keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Ennustelulaitokset jälleen eksyksissä

JULKAISTU: Kansan Uutiset: 8.1.2002

Pankkimiesten ja taloustieteilijöiden ja -professorien kykenemättömyys tehdä edes puolen vuoden mittaisia talouskehityksen ennakointeja osoittaa vaan sen, että myös heitä on kadonnut oman osaamisalueensa hallinta ja ennakointi nykyisessä teknologisoituneessa ja globalisoituneessa maailmassa.

Presidentti Mauno Koivisto kirjoitti vuonna 1994 kuolemattomat sanansa 90-luvun alun kokemuksistaan viisastuneena: “Maassamme on lukuisia taloudellisia tutkimuslaitoksia, jotka julkaisevat ennusteita, joiden joukossa suhdanne-ennusteita, kymmenesosaprosenttiyksikön tarkkuudella.

Nämä ennustukset menivät metsään kuin porsaat toinen toisiaan hampaillaan hännästä pitäen, niin etteivät ainoastaan desimaalit, vaan kokonaisluvut, ja joskus etumerkkikin oli väärän sorttinen”.

Nyt tilanne on taas täysin sama. Ennustelaitokset korjaavat kilvan ennusteitaan alaspäin. Vielä vuoden 2000 puolella kaikki tutkimuslaitokset odottivat seuraavan vuoden talouskasvuksi yli neljää prosenttia. Kun vuotta 2001 oli enää kolme kuukautta jäljellä, kasvuennusteet olivat painuneet prosentin kieppeille. Pohjat teki Sampo, joka odottaa Suomen bkt:n kasvua enää 0,4 prosenttia.



Näihinkään ennusteisiin ei kannata vielä luottaa. Esimerkiksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla) odotti lamaa edeltävänä vuonna 1990 vielä saman vuoden syksynä maan talouden kasvavan pari prosenttia. Toteutunut kasvu oli nolla. Seuraavalle vuodelle Etla odotti vähän varovaisemmin prosentin kasvua. Todellisuudessa bkt supistui yli seitsemän prosenttia.

Samoin työttömyyden kasvun ennustaminen on yhtä onnetonta. Työministeriö ja Valtionvarainministeriö ajautuivat syksyllä 2001 syvään näkemyseroon siitä, kuinka paljon työttömien määrä lisääntyy.
Kumpikin ennustaa, että työttömyys kasvaa seuraavana vuonna ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen.
“Meidän näkemyksemme mukaan työttömien määrä lisääntyy 30 000-50 000:lla vuonna 2002.”, työministeri Tarja Filatov povasi syksyllä 2001. Ylijohtaja Martti Hetemäen johtaman valtionvarainministeriön ennusteessa lisäys oli huomattavasti pienempi, vain 5 200 uutta työtöntä. Asiantuntijaorganisaatioiden näkemyserot ovat siis peräti kymmenkertaiset. Molemmista organisaatioista löytyy taloustieteen asiantuntijoita.

Todellisuudessa taloustiede on täynnään erilaisia “lahkoja ja erilaisia uskonnollisia kuppikuntia”. Poliitikot ovat aivan ymmällään, kun jokaisen taloustohtorin työttömyyden ja talouden korjausehdotukset poikkeavat täysin toisistaan. Erilaiset “markkinashokit” yllättävät nykyään taloustieteilijät tuon tuostakin. Parempia, ja ainakin kustannustehokkaampia ennustuksia saa nykyään mustalaiseukolta.

Japanin alhon jälkeen sekä Meksikon- Venäjän-, Brasilian, ja Kaukoidän “Tiikereiden” -romahduksen jälkeen pääomat ovat ohjautuneet 90-luvulla Yhdysvaltoihin ja nostaneet siellä pörssikuplaa. Nyt viimeinenkin kasvava ja ostovoimainen markkina-alue on hyytymässä ja USA:n tulevan talousromahduksen ensimerkit ovat jo talousoppineidenkin näkyvissä.

Suomen pörssin arvosta suli puolet jo vuoden 2001 alkupuolella. Silloin vasta odoteltiin USA:n mahdollista pörssiromahdusta. Teknologia-yrityksiä edustava Nasdaqin kurssit olivat romahtaneet ja It -yritysten arvot olivat pudonneet alle puoleen vuoden takaisista huippuluvuista. Suomessa lähes kymmenenteen osaan, jotkut jo konkurssiin tai velkasaneeraukseen.

Tämä romahdus oli jo alkanut vaikka USA:n kuluttajien ostopäätösten romahdusta vasta odoteltiin. Vielä vuosi sitten Suomen uusliberalistiset taloustieteilijät väittivät, että USA:n talouden alamäki ei vaikuta Suomen talouteen mitenkään.

Jopa Nasdaq -pörssiyhtiön tulos on heikentynyt, koska listautumisten määrä on hiipunut. Senkin on äskettäin ilmoittanut ensimmäisistä irtisanomisista. Väkeä saa lähteä 11 prosenttia sen 1 300 hengen työvoimasta, kertoi Wall Street Journal. Irtisanomiset olivat ensimmäiset 15 vuoteen.

Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos Financial Market Center varoitti hiljattain amerikkalaisia osakesijoittajia velkarahan aiheuttamasta kuplasta. Osakesijoituksiin otettujen lainojen määrä on paisunut Yhdysvalloissa vuoden 2000 150 miljardista dollarista jo 265 miljardiin. Velkarahan osuus pörssin markkina-arvosta on kohonnut yhtä suureksi kuin vuoden 1987 pörssiromahduksen alla.

Tutkimuslaitos pelkää nyt uutta romahdusta, jos markkinat kääntyvät jostain syystä laskuun. Velkarahalla pelanneet osakesijoittajat joutuvat myymään arvopaperinsa laskeviin kursseihin, mikä ajaa helposti koko pörssin syöksykierteeseen. Suuria riskejä ottaneiden kotitalouksien elintaso on silloin vaakalaudalla, sillä esimerkiksi asunnot on pantu varsin yleisesti velkojen vakuudeksi.

Wall Streetin pörssiromahdus käynnistäisi vaarallisen ketjureaktion, varoittavat amerikkalaiset asiantuntijat. Pörssiromahdus iskisi kulutukseen, horjuttaisi dollaria, söisi budjetin perusteita ja pilaisi markkinatunnelmat.

Erittäin suuri paino on kulutuksen kasvussa. Kun osakemarkkinat laskevat, heikkenee kuluttajien luottamus talouteen ja varovaisuus lisääntyy, arvioi Bank Credit Analyst - yhtiön ekonomisti Mark McClellan. Amerikkalaiset kuluttajat ovat eläneet viime vuosina pitkään velaksi ja säästämisaste on ollut nollassa. Jokainen täysi-ikäisellä amerikkalaisella on noin 50 000 markkaa pelkkää “muovikortti”-velkaa. Sen lisäksi amerikkalainen on keskimäärin vuosiansioidensa verran velkaa pankeille ja muille luottolaitoksille. Enemmän kuin Suomessa ennen lamaa.

Keskuspankin laskelmien mukaan viime vuosien keskimäärin yli neljän prosentin talouskasvusta noin neljännes on tullut osakemarkkinoiden kasvusta. Fedin mainostama “Wealth effect” on talouden epävarma muuttuja. Romahduksen myös yhtiöiden voitot heikkenisivät, sillä ne ovat kirjanneet satojen miljoonien dollareiden voittoja esimerkiksi listatessaan internet-pajoja. Noidankehä pahenisi ja kasvu hidastuisi.

Voimakas kulutuksen kasvu on ollut talouden moottori, ja kulutusta ovat lietsoneet juuri voitot osakemarkkinoilla. Kuluttajien reaktio on arvaamaton siinä tilanteessa sanoo analyytikko Auwaerter.
Synkkä ennuste perustuu siihen, että taloutta voimakkaasti ruokkiva varallisuusvaikutus toimii yhtä liukkaasti toiseenkin suuntaan. Jos osakkeiden hinnat laskevat, amerikkalaiset tuntevat köyhtyvänsä ja vähentävät kulutustaan. Osakkeiden arvon kehitys vaikuttaa yksityiseen kulutukseen paljon voimakkaammin nyt kuin esimerkiksi lamavuonna 1929. Tuolloin 2,5 prosenttia amerikkalaisista omisti osakkeita. Nyt osakkeita omistaa noin puolet amerikkalaisista.

Investointipankki Goldman Sachsin tuore Eurooppa-analyysi osoittaa, että amerikkalaiset joutuvat leikkaamaan kulutustaan reilusti, jos pörssikurssit jatkavat laskuaan. Analyysin mukaan pörssilaskun vaikutus kulutukseen on kymmenen kertaa suurempi kuin euro-alueella.

Suorat ja epäsuorat osakesijoitukset ovat Emu-maissa suunnilleen yhtä suuret kuin puolen vuoden kulutettavissa olevat tulot. Yhdysvalloissa sijoitukset vastaavat kahden ja puolen vuoden kulutettavissa olevia tuloja. Japanissa ja Euroopassa kotitalouksien kaikista varoista vain 42 prosenttia on finanssivarallisuudesta , eli rahana, osakkeina ja velkakirjoina. Yhdysvalloissa vastaava luku on 67 prosenttia.

Kotitalouksien pelkkien pörssiosakkeiden määrä on vieläkin eriytyneempää. Kotitalouksien varallisuudesta pörssiosakkeita Yhdysvalloissa on 55 prosenttia, Japanissa 17 prosenttia ja EMU -maissa 32 prosenttia.

The Economist -lehti, muistutti hiljattain ikävistä makrotalouden tosiasioista: “Amerikkalaiset kotitaloudet ja yritykset velkaantuvat kovaa vauhtia. Pörssikurssit leijuvat pilvissä, kun jättiyhtiöt ostavat velkarahalla omia osakkeitaan. Näin tehdään, jotta johtajat voivat vääntää optiovivuillaan satojen ja tuhansien miljoonien dollarien voittonsa”. Näin he maksattavat optionsa yrityksen eikä omistajien rahoista.
Useassa maassa toimivassa suuryrityksessä Yhdysvaltojen suhdannekäänteet tuntuvat heti, kun Yhdysvaltojen myyntikonttorissa huomataan, etteivät tuotteet mene kaupaksi entiseen malliin. Yrityksen Thaimaan-tehtaalla supistetaan tuotantoa, Suomen tuotekehitysyksikköön ei enää tule uusia projekteja ja Saksan pääkonttorissa ryhdytään miettimään, miten eri puolilla maailmaa toimivien alihankkijoiden kanssa tehtyjä sopimuksia voidaan muuttaa.

Mikään maa ei voi enää olla turvassa, jos USA:n talous romahtaa. Varsinkin kun Yhdysvaltojen osuus maailman kokonaiskysynnästä on kolmasosa. Verkottuneessa ja globalisoituneessa maailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kyseessä on niin sanottu “perhosefekti”, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa yhden perhosen siivenisku voi tuntua toisella puolella maapalloa.

Jopa pienen Argentiinan valtion nykyinen konkurssitilanne voi vaikuttaa Espanjan kautta Eurooppaan ja jopa Suomeen. Espanjalaiset ja amerikkalaiset pankit tulevat saamaan sieltä tuntuvia miljardikaupalla luottotappioita, jotka heijastuvat kaikkialle.

Myös rahoitusmarkkinat ovat muuttuneet. Yhdysvaltojen kasvua on rahoittanut ulkomainen raha. Ulkomaiset sijoittajat ja yritykset ovat syystäkin uskoneet maailman suurimman talouden voimaan. Ulkomaisten sijoittajien hallussa on nyt kymmenen prosenttia yhdysvaltalaisosakkeiden markkina-arvosta. Luku on korkeampi kuin koskaan.

Nyt kun Suomenkin talous on laskukierteessä ja vienti tökkii, niin nyt kaikki ekonomistit huutavat kuluttajia pelastamaan Suomen taloutta. He vaativat nyt kuorossa kansalaisia kuluttamaan. - Osta, osta ja kuluta on päivän mantra. Vaikka ekonomistien jos keiden pitäisi olla selvillä siitä, että 90-luvulla on palkkojen osuus pienentynyt kansantulosta dramaattisesti ja tuloerot levähtäneet, joten tavallisilla kuluttajilla ei ole rahaa kuluttaa entiseen malliin. Tähän on kiinnittänyt huomiota jopa kokoomuksen ainoa ajattelija Raimo Ilaskivi.

Tämän USA:n pörssin alamäkeä ei suinkaan helpota maailmankaupan symboleihin, World Trade Centery:n kaksoistorneihin äskettäin tehty tuhoisa terroristien lentokoneisku. Vaikka pelkät aineelliset tuhot ja noin 3 000 vainajan vakuutuskorvaukset kohoavat kymmeniin tai satoihin miljardeihin, iskun välilliset kustannukset saattavat kohota vieläkin suuremmiksi.

Heti muutama lentoyhtiö meni konkurssiin ja muutkin lentoyhtiöt supistivat heti aluksi yli 100 000 työntekijällä henkilökuntaansa lentomatkustuksen kysynnän puutteessa. Boeing-lentoyhtiö on ilmoittanut saneeraavansa kolmasosan työntekijöistään eli yli 30 000 työntekijää tilausten puutteen johdosta. Matkailu- ja hotellibisnes vähentää myös väkeään. Vakuutusyhtiöiden, matkailuyritysten ja lentoyhtiöiden tuloskunto ei taida pahemmin nostaa tunnelmia pörssissä, joka on muutenkin ollut jo pitkään laskeva.

Vuoden kuluttua se tulee näkymään USA:n työttömyysluvuissa ja vasta sen jälkeen viiveellä eurooppalaisen viennin tyrehtymisenä USA:han sekä Suomen viennin tyrehtymisenä edelleen päämarkkina-alueellemme Eurooppaan. Se tulee näkymään lisääntyneenä massatyöttömyytenä Suomessakin - sanoivatpa “ammattitaitoiset” ennustelaitokset, Suomen Pankin tohtorit ja taloustieteen professorit mitä tahansa.

Meillä ekonomistit hyssyttelevät, että mitään 90-luvun lamaa ei ole tulossa, koska yritysten taseet ovat loistokunnossa ja yritykset ovat jo vähentänet organisaatiostaan liiat “läskit” (=henkilökunnan) pois.
Näiltä uusliberalistisilta taloustieteilijöiltä on kuitenkin unohtunut mainita, että tässä globalisoituneessa yritysmaailmassa yritysjohtajilta ja sijoittajilta on kadonnut 90-luvulla myös työllistämisen moraali ja -velvollisuus. Ainoaksi moraaliseksi ohjenuoraksi on tullut pääomien tuoton maksimoiminen. Nyt yritysjohdon arvomaailmassa tuottovelvoite menee työllistämisvelvoitteen edelle. Yritysjohtajista on tullut pääoman juoksupoikia.

Siitä on viime aikoina ollut runsaasti esimerkkejä. Nokia on ollut viime vuosina Suomen ja koko maailman menestyksekkäimpiä ja voittoa tuottavimpia yrityksiä. Kuitenkin pääjohtaja Jorma Ollila on laittanut jo tuhatkunta henkeä pihalle koska Ollilan mukaan “Nokia ei halua vaarantaa tuloskuntoaan edes matalasuhdanteessa”. Samoin Björn Wahlroosin Sammossa ollaan laittamassa lähes tuhat ihmistä pihalle, vaikka yritys suorastaan rypee rahoissa.

Sijoittajien vaatimuksesta ja pääoman juoksupoikina sekä Ollila että Nordean pääjohtajan Vesa Vainio ovat uhkailleet vievänsä pääkonttorinsa ja emoyhtiönsä pois Suomesta, jos verotusta ei alenneta ja sijoittajat eivät saa sitä tuottoprosenttia mihin ovat 90-luvulla parhaimmillaan tottuneet. Kymmenkunta suomalaista yhtiötä tutkailee TT:n Tarmo Korpelan mukaan pääkonttorinsa siirtoa jonnekin veroparatiisiin. Ruotsissa jo 50 yhtiön pääkonttorit on siirretty muualle. Vielä muutama vuosi sitten huonokuntoisen Meritan joutuessa ulkomaiseen omistukseen pääjohtaja Vainio rauhoitteli, että “sillä ei ole mitään väliä, kuka yritykset nykyään omistaa”.

Mitä enemmän yritykset ovat kansainvälisten sijoittajien pelinappuloina, sitä nopeammin työpaikat ja pääkonttorit häviävät Suomesta. Sijoittajien kuristusote sen kun vain tiukkenee voimattomien ja tahdottomien poliitikkojemme kaulan ympärillä, eivätkä he ymmärrä tehdä asialle mitään.

Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi

Luetuimmat

Kävijöitä