tiistai 26. toukokuuta 2009

Mitä pahempi moga, sitä suurempi palkinto

JULKAISTU: Kansan Uutiset/Horisontti-palsta: 18.4. 2008

Tavallinen kansalainen on ihmeissään seuratessaan medioiden hehkuttelua poliitikkojen törttöilystä. Viime aikoina lööpeissä ovat komeilleet kokoomuksen ulkoministeri Ilkka Kanervan erotiikkatanssijalle lähettämät tekstiviestit ja pääministeri Matti Vanhasen tyttöystävän muistelmakirja. Jos vastaavia erheitä tapahtuisi muissa sivistysmaissa, ne johtaisivat automaattisesti henkilökohtaiseen eroilmoitukseen.

Kanervan törttöily oli itse asiassa “positiivista“ lähestymistä naisihmisiin. Kokoomuslaiset miehet ovat kunnostautuneet aiemmin paljon negatiivisemmin. Kokoomuksen entinen puoluesihteeri Harri Jaskari ja entinen ministeri Kari Häkämies pahoinpitelivät avo- ja muita naisystäviään. Asioiden tultua ilmi on aina ensin kielletty, vähän valehdeltu, muunneltu totuutta jne.


Kansalaiset ovat peränneet päättäjiltä vastuuta ja selkärankaa, sillä jo Aristoteles sanoi: “Pieni virhe alussa on on iso virhe lopussa“. Jeesuskaan ei jeesustellut, kun hän totesi: “vähässä vilpillinen on vilpillinen myös paljossa“.

Jaskari on silti nyt kansanedustaja ja Häkämies Kotkan kaupungin sosiaali-ja terveystoimen hallintojohtaja. Molemmat siis hyväpalkkaisilla yhteiskunnan posteilla.

Tekstiviestit ovat vielä aika kevyttä kamaa kun sitä verrataan entisen keskustaministeri Kauko Juhantalon omien liiketoimien ja valtion budjettivarojen ns. “koplaukseen“. Vaikka Juhantalo tuomittiin, silti hän oli hetken kuluttua jälleen kansanedustajana yhteiskunnan palkkalistoilla.

Vielä kovemmalla on kansalaisen oikeustaju, kun kokoomuksen Olli-Pekka Heinonen viestintäministerinä ollessaan hyväksyi, kun Sonera osti 3,6 miljardilla eurolla saksalaista ulkoilmaa UMTS-kauppojen yhteydessä. Palkkioksi tästä miljardimöhläyksestä hänelle petattiin suojatyöpaikka Yleisradion korkeimpaan johtoon.

Veronmaksajat ja tavalliset kansalaiset syyllistyvät kokoomuslaisten jatkuvasti paheksumaan kuolemansyntiin (kateuteen), kun he ovat peränneet tietoa poliitikoilta Fortumin johdon bonuksista ja optioista. Keskustan ministeri Mauri Pekkarinen on jatkuvasti kiemurrellut selitellessään Liliuksen ja Fortumin johtajiston täysin ansiottomia optioita, bonuksia ja osakkeita. Ne ovat peruspalkkaan nähden moninkertaisia.

Kansalaisilla herää oikeutettu kysymys, mistä ansioista Fortumin johtoa oikein palkitaan? Fortum tuottaa 86 prosenttia sähköstään vesi- ja ydinvoimalla eikä niitä ole rakennettu nykyisen johdon toimikaudella.

Yhtiö tuotti viime vuonna 1,2 miljardin euron voiton aivan muilla kuin johdon ansioilla. Kuluttajilla maksatettiin ylihintaa poliitikkojen suosiollisilla myötävaikutuksella. Voitoilla ostettiin riihikuivalla rahalla omia osakkeita, poltettiin (mitätöitiin) ne, jotta optiot ja bonukset laukeaisivat. Vaikka Suomi on yli 20 prosenttisesti tuontisähkön varassa, ei Fortum investoinut Suomeen uutta sähkötuotantoa, vaan osti Uralin takaa konkurssikypsän ja neuvostoaikaista teknologiaa edustavan venäläisen sähköyhtiön vajaalla parilla miljardilla. Yhtiön modernisointiin menee vielä ainakin toinen mokoma.

Onkohan Fortumin Venäjän valloituksesta tulossa samanlainen miljardimoga (tappio n. 3 mrd euroa) kuin Stora Enson ja Jukka Härmälän Amerikan valloituksesta?

Lilius ilmeisesti kuvittelee, että hän voi nostaa sähkön hintaa Uralin takana yhtä herkästi kuin Suomessa. Jos subventoitu venäläinen sähkön hinta nostetaan väkisin suomalaiselle tasolle, menee venäläisen koko kuukausipalkka pelkkään sähkölaskuun. Luulenpa, että he eivät taivu hinnankorotukseen yhtä lammasmaisesti kuin suomalaiset. Laitkin Venäjällä voivat muuttua yhdessä yössä.

Tosin varsinaiset syylliset Fortumin johdon leväperäiseen palkitsemiseen löytyvät edellisen Paavo Lipposen hallituksen ammattitaidottomuudesta. Silloinen keskustan ministeri Sinikka Mönkäre oli vastuussa niiden synnyttämisestä. Varsinaisina “sitouttamisen“ poropeukaloina toimi tuolloin Fortumin hallituksessa Matti Vuoria ja kauppa-ja teollisuusministeriössä Markku Tapio. He eivät osanneet laittaa järjettömille palkkioille mitään perälautaa.

Siitä palkkioksi Vuorialle järjestettiin toimitusjohtajan paikka Varma vakuutusyhtiössä, Mönkäreelle toimitusjohtajan paikka Raha-automaatti yhdistyksessä ja Tapio jatkaa hyvillä vuosituloilla edelleen KTM:ssä. Vastuunkanto valtionyhtiöissä ja julkishallinnossa palkitaan hyvin ja perusteellisesti.

Vieläkin suurempia mogia syntyi kokoomuksen päästyä hallitusvastuuseen. Kekkonen päästi puolueen 20 vuoden pannasta. Ensi töikseen se vapautti pääomat Suomen Pankin kontrollista. Kokoomuslaiset pankinjohtajat imuroivat kansainvälisilta markkinoilta rahaa ja tyrkyttivät sitä ylivelkaantuneille kuluttajille.

1980-luvun lopussa samassa hallituksessa ollut demarien valtionvarainministeri Erkki Liikanen julkaisi lappusen: “Verotus kevenee“ ja lisäsi velaksi kulutusta jo muutenkin ylikuumenneessa markkinatilanteessa ja kiihdytti tulevaa lamaa. Nyt hän istuu Suomen Pankin suojatyöpaikassa.

Lamaa pantiin hoitamaan kokemattomat keskustan Esko Aho ja kokoomuksen perusinsinööri Iiro Viinanen. Heidän taitamaton kovan markan politiikkansa ajoi Suomen historian kovimpaan lamaan ja 50 000 yrittäjää konkurssiin. Valtakuntaan tuli kertaheitolla puoli miljoonaa työtöntä. Ruotsissa lama osattiin hoitaa ammattitaitoisemmin ja siellä selvittiin puolta pienemmillä vahingoilla ja veloilla.

Nyt Aho nauttii pääministeriin verrattuna kaksi kertaa suurempaa palkkaa Sitran yliasiamiehenä ja jakaa veronmaksajien rahaa, nyt kuitenkin EVA:n luottomiehenä yrityksille.

Viinanen puolestaan sai toimitusjohtajan paikan vakuutusyhtiö Pohjolan pääjohtajana ja hävitti koko yrityksen. Sieltä hän sitten siirtyi ennenaikaiselle eläkkeelle erilaisten kultaisten kädenpuristusten saattelemana.

Kummastusta herättäviä uusinkarnaatioita on tapahtunut myös sosiaalidemokraattien piirissä. Entinen oikeusministeri Pekka Paavola tuomittiin Noppa-jutun vuoksi. Lisäksi hän oli hämärissä olosuhteissa viemässä mediamoguli Urpo Lahtisen lesken miljoonia piiloon Luxemburgiin. Nyt hän on silti, tai siitä hyvästä, Tampereen kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Nyt poliitikot valittelevat ja ovat ihmeissään kun kansalaiset eivät ole kiinnostuneita politiikasta. Erityisesti nuoret eivät enää äänestä, eivätkä ole kiinnostuneita puoluetoiminnasta.

Poliitikkojen uskottavuuden menetys ei ole kovin suuri ihme, kun näyttää siltä, että mitä suurempi moga, sitä suurempi palkkio – ja aina veronmaksajien rahoilla.

Kansalaisten usko demokratiaan ja poliitikkojen tarpeellisuuteen on mennyt jo toistakin kautta. Jo 80 prosenttia lainsäädännöstämme tulee Brysselistä, jossa suomalaisilla poliitikoilla on alle kahden prosentin painoarvo.

Yli puolet pörssiyhtiöiden osakkeista on kansainvälisten pääomapelureiden käsissä, joten taloudellinen valtakin on jo valtakunnan rajojen ulkopuolella. Kannattavia tehtaita suljetaan eivätkä poliitikot halua puuttua työpaikkojen säilyttämiseen edes omistamissaan yhtiöissä. Heistä on tullut markkinaliberalismin ja monikansallisen pääoman panttivankeja.

Eduskunta ja poliitikot alkavat olla kansalaisten kannalta turha kuluerä. Niiden ainoa tehtävä taitaa olla, että ne pitävät lööppiteollisuuden ja mediat leivän syrjässä kiinni järjestäessään kansalle jatkuvia sirkushuveja.

Medioista suurin osa on toistaiseksi suomalaisessa omistuksessa, joten suurin osa voitoista ei vielä karkaa osinkoina ulkolaisille pääomasijoittajille. Tärkeämpiin yhteiskunnallisiin ongelmiin mediat eivät juuri puutu, sillä poliitikkojen lähettämien tekstiviestien repostelut, poliitikkojen uuniperunat ja saunariitit tuovat paremman tuoton omistajien sijoitetulle pääomalle. Samalla kansalaiset pidetään hiljaisina ja tyytyväisinä – aivan kuten Rooman valtakunnassa.

Ari Ojapelto
tietokirjailija
Tampere

Luetuimmat

Kävijöitä