskyllä kirja vedettiin pois jakelusta ja teos jäi Sainiolle käsiin. Akateeminen ja Suomalainen kirjakauppa kieltäytyivät sitä myymästä ja pitämästä esillä. Yleisradion Ajankohtainen kakkonen teki kirjan pohjalta ohjelman, joka kuitenkin hyllytettiin lähetyspäivänä!
Sainio ei kuitenkaan lannistunut. Keväällä 2014 hän julkaisi jatko-osan Kalervo Kummolan touhuista. Ne olivat kuin toisintoja Hjalliksen bisneskuvioista. Taaskin Kummola ja Jääkiekkoliitto yrittivät estää oikeusteitse kirjan julkaisun jo etukäteen.
Ensin käräjäoikeus ja myöhemmin hovioikeus totesi, että se olisi perustuslain vastaista. Kummola uhosi nostaa kunnianloukkausjutun kustantajaa ja Sainiota vastaan, mutta sitä ei ole ”jostakin syystä” kuulunut.
Tämä lempinimeltään ”rautakansleri” ja ”apinajohtaja” kuvaili itseään ”tulevaisuuden visionääriksi, loistavaksi talousmieheksi, lempeäksi perheenisäksi ja muutenkin hyväksi ihmiseksi”.
Kun Harkimo hääräsi lähinnä kansallisella tasolla, Kummola laajensi piiriä ja otti mallia Amerikoista. Siellä tosin useampi NHL-pomo oli ”luovan yrittäjyyden” seurauksena joutunut vankilaan.
Kummola-vetoisten yhdistysten ja yhtiöiden verkoston bisnesryppään ”valtionapu” on ollut eri kanavien kautta parinkymmenen vuoden aikana lähes 150 miljoonaa euroa. Erityisesti Veikkaus Oy, josta oli tullut kokoomuslainen vallan linnake, on jakanut yhteiskunnan rahaa avokätisesti Harkimon ja Kummolan bisneksiin. Apureina ovat olleet m. Risto Nieminen (Kok-henkinen ), Lauri Kaira (kok), Jussi Isotalo (kok), Leena Harkimo (kok), Ilkka Kanerva (kok), Jääkiekkoliitolla on jääkiekkoviihteen monopoli ja sille on maksettava myös pelaajalisenssit. Harkimo ja Kummola pelasivat yhtiörulettiaan pankkilainoilla ja olemattomilla vakuuksilla kuten pelaajaoikeuksilla.
Rahastamisen vauhdittamiseksi kokoomuksen Ilkka Kanerva ajoi alkoholin myynnin luvalliseksi urheilutilaisuuksissa. Kilpakiekkoilussa pyörii vuosittain 120 miljoonaa euroa.
Tässä Kummolan ja Harkimon omaan pussiin pelaamisessa on tarvittu iso liuta erityisesti Kokoomuksen hyväveliverkostoa. Tärkeimpiä nimiä Kummolan apureina ovat olleet mm. Henrik de Chapelle (kok-henkinen, Mika Sulin (Jokerit), Reijo Paajanen (kok), Kai Hietarinta (Neste), Harry Bogomoloff (kok), Kalevi Happolainen (kok-henkinen), Reijo Mäki-Korvela (kok), Matti Nurminen (Jääkiekkoliitto), Aarre Lepistö (kok), Juha Rantasila (asianajaja), Mikko Vuorinen (kok-henkinen), Harri Pyhältö (varatuomari, tuomittu) jne.
Kummola on verkottunut hyvin ja on Kansainvälisen jääkiekkoliiton (IIHF) varapuheenjohtaja sekä sveitsiläisen puheenjohtajan René Faselin kaveri. Faselilla oli hämäriä liikesuhteita, joita Kummola yritti peitellä. Kummola sanoi skandaalin julkitulon päivänä Sveitsissä, että ”tässä maassa asiasta on nyt syytä olla hiljaa”.
Raha ei haise, joten Kummola ja Fasel kaveerasivat ongelmitta diktaattori Lukasenkan kanssa tämän isännöidessä Minskin 2014 jääkiekon MM-kisoja.
Monet urheilun stadionit ovat suurtapahtumien jälkeen hiljaisia, koska kenttätasolta puuttuu raha, joka katoaa monenkirjavien urheilujohtajien, poliitikkojen ja liikemisten taskuun.
Kummola ja Suomen jääkiekkoliitto yrittivät estää kirjan ulostulon viemällä sen käräjäoikeuteen. Oikeus hylkäsi yrityksen. Vaikka Kummola uhosi vievänsä kirjan ilmestyttyä Sainion ja Into-kustannuksen oikeuteen, haastetta ei jostakin syystä ole kuulunut.
Kun on lukenut kirjan, ymmärtää kyllä syyn. Kummolan toimet ”haisevat”, mutta jos ne poliisitutkimuksilla läpivalaistaan, sitten vasta ne alkavat ”lemuta” – ja todennäköisesti tuloksena olisi rikosseuraamuksia.
Valtamedia pitåå yllä ihanteellista mielikuvaa, että kansainväliset urheilujärjestöt ovat yhteiskunnallisessa valvonnassa. Esimerkiksi Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) on yksityinen yhdistys ilman ulkopuolista valvontaa ja tilivelvollisuutta.
Se toimii ja pitää rahojaan veroparatiisissa. Lisäksi se saa erilaisia verottuksellisia vapautuksia ja epäsuoraa rahoitusta eri valtioilta olympiakisojen järjestelyihin. KOK:n korruptoituneella johdolla on paljon luurankoja kaapissaan ja he ovat saaneet jopa vankilatuomioita.
Myös jalkapalloliitto FIFA toimii veroparatiisissa ja sillä ja Jääkiekkoliitolla on yhteinen rahastajayhtiö Infront Sports & Media, joka neuvottelee bisnessopimukset ja jakaa rahat tahoille, joista ei tiedä kukaan. Sen suomalaisen tytäryhtiön hallituksen puheenjohtaja on Harry Harkimo.
Jääkiekkoliitto saa valtiolta vuosittain 1,5 miljoonaa euroa ja Kummolan hallinnassa olevaan velkaiseen Suomen Urheiluopiston bisneksiin meni kuusi miljoonaa.
Nämä nerokkaat bisnesmiehet onnistuivat lypsämään valtiolta 18-sivuisella kokoomusvetoisella ”Humu” (Huippu-urheilun muutosryhmä) -nollatutkimuksella 2,6 miljoonaa euroa olympiakomitean kautta. Paperi oli samanlainen huiputus kuin Jyrki Kataisen tilaama talousselvitys muotifilosofi Pekka Himaselta.
Kuva: Pekka Himanen
Varsinaisesti suuriin rahoihin liikemieskaksikko pääsi järjestäessään jääkiekon MM-kisat ja sitä varten tarvittiin rakentaa Hartwall Areena. Erittäin kiharaisten yritysjärjestelyjen avulla kaksikko laittoi omaa rahaa mahdollisimman vähän ja maksattivat projektin muilla ja osin myös yhteiskunnan rahoilla.
Kokoomuksen Olli-Pekka Heinonen antoi opetusministerinä ollessaan Helsinki Halli Oy:lle 3,5 mijoonaa euroa valtion rahaa, jonka lopullista kulkua ei kukaan ole seurannut.
Sanoma Oy saatiin rahoittajaksi näihin isoihin investointeihin, ja sen lehdissä hehkutettiin estottomasti kaksikon bisnesälyä ja heistä luotiin ylivertaisia bisneselämän sankareita. Sehän palveli yhteisiä intressejä, koska Sanoma Oy:n tarkoitus oli päästä mukaan monitoimihallien suurbisneksiin.
Helsingin kaupunki avusti myös hallia kymmenen vuoden vuokrasopimuksella, jonka arvo oli 1,8 miljoonaa markkaa.
Harkimo alkoi ajatella todella suuria ja suunnitteli Euroopan valloitusta peräti 20 hallihankkeella. Aluksi alettiin rakentaa toista hallia Hampuriin.
Siitä tuli täydellinen fiasko, josta Sanoma Oy joutui maksamaan kalliit oppirahat. Se joutui mm. maksamaan hallin yhdestä ainoasta osakkeesta peräti 66 miljoonaa euroa, jotta se pääsi myymään konkurssikypsän hallin edelleen puolirikolliselle amerikkalaiselle miljardöörille. Myynnistä huolimatta tämä hallibisneksen harjoittelu maksoi Sanoma Oy:lle lähes 20 miljoonaa euroa.
Harkimo, tämä bisnesmaailman ”kultasormi”, joutui sitten myymään erittäin sekavien yritysjärjestelyjen kautta konkurssikypsän Helsinki-hallin ja Jokerit-seuran venäläisille oligarkeille,
Hjallis Promotion osti halliyhtiö Helsinki-hallin pienosakkaiden osakkeet alihintaan ja myi kaksi viikkoa myöhemmin koko osakekannan venäläiselle Arena Events –yhtiölle. Se maksoi uuden velkaisen jokeriyhtiön 960 uudesta osakkeesta tasan yhden euron!
Sanoma Oy suivaantui ja koki tulleensa huijatuksi. Samalla loppui Harkimon suitsuttaminen bisneselämän moniosaajana Hesarissa ja Ilta-Sanomissa. Niissä alettiin kertoa myös Harkimon bisnesten lukuisista mahalaskuista ja epäonnistumisista.
Kuten esimerkiksi, että Sipoonrannan 150 miljoonan asuntobisnes pamahti kiville, Julkisuuteen tuli Harkimon ja Kummolan Vierumäki-bisnesten ja Lomarinteen sekavat maakaupat. Bisneskaava oli sama: Harkimo perusti pikkurahalla firman, jolle oli saanut hyväveliverkoston avulla rakennusoikeudet. Hän myi osakkeet huimalla voitolla varsinaiselle rahakkaalle rakennuttajalle.
Julkisuuteen tuli myös Hjalliksen ajama eurooppalainen jalkapallosarja, josta piti tulla jääkiekon kaltainen rahasampo. Helsingin jalkapalloklubi (HJK) piti yhtiöittää vuonna 1999 ja siitä piti tulla Jokerit HC-konsernin osakkuusyhtiö, mutta siitä tuli 17 miljoonan markan tappiot.
Harkimo astui Helsinki-hallin kaupassa liian isoille varpaille ja parhaillaan käydään pitkää oikeudenkäyntiä Sanoma Oy:n kanssa. Kun bisnekset ovat takkuilleet, aina optimistinen ja peräänantamaton Harkimo lähti vaaleihin kokoomuksen kansanedustajaehdokkaaksi.
Harkimo koki vaalien alla harmittavan takaiskun. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus määräsi 5,75 miljoonan euron edestä Harkimon henkilökohtaista omaisuutta takavarikkoon.
Helsingin käräjäoikeus puolestaan määräsi Harkimon yhtiön Hjallis Promotionin omaisuutta takavarikkoon enintään 11,5 miljoonan euron edestä. Hukkaamiskiellossa on siis 17 miljoonaa euroa.
Takavarikkoa haki Sanoma Trade Oy, jonka kanssa Harkimo kiistelee välimiesoikeudessa Hartwall-areenan kaupasta. Sanoma katsoo kärsineensä vahinkoa, kun Harkimo lunasti sen ulos ja myi sitten Hartwall-areenan edelleen venäläisille.
Puoluejohtaja Stubbin valinta ihmetyttää hänen pyytäessään Harkimon kokoomuksen ääniharavaksi. Missä on Stubbin, puolueen ja kokoomuslaisten äänestäjien moraali, kun tällaisia ehdokkaita haalitaan Suomen pelastajaksi?
Ainakin firmojen ja konkurssien tekemisessä sekä yhteisten varojen omaan pussiin haalimisessa Hjalliksella on osaamista ja ammattitaitoa.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi