Ay-liikekö kaiken pahan alku?
(Lauri Helve)
JULKAISTU: Kansan tahto 11.11. 2004, Kansan Uutiset 23.11. 2004, Vakuutusväki 9 / 2004, Salon Seudun Sanomat 7.12. 2004 otsikolla: “Teollisuudesta ei ole työllisyyden pelastajaksi”.
Lehdistöneuvos ja Kauppalehden pitkäaikainen päätoimittaja Lauri Helve otti kipakasti kantaa kolumnissaan (KL 1.10. 04) ay-liikkeen vastuuttomuuteen. Hän oli huolissaan suuryhtiöiden pääkonttorien siirrosta pois Suomesta.
Lehden kirjoittelua jo vuosikymmeniä seuranneena olen iloinen, että viimein Kauppalehtikin on huolissaan globalisaation ns. “nurjasta puolesta”. Lehti on jo vuosikymmeniä hehkuttanut vapaakaupan ja vapaitten pääomien puolesta. Se on pitänyt tuotantoelämän keskittymistä ja matalapalkkamaiden “hikipajojen” hyödyntämistä luonnollisena ja tavoiteltavana asiana. Poliitikot ja ay-liike ovat vain lehden mielestä hidastaneet tätä luonnollista kehitystä.
Ensin tuotanto ja nyt myös pääkonttorit siirtyvät matalapalkkamaihin ja verokeitaisiin. Korkeampipalkkainen tuotekehitys on siirtymässä Intiaan, Kiinaan, Venäjälle ja Viroon. Onneksi Helvekin alkaa vähitellen huolestua.
Hän ei kuitenkaan ole kovin johdonmukainen analyysissään kertoessaan, että yhdysvaltalainen hissitehdas Otis on siirtänyt viimeisenkin amerikkalaiset tehtaansa Meksikoon. Helven mukaan Kone Oy:n on kilpailusyistä pakko seurata perässä ja siirtää pääkonttorinsa pois Suomesta, vaikka virallinen yritysveroprosentti on nyt 29 prosenttia ja alenee kohta 28 prosenttiin (EU-maiden keskiarvo 33%) , ja varsinkin erilaisten vähennysten jälkeen 16 prosentin efektiivinen (todellinen) yritysvero on EU maiden alhaisimpia.
Tietääkseni Yhdysvalloissa ay-liikkeen valta on olematon (järjestäytymisaste 14%) ja jäsenyys on useimmin työpaikan saannin este, ainakin urakehitys pysähtyy kuin seinään. Yhdysvalloissa ay-liike tuskin on syyllinen tuotannon maastapakoon ja amerikkalaiset työntekijät ovat maailman joustavimpia.
Siksi tuntuu aika kohtuuttomalta Helven syytös, että “ay-liike on aivan pihalla. Pala palalta, jäykistys jäykistykseltä se tekee tuotannon Suomessa mahdottomaksi”.
Pikemminkin ay-liike on ollut ollut täysin hampaaton. Kansantulossa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut yli kymmenen prosenttiyksikön tulonsiirto (n. 55%-45%) palkansaajilta yrittäjä- ja pääomatulojen hyväksi, jotka ovat kaksinkertaistuneet (n. 14%-28%). Lisäksi välillisiä työvoimakuluja on alennettu n. kaksi prosenttia.
Helve moittii myös Suomen kohtuutonta henkilöverotusta ja korkeaa veroprogressiota. Henkilöverotustakin on helpotettu peräti kuusi prosenttiyksikköä. Se on eurooppalaisittain jo keskitasoa. Progressiokin on olematonta, koska kaikista työnantajan maksamista palkkaperusteisista maksuista vain valtion tulovero on progressiivista. Sen osuus on vain n.15 prosenttia. Kunnallisvero, arvonlisävero, sosiaali- ja eläkemaksut peritään tasaverona.
Rikkaitten verotusta on kevennetty muutenkin reilusti. Helsingin Sanomien (2.11.04.) selvityksen mukaan tuhannen suurituloisimman verotus on keventynyt 8,3 prosenttiyksikköä (43 - 34,7%) viidessä vuodessa, kun keskituloisen palkansaajan verotus on alentunut samaan aikaan 2,6 prosenttiyksikköä.
Viimeinen kymmenen vuotta on ollut yrityksille ja sijoittajille kulta-aikaa. Vuokratulot ovat kaksinkertaistuneet, osinkotulot ovat nelinkertaistuneet ja yritysten voitot ja myyntivoitot ovat kuusinkertaistuneet. EU-jäsenyyden aikana yritykset eivät ole investoineet Suomessa edes tuotantovälineiden kulumisen määrää kun sitä verrataan poistoihin. Viime vuosina osinkoja on maksettu omistajille 40-50 prosenttia voitoista, enemmän kuin yhteiskunnalle veroja.
Yhtiöiden vaurastuminen näkyy myös taseissa. Omavaraisuus on keskimäärin yli 50 prosenttia ja kansainvälisestikin korkea. Yli 61 prosenttia toimivista suomalaisyrityksistä sijoittuu luottokelpoisuudessa vähintäänkin hyvin. Suomalaisyritykset luottoluokittaneen D&B Finlandin johtaja Matti Rahikka laski huvikseen, että yritykset voisivat nettotuloksellaan vaikka työllistää kaikki Suomen työttömät - ja jäisivät vielä kolme miljardia euroa voitolle. Valtavista voitoista huolimatta yritykset sijoittivat siitä vain 10 prosenttia Suomeen uuteen tuotantoon.
Helven uskottelema yritysten tuotantoedellytysten puute ei oikein vakuuta.
Kun verrataan 90-luvulta yritysten voittoja ja omistajien osinkoja, bonuksia ja optioita palkansaajien ja kotitalouksien reaaliseen ostovoiman olemattomaan 0,5 prosentin keskimääräiseen kasvuun, ay-liikkeen tulosta voi pitää surkeana.
Palkansaajat ovat joustaneet niin, että puolet palkansaajista sinnittelee jo joustavien vuokra-, pätkä-, osa-, määräaikaisten työsuhteiden ja työttömyyden viidakossa. Heidän efektiivinen vuosityöaikansa on keskimäärin puoli vuotta ja keskimääräinen kuukausiansio n. 750 euroa. Sillä Suomessa ei enää elä.
Ay-liikkeen saavutuksia voi pitää melko vaatimattomana. Herää kysymys, kuka faktanumeroiden valossa on tapahtuneesta kehityksestä “pihalla”. Yhdyn Helven arvioon ay-liikkeestä, mutta aivan päinvastaisista syistä.
Koska työntekijöiden kohtuuttomat vaatimukset ovat kilpailukykyä rajoittava tekijä, ehdotankin, että Kauppalehden toimittajien “kohtuuttomiksi jäykistyneet palkat” lasketaan kiinalaisen hikipajan 40 senttiä/tunti tasolle. Ulkoistetaan kaikki toimittajat päätoimittajaa ja toimituspäälliköitä lukuun ottamatta. Heiltä kielletään osallistuminen mihinkään työttömyyskassaan. Heille työpäivä pidennetään 12 tuntiin kuutena päivänä viikossa. Vuosilomat supistetaan alle viikkoon. Alihankkijana ja itsenäisinä yrittäjinä toimivat toimittajat hoitavat sitten omasta pussistaan vakuutuksin oman sosiaaliturvansa ja eläkkeensä. Heitä kilpailuttamalla varmistetaan, että heiltä myös saadaan omistajien asenteita myötäileviä artikkeleita.
Uskoisin, että tällä järjestelyllä Alma-media saa aivan uutta kilpailukykyä ja tuloskuntoa. Ruotsalaisen Bonniers-suvun omistajatkin olisivat tyytyväisiä kasvavaan sijoitetun pääoman tuottoon. Näin varmistetaan, että myös taloustoimittajien työpaikat pysyvät Suomessa.
Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi
JULKAISTU: Kansan tahto 11.11. 2004, Kansan Uutiset 23.11. 2004, Vakuutusväki 9 / 2004, Salon Seudun Sanomat 7.12. 2004 otsikolla: “Teollisuudesta ei ole työllisyyden pelastajaksi”.
Lehdistöneuvos ja Kauppalehden pitkäaikainen päätoimittaja Lauri Helve otti kipakasti kantaa kolumnissaan (KL 1.10. 04) ay-liikkeen vastuuttomuuteen. Hän oli huolissaan suuryhtiöiden pääkonttorien siirrosta pois Suomesta.
Lehden kirjoittelua jo vuosikymmeniä seuranneena olen iloinen, että viimein Kauppalehtikin on huolissaan globalisaation ns. “nurjasta puolesta”. Lehti on jo vuosikymmeniä hehkuttanut vapaakaupan ja vapaitten pääomien puolesta. Se on pitänyt tuotantoelämän keskittymistä ja matalapalkkamaiden “hikipajojen” hyödyntämistä luonnollisena ja tavoiteltavana asiana. Poliitikot ja ay-liike ovat vain lehden mielestä hidastaneet tätä luonnollista kehitystä.
Ensin tuotanto ja nyt myös pääkonttorit siirtyvät matalapalkkamaihin ja verokeitaisiin. Korkeampipalkkainen tuotekehitys on siirtymässä Intiaan, Kiinaan, Venäjälle ja Viroon. Onneksi Helvekin alkaa vähitellen huolestua.
Hän ei kuitenkaan ole kovin johdonmukainen analyysissään kertoessaan, että yhdysvaltalainen hissitehdas Otis on siirtänyt viimeisenkin amerikkalaiset tehtaansa Meksikoon. Helven mukaan Kone Oy:n on kilpailusyistä pakko seurata perässä ja siirtää pääkonttorinsa pois Suomesta, vaikka virallinen yritysveroprosentti on nyt 29 prosenttia ja alenee kohta 28 prosenttiin (EU-maiden keskiarvo 33%) , ja varsinkin erilaisten vähennysten jälkeen 16 prosentin efektiivinen (todellinen) yritysvero on EU maiden alhaisimpia.
Tietääkseni Yhdysvalloissa ay-liikkeen valta on olematon (järjestäytymisaste 14%) ja jäsenyys on useimmin työpaikan saannin este, ainakin urakehitys pysähtyy kuin seinään. Yhdysvalloissa ay-liike tuskin on syyllinen tuotannon maastapakoon ja amerikkalaiset työntekijät ovat maailman joustavimpia.
Siksi tuntuu aika kohtuuttomalta Helven syytös, että “ay-liike on aivan pihalla. Pala palalta, jäykistys jäykistykseltä se tekee tuotannon Suomessa mahdottomaksi”.
Pikemminkin ay-liike on ollut ollut täysin hampaaton. Kansantulossa on viimeisen kymmenen vuoden aikana tapahtunut yli kymmenen prosenttiyksikön tulonsiirto (n. 55%-45%) palkansaajilta yrittäjä- ja pääomatulojen hyväksi, jotka ovat kaksinkertaistuneet (n. 14%-28%). Lisäksi välillisiä työvoimakuluja on alennettu n. kaksi prosenttia.
Helve moittii myös Suomen kohtuutonta henkilöverotusta ja korkeaa veroprogressiota. Henkilöverotustakin on helpotettu peräti kuusi prosenttiyksikköä. Se on eurooppalaisittain jo keskitasoa. Progressiokin on olematonta, koska kaikista työnantajan maksamista palkkaperusteisista maksuista vain valtion tulovero on progressiivista. Sen osuus on vain n.15 prosenttia. Kunnallisvero, arvonlisävero, sosiaali- ja eläkemaksut peritään tasaverona.
Rikkaitten verotusta on kevennetty muutenkin reilusti. Helsingin Sanomien (2.11.04.) selvityksen mukaan tuhannen suurituloisimman verotus on keventynyt 8,3 prosenttiyksikköä (43 - 34,7%) viidessä vuodessa, kun keskituloisen palkansaajan verotus on alentunut samaan aikaan 2,6 prosenttiyksikköä.
Viimeinen kymmenen vuotta on ollut yrityksille ja sijoittajille kulta-aikaa. Vuokratulot ovat kaksinkertaistuneet, osinkotulot ovat nelinkertaistuneet ja yritysten voitot ja myyntivoitot ovat kuusinkertaistuneet. EU-jäsenyyden aikana yritykset eivät ole investoineet Suomessa edes tuotantovälineiden kulumisen määrää kun sitä verrataan poistoihin. Viime vuosina osinkoja on maksettu omistajille 40-50 prosenttia voitoista, enemmän kuin yhteiskunnalle veroja.
Yhtiöiden vaurastuminen näkyy myös taseissa. Omavaraisuus on keskimäärin yli 50 prosenttia ja kansainvälisestikin korkea. Yli 61 prosenttia toimivista suomalaisyrityksistä sijoittuu luottokelpoisuudessa vähintäänkin hyvin. Suomalaisyritykset luottoluokittaneen D&B Finlandin johtaja Matti Rahikka laski huvikseen, että yritykset voisivat nettotuloksellaan vaikka työllistää kaikki Suomen työttömät - ja jäisivät vielä kolme miljardia euroa voitolle. Valtavista voitoista huolimatta yritykset sijoittivat siitä vain 10 prosenttia Suomeen uuteen tuotantoon.
Helven uskottelema yritysten tuotantoedellytysten puute ei oikein vakuuta.
Kun verrataan 90-luvulta yritysten voittoja ja omistajien osinkoja, bonuksia ja optioita palkansaajien ja kotitalouksien reaaliseen ostovoiman olemattomaan 0,5 prosentin keskimääräiseen kasvuun, ay-liikkeen tulosta voi pitää surkeana.
Palkansaajat ovat joustaneet niin, että puolet palkansaajista sinnittelee jo joustavien vuokra-, pätkä-, osa-, määräaikaisten työsuhteiden ja työttömyyden viidakossa. Heidän efektiivinen vuosityöaikansa on keskimäärin puoli vuotta ja keskimääräinen kuukausiansio n. 750 euroa. Sillä Suomessa ei enää elä.
Ay-liikkeen saavutuksia voi pitää melko vaatimattomana. Herää kysymys, kuka faktanumeroiden valossa on tapahtuneesta kehityksestä “pihalla”. Yhdyn Helven arvioon ay-liikkeestä, mutta aivan päinvastaisista syistä.
Koska työntekijöiden kohtuuttomat vaatimukset ovat kilpailukykyä rajoittava tekijä, ehdotankin, että Kauppalehden toimittajien “kohtuuttomiksi jäykistyneet palkat” lasketaan kiinalaisen hikipajan 40 senttiä/tunti tasolle. Ulkoistetaan kaikki toimittajat päätoimittajaa ja toimituspäälliköitä lukuun ottamatta. Heiltä kielletään osallistuminen mihinkään työttömyyskassaan. Heille työpäivä pidennetään 12 tuntiin kuutena päivänä viikossa. Vuosilomat supistetaan alle viikkoon. Alihankkijana ja itsenäisinä yrittäjinä toimivat toimittajat hoitavat sitten omasta pussistaan vakuutuksin oman sosiaaliturvansa ja eläkkeensä. Heitä kilpailuttamalla varmistetaan, että heiltä myös saadaan omistajien asenteita myötäileviä artikkeleita.
Uskoisin, että tällä järjestelyllä Alma-media saa aivan uutta kilpailukykyä ja tuloskuntoa. Ruotsalaisen Bonniers-suvun omistajatkin olisivat tyytyväisiä kasvavaan sijoitetun pääoman tuottoon. Näin varmistetaan, että myös taloustoimittajien työpaikat pysyvät Suomessa.
Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi