Miten finanssikriisistä selvitään?

(Raimo Sailas, Kaikki)

Puolueiden kellokkaat askaroivat leikkauslistojen, verolinjausten, valtion kestävyysvajeiden, eläkepommin, kilpailukyvyn, talouden kasvun jne. asioiden parissa.

Heidän askarointinsa näissä valtamedioiden ylläpitämissä päivän ongelmissa ovat vain pientä näpertelyä. Tulevia kansanedustajia odottavat paljon massiivisemmat ongelmat. Heillä ei ole vielä harmainta aavistustakaan minkälaisessa johdannaismarkkinoiden huijauksessa Suomi on kokoomuksen johdolla ollut hyväksyjänä mukana.


Tästä järjettömästä virtuaalirahan taikomisesta saa pienen aavistuksen, kun vertaa parin vuoden takaisia lukuja (jolloin finanssikriisi alkoi) reaalimaailman ja virtuaalimaailman välillä.

Kun koko maailman BKT oli tuolloin 43 biljoonaa dollaria, oli johdannaistuotteitten velkasaatavien arvo 676 biljoonaa eli 13 -kertainen! (lähde: Kansainvälinen järjestelypankki BIS v. 2008).

Pienellä laskutoimituksella selviää, että jos maailman kaikkien valtioiden koko budjetti laitettaisiin vain pankkien johdannaisten arvonalennuksiin ja kirjanpitoarvot varovasti puolitettaisiin (50%), kestäisi niiden maksaminen maailman kaikilta valtioilta neljännesvuosisadan. Esimerkiksi Islannin pankkien romahduksessa 94% velkapaperien arvosta hävisi taivaan tuuliin.

Siihen ei riitä mitkään reaalimaailman rahat. Jo nyt tähän pankkimaailman pyramidihuijauksen jälkihoitoon on laitettu 20 biljoonaa (Amerikan triljoonaa) dollaria veronmaksajien rahoja. Siis 20 000 miljardia dollaria on pois kansalaisten hyvinvointipalvelujen ylläpidosta ja kansalaiset ja valtiot on laitettu säästökuurille.

Poliitikkoja on vaikea saada ymmärtämään kuplan suuruutta, kun talousprofessorit, taloustoimittajat ja valtamediat ovat aiheesta hiirenhiljaa.

Nyt vaalien alla kaikki peräävät lääkkeitä, mitä Suomessa pitäisi tehdä, jotta finanssikriisistä selvittäisiin. Harvalla poliittisella päättäjällä on edes käsitystä, missä taloudessa tosiasiassa mennään.
Suuri ”pankkirysäys” on joka tapauksessa edessä, joten turha rahan mättäminen pankkimaailman mustaan aukkoon on lopetettava. 20 biljoonaa on jo mennyt turhaan ”kankkulan kaivoon” ja vain pitkitetään ongelmaa.

Vakauttamisen alkutahtina Suomen tulisi erota EU:sta vielä kun voi. Suomella on voimassa oleva ETA-sopimus, joten kaupankäynti on turvattu. Kaupankäyntiä voi aina kehittää myös valtioiden kahdenkeskisin sopimuksin. 80-luvulla Suomi oli Euroopan Japani, ilman EU-jäsenyyttä!
EU:n vapaasta kaupasta hyötyvät vain monikansalliset jättiyritykset. Ne puolestaan tappavat ja ”syövät” paikalliset pienyrittäjät.

Tulisi erota myös Euroopan rahaliitosta eli ERM:stä ja ottaa markka takaisin käyttöön. Voitaisiin harjoittaa omaa rahapolitiikkaa, eikä olisi enää pakko pelastaa muita pankinjohtajien holtittomasti velkaannuttamia maita.

Ihmetytti, miksi eduskuntaan oli niin kova tungos. Poliittinen valta on jo siirtynyt Brysseliin (yli 80% laeista tulee sieltä) ja taloudellinen valtakin (yli puolet pörssiosakkeista ulkomaisilla pelureilla) on siirtynyt Suomen rajojen ulkopuolisille pelureille.

Tärkein ja kiireellisin asia olisi kuitenkin saada rahamaailma kuriin, joka on kokoomuslaisen ns. ”vapauden ideologian” avulla päästetty kontrolloimattomasti mellastamaan.

- Maailmanlaajuisesti tulisi ottaa käyttöön Brasiliassa jo toimiva pankkijärjestelmä. Siellä pankin ylin johto, hallituksen jäsenet ja jopa suuret osakkeenomistajat voivat joutua vastaamaan pankkinsa tappioista jopa koko omaisuudellaan ja vieläpä taannehtivasti.

- Osakemarkkinoilla pitäisi ottaa käyttöön ns. ”Tobinin vero”. Yhden promillen tai prosentin transaktio-vero on täysin riittämätön. Pitäisi siirtyä ns. ”kovennettuun Tobinin veroon”.
Jos sijoitus on ollut alle vuoden mittainen, veron pitäisi olla 5 prosenttia, kahden vuoden jälkeen 4 prosenttia jne. Vasta viiden vuoden jälkeen transaktiovero laskisi yhteen prosenttiin. Silloin sijoittamisestakin tulisi pitkän tähtäimen sijoittamista eikä pankkimaailman parin viikon aikavälin keinottelua, josta aina vilahtaa provisio pankin laariin.

- Pankkeja on liikaa ja alalla on ylikapasiteettia. Huonoimmat pankit pitäisi päästää selvitystilaan ja/tai kansallistaa. Jäljelle jääneiden pankkien omavaraisuusaste pitäisi nostaa ainakin kaksinkertaiseksi. Kanadan pankkijärjestelmä on näyttänyt siitä esimerkkiä.

- Veroparatiisit kiellettävä. Siellä piileskelee verottajalta yli 11 biljoonan dollarin varat. Pankkien tytäryhtiöt ja postilaatikkofirmat veroparatiiseissa on kiellettävä. Tarvittaessa tietoliikenneyhteydet niihin on katkaistava.

- Johdannaismarkkinat pitäisi kieltää kokonaan. Pitäisi palata takaisin peruspankkitoimintaan. Pankithan eivät maksa edes liikevaihtoveroa kuten muut tuotteen myyjät. Talletussuojarahastoja pitäisi pankkeja verottamalla tuntuvasti lisätä.

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n suosittama kansainvälinen pankkikriisivero otettava käyttöön. Ruotsilla sellainen jo on.

- Jos johdannaisista ei päästä kokonaan eroon, pitäisi ainakin johdannaispakettien sisällön lukumäärää rajoittaa esimerkiksi viiteen (Nordean myymissä ”Merenneito” -velkapapereissa niitä oli yli 100) ja tehdä ne läpinäkyviksi siltä osin, että ostaja tietää mistä sisältö koostuu.

Lisäksi pankin taseen ulkopuoliset yhtiöt pitäisi kieltää kokonaan tai ainakin niiltä tulee vaatia samat takuut ja taseeseen omaa pääomaa sama määrä kuin emopankin muiltakin lainoilta.
- 1930-luvulta peräisin oleva Glass-Steagal-laki otettava uudestaan käyttöön. Lailla erotettiin liikepankit ja investointipankit toisistaan.

- Kolmen kaupallisen luottoluokittajan tilalle rakennettava uusi, mieluiten YK:n alainen, demokraattisesti hallittu ja läpinäkyvä luottoluokituslaitos. Nyt esimerkiksi USA:ssa oli näiden ”ammattilaisten” mukaan vain 6 kpl kolmen A:n (AAA) yritystä, mutta 64 000 kolmen A:n finanssi-instrumenttia!

- Samoin Basel-komitea voidaan lopettaa, koska se on pankkimaailman luoma itse itseään valvova elin, joka on täydellisesti epäonnistunut tehtävässään.

- Valtioiden takaukset pankeille ilman omistusjärjestelyjä lopetettava. Pankkien osakkeenomistajat saatava tappioiden kantajiksi, eikä veronmaksajien. Poliitikot laitettava pakolliselle talousoppikursseille. Kurssittajien pitää olla globalisaatiokriittisiä talousoppineita (Keynes -laisia).
- Pankkien palkkausjärjestelmät pitää saada kuntoon. Vihdoin myös IMF suosittaa veroja perustuen pankkien voittoihin ja johtajistolle maksettavien palkkioihin. Mielestäni bonusten ja optioiden maksimikoko saisi olla korkeintaan 40% peruspalkasta. Silloin ei otettaisi järjettömiä riskejä. Lisäksi johtajien bonukset pitäisi laittaa viideksi vuodeksi ”kaniin”, jotta tappioiden yllättäessä ne voitaisiin myös perua.

Nyt 3-4 vuoden tasekikkailun jälkeen pankinjohtajat nostavat satojen miljoonien optionsa ja häipyvät johonkin verokeitaaseen kokopäiväisiksi golfin pelaajaksi. Siellä he hymyilevät vinosti sisäänpäin poliitikkojen tyhmyyttä.

Nykyisestä kriisistä poliitikot eivät ole ottaneet opikseen, vaan sama meno näyttää jatkuvan. Wall Street Journal kertoi juuri, että rahoitusalan palkkiot kasvoivat jälleen uuteen ennätykseen. Wall Streetin 25 suurinta rahoitusalan yritystä maksoi vuonna 2010 yhteensä 135 miljardin dollarin edestä palkkoja ja palkkioita. Sama kehitys on jatkunut myös Lontoon pörssissä.

Pankinjohtajat ovat poliittisen vallan ulottumattomissa, joten he eivät ottaneet kuuleviin korviinsa poliittisten päättäjien vetoomuksia kohtuudesta. Valtioiden piikki on yhä auki ja pankinjohtajat hyödyntävät sitä yhä edelleen häikäilemättömästi.

Kokoomuslaisen ”vapauden ideologian” seurauksena reaalimaailman puolellakin poliitikkojen valta ja mahdollisuudet ohjata taloutta ovat huvenneet olemattomiin.

Yli puolet pörssin omistuksesta on ulkomaisilla pääomasijoittajilla ja suomalaisen työn hedelmistäkin suurin osa (osingoista) menee maan rajojen ulkopuolelle. Ne eivät enää jää Suomeen investointirahoiksi uusien työpaikkojen luomiseksi.

Tosielämässä kansaedustajille jää ainoaksi tehtäväksi päättää, mistä Suomessa säästetään, supistetaan ja mitkä hyvinvointipalvelut lopetetaan. Siihen riittäisi hyvin Raimo Sailas ja 20 prosenttia 200 kansanedustajasta.

Kehitys ei tästä muutu, jollei näitä edellä esitettyjä perustavan laatuisia muutoksia pankkimaailman ahneuden suitsemiseksi pystytä aikaansaamaan ja vielä maailmanlaajuisesti.
Tosin nämä uudet säädökset taitavat tulla – jos ne yleensä tulevat - taas aivan liian myöhään.

Pankkien taseissa piilevistä arvottomiksi muuttuneiden velkapapereiden suuruudesta saa jonkinlaisen käsityksen seuraavista demonstroinneista (pitää muistaa, että Islannin pankkiromahduksessa niiden arvosta suli pois 94%):

Yhdysvaltojen suurimpien pankkien johdannaispapereiden määrä:
http://demonocracy.info/infographics/usa/derivatives/bank_exposure.html

Pelkästään EU:n ongelmamaiden pankkien (PIIGS) velkapapereiden määrä:
http://demonocracy.info/infographics/eu/debt_piigs/debt_piigs.html

Maailman eri valtioiden velan määrä demonstroituna
http://demonocracy.info/infographics/usa/world_debt/world_debt.html


Ari Ojapelto
tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi

Viimeisimmät kirjoitukset Kansan Uutisten blogissa: