perjantai 23. maaliskuuta 2012

Reporadiosta S(t)asi-Studioon?

Esitelmä YLE:n -kritiikkiseminaarissa Arbiksessa 24.3. 2012 klo 12 – 16.

Ainakin vanhempi väki muistaa ns. ”Reporadion” vuosilta 1965-1972. Äärioikealla sitä pidettiin pelottavana esimerkkinä siitä, miten valtion radiomonopoli uhkasi joutua äärivasemmiston haltuun. Reporadio oli porvarilehtien antama pilkkanimi pääjohtaja Eino S. Revon johtamalle Yleisradiolle ja sen ns. informatiiviselle ohjelmapolitiikalle. Repo nousi Ylen johtoon presidentti Urho Kekkosen suosikkina.

Oikeiston mukaan ns. uusvasemmistolaiset toimittajat tekivät repiviä, perinteisiä arvoja ja demokratiaa halveksivia ohjelmia. Porvarien mukaan televisioteatterista tuli kommunistien tärkein propagandasolu.

Entä nyt? Onko Yleisradiosta tullut koko kansan puolueeton ja tasapuolinen journalismin malliesimerkki koko maailmalle?

Väittäisin, että heiluriliike on mennyt toiseen laitaan. YLE:n hallintoneuvostoa on vetänyt vuosikaupalla (30.6.2011 saakka) Kokoomuksen Kimmo Sasi. Hänen aseenkantajanaan toimi pitkään Velipekka Nummenkoski. Kun YLE:n johtopaikat oli saatu mieleiseksi, Nummenkoski siirtyi Jyrki Kataisen valtiosihteeriksi.

90-luvulla Kokoomuksen puoluesihteeri Aarne Kaila ujutettiin YLE:n johtoon. Hänen vanavedessään tuli myös Heikki Lehmusto sinne MTV:sta.

Hallintoneuvosto koostuu poliittisista päättäjistä, mutta YLE:n hallituksessa on pääasiassa liike-elämässä meritoituneita ja niiden etuja ajavia yritysjohtajia sekä kokoomuslaisia poliitikkoja.
Hallituksen puheenjohtajana toimii uusliberalistinen taloustohtori Kari Neilimo. Hän hankki sitä ennen SOK:n pääjohtajana Keskon kanssa kaupan monopolin (yhdessä 80% markkinaosuus) ja siten kaupan pienyrittäjiltä hävisi elintila. Samoin hävisi YLE:ssä toisinajattelijoilta mediatila.

Toimitusjohtaja Lauri Kivinen on ollut Kokoomuksen nuorten liiton jäsen ja Nokialla, tasapuolisuudestaan tunnetun Evalaisen, Jorma Ollilan alainen, YLE:n johtoryhmässä Olli-Pekka Heinonen on vastannut asia- ja kulttuuriohjelmista. Hän on se sama mies, joka myötävaikutti liikenneministerinä ollessaan, että Sonera osti Saksasta ”ilmaa” (eli 3G-oikeudet) 3,5 miljardilla eurolla mikä oli Suomen teollisuushistorian suurin virheinvestointi.

Nyt hän on puolestaan siirtymässä Jyrki Kataisen valtiosihteeriksi. Hän menee Nummenkosken tilalle tämän siirtyessä kokoomuksen pyöröovien kautta RAY:n toimitusjohtajaksi. Eli nyt kaikki tietävät, että jos tekee YLEssä Kokoomukselle riittävästi palveluksia, ne tullaan palkitsemaan hyväpalkkaisina virkoina valtionhallinnossa.

Uutis- ja ajankohtaistoimituksen vastaava päätoimittaja Atte Jääskeläinen ei ole julkisesti kokoomuksen jäsen, mutta osallistunut isokenkäisten salaisiin Bildenberg -ryhmän kokouksiin, joihin ei kutsuta muita kuin porvarillisen maailmankatsomuksen omaavia.

Uusi oikeistolainen komento on aikaansaanut sen, että reporadion aikaiset toimittajat on puhdistettu ja ”oikean asenteen” omaavat journalistit ovat päässet talossa valtaan. Heiluri on heilahtanut toiseen laitaan ja taaskaan ei voi puhua journalistisesta tasapuolisuudesta.

Miten tämä oikeistolaistuminen sitten näkyy päivittäisissä toiminnoissa?
Toimittaja Jyrki Räikkä on hiljattain haastatellut Ylen toimittajia, jotka kertovat (HS 27.5.2011), että “Johtoportaan linja on varovainen, jopa hysteerinen … tavattoman pienissä asioissa hierotaan yksityiskohtia”. Juttuja on hyllytetty ja leikattu monien toimittajien mielestä varmuuden vuoksi, koska toimituksen johto pelkää juttujen aiheuttamia reaktioita. 

YLE:n ansiokkain toimittaja Ari Korvola siirrettiin ajankohtaisohjelmien tuottajan vakanssilta MOT-ohjelman toimittajaksi, kun hän erehtyi penkomaan Matti Vanhasen “lautakasa” -jupakkaa. Hänen aiheesta tekemänsä jatko-ohjelmakin on hyllytetty ja hän sai johdolta “varoituksen”, kun kertoi ohjelman hyllytyksestä toisessa mediassa.

Myös YLE:n kokoomuslaisen toimittajan Petri Sarvamaan 2,5 vuoden työn tulos hyllytettiin Jyrki Richtin toimesta “journalistisin perustein”. Kun toimittaja alkaa tonkia liian isoja ja kiusallisia asioita, ei auta vaikka olisi kokoomuslainen. Siihen päättyi Sarvamaan YLE:n toimittajanura.
Omakohtaisiakin kokemuksia hyllytyksestä on. Olin yhtenä vakiokeskustelijana toimittaja Seppo Konttisen radio-ohjelmassa “Talousykkönen” vuosina 1998-1999. Muina vakiojäseninä oli tutkija Tuovi Allen Palkansaajien tutkimuslaitokselta ja Ilkka Lehtinen Tilastokeskuksesta.

Ohjelma oli suosittu, kunnes Konttisen esimies Olli Alho totesi hänelle. “Muuten ohjelma on hyvä, mutta tuo Ojapelto pitää vaihtaa” (käsky ilmeisesti ylemmältä taholta). Konttinen puolestaan oli sitä mieltä, että olin ohjelman väriläiskä muista poikkeavine mielipiteineni, joten hän ei suostunut siihen. Kun hän ei heti totellut, koko ohjelma lopetettiin. 

Olen harrastanut yhteiskunnallista talouskirjoittelua jo noin 30 vuotta. Siinä sivussa kirjoittanut muutaman kirjan. Tänä aikana olen törmännyt useasti tähän ”journalistiseen vapauteen” muun muassa YLE:ssä.

YLE:n vallanvaihdon jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että ”tietyistä asioista” ei saa kirjoittaa Suomessa kriittisesti. Toisinajattelijalle ei anneta yksinkertaisesti mediatilaa.
Esimerkiksi talousasioissa valitaan asiantuntijoiksi kokoomuslaisen maailmankuvan ja arvomaailman omaavat ”oikeat asiantuntijat”.

Professori Roope Uusitalo on todennut medioiden julkista mielipidettä manipuloivan asiantilan juuri ilmestyneessä Kansantalouden aikakauskirjassa otsikolla: "Suomalaisekonomistit mediassa" (3/2011). Siinä hän on listannut Helsingin Sanomien 20 eniten käyttämää talousasiantuntijaa viimeisten 20 vuoden aikana.

Tämä tutkimus on tehty pelkästään Hesarin aineiston pohjalta. Se edustaa muidenkin medioiden toimintaa ja vielä pahempaa se on YLE:n kohdalla, joka nykyisen finanssikriisin yhteydessä käyttää vielä pankinjohtajia ja Finanssialan keskusliiton asiantuntijoita aiheuttamansa kriisin ”asiantuntijoina".


Roope Uusitalon Top 20 talousosaajaa. (klikkaa suuremmaksi)


Top 20 on osumien määrällä mitattuna seuraava: Jukka Pekkarinen (456), Sixten Korkman (347), Antti Tanskanen (287), Jaakko Kiander (231), Pentti Vartia (172), Pasi Holm (162), Vesa Vihriälä (159), Pertti Haaparanta (113), Juhana Vartiainen (108), Pasi Sorjonen (98), Vesa Kanniainen (92), Pekka Sauramo (91), Erkki Koskela (90), Seppo Honkapohja (84), Pekka Sutela (80), Matti Pohjola (79), Markku Kotilainen (75), Jouko Ylä-Liedenpohja (63), Jouko Paunio (63), Matti Virén (50).
Tähän listaan lisäisin (epätieteellisten havaintojeni mukaan) vielä professorit Erkko Aution, Kari Neilimon, Paul Lillrankin, Klaus Kultin, Vesa Puttosen, Bengt Holmströmin, Jaakko Pehkosen, Risto Harisalon ja Mika Malirannan.

30 vuoden kokemuksella väittäisin, että ainakin 18 heistä on uusliberalistisia (friedmannilaisia ja monetaristisia) talousprofessoreita, jotka jo koko 90-luvun pauhasivat pääomamarkkinoiden vapauden puolesta.

Ainoastaan Pekka Sauramo ja ehkä Jaakko Kiander ovat ns. keyneslaisia, jotka kannattivat talouden poliittista sääntelyä.

Näistä vallassa olevien talousprofessorien osaamisesta on sanonut osuvasti (3.3.2012) television Ykkösaamussa eläkkeelle lähtenyt talousvaikuttaja Sixten Korkman. Haastattelijan ihmetellessä taloustieteilijöiden kyvyttömyydestä ennustaa ja nähdä tulevaa talouskehitystä, Korkman totesi seuraavasti: ”Taloustieteen alalle hakeutuu vain sellaisia ihmisiä, jotka ovat poikkeuksellisen tyhmiä”. Hänellä onkin ollut mielipiteelleen poikkeuksellisen hyvä näköalapaikka toimiessaan Etlan ja Evan toimitusjohtajana.


AO:n listaamat talousosaajat (klikkaa suuremmaksi)


Pahinta YLEn toimittajien ammattitaidottomuutta osoittaa se, että he eivät ole osanneet, eivätkä ymmärtäneet käyttää haastatteluissaan seuraavia talousprofessoreita, jotka ovat kritisoineet jo etukäteen pääomien vapautta: Heikki Patomäki, Matti Tuomala, Teivo Teivainen, Jan-Otto Andersson, Pentti Malaska, Jussi Pakkasvirta, Pekka Sauramo, Kimmo Alajoutsijärvi, Markku Kuisma, Pekka Tiainen, Lauri Holappa jne.

Lisäksi on suuri joukko talousosaajia, joiden tietotaso yltää hyvin (ja ylikin) professorien tietotasolle kuten: Esko Seppänen, Markku Ylönen, Oskari Juurikkala, Stefan Törnqvist, Teppo Eskelinen, Eero Taivalsaari, Jan Hurri, Kati Peltola, Veli-Antti Savolainen, jne.

On poliittinen valinta, kenet valitaan medioihin haastateltavaksi. Toimittaja saa sellaisia vastauksia, joita hänen oma (tai median johdon?) maailmankuva haluaa.

Toinen olennainen asia tiedonvälityksessä on mistä puhutaan ja mistä vaietaan. Lisäksi vielä se, mitä vallan ytimessä olevat päättäjät epävirallisissa salaseuroissa ja yhteyksissä sopivat.


 Mediapomo katuu. (Klikkaa suuremmaksi)


Esimerkiksi EU:hun liittymisen yhteydessä ei tasapuolisesta tiedottamista ollut tietoakaan. Kesällä 2010 MTV:n toimitusjohtaja Pekka Karhuvaara paljasti (IS 21.7. 2010) ja katui lähtöään medioiden yhteiseen EU-kampanjaan virheenä joka haisi pahalle.

Karhuvaaran mukaan EU-hankkeen primus motor oli Sanomien pääomistaja, ministeri Aatos Erkko. Hän soitti Turun Sanomien Ketosille ja Alma Median toimitusjohtajalle Karhuvaaran esimiehelle Matti Packalenille voisivatko he yhdessä kampanjoida EU:hun liittymisen puolesta.

Tarina ei kerro, oliko YLE:n johto soittolistalla. Uskoakseni hekin saattoivat päästä osallisiksi tästä Suomen rikkaimman mediamiehen epävirallisesta vaikuttamisesta. Kokoomuslaisessa ”hyväveli”-järjestelmässä hänellä oli suorat yhteydet Kimmo S(t)asiin ja Bildenbergin kautta Atte Jääskeläiseen.

Karhuvaara tilitti Porin Suomi Areenassa: ”Vaikka se olikin vain ilmoitus, niin siinä isot mediatalot, siis valtaosa suomalaisesta viestinnästä, asettui kimppaan jonkin yhteiskunnallisen ratkaisun puolesta. Juttu haisi tosi pahalle ja oli yhteiskunnallisesti väärin”.

Viime vuosina YLE on paukutellut henskeleitään lukuisilla kanava- ja muilla ohjelma- uudistuksilla. Niiden tarkoituksena on ollut edistää tiedon tason kohottamista sekä yhteiskunnallista ja kulttuurista sivistystehtävää.


YLE:n vuosikertomus: Ei kiellettyjä aiheita. (klikkaa suuremmaksi)


Vuosikertomuksessaan se vakuuttaa otsikkotasoisesti (s.12-13), että yhtiössä ”EI ole kiellettyjä aiheita”. Siinä yhteydessä se nostaa journalistiseksi huippuesimerkiksi Ajankohtaisen kakkosen ”Homoillan”. Siis homous on yhteiskunnan ajankohtaisin ja suurin yhteiskunnallinen ongelma.
Tiedonvälityksessä ei ole pelkästään olennaista mistä puhutaan vaan mistä vaietaan. Voisin konkretisoida sen pähkinänkuoressa siten, että kaikki sellainen tieto, joka horjuttaa vapaan markkinatalouden kokoomuslaista ideologiaa, on pannassa. Mitä tehokkaammin uusi tieto sitä horjuttaa, sitä varmemmin siitä vaietaan.


Virtuaaliraha / Reaalimaailma (klikkaa suuremmaksi)


Otan muutaman esimerkin, jotka ovat yhteiskunnallisesti huomattavasti tärkeämpiä kuin ”homoilta”. Nykyisen finanssikriisin yhteydessä olen yrittänyt saada Kansainvälisen järjestelypankki BIS:n tilastotietoja esille YLE:ssä. Olen lähettänyt A-Studioon, A-Talk-, A-Plus-, Ajankohtaiseen kakkoseen, MOT:n ja Aamutelevision toimitukseen oheista kuviota, josta vähän hitaampikin katsoja voi ensisilmäyksellä todeta, mistä finanssikriisi johtuu.

Sen lisäksi olen lähettänyt pilvin pimein muutakin tilastotietoa, jotta toimittajat voisivat kysellä haastateltavilta ns. ”asiantuntijoilta” oleellisia kysymyksiä. Kuviosta voi heti havaita, että pankkien itse luoman virtuaalirahan eli johdannaismarkkinoiden koko on yli kymmenen kertaa suurempi kuin reaalimaailman eli koko maailman Bruttokansantuote (BKT). Yksikään YLE:n toimittaja ei ihmetellyt jättimäistä kuplaa eikä lukuisista pyynnöistäni huolimatta ole tarttunut aiheeseen.

YLE:n ammattitaidosta kertoo se, että nykyisen finanssikriisin yhteydessä asiantuntijoiksi studioon on raahattu pankin ekonomisteja ja -johtajia, jotka ovat periaatteessa jäävejä kommentoimaan omassa asiassaan. Ammattitaitoa ei ole edes sen verran, että studioon olisi kutsuttu niitä talousajattelijoita jotka ovat varoittaneet tulevista ongelmista etukäteen.

Vaikka olen lähettänyt lähes kaikille YLE:n toimittajille sähköpostitse valmiita kysymyksiä, yksikään ei ole kysynyt, mitä pankeille tapahtuu, kun pankkien johdannaispapereiden kirjanpitoarvo alaskirjataan markkina-arvoonsa? Islannin pankkien konkurssien yhteydessä niiden arvosta 94% häipyi taivaan tuuliin. Pankkien oma pääoma pyörii vain 5-8 prosentin tuntumassa.

Ja edelleen heiltä on jäänyt tekemättä jatkokysymys näille pankin ”asiantuntijoille": Mitä pankeille tapahtuu, kun niiden taseet on ennen pitkää pakko kirjata alas markkina-arvoonsa? Nyt pankkien taseista on vasta alaskirjattu 1,5 biljoonaa ja sekin veronmaksajien rahoilla. Tarve olisi jo lähes 700 biljoonaa.


Pankkien alaskirjaukset ja pääomitukset (klikkaa suuremmaksi)


YLE:n toimittajat eivät uskalla pohtia, kuinka pitkälle näitä EU-valtioiden pelastusoperaatioita on järkevää jatkaa (Islanti, Kreikka, Irlanti ja Portugali), kun niiden loppumisesta ei ole mitään varmuutta (seuraavaksi, Italia, Espanja, Belgia, Ranska jne.). Ongelmanahan eivät ole ylivelkaantuneet valtiot, vaan niitä väkisin ja vastuuttomasti lainoittaneet pankit.

Amerikkalainen tutkimuslaitos Grail Research laski syyskuussa 2009, että veronmaksajien rahoja oli heitetty 20 biljoonaa dollaria (amerikan triljoonaa) pankkien ja yritysten pääomittamiseen ja elvytykseen. Sen jälkeen seuraavan kolmen vuoden aikana on törsätty turhaan ehkä 2-3 kertaa sama summa - siis lähes lähes koko maailman BKT:n verran. Tutkiva journalismi YLE:ssä on nukkunut prisessa ruususen unta.

EKP pitää pankkeja keinotekoisesti pystyssä antamalla pikavippejä veronmaksajien piikkiin yhden prosentin korolla kolmen vuoden ajaksi. Ensin annettiin vajaa 500 miljardia euroa ja heti perään toiset 500 miljardia.

Loppua ei näy, eivätkä poliitikot ole edes pankkien todellisesta tilanteesta tietoisia. Tuki- ja elvytysrahat ovat kuitenkin jo ”kankkulan kaivossa” ja niillä on ainoastaan hieman voitettu aikaa pankkien ongelmien piilottamisessa.

Kukaan YLE:n toimittaja ei ole kaivanut näitä BIS:n tilastotietoja julkisuuteen. EU:n rahamarkkinoiden ”vapauden”- ja YLE:n johdon ideologia on tärkeämpi, joten tämän ”vapauden” ikävistä kääntöpuolesta on parempi vaieta – Muidenkaan ei sovi kaivella ikäviä asioita, koska sillä voi olla Kataiselle poliittisia vaikutuksia.



USA:n velat kolme kertaa maan BKT (klikkaa suuremmaksi)


Lähes kaikki teollistuneet valtiot ovat veloissa yli kolme kertaa oman BKT:n verran kun mukaan lasketaan valtioiden, yritysten, osavaltioiden ja kotitalouksien velat. Kaikkien pitää nyt säästää.
Sillä on ikävä vaikutus ostovoimaan, kulutuskysyntään ja talouden kasvuun. Ensin pitää reaalimaailman tuotoista maksaa kolme kertaa BKT:ta suuremman velan korot, sitten yrittää lyhentää velkaa. Se alkaa olla ylivoimaista useimmille maille.

Kokoomuslaiset poliitikot ovat kehitelleet aivan absurdin ongelman ratkaisun. Nyt he ns. ”vastuullisuuden” nimissä vaativat valtioita (siis ylivelkaisia veronmaksajia) ottamaan pankeilta lisäävelkaa, jotta ne voisivat pitää nämä samat pankit pystyssä niiden itse aiheuttamastaan ongelmasta! Kokoomusvetoinen YLE on vielä tukemassa tätä vapaiden pääomien fundamentaalista uskomusta.

Tällä valtioiden säästämiskuurilla on kuitenkin ikävä seuraus. Tulevan romahduksen ja jättimäisen laman jälkeen toipuminen tulee olemaan entistä vaikeampaa. Pankinjohtajat ovat puristaneet kansalaiset jo valmiiksi kuiviin eikä heidän velkojaan tulla missään oloissa nollaamaan.


Työntekijöiden ja tuotannon kehitys (klikkaa suuremmaksi)

Toinen malliesimerkki YLE:n harhaisesta tiedonvälityksestä on käsitykset työllisyydestä. YLE:n taloustoimittajat ovat vuosikausia antaneet kritiikittä poliitikkojen ylläpitää valhetta, että "kasvu luo työpaikkoja".

Ei ole auttanut, vaikka olen jo vuosikymmeniä lähettänyt YLE:n taloustoimittajille työtunti- ja muita tilastoja. Heillä on ilmeisesti sisälukutaito ja luetun ymmärtäminen kadoksissa.

Tai sitten johdon pelko ja työpaikan säilyttäminen ja urakehitys on tärkeämpää kuin oikean tiedon jakaminen ja journalistinen oikeellisuus. Olen monesti kaivannut toimittaja Leif Salménin paluuta haastattelemaan päättäjiä. Nykyiset YLE:n toimittajat ovat häneen verrattuna hampaattomia puudeleita.

YLE.n toimittajat ovat pönkittäneet täystyöllisyyden illuusiota, vaikka jo yli 20 vuotta sitten kirjassani ”Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä?” (Tammi 1989) totesin sen olevan mahdotonta.

Kasvun pitäisi olla moninkertainen maailman BKT:n kokonaiskasvuun nähden, jotta se enää työllistäisi. Teollisuustyöntekijöiden tuotannon ja työntekijöiden kasvukäyrät erkanivat jo 70-luvulla lopullisesti toisistaan.
Suomi on hyvä esimerkki käsitteestä ”Jobbles growth”. Jo 80-luvulla (Ilman EU:ta) Suomi oli ”Euroopan Japani”. 90-luvun alun laman jälkeen Suomen talouskasvu oli EU-maiden paras (tuotanto kaksinkertaistunut, vienti kolminkertaistunut), mutta siitä huolimatta kaikki valtakunnassa tehdyt työtunnit ovat samalla tasolla kuin 90-luvun alussa.


Työtunnit (klikkaa suuremmaksi)


YLE:n toimittajat eivät tunne edes Okunin -lakia, joka keksittiin jo 50 vuotta sitten. Se tarkoittaa, että yhden prosentin työttömyyden pienentämiseen tarvitaan kolmen prosentin BKT:n kasvu.

Työllisyysasteen tilastoja on saatu keinotekoisesti kaunistelluksi kepulikonsteilla (työttömien määrittelyillä). Kokoaikaisten teollisuustyöpaikkojen (25 €/h) siirryttyä Kiinaan, tilalle on tullut palvelualojen epätyypillisiä ns. ”paskatyöpaikkoja” (alle 10 €/h), joilla ei enää elä.

Siitä kertoo tuore Etlan tutkijan Timo Nikinmaan selvitys: "Uusista työpaikoista 80 prosenttia on syntynyt aloille, joilla keskimääräinen tuntipalkka on pienempi kuin teollisuudessa". Siis tämän uuden ”puskurityövoiman” osuus on jo 40 prosenttia ja sen ostovoima ja verojenmaksukyky on olematon. Siitä on osin tullut tulonsiirtojen kohde. Silti toimittajat ja poliitikot peräänkuuluttavat työttömistä uusia yrittäjiä työttömyyden nujertamiseksi.

Kolmas ”Homo-iltaa” tärkeämpi asiasta, jota YLE:n toimittajat eivät käsittele, ovat yhteiskunnan verotulot. Koko 90-luvun valtion budjetti oli 200 miljardin markan (35 mrd€) tuntumassa. Jos valtio ja valtionvarainministeriön Martti Hetemäki ja Raimo Sailas perisivät verotuloja tuotannon kasvun suhteessa, verotulojen pitäisi nykyisen 50 miljardin euron sijasta olla 70 miljardia. Ei olisi mitään kestävyysvajetta ja loputtomia säästötarpeita.


Progressivisen tuloveron osuus kaikista henkilöveroista (klikkaa suuremmaksi)


Kokoomuksen toimesta kokonaisveroaste on 2000-luvulla vähentynyt 48 prosentista 42 prosenttiin. Progressiivisen veron osuus kerätyistä tuloveroista oli vuonna 1988 peräti 45 prosenttia. Nyt hädin tuskin 20%.

Jos tarkastelun kohteeksi otetaan kaikki työnantajien maksamat palkkaperusteiset työnantajamaksut (sotu-, eläke, ym. maksut) progressiivisen tuloveron osuus on enää seitsemän (7%) prosenttia! Erityisesti on kevennetty pääomatuloja, yritysverotusta ja työnantajamaksuja. Valtion tuloveron marginaaliveroprosentti oli 51% vuonna 1988. Vuoden 2011 taulukoissa korkein veroprosentti on 30%. Silti valtamediat ovat farisealaisesti äimistelleet tuloerojen syntyä.

YLE ja valtamediat ovat kritiikittä levittäneet kokoomuksen ja EK:n markkinoimaa ns. ”työllistävää verouudistusta”.

Sen mukaan jos yritys saa lievemmällä verotuksella kerätyksi enemmän voittoja, sillä on mahdollisuus investoida ja luoda uusia työpaikkoja. Taloustieteilijöiden teoriat näin väittävät, mutta toimittajat eivät ihmettele niiden toimimattomuutta tosielämässä?


Osingot ja voitot (klikkaa suuremmaksi)


2000-luvulla yritysten taseet ovat kohentuneet tuntuvasti. Kuluneiden 10 vuoden aikana veronalaisia osinkotuloja on Suomessa jaettu luonnollisille henkilöille 32,4 miljardia euroa ja veronalaisia luovutus- eli myyntivoittoja osin samoille henkilöille 28,5 miljardia. Lisäksi yritysjohtajille on maksettu nelisen miljardia euroa ”työsuhdeoptioina”.

Koska puolet pörssin osakkeista on ulkomaisten spekulanttien omistuksessa, suomalaisten työntekijäin hedelmät (osingot) menevät verottomasti hallintarekisterien avulla Suomesta pois. Niilläkin verorahoilla paikattaisiin valtion kestävyysvajetta melkoisesti.

Pörssiyritykset ovat myös ostaneet miljardikaupalla omia osakkeitaan eivätkä investoineet, jotta johtajien optiot toteutuisivat. Esimerkiksi pelkästään Nokia on 2000-luvulla ostanut omia osakkeitaan yli 18 miljardilla ja mitätöinyt ne.

Jorma Ollila on tämän tästä juossut A-Studiossa, mutta näistä rahoista YLE:n toimittajat eivät ole uskaltaneet kysyä. Olisikohan kannattanut niillä miljardeilla kehittää symbian -käyttöjärjestelmää, ettei olisi tarvinnut myydä suomalaista insinööriosaamista ja työpaikkoja Microsoftille?
Myös pörssin ulkopuolella olevat yrittäjät kuittasivat 12 miljardia euroa täysin verottomasti vuosien 2005-2011 välillä.

Kotimaisiin investointeihin on mennyt vähemmän kuin yritysten vuosittaiset poistot (koneiden ja rakennusten kuluma). Jos on investoitu, on ostettu kilpailevia yrityksiä tai investoitu ulkomaille. Sinne on luotu jo yli 300 000 uutta työpaikkaa.

Enää ei edes tiedetä, mikä yhtiö on ”suomalainen” ja mikä on tilastoissa ”Suomen” vientiä. Kymmenen vuotta sitten ulkomaisten konsernien osuus Suomen viennistä oli 10 prosenttia. Nyt se on jo kolminkertainen. Niinpä suurin Suomesta vientiä harjoittava vieras maa on Yhdysvallat. Sikäläisten yhtiöiden osuus Suomen viennistä on jo 5,6 prosenttia.

Ulkomaankaupastamme kotimaisten konsernien osuus (tosin osakkeiden enemmistö voi olla rajojemme ulkopuolella) on sentään vielä 60 prosenttia.

Ja vielä yksi esimerkki YLE:n taloustoimittajien henkisestä laiskuudesta. Kaikki tutkimuslaitokset, poliitikot ja jopa AY -johto vakuuttaa kuin yhdestä suusta, että tuottavuuden kasvattaminen on Suomen talouden pelastus. Kaikki mediat toistavat samaa mantraa kuin yhdestä suusta.

Yksikään taloustoimittaja Suomessa eikä Ylessä ole uskaltautunut tutkimaan asian kääntöpuolta vaikka olen heitä siihen usuttanut. Ei vaikka olen sähköpostitse lähettänyt heille kaikille aiheesta dataa ja graafia pilvin pimein. Yksikään YLE:n taloustoimittaja ei ole voinut jäädä siitä osattomaksi. Kukaan ei ole uskaltautunut aiheen kimppuun. Onko se luikuruutta vai ammattitaidottomuutta?


Maailman BKT:n kasvu

Valtamediat eivät ole myöskään kertoneet, että maailmanlaajuisesti BKT:n kasvu on jostakin käsittämättömästä syystä hyytynyt (kymmenvuotisjaksoilla tarkasteltuna). 60-luvulla kasvu oli vajaa 4%, 70-luvulla runsas 2%, 80-luvulla reilu 1%, 90-luvulla 1%.

Nyt 2000 on ollut pientä parin prosentin keinotekoista ja väliaikaista kasvua, koska kaikki ovat eläneet velaksi, niin valtiot, yritykset kuin yksityiset kansalaisetkin. Teollisuusmaiden kokonaisvelan kasvu vuosina 2000-2008 oli 40 000 miljardia dollaria!

Pääomien vapautuessa meille luvattiin taloustieteilijöiden ja kokoomuksen suulla parempaa BKT:n kasvua ja sitä kautta kaivattuja työpaikkoja. Toisin on kuitenkin käynyt.

Velkojen takaisinmaksu ja tulevien konkurssikypsien pankkien pääomittaminen eivät tiedä hyvää tulevalle BKT:n kasvulle, josta taitaa tulla tulevina vuosina minuusmerkkisiä.

Työllisyyden kannalta tämäkin 2000-luvun pieni velkavetoinen (2%) BKT:n kasvu pyyhkiytyy pois, koska tuottavuuden kasvu (automaatio, tietokonepohjaiset itsepalvelujärjestelmät ja matalapalkkatuotanto) hävittää lisätyövoiman tarpeen. 


Tuottavuuden kehitys

Professori Matti Pohjolan mukaan Suomessa tuottavuus on kasvanut viime vuosikymmeninä keskimäärin n. 3%. Muissa teollisuusmaissa 1-2% (koska tehtaiden käyntiaste on ollut alhainen) mutta kehittyvissä maissa 5-6% (teknologian lähtötaso siellä alhaisempi). 

Tuottavuuden nousun seurauksena Suomen markkinaehtoiset työtunnit ovat samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten, vaikka BKT on kasvanut kaksinkertaiseksi, vienti kolminkertaistunut ja kasvuvauhti on ollut EU-maiden paras. Kukaan YLE:n taloustoimittaja ei ole ihmetellyt, miten pysähtyneillä markkinoilla tuottavuuden lisäys luo uusia työpaikkoja?

Tässä vain muutama yhteiskunnallisesti “Homo-iltaa” tärkeämpi asia, joista YLE:ssä ei saa puhua. Ei se ainakaan osoita hyvää ja kriittistä journalismia, jonka peruspiirteitä ovat haastaminen ja vallitsevien totuuksien kyseenalaistaminen.

En millään voi uskoa, että kaikki taloustoimittajat olisivat niin selkärangattomia ja ammattitaidottomia, etteivät ymmärtäisi mistä on kysymys. He ovat vain pelkureita, jotka eivät työpaikkansa menettämisen pelossa uskalla avata sanaista arkkuaan.

Koska YLE on muuttunut Reporadiosta S(t)asi studioksi ja on nyt kokoomuksen ohjauksessa, vapaaksi päästetyn markkinaideologian toimimattomuutta ei sovi epäillä. Kokemukseni mukaan mielipiteiden vapaudesta päätettäessä avainasemissa ovat toimituksen esimiehet. YLE ei ole nytkään demokraattisessa valvonnassa. 

Ylen lupamaksu on tuonut sille merkittävän ongelman. Se on joutunut totiseen kilpailuun katsojista mainosrahoitteisten kanavien kanssa. Niiden yhteinen katsojamäärä on suurempi kuin YLE.n omien kanavien.

YLE on joutunut turvautumaan samoihin arveluttaviin ohjelmaformaatteihin joilla mainosrahoitteiset kanavat haalivat katsojia ja kuulijoita. Katsojia haetaan Martin&Scumann:in lanseeraaman käsitteen ”tissiviihde” avulla. He valaisivat käsitettä kirjassa ”Globalisaatioloukku” . 

Siinä kerrotaan 20:80 yhteiskunnasta. On syntymässä yhden viidesosan yhteiskunta, jossa neljä viidesosaa jää palkkatyön ulkopuolelle ja kansalaiset pidetään rauhallisena ns. ”tissiviihteen” avulla. Aivan kuin roomalaiset pidettiin rauhallisina sirkushuveilla ja gladiaattorinäytöksillä.
Tästä kehityksestä edesmennyt kirjailija Arto Salminen on tehnyt valaisevan
kirjan: ”Kalavale”. Siinä hän on kehitellyt Neloskanavalle kuvitteellisen pudotuspeliohjelman nimeltä ”Auschwitz”, jossa kelkasta pudonneet työttömät laitetaan rahanhimo silmissä vankilaoloissa kiduttamaan toisiaan yhä kovenevilla sähköiskuilla. Hänen esittämänsä visiot ovat todellisuutta jo nyt.

Karmeata todellisuutta on, että myös YLE:n erilaiset pudotus- ja ”viimeinen pari uunista ulos” -kilpailut ovat tehneet Arto Salmisen kuvitteellisen ja varoittavana esitetyn kilpailun moraalisesti hyväksyttäväksi.

Hesarin Nyt-liite teki joku vuosi sitten gallup-haastattelun tavallisilta ihmisiltä, pitäisivärkö he kyseistä pudotuskilpailua hyväksyttävänä? Samoin kysyttiin, osallistuisivatko he itse siihen, jos olisivat työttöminä? Viisi kuudesta ei nähnyt mahdollisessa ”Auschwitz”-ohjelmassa, mitään moraalista ongelmaa. YLE on onnistunut kasvattamaan katsojansa todella ”vapaamielisiksi”. Muutenkin kuin vain Homo-ohjelmissa.

Tämä YLE:n viihteellistyminen on vienyt samalla sen uskottavuutta. Valtamedian pitäisi olla vallan vahtikoira ja neljäs valtiomahti. Siitä on tullut vallan sylikoira tai itse asiassa siitä on tullut sen vetojuhta ja yhteistyöelin.

Median viihteellistämisestä on kirjoittanut Venla Hiidensalo esikoiskirjassaan ”Mediahuora”. Hiidensaloa referoi Hesarin toimittaja Hanna Syrjälä osuvasti: ”Hän (Hiidensalo) sanoi lehtien haluavan nykyään tirkistelyä tarjoavia tarinoita, joissa on onnellinen loppu. Tämä pätee televisioonkin. Kipeitä asioita käsitellään, mutta miellyttävällä tavalla. Tyypillinen on keskusteluohjelma, jossa ihminen kertoo laman vieneen omaisuuden tai kodin tulipalo, mutta nyt vaikeudet on voitettu ja korkeintaan pieni haikeus välillä vaivaa (…) vaikeuksiin joutuneista näytetään kasvot, kun kovia kokenut pystyy kertomaan tarpeeksi vakuuttavasti, että vaikeudet korjasivat hänen arvomaailmansa aiempaa terveemmäksi”.

Ylen Voimala-ohjelmassa uusliberalistinen talousprofessori Paul Lillrank pääsi EVA:n mannekiinina todistamaan, että köyhyys ja rikkaus on ihmisen omaa syytä. Rikas on ansainnut vaurautensa, köyhä ei ole tehnyt mitään. YLE:n kokoomuslaisessa ohjelmapolitiikassa ”lumevapaus” –ideologiaan ja rakenteellisiin muutosten tuomiin ongelmiin ei sovi puuttua.

Nyt YLE on kilpailun pakkoraossa luopumassa kulttuuri- ja kasvatustehtävästään. Viimeksi YLE:n Puhe-kanavaa on haluttu ns. ”nuorentaa”. Vakavan puheohjelman tilalle on tulossa mutu-pohjaista lässytystä ja urheilu-ohjelmia eli kaupallisia viihdeohjelmia.

YLE karsii samalla kantaaottavia keskusteluohjelmiaan, vaikka juuri ne sopisivat hyvin YLE Puheen uuteen profiiliin. Poleemisten puheohjelmien määrä romahtaa tänä vuonna, kun Markku Heikkinen, Kirsi Virtanen ja Suoraa puhetta - ohjelma vaikenevat. Myös Tuomas Enbuske vaikenee.
Oikeusneuvos Lauri Lehtimaja puuttui aiheellisesti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla (12.1. 2012) Ylen muuttumista ”hömppäkanavaksi”. Hän oli otsikoinut kirjoituksensa: ”Yle laiminlyö sivistystehtävänsä”.

Oikeusneuvos kummasteli: ”Korkeatasoiset asiaohjelmat on Ylen puhekanavan uudistuksessa yhtäkkiä korvattu urheilulla ja hömppäviihteellä. Perusteluksi on ilmoitettu, että Yle haluaa tavoittaa uusia kuuntelijoita, etenkin nuoria aikuisia. On siis lähdetty kilpailemaan kaupallisten radiokanavien kanssa jälkimmäisten ehdoilla”.

Lehtimaja jatkoi: ”Yleltä näyttää unohtuneen sen lakisääteinen tehtävä julkisten palvelun ohjelmistotuottajana. Lain mukaan Ylen pitäisi ohjelmatoiminnassaan ottaa huomioon myös sivistysnäkökohdat sekä tarjota kuuntelijoilleen mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen”.
Oikeusneuvos jatkoi ripitystään: ”Ennen vuodenvaihdetta Yle Puhe täyttikin tämän tehtävänsä oivallisesti. Nyt siitä on vain haikea muisto. Eikö Suomessa ole todellakaan tilaa BBC Radio 4:n kaltaiselle asiapuhekanavalle?”.

Jos katsoja- ja kuuntelijamäärät ovat YLE:lle ainoita kriteereitä eikä sivistys, pitää mennä ilmeisesti kuulijakunnan toiveiden mukaan. Internetissäkin kolme eniten käytettyä hakusanaa on: ”Pillu, porno ja seksi”. Eiköhän näillä aiheilla katsojaluvut kohene. Sivistyksen kohenemisesta en ole aivan varma.
YLE:lle tuo ”Homo-ilta” oli vuosikertomuksen mukaan vuoden journalistinen kohokohta, joten sillä linjalla jatkettiin myös presidenttivaalien tenttikyselyissä. Presidentin puolison valinta ja esittely oli melkein tärkeämpi kuin itse presidenttiehdokkaiden.

Kysymyspattereihin ei luonnollisestikaan kuuluneet edellä esitetyt työttömyyteen liittyvät kysymykset, vaikka olen heille niitä tarjosin. Ei, vaikka massatyöttömyys on ollut teollistuneiden maiden suurin ongelma jo 20-30 vuotta.

Presidenttivaaleissakin Yle osoitti johdonmukaisesti journalistista ns. ”puolueettomuutta”. Presidenttiehdokas Sauli Niinistöä tentittäessä katsojakyselijäksi oli valittu ja kutsuttu puolueettomaksi tunnettu Lenita Airisto. Hän, yllätys, yllätys, kyseli myötäsukaisesti ”globalisaation positiivisista vaikutuksista”. Ihme, ettei Ylen ohjelmajohto kutsunut kampanjapäällikkö Taru Tujusta haastattelemaan Niinistöä. Yleensä journalismin perussääntöihin kuuluu, että kyselijäksi tulisi valita vastapuolen edustaja.

Sama journalistinen yksipuolisuus toistuu säännönmukaisesti muissakin asiaohjelmissa. Esimerkiksi Aamutelevision Euroopan talouskriisistä keskusteltaessa Jälkiviisaat -ohjelmassa on ollut usein kaksi pankki-alan edustajaa ja ns. ”kriitikkona” Kauppalehden päätoimittaja.

Nordean Leena Mörttinen ja Finanssitarkastusviraston Piia-Noora Kauppi ovat kilvan ja kritiikittä saaneet syyttää poliitikkoja ”kykenemättömyydestä ja päättämättömyydestä” hoitaa velkakriisiä. Ei Kauppalehden Aarno Ahosniemi eikä YLE:n toimittaja mitenkään protestoineet. Pankkimaailman edustajathan tarkoittivat, että veronmaksajien rahoja pitäisi lapata loputtomasti ja miljardikaupalla pankkimaailman vastuuttomasti itse itselleen luomaan ”mustaan aukkoon”.

Aamutelevision johdolta oli ilmeisesti unohtunut Piia-Noora Kaupin taustat. Joku vuosi sitten Suomen pörssistä jo 40 prosenttia osingoista ohjautui hallintarekistereiden kautta verokeidasmaissa oleviin postilaatikkofirmoihin verottajan ulottumattomiin.

Kun EU yritti taannoin saada moista moraalittomuutta kuriin, silloinen Kokoomuksen euroedustaja Piia-Noora Kauppi toimi sen komitean puheenjohtajana joka vesitti koko yrityksen. Moisesta ”rikkaiden välittämisestä” hänet palkittiin hyväpalkkaisella vakanssilla Finanssialan keskusliitossa.
Olen jo vuosia viestinyt kaikkiin YLE:n toimituksiin, että jos keskustelijoina on 2-3 henkeä, ainakin yhden heistä tulisi olla toisinajattelija. Se kuuluu alkeellisimpiin journalismin perussääntöihin. Olen myös lähettänyt listoja toimituksiin mahdollisista henkilöistä.

YLE:n johdon pitäisi myös tutustua ETYJ:n vaalitarkkailijoiden vuoden 2011 eduskuntavaalien loppuraporttiin. Siinä todettiin mm. että vaalirahoitus pitäisi ulottaa myös pienpuolueisiin ja erityisen tärkeää, että ne pääsisivät isojen puolueiden kanssa julkisrahotteisen median kuten YLE:n puoluetentteihin. Muuten todellisten vaihtoehtojen esittäminen jää kansalta suurelta osin näkemättä.
Nyt Kokoomuksen, Demareiden ja Keskustan näkemykset ovat niin lähellä toisiaan, että on aivan sama, mikä niistä on vallassa. Vaihtoehdottomuus ei ole demokratiaa.

Nyt YLE:n n journalismi on kaukana moniarvoisesta journalismista. Reporadiosta on tullut S(t)asi studio, vaikka Sasi ei enää olekaan YLE:n Hallintoneuvoston puheenjohtaja –kokoomuslainen henki elää. Käytännössä ollaan vallanpitäjien liikkeelle laskemien informaatiovirtojen vedenpuhdistamoja ja tiedon jätevesien suodatuslaitoksia.

Lopuksi tasapuolisuuden nimissä joitain kehujakin. Vaikka YLE:n oma korkeatasoinen dokumenttituotanto on lähes täysin loppunut toimittaja Timo-Erkki Heinon siirryttyä eläkkeelle, hänen erinomaiset dokumenttinsa löytyvät onneksi elävästä arkistosta.

YLE:n Ulkolinja- ja Dokumentti-osasto on kuitenkin ostanut ulkomailta erinomaisia dokumenttiohjelmia. Niistä vain muutaman viimeaikaisen mainitakseni: Pankki maailman valtiaana, Velkataakka, Sisäpiirin homma, Kiinalainen haaste, Sokkihoito, Kiina- viimeinen veturi, Kylmä Saaga jne. Valitettavasti niitä ei löydy elävästä arkistosta, vain kuukauden ajan Areenasta. Näiden dokumenttien esitysoikeuksien ostamiseen YLE voisi panostaa urheiluohjelmien sijasta. Urheilu ei ole enää urheilua vaan monikansallista viihdeliiketoimintaa.

Jokunen dokumentti on myös suomalaistoimittajien tekemä kuten: Marco Lönnqvistin Roskapankkimaa, Vesa Toijosen Konkurssivaltio, Eero Ojanperän Markkinadiktatuuri, Pertti Pesosen Obama blues ja Dollarihymy hyytyy jne. Vallitettavasti ne ovat yhä harvinaisemmaksi käyvää herkkua.

Kirjoitin vuonna 2004 useammassakin mediassa otsikolla ”Onko älymystö heräämässä henkiin” ( http://ariojapelto.blogspot.com/2010/08/alymysto-heraamassa-henkiin.html ), jossa peräänkuulutin intellektuelleja tekemään uutta osallistuvaa teatteria. Reporadion lopettamisen yhteydessähän kokoomuslainen uusi johto lopetti YLE:n osallistuvan TV-teatterin, koska piti sitä kommunistisen propagandan levitysvälineenä.

Edesmennyt Reko Lundan (Tarpeettomia ihmisiä, Ihmisiä hyvinvointivaltiossa) aloitti uuden buumin, jolle on tullut runsaasti jatkoa. Arto Salminen (Varasto, Paskateoria), Juha Jokela (Esitystalous), Sirkku Peltola (Suomen hevonen- trilogia), Susanna Kuparinen (Eduskunta), Kari Heiskasen ohjaama Enron, Esa Leskinen ja Sami Keski-Vähälä (Euroopan taivaan alla, Jatkuvaa kasvua) vain muutaman mainitakseni ja joita on tullut katsotuksi. YLE:n johto ei ole sentään kyennyt estämään talon ulkopuolista kulttuuritoimintaa.

Kalvo Nro 14. Yleläisen nettitilitys

Siis lähes kaikki merkittävä dokumentti- ja teatterituotanto on ulkoistettu YLE:n ydintoiminnoista ja rahat on laitettu hömppään, humppaan ja urheiluun.
Kun olen kysellyt joiltakin arvostamiltani toimittajilta, mikseivät he tee juttuja esittämistäni tärkeistä aihealueista, he ovat luottamuksellisesti vastanneet, ettei nykyinen johto hyväksy ohjelmien tekoa kokoomusjohdolle kiusallisista aiheista.

- Kiitoksia tarkkaavaisuudesta

Ari Ojapelto
Tietokirjailija
Ari.ojapelto@taloverkot.fi

Luetuimmat

Kävijöitä