JULKAISTU: Verkkomediassa 4.11 2012 graafeineen kokonaan: http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=5584 Kansan Uutiset / Viikkoliite / Horisontti-palsta 14.12. 2012 lyhennettynä otsikolla: "Baselin taikatemppu piilottaa pankkien riskit". 90-luvulla suomalaisten taloustieteilijöiden eturivi oli humaltunut uusliberalistisista talousopeista ja pääomien vapaudesta. Palstatilaa saivat mm. professorit Kanniainen , Holmström , Honkapohja , Ylä-Liedenpohja , Lillrank , Virén , Koskela , Haaparanta , Kultti , Autio , Pehkonen jne. vain muutaman mainitakseni. Pääomien vapautusideologian seurauksena on syntynyt nykyinen vuonna 2008 alkanut finanssikriisi. Kyseiset ”talousammattilaiset” ovat olleet aivan hiljaa tai sitten kääntäneet kelkkansa.

Talousdemokratian järjestämä ”Mistä finanssikriisissä on vaiettu” -seminaari Tampereella kirjastotalo Metsossa 19.1. 2012. Taloudessa osaamattomuudesta ja ammattitaidottomuudesta rangaistaan. Kun Suomi liitettiin puoliväkisin ja ilman kansanäänestystä EU:n rahaunioniin Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön johdolla, kummallakaan nykyisellä presidenttiehdokkaalla ei ollut pienintäkään käsitystä tulevista ongelmista.

(Kaikille) JULKAISTU: IPU-lehti Nro 4-5 2011   Nykyinen pankkijärjestelmä toimii ns. ”osittaisvaranto” -säädöksien varassa. Teoriassa ne säätelevät rahan määrää. Järjestelmän pitäisi olla ”idioottivarma” ja rahajärjestelmä hallinnassa. Asiaan kannattaa perehtyä vähän tarkemmin.

(Sixten Korkman) JULKAISTU 15.4. 2011 Kansan Uutiset / Viikkolehti (Hesari ei julkaissut) EVA julkisti17.3. 2011 tilaustyön "Terve tuho - tietä tuottaville työpaikoille ja kasvulle". Analyysin olivat tehneet Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta ja tutkimuspäällikkö Antti Kauhanen . Heidän pääviestinsä oli, että työmarkkinoilla on käynnissä jatkuva turbulenssi. Joka vuosi noin 10 prosenttia työpaikoista tuhoutuu. Uusia työpaikkoja syntyy kuitenkin tilalle samaa tahtia. Tosin heiltä jäi tarkemmin selvittämättä, minne ja mille aloille ne syntyvät.

(Raimo Sailas, Kaikki) Puolueiden kellokkaat askaroivat leikkauslistojen, verolinjausten, valtion kestävyysvajeiden, eläkepommin, kilpailukyvyn, talouden kasvun jne. asioiden parissa. Heidän askarointinsa näissä valtamedioiden ylläpitämissä päivän ongelmissa ovat vain pientä näpertelyä. Tulevia kansanedustajia odottavat paljon massiivisemmat ongelmat. Heillä ei ole vielä harmainta aavistustakaan minkälaisessa johdannaismarkkinoiden huijauksessa Suomi on kokoomuksen johdolla ollut hyväksyjänä mukana.

(Kansanedustajat) JULKAISTU: (Hesari ei julkaissut) Esitelmä tämän pohjalta Pokurassa Jämsässä 14.5. 2011. Uusliberalistiset taloustieteilijät ovat markkinoineet 90-luvun laman jälkeen pääomien vapauttamista kaikenlaisen ”vapauden” ideologian nimissä. Pääomista on tullut muusta maailmasta eristetty itse säätelevä saareke. Samalla finanssikriisistä on tullut demokratian kriisi, jossa demokratia on ulkoistettu.

(Kansanedustajat) JULKAISTU: Kansan Uutiset /Horisontti-palsta, otsikolla: ”EU-mailla edessä massiiviset säästötoimet” 18. 2. 2011. Harvalla poliittisella päättäjällä on käsitys, missä taloudessa tosiasiassa mennään. Heidät ja kaikki muutkin eduskuntavaaliehdokkaat pitäisi pakottaa lukemaan kolme kirjaa ja tenttimään ne ennen kuin heillä olisi oikeus asettua vaaliehdokkaaksi. Ensimmäinen on ranskalaisen taloustoimittaja Frédéric Lordonin kirja: ”Rahamyllyt kuriin” (Like 2010). Toinen Esko Seppäsen kirja ”Hullun rahan tauti” (Tammi 2009) ja kolmas Olavi Ala-Nissilän kirja ”Ulos finanssikriisistä”. (KHT-Media 2010).

(Leena Mörttinen, Granvik) Kirjoitettu 15.2. 2010 ja julkaistaan: Vapaa Suomi/4/2010, Kansan Uutiset/Viikkoliite/Horisontti-palsta (hieman lyhennettynä) 28.5. 2010, Futura 2 / 2010 Kansalaiset eivät tiedä miten pankki itse asiassa toimii. Pankeille on annettu ilmaiseksi ja kansalaisten tietämättä ”ensi yön oikeus” tuottaa tyhjästä rahaa veronmaksajien kustannuksella. Kun pankki esimerkiksi myöntää 15 vuoden ja 100 000 euron lainan asiakkaalle, ei se suinkaan kaiva rahoja omasta säästölippaastaan. Suomessa pankin oma pääoma on vain alle 10 prosenttia. Etelä-Euroopan maissa vain 2-3 prosenttia. Asiakkaan velkasitoumuksen arvo korkoineen voi olla 120 000 ja 150 000 euron välillä (korkotasosta riippuen). Siinä yhteydessä tulee näkyviin pankin ”ensi yön oikeus”. Pankki voi merkitä tämän lainasitoumuksen taseessaan ”omaan pääomaan”, jonka se voi myydä edelleen muille sijoittajille (investointipankeille) tai keskuspankeille. Pankki voi siis myydä ”ilmaa” tai ”tyhjää” (vrt. UMTS-ka...

JULKAISTU: Kansan Uutiset/Viikkoliite 17.12 2010 / Hieman lyhennettynä (Jyrki Katainen, Raimo Sailas) Nyt on jo tungettu miljardikaupalla veronmaksajien rahoja Islannin, Kreikan ja Irlannin kriisien paikkaamiseen.  Nyt vain odotellaan, milloin ahneet sijoittajat lakkaavat uskomasta Portugalin, Espanjan, Belgian, Alankomaiden, Italian jne. kykyyn hoitaa velkasitoumuksiaan. Kun sijoittajien luottamus katoaa,  korkotaso nousee pilviin kuten kehitysmaissa. On vedottu EU:n yhteisvastuuseen, vaikka EU:n perussopimuksissa on painotettu, että valtiot eivät ole toistensa talouden takuumiehiä. Vieläkään poliitikot eivät ole ymmärtäneet, että nyt on meneillään  pankinjohtajien toimesta sama kehitys, joka on ollut todellisuutta jo vuosikymmeniä köyhissä kehitysmaissa.

(Koivisto, Holkeri, Sorsa, Liikanen) JULKAISTU: Vakuutusväki 5/2002, Kansan Uutiset 18.6. 2002, Uusi Invalidi 2/2002, Salon Seudun Sanomat 29.4. 2002 otsikolla: “Talouslamalle ei löydy vastuun ottajia”. Laman aikana ja sen jälkeen Suomessa on ilmestynyt kymmenittäin julkaisuja, jotka ovat jälkikäteen käsittelevät lamaa, työttömyyttä ja sen syitä. Olen lukenut niistä muutamia kuten  Pentti Vartian  ja  Jaakko Kianderin  “Suuri lama” (-98),  Matti Pohjolan  “Suomalainen työttömyys”(-98),  Jukka Pekkarisen  “Takaisin täystyöllisyyteen”(-98) ja  Pentti Vartian  ja  Pekka Ylä-Anttilan  “Teknologia ja Työ”(-99). Ainoa yhteinen nimittäjä niille valitettavasti oli, että sen paremmin työttömyyden syille kuin työttömyyden parannusehdotuksille ei tahdo löytyä yhteistä nimittäjää. Lukijana tulee entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että taloustiede on parhaimmillaan selitystiedettä. Taloustieteilijöiden keskuudessa ei löydy yhteisymmärryst...

(Seppo Honkapohja) JULKAISTU: Kansan Uutiset / Viikkolehti 14.3. 2003 Yliopisto-lehti on aloittanut taloustieteilijöiden kunnianpalautuksen. Nyt oli vuorossa akatemiaprofessori Seppo Honkapohjan haastattelu (1/03). Hän tuli tahtomattaan paljastaneeksi, että taloustieteessä on useita valtavirtoja eli toisin sanoen “uskonnollisia kuppikuntia”. Ne ovat toistensa kanssa ristiriitaisia, eivätkä edes tue toisiaan. Eivät, vaikka niissä kaikissa käytetään hyväksi matematiikkaa ja laskentakaavoja. Hän ei tunnusta, että talouselämässä olisi uusliberalistisia talousvirtauksia, koska “Minusta on kuitenkin liiaksi yksinkertaistavaa puhua markkinoiden ylivallasta ja uusliberalismista. Meillä on edelleenkin hyvin paljon sääntelyä”.

JULKAISTU: KANSAN UUTISET / horisontti-palsta 25. 9. 2003. SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Kauniaisissa puhunut Paavo Lipponen toivoi keskustelua EU:n tulevaisuudesta “kuvia kunnioittamatta”. Samaan hengenvetoon hän on voimakkaasti arvostellut EU:n kriitikoita, jotka ovat uskaltaneet esittää eriäviä mielipiteitä. Euroopan Unioni perustettiin vuonna 1950 kun Saksan ja Ranskan hiiliunioni syntyi. Se oli luonteeltaan aristokraattinen ja protektionistinen suojatessaan myös Italian, Belgian, Alankomaiden ja Luxemburgin terästeollisuuden etuja. Vasta vuonna 1992 Maastrichtin sopimuksen yhteydessä jäsenmäärä kasvoi 15:een. Meilläkin alkoi 80-luvun alussa Idän pelon suojassa syntyä salaisia seuroja pohtimaan keinoja Suomen hivuttamiseksi EU-maiden piiriin. Jo Kekkosen aikana Suomi oli liittynyt Eftaan. Ulkopolitiikka-lehdessä siihen itsekin osallistuneet Pekka Varoma ja Raimo Väyrynen . kertovat erään klubin toiminnasta mielenkiintoisen historiikin. Kyse on vuosina 1983-88 t...

JULKAISTU: Ilta-Sanomat 28.12 1999, Kansan Uutiset 10.5. 2000. Taloustiedettä on totuttu pitämään eksaktina tieteenalana. Siksi taloustieteilijät ovat nauttineet yhteiskunnassa kohtuuttoman suurta arvostusta. Valistuneimpia kansalaisia on tosin ihmetyttänyt eri taloustieteilijöiden täysin vastakkaiset selitykset yhteiskunnassa vallitseviin taloudellisiin ongelmiin. Tämän taloustieteilijöiden arvostuksen illuusion särki “pörssihuijari” George Soros hiljattain ilmestyneessä kirjassaan “Kansainvälisen kapitalismin kriisi - avoin yhteiskunta uhattuna” . Hän romuttaa armottomasti klassisen talousteorian pääuskomukset ja tuo tilalle omansa. Niitä ei ole synnytetty teoretisoimalla taloustieteilijöiden yksinäisissä kammioissa, vaan käytännön elävässä elämässä. Sorosin kahmimasta miljardiomaisuudesta päätellen teoriat ovat toimineet kohtalaisen hyvin, vaikka niillä ei olekaan voitettu Nobelin palkintoa. Tänä syksynä ilmestyi sitten suomalainen taloustieteen kritiikki. Per-Erik Lönnfors...

JULKAISTU: Kansan Uutiset: 8.1.2002 Pankkimiesten ja taloustieteilijöiden ja -professorien kykenemättömyys tehdä edes puolen vuoden mittaisia talouskehityksen ennakointeja osoittaa vaan sen, että myös heitä on kadonnut oman osaamisalueensa hallinta ja ennakointi nykyisessä teknologisoituneessa ja globalisoituneessa maailmassa. Presidentti Mauno Koivisto kirjoitti vuonna 1994 kuolemattomat sanansa 90-luvun alun kokemuksistaan viisastuneena: “Maassamme on lukuisia taloudellisia tutkimuslaitoksia, jotka julkaisevat ennusteita, joiden joukossa suhdanne-ennusteita, kymmenesosaprosenttiyksikön tarkkuudella. Nämä ennustukset menivät metsään kuin porsaat toinen toisiaan hampaillaan hännästä pitäen, niin etteivät ainoastaan desimaalit, vaan kokonaisluvut, ja joskus etumerkkikin oli väärän sorttinen”. Nyt tilanne on taas täysin sama. Ennustelaitokset korjaavat kilvan ennusteitaan alaspäin. Vielä vuoden 2000 puolella kaikki tutkimuslaitokset odottivat seuraavan vuoden talouskasvuksi yli ...

JULKAISTU: Kansan Uutiset 30.6. 2005.  Maailman sivu on ollut salaseuroja. Niiden pontimena on yleensä ollut päästä hallitsemaan ympärillä olevia ihmisiä tai raaka-aineita. Valta ja sitäkautta verotusoikeus ja sillä saatava raha ovat hyvin käyneet niin kirkollisen kuin maallisen vallan salaseurojen kasvualustaksi. Yleensä ne ovat kietoutuneet toistensa kanssa epäpyhäksi allianssiksi. Nykyisiä maanalaisia järjestöjä nimitetään näkökulmasta riippuen joko vapaustaistelijoiksi tai terroristijärjestöiksi. Osama Bin Laden oli amerikkalaisten mielestä isänmaallinen vapaustaistelija ja sai rahaa, aseita ja sotilaskoulutusta amerikkalaisilta sotiessaan Afganistanissa venäläisiä miehittäjiä vastaan. Vasta myöhemmin hänestä tuli maailman etsityin terroristi, kun hän alkoi vastustaa talebanien kanssa amerikkalaisten öljyhankkeita Afganistanissa. Kirkonmiehet myivät aneita, harrastivat inkvisitiota ja masinoivat ryöstöretkiä ristiretkien nimikkeellä. Nyt presidentti George W. Bush levit...

JULKAISTU: Kansan Uutiset 3. 3. 2005, Salon Seudun Sanomat 17.2. 2004 otsikolla: “Toiveajattelua”.  Ruotsalainen kansantalouden professori Johan Norberg on kirjoittanut kirjan “Globaalin kapitalismin puolustus”. Kirja on uusliberalismin katekismus ja pyrkii todistelemaan, että kaikkinainen vapaus, myös kaupan on avain demokratiaan ja sitä kautta kaikille kohdistuvaan hyvinvointiin. Norberg antaa kirjan esipuheessa erityiskiitokset tuesta Saara ja Björn Wahlroosin säätiölle, joten teksti on luonnollisesti maksajansa ideologian mukaista. Norberg keskittyy kirjassaan erityisesti kehitysmaiden mahdollisuuksiin päästä hyvinvoinnista osalliseksi ja päästä kehityksessä teollisuusmaiden tasolle. Globalisaatio on hänen mielestään paras tapa nostaa köyhien elintasoa.

(Kanniainen, Wiberg, Pohjola) JULKAISTU: Kansan Uutiset 7.2. 2000 Valtiotieteen tohtori Seppo Ruotsalainen herätteli äskettäin ansiokkaasti keskustelua taloudellisista arvokysymyksistä. Hän kirjoitti (HS 6. 7. 99.) seuraavasti: “Mahtava tietotekninen kehitys kätkee ehkä sen tosiasian, että yhteiskuntatiede ja ajattelutiede (filosofia) eivät ole niin korkealla tasolla kuin oletetaan. Saatamme olla jopa pysähtyneisyyden tilassa. Esimerkiksi taloudellinen arvokysymys on nykyisessä yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa taka-alalla”. Ruotsalainen kohdistaa kirjoituksensa taloustieteilijöille: “Kuitenkin ns. klassisen taloustieteen edustajien mielestä oppi arvosta oli se tutkimusalue, jonka avulla yksin voitiin selittää tieteen muut osat (...) Karl Marx pohjasi arvoteoriansa Adam Smithin ja Ricardon näkemyksiin, joiden mukaan taloudellinen arvo jakautuu eri yhteiskuntaluokkien kesken. Arvokysymys on keskeinen siksi, että sen myötä ratkeaa myös yhteiskuntaa kohtaan tunnettu arvostus...

JULKAISTU: Kansan Uutiset/Viikkoliite/Horisontti 20.2. 2009 Meillä on yleinen käsitys, että talousprofessorit ja ns. ekonomistit ovat riippumattomia ja puolueettomia erikoisosaajia, jotka tasapuolisesti antavat objektiivisia ohjeita poliitikoille talouden pulmatilanteissa. Lapsenusko ja suomut silmiltä kyllä valahtavat, kun lukee Naomi Kleinin kirjan ”Tuhokapitalismin nousu”. Kirja kertoo havainnollisesti, kuinka Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin valtaantulon jälkeen uusliberalistinen talousprofessori Milton Friedman pääsi hääräämään kaikkien merkittävien talouspoliittisten ratkaisujen takapiruna. Sitä ennen hän oli ollut vuosia taloustieteilijöiden sisäisessä pannassa. Monetaristisia oppeja levitettiin hänen oppilaidensa ns. ”Chicagon poikien” kuten Jeffrey Sachsin ja oikeistolaisten ajatushautomoiden avulla kaikkiin oikeistolaisiin pääoman linnakkeisiin. Sellaisiin kuten Kansainväliseen Valuuttarahastoon (IMF), Maailman kauppajärjestöön (WTO) ja Maailmanpankkiin.

JULKAISTU: Talouselämä 16.8. 2002 Puheenvuoro-palstalla otsikolla: “Puoskarien maailma”, Suomenmaa 15.8. 2002, Forssa-lehti 18.8. 2002, Kansan Uutiset 24.9. 2002. Uusi Invalidi Nro 3 / 10 2002, Salon Seudun Sanomat 15.2. 2002 otsikolla: “Pörssidiilerit ovat vastuuttomia puoskareita”, Kun pörssikurssit olivat korkeimmillaan keväällä 2000, uusliberalistisimmat taloustieteilijät vakuuttelivat pörssin ja optioiden siunauksellisuutta. Näkyvin heistä oli Yhdysvalloissa MIT:n yliopistossa työskentelevä professori Bengt Holmström. Hän hehkutti Helsingin Sanomien kokosivun otsikoiden voimalla: “Talouden muutos vaatii optioita. Resurssit pitää siirtää kasvaville aloille. Markkinat tekevät sen parhaiten”.

JULKAISTU: Ilta-Sanomat 8.10.1999, Kansan Uutiset 18.7. 2000, Yliopisto-lehti Nro 15/2000 Meille kansalaisille on julkisissa medioissa uskoteltu ja annettu se mielikuva, että taloustiede olisi verrattuna esimerkiksi uskontotieteisiin, jotenkin eksaktimpaa ja siis oikeaa tiedettä. Joka päivä saamme kuulla kuitenkin medioista taloustieteen professorien ja ns. pörssianalyytikkojen viisaita mielipiteitä, jotka poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Kansa, poliitikot ja sijoitusmaailman toimijat kuuntelevat heitä henkeään pidätellen. Todellisuudessa taloustiede on täynnään erilaisia “lahkoja ja erilaisia uskonnollisia kuppikuntia”. Poliitikot ovat aivan ymmällään, kun jokaisen taloustohtorin työttömyyden ja talouden korjausehdotukset poikkeavat täysin toisistaan. 30-luvun pörssiromahduksen jälkeen Keynesin opit olivat silloisten taloustieteilijöiden pääuskonkappaleita. Niiden oppien mukaan yhteiskunnan tuli osallistua taloudellisella sääntelyllä ja velkaelvytyksellä tasoittamaan m...