sunnuntai 14. elokuuta 2011

Kansanedustajat tulospalkkaukseen

(Kansanedustajat)
JULKAISTU: Karjalan Maa 27.02. 2007

Yhä useamman suomalaisen mieleen on hiipinyt selittämätön pelko. Melkein kaikilla on nykyään huoli työpaikan säilymisestä ja toimeentulosta. Fuusiot, saneeraukset, toiminnan lopetukset, rönsyjen leikkaukset, synergian etsimiset, kondolisointi, yhtiön “tervehdyttäminen” ja lomautukset ovat kaikkialla arkipäivää.


Suomellahan on mennyt taloudellisesti kymmenen viime vuoden aikana loistavasti. Bruttokansantuote ja tuotanto on kasvanut neljä kertaa kovemmin kuin EU-maiden keskiarvo, tuotanto on kaksinkertaistunut ja vienti kolminkertaistunut. Silti köyhyys, tuloerot ja eriarvoisuus on lisääntynyt räjähdysmäisesti.

Mihin kasvun hedelmät ovat menneet? 90-luvulla Lipposen demarivetoisten hallitusten aikana kotitalouksien käytettävissä oleva reaalinen ostovoima kasvoi vuosittain olemattomat 0,5 prosenttia ja palkansaajienkin vain 1,5 prosenttia tuotannon valtavasta kasvusta huolimatta.

Pääoman edustajille kymmenen viime vuotta on sitä vastoin ollut laatuaikaa. Vuokratulot ovat kaksinkertaistuneet, toiminnalliset voitot ja myyntivoitot ovat kuusinkertaistuneet sekä osingot peräti kymmenkertaistuneet. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet työväenpuolueen pääministerin johdolla sekä ay-liikkeen myötävaikutuksella.

Hyvinvointivaltiomme alasajo alkoi pääomien vapautuessa. Koko 90-luvun valtion budjetti pysyi 200 miljardin markan suuruusluokassa eikä se ole kasvanut vieläkään siitä tasosta, vaikka tuotanto on kasvanut kaksinkertaiseksi.

Jos kansanedustajat ja valtionvarainministeriön Raimo Sailas olisivat tehtäviensä tasalla, valtion budjetti pitäisi olla myös kaksinkertainen nykyisen 40 miljardin euron sijasta. 80-luvulla valtion budjetti kasvoi sentään 50 miljardista markasta 150 miljardiin eli kolminkertaistui, puolta pienemmällä teollisuustuotannon kasvun tasolla. Verotuksen järjestelmäviasta ollaan kollektiivisesti hiljaa.

Suomalaisen työntekijän hedelmät valuvat nyt osinkoina valtakunnan rajojen ulkopuolelle ahneille amerikkalaisille sijoittajille. Eivät edes suomalaiset rikkaat enää investoi Suomeen, vaan palkansaajien palkkamaltin avulla saatuja voittoja on investoitu viime vuosina 40 miljardia euroa ulkomaille ja luotu sinne 350 000 uutta työpaikkaa. Pitäisikö kansanedustajilta vaatia ajan hengen mukaista tulosvastuuta? Kansanedustajien palkka voitaisiin puolittaa ja toinen puoli annettaisiin tuloksen mukaan vuotuisina optioina? Suurin osa heistä on vaatimassa ulkoistamista ja tulosvastuuta jopa yliopistoilta, sairaaloilta, koulutus- ja vanhustenpalveluilta säästöjen ja kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä.

Optiot maksettaisiin heille vain siinä tapauksessa, jos he kykenisivät ulosmittaamaan yhteiskunnalle jaettavaa tuotannon kasvun suhteessa.

Heidänhän pitäisi tehtävänsä mukaan olla kansan edusmiehiä, eikä vain ulkomaisten osakkeenomistajien ja sijoittajien. Valtion budjetin pitäisi olla nyt melkein kaksinkertainen, jos kansanedustajat olisivat tehtäviensä tasalla. Nykyinen loputon hyvinvointivaltion alasajo voitaisiin heti lopettaa.

Lehdelle tuli seuraavat kommentit: 28.2.2007, Ari Ojapelto, Espoo | 2 kommenttia

Vahinko vain, ettei tällaiseen analyysiin löydy vastaväittäjiä nykyisistä eikä tulevista kansan edustajista. Mutta pönäköistä ohjelmista löytyy, vahinko vain, ettei niitä pysty toteuttamaan käytettävissä olevilla euroilla. AXO, 28.2.2007 klo 15:59

Kannatan kansanedustajille tulospalkkausta. Taitaa unohtua oman maakunnan asiat ja äänestäjät vaalien välillä. Nyt on kyllä asiaa, että valtakirjan saisi. Eläkeläinen, 7.3.2007 klo 9:52

Luetuimmat

Kävijöitä