lauantai 28. elokuuta 2010

Hyväkään ei enää työllistä

(Janne Virkkunen)
JULKAISTU: Elonkehä 26. 3. 2004 otsikolla: “Markkinaehtoinen täystyöllisyys on mahdottomuus, Helsingin sanomat ja Virkkunen ei pyynnöistäni huolimatta julkaissut vastinettani (Huom. Päätoimittajat ovat Suomessa kaiken kritiikin ulkopuolella)

Päätoimittaja Janne Virkkunen kertoi kolumnissaan (25.1.2004) “Onko Suomi oikeasti hyvä”, että “EU:lla ei ole varaa nykyisenlaisiin eläke- ja hyvinvointijärjestelmiin, jos se ei pysty kehittämään alueelle aivan toisenlaista dynamiikkaa, joka perustuu yrittäjyyteen ja uusiin työpaikkoihin”.

Hän ilmeisesti tarkoitti sillä myös Suomea, koska hän referoi näyttävästi EU:n komission tuoretta kilpailukykyraporttia, jonka mukaan Suomi sijoittuu ainoastaan EU:n keskikastiin. “Ei puhettakaan siitä, että Suomi olisi luokan paras oppilas”, totesi tutkimus ja Virkkunen.

Suomen osalta komission tutkimus viittaa siihen, että meillä on korkeat hinnat, laskeva tuottavuus, rajoitettu kilpailu palveluissa sekä korkea rakenteellinen työttömyys.

Virkkusen esiintuoma (uusliberalistinen?) tutkimus on kuitenkin pahasti ristiriidassa alan muiden tutkimusten kanssa.


Suomi on noussut tuoreessa World Economic Forumin (WEF) kilpailukykyvertailussa jälleen ykköseksi ohi Yhdysvaltojen, joka toissa vuonna (2002) pudotti Suomen kärkipaikalta hopeasijalle.

Sveitsiläisyhtiön vuosittaisessa kilpailukykyraportissa on kaksi sarjaa, joista toinen mittaa kansantalouden kasvukilpailukykyä ja toinen yritysten kilpailukykyä. Suomi oli ykkönen molemmissa sarjoissa.

Kansantalouden kasvukilpailukykyä lasketaan pääasiassa kolmella mittarilla: makrotalouden vakaudella, julkisten instituutioiden toimivuudella ja teknologisella kehityksellä. Suomi oli kaikilla kolmella mittarilla kakkonen, ja se toi voiton. “Suomi on vuosikymmenen merkittävimpiä menestystarinoita maailmassa”, raportti hehkutti.

Raportti ylisti myös Suomen julkista hallintoa: “Suomen vahvin valtti on rautainen, maailman parhaaksi arvioitu julkinen hallinto”.

Myös arvostetun sveitsiläisen liikkeenjohdon koulutuslaitoksen IMD:n mukaan Suomi on toiseksi kilpailukykyisin maa kaikista maista, pienistä maista kaikkein kilpailukykyisin.

EU:n komission arvio Suomen tuottavuudestakin on kummallinen. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen (Vatt) mukaan työn tuottavuus on Suomessa kasvanut nopeammin kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa. Teollisuusmaista vain Irlanti päihittää Suomen vertailtaessa tuottavuuden kasvua vuosina 1980-1999 (HS/ 14.5. 03).

Etlatiedon tutkimusjohtaja Petri Rouvinen ja Tilastokeskuksen tutkimuspäällikkö Mika Maliranta arvioivat tuoreessa kauppa- ja teollisuusministeriön julkaisemassa tutkimuksessa, että tieto ja viestintätekniikka on parantanut työntekijöiden tuottavuutta peräti 8-18 prosenttia (HS/ 14.5. 03).

Mika Maliranta on korostanut väitöskirjassaan “An empirical analysis of the great leap in Finnish manufacturing productivity in 1975-2000”, että teollisuuden tuottavuuden nousu 1990-luvun lopulla kansainväliselle huipulle ei ollut laman tuotetta eikä Nokian nostetta.

Elintaso ja tuottavuus olivat Suomessa heikkoja vielä 1970-luvulla. Tilanne muuttui Malirannan mukaan 1980-luvun puolivälissä. Tuolloin Suomen tuottavuus alkoi nousta nopeammin kuin muissa kehittyneissä maissa. (HS/9.12. 03).

“Pääoman käyttö on tehostunut niin, ettei tarvita lisää työvoimaa. Eli tuottavuus on kasvanut”, Leonian ekonomisti Lauri Uotila selitti jokin vuosi sitten. “Teollisuuden tuottavuus on kasvanut niin ripeää vauhtia, että työvoiman tarve ei kasva”, Etlan ennustepäällikkö Markku Kotilainen säesti. (HS/2000).
Useimmilla aloilla työn tuottavuus kasvoi enemmän kuin työvoimakustannukset eli “palkansaajat saivat vain suhteellisen pienen osan ripeän tuottavuuden kasvun synnyttämästä palkankorotusvarasta”, kirjoitti Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija Pekka Sauramo Talous&Yhteiskunta -lehdessä jokin aika sitten.

Hiljattain valmistuneen Sitran tutkimuksen mukaan tuottavuus Suomessa on huippuluokkaa. Tuottavuuden kasvuluvut löytyvät tuoreesta Suomen itsenäisyyden juhlarahaston (Sitra) “Tieto ja talous - Mitä uudesta taloudesta, jäi” -julkaisusta, jonka ovat Etlan tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Petri Rouvisen lisäksi koonneet Etlan tutkimuspäällikkö Heli Koski ja Etlatiedon toimitusjohtaja Pekka Ylä-Anttila.

Tuottavuudessa on Suomen teollisuudessa menty Yhdysvaltojen ohi, Rouvinen huomauttaa. Suomen hyvästä pääoman tuottavuudesta ovat puhuneet myös professori Jukka Pekkarinen (HS/19.1.2004).
Edellä esitetty hieman poikkeaa Virkkusen esittämästä näkemyksestä, kun hän perää tuottavuuden parantamista: “Yhteiskunnan pitää jaksaa juosta samaa tahtia kuin Nokia omalla alallaan eli hyvin yksinkertaisesti tehdä asioita paremmin ja nopeammin kuin kumppanit unionissa”.

Kun taloustieteilijöiden tutkimuksissa on näinkin ristiriitaisia tutkimustuloksia tuottavuudesta, kannattaisi Virkkusenkin luottaa omaan talonpoikaisjärkeensä ja alkeelliseen suhteellisuustajuunsa.

Tilastokeskuksesta on saatavissa tieto, että vuonna 1989 Suomessa tehtiin kaiken kaikkiaan yhteensä 4 518 miljoonaa työtuntia. Vuonna 2000 kaikki työtunnit olivat enää 4 019 miljoonaa. Vähennystä reilussa kymmenessä vuodessa oli 444 miljoonaa.

Vuonna 1989 teollisuudessa tehtiin vastaavasti 988 miljoonaa työtuntia. Vuonna 2000 enää 862 miljoonaa. Vähennystä 123 miljoonaa työtuntia.

Vähennys tapahtui 90-luvulla tilanteessa, jossa Suomen teollisuustuotanto kasvoi poikkeuksellisen nopeasti, eli neljä kertaa nopeammin kuin EU-maiden keskiarvo.

Laman pohjalta kasvu oli 90 prosenttia ja lamasta huolimatta 90-luvun koko kasvu oli 60 prosenttia eli melkein kaksi kertaa kovempaa kuin 80-luvulla, jolloin teollisuustuotannon kasvu oli 35 prosenttia. Silloin jo Suomea pidettiin Euroopan Japanina. Lisäksi 90-luvulla vienti peräti kolminkertaistui.

Nyt 2000 luvun alussa normaalin kasvun oloissa työtuntien määrän lasku on vain jatkunut. Vuosien 2000-2003 välillä kaikki valtakunnassa tehdyt työtunnit ovat vähentyneet 71 miljoonalla työtunnilla ja teollisuudessa 69 miljoonalla työtunnilla.

Kun tehdyt työtunnit ovat puoli miljardia alhaisemmalla tasolla kuin 14 vuotta sitten ja vaikka tuotanto on kasvanut aivan poikkeuksellisen ripeästi, tuottavuuden lisäys on saatu joko työntekijöitten selkänahasta tai teknologiasta.

Jos tämä ei kerro päätoimittajille, taloustoimittajille, taloustieteilijöille sekä poliitikoille, että markkinaehtoinen täystyöllisyys on nykyisissä teknologisoituneissa teollisuusmaissa mahdottomuus, suhteellisuustajussa on jotain vikaa.

Siksi on toisarvoista keskustella veroalennusten dynaamisten vaikutusten, investointien ja kasvun autuaaksitekevästä vaikutuksesta. Vaikka tilanne on lohduton, se ei parane vaikka valtakunnan merkittävin media vaikenisi asiasta.

Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi

PS. Virkkuselle lähettämässäni aineistossa oli mukana oheinen tilasto.

Tilastokeskus, työvoimatutkimus, tehdyt työtunnit keskimäärin vuosina 1989-2003, (1000 tuntia)
Pekka Tossavainen / Tilastokeskus 23.1. 2004 Puh: 17341

Tilastokeskus, työvoimatutkimus, tehdyt työtunnit vuosina 1989-2003, (1000 tuntia)


Kaikki toimialat

1989 4 518 206

1990 4 415 370

1991 4 134 019

1992 3 887 597

1993 3 600 781

1994 3 649 775

1995 3 719 041

1996 3 804 759

1997 3 860 984

1998 3 912 443

1999 4 053 012

2000 4 019 162

2001 4 009 452

2002 3 999 803

2003 3 948 161





Teollisuus (10-41)

988 250

952 501

855 823

794 707

738 995

756 519

809 975

818 687

833 372

852 590

872 747

862 099

850 994

840 240

793 092
Kaikki toimialat Teollisuus
Vähennys vv. 1989-2000 -444 044 000 työtuntia -126 151 000 työtuntia
Vähen/Lis vv. 1993-2000 -418 381 000 työtuntia +123 104 000 työtuntia

Luetuimmat

Kävijöitä