keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Ulkomainen työvoimako korvaamaan työvoimapulaa?

(Jorma Ollila)
JULKAISTU: Kansan Uutiset 9.1. 2003 otsikolla: “Puheet työvoimapulasta ovat jälleen liioiteltuja”. 
Salon Seudun Sanomat 2.2. 2005 otsikolla: “Työvoimapulan uhka ei ole todellinen”.

Työvoiman maahantuonnin välttämättömyydestä puhuttiin ensimmäisen kerran 1970-luvun alussa, ja toistamiseen asiasta puhuttiin yhtä vakavasti 1990-luvun taitteessa.

1980-luvun lopulla meni lujaa. Markka oli vapautettu. Tunnelma oli se, että jos hidastelit kävelyä pankin kohdalla, niin pankki jo tyrkytti lainaa. Tuntureihin rakennettiin taas miljoonakämppiä.

Työvoimapula uhkasi taas koko maata. Työministeri Matti Puhakka ja työnantajat esittivät tuolloin vähintään 20 000 työntekijän vuosivauhdilla ulkomaisen työvoiman hankkimista maahan.

Tämä työvoimapula päättyi kaikkien aikojen suurimpaan lamaan ja työttömyyteen (yli 400 000 työtöntä). Työvoimapula-puheet päättyivät siihen.

Nyt taas 2000-luvun alussa TT:n silloinen hallituksen puheenjohtaja Jyrki Juusela on ehdottanut, että Suomeen pitäisi tuoda 400 000 siirtolaista täyttämään Suomessa piilevä työvoimapula. Siitä huolimatta, vaikka maassa oli vuosikymmen lopussa tosiasiallisesti n. 700 000 ihmistä työtä vailla.

Työnantajat ovat valittaneet koko 90-luvun lopun ainakin it-alan ammattilaisten pulaa. Siksi ulkomailta, erityisesti matalapalkkamaista, on houkuteltu maailmanlaajuisesti tuhansittain näitä it-alan erikoisosaajia. Tulijoita on riittänyt, kun esimerkiksi Intiassa ATK:n perustaidot omaava työntekijä ansaitsee keskimäärin 6 000 rupiaa (n. 970 mk) kuukaudessa. Korkeakoulututkinnon omaavien keskiansio on 16 000-25 000 rupiaa (n.2 500-4 000mk).

Kehitysmaista ollaan näin kolonialisoimassa niiden parhaat aivot hyödyttämään teollisuusmaiden rikkaita. Heidän houkuttelemiseksi TT ja Jorma Ollila ovat vieläpä vaatineet heille suomalaista alhaisempaa tuloveroprosenttia.

TT:n toimitusjohtaja Johannes Koroma ei usko, että EU:n itälaajentuminen aiheuttaa suurta muuttoryntäystä Suomeen. Koroman mielestä työvoiman vapaa maahanmuutto tulisi toteuttaa heti, mutta järjestö on valmis myös joustaviin siirtymäaikoihin. Muuttoliikkeen vaaraa on hänen mielestään vahvasti liioiteltu. “Muuttokiinnostus koskee lähinnä Baltian maita ja Puolaa. Todellinen maahanmuutto jäänee kuitenkin todella pieneksi. Sekä EU:n komission että Suomessa tehtyjen arvioiden mukaan muutto Suomeen lisääntyisi keskimäärin 5 000 henkilöllä vuodessa”.

Virolaisten muuttohalukkuudesta on hiljattain tehty pari kyselytutkimusta. Keskuskauppakamarin teettämässä selvityksessä noin 100 000 virolaista muuttaisi Suomeen. SAK:n hiukan aikaisemmassa kyselyssä tulijoiden määrä oli 400 000. Erot johtuivat kysymyksenasettelusta.

Suurin pula Suomessa oli huippukoulutetuista it -osaajista, mutta vuonna 2001 tapahtuneen IT -alan romahduksen jälkeen senkin tarve on hyytynyt. Sieltäkin väkeä on laitettu tuhansittain pellolle, vaikka koko vuosikymmen on valitettu työvoiman puutetta. Miksi sitten TT haluaa siirtolaisia maahan?
Yksinkertaisesti siksi, että siirtolaisista saadaan halpaa ja vähään tyytyvää työvoimaa. Samalla se pakottaa työvoiman ylitarjontatilanteessa suomalaisenkin palkansaajan hillitsemään palkkavaatimuksiaan. Laitetaan kurjat kilpailemaan keskenään on TT:n tavoite.

Meille on vakuutettu työnantajien suulla, että kun EU:n alueella rajat avataan, mitään massamuuttoa ei tapahtuisi entisistä itäblokin maista. Suomihan on niin syrjäinen, kylmä ja täällä puhutaan omituista kieltä.

Metallityöväen liiton puheenjohtaja Erkki Vuorenmaa sanoo ay-liikkeen kannattavan itälaajentumista, kun se toteutetaan hallitusti. Vuorenmaa muistuttaa, että Virossa pääomavero on nolla prosenttia ja arvonlisävero on 14 prosenttia. Tällainen verokanta vaikuttaa siihen, ettei Virossa ole kunnollista työttömyys- eikä sosiaaliturvaa.

SAK:laiset Metallityöväen liitto, Rakennusliitto ja palvelualojen liitto PAM teettivät äskettäin tutkimuksen, jossa selvitettiin ulkomaisen työvoiman työsuhteen ehtojen sääntely- ja valvontakeinoja eräissä EU-maissa, mm. Saksassa, Ranskassa, Belgiassa ja Itävallassa sekä sitten Suomessa. Tutkimus paljasti, että Suomi on jäänyt maahan lähetettyjen työntekijöiden ja vuokratyövoiman työehtojen valvonnassa pahasti jälkeen muista EU-maista.

Tutkimusten mukaan muissa EU-maissa rangaistukset ulkomaisen työvoiman väärinkäytöksistä ovat ankarat. Ranskassa ja Saksassa luvattoman ulkomaisen työvoiman tuominen ja käyttäminen polkumyyntiehdoin ja vastoin vuokrasäännöksiä voi tuoda jopa viiden vuoden vankeusrangaistuksen.
Halpatyövoiman maahan ryntäyksen ehkäisemiseksi aikaansaatua siirtymäaikaa voidaan kuitenkin kiertää. Työvoiman vuokraamiseen, sekä rakennus- ja muiden urakointipalveluiden kautta voidaan käytännössä kiertää työvoiman liikkuvuudelle asetetut siirtymäajat.

Tuoreessa tutkimuksessa on todettu, että uusista EU:n jäsenmaista tulisi Suomeen enemmän työvoimaa palvelujen tarjonnan kuin työvoiman liikkuvuuden kautta. - pieni portti on suljettu, mutta suuri on auki.
Muuttoliikkeelle on kuitenkin melkoisia paineita, koska Suomen ja itäblokin maiden työvoimakustannuksissa on huimia eroja. Jos verrataan pelkästään työnantajien keskimääräistä tuntilaskutusta, niin suurin se on Saksassa, 144 FMK. Tuntipalkka oli vuonna 1997 Virossa 11mk, Puolassa 16,5 mk, Bulgariassa 28 mk, Sloveniassa 33 mk, Tsekinmaassa 15 mk, Romaniassa 6 mk jne.
Nämä maat ovat myös maatalousvaltaisia maita. Maatalouden parissa väestöstä työskentelee Puolassa 28 prosenttia, Liettuassa 21 prosenttia, Romaniassa 37 prosenttia, Bulgariassa 28 prosenttia jne. EU-maiden maataloudelle tulee melkoisia paineita, kun näistä maista alkaa tulla Eurooppaan halpaa ruokaa. Samalla maatalouden on pakko tehostua, mikä vapauttaa paljon väkeä.

Kun vielä loput, konkursseilta säilyneet, alkeelliset itä-eurooppalaiset tuotantolaitokset tehostetaan länsimaiselle tasolle, sieltä vapautuu miljoonittain väkeä, jonka on pakko lähteä liikenteeseen. Meillähän on siitä omakohtaista kokemusta. Pula-aikana 1900-luvun alussa suomalaisia siirtyi kymmenin tuhansin Amerikkaan ja Kanadaan.

Idän asiantuntija professori Tauno Tiusanenkin on suhtautunut pelonsekaisin tuntein työvoiman vapaaseen liikkumiseen. Tiusanen ymmärtää osittain Saksan, Suomen ja eräiden muiden maiden ammattiliittojen vaatimusta siirtymäajan rajoituksista. “Länsi-Euroopassa ei enää tarvita lisää perinteisen teollisuuden työvoimaa. Tätä väkeä olisi tarjolla, joten pelot palkkojen polkemisesta ovat ehkä perusteltuja”, toteaa Tiusanen.

Vielä 1950-luvulla Suomessa puolet väestä sai toimeentulonsa maataloudesta. Vaikka 1960- ja 70-luvulla Suomi teollistui voimakkaasti ja loi uusia työpaikkoja, ei niitä riittänyt kaikille. Noin 300 000 suomalaisen oli pakko siirtyä Volvon ja Saabin liukuhihnojen äärelle Ruotsiin eläviksi roboteiksi, vaikka Ruotsin ja Suomen elintasoerot eivät olleet läheskään samaa luokkaa kuin nykyisten itäblokin maiden ja Suomen välillä.

Jo 90-luvulla tuli Suomeen presidentti Mauno Koiviston “suosiollisella avustuksella” 20 000 venäjänkielistä vähänkoulutettua inkerinsuomalaista maahanmuuttajaa hiljaa ja huomaamatta, vaikka työpaikoista ei ollut tietoakaan.

Maahanmuuttajia perätään ja työvoimapulaa ennakoidaan, vaikka omille kansalaisille ei välttämättä löydy työtä edes tulevaisuudessa. Viralliset väestöennusteet povaavat Suomen kansan hiipuvan. Niissä ei ole huomioitu tuottavuuden kasvua.

Vuodesta 1934 Suomessa on tehty viisitoista pitkän aikavälin väestöennustetta, kertoo kirjassaan “Nykyaika” kansatalouden kriitikko Kai Kontturi. Kolmestatoista ennusteesta vain kolme on ollut oikeansuuntaista. Kaksi ennusteista on uusia, joten vasta tulevaisuus näyttää niiden onnistumisen.
Epäonnistuneille ennusteille on yhteistä se, että niissä kaikissa on kasvun yläraja, jonka jälkeen väestön määrä kääntyy laskuun. Vaikka ensisynnytys nykyään lykkääntyy, naisen biologinen kello kyllä toimii. Tilastokeskuksen väestöennusteet ovat osoittautuneet täysin epäluotettaviksi, kritisoi Kontturi. Niissä näkyy poliittinen tarkoituksenmukaisuus.

Vaikka voidaan kiistatta sanoa, että vanhusväestön määrä lisääntyy suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään, niin se ei vielä todista, että väestön määrä lähtisi laskuun. Luonnollisesti se voi hidastaa kasvua. Tuskin muuta, kirjoittaa Kontturi.

Suomessa väestö on lisääntynyt pitkällä aikavälillä vain 0,9 prosenttia vuosittain. Se johtuu sekä sodista että joukkomittaisesta maastamuutosta. Ilman maastamuuttoa Suomen väkiluku olisi pitkälle yli kuusi miljoonaa.

Suomessa tilanne on nyt toinen kuin aikaisemmin, sillä tavallisilla suomalaisilla ei ole enää joukkomittaista mahdollisuutta muuttaa työn perässä maasta pois, koska työtilanne on yhtä heikko kaikissa muissakin teollisuusmaissa. Nykyisin tapahtuu vain ns. aivovuotoa eli vain erikoisen, korkean ammattitaidon väkeä voi siirtyä muualle. Maastamuutto ei ole enää väestön kasvua hidastava tekijä.
Tiettynä ajanjaksona syntyvyys oli suhteellisen alhainen, koska ensisynnyttäjien ikä on noussut 10-15 vuodella. Lisäksi syntyvyyteen vaikuttavat yhteiskunnan suhtautuminen lapsiperheisiin, työsuhteiden pysyvyys, toimeentulo, asuntopolitiikka jne. Näitä taustoja vasten voi arvioida, että väestönkehitys etenee toisin kuin Tilastokeskuksen ennusteet.

Vuosina 1950-2000 maasta on muuttanut noin 500 000-600 000 henkeä, jotka ovat ulkomailla kasvattaneet yli miljoonaan kohoavan jälkikasvunsa. Maastamuutosta huolimatta viidessäkymmenessä vuodessa Suomen väkiluku kasvoi 1 155 000 hengellä (28,7%).

Tämän perusteella voidaan laskea, että seuraavan viidenkymmenen vuoden kuluessa väestö kasvaisi 1 160 000 hengellä (22,4%). Kasvu olisi tämän mukaan selvästi hitaampaa kuin edeltäneellä kaudella, joten sitä voisi pitää varovaisena ennusteena, toteaa Kontturi.

Näitä taustoja vasten työikäisen väestön osuus vuonna 2030 koko väestöstä olisi historiallisesti pienimmillään eli 60,8 prosenttia. Siitä huolimatta se olisi määrällisesti 347 000 henkeä (10%) nykyistä suurempi. Tämän mukaan työikäisen väestön määrä kasvaisi vain 0,33 prosenttia vuosittain. Vastaava kasvu oli 90-luvulla 0,31 prosenttia ensisynnyttäjien iän nousun seurauksena.

Puheet työvoimapulasta ovat siis vähintään kyseenalaisia. Kaikki merkit viittaavat siihen, että nykyisissä vapaakaupan oloissa ja tuottavuuden jatkuvasti nopeutuvassa kasvussa työvoiman ylitarjonta jatkuu ja ilmiselvästi vielä pahenee. Talouspolitiikassa ei pitäisi kantaa huolta työvoiman vaan ennen muuta työn riittävyydestä, sillä työttömyys on tulevaisuudessakin kansantalouden pahin ongelma.

Työvoiman tarve riippuu tuottavuuden ja kysynnän kasvusta. Ne määräävät tuotannon kasvun. Vuonna 1995 maailman suorat investoinnit yrityksiin olivat 200 miljardia dollaria. Puolivälissä vuotta 2000 ne olivat jo 1000 miljardia dollaria, siis viisinkertaiset. Suorat investoinnit merkitsevät automaation lisääntymistä ja tuottavuuden kasvua. Automaatio vähentää työvoimaa ja lisää työttömyyttä, joka puolestaan vähentää tavaroiden ja palveluiden kysyntää, Vaikka tuotantokyky paranee, tuotanto ei lisäänny ellei kysyntä kasva, toteaa Kontturi.

Jos Suomen tuottavuuden kehitys pysyisi tulevat kolmekymmentä vuotta alhaisella 3,6 prosentin keskimääräisellä vuositasolla ja kokonaistuotannon vastaavasti 2,5 prosentin tasolla, niin vuonna 2030 työtä olisi noin 1,6 miljoonaa henkilötyövuotta. Jos työvoima vähenisi 380 000 hengellä, kuten työministeriön loppuraportti “Työvoima 2017” antaa olettaa, niin siitä huolimatta työttömyys lisääntyisi 270 000 työvuodella. Jos taas työvoiman määrä kasvaa 340 000 hengellä, niin työttömyys ylittää komeasti miljoonan henkilötyövuoden rajan, ennakoi Kontturi.

Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi

Luetuimmat

Kävijöitä