tiistai 26. toukokuuta 2009

Pörssidiilerit ovat ammattitaidottomia ja vastuuttomia puoskareita.

JULKAISTU: Talouselämä 16.8. 2002 Puheenvuoro-palstalla otsikolla: “Puoskarien maailma”, Suomenmaa 15.8. 2002, Forssa-lehti 18.8. 2002, Kansan Uutiset 24.9. 2002. Uusi Invalidi Nro 3 / 10 2002, Salon Seudun Sanomat 15.2. 2002 otsikolla: “Pörssidiilerit ovat vastuuttomia puoskareita”,

Kun pörssikurssit olivat korkeimmillaan keväällä 2000, uusliberalistisimmat taloustieteilijät vakuuttelivat pörssin ja optioiden siunauksellisuutta. Näkyvin heistä oli Yhdysvalloissa MIT:n yliopistossa työskentelevä professori Bengt Holmström.

Hän hehkutti Helsingin Sanomien kokosivun otsikoiden voimalla: “Talouden muutos vaatii optioita. Resurssit pitää siirtää kasvaville aloille. Markkinat tekevät sen parhaiten”.


Informaatioteknologian pörssikurssien valtavasta noususta Holmströmillä oli vielä tuolloin vankka näkemys: “Markkinat ovat vahvimmillaan, kun etsitään uutta. Ne ovat seuloneet miljoonien ideoiden joukosta täysin odottamattomia helmiä, kuten Netscape, Amatzon, ja muut internet-menestyjät. Markkinoiden magiikka on kokeilun ja seulonnan tarjoamassa kollektiivisessa viisaudessa”.

Holmströmiä ei tuolloin huolettanut ollenkaan se tosiasia, että keväällä 2000 Forbesin netti-indeksin mukaan 273 amerikkalaisen internet-osakkeen yhteenlaskettu arvo ylitti 1 000 miljardia dollaria. Se on valtava markkina-arvo firmoille, joiden yhteenlaskettu arvo oli vain joitain miljardeja.

Nyt kun it-alan pörssikurssit ovat romahtaneet kymmenenteen osaan tuolloin olleista arvoistaan ja teleyhtiöillä on velkaa yhteensä häkellyttävät tuhat miljardia euroa, Holmströmiä ei ole enää lennätetty Yhdysvalloista luennoitsijaksi Teollisuuden Työnantajien järjestämiin tilaisuuksiin, kuten tuolloin. Hänen asiantuntemustaan tarvittiin tuolloin myös Nokian johtokuntaan perustelemaan Nokian johdolle jättimäisiä optioita sekä rikkaitten rikastumisen siunauksellisuutta koko kansakunnalle.

Nyt kun Yhdysvaltain historian suurimmassa, tietoliikenneyhtiö Worldcomin konkurssissa, yhtiön kurssi on pudonnut 62 dollarista yhdeksään senttiin, markkinoiden magiikka on ilmeisesti osoittanut kollektiivisen viisautensa. Samoin sen, miten optiot yhdistettynä johdon ahneuteen johtavat kirjanpitohuijauksiin ja keinotekoiseen pörssikurssien manipulointiin.

Pörssikurssien nousut ja laskut ovat, professori Bengt Holmströmin vastakkaisista väitteistä huolimatta, täydellistä alkemiaa. Silti erilaiset pörssidiilerit ja sijoitusasiantuntijat antavat naama peruslukemilla “asiantuntijalausuntoja” medialle jokaisen kurssinousun ja -laskun jälkeen. Lausuntojen perusteella poliittiset päättäjät yrittävät sitten tehdä vastuullisia päätöksiä.

Vastuukysymys ja ammattitaito ovat aika vekkuli asia myös kovapalkkaisten sijoitusasiantuntijoiden kohdalla. 90-luvun alkupuolella television A-Studion toimittajat tekivät oman sijoitussalkkunsa. Parin vuoden kuluttua he vertasivat salkkunsa tuottoa yli kahteenkymmeneen ns. “ammattimaisten” sijoitusyhtiöiden salkkujen tuottoon. Toimittajien salkun tuotto oli toiseksi paras kaikista.

Toimituksen salkun osakkeet oli valittu siten, että toimituksen takaseinälle oli laitettu sekaisin paperilappusia, joissa oli suomalaisten pörssiyhtiöiden nimiä. Jokainen toimittaja vuorollaan heitti tikan, ja se yhtiö johon tikka osui, valittiin salkkuun.

Näiden “sijoitusasiantuntijoiden” vastuullisuudesta on professori Robert J. Schiller Yalen yliopistosta on todennut, että sijoitusasiantuntijat Yhdysvalloissa antavat 99 prosentissa ostosuosituksia, koska se lisää heidän liiketoimintaansa. Riippumatta siitä, onko pörssissä nousu- vai laskusuhdanne. Jokaisesta asiakkaan toimeksiannosta kun sujahtaa provisio omaan taskuun.

Samanlaisista tuloksista kertoi hiljattain Wall Street Journal-lehti, joka kertoi amerikkalaisen tulosennusteita keräävän amerikkalaisen Thomson Financial IBES -yhtiön selvityksestä. Vain kaksi prosenttia amerikkalaisanalyytikoista antoi vuonna 2000 jollekin osakkeelle myyntisuosituksen, vaikka maailman osakekurssit viipottivat alaspäin.

Vastaavasti 40 prosenttia analyytikkojen arvioista oli ostosuosituksia ja 31 prosenttia vahvoja ostosuosituksia. Wall Streetin analyytikoissa asuu pieni optimisti, sillä analyytikkojen mukaan enemmistö osakkeista on keskimääräistä parempia sijoituskohteita.

Myy-suosituksen välttelemiselle on Wall Street Journalin mukaan selvä syy. Myyntikehotus närästää sellaisen kohteeksi joutunutta yhtiötä eli investointipankin suurasiakasta, analyytikkojen kollegoita ja osaketta omistavaa sijoittajaa. Ei sovi ärsyttää asiakasta. Pidä-suositus onkin huomattavasti myy-kehoitusta suositumpi, ja toisaalta moni ammattilainen tulkitsee sen myyntikehoitukseksi.

Tällä tunnin tai päivän väliajoin tapahtuvalla osto- ja myyntikarusellilla sekä odotusarvojen lottopelillä he ovat irrottaneet pörssin täysin reaalimaailmasta. Kaikki on yhtä vastuutonta vuoristorataa, ja pörssin uhkapeli on demokraattisesti valittujen poliitikkojen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Uhkapelin maksumieheksi joutuvat äkisti fuusioissa ja konkursseissa työttömiksi jäävä miljoona-armeija.

Piensijoittaja Liisa Majuri Tampereelta on toppuutellut hervotonta pörssi-indeksien vahtimista. “Ne ovat henkimaailman hommaa, vaikka synnyttävätkin kaikenlaisia joukkoreaktioita”. Majuri näkee päivittäin, miten osa ihmisistä reagoi myymällä ja ostamalla tunnin välein. Hänestä ainoa järkevä toimintatapa on rauhoittua.

Maailmassa tehdään valuuttakauppoja noin 1 500-2 000 miljardilla dollarilla päivittäin. Niistä 80 prosenttia on alle viikon sijoituksia. Siis valtaosa sijoituksista on siis pelkkää lyhytaikaista moraalitonta uhkapeliä, jolla ei ole mitään tekemistä työpaikkoja lisäävän pitkäaikaisen sijoitus- ja investointitoiminnan kanssa. Kauppa ei hiljene edes pörssikurssien laskiessa.

Tämä pörssin moraaliton uhkapeli on tehnyt siitä vuoristoradan, jolla ei ole mitään tekemistä yritysten arvon ja tuotannon kanssa. Esimerkiksi Helsingin Hexin indeksiluku oli korkeimmillaan 18 277 pistettä maaliskuussa 2000. Vuoden kuluttua pistemäärä oli enää 5 314 eli arvo oli enää vajaa kolmasosa.

IT-alan amerikkalaisen Nasdaqin (NDX) pistemäärät vastaavina ajankohtina olivat 4 691 ja 870 eli pörssi laski enemmän kuin viidesosaan. Sama kehitys oli myös Euroopassa. Pariisissa (CAC) pörssin pisteet olivat 8 545 ja 1 103 eli pörssi laski melkein kahdeksanteen osaansa. Sen jälkeen lasku on vaan jatkunut. Hexin avo on enää neljäsosa huipustaan.

Pääasiassa tämä ns. pörssianalyytikkojen joukko on nuoria, itsetietoisia, liituraitapukuisia finninaamoja, joilta puuttuu kaikki laajempi kansantaloudellinen ja yhteiskunnallinen ymmärrys. He pelaavat toisten rahoilla ja romahduksen koittaessa he levittelevät vain käsiään.

On heidän joukossaan sentään yksi selkärankainen yksilö. Ruotsalaisen Hagströmer & Qviberg -pankkiiriliikkeen pääanalyytikko Odd Bolin pyysi äskettäin asiakkailtaan anteeksi huonoja sijoitussuosituksia. Dagens Industri -lehden mukaan pankkiiriliikkeen asiakkaat saivat juuri ennen vuodenvaihdetta anteeksipyynnön sähköpostin välityksellä.

“Asiakkaana olet varmasti huomannut, että olemme erehtyneet monissa teknologiayhtiöitä koskevissa suosituksissamme vuoden 2000 aikana”, anteeksipyyntö alkaa. Bolin selittää kirjeessä, että pankkiiriliikkeen analyytikot eivät täysin ymmärtäneet tekno-osakkeiden nopean nousun aikaansaaneita tekijöitä. Paljon rahaa virtasi tekno-osakkeisiin, kun liikkeellä oli vähän osakkeita, nousivat kurssit kestämättömälle tasolle. - Lopulta aloimme uskoa, että nousurallin aikana muodostuneet osakkeiden odotusarvot olivat realistisia.

Onpa tähän uhkapelin järjettömyyteen etsitty jotain järjellistä selitystäkin.
Pörssikeinottelun huikeaan 90-luvun nousukierteeseen on löytynyt Yhdysvalloissa selitys. Amerikkalaisen psykiatrian professorin Randolph M. Nessen mukaan pörssiin pumpataan vauhtia mielialalääkkeillä ja onnellisuuspillereillä.

Mielialalääkkeiden käyttö nostaa pörssikursseja, koska lääkkeet vähentävät sijoittajien pelon ja surun tunnetta. Osa pillerien popsijoista lakkaa välittämästä vaaroista. Heistä tuntuu hyvältä ottaa riskejä.

Professori epäilee, että joka neljäs sijoittaja nappailee mielialalääkkeitä - niitähän käyttävät Yhdysvalloissa erityisesti varakkaat, stressaantuneet kaupunkilaiset, jollaisia suuri osa sijoittajista on.

Nyt nämä pörssianalyytikot ja -välittäjät ovat sotkeutumassa omiin lääkkeisiinsä. Hehän hääräävät useimpien fuusioiden ja yrityskauppojen takana. Pörssitoimintakin on kansainvälisesti teknologian johdosta keskittymässä ja yhä useammalta pörssivälittäjältä on katoamassa työpaikka.

Suurin mullistus tapahtui syyskuussa 2000, kun Amsterdamin, Pariisin ja Brysselin pörssit fuusioituivat Euronextiksi. Vielä kaksi vuotta sitten Suomessa pörssivälittäjien kärkisijoja pitivät suomalaiset Merita Pankkiiriliike, Evli ja Alfred Berg ja niiden osuus kaupasta lähenteli 50 prosenttia. Nyt niiden osuus on enää vain 15 prosenttia. Kansainväliset etävälittäjät naputtelevat tietokoneiden avulla yli puolet toimeksiannoista muualta kuin Suomesta. Vaikka suomalaiset “pörssiasiantuntijat” saavat kenkää, se ei paljon lohduta, koska heidän tilalleen tulee yhtä ammattitaidottomia ja vastuuttomia kansainvälisiä finninaamoja.

Huvittavinta näiden sijoittajanerojen toiminnassa on se, että ensin he suitsuttavat näiden it- ja teleyhtiöiden puolesta. Sitten he joutuvat näiden hehkuttamiensa yhtiöiden kehittämien informaatiotuotteiden ja -palvelujen seurauksena itse työttömiksi !

Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@kolumbus.fi

Luetuimmat

Kävijöitä