tiistai 26. toukokuuta 2009

Osaamisyhteiskunnan kuolemanspiraali

JULKAISTU: Iisalmen Sanomat 12.1. 2004, Kansan Uutiset / Viikkoliite 30.1. 2004, Rautatieläinen 6.2. 2004, Vakuutusväki 2 / 2004, Salon Seudun Sanomat 12.1, 2004 otsikolla: “Osaamisyhteiskunta on talouden kuolemankierre”.

Verovaroilla toimivat Sitra, Tekes, Suomen Akatemia ja Valtionvarainministeriö peräävät jatkuvasti säästöjä ja palkkamalttia kilpailukyvyn säilyttämisen puolesta, jotta työllisyysaste saataisiin nostetuksi valtiosihteeri Raimo Sailaksen ja pääministeri Matti Vanhasen vaatimaan 75 prosenttiin. Vanhasen johtaman hallituksen lähtötaso oli 68 prosenttia ja jo kolme prosenttiyksikköä korkeampi kuin EU-maiden keskiarvo. Työllisyysaste on tipahtanut heti hallituskauden alussa 66 prosenttiin, joten tavoite karkaa jo alkumetreillä.

Poliitikot näyttävät muodostaneen eräänlaisen “valehtelijoiden klubin”. Lipponen lupasi jo ensimmäisenä hallituskautenaan puolittaa työttömyyden, mutta toisenkin hallituskauden lopussa ns. “laaja työttömyys” oli 17 prosenttia. Valtakuntaan on perustettu 13 viime vuoden aikana kymmenittäin viisaita työttömyystoimikuntia, jotta kaikkialla paisuva työttömyys saataisiin aisoihin - mutta tuloksetta.


Näiltä toimikunnilta ja poliitikoilta näyttää puuttuvan selkäranka ja rohkeus sanoa ääneen, että markkinaehtoinen täystyöllisyys on nykyisessä teknologisoituneessa yhteiskunnassa täysin mahdotonta ja täyttä utopiaa.

Silti Tekes, Sitra, Etla ja monet talousprofessorit kuten Erkko Autio ja Antti Kasvio propagoivat koko ajan, että kilpailukykyä pitää parantaa nostamalla tietotekniikan ja teknologian osaamisen tasoa entisestään, jotta kilpailukyky kohenisi ja Suomi onnistuisi markkinaosuustaistossa, jolloin työllisyys paranisi .

Näille isänmaan tulevaisuudesta huolehtiville ei vain ole juolahtanut mieleen, mitä tapahtuu, kun kaikki 20-30 teollisuusmaata joutuvat nostamaan kilpailukykyään pysähtyneillä markkinoilla samoilla lääkkeillä. Nykyistenkin työpaikkojen säilyttäminen on mahdotonta, koska työn tuottavuus kasvaa teknologian ja osaamispanosten kehittymisen johdosta nopeammin kuin markkinat. On syntynyt kuolemankierre tuottavuuden nostamisen pakosta.

Nämä samat instanssit viimein myöntävät, että varsinainen tehdas- ja savupiipputeollisuus ei enää luo uusia työpaikkoja. Nyt kansalaisille uskotellaan uusien työpaikkojen syntyvän palvelualoilta ja hehkutetaan palveluyhteiskunnan puolesta.

Suomen palvelualojen työpaikkojen prosenttiosuus alkaa olla jo lähellä USA:n 70 prosentin tasoa. Näiltä tutkimuslaitoksilta on vain unohtunut mainita, että ulkoistamalla omia palvelutoimiaan yritykset kasvattavat ansiotta palveluelinkeinojen tilastoja kokonaistyöpaikkojen pysyessä kuitenkin vakiona.

Tutkimuslaitokset ovat unohtaneet myös mainita, että automatisoinnin vuoksi vähitellen katoavan teollisuustyöntekijän keskiansio on lähes kaksinkertainen verrattuna näihin palvelualojen määrä-, pätkä-, osa-aika ja muihin epätyypillisiin työsuhteisiin, joilla työntekijä ei enää elä. Markkinat hiipuvat ja samalla on syntynyt ostovoiman kuolemankierre.

Tutkimuslaitokset unohtavat myös mainita, että tuotannon huippuvuonna 2000 Suomessa tehtiin lähes puoli miljardia työtuntia vähemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin, vaikka teollisuustuotanto kasvoi laman pohjalta melkein kaksinkertaiseksi ja vienti kolminkertaiseksi. Poikkeuksellisen valtavasta kasvusta huolimatta syntyi työpaikkojen kuolemankierre.

Vaikka nämä valtion rahaa jakavat tutkimus- ja muut laitokset puhuvat kauniisti osaamisen, tutkimusmäärärahojen, teknologiaosaamisen, yrittämisen ja palveluyhteiskunnan puolesta, heiltä on jäänyt täysin huomaamatta niiden kehittämisen kääntöpuoli. Osaamisyhteiskunta ei kouluta viisautta vaan tehokkuutta. Sen päämääränä on, että kansalaiset oppisivat kehittämään ja ylläpitämään yhä hienostuneempia tietokonepohjaisia tuotanto- ja palvelujärjestelmiä.

Teknologia mahdollistaa siirtymisen itsepalveluyhteiskuntaan, jossa palvelevaa ihmistä ei juuri tarvita. Tavarantuotannossa se on toteutunut jo 70-luvun puolivälistä alkaen. Pankkimaailmassa se on Suomessa jo arkipäivää. Vakuutus- ja matkatoimistomaailmassa prosessi on vielä kesken mutta hyvässä vauhdissa. Kaupan alalla ja kunnallisissa palveluissa luodaan jo pohjaa internet-palveluille. Tulevaisuudessa valtaosa palveluista viedään internetiin, jossa kansalaiset pakotetaan palvelemaan näyttöpäätteen ääressä itse itseään ja vieläpä omalla kustannuksellaan. On syntymässä myös palvelutyöpaikkojen kuolemankierre.

Internet ja tietokoneet mahdollistavat myös maailmanlaajuisen uuskolonialismin. Monikansalliset yritykset tulevat riippumattomiksi valtioista, poliitikoista ja ay-liikkeestä, koska ne voivat siirtää niin tuotannon, suunnittelun kuin palvelunkin matalapalkkamaihin, joissa voiton maksimoinnin kiusana ei ole verotusta, sosiaalimaksuja, työaikalakeja, työturvallisuus- eikä ympäristölainsäädäntöä.

Niin sanotusta Kiina-ilmiöstä meille on uskoteltu, että on oikeudenmukaista siirtää tuotantoa Kiinaan, jotta siellä oleville köyhille saataisiin työtä. Kun monikansallinen yhtiö siirtää tuotantonsa näihin “hikipajoihin”, syntyy toki uutta ostovoimaa, mutta vain sadasosa aiemmasta.

Tosiasiallisen hyödyn korjaa monikansallinen sijoittaja. Niken lenkkarit eivät maksa 10 euroa Tarjoustalossa, vaan hinta pysyy brandytuotteen maksimitasolla riippumatta valmistetaanko ne Kiinassa tai alkuperäisessä teollisuusmaassa.

Teknologia syö työpaikkoja jopa Kiinassa. Vuosina 1995-2002 Kiina menetti 15 prosenttia teollisuustuotannon työpaikoistaan, kun muiden maiden keskimääräinen tappio oli seitsemän prosenttia. Esimerkiksi Nokian Kiinan tehtaan kännykän hinnasta työn osuus on enää vain yksi prosentti.

Nyt teknologia mahdollistaa maailmanlaajuisen kolonialismin ja vielä vapaan kilpailun ideologian nimissä. Jopa kokoomuksen entinen valtionvarainministeri Sauli Niinistö on äskettäin iloinnut siitä, että Suomenkin on kilpailukykynsä säilyttääkseen pakko laskea yritys- ja muutakin verotusta. On aivan uskomatonta, että poliitikko voi iloita veroeroosiosta, joka tapahtuu siksi, että poliittinen valta on menettänyt otteensa vapaista markkinavoimista monikansallisille yrityksille. Seurauksena on nykyinen hyvinvointivaltion alasajo ja loputon säästäminen. On syntymässä demokratian ja verotuksen kuolemankierre.

Nykyisenä pankkimiehenä Niinistöstä on tullut pääoman edustaja, joka asettaa sijoittajien ahneuden ja pohjattomat tuotto-odotukset työllistämisvastuun edelle. Aikaisemmin teollisuuspatruuna sentään rakensi työntekijälle asunnon, heidän lapsilleen koulun ja urheilukentän, joskus jopa sairaalan ja kirkon. Nyt yritysjohtajat ja pankkimiehet keskittyvät minimoimaan yhteiskunnalliset velvollisuudet ja työpaikat sekä maksimoimaan johtajien optiot, bonukset ja tuotot sijoitetulle pääomalle. On syntymässä tuloerojen, eriarvoisuuden ja terrorismin kuolemankierre.

Poliitikot keskittyvät ymmärtämättömyyttään kilpailemaan nykyään vain siitä, mikä maa suostuu vähiten hyötymään yritystoiminnastaan. Hyvinvointivaltiota uhkaa vahvasti teknologian ja “osaamisyhteiskunnan” aikaansaama työpaikkojen, ostovoiman ja koko markkinatalouden kuolemankierteen toinen toistaan voimistava kuolemanspiraali.

Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@kolumbus.fi

Luetuimmat

Kävijöitä