Kataisen verouudistuksella ei tule työtä.
(Katainen ja Kokoomus)
JULKAISTU: Kansan ääni Nro 1/2014 (Hesari ei julkaissut)
Aina joskus on hyvä katsoa peruutuspeiliin ja muistella mitä poliitikot ovat aikoinaan tulleet luvanneeksi.
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kirjoitti (HS 20.3.) vaalien alla otsikolla: ”Lisää työtä ja verotuloja” painottaen Suomen tarvitsevan ”työllistävää verouudistusta”.
Sen mukaan jos yritys saa lievemmällä verotuksella kerätyksi enemmän voittoja, sillä on mahdollisuus investoida ja luoda uusia työpaikkoja. Teoriassa näin taloustieteilijät väittävät, mutta miten se toimii tosielämässä?
2000-luvulla yritysten taseet ovat kohentuneet tuntuvasti.
Kuluneiden 10 vuoden aikana, veronalaisia osinkotuloja on Suomessa jaettu luonnollisille henkilöille 32,4 miljardia euroa ja veronalaisia luovutus- eli myyntivoittoja osin samoille henkilöille 28,5 miljardia. Lisäksi yritysjohtajille on maksettu nelisen miljardia euroa ”työsuhdeoptioina”.
Koska puolet pörssin osakkeista on ulkomaisten spekulanttien omistuksessa, suomalaisten työntekijäin hedelmistä (osingoista) on mennyt myös Suomesta pois. Niilläkin rahoilla paikattaisiin valtion kestävyysvajetta melkoisesti.
Pörssiyritykset ovat ostaneet myös miljardikaupalla omia osakkeitaan, jotta johtajien optiot toteutuisivat, eivätkä investoineet. Esimerkiksi pelkästään Nokia on 2000-luvulla ostanut omia osakkeitaan yli 18 miljardilla.
Myös pörssin ulkopuolella olevat yrittäjät kuittasivat 12 miljardia euroa täysin verottomasti vuosien 2005-2011 välillä.
Kotimaisiin investointeihin on mennyt vähemmän kuin yritysten vuosittaiset poistot (koneiden ja rakennusten kuluma). Jos on investoitu, on ostettu kilpailevia yrityksiä tai investoitu ulkomaille. Sinne on luotu jo yli 300 000 uutta työpaikkaa.
Enää ei edes tiedetä, mikä yhtiö on ”suomalainen” ja mikä on tilastoissa ”Suomen” vientiä. Kymmenen vuotta sitten ulkomaisten konsernien osuus Suomen viennistä oli 10 prosenttia. Nyt se on jo kolminkertainen. Niinpä suurin Suomesta vientiä harjoittava vieras maa on Yhdysvallat. Sikäläisten yhtiöiden osuus Suomen viennistä on 5,6 prosenttia.
Ulkomaankaupastamme kotimaisten konsernien osuus (tosin osakkeiden enemmistö voi olla rajojemme ulkopuolella) on sentään vielä 60 prosenttia.
Kataiselta unohtui myös mainita, että Suomeen ”luodut” uudet työpaikat ovat professori Juho Saaren tutkimuksen mukaan 40 prosenttisesti ”puskurityövoimaa” eli palvelualan epätyypillisiä ns. ”paskatyöpaikkoja”, joiden palkkatasolla ja työtuntimäärällä ei enää elä.
Nyt Etla on julkaissut projektijohtaja Timo Nikinmaan tutkielman: "Antaa valojen palaa", joka painottaa, että "teollisuus on talouden selkäranka".
Siinä kerrotaan, että "Uusista työpaikoista 80 prosenttia on syntynyt aloille, joilla keskimääräinen tuntipalkka on pienempi kuin teollisuudessa". Nikinmaan tutkimuksessa viitataan myös USA:n kehitykseen "Yhdysvalloille on käynyt huonosti, koska maassa ei ole pitkäjänteistä teollisuuspolitiikkaa.
Siksi teollisuus on aktiivisesti sijoittanut tuotantoaan ja YHÄ ENEMMÄN MYÖS TUTKIMUSTA JA TUOTEKEHITYSTÄ MUIHIN MAIHIN". Näinhän on käynyt myös Suomen teknologiayritysten ja Nokian kohdalla.
Niitäkään uusia matalapalkka-alojen työpaikkoja ei ole ”investoitu”, vaan ne ovat työttömäksi jääneiden työntekijöiden synnyttämiä ”pakkoyrittäjyys” -työpaikkoja”. Siis sellaisia, joissa mikroyrittäjä sinnittelee työttömyyden ja yrittäjyyden välimaastossa. Niiltä yrittäjiltä ei juuri heru verotuloja hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi. Osa pakkoyrittäjistä on pikemminkin tulonsiirron kohteita.
Tämä kokoomuksen mainostama ”työllistävä verouudistus” vain kiihdyttää työn (työtuntien) pakoa ja ostovoiman häviämistä. Sen hävitessä yrittäjyydelle ei synny enää uutta kasvualustaa. Työtunteja tehtiin vuonna 1990 enemmän (4 389 milj.) kuin vuonna 2009 (4 120 milj.), vaikka BKT on kasvanut kaksinkertaiseksi. Siis kasvu ei enää luo työtä, vaikka Katainen niin uskottelee. Okunin laki keksittiin jo yli 40 vuotta sitten.
Kokoomuksen toimesta kokonaisveroaste on 2000-luvulla vähentynyt 48 prosentista 42 prosenttiin. Progressiivisen veron osuus kerätyistä tuloveroista oli vuonna 1988 peräti 45 prosenttia. Nyt hädin tuskin 20%.
Jos tarkastelun kohteeksi otetaan kaikki työnantajien maksamat palkkaperusteiset työnantajamaksut (sotu-, eläke, ym. maksut) progressiivisen tuloveron osuus on enää seitsemän (7%) prosenttia! Erityisesti on kevennetty pääomatuloja, yritysverotusta ja työnantajamaksuja.
Kataiselta on myös unohtunut kertoa, että yrittäjän päämotiivi ei suinkaan ole työllistää, vaan päinvastoin, kiihdyttää tuottavuutta työpaikkoja hävittämällä. Se tapahtuu joko teknologialla tai kiinalaisella halpatyövoimalla, jotta sijoitetulle pääomalle saataisiin maksimaalinen tuotto.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
Tampere
JULKAISTU: Kansan ääni Nro 1/2014 (Hesari ei julkaissut)
Aina joskus on hyvä katsoa peruutuspeiliin ja muistella mitä poliitikot ovat aikoinaan tulleet luvanneeksi.
Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen kirjoitti (HS 20.3.) vaalien alla otsikolla: ”Lisää työtä ja verotuloja” painottaen Suomen tarvitsevan ”työllistävää verouudistusta”.
Sen mukaan jos yritys saa lievemmällä verotuksella kerätyksi enemmän voittoja, sillä on mahdollisuus investoida ja luoda uusia työpaikkoja. Teoriassa näin taloustieteilijät väittävät, mutta miten se toimii tosielämässä?
2000-luvulla yritysten taseet ovat kohentuneet tuntuvasti.
Kuluneiden 10 vuoden aikana, veronalaisia osinkotuloja on Suomessa jaettu luonnollisille henkilöille 32,4 miljardia euroa ja veronalaisia luovutus- eli myyntivoittoja osin samoille henkilöille 28,5 miljardia. Lisäksi yritysjohtajille on maksettu nelisen miljardia euroa ”työsuhdeoptioina”.
Koska puolet pörssin osakkeista on ulkomaisten spekulanttien omistuksessa, suomalaisten työntekijäin hedelmistä (osingoista) on mennyt myös Suomesta pois. Niilläkin rahoilla paikattaisiin valtion kestävyysvajetta melkoisesti.
Pörssiyritykset ovat ostaneet myös miljardikaupalla omia osakkeitaan, jotta johtajien optiot toteutuisivat, eivätkä investoineet. Esimerkiksi pelkästään Nokia on 2000-luvulla ostanut omia osakkeitaan yli 18 miljardilla.
Myös pörssin ulkopuolella olevat yrittäjät kuittasivat 12 miljardia euroa täysin verottomasti vuosien 2005-2011 välillä.
Kotimaisiin investointeihin on mennyt vähemmän kuin yritysten vuosittaiset poistot (koneiden ja rakennusten kuluma). Jos on investoitu, on ostettu kilpailevia yrityksiä tai investoitu ulkomaille. Sinne on luotu jo yli 300 000 uutta työpaikkaa.
Enää ei edes tiedetä, mikä yhtiö on ”suomalainen” ja mikä on tilastoissa ”Suomen” vientiä. Kymmenen vuotta sitten ulkomaisten konsernien osuus Suomen viennistä oli 10 prosenttia. Nyt se on jo kolminkertainen. Niinpä suurin Suomesta vientiä harjoittava vieras maa on Yhdysvallat. Sikäläisten yhtiöiden osuus Suomen viennistä on 5,6 prosenttia.
Ulkomaankaupastamme kotimaisten konsernien osuus (tosin osakkeiden enemmistö voi olla rajojemme ulkopuolella) on sentään vielä 60 prosenttia.
Kataiselta unohtui myös mainita, että Suomeen ”luodut” uudet työpaikat ovat professori Juho Saaren tutkimuksen mukaan 40 prosenttisesti ”puskurityövoimaa” eli palvelualan epätyypillisiä ns. ”paskatyöpaikkoja”, joiden palkkatasolla ja työtuntimäärällä ei enää elä.
Nyt Etla on julkaissut projektijohtaja Timo Nikinmaan tutkielman: "Antaa valojen palaa", joka painottaa, että "teollisuus on talouden selkäranka".
Siinä kerrotaan, että "Uusista työpaikoista 80 prosenttia on syntynyt aloille, joilla keskimääräinen tuntipalkka on pienempi kuin teollisuudessa". Nikinmaan tutkimuksessa viitataan myös USA:n kehitykseen "Yhdysvalloille on käynyt huonosti, koska maassa ei ole pitkäjänteistä teollisuuspolitiikkaa.
Siksi teollisuus on aktiivisesti sijoittanut tuotantoaan ja YHÄ ENEMMÄN MYÖS TUTKIMUSTA JA TUOTEKEHITYSTÄ MUIHIN MAIHIN". Näinhän on käynyt myös Suomen teknologiayritysten ja Nokian kohdalla.
Niitäkään uusia matalapalkka-alojen työpaikkoja ei ole ”investoitu”, vaan ne ovat työttömäksi jääneiden työntekijöiden synnyttämiä ”pakkoyrittäjyys” -työpaikkoja”. Siis sellaisia, joissa mikroyrittäjä sinnittelee työttömyyden ja yrittäjyyden välimaastossa. Niiltä yrittäjiltä ei juuri heru verotuloja hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi. Osa pakkoyrittäjistä on pikemminkin tulonsiirron kohteita.
Tämä kokoomuksen mainostama ”työllistävä verouudistus” vain kiihdyttää työn (työtuntien) pakoa ja ostovoiman häviämistä. Sen hävitessä yrittäjyydelle ei synny enää uutta kasvualustaa. Työtunteja tehtiin vuonna 1990 enemmän (4 389 milj.) kuin vuonna 2009 (4 120 milj.), vaikka BKT on kasvanut kaksinkertaiseksi. Siis kasvu ei enää luo työtä, vaikka Katainen niin uskottelee. Okunin laki keksittiin jo yli 40 vuotta sitten.
Kokoomuksen toimesta kokonaisveroaste on 2000-luvulla vähentynyt 48 prosentista 42 prosenttiin. Progressiivisen veron osuus kerätyistä tuloveroista oli vuonna 1988 peräti 45 prosenttia. Nyt hädin tuskin 20%.
Jos tarkastelun kohteeksi otetaan kaikki työnantajien maksamat palkkaperusteiset työnantajamaksut (sotu-, eläke, ym. maksut) progressiivisen tuloveron osuus on enää seitsemän (7%) prosenttia! Erityisesti on kevennetty pääomatuloja, yritysverotusta ja työnantajamaksuja.
Kataiselta on myös unohtunut kertoa, että yrittäjän päämotiivi ei suinkaan ole työllistää, vaan päinvastoin, kiihdyttää tuottavuutta työpaikkoja hävittämällä. Se tapahtuu joko teknologialla tai kiinalaisella halpatyövoimalla, jotta sijoitetulle pääomalle saataisiin maksimaalinen tuotto.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
Tampere