tiistai 26. toukokuuta 2009

Ennustus nykyisestä finanssikriisistä

Kolmas ennustus nykyisestä finanssikriisistä (n. 2 vuotta ennen)

Finanssikriisin ennustamisesta.

JULKAISTU: Kansan Uutiset/Viikkoliite 14.11. 2008, Vapaa Suomi 8/2008

Finanssikriisin alussa television A-Talk ohjelmaan oli kutsuttu haastateltavaksi alan arvostettu asiantuntija investointipankkiiri Björn Wahlroos. Hän tunnusti ohjelmassa, ettei vielä viikkoa aikaisemmin hänkään olisi arvannut tulevaa kehitystä.

Kummallista, ettei hän, eikä lukuisten tutkimuslaitosten talousprofessoritkaan, ole aikaisemmin varoittaneet rahoitusmaailmassa jo pitkään jatkuneesta virtuaalitaloudesta. Varoitin siitä jo kaksi vuotta sitten julkaistussa kirjassani “Ahneuden aika“. (VS-Kustannus 2006)

Kannattaisi lukaista sieltä ainakin seuraavat kohdat: “Pörssiromahdusta odotellessa” ja “Hyytyvätkö USA:n markkinat?”.

Edellisten lisäksi kannattaa lukea myös luvut: “Finanssimaailma on irtautunut reaalimaailmasta”, “Pääomille ei enää löydy järkeviä investointikohteita”, “Pörssidiilerit ovat vastuuttomia puoskareita” ja “Onko uhkapeli poliitikkojen erityisessä suojeluksessa?”.

Lopuksi voisi vielä tutkailla taloustieteilijöiden osaamista, ennustamiskykyä ja moraalia lukemalla luvut “Polttakaa taloustieteilijöiden oppikirjat”, Missä on taloustieteilijöiden moraali? , “Onko taloustiede tiedettä vai uskontoa? ja “Tulevaisuuden ennustaminen ei ole mahdotonta“.

Näille talouden huippuammattilaisille on ilmeisen vaikeaa huomata virtuaalimaailman ja reaalimaailman eroa. Pankkien välisillä virtuaalisilla eli investointipankkien johdannaismarkkinolla liikkuu professori Vesa Puttosen mukaan yhteensä n. 60 000 miljardin euron jättimäinen kupla, jonka todellisesta arvosta ei tiedä kukaan. Europarlamentaarikko Esko Seppänen on puolestaan arvioinut näiden vedonlyöntimarkkinoiden olevan jopa 513 000 miljardia dollaria. Mikä tahansa luku onkaan oikea, se kertoo ongelman suuruusluokan.

Kun näitä summia vertaa reaalimaailmaan, ymmärtää kuplan jättimäisyyden. Esimerkiksi koko maailman BKT:n arvo (kaikki maailmassa tuotetut tavarat ja palvelut) oli 46 543 miljardia dollaria vuonna 2006. Niitä vertaamalla saa karkean käsityksen tämän pankkien välisen uhkapelin suuruudesta.

Tämä finanssikupla on syntynyt investointipankkiirien ahneuden tuloksena. Lainatessaan rahaa toinen toisiltaan, he ovat “innovoineet“ eli leiponeet johdannaismarkkinoilla erilaisia osakepaketteja lainojen vakuudeksi. Ne voivat aluksi sisältää sekä hyviä että huonoja velkapapereita (esim. subprime-luotot). Seuraava pankki leipoo seuraavan arvopaperin ja lisää edelliseen taas huonoja velkapapereita. Kun tätä “innovointia“ eli edelleen kehittelyä ja -myyntiä jatketaan 10-20 kertaa, viimeisillä ostajilla ei ole mitään käsitystä pakettien sisällöstä ja arvosta.

Nyt kun vakuuksien arvo on romahtanut, optioilla ja bonuksilla rikastuneet pankinjohtajat huutavat veronmaksajia apuun.

Kaikki tämä pörssikeinottelu ja johdannaismarkkinat ovat saaneet rauhassa muhia poliitikkojen ja uusliberalististen taloustieteilijöiden suosiollisella myötävaikutuksella. Kaikki on tapahtunut ns. vapaiden markkinoiden ja “vapauden“ ideologian nimissä.

Pankinjohtaja Wahlroosin mukaan nämä “heilahtelut ovat normaaleja korjausliikkeitä“ ja “koska innovatiivisessa prosessissa luodaan uutta, ei ole käsikirjaa, joka kertoisi, milloin on edetty liian pitkälle“.

Wahlroos ei ole myöskään paheksunut rikkaiden ja pankinjohtajien privatisoimia ja “innovoimia“ veroparatiiseja. Niihin on piilotettu verottajan ja säätelyn ulkopuolelle 11 500 miljardia dollaria. Se onkin ymmärrettävää, sillä Wahlroos on todennut viime vuoden kirkkopäivillä, että “hän haluaisi privatisoida myös omantunnon“.

Nyt alkaa uhkapelin toinen vaihe. Poliitikot eivät ole antaneet pankkien mennä konkurssiin ja markkinatalouden “luovan tuhon“ tapahtua, vaan ovat menneet kilvan pelastamaan pankkien osakkeenomistajia rökäletappioilta.

Vanhasen johdolla Suomen tukipaketissa valtio on varannut veronmaksajien rahoja 50 miljardia euroa takauksia ( ne ovat suurempia kuin valtion budjetti tai valtion velka) ja lisää neljä miljardia suoralle pankkituelle. Katainenkaan ei paheksu lähes kuntien valtionosuuksien (n. 5 mrd) suuruisen rahasumman kaatamista vanhojen ja täysin mätien pankkirakenteiden päälle.

Suomen pankeissa oli vuoden 2007 lopulla 93 miljardia euroa. Pankkien muodostamassa Talletussuojarahastossa on tällä hetkellä varoja noin 520 miljoonaa euroa, eli teoreettisesta korvaussummasta se pystyisi vastaamaan noin yhden prosentin verran.

Suomalaispankit vielä urhoollisesti väittävät, etteivät he nykytilanteessa tarvitse valtion miljardeja. Velkojen arvonalennusten kirjaamista taseisiin yritetään viivyttää ja prosessi vie useamman vuoden, joten kaikkein pahimmassa tapauksessa uudesta pankkitukipaketista voi koitua maksettavaksi 10 000 euroa jokaiselle suomalaiselle.

Kauheinta tässä finanssikriisissä on, että millään valtiolla ei ole kassassa tällaisia jättisummia, vaan ne joutuvat menemään hattu kourassa anomaan rahaa lainaksi samoilta pankeilta, joita he ovat pelastamassa!

Maailmalta kerätty finanssikriisin pelastuspakettien yhteissumma on jättimäiset 3 000 miljardia, mutta se ei riitä alkuunkaan pelastamaan finanssikuplaa, joka on mahdollisesti 1-5 kertaa koko maailman bruttokansantuote. Sillä vain siirretään kuplan puhkeamista vähän tuonnemmas.

Tällä “pelastusoperaatiolla“ on toinenkin moraalinen ongelma. Nyt pankinjohtajat ja finanssikeinottelijat tietävät, että viimekädessä voitot voi privatisoida ja riskit ja tappiot voi sosialisoida veronmaksajien maksettaviksi.

Nyt pankinjohtajat voivat iloisesti jatkaa Hedgefundien, termiinien, swappien ja warranttiensa innovointia. Siellä keinotellaan jopa velkarahalla.

Pörssissä joka päivä n. 2 000 miljardia dollaria vaihtaa omistajaa. Siitä vain 5-10 prosenttia tarvitaan maailmanlaajuisiin investointeihin ja kauppaan. Loput ovat vain uhkapeliä, jossa osakkeet vaihtavat omistajaa keskimäärin kahden viikon välein.

Maailmalla rikkaille on kasautunut liikaa rahaa, jolle ei enää löydy tuotannollista investointikohdetta. Teollisuusmaiden automatisoitunut tuotanto ja teknologian mahdollistama työpaikkojen siirto halpatyömaihin sekä internet-pohjaiset itsepalvelujärjestelmät syövät markkinoilta työpaikat ja ostovoiman. Siksi maailman BKT:n kasvu on hyytynyt nollasummamarkkinoiksi.

Vielä 60-luvulla koko maailman vuotuinen BKT:n kasvu oli n. neljä prosenttia. 70-luvulla, maailmankaupan vapautuessa vain kaksi prosenttia. 80-luvulla se supistui puoleentoista prosenttiin ja 90-luvulla kasvu oli enää vain yksi prosentti. 2000-luvulla se on painunut alle prosentin (Lähde: World Comission on the Social Dimension of Globalization, A Fair Globalization).

Nollasummamarkkinoilla tuottavuuden lisäys teknologialla lisää automaattisesti työttömyyttä.

Kokoomuslaiset poliitikot ja uusliberalistiset talousprofessorit perustelivat aikoinaan, että pääomien vapauttaminen luo jatkuvaa kasvua ja hyvinvointia kaikille tasapuolisesti.
Tilannetta pahentaa vielä, että teollisuusmaissa palkkojen osuus BKT:n kasvun sisällä on dramaattisesti pienentynyt pääoma- ja yritystulojen hyväksi. Esimerkiksi Suomessa palkkojen osuus BKT:stä on pudonnut 55 prosentista runsaaseen 40 prosenttiin.
Ostokykyisistä kuluttajista on huutava pula.

Nyt finanssihuijarit vielä pahentavat tilannetta. EU:n johtajatkin alkavat olla peloissaan. Jopa oikeistolaiset vapaan kilpailun kannattajat Nicolas Sarkozy ja Gordon Brown ovat ehdottaneet finanssimaailman villille ja vastuuttomalle menolle aivan samoja lääkkeitä kuin allekirjoittanut kirjassaan “Ahneuden aika“.

Vaikka meillä on ollut investointipankkiiri Sauli Niinistö Euroopan investointipankin (EIB) varapääjohtajana pankkimaailman ytimessä, ei hänenkään ammattitaitonsa riittänyt varoittamaan tulevasta finanssikriisistä. Hän on vain keskittynyt pitämään vain valtion budjettia kurissa, mutta finanssimaailman kurinpidon hän on unohtanut kokonaan.

Ei Katainen, ei Vanhanen eikä Stubb ole ehdottanut EU:n kokouksissa, että veroparatiisit pitäisi saada kuriin ja pääoman siirtelylle tulisi laittaa varainsiirtovero eli ns. Tobinin-vero. Sillä voitaisiin hillitä nopeita pääomaliikkeitä, joiden tuotto-odotukset ovat joskus muutaman tunnin mittaisia.

Yhden prosentin transaktiovero toisi keskuspankeille johdannaiskaupassa jopa 4 800 miljardia euroa kahdeksassa vuodessa. Siinä olisi jo puskuri pankkikonkursseihin.

Miksi Wahlroos, ekonomistit ja sadat tutkimuslaitosten talousprofessorit eivät ajoissa varoita poliitikkoja odotettavissa olevista talouskuplista? Siitähän heille maksetaan. Ei auta, kun Etlan johtaja Sixten Korkman alkaa korjata ennusteitaan, kun sokea Kreettakin näkee, että lama on jo päällä. Jälkiviisaita taloustieteilijöitä Suomi on pullollaan.

Omantuntonsa privatisoinut Wahlroos tuskin innostuisi näistä Sarkozyn ja Brownin puuhailemista “sosialisointitoimista“. Mutta kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin perustaja John Maynard Keynes ei aikoinaan innostunut markkinavoimien kahlehtimattomuudesta: “Kapitalismi on häkellyttävä uskomus, jonka mukaan pahimmat ihmisistä tekevät pahimmanlaatuisia asioita kaikkien yhteiseksi hyväksi“.


Ari Ojapelto
tietokirjailija
Tampere

Luetuimmat

Kävijöitä