keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Wahlroos - kapitalistin muotokuva?

(Björn Wahlroos)
JULKAISTU: Kansan Uutiset / Viikkolehti 17.2. 2012. (Hieman lyhennettynä)


Jos on tarpeeksi rikas Suomessa, saa takuuvarmasti mielipiteilleen mediatilaa, kuten Björn Wahlroos sai Hesarista kaksi kokosivua uusliberalistisille näkemyksilleen (HS 12.2. 2012).

Hänelle luonnollisesti kuuluu ”vapaassa maassa” oikeus mielipiteisiinsä, olivatpa ne kuinka vääriä tai heppoisia tahansa. Hänen yhteiskunnan tilasta olevat tietonsa olivat jo kymmenen vuotta sitten niin huonot, että vuonna 2001 hän kannatti ”vahingossa” 6000 markan perustuloa jokaiselle.

Tämä olisi nelinkertaistanut köyhimpien ostovoiman ja nostanut jopa 70 prosentilla heidän ostovoimaansa. Nykyrahassa tuo on kaksi kertaa korkeampi perusturvan taso kuin mitä Vasemmiston ajama 750 euron perusturva köyhille olisi.

Tällä tiedon tasolla Wahlroos viisasteli Hesarin jutussa köyhien ja heidän huonontuneen terveydentilansa syy-seuraus suhteesta: ”Ne , jotka eivät panosta terveytensä hoitamiseen, joutuvat syrjäytetyksi. Syy heikkenevälle terveydelle ei ole tulonjaon muuttuminen”. Tällä väitteellä hän halusi näpäyttää presidentti Tarja Halosta, joka oli jäähyväispuheessaan huolissaan lisääntyvästä köyhyydestä ja eriarvoisuudesta.

Köyhiä hän halusi kannustaa huonontamalla työttömyysturvaa ja nuorillekin oli oma kannustava viesti: ”että he ottaisivat *heikomman duunin* kuin 50 vuotta täyttänyt”. Wahlroos ei ilmeisesti tiedä, että yli 50 -vuotias ei Suomessa ota mitään duunia vastaan, kun he ovat jo rekrytoitavan työvoiman ulkopuolella.

Hänen pitäisi yritysjohtajana olla tästä hyvin tietoinen, koska hän on ollut ajamassa tuhatmäärin nuorempaakin henkilökuntaa Nordean pankkisaleista yhteiskunnan murheeksi.

Tekopyhästi hän vain totesi Hesarin haastattelussa, että ”Teknologia edistyy, ja se merkitsee, että tänään me pystymme tuottamaan saman palvelun erinomaisen paljon vähäisemmällä työvoimalla kuin 25 vuotta sitten, kun aloitin pankkiurani”.

Hän unohti mainita tuosta ”palvelusta” sen, että tänään asiakas on pakotettu pankin hinnoittelupolitiikan seurauksena palvelemaan itse itseään omilla rahoilla hankitulla tietokoneella ja omalla vapaa-ajallaan.

Näistä pankkisaleista syrjäytyneistä Wahlroos totesi vain hurskaasti: ”Probleema on tietenkin, että on edelleen ihmisiä, jotka eivät halua tai pysty sopeutumaan niin nopeasti kuin maailma muuttuu”.
Syy on siis hänen mielestään yksilön heikkoudessa, eikä siinä, että maailma on pääoman vapautumisen johdosta muuttunut sellaiseksi, että kaikille ei löydy tulevaisuudessa markkinaehtoista työpaikkaa.

Kirjoitin kirjan (Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä, Tammi 1989) jo silloin kun Wahlroosin pankkiura alkoi. Näinkään nopean tiedonvälityksen aikana kirjan viesti ei ole mennyt Wahlroosin tajuntaan, eikä hän ymmärrä, että työnsaanti ei ole enää työhaluista kiinni.

Hieman tukiopetusta Wahlroosille. Hän kehui haastattelussa, että ”Kapitalismi on järjestelmä, jossa kauppa on mahdollisimman vapaata ja jossa kuluttajien mieltymykset toisaalta ja tuottajien kekseliäisyys määräävät lopputuleman”.

Kuten Wahlroos jutussa todisti, ”70-luvulla myös taloustiede muuttui”. (Keynesläisyys muuttui monetaristiseksi l. uusliberalistiseksi ”kannustustaloustieteeksi”). Sen seurauksena koko maailman bruttokansantuote (BKT) kymmenvuotisjaksoilla tarkasteltuna hiipui (päinvastoin kuin taloustieteilijät ja Wahlroos uskottelivat) n. yhden (1%) prosentin tuntumaan sekä 80-luvulla että 90-luvulla. 60-luvulla kasvu oli vielä 4% ja 70-luvulla 2%.

2000-luvulla kasvu keinotekoisesti nousi kahteen (2%) prosenttiin vain valtavalla velkaantumisella ja velaksi kuluttamisella, kun pankinjohtajat väkisin ja vastuuttomasti tyrkyttivät lainoja jopa täysin luottokelvottomille henkilöille ja valtioille. Nyt kaikki teollisuusmaat ovat yli kolme kertaa BKT:nsa verran veloissa ja elvytykseen ei ole varaa.

Jos tätä velaksi kuluttamista ei olisi tapahtunut 2000-luvulla, maailman BKT:n kasvu olisi kahden prosentin kasvun sijasta ollut miinusmerkkinen.

Nyt Wahlroosin mainostama vapaa kapitalismi on teknologian avulla vienyt teollisuustyöpaikat (keskituntiansiot 25€/h) orjatyöksi Kiinaan ja tilalle ovat tulleet epätyypilliset palvelualojen ns. ”paskatyöpaikat” (keskituntiansio alle 10€/h ja viikkotyötunnit alle 30h) joilla ei enää elä. Näitä Wahlroos suosittelee nuorille.

Wahlroos, kuten kokoomuspuolue, pitää työttömyyttä itse aiheutettuna syrjäytymisenä, koska heiltä puuttuvat vain ”kannustimet työnhakuun” (liian hyvä työttömyysturva).

Älykkäänä miehenä Wahlroos varmaan osaa vastata, miksi kaikki Suomessa tehdyt työtunnit ovat samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten, vaikka Suomen BKT on kaksinkertaistunut ja vienti kolminkertaistunut eli kasvu on ollut EU-maiden ylivoimaisesti paras?

Wahlroosilta on tässä syrjäytymiskeskustelussa ja kadulle heittämiensä Nordean ja IF:in työntekijöiden kohdalla unohtunut myös Pankin tuottavuuden kasvun kääntöpuoli. Hän varmaan osaa loistavien kansantalouden opintojensa pohjalta selittää, kuinka pysähtyneillä markkinoilla tuottavuuden lisäys (Suomessa keskimäärin n. 3% vuodessa 20 viime vuoden aikana), lisää kaivattuja uusia työpaikkoja?

Todelliseksi farisealaiseksi Wahlroos heittäytyy todetessaan: ”vapaan ja menestyksellisen yhteiskunnan keskeinen ominaisuus on se, hänen omanvoitontavoittelunsa muodostuu kaikkien hyväksi”.

Funktionaalisessa tulonjaossa ei kuitenkaan ole näin käynyt. Palkansaajien osuus on pienentynyt parinkymmenen vuoden aikana 55 prosentista 45 prosenttiin. Yritysvoitot ja pääomatulot ovat kasvattaneet osuuttaan vastaavasti.

Wahlroos on vuosikausia pauhannut kireän verotuksen turmiollisuudesta koska se tuhoaa yrittäjyyden. Kokoomuksen toimesta kokonaisveroaste on 2000-luvulla vähentynyt 48 prosentista 42 prosenttiin. Progressiivisen veron osuus kerätyistä tuloveroista oli vuonna 1988 peräti 45 prosenttia. Nyt hädin tuskin 20%.

Jos tarkastelun kohteeksi otetaan kaikki työnantajien maksamat palkkaperusteiset työnantajamaksut (sotu-, eläke, ym. maksut) progressiivisen tuloveron osuus on enää seitsemän (7%) prosenttia! Erityisesti on kevennetty pääomatuloja, yritysverotusta ja työnantajamaksuja.
2000-luvulla yritysten taseet ovat kohentuneet tuntuvasti.

Kuluneiden 10 vuoden aikana veronalaisia osinkotuloja on Suomessa jaettu luonnollisille henkilöille 32,4 miljardia euroa ja veronalaisia luovutus- eli myyntivoittoja osin samoille henkilöille 28,5 miljardia. Lisäksi yritysjohtajille on maksettu nelisen miljardia euroa ”työsuhdeoptioina”. Näistä namusista ovat päässeet nauttimaan vain n. 10 000 rikkainta suomalaista.

Jos poliitikot olisivat ulosmitanneet veroina ja muina maksuina tuotannon kasvun suhteessa, valtion budjetin pitäisi olla nykyisen 50 miljardin euron sijasta 70 miljardia.

Wahlroos on jälkiviisaana oikeassa ainoastaan Kreikan kohdalla, kun hän ehdottaa sen ajamista maksukyvyttömyyteen ja kansainvälisen valuuttarahaston holhoukseen.

Minäkin ehdotin sitä jo kaksi vuotta sitten ( http://ariojapelto.blogspot.com/2009/03/ojapelto-lehtien-palstoilla.html#lamanennustaja ) julkisessa mediassa. Nykyisestä finanssikriisistä Wahlroos totesi ammattimiehen varmuudella alkuvuodesta 2009, ettei taloustaantumasta tule pitkäaikaista. Wahlroos arveli tuolloin tammikuussa, että Yhdysvaltain taloudesta saadaan jo tänä keväänä myönteisen kehityksen merkkejä.

Myöhemmin Yleisradion viestintäseminaarissa puhunut Wahlroos sanoi olevansa edelleen samaa mieltä. ”Taloudellisesti on itse asiassa erittäin vaikea keksiä malli tai looginen selitys, miksi tällainen laskusuhdannekriisi voisi jatkua erityisen pitkään. Me elämme markkinataloudessa, joka korjaa itsensä aika nopeasti. Saatte nähdä, että näin käy tälläkin kertaa”, hehkutti Wahlroos.
Yhdestä asiasta Wahlroos on hiirenhiljaa. Maailmanlaajuisesti pankkien taseissa muhii paljon suurempi ”pommi” kuin valtionveloissa. Yksikään talousprofessori, taloudellinen tutkimuslaitos, Suomen Pankin ekonomisti eikä taloustoimittaja ole uskaltanut ottaa julkisuudessa ongelmaa esille.
Virtuaalirahan suuruus on järkyttävän suuri. Der Spiegelin (50/2011) ja Järjestelypankki BIS:n tilastojen mukaan se on lähes 700 biljoonan dollarin suuruusluokkaa. Jos sitä verrataan reaalimaailmaan eli koko maailman BKT:hen, joka on nyt 70 biljoonaa dollaria, kuvitteellisen rahan määrä on kymmenen kertaa suurempi.

Tämä on sen suuruusluokan ongelma ja niin vakava, että Wahlroos, kaikki talousprofessorit ja pankinjohtajat ovat kollektiivisesti vaienneet siitä.

Wahlroos varmaan osaa selittää, mistä löytyy ns. ”hyvä haltija” joka taikasauvallaan hävittäisi ongelmajohdannaiset pankkien taseista. Jos niiden 700 biljoonasta dollarista (Amerikan triljoonaa) pitäisi hävittää arvonalennuksina 60- 90 prosenttia, eivät EU:n ja IMF muutaman sadan miljardin euron apupaketit riitä alkuunkaan kun tarvittaisiin satoja biljoonia. Islannin pankkien konkurssissa hävisi velkapapereiden arvosta 94 prosenttia.

Tämän johdosta pankkimaailmalla ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä ilman rysähdystä, jossa myös pankin osakkeenomistajat joutuvat ottamaan omistajavastuuta.

Amerikkalainen tutkimuslaitos Grail Research laski syyskuussa 2009, että veronmaksajien rahoja oli heitetty 20 biljoonaa dollaria (amerikan triljoonaa) pankkien ja yritysten pääomittamiseen ja elvytykseen. Sen jälkeen seuraavan kolmen vuoden aikana on törsätty turhaan ehkä 2-3 kertaa sama summa (kukaan ei tiedä tarkkaan) – siis lähes lähes koko maailman BKT:n verran.

Wahlroos on talouslehtien lemmikki. Talouselämä-lehti otsikoi: ”Ylivertainen Björn Wahlroos”. Kauppalehti laittoi vielä paremmaksi ja valitsi hänet ”Vuoden mieheksi” (v. 2000). Toimittaja hehkutti haastateltavaa: ”Wahlroosissa yhdistyvät äly, tyylitaju ja röyhkeys. Taistolaisuudesta parannuksen tehnyt mies, joka kymmenessä vuodessa teki miljardin omaisuuden, tavoitteellinen mies – Honey Bear – Finnish style”.

Älykkyys on vaikea asia. On todettu, että monet huippurikolliset ja pankkirosvot ovat älykkyysosamäärältään huippua. Myös Hitlerin kenraalikunnalla oli korkeat älykkyysosamäärät. He pystyivät tehtävissään huippusuorituksiin.

Kummallista vain on, että älykkyydestään huolimatta en ole huomannut edes taloustoimittajien käyttävän Wahlroosista määritelmää: ”Wise - Finnish style”.


Ari Ojapelto
Tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi

Luetuimmat

Kävijöitä