sunnuntai 14. elokuuta 2011

Sähköpostikeskustelu Talous-Sanomien keskustelu-palstalla yrittäjyydestä: Kevätsalo / Ojapelto / Kanniainen


Keskustelut: Sunnuntaidebatti: Talous-Sanomat 26. 2. 2006
Alkuperäinen linkki:
http://www.taloussanomat.fi/keskustelut/?threadID=18610&offset=60

1. VAIHE: / Kevätsalo:

"Väestön vauraus ei riipu yrittäjien määrästä"
Kaikki rakastavat yrittäjiä. Vasemmistoa myöten kaikki hokevat kuorossa yrittäjyyden mantraa. Tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta juuri siksi, että yrittäjätoiminta vähenee ja palkkatyö yleistyy, kirjoittaa valtiotieteen tohtori Kimmo Kevätsalo.
Helsingin Sanomat


2. VAIHE: / Ojapelto:

Valtiotieteen tohtori Kimmo Kevätsalo referoi poleemisesti pian ilmestyvää kirjaansa Työelämän valttikortit Sunnuntaidebatti-kirjoituksessaan (HS 26. 2.). Kirjoitus ampui ansiokkaasti alas yrittäjäjärjestöjen ja poliitikkojen ylläpitämän mantran, että yrittäjien määrän kasvu poistaisi työttömyyden. Kevätsalon otsikko "Väestön vauraus ei riipu yrittäjien määrästä" oli provosoiva mutta totta. Paras esimerkki siitä on Yhdysvallat, jota pidetään yrittäjyyden mallimaana. Siellä muihin teollisuusmaihin verrattuna palkansaajia on paljon ja yrittäjiä vähän. Kevätsalon kirjoituksen loppukaneetti on kuitenkin arveluttava: "Sattuu nimittäin olemaan niin, että tulevaisuus näyttää valoisalta juuri siksi, että yrittäjätoiminta vähenee ja palkkatyö yleistyy. Niin tapahtuu kaikkialla, missä valtiot tai alueet vaurastuvat", hän kirjoitti. Väite pitää paikkansa vain sillä reunaehdolla, että yritys on monikansallinen ja on jo onnistunut saamaan tuotanto- ja palvelumarkkinat haltuunsa. Näinhän on juuri Yhdysvaltojen kohdalla, jolla jo on maailmanlaajuiset palvelumarkkinat hallinnassaan. Sinne ei enää suomalaisella pikkuyrittäjällä ole asiaa. Kevätsalo ei puhu sanallakaan yrittäjyyden tärkeimmästä komponentista -- ostovoiman maailmanlaajuisesta kehityksestä. Kehittyneissä maissa kaksi kolmasosaa työntekijöistä saa toimeentulonsa palvelualoilta. Niiden osuus maailmankaupasta on vain yksi kolmannes. Teollisuusmaiden massatyöttömyys johtuu teollisuustuotannon automatisoitumisesta ja teknologian mahdollistamasta tuotannon siirtämisestä matalapalkkamaihin. Nyt tätä palvelutuotannon työllistymistä syö sama kehitys kuin tavaratuotannossa on jo tapahtunut. Internet-pohjainen itsepalvelutuotanto vie loputkin työpaikat Kevätsalon mainostamista vielä "vauraista maista". Palvelualoiltakin viedään palveluja ja jopa suunnittelua ja tutkimustoimintaa matalapalkkamaihin. Tilannetta pahentaa vielä se, että palvelut ovat aina alisteisia tavaratuotannolle. Yksityisistä palvelualojen yrityksistä kaksi kolmasosaa palvelee yrityksiä ja vain joka kolmas yksityisiä kuluttajia. Ilman teollista tuotantoa ei ole palveluyhteiskuntaa. Markkinatalouden liiketoiminnan logiikka ja sijoittajien ahneus pakottavat nämä Kevätsalon hehkuttamat "yrittäjämäiset" ollilat ja muut pääoman juoksupojat etsimään kaikin keinoin maksimaalista tuottoa sijoituksilleen. Nämä "yrittäjämäiset" pätkätyöläiset kuten Vanhanen ja muut ymmärtämättömät poliitikot eivät enää "vapauden ideologian" hurmiossaan pysty asettamaan globalisoitumiselle mitään pidäkkeitä ja huolehtimaan siitä, että tuottavuushyödyt jaettaisiin myös massojen ostovoimaksi kansalaisille, eikä vaan harvalukuisille sijoittajille. Kun tuotanto ja palvelut siirtyvät matalapalkkamaihin, saadaan toki uutta ostovoimaa, mutta se on vain murto-osa aiemmasta. Suomessa kuten kaikissa kehittyneissä teollisuusmaissa tuottavuus kasvaa nopeammin kuin markkinat. Siksi vauraus ja työpaikat eivät kasva enää teollisuusmaissa ja matalapakkamaissakin vain marginaaliselle porukalle. Sielläkin vain hetkeksi, kunnes tuotanto tai palvelut siirretään olliloiden toimesta seuraavaan vielä köyhempään maahan. Väestön vauraus ei todellakaan riipu yrittäjien määrästä, mutta ilman yritystoimintaa ei taatusti ole myöskään vaurautta. Siksi Suomessakin Kevätsalon mainitsemat naisten yhden ihmisen matalapalkka-alan pikkuyritykset ovat ainoa mahdollisuus sinnitellä työttömyyden ja yrittäjyyden välimaastossa. Tästä teknologian mahdollistamasta globaalista kehityksestä Kevätsalo on aivan hiljaa samoin kuin koko ammattiyhdistysliike. Ari Ojapelto Espoo ari.ojapelto@taloverkot.fi

3. VAIHE: / Kanniainen:

Kevätsalon neronleimaus, ettei yrittäjiä tarvita, koska kannattavampaa on olla palkkatyössä, on aivan yhtä nerokas kuin se, ettei saastuttavia voimalaitoksia tarvita, koska kaikki voivat ottaa sähkön töpselistä.

Valtiotieteen tohtori Kimmo Kevätsalon (HS 26..2.) mukaan ”tulevaisuus näyttää valoisalta juuri siksi, että yrittäjätoiminta vähenee ja palkkatyö yleistyy”. Kevätsalon logiikan mukaan maan tulevaisuus siis olisi parhaiten turvattu, jos maassa ei toimisi yrittäjiä lainkaan. Olisi vain palkkatyöläisiä. Missä nämä työllistyisivät, jos ei olisi yrityksiä ja yrittäjiä? Kun Kevätsalon mukaan työllisyys, korkea tuottavuus ja väestön vauraus eivät ole yhteydessä yrittäjyyteen, jossain mättää? 1990-luvun laman pahimpana vuotena yrityksiä kaatui vuodessa yli 5 prosenttia yrityskannasta. Yritysten lukumäärä supistui 218.000:sta 185.000:een. Palkansaajista yli 20 prosenttia joutui työttömäksi. Osa näistä on vieläkin pitkäaikaistyöttömiä. Kun Kevätsalo mainitsemissa Meksikossa, Turkissa ja Kreikassa ”yrittäjiksi” luetaan kaikki ammatinharjoittajat ja muut itsensä työllistäjät, on toki saatavissa ”tutkimustulos”, että yrittäjyys on ”vahvinta” juuri alemman tulotason maissa ja että maat siksi olisivat köyhiä. Kevätsalo ymmärtää kuitenkin yrittäjyyden merkityksen väärin. Lukumäärää tärkeämpää ovat yrittäjyyden dynaamiset vaikutukset, innovatiivisuus. Paneeko Kevätsalo kaiken toivonsa suuryhtiöihin? Visio on kovin staattinen. Yrityksillä on elinkaari. Suuret alkavat pieninä. Myös Bill Gates aloitti pienyrittäjänä. Yrittäjien pienestä työvoimaisuudesta ei tule tehdä sitä johtopäätöstä, jonka Kevätsalo tekee. Onko Kevätsalo todella sitä miltä, että Nokian vanaveteen syntyneet sadat hightech -yritykset ovat Suomelle taakka ja että vakiintuneista yrityksistä irtaantuvat ”spinoffit” eivät olisi maalle arvokkaita? Kevätsalo aliarvioi yrittäjyyden merkityksen kansantaloudelle. Bkt:stä pk-sektori tuottaa noin 40 prosentista. Yrittäjällä on kyky työllistää niitä, jotka eivät yrittäjäriskiä itse kykene kantamaan. Palkanmaksaja on aina joku yritys tai yrittäjä. Yksikään palkansaaja ei ole luonut omaa työpaikkaansa. Aina sen on luonut joku yrittäjä tai yritys. 60 prosenttia yksityisen sektorin työpaikoista Suomessakin on niiden pk -yrittäjien luomia, joille Kevätsalo ei löydä roolia. Kevätsalo ehkä rajaa yrittäjyyden itsensä työllistäjien ja ammatinharjoittajien luokkaan meksikolaiseen ja kreikkalaiseen tapaan. On suhteellisen riskittömiä itsensä työllistämisen muotoja, mutta useimmilla aloilla yrittäjyys merkitsee riskinottoa. Uusista yrityksistä puolet menee konkurssiin tai muutoin poistuu viiden ensimmäisen toimintavuoden aikana hyvinäkin vuosina. Työttömillä on yhteiskunnan järjestämä työttömyysturva. Yrittäjyysriskiä vastaan sen sijaan ei ole vakuutusta eikä voikaan olla. Muutoin oltaisiin sosialismissa. Palkansaaja voi hyvin, jos yritys voi hyvin. Vuoden 2004 tietojen mukaan yrittäjä ansaitsee keskimäärin vähemmän kuin palkansaaja työtuntia kohden laskettuna. Yrittäjän riski näkyy yrittäjäluokan leveänä sisäisenä tulohaitarina. Yläpäässä on upporikastuneita, alapäässä pienempituloisia kuin ovat palkansaajat. Palkansaajien tuloriski on pienempi. Kevätsalon ajatuksen vastaisesti tulospalkkaus ei tee palkansaajasta yrittäjää, koska tämä ei kanna aidosti yrittäjäriskiä. Islanti käy esimerkistä tulivuoren päälle rakennetusta maasta, jonka varaus perustuu yrittäjyyteen. Suomi kavahtakoon Kevätsalon johtopäätöksiä. Vesa Kanniainen kansantaloustieteen professori Helsingin yliopisto

4. VAIHE: /Ojapelto:

Kanniaisen malliesimerkki ”yrittäjyydestä”.
(Hesari ei julkaissut)
Uusliberalistiset taloustieteilijät ovat pitäneet yllä kokoomuslaista hokemaa, että yrittäjyyden kautta luodaan työpaikkoja ja sitä kautta saadaan verotuloja ja ylläpidetään hyvinvointipalveluita.
Vuonna 2006 tutkija Kimmo Kevätsalo sohaisi muurahaispesää Helsingin Sanomien Debattipalstalla (26.2. 06) esittämällä väitteen: "Väestön vauraus ei riipu yrittäjien määrästä", referoidessaan kirjaansa ”Työelämän valttikortit”.

Yksi älähtäneistä oli kansantalouden professori Vesa Kanniainen. Hän totesi Taloussanomien keskustelupalstalla vuonna 2006 yrittäjyydestä ja sen tarpeellisuudesta seuraavasti: ”Islanti käy esimerkistä tulivuoren päälle rakennetusta maasta, jonka varaus perustuu yrittäjyyteen. Suomi kavahtakoon Kevätsalon johtopäätöksiä”.

http://www.taloussanomat.fi/keskustelut/?threadID=18610&offset=60
Hän talousasiantuntijan pettämättömällä varmuudella otti esimerkiksi maan, jossa yrittäjyys oli nostettu kunniaan ja siihen oli panostettu uusliberalististen oppien mukaisesti. 90-luvun laman jälkeen Irlanti komeilikin vuoteen 2006 mennessä BKT –kasvutilastojen kärjessä Suomen ja Luxemburgin (veronkiertovaltio) ohella.

Kanniaisen hehkutuksista huolimatta todellinen ”tulivuorenpurkaus” on nyt yllättänyt Irlannin talouselämän. Talouden erikoisasiantuntijana hänen olisi pitänyt tunnistaa purkauksen ennusmerkit.
Nyt Irlanti on ”yllättäen” selvitystilassa. Erityisen ”yritteliäitä” ovat olleet pankit. Pankit tyrkyttivät kaikille ”yrittäjille” rahaa niin tolkuttomasti, että Irlannin kokonaisvelka oli seitsenkertainen maan BKT:hen verrattuna.

Yritysriskiä on otettu reippaasti – niin reippaasti, että koko Eurooppa pääsee niitä nyt maksamaan.
Irlannin pankkikriisi yltyi täyteen voimaansa syksyllä 2008. Kun kriisi alkoi, Irlannin valtio ilmoitti takaavansa irlantilaisten pankkien talletukset ja osan niiden lainoista.

Sen jälkeen Irlannin valtio on pääomittanut irlantilaisia pankkeja viidesti yhteensä 46,3 miljardilla eurolla. Nyt äskeisten ”stressitestien” jälkeen huomattiin, että tukea tarvitaan lisää ainakin 24 miljardin edestä. Jotkut asiantuntijat arvioivat, että sekään ei riitä, vaan jatkossa tarvitaan lisää ainakin 10 miljardia euroa.

Hehkuttaessaan Irlannin yrittäjyyttä Kanniaiselta unohtui mainita muutama tosiseikka. Irlanti oli ja on myös veronkiertomaa. Yrityksiä houkuteltiin sinne uusliberalistisin keinoin. Yrityksille myönnettiin määräaikainen verovapaus (yleensä 10 vuotta), voitot oli mahdollista kotiuttaa verovapaasti, oli runsaat yritystuet, alhainen yritysverotus (16%) jne.

Näillä erikoistarjouksilla Irlantiin alkoi virrata pääomia. Irlantiin perustettiin IT -yrityksiä 90-luvulla. Erityisesti panostettiin pankkitoimintaan ja johdannaismarkkinoihin. Pankkien löyhäkätisen luottojen tyrkyttämisen seurauksena asuntobisnes lähti rakettimaiseen nousuun.
Professorin tittelistään huolimatta Kanniainen ei nähnyt tätä epätervettä ”yrittämisen” kehitystä saati sitten varoittanut tulevasta.

Kanniaisen esimerkki Irlannin ”yrittämisen” positiivisesta vaikutuksesta on kerrassaan hupainen. Se on, päinvastoin, varoittava esimerkki siitä, miten pääomien vapauttaminen ja erilaiset verohelpotukset ja veronkiertomahdollisuus synnyttävät tuhon kierteen ja hävittävät terveen yrittämisen ja lopulta koko valtion.

Ari Ojapelto
Tietokirjailija
Tampere
Alkuperäinen linkki:
http://www.taloussanomat.fi/keskustelut/?threadID=18610&offset=60

Luetuimmat

Kävijöitä