keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Kansainväliset vallan epädemokraattiset salaseurat

JULKAISTU: Kansan Uutiset 30.6. 2005. 

Maailman sivu on ollut salaseuroja. Niiden pontimena on yleensä ollut päästä hallitsemaan ympärillä olevia ihmisiä tai raaka-aineita. Valta ja sitäkautta verotusoikeus ja sillä saatava raha ovat hyvin käyneet niin kirkollisen kuin maallisen vallan salaseurojen kasvualustaksi. Yleensä ne ovat kietoutuneet toistensa kanssa epäpyhäksi allianssiksi. Nykyisiä maanalaisia järjestöjä nimitetään näkökulmasta riippuen joko vapaustaistelijoiksi tai terroristijärjestöiksi.

Osama Bin Laden oli amerikkalaisten mielestä isänmaallinen vapaustaistelija ja sai rahaa, aseita ja sotilaskoulutusta amerikkalaisilta sotiessaan Afganistanissa venäläisiä miehittäjiä vastaan. Vasta myöhemmin hänestä tuli maailman etsityin terroristi, kun hän alkoi vastustaa talebanien kanssa amerikkalaisten öljyhankkeita Afganistanissa.

Kirkonmiehet myivät aneita, harrastivat inkvisitiota ja masinoivat ryöstöretkiä ristiretkien nimikkeellä. Nyt presidentti George W. Bush levittää miekalla demokratiaa ja vapautta varmistaessaan maailman öljyvaroja ja markkinoita amerikkalaisten yritysten hallintaan.



Yhdysvallat onkin useimpien salaseurojen luvattu maa. Kenties tunnetuin valkoisen ylivallan salaseura ja terrorijärjestö on Ku Klux Klan. Tämän “Etelän näkymättömän imperiumin” perustivat Konfederaation lyödyn armeijan veteraanit Tenneseen Pulaskissa vuonna 1866. Järjestön ensimmäinen Suurvelho oli konfederaation ratsuväen kenraali Nathan Bedford Forrest.

Alkuperäinen tarkoitus oli sotaleskien ja sotaorpojen suojelu. Järjestön nimi tarkoittaa perhepiiriä.
Kun klaani laajeni kaikkiin etelävaltioihin, se alkoi hyökkäillä pohjoisvaltioiden miehitysarmeijaa ja vapautettuja mustia orjia vastaan. Siitä tuli rotuerottelua puolustava terroristijärjestö, jonka tärkein tehtävä oli mustan väestön pelotteleminen pois vaaliuurnilta. Mustien liikeyritykset, poliittiset järjestöt ja ammattiyhdistykset murskattiin. Vihan pontimena oli, että etelävaltojen suurtilalliset menettivät ilmaiset orjatyöläisensä.

Klaani palautti valkoisen ylivallan Tennesseehen, Pohjois- Carolinaan ja Georgiaan murhaamalla järjestelmällisesti mustien johtajia. Mustien kirkot ja koulut poltettiin ja opettajat lynkattiin. Väkivallasta järkyttynyt Forrest määräsi klaanin hajotettavaksi.

Klaani elpyi kuitenkin ensimmäisen maailmansodan aikana. Toinen klaani vastusti mustien ohella juutalaisia, roomalaiskatolisia, kommunisteja ja ylipäätään ulkomaalaisia. Vuonna 1925 sen jäsenmäärä ylitti neljä miljoonaa. Tähän aikaan mustien lynkkaukset oli suosittu kansanhuvi.

Kolmas klaani syntyi eloon etelävaltioissa 50-luvulla kansalaisoikeusliikkeen mukana. Tärkein tavoite oli edelleen mustien sulkeminen politiikasta. Vielä vuonna 1960 vain kaksi prosenttia Missisipin rekisteröidyistä äänestäjistä oli mustia, vaikka osavaltion asukkaista heitä oli yli 40 prosenttia. Klaanin jäseninä oli lukuisia Yhdysvaltain presidenttejä.

Yhdysvallat on ottanut toisen maailmansodan jälkeen koko maailman taloudelliseen komentoonsa ja kontrolloi rahan voimalla kaikkia keskeisimpiä taloudellisia salaseuroja.

Kansantaloustieteen professori Michel Chossudovsky kertoo kirjassaan “Köyhyyden globalisointi”, että Maailmanpankki, Maailman kauppajärjestö WTO ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ovat sääntelyelimiä, jotka toimivat hallitusten välisen toiminnan suojassa vahvojen talous- ja finanssietujen puolesta. Wall Streetin pankkiirit ja maailman suurimpien talouselämän keskusten johtajat ovat erottamattomasti noiden globaalien institutioiden takana. He ovat säännöllisesti tekemisissä Maailmanpankin, WTO:n ja IMF:n toimihenkilöiden kanssa suljetuissa istunnoissa ja lukuisissa kansainvälisissä tapahtumissa.

Lisäksi kokouksiin ja neuvotteluihin osallistuu edustajia vahvoista globaaleista liike-elämän lobbausorganisaatioista, kuten Kansainvälisestä kauppakamarista (ICC), Trans Atlantic Business Dialoguesta (TABD), jonka vuosikokouksiin kokoontuu länsimaiden suurimpien yhtiöiden edustajia poliitikkojen ja WTO:n virkailijoiden kanssa.

Lisäksi näihin “puolisalaisiin” ja suljettuihin istuntoihin kokoontuu henkilöitä Yhdysvaltojen kansainvälisen kaupan neuvostosta (USCIB), Davosin maailmantalouden foorumista ja Washingtonissa toimivasta Kansainvälisestä rahoitusinstituutista (IIF), joka edustaa maailman suurimpia pankkeja ja rahoituslaitoksia.

Lisäksi muita “puolisalaisia” organisaatioita, joilla on tärkeä rooli uuden maailmanjärjestyksen instituutioiden muovaamisessa, ovat Trilateraalinen komissio, Bilderberg-ryhmä ja yhdysvaltalainen Ulkosuhteiden neuvosto.

Talousnobelisti Joseph E. Stiglitz kertoo kirjassaan “Globalisaation sivutuotteet” näistä salaseuroista, että ne eivät alkuunkaan toteuta perustehtäviään kehitysmaiden auttamisesta. Niiden tärkein tehtävä on pumpata veronmaksajien rahoja kehitysmaihin vain, jotta länsimaiset pankit saisivat spekulaatiorahansa kotiutetuksi ennen kuin IMF:n uusliberalististen toimien seurauksena kriisimaa on romahtanut. Köyhistä ja työttömistä ei ole niin väliä.

Periaatteena näissä järjestöissä on karkeasti ääni ja dollari ja Yhdysvalloilla on kolme kertaa enemmän ääniä kuin eurooppalaisilla isoilla valtioilla, joten ne ovat USA:n talutusnuorassa.

Euroopan Keskuspankki (EKP) on myös yksi epädemokraattisimmista instituutioista. Johtokuntaa valvoo neuvosto, jossa täysvaltaisia jäseniä ovat myös valvonnan kohteena olevat johtokunnan jäsenet. Hallintomalli on saatu Euroopan investointipankin (EIP) vastaavasta järjestelystä: pankin johtokunnan jäsenet ovat myös itseään valvovan hallintoneuvoston jäseniä.

Maailmaa ei johdeta demokraattisesti valitusta Yhdistyneistä Kansakunnista, vaan erilaisista rahamaailman salaseuroista, joihin on valittu oikeistolaisimmat poliitikot ja median mahtimiehet.
Robert Gaylon Ross on on kirjassaan “Who’s Who of the Elite” valottanut sen toimintaa ja julkistanut kaikki sen jäsenet. Bilderberg on täysin amerikkalaisten liikemiesten dominoima salaseura, joka ei toiminnastaan paljon lavertele. Sinne ei anota vaan järjestö itse poimii jäseneksi ne, joista se katsoo hyötyvänsä. Järjestön johtajana toimii miljardööri David Rockefeller.

Sen suomalaiset jäsenet eivät paljon mainosta jäsenyyttään. Eikä heidän nimiään talouslehdistöstä löydy. Vuonna 1995 Suomesta oli Bilderbergin jäseninä: Krister Ahlström, Sirkka Hämäläinen, Marja Jarimo-Lehtinen, Jaakko Iloniemi, Esko Aho, Jarl Köhler, Reino Rossi, Aatos Erkko, Gerhard Wendt, Georg Ehrnrooth, Jaakko Ihamuotila, Jorma Ollila, Martti Ahtisaari ja Max Jakobson. Jo nimilistasta voi päätellä, että köyhän asiaa ei siellä käsitellä. Eikä ole vaikea arvata, mistä Esko Aho on saanut ainekset työreformiinsa.

Vuoden 1995 jälkeen seuraavat suomalaisiet ovat myös osallistuneet salaisiin kokouksiin kuten: Sauli Niinistö, Paavo Lipponen, Erkki Liikanen, Matti Vanhala, Pentti Voutilainen, Gerhard Wendt, Pentti Vartia ja Janne Virkkunen. Salaseura kokoontui Helsingissä vuonna 1994 ja nyt viimeksi Göteborgissa vuonna 2001.

Suomalainen Tomas Sandell on tehnyt gradu-tutkielmansa Bilderberg-järjestöstä. Hänen mukaansa järjestö on epävirallinen valtakeskittymä ja ristiriidassa demokraattisen hallintomallin kanssa. Ryhmällä on myös poliittinen agenda. Sundell määrittelee heidät jonkinlaiseksi kriisinhallintaryhmäksi ja eri läntisten etujärjestöjen ja hallitusten koordinaattoreiksi. Osallistujat eivät saa kertoa ulkopuolisille mitä kokouksissa puhutaan ja päätetään.

Bilderberg-ryhmän päämaja on Haagissa. Järjestö perusti toisenkin elimen, joka tunnetaan Trilateraali-komissiona. Sillä on käytössään mm. Yhdysvaltojen Kansallinen turvallisuuspalvelu (NASA), joka on maailman suurin salaisen tiedustelun ja suunnittelun järjestö. Sen käytössä on myös muita salaisen palvelun laitoksia, kuten Yhdysvaltojen Keskustiedustelupalvelu (CIA).

Yhdysvallat on salaliittoteorioiden ja kummallisten kulttien luvattu maa. Yksi julkisuuteen päässeistä on Skull and Bones -seuran “ritarit”. eli ns. “luumiehet”. Se pääsi yllättäen julkisuuteen George W. Bushin ja John Kerryn vaalitaistelussa. Molemmat presidenttiehdokkaat ovat kyseisen salaseuran jäsenenä.
Lienee hämmentävää ajatella hämärää, keskiaikaiseen tyyliin sisustettua huonetta, jossa tuleva Yhdysvaltain presidentti makaa alastomana ruumisarkussa, ja kertoo naamioituneille “luumiehille” seksuaalisen historiansa.

Luumiehet kutsuvat ulkopuolisia barbaareiksi, joille ei saa hiiskua sanallakaan, mitä Skull and Bonesin päämajassa Yalen yliopistossa tehdään. Entinen Yalen naisopiskelija ja jonkin nimeltä mainitsemattoman yalelaisen salaseuran jäsen Alexandra Robbins päätti ratkaista arvoituksen. Hän haastatteli nimettömänä reilua sataa salaseuran jäsentä ja paljasti “hautaholvin” salaisuudet vuonna 2002 ilmestyneessä kirjassaan “Secrets of the Tomb”.

Bush nuorempi on kolmas presidentiksi asti kivunnut luumies. Ensimmäinen oli Yhdysvaltain 27. presidentiksi William Howard Taft (1909-13). Näihin Eulogian ritareihin on kuulunut kuuluisia kustantajia, senaattoreita, pankkiireja, yritysjohtajia, ministereitä, vakoojia ja sotasankareita.
Robbinsin mukaan Skull and Bones -salaseuran tärkein merkitys tulee sen Hyvä veli -verkoston kautta. Hänen mielestään presidenttiehdokkaat eroavat jyrkästi siinä, miten he ovat hyödyntäneet Yalen suhteitaan. Bushille ne ovat olleet elintärkeitä.

“Bush on kääntynyt Skull and Bonesin puoleen aina uudestaan koko ammatillisen elämänsä ajan - vallan, suhteiden ja rahan saamiseksi. Hän ei olisi edes päässyt Yaleen, jos hänen isänsä ja isoisänsä eivät olisi olleet luumiehiä. Bush on esimerkki siitä, kuinka keskinkertaisuuden ruumiillistuma voi Skull and Bonesin kaltaisten verkostojen avulla nousta presidentiksi, Robbins toteaa.

Bush markkinoi uusliberaalien omistaman median välityksellä amerikkalaisen pääoman vapautta ja demokratiaa. Se muistuttaa päivä päivältä enemmän ketun vapautta kanatarhassa. Sen varmistamiseksi amerikkalaisten masinoimat lukemattomat salaiset ja puolijulkiset hyväveliverkostot kuten Kauppakamarit, Vapaamuurarit, Rotaryt, Lions Klubit, Round-Tablet, Zonta-järjestöt jne. ovat levinneet kaikkialle maailmaan.

Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi

Luetuimmat

Kävijöitä