lauantai 28. elokuuta 2010

Kenen etuja Nato oikein ajaa?

(Lipponen, Jaakonsaari)
JULKAISU: Kansan Uutiset 1.4. 2004, Elonkehä Nro 8-9 2004 Otsikolla: “Nato instrumentti ja sen käyttöohjeet”.

Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen on ollut näkyvin Natoon liittymisen puolestapuhuja: “Kysyn vain, mitä vikaa Natossa on?”

Lipponen alkoi ajaa jo presidentti Kekkosen aikana Suomea EU:n ja edelleen Naton piiriin. Hän veti jo tuolloin päättäjien salaseuraa nimeltä “Iloniemen-klubi”, joka kokoontui säännöllisesti Suomen Pankin tiloissa vuosina 1983-88.

Hänen johdollaan Suomi vietiin valuuttaunioni EMU:un ilman kansanäänestystä ja nyt Suomea ajetaan kansalta kysymättä Natoon kuin käärmettä pyssyyn.

Jo nyt Suomen armeijalla ja ilmavoimilla on ollut joukkojen yhteistoimintaharjoituksia Norjassa ja vastaavasti Nato-joukkoja Nordic Peace -sotaharjoituksissa Suomen maaperällä.


Hiljattain englantilaiset Nato-hävittäjät opettivat suomalaisille lentäjille ilmailuenglantia Lapin ilmatilassa. Suomalaisia lentäjiä koulutettiin Naton komentokieleen, navigointioppeihin, suunnistusmenetelmiin ja laskeutumaan (lentotukialuksen?) lyhyelle kiitoradalle. Suomalaiset taas kävivät vastavuoroisesti Horneteilla sotaharjoituksissa Naton ilmatilassa Hollannissa ja Saksassa.

Suomalaisia upseereja on ollut Yhdysvaltojen sodanjohtokeskuksissa yhteistoimintaharjoituksissa ja tietokoneella tehtävissä sotapeleissä. Ilmavoimiemme Hornetit ja ylihintaiset Leopardit on jo hankittu yhteistoimintakelpoiseksi Naton ilmavoimien ja panssarikaluston kanssa.

Natoon liittymisen valmistelut ovat edenneet kansalaisten vastustuksesta huolimatta jo niin pitkälle, että Suomen valmiutta on ihastellut Yhdysvaltojen Euroopassa olevien ilmavoimien komentajan poliittinen neuvoantaja Mark N. Gose. Suomen armeijan toimintaan aiemmin tutustuneen Gosen mielestä Suomi olisi “unelma” Naton laajentumisen kannalta.

“Jos Suomi päättäisi lähivuosina liittyä Natoon, voisitte kävellä sisään, ja me ajattelisimme teidän olleen jäseninä 20 vuotta. Se mitä armeijanne on tehnyt, on hämmästyttävää”, everstiluutnantti ja tohtori kiitteli.
“Suomen suhde Natoon on kuin rekisteröintiä vailla oleva parisuhde”, hehkutti Lipposen uskollinen aseenkantaja Liisa Jaakonsaari. Silti poliittiset päättäjät puhuvat vielä “mahdollisesta” liittymisestä Natoon, vaikka kaikissa gallupeissa kansalaiset ovat selvästi liittymistä vastaan.

Vielä vuosi, pari sitten kaikki poliitikot kielsivät yhdestä suusta moisen mahdollisuuden. Nyt koko lehdistö on valjastettu pehmittämään kansalaismielipidettä.

Nykyisen presidenttimme Tarja Halosen mielestä Suomi pysyy liittoutumattomana. “Mikäli minusta riippuu”, hän totesi vielä joitakin vuosia sitten. Mutta pelkään, ettei riipu, koska puoluetoveri Paavo Lipponen on päättänyt asian hänen puolestaan jo vuosia sitten. Lipposella on nykyään huomattavasti paremmat mahdollisuudet edistää natottumista lukuisissa salaisissa “hyväveliseuroissa”, kuin aikoinaan propagoida EU:n puolesta. Julkisiakin Nato-jäsenyyttä ajavia seuroja on perustettu kuten Atlantti-seura.
Koko Naton tarpeellisuudesta ei ole juuri keskusteltu. Aikanaan sen päätarkoitus oli toimia vastavoimana ja turvallisuustakuuna Varsovan liittoa vastaan. Varsovan liittoa ei ole ollut olemassa enää vuosiin, ja Venäjän asevoimat ovat olleet suoritustilassa jo vuosikausia.

Meidät johdatettiin jo EU:hun “ryssän pelolla”, vaikka Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen Venäjän armeija on pienentynyt kolmasosaan, sen moraali on luhistunut ja konkurssikypsän armeijan aseet on myyty pimeille kansainvälisille asemarkkinoille. Armeijan sotilailta voi olla saamatta jopa vuoden palkka. Venäläisten ohjusjärjestelmiä on tuhottu amerikkalaisilla rahoilla ja vanhentuneita itä-tankkeja sekä ohjuksia on myyty Suomeenkin.

Ainoa reaalinen pelko idästä on ryöstökapitalismin seurauksena syntynyt nälkiintyneiden mummojen ja lasten ryysyläisarmeija, joka saattaa lähteä jonakin päivänä liikkeelle Pietarin suunnasta.
Sen pysäyttämiseksi ei tarvita Hornetteja vaan soppatykkejä. Venäjästä on tullut sotilaallinen ja taloudellinen kääpiö, jonka vähäiset sotilaalliset resurssit tarvitaan oman maan kansalaisten pysyttämiseksi Putin-Venäjän helmassa.

Tshetsheniassa on taisteltu jo vuosia. Vieressä olevissa Dagestanissa ja Ingushetaniassa on myös epävakaat olot. Turkmenistanin, Uzbekistanin ja Kazakstanin öljykentistä presidentti Putin joutuu vääntämään vielä kättä USA:n öljy-yhtiöiden kanssa. Armenia ja Azerbaidzan riitelevät kiistanalaisista alueista ja Georgia on paraikaa sisäisen taistelun näyttämönä.

Keski-Aasiassa muhii lisää sisäisiä ruutitynnyreitä. Tadzhikistanissa, Kirgistanissa ja Turkmenistanissa on paineita irrottautua Venäjän talutusnuorasta. Venäjän armeijalla on lähivuosina paljon muuta puuhaa kuin hyökätä Suomeen. Varsinkin, kun heillä on historiallista kokemusta, että Suomen valloitus ei taida ihan onnistua kahden viikon marssiharjoituksella.

Natosta on tullut kylmän sodan jälkeen tarpeeton Yhdysvaltojen valtapolitiikan työväline. Sillä edistetään vain yhdysvaltalaisen talouselämän etuja. Se on jo “vallanut” Suomenkin omistamalla noin 70 prosenttia suomen pörssistä. Yhdysvallat on ottanut myös maailmanpoliisin tehtävät muilta lupaa kysymättä ja muutenkin pitää jatkuvasti YK:ta pilkkanaan.

Yhdysvalloista on itsessään kehittynyt epädemokraattinen “rosvovaltio”, joka ei sen paremmin ole hyväksynyt alistumista Kansainvälisen rikostuomioistuimen päätöksiin kuin Kioton ilmastosopimukseenkaan.

Bush on säätänyt lain, joka ei kunnioita alkeellisiakaan oikeusvaltion periaatteita. Kuka tahansa voidaan nyt pidättää epäiltynä terrorismista missä päin maailmaa tahansa ja raahata johonkin amerikkalaiseen sotilastukikohtaan tutkittavaksi ja tuomittavaksi. Oikeudenkäynti on täysin salainen ja oikeutta jakavat amerikkalaiset upseerit, jotka voivat äänestyspäätöksellä tuomita epäillyn kuolemaan.

Koko sodanjälkeisen ajan CIA on häärännyt kaikkien sotilasjunttien tekemien vallankaappausten taustalla ja osallistunut kymmenien demokraattisilla vaaleilla valittujen valtionpäämiesten murhiin ja niiden yrityksiin.

Yhdysvalloissa kansalaisten “vapautta” vahtii poliisin lisäksi toistakymmentä erilaista aseellista kontrollivoimaa kuten FBI, DEA, ATF, INS, DIA, NYPD, Salainen palvelu, USA:n metsähallitus, Kansallispuistovartio, Kansalliskaarti jne.

Ase- ja sotilaskoulutusavun lisäksi Yhdysvallat antaa kidutus-, sabotaasi-, ja vasta-vallankumos koulutusta aatteitaan ajaville tahoille. Niitä rahoittamaan on perustettu salaisia rahoituslaitoksia kuten NED, (Kansallinen lahjarahasto demokratian hyväksi). NED puolestaan jakaa salaisesti rahoja kriisikohteisiin hienoilta kalskahtavien tahojen kautta, kuten Kansainvälisen republikaanisen instituutin, Kansainvälisten asioiden kansallisdemokraattisen instituutin, AFL-CIO:n tytäryhtiöiden, Keskuskauppakamarin tytäryhtiöiden jne.

Vaikka presidentti Halonen on puolustusvoimien ylipäällikkö ja on Natoa vastaan, hänen alaisensa viestittävät jo avoimesti muuta.

Nato on nykyään USA:n työrukkanen Euroopassa, eikä hyökkäyksessä Irakiin tarvittu enää edes YK:n suostumusta. Julkisuudessa ei edes keskustella siitä, kuka viime kädessä päättää Naton tulevista operaatioista. Jos Yhdysvallat vastaa pääsääntöisesti joukkojen kustannuksista, se pitää taatusti itsellään myös lopullisen päätöksenteon.

Esimerkiksi kun Ranskaa ei saatu taipumaan Irakin hyökkäyksen aattona tukemaan Naton operaatiota Turkissa, niin päätös vietiin pois Naton neuvostolta sotilaskomitean sisälle, jonka toimintaan Ranska ei osallistu. Näin saatiin muodollisesti yksimielinen päätös.

Lipponen haluaa vapaaehtoisesti ylläpitää Yhdysvaltojen (=monikansallisten yritysten) maailmanlaajuista hegemoniaa terrorismin vastaisen taistelun nimissä. Hän on jopa ylistänyt taannoisella amerikan vierailullaan Bushin “johtajuutta” ja samalla myi suomalaisia Amos-kranaatinheittimiä sotaakäyvälle valtiolle.

Bushin ja hänen isänsä miljoonavarallisuus on kerätty öljyllä. Siksi Yhdysvaltojen sotilastukikohtien sijaintikartta on lähes identtinen tunnettujen öljykenttien kanssa.

Yhdysvalloille öljy on niin tärkeä, että se on vuosikymmeniä pitänyt Saudi-Arabian itsevaltaista kuningassukua pystyssä. Maata, joka on käytännössä diktatuurivaltio ja josta puuttuvat kaikki vapaan Amerikan ajamat normaalit demokraattiset vapaudet. Aina näiden Lähi-Idän operaatioiden taustalla on ollut tarkoitus turvata amerikkalaisen liike-elämän edut, ei suinkaan humaani pyrkimys oikeudenmukaisuuteen.

Turvallisuuspolitiikalla pitäisi pyrkiä välttämään sellaisen tilanteen kehittyminen, että Suomi koettaisiin uhkaksi, johon suurvaltojen olisi kriisitilanteessa välttämättä reagoitava. Nykyinen hyvin hoidettu maanpuolustus toisaalta takaa, ettei tänne myöskään synny “sotilaallista tyhjiötä”, joka saattaisi houkutella puoleensa hyökkääjiä.

Suomea ei uhkaa näillä näkymin hyökkäys mistään ilmansuunnasta. Tämän päivän suurin uhka on kansainvälinen terrorismi. Sitä on lietsonut arabimaissa Yhdysvaltojen öljy- ja sotahegemonia. Sen seurauksena siellä on laaja köyhyys, näköalattomuus ja toivottomuus, mikä on hyvä kasvualusta terrorismille.

Liittymällä USA:n johtamaan Nato-instrumenttiin Suomi on osa USA:n valtapolitiikkaa ja siten myös tulevien terroristihyökkäysten mahdollinen kohde. Turkissa tapahtuneista räjähdyksistä on jo saatu pientä esimakua ja viimeaikaiset Espanjassa tapahtuneet räjähdykset vain vahvistavat uhkakuvia.

Natosta on kuviteltu saatavan turvallisuutta ja tarvittaessa “rautaa rajalle” tai amerikkalaisten ydinaseiden “sateenvarjo”. Ne ovat kuitenkin aivan vääriä aseita terrorismin vastaisessa sodassa. Yhdysvalloilta ei riitä rahaa kehitysapuun, mutta aseisiin sitäkin enemmän. Suomikin voisi lisätä kehitysapuaan kaksinkertaiseksi sen sijaan, että joutuisi kaksinkertaistamaan puolustusmäärärahansa liittyessään Natoon.
Natoa muokataan parhaillaan Eurooppaan keskittyneestä puolustusliitosta yhä paremmin soveltuvaksi Yhdysvaltojen johtamiin interventioihin Lähi-Idässä, Aasiassa, ja Afrikassa. Yhdysvallat jauhaa ensin täsmäohjuksillaan infrastruktuurin hajalle ja pyytää sen jälkeen YK.ta ja Eurooppaa jälleenrakentamaan rauniot.

Ruotsalaiset ja sveitsiläiset huomasivat jo varhain, että pysyminen sotilasliittojen ulkopuolella palvelee parhaiten kansallisia turvallisuusetuja. Varsinkin kun Venäjäkin on vastaisuudessa vaaraksi vain itselleen ja omien sisäisten ongelmiensa taistelutanner.

Ari Ojapelto
reservin vänrikki
ari.ojapelto@taloverkot.fi

Luetuimmat

Kävijöitä