Digitaalinen tuotanto tuhoaa verotulot ja markkinat.
JULKAISTU: Pro-Terveys -lehdessä Nro 2 2014
Seurassa oli ylijohtaja Juhana Vartiaisesta (6.2.2014) kahden aukeaman juttu otsikolla: "Unilukkari". Vartiainen valitti, että työttömyyden hoidossa ei kuunnella "valtakunnan parhaimmistoa", tarkoittaen itseään ja uusliberalistisia taloustieteilijöitä.
Tämä valtakunnan "parhaimmisto" ei kuitenkaan tunnista teknologista työttömyyttä, vaikka se on ollut todellisuutta Suomessa jo viimeiset 25 vuotta.
Vartiainen vaati Seuran jutussa tuottavuuskasvua ja palkkojen pienentämistä. Lisäksi hän vaati ns. "kyykytyslinjaa" ja esitti, että "patistava aktivointi lisää työllisyyttä. Se panee työttömät hakemaan pontevammin työtä".
Vartiainen kuvittelee, että ns. "tarjonnan taloustiede" on ratkaisu massatyöttömyyteen. Siksi hän patistaa opiskelijoita aikaisemmin töihin sekä kotiäitejä että eläkeläisiä takaisin työelämään lisäämään työvoiman tarjontaa.
Vartiainen markkinoi työllisyyden lisäämistä alku- ja loppupäästä vaikka ongelma on toisaalla. Tilastokeskuksen yliaktuaari Markus Rapo oikaisee näitä näkemyksiä. Töitä vailla olevat 20-24 ja 62-64 -vuotiaat eivät edusta edes kymmentä prosenttia yli kolmen miljoonan työikäisen joukossa.
”Kokonaisuuden kannalta olisi tärkeää, että työllisyysaste paranisi etenkin keskeltä”, Rapo toteaa.
Jos patistamalla lisätään työvoiman tarjontaa, syntyy kuitenkin vain lisää työttömyyttä. Uusia työpaikkoja ei synny taikasauvalla.
Uusliberalististen talousoppineiden ääneen sanomaton taka-ajatus on kuitenkin, että työvoiman lisätarjonta (työpaikoista kilpailun seurauksena) alentaa palkkoja ja sitä kautta lisää kilpailukykyä - kunnes ollaan kiinalaisella palkkatasolla.
Siihen perustuu myös Vartiaisen ja EK:n vaatimus maahanmuuton lisäämisestä. Kilpaillaan palkoissa ja työehdoissa pohjalle. Siten lisätään pääoman tuottavuutta - ja voittoja. Tätä negatiivista kehitystä nimitetään sanalla ”rakennemuutos”.
Vartiainen unohtaa kuitenkin talouden perusasiat. Hän vaatii palkkojen alennusta, vaikka palkkatulojen osuus kansantaloudesta on laskenut 58 prosentista 50 prosenttiin vuodesta 1992. Samaan aikaan Suomen väkimäärä on lisääntynyt 400.000 henkilöllä.
Sama kehitys teknologisoitumisen johdosta on tapahtunut kaikissa kehittyneissä maissa.
Kun palkkojen osuus BKT:sta pienenee, supistuu myös verojen ja sosiaalimaksujen osuus. Näin hyvinvointivaltio automaattisesti murenee.
USA:ssa ja EU-maissa tilastollinen kasvu on tapahtunut keinotekoisesti velkaantumalla.
Ostovoiman hupeneminen ei anna kasvualustaa uusille yrityksille ja investoinneille eikä sitä kautta uusille työpaikoille.
Kun ostovoima hupenee, se vaikuttaa erittäin negatiivisesti tuotannon ja kaupankäynnin kasvuun. Siksi koko maailman BKT:n kasvu on hyytynyt nollasummamarkkinoiksi.
Digitaalinen kasvu tuhoaa markkinat ja ostovoiman koska automaatio, robotit ja tietokonepohjainen itsepalvelu ei maksa veroja eikä sosiaalimaksuja – päin vastoin – niiden hankintahinnan saa laittaa poistoihin.
Pysähtyneillä markkinoilla Vartiaisen kaipaama tuottavuuden lisäys ei lisää minkään talousteorian mukaan työllisyyttä, vaikka hän kuinka lisäisi työvoiman tarjontaa. Liikatarjontaa on Suomessa jo yli puoli miljoonaa. Korkeasti koulutettuja työttömiä on jo lähes 40 000 ja 30 000 työtöntä ulkomaalaista maahanmuuttajaa.
Virallinen työttömyys on vain n. yhdeksän prosenttia. Niin sanottu "laaja työttömyys" on jo reilusti yli 20 prosenttia kun mukaan lasketaan TE -ministeriön toimenpiteiden piirissä olevat, "työvoiman ulkopuolella" olevat (ns. piilotyöttömät) ja ennenaikaisesti eläkkeelle tilastoista puhdistetut pitkäaikaistyöttömät (ks. edellinen graafi). Massatyöttömyys on ollut yhteiskuntamme suurin ongelma jo 30 vuotta.
Vasta nyt aiheesta on tullut mielenkiintoinen pamfletti: ”Teknologinen murros ja Politiikka”, jonka ovat kirjoittaneet Jaakko Stenhäll ja Ville-Veikko Mastomäki.
http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/pamfletti+automaatio+ja+tietotekniikka+tappavat+rajusti+tyopaikkoja++eika+suomessa+tajuta+tata/a958857?s=h
Siinä tunnistetaan verotuksen järjestelmävika. Verotukseen tarvitaan perusteellinen rakennemuutos. Vähenevän ihmistyön sijasta olisi verotettava tuotannon jalostusarvon lisäystä riippumatta siitä, tekee työn ihminen tai kone.
Vuoden 2014 alussa Etlan tutkimusjohtaja Petri Rouvinen julkaisi ensimmäisen tutkimusraportin, joka todensi teknologisen työttömyyden ja ennusti, että joka kolmas työpaikka häviää Suomesta digitalisoitumisen johdosta seuraavan 10-20 vuoden kuluessa.
http://www.etla.fi/julkaisut/computerization-threatens-finnish-employment/
Yhdysvalloissa vuosi sitten tehty vastaava tutkimus ennusti, että sieltä häviää puolet työpaikoista!
http://www.oxfordmartin.ox.ac.uk/downloads/academic/The_Future_of_Employment.pdf
En ole 30 viimeisen vuoden aikana nähnyt tai kuullut yhdenkään kansanedustajan, taloustoimittajan ja talousprofessorin sanovan julkisuudessa, että täystyöllisyys olisi mahdotonta – kaikki vannovat yhä täystyöllisyyden nimeen.. Kukaan kansanedustaja ei puhu verotuksen järjestelmäviasta.
Olen jo ensimmäisessä kirjassani 25 vuotta sitten ehdottanut jalostusarvon nousuun perustuvaa verotusmallia. Siinä ei verotettaisi pienenevää ihmistyökomponenttia vaan sitä arvonnousua, jota ihminen koneiden avulla saa aikaan. Tuottavuus- ja verohyödyt jäisivät tällöin siihen maahan, jossa tuotanto tapahtuu.
Taloustieteen professori Hans-Werner Sinn on esittänyt ns. ”kassavirtaverotusta” eli verotettaisiin yrityksen sisään ja ulos virtaavan rahan erotusta, jolloin teknologialla aikaansaatu tuottavuushyöty jäisi jakovaraksi poliittisille päättäjille.
Nyt teknologian tuottavuushyödyt ovat käytännössä laillistettua veronkiertoa, ja työn hedelmät karkaavat osinkoina rikkaille maan rajojen ulkopuolelle. Ne eivät palaa sieltä enää investointeihin ja työpaikkoihin.
Tuloerojen revähtäminen johtuu myös tästä verotuksen järjestelmäviasta. Siihen eivät poliitikot ole ymmärtäneet reagoida.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi
Seurassa oli ylijohtaja Juhana Vartiaisesta (6.2.2014) kahden aukeaman juttu otsikolla: "Unilukkari". Vartiainen valitti, että työttömyyden hoidossa ei kuunnella "valtakunnan parhaimmistoa", tarkoittaen itseään ja uusliberalistisia taloustieteilijöitä.
Tämä valtakunnan "parhaimmisto" ei kuitenkaan tunnista teknologista työttömyyttä, vaikka se on ollut todellisuutta Suomessa jo viimeiset 25 vuotta.
Vartiainen vaati Seuran jutussa tuottavuuskasvua ja palkkojen pienentämistä. Lisäksi hän vaati ns. "kyykytyslinjaa" ja esitti, että "patistava aktivointi lisää työllisyyttä. Se panee työttömät hakemaan pontevammin työtä".
Vartiainen kuvittelee, että ns. "tarjonnan taloustiede" on ratkaisu massatyöttömyyteen. Siksi hän patistaa opiskelijoita aikaisemmin töihin sekä kotiäitejä että eläkeläisiä takaisin työelämään lisäämään työvoiman tarjontaa.
Vartiainen markkinoi työllisyyden lisäämistä alku- ja loppupäästä vaikka ongelma on toisaalla. Tilastokeskuksen yliaktuaari Markus Rapo oikaisee näitä näkemyksiä. Töitä vailla olevat 20-24 ja 62-64 -vuotiaat eivät edusta edes kymmentä prosenttia yli kolmen miljoonan työikäisen joukossa.
”Kokonaisuuden kannalta olisi tärkeää, että työllisyysaste paranisi etenkin keskeltä”, Rapo toteaa.
Jos patistamalla lisätään työvoiman tarjontaa, syntyy kuitenkin vain lisää työttömyyttä. Uusia työpaikkoja ei synny taikasauvalla.
Uusliberalististen talousoppineiden ääneen sanomaton taka-ajatus on kuitenkin, että työvoiman lisätarjonta (työpaikoista kilpailun seurauksena) alentaa palkkoja ja sitä kautta lisää kilpailukykyä - kunnes ollaan kiinalaisella palkkatasolla.
Siihen perustuu myös Vartiaisen ja EK:n vaatimus maahanmuuton lisäämisestä. Kilpaillaan palkoissa ja työehdoissa pohjalle. Siten lisätään pääoman tuottavuutta - ja voittoja. Tätä negatiivista kehitystä nimitetään sanalla ”rakennemuutos”.
Vartiainen unohtaa kuitenkin talouden perusasiat. Hän vaatii palkkojen alennusta, vaikka palkkatulojen osuus kansantaloudesta on laskenut 58 prosentista 50 prosenttiin vuodesta 1992. Samaan aikaan Suomen väkimäärä on lisääntynyt 400.000 henkilöllä.
Sama kehitys teknologisoitumisen johdosta on tapahtunut kaikissa kehittyneissä maissa.
Kun palkkojen osuus BKT:sta pienenee, supistuu myös verojen ja sosiaalimaksujen osuus. Näin hyvinvointivaltio automaattisesti murenee.
USA:ssa ja EU-maissa tilastollinen kasvu on tapahtunut keinotekoisesti velkaantumalla.
Ostovoiman hupeneminen ei anna kasvualustaa uusille yrityksille ja investoinneille eikä sitä kautta uusille työpaikoille.
Kun ostovoima hupenee, se vaikuttaa erittäin negatiivisesti tuotannon ja kaupankäynnin kasvuun. Siksi koko maailman BKT:n kasvu on hyytynyt nollasummamarkkinoiksi.
Digitaalinen kasvu tuhoaa markkinat ja ostovoiman koska automaatio, robotit ja tietokonepohjainen itsepalvelu ei maksa veroja eikä sosiaalimaksuja – päin vastoin – niiden hankintahinnan saa laittaa poistoihin.
Pysähtyneillä markkinoilla Vartiaisen kaipaama tuottavuuden lisäys ei lisää minkään talousteorian mukaan työllisyyttä, vaikka hän kuinka lisäisi työvoiman tarjontaa. Liikatarjontaa on Suomessa jo yli puoli miljoonaa. Korkeasti koulutettuja työttömiä on jo lähes 40 000 ja 30 000 työtöntä ulkomaalaista maahanmuuttajaa.
Virallinen työttömyys on vain n. yhdeksän prosenttia. Niin sanottu "laaja työttömyys" on jo reilusti yli 20 prosenttia kun mukaan lasketaan TE -ministeriön toimenpiteiden piirissä olevat, "työvoiman ulkopuolella" olevat (ns. piilotyöttömät) ja ennenaikaisesti eläkkeelle tilastoista puhdistetut pitkäaikaistyöttömät (ks. edellinen graafi). Massatyöttömyys on ollut yhteiskuntamme suurin ongelma jo 30 vuotta.
Vasta nyt aiheesta on tullut mielenkiintoinen pamfletti: ”Teknologinen murros ja Politiikka”, jonka ovat kirjoittaneet Jaakko Stenhäll ja Ville-Veikko Mastomäki.
http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/pamfletti+automaatio+ja+tietotekniikka+tappavat+rajusti+tyopaikkoja++eika+suomessa+tajuta+tata/a958857?s=h
Siinä tunnistetaan verotuksen järjestelmävika. Verotukseen tarvitaan perusteellinen rakennemuutos. Vähenevän ihmistyön sijasta olisi verotettava tuotannon jalostusarvon lisäystä riippumatta siitä, tekee työn ihminen tai kone.
Vuoden 2014 alussa Etlan tutkimusjohtaja Petri Rouvinen julkaisi ensimmäisen tutkimusraportin, joka todensi teknologisen työttömyyden ja ennusti, että joka kolmas työpaikka häviää Suomesta digitalisoitumisen johdosta seuraavan 10-20 vuoden kuluessa.
http://www.etla.fi/julkaisut/computerization-threatens-finnish-employment/
Yhdysvalloissa vuosi sitten tehty vastaava tutkimus ennusti, että sieltä häviää puolet työpaikoista!
http://www.oxfordmartin.ox.ac.uk/downloads/academic/The_Future_of_Employment.pdf
En ole 30 viimeisen vuoden aikana nähnyt tai kuullut yhdenkään kansanedustajan, taloustoimittajan ja talousprofessorin sanovan julkisuudessa, että täystyöllisyys olisi mahdotonta – kaikki vannovat yhä täystyöllisyyden nimeen.. Kukaan kansanedustaja ei puhu verotuksen järjestelmäviasta.
Olen jo ensimmäisessä kirjassani 25 vuotta sitten ehdottanut jalostusarvon nousuun perustuvaa verotusmallia. Siinä ei verotettaisi pienenevää ihmistyökomponenttia vaan sitä arvonnousua, jota ihminen koneiden avulla saa aikaan. Tuottavuus- ja verohyödyt jäisivät tällöin siihen maahan, jossa tuotanto tapahtuu.
Taloustieteen professori Hans-Werner Sinn on esittänyt ns. ”kassavirtaverotusta” eli verotettaisiin yrityksen sisään ja ulos virtaavan rahan erotusta, jolloin teknologialla aikaansaatu tuottavuushyöty jäisi jakovaraksi poliittisille päättäjille.
Nyt teknologian tuottavuushyödyt ovat käytännössä laillistettua veronkiertoa, ja työn hedelmät karkaavat osinkoina rikkaille maan rajojen ulkopuolelle. Ne eivät palaa sieltä enää investointeihin ja työpaikkoihin.
Tuloerojen revähtäminen johtuu myös tästä verotuksen järjestelmäviasta. Siihen eivät poliitikot ole ymmärtäneet reagoida.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi