sunnuntai 1. elokuuta 2010

Vastaus Honkapohjalle

JULKAISTU: Yliopisto-lehti: 5/2002 otsikolla: "Vastaus Honkapohjalle".
Akatemiaprofessori Seppo Honkapohja otti kantaa (Yliopisto-lehti 2/2002) kritiikkiini taloustieteilijöiden suhdanne-ennusteista. Hän ehdotti, että "Yliopisto-lehti keräisi viiden vuoden ajalta aineiston Laitisen ja Ojapellon ennusteista ja pyytää tilastotieteilijän arvioimaan niiden osuvuuden suhteessa muihin ennusteisiin. Lehdellä on tähän jonkinasteinen moraalinen velvoite, kun se jatkuvasti antaa runsaasti palstatilaa Ojapellon tajunnanvirralle".

Myönnän, että olen kritisoinut aika kärjekkäästi taloustieteilijöiden kykyä tehdä erilaisia tulevaisuuden ennusteita, mutta viiden vuoden aikana en tietääkseni ole tehnyt yhtään tulevaisuuden ennustetta Yliopisto-lehdessä, joten Honkapohjan pyyntö on mahdoton.

Sitä vastoin kirjassani "Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä?" (Tammi 1989), olen tehnyt jo vuonna 1989 lukuisia ennusteita yhteiskunnan ja talouden tulevasta kehityksestä. Sen ennustukset ovat valitettavasti toteutuneet paremmin kuin yhdenkään suomalaisen taloustieteen professorin. Honkapohja voinee tutustua omakohtaisesti kirjassa esittämiini ennusteisiin ja arvioida itse tai muiden kanssa niiden paikkansapitävyyden.

Kirjan ennusteita käsittelin jo Yliopisto-lehden numerossa 5/2001 otsikolla: "Tulevaisuuden ennustaminen ei ole mahdotonta": Koska kirjoitus oli pitkä, lehti julkaisi siitä tilanpuutteen takia vain kaksi ennustetta. Ensimmäinen oli ENNUSTUS LAMASTA. Toinen taas ENNUSTUS TYÖTTÖMYYDESTÄ. Ennustukset toteutuivat, vaikka ne kirjoitettiin kasinotalouden kiihkeimpään aikaan.

Tässä yhteydessä julkistetaan kirjoituksen puuttuvat ennustukset, jotka löytyvät myös kirjastani.
ENNUSTUS PALVELUAJOJEN TYÖPAIKKOJEN KASVUSTA. "Yritysten kilpailuetu perustuu yhä enemmän teknologiaan ... koska teknologia hoitaa palvelun. Radan ( IMI:n johtaja) mukaan kaikkien aikojen tuottoisin innovaatio toisen maailmansodan jälkeen on - itsepalvelu!" (s. 140)
Yksityisten palveluiden työntekijöiden määrä on kasvanut 90-luvulla vain tilastotempuilla. Yritykset ovat ulkoistaneet palveluitaan ulkopuolisille teknologialla tehostetuille palveluyrityksille. Siitä huolimatta koko palveluala on supistunut 90 000 työntekijällä.

Yksityiset palvelut ovat vähentäneet 9 900 henkeä, vaikka kaiken virallisen hehkutuksen ja tilastollisten keplottelujenkaan jälkeen niiden olisi pitänyt lisätä työpaikkoja!

ENNUSTUS KESKITTYMISESTÄ. "Amerikkalaiset ja japanilaisethan omistavat nykyään toisensa ristiin ja hallitsevat yhteistyösopimuksin ja osakeomistuksin eurooppalaisia autotehtaita. Fuusiot ja keskittyminen ovat arkipäivää ... Joitakin kymmeniä vuosia sitten maailmalla oli yli 3 000 autotehdasta. Nykyään tuskin 300". (s.151)

Keskittyminen on jatkunut niin, että melkein koko maailman autotuotanto on n. 10 megakonsernin hallinnassa. Tämä keskittyminen on kiihtynyt kaikilla eri tuotantoaloilla.
ENNUSTUS INTERNETISTÄ. "Maailmanlaajuiset tiedonsiirtolinjat ovat tulevaisuudessa 'strateginen asia' eli big business. Kuka nämä tiedonsiirtolaitteet saa hallintaansa, hallitsee tulevaisuudessa koko maailmaa". (s. 162)

Kirjan kirjoittamisen aikoihin ei vielä ollut olemassa maailmanlaajuista Internetiä. Pelkästään suljettuja tietoliikennejärjestelmiä. Tietoliikennejätti American Onlinen ja kustannusjätti Time Warnerin äskeinen fuusio todentaa kirjan visiot. Samoin Vodafonen ja Mannesmannin fuusio. Maailmanlaajuisten tiedonsiirtopalveluiden avulla palvelut ja kaupankäynti ovat automatisoitumassa ja monopolisoitumassa.
ENNUSTUS TULOEROJEN KASVUSTA. "Jos työnteko ei verotuksen takia ole ollut Suomessa erityisen tuottoisaa, niin omistaminen on ollut sitäkin enemmän. Pörssivaihto on tällä vuosikymmenellä 40-kertaistunut ja on jo 28 miljardia (v.88). Osakekurssien arvo 1980-luvun alusta on nimellisesti kuusinkertaistunut ja reaalisestikin nelinkertaistunut". (s. 171)

90-luvulla on vasta tapahtunut Suomen historian suurin tulojen ja varallisuuden uusjako. Palkkojen osuus Suomen kansantulosta on pienentynyt vuosien 90-98 välillä 55 prosentista 46,8 prosenttiin. Työnantajien maksamien Sotu-maksujen osuus on myös vähentynyt 16 prosentista 12,6 prosenttiin. Omaisuus ja yrittäjätulot ovat sitä vastoin kasvaneet 16 prosentista 25,4 prosenttiin. Kaikkien pörssiosakkeiden arvo on noussut laman pohjalta (v.91) 59 miljardista vuosikymmenen lopussa 2 555 miljardiin.

ENNUSTUS PALKANSAAJIEN KURJISTUMISESTA. "Aivan varmaa on, että sosiaalisia normeja (EU:ssa) ei aseteta skandinaavisten huippumaitten tasolle. Työnantajapuoli pyrkii tietysti - kilpailukykysyistä - asettamaan ne mahdollisimman alhaiselle tasolle. Viitteitä siitä antaa Euroopan työnantaja- ja teollisuusjärjestön eli UNICE:n pääsihteerin Zygmund Tyskiewiczin lausunto. Hän kehottaa työntekijöitä kilpailemaan keskenään, kun kerran yrityksetkin joutuvat kilpailemaan keskenään". (s.286)

Tänä päivänä suomalaisesta työlliseksi tilastoidusta työvoimasta n. 45 prosenttia pendelöi pätkä- ja osa-aikatöiden ja työttömyyden vuorottelussa, josta riittää töitä näille uusille joustotyöläisille neljäksi kuukaudeksi ja "vuosiansioita" peräti 30 000 markkaa.

ENNUSTUS VEROTULOJEN RAPAUTUMISESTA. "Mitä automaattisempia ja pääomavaltaisempia tuotantolaitokset ovat, sitä vähemmän ne maksavat veroja. Poliitikot joutuvat kilpailemaan verohelpotusten alennusmyynneillä ja erikoistarjouksilla saadakseen yhä harvemmat jaossa olevat työpaikat ja tuotannon hakeutumaan omiin maihinsa. Poliitikot ovat siis vapaaehtoisesti luopumassa niille kuuluvasta 'yhteiskunnallisesta tingistä' eli verotuloista". (s.260)

Kasvavasta tuotannosta ei enää synny jaettavaa tuotannon kasvun suhteessa. Vuonna 1980 valtion budjetti oli n. 50 miljardia. Jo 80-luvun lopussa budjetti (v. 90 150 mrd) oli lähes nykyisellä tasolla. Koko 90-luvun budjetti on pysynyt samalla pysähtyneellä tasolla (alle 200 miljardia). Siitä huolimatta valtio on joutunut kiristämään tulo- ja kunnallisveroa ja ottamaan kahden, kolmen budjetin verran (420 miljardia) syömävelkaa ja myynyt puolet valtionyhtiöiden osakkeista.

ENNUSTUS DEMOKRATIAN KATOAMISESTA. "Puhtaat kansalliset yritykset joutuvat ensi vuosikymmenen alkupuolella ainakin osittain eurooppalaisten yritysten syrjäyttämiksi. Euroopan kotimarkkinoita tulevat hallitsemaan voimakkaat yritykset, eivät maat". (s.272)

Poliitikot ovat tänään monikansallisten yritysten ja monikansallisen pääoman juoksupoikia. Pääoma ja kilpailukyvyn säilyttäminen antavat poliitikoille yhä ahtaamman hiekkalaatikon. Suurimmat suomalaiset yritykset ovat tänä päivänä monikansallisia yrityksiä, jotka työllistävät jo enemmän muualla kuin Suomessa. Kaksi kolmasosaa pörssistäkin on jo ulkomaisessa omistuksessa.

Tässä oli vain muutamia katkelmia kirjan laajemmista visioista. Tällaisia samoissa kansissa olevia ennustuksia ei ole taloustieteilijöiden toimesta tehty 80-luvulla. Ainoastaan jälkikäteen tehtyjä laman selittelyjä sitten sitäkin enemmän.

Olisin todella kiitollinen Honkapohjalle, jos hän pystyisi nimeämään yhdenkin suomalaisen taloustieteilijän ja teoksen, joka on 80-luvulla pystynyt laittamaan edellä esitetyt ennusteet samoihin kansiin tai edes erillisinä.

Varsinaiset neljännesvuosittain tapahtuvat suhdanne-ennusteet eivät kuulu mielenkiintoni piiriin ja pidän niitä turhina. Minua kiinnostavat pääasiassa yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset noin 5-10 vuoden tähtäimellä.

Tosin, jos Honkapohja järjestää minulle ehdottamansa uuden työpaikan "ennustajana" professoritasoisella kuukausipalkalla, olen toki valmis "säveltämään" suhdanne-ennusteita vaikka varttitunnin välein.

Olen kritisoinut taloustieteen kohtuuttoman suurta yhteiskunnallista painoarvoa "tieteenä", kun se on mitä suurimmassa määrin vain "uskontoa".

Ennustan, että Honkapohjan edustama uusliberalistinen monetaristinen taloususkonto on väistyvä ja vanha kunnon Keynesiläinen taloususkonto tulee taas uudestaan muotiin. Jos niin ei kävisi ennustan, että edellä esittämäni kirjan ennustukset tulevat vaan pahenemaan ja edessä tulee olemaan epävakaita aikoja.

Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi

Luetuimmat

Kävijöitä