103 Onko Globalisaation aika päättynyt?
4.9.2025
Ekonomistit ovat ihmeissään kun vapaakaupan ja vapaiden pääomien liikkuvuus sekä uusliberalistinen aikakausi on päättymässä. Nyt puhutaan uudesta maailmanjärjestyksestä.
Yhdysvallat on ollut tämän vapauden symboli ja esikuva, mutta nyt presidentti Donald Trump on laittanut tulleilla ja uhkauksilla maailman sekaisin. Kotimaassaankin hän on saanut kansan takajaloilleen ns. ”presidentin asetuksilla” joilla hän on ärsyttänyt myös senaatin. Niin oikeuslaitos, yliopistot kuin media ovat nyt Trumpin tulilinjalla.
Nyt kaikki Euroopan ja Naton korkeimmat päättäjätkin nöyristelevät ja imartelevat tätä narsistista uutta miljardöörien digidiktaattoria ja nuolevat hän saappaitaan. Henkeä pidätellen odotetaan hänen seuraavia toilauksiaan. Kaikki poliitikot ovat nyt rahamaailman panttivankeja.
Bisneselämän ”vapaus”-käsite on nyt tipotiessään. Trumpin avulla digimiljardöörit ovat saaneet vaalirahoillaan mieleisensä miljardöörin Yhdysvaltojen presidentiksi. Onhan hän jo ensimmäisellä presidenttikaudellaan antanut mojovat veronalennukset ja muut tukiaiset rikkaille. Nyt odotetaan seuraavia.
Tämä ”vapaa markkinatalous” on ensin mahdollistanut vapaassa kilpailussa fiksuimmat ja ahkerimmat (tai ahneimmat ja häikäilemättömimmät?) kahmimaan kehittyneen digitalisaation avulla melkein kaikki tuottavuuden hedelmät omaan laariinsa vain runsaassa vuosikymmenessä.
Graafi nro 1: Teknologiajätit ovat jopa joitakin pörssejä suurempia.
Kuvateksti: ”Vapaassa kilpailussa” digiyhtiöt ovat kasvaneet käsittämättömän suuriksi imuroimalla perinteisen median mainosrahat itselleen.
Digimiljardöörit ovat nyt rakentamassa Yhdysvalloista uutta digidiktatuuria Kiinan ja Venäjän rinnalle. Tästä kehityksestä Suomen ”huippuekonomistit” eivät varoitelleet, kun he eivät ymmärtäneet digitalisaation ja tekoälyn eriarvoisuutta lisäävästä kääntöpuolesta mitään.
Puolueista riippumattoman Center on Budget and Policy Priorities -järjestön mukaan Trumpin ensimmäisen kauden verolaki suosi kohtuuttomasti yli 837 000 dollaria vuodessa ansaitsevia eli rikkainta prosenttia.
Uutistoimisto ASP:n mukaan S&P 500 –indeksiin kuuluvat yhtiöt ostivat omia osakkeitaan takaisin ennätyssummalla veroetujen vuoksi. Se veronalennuspaketti oli määräaikainen ja on palaamassa entiseen.
Nykyisessä vaalikampanjassaan Trump on luvannut pidentää verolakien voimassaoloa jopa kymmenellä vuodella. Hintalappu olisi jopa yli 400 miljardia vuodessa, eli noin 4 600 miljardia dollaria kymmenen vuoden aikana. Petteri Orpo on ilmeisesti ottanut veronalennuksista mallia Trumpilta. Samalla hänen ja Kokoomuksen arvoilla köyhät ja nuoret on laitettu kyykkyyn.
Elon Musk oli kirkkaasti maailman rikkain: varallisuus kasvoi yli 200 miljardia dollaria vuonna 2024. Kymmenen varakkaimman ihmisen omaisuuden laskennallinen arvo on nyt yli 2 000 miljardia eli kaksi biljoonaa dollaria. Kuluva vuosi on ollut maailman rikkaimmille suotuisa. Kymmenen rikkaimman omaisuuden yhteenlaskettu arvo kasvanut tänä vuonna noin 598 miljardia dollaria, ilmenee uutistoimisto Bloombergin miljardööri-indeksistä.
Viiden rikkaimman digimiljardöörin varallisuus yli kaksinkertaistui kolmessa vuodessa. Kehitysapujärjestön mukaan köyhyyden poistaminen maailmasta veisi yli 200 vuotta.
Maailman viisi rikkainta ihmistä ovat yli kaksinkertaistaneet omaisuutensa arvon vuodesta 2020 lähtien, ilmenee brittiläisen kehitysapujärjestö Oxfamin julkaisemasta eriarvoisuutta ja yritysten valtaa käsittelevästä raportista.
Oxfamin mukaan heidän varallisuutensa kasvoi 405 miljardista dollarista vuonna 2020 viime vuoden 869 miljardiin dollariin. Euroissa heidän varallisuutensa olisi siis kasvanut kolmessa vuodessa noin 370 miljardista eurosta noin 794 miljardiin euroon. Samalla aikavälillä lähes viisi miljardia ihmistä maailmassa on köyhtynyt, Oxfam kertoo.
Graafi nro 2: Työntekijöille yhä pienempi siivu voitoista
Kuvateksti: Ostovoima on maailmanlaajuisesti vähentynyt työntekijöiden BKT-osuuden osuuden pienentyessä ja tuottavuushyötyjen mennessä digimiljardööreille.
Nyt vasta alkaa paljastua mitä on Trumpin Grönlannin vaatimusten ja uhon takana. Trumpia lähellä olevien ”broligarkkien” ajama utopia on jo rakenteilla. Tutkija Pekka Kolehmainen on paljastanut Trumpin Grönlannin hankkeen takapirun.
Miljardööri Peter Thiel haluaa siitä ”vapaavaltion” ja sinne ”vapaakaupungin”. He haluavat kaiken vapauden, ilman mitään velvoitteita. He kokevat, että mitkään säännöt eivät koske heitä. Heillä on erityinen poliittinen agenda, ja se on antidemokraattinen.
Nämä digidiktatuurin ”huippumenestyjät” eivät ole mitään enkeleitä. He ovat suurimpia veronkiertäjiä ja työllistävät vain kourallisen huippuälykkäitä ja huippukoulutettuja. Heidän tekoälysuunnitelmansa tekevät jo koulutetuistakin tarpeettomia puhumattakaan digitalisaation, automatiikan, robotisaation ja alustatalouden vaikutuksista tavallisiin työntekijöihin.
Nämä digimaailman huippumenestyjät saavat rahansa omistamistaan alustataloudessa julkaistuista mainoksista. Asiasta kertoo dokumentti: Digimainonnan kääntöpuoli. Dokumentti. Algoritmit päättävät mitä näemme digitaalisilla alustoilla.
Maailmassa nämä pitkälle kehitetyt ja monimutkaiset ohjelmistot ovat vain muutaman teknologia- ja someyrityksen hallinnassa, ja niillä on digitaalisessa markkinoinnissa monipoliasema. Digitaalinen mainonta ruokkii myös huijauksia, väärää tietoa ja äärimmäistä vihaa verkossa - olisi korkea aika säännellä myös verkkomainontaa. (ohjelma poistuu 31. 8. 2027)
Trump julkisti heti presidenttikautensa alussa mahtipontisen tekoälyhankkeen – aluksi investoidaan sata miljardia dollaria. Donald Trump puhuu nyt Stargatesta. Sitä nimeä tottelee Yhdysvaltain presidentin julkistama suurhanke. Sen puitteissa sijoitetaan suuria summia tekoälyn infrastruktuuriin, käytännössä datakeskuksiin ympäri Yhdysvaltoja.
Graafi Nro 3: Globalisaation hyötyjät ja häviäjät
Kuvateksti: Vasta finananssikriisin jälkeen (2008) rikkaitten rikastuminen lähti räjähdysmäiseen kasvuun. Vielä 50-70-luvulla keskivertoduunareista oli kysyntää.
Sääntelyä on ainoana yrittänyt jo digikelkasta pudonnut EU ja Europarlamentti. Kiinan ylituotanto ja Yhdysvaltain tullit muodostavat Euroopalle kaksoisongelman, sanoo Euroopan komission varapuheenjohtaja Stéphane Séjourné.
Uudet poikkeussäännöt ovat johtaneet siihen, että kaikki EU-maat ovat ottaneet käyttöön jonkinlaisia tukia vihreän siirtymän investoinneille. Viime kesään mennessä komissio oli hyväksynyt pitkälti yli 300 erilaista tukijärjestelyä, joiden yhteenlaskettu budjetti oli lähes 800 miljardia euroa. Summasta alle 220 miljardia euroa oli maksettu yrityksille. Veronmaksajien tukia maksetaan jo ennestään rikkaille.
Suomalaiset ”huippuekonomistit” ovat nukkuneet kollektiivisesti nykyisessä kehityksessä prinsessa ruususen unta. Onneksi sentään joku on ollut hereillä. Tämä kriitikko arvostelee globalisaatiota ja kutsuu nykyistä vaihetta globalisaation jälkeiseksi ajaksi. Hän peräänkuuluttaa varallisuuden tasaisempaa jakautumista kansalle maailmantalouden seuraavassa vaiheessa. Hänen arvionsa mukaan globalisaation malli on hajoamassa.
Hän nimittää Trumpia edeltävää aikaa ”globalisaatioksi ilman turvakaiteita”. Tuona aikana bruttokansantuotteet kasvoivat monissa maissa vapautuneen maailmankaupan ansiosta kohisten. Mutta hyödyt eivät jakautuneet tasaisesti. S&P 500 -indeksiin sijoittaneet saivat yli 3 800 prosentin tuoton. Ruostevyöhykkeen työntekijät eivät. Siksi Yhdysvaltojen ja kaikkien kehittyneiden maitten kansalaiset ovat kahtiajakautuneita ja mellakat vasta alkuvaiheessa. Perästä kuuluu.
”Maailmantalous on oudossa tilanteessa: tiedämme enemmän seuraavista seitsemästä vuodesta kuin seuraavista seitsemästä päivästä.” Siinä pääomat liikkuisivat yhä tehokkaasti tuottoa etsin, mutta voitot tulisi hänen mukaansa pyrkiä kotiuttamaan entistä tasaisemmin kotimaan kansalaisille.
Graafi nro 4: Yllättävä kriitikko Larry Flink kuva
Kuvateksti: Tässä yllättävä kritisoija esittää kysymyksen, johon suomalaiset ekonomistit eivät uskalla suin surminkaan ottaa kantaa . Ei, vaikka olen jo yli 30 vuotta varoittanut ja yrittänyt valistaa heitä siitä.
Suomalaiset ekonomistit ja kokoomuslaiset hymähtelevät varmaan pilkallisesti. Siinä on taas varmaan joku vasemmistolainen hörhö – ellei peräti kommunisti – joka on kateellinen kovalle ”yrittämiselle” ja siitä saadulle menestymiselle.
Yllätys, yllätys, sanoja on maailman suurimman varainhoitajan Blackrockin hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Larry Flink. Ei siis mikään tyhjätasku, vaan monimiljonääri ja mies joka on finanssimaailman keskiössä. Hän on nähnyt eriarvoisuuden kehityksen omin silmin ja pääomasijoittajana on huolissaan markkinoiden ostovoiman kehityksestä joka on kaiken taloudellisen kasvun perusedellytys.
Tästä kehityksestä olen yrittänyt varoitella päättäjiä ja ekonomisteja jo 40 vuotta, mutta tuloksetta. Tosin ymmärrän sen vaiteliaisuuden uusliberalistisilta talousprofessoreilta, koska he ovat olleet vallassa jo yli 50 vuotta ja erehdyttäneet sen ajan taloustoimittajia ja poliittisia päättäjiä. Silti on kummallista, että asia yritetään kollektiivisesti vaieta.
Graafi nro 5: Suomen BKT:n ”kasvun” sisäinen jakautuminen.
Kuvateksti: Jos joka vuosi Suomessa markkinoilta häviää n. 40 miljardia ostovoimaa jo valtiolta häviää lähes 20 miljardia verotuloja, vaivalla rakennettu hyvinvointivaltio on mennyttä.
On vaikea ymmärtää kollektiivista vaikenemista ns. keynesläisten talousekonomistien ja ay-liikkeen kohdalla. En ole havainnut julkisuudessa, että hekään olisivat puuttuneet BKT:n sisällä tapahtuneeseen valtavaan tulonjaon jakautumiseen duunareilta pääomalle.
Kaikki ekonomistit näpertelevät vain talouden kasvun, inflaation, työttömyyden, velkojen, korkojen ja sielläkin kymmenesosien muutosten kimpussa. Norsunluutorneista ei nähdä yhteiskunnan järeimpiä muutoksia.
Sixten Korkman on ainoa ekonomisti, joka on irtisanoutunut vuosi sitten uusliberalismista. Hän on tiedostanut eriarvoisuuden pahentumisen mutta ei sen juurisyytä eli digitalisaation kääntöpuolta. Valtavirtaekonomistit ovat nyt hiirenhiljaa vaikka jo kuusi uusliberalistista talousnobelistia on kääntänyt takkinsa kuten Joseph Stiglitz, Daron Acemoğlu, Angus Deaton, James Robinson, Simon Johanson ja Geoffrey Hinton.
Myös seitsemäs talousnobelisti Abhijit Banerjee (2019), huolissaan Trumpin kehitysavun lopettamisesta ja demokratian kohtalosta Yhdysvalloissa. Kaiken kaikkiaan Banerjeen näkemys Yhdysvalloista on synkkä.
”Yhdysvalloissa eriarvoisuus tulee Trumpin talouspolitiikan takia kasvamaan, kun rikkaista tulee yhä rikkaampia. Tutkimusten perusteella tiedämme, että tämä tulee johtamaan rahavallan kasvamiseen.
Elon Musk onkin jo sanonut, että hän osti Trumpin presidentiksi. Mitä demokratiasta on jäljellä, jos rikkaat voivat varojensa turvin hallita politiikkaa?” - ”Erittäin hyvä kysymys”, totesi Banerjee. Onko kukaan kuullut, että joku suomalainen ekonomisti olisi varoitellut digidiktatuurista USA:ssa etukäteen?
Onneksi Suomen nuorissa ekonomisteissa on pientä toivoa. Ekologisen talouden väitöskirjatutkija Anni Marttinen kirjoitti Hesarin mielipidesivulla: ”Nykyinen talousjärjestelmä on rakennettu siten, että automaation ja tekoälyn tuomat tehokkuusparannukset todennäköisesti keskittävät vaurautta harvoille, supistavat työvoimaa ja heikentävät kysyntää taloudessa, kun koneet korvaavat ihmistyötä.
Meille vakuutetaan, että teknologinen kehitys luo uusia työpaikkoja ja parantaa tuottavuutta, mutta edelleen on epävarmaa, milloin ja miten nämä muutokset vaikuttavat eri toimialoihin ja yhteiskuntaan laajemmin”. - Ehkä nämä nuoremmat ekonomistit nostavat vastaisuudessa ”kissan pöydälle?”
Graafi: nro 6: Tekoäly vie töitä ja kasvattaa tuloeroja.
Voit lukea tekstin tästä: https://www.hs.fi/talous/art-2000009380008.html
Kuvateksti: Kummallista, että vain ulkomailla askaroidaan aiheen kimpussa. Siellä sentään kysellään, kuka kerää teknologian avulla saadut tuottavuushyödyt? Missä ovat suomalaiset ekonomistit?
Digitalisaation viimeinen innovaatio on nyt tekoäly. Alan asiantuntijat ovat sen vaikutuksista hyvin ristiriitaisia. Valtamediat ovat ekonomistien lailla jo 30 vuotta suitsuttaneet sen tuottavuutta lisääviä vaikutuksia. Sen vaikutuksista on korkeasti koulutettujen tulevaan työllisyyteen äärimmäisen vähän visioitu ja vaikutuksia on vähätelty.
Siksi aamukahvi oli mennä väärään kurkkuun kun luin Hesarin päätoimittajan kolumnin. Vihdoinkin HS:n uusi päätoimittaja Erja Yläjärvi kertoi sen mitä olen toivonut ja odottanut 40 vuotta. Suuri kiitos! Hesari alkaa olla vihdoinkin yhteiskunnan kehityksessä ajan tasalla.
Tällainen kirjoitus olisi ollut epäpyhä ja ”kehitysvastainen” aikaisempien päätoimittajien aikakaudella. Parikymmentä vuotta sitten Janne Virkkunen laittoi minut boikottiin vastaavista kirjoituksista ja Mikael Pentikäinen, Kaius Niemi ja Saska Saarikoski jatkoivat boikottiani. Vielä 1990-luvulla olin saanut aivan kohtuullisesti palstatilaa Hesarissa.
Graafi nro 6b: Tekoäly tekee puolet toimittajista työttömiksi viiden vuoden sisällä.
Kuvateksti: Valtamediat ja ekonomistit ovat jo 30 lupailleet, että teknologian syrjäyttämien työpaikkojen tilalle tulee vastaava määrä uusia ja paremmin palkattuja työtehtäviä.
Päätoimittaja Erja Yläjärvi kävi Kööpenhaminassa tekoälyseminaarissa ja vakuuttui sen tulevista työllisyysvaikutuksista. Myös Alma Median toimitusjohtaja Kai Telanne on sanonut, että jo viiden vuoden kuluttua työt on tehtävä 50 prosenttia tehokkaammin. se tarkoittaa puolta vähempää työvoimaa tai kaksi kertaa enemmän tuotantoa.
Suomennettuna se tarkoitta, että Tekoäly saattaa tehdä puolet toimittajista työttömiksi viiden vuoden sisällä. Journalisteille tällainen näkymä on lähinnä masentava. Maailma hukkuu muutenkin jo somen roskasisältöön.
Eikä tekoäly rajoitu pelkästään toimittajiin. Tutkimusprofessori Antto Vihma varoitteli Hesarin pääkirjoitussivulla, että ”Linkedin näyttää, kuinka epävarmuus ja pelko leviävät keskiluokassa”. Hän kysyy: ”Ketkä voivat varmasti sanoa olevansa muutokselta turvassa? Eivät ainakaan tutkijat, toimittajat, virkamiehet, insinöörit, ekonomit, hallinnon ammattilaiset, yritysten keskijohto tai tuhannet muut tilapäisen keskiluokan edustajat”.
Jos tätä tekoälyn ja muun digitalisaation työvoimaa vähentävää ongelmaa ei pian ratkaista, siirrymme vuorenvarmasti digidiktatuuriin, jossa poliitikot ovat digimiljardöörien armoilla. Jos nollakasvun markkinoilla tuottavuutta lisätään digitalisaatiolla ja tekoälyllä, niin sillä reseptillä ei taatusti lisätä työtä (=työtunteja) ja työpaikkoja eikä ostovoimaa.
Täystyöllisyyttä on jo yritetty yli 30 vuotta – tuloksetta. Harvinaisen kovapäisiä ovat valtavirtaekonomistit ja kansanedustajat kun uskottelevat sen olevan vielä mahdollista. Jo kohta 20 vuotta kaikki talousasiantuntijat ovat vastuuttomasti ja optimistisesti luvanneet poliitikoille, että viimeistään ensi vuonna talous lähtee nousuun. Se on täysin vastuutonta.
Kun kaikki nykyisin tarjolla olevat työpaikat ovat 70 prosenttisesti epätyypillisiä tai palvelualojen ns. ”paskatyöpaikkoja” (joilla ei enää elä ja joita joudutaan tulonsiirtojen avulla pitämään työntekijät hengissä), niin on älyllisesti epärehellistä odottaa ja luvata talouden kasvua. Petteri Orpon hallituksen tulokset on malliesimerkki tämän valheen seurauksista.
Tarkemmin asiasta viimeisestä kirjastani. Voit lukea sen tästä:
Graafi nro 7: Kasvun loppu – ilman ostovoimaa ei ole kasvua.
Kuvateksti: Kirjassa on yli 200 referaattia ensimmäisestä kirjastani: Lisääkö automaatio työttömyyttä vai kilpailukykyä?” (Tammi 1989), jotka todistavat visioni tulevasta talouden kehityksestä myös oikeiksi. Yhdelläkään ekonomistilla ei ole esittää vastaavaa todistusaineistoa.
Näitä kysymyksiä suomalaiset ekonomistit ja taloustoimittajat eivät käsittele julkisuudessa. Onneksi sentään maailmalla. Tämä digidiktatuuri Yhdysvalloissa on toistakin kautta vaarallinen. Kun pääosa tuottavuushyödyistä valuu heidän laariinsa, heillä on joutilasta rahaa sijoitettavaksi muuhunkin kuin tekoälyn kehittämiseen.
Kukaan ekonomisti ei ole tutkinut kuinka paljon digiiyhtiöiden sijoitus- ja pääomarahastot ovat haalineet omistuksia muilta toimialoilta. Ostamalla pankkien osakkeita digimiljardööreillä on osaomistajana helpompi saada velkarahaa ”vivuttamiseen”.
Kuten taloustieteilijä Hyman Minsky on todennut: ”Pankkitoiminta ei ole rahan lainaamista, lainatakseen rahaa, rahanlainaajalla täytyy olla rahaa”. Näin heillä voi olla useita Hedge- ja sijoitusrahastoja jolloin kukaan ei tiedä, kuinka paljon jo he jo nyt ovat onnistuneet kahmimaan omistukseensa ja määräysvaltaansa maailman kokonaisvarallisuutta.
Esimerkiksi Hedgerahastojen rahasto LCH Investmentsin julkistamien tietojen mukaan kaksikymmentä parasta hedgerahastoa tuottivat viime vuonna 67 miljardia Yhdysvaltain dollaria (noin 62 miljardia euroa).
Perinteisemmällä tuottojen mittarilla kahdenkymmenen parhaimman hedgerahaston tuotto oli viime vuonna keskimäärin 10,5 prosenttia, kun alan tuotto oli keskimäärin 6,4 prosenttia. LCH:n tutkimusjohtaja Brad Amiee kertoo brittilehti Financial Timesille, että hedgerahastojen hyvän vuoden takana oli osakemarkkinoiden vahva kehitys.
Hedgerahastot ovat digimiljardööreille pääomasijoittajien ”kuninkuusluokka”. Ne pyrkivät suurimpiin sijoitustuottoihin kuin pörssi ja ovat kaiken kontrollin ulkopuolella. Ne toimivat ikään kuin ”varjopankkeina”, joiden omistajista (usein veroparatiiseissa) ei ole tarkkaa tietoa. Pelkät yhtiöiden nimetkin ovat hähmäisiä kirjainyhdistelmiä joilla hävitetään tieto omistajista holding -yhtiöiden avulla jostakin veroparatiisista.
Graafi 7b: Amerikkalainen pääomasijoittaja laittoi Ahlströmin ”lihoiksi”.
Kuvateksti: Monialayhtiö Ahlströmin perillisistä tuli hetkessä myös pääomasijoittajia ja ”korollaeläjiä” eikä enää työllistäjiä kun amerikkalainen pääomasijoittaja otti vallan yhtiöstä. Siirryttiin ns. ”tytäryhtiötalouteen”.
Pääomasijoittajat eli nämä ns. ”bisnesenkelit” eivät ole enkeleitä vaan pikemminkin ”ruumiinryöstäjiä”. Perinteisesti ne toimivat niin, että ensin etsitään sellainen yhtiö, jolla on paljon omaisuutta, hyvä tase ja liikevaihto.
Sitten kun on saavutettu yhtiöstä osake-enemmistö ja määräysvalta, alkaa yrityksen pilkkominen ja rahastus. Parhaat osat myydään hyvällä voitolla ja voitot heti omaan taskuun. Loppuosa yhtiöstä saneerataan turhista työntekijöistä ja loput yhtiöstä rahastetaan ylisuurina osinkoina. Sitä ennen yhtiö on lastatattu täyteen velkaa ja myydään seuraavalle.
Uusi alue pääomasijoittajille ovat aloittelevat startup-yritykset. Niistä valitaan parhaimmat, annetaan uutta pääomaa pääomasijoittajan hankkimalla velkarahalla starttirahaksi ja annetaan henkistä tukea.
Nämä pääomasijoittajat ovat usein entisiä it-alalla EXIT:tillä rikastuneita, jotka ovat myyneet alkuvaiheesta pitemmälle edenneiden yhtiönsä digimiljardöörien omistamille sijoitusyhtiöille. Sitten saamillaan miljoonilla he ovat alkaneet pääomasijoittajiksi tai päätoimisiksi golffareiksi.
Onnistuessaan (kaikki startupit ei onnistu) he myyvät alkuvaiheessa olevan lupaavan startup yrityksen 5-6 vuoden jälkeen samojen digimiljardöörien sijoitusyhtiöille kun aikoinaan omansa. Yleensä 3-5 kertaisella voitolla. Näin entisistä yrittäjistä on tullut pelkkiä kuponginleikkaajia jotka eivät enää työllistä tavallisia duunareita – vain muutaman tohtoritasoisen huippuosaajan. Ne tekevät vain ”tykinruokaa” digimiljardööreille – alussa vielä veronmaksajien rahoilla (kuten Tesi ja Busines Finlandia jne).
Lue tarkemmin enkelisijoittajista, joista varoitin tärkeimmässä kirjassani vuonna 2007: ”Ahneuden aika – kuinka pääoman ahneus tekee teknologian avulla ihmisen tarpeettomaksi”. Voit lukea sen tästä. (sivut: 407-414).
Näitä ns. ”enkelirahastoja” kaikki poliitikot peräänkuuluttavat työpaikkojen saamiseksi myöntämällä heille erilaisia verovapauksia, ilmaisia tontteja, työvoiman koulutusta, takauksia jne. He kilpailevat itse asiassa siitä, mikä maa suostuu vähiten hyötymään oman maan ja myös ulkomaisten yritysten toiminnasta. Se on kilpajuoksua pohjalle! Kaikista avustuksista huolimatta talouskasvua ei ole saatu edes alkamaan.
Graafi: nro 8: Näin Suomen talous on ”kasvanut” 20 vuoden aikana.
Kuvateksti: Finanssikriisin jälkeen Suomen talouskasvun ( kymmenen vuoden keskiarvo) on ollut juuri ja juuri nollan yläpuolella eikä jatkossa ole odotettavissa yhtään parempaa. Velka ja työttömyys vain kasvaa.
Kasvun hidastuminen ei ole pelkästään suomalainen ilmiö. Markkinatalous on nerokas innovaatio. Vapaiden pääomien ja vapaakaupan eli globalisaation avulla kehitys on päinvastainen. Koska rikkaat tietävät, että ostovoima on katoamassa ja markkinat kuivumassa, he eivät enää keskity investoimaan ja työllistämään.
He keskittyvät vain rikastumaan entisestään. Teollisuustuotannon kohdalla tuotanto siirrettiin matalapalkkamaihin orjatyövoimaksi. Sitä ei tehty köyhien kiinalaisten työllistämiseksi vaan tuottavuuden optimoimiseksi. Uuskolonialismista tuli pääomalle uusi tuottavuuden parantamisen ja rikastumisen keino.
Nyt sitten Trump ja Euroopan poliitikot ihmettelevät, kun kohta puolet kansalaisista on pudonnut ja putoamassa tarpeettomien armeijaan. Nyt myöhäisherännäisenä Trump asettelee mielettömiä tulleja joka suuntaan. Hän yrittää epätoivoisesti saada sijoituksia, tuotantoa ja työpaikkoja ”ruostevyöhykkeelle”, aivan kuten poliitikot peräänkuuluttavat ulkomaisia investointeja Suomessakin. Globalisaatio on ollut rikkaitten kohdalla jättipotti, mutta ekonomistit uskottelivat sen hyödyttäneen myös kansalaisia.
Kansainvälinen kauppa alkoi meritse tapahtuvana kaupankäynnin vaihdantana. Ensimmäinen maitse tapahtuva isompi kauppareitti oli ns. ”silkkitie” Kiinasta Välimerelle.
Graafi nro 9: Silkkitie
Kuvateksti: Kiina oli köyhä kehitysmaa mutta eurooppalaiset olivat kiinnostuneita tuomaan sieltä silkkiä ja huumeita. Nyt Kiinasta tulee melkein mitä vain.
Minäkin kävin tutustumassa tänä keväänä globalisaation historian ensimmäiseen kauppareittiin. Matkustin pariksi viikoksi keväällä 2025 Samarkandiin ja Buharaan, jotka olivat tärkeimpiä silkkitien risteyspaikkoja. Enää siellä ei näkynyt kamelikaravaaneja mutta erinomaisen hienoa ”sinistä” arkkitehtuuria menneiltä ajoilta. Kiinalaisiakin näkyi, mutta vain turisteina.
Kiina nousi Japanin tilalle koko maailman kasvuveturiksi ja sen myötä koko maailman tehdastyön tuotantopajaksi. Työpaikat siirrettiin Kiinaan ja monikansalliset yritykset nostivat orjatyöllä tuottavuutta ja kilpailukykyä. Seurauksena länsimaissa jo 30 vuotta jatkunut työttömyys ja työpaikkojen laadun huonontuminen eli palvelualojen tuntihinnat ja työtuntien vähäisyys sekä epämääräiset työsuhteet, ns. ”paskatyöpaikat”.
Silkkitien ja kamelien tilalle on yhteyksien pitämiseksi tullut maanalaiset ja merenpohjassa olevat tietoliikenteen merikaapelit. Taivas ja avaruus on täynnä tietoliikennesatelliitteja, joita pitkin kauppa käy. Ne ovat jo digimiljardöörien hallinnassa.
Tavaratuotantonsa kuljetuksiin Kiina on jo rakentanut uudet ”silkkitiet” rautateitse Venäjän lävitse Pohjanmeren rannalle. Nyt se rakentaa laivastoa ”jäämeren silkkitielle” jne. Kiinan kommunistinen diktatuuri ei tee enää pelkästään bulkkituotteita vaan on jo ajanut Euroopan ohi. aurinkopaneeleissa, tuulivoimassa, avaruus- ja tekoälyteknologiassa jne.
Sillä on oma ”Afrikan silkkitie” maanosan kaivos- ja raaka-ainevarastoihin jotka on saatu Kiinan hallintaan valtavilla laina- ja velkapaketeilla. Aivan kuten länsimaat aiemmin tekivät. Sitä Trumpkin parhaillaan tekee Grönlannin ja Ukrainan kaivosten ”diilien” kohdalla. Afrikka on velkavankeudessa Kiinalle ja länsimaat pankeille.
Minäkin ymmärrän tullit Kiinalle joka on rohmunnut melkein kaikki teolliset työpaikat. Mutta en ymmärrä sitä, että Trump uhkaa tulleilla myös kaikkia muitakin maita ja sohii joka suuntaan muuallakin kuin USA:ssa. Euroopankin pitäisi laittaa tullit Kiinalle, joka ei noudata kaupassaan mitään yhteisiä pelisääntöjä.
Trumpille ei riitä digidiktatuuri pelkästään Yhdysvalloissa vaan hänellä on pyrkyä koko maailman diktaattoriksi uhkaamalla muita ja vaarantamalla koko sopimuspohjaisen yhteiskuntajärjestelmän.
Trump haluaa tehtaat takaisin Yhdysvaltoihin. Kun esimerkiksi kiinalaiset rakensivat autojen tuulilasitehtaan Yhdysvalloissa lopettaneen autotehtaan tiloihin, se työllisti ensin amerikkalaisia – mutta puolta pienemmällä palkalla. Myöhemmin työntekijät tuotiin Kiinasta. Trump ei taida ymmärtää globalisaation ”kaikkia mahdollisuuksia”.
Kun työvoiman palkkojen osuus BKT:sta kaikkialla pienenee, niin ostovoima kaikkialla vähenee. Se näkyy ensin ostovoiman ja markkinoiden hiipumisena ja sitten tietysti BKT:n kasvun pysähtymisenä. Niin Suomessa kuin koko maailman mittakaavassa. Globalisaatio syö koko ajan häntäänsä.
Graafi 10: Maailman BKT:n 10 vuoden keskiarvon ”kasvukäyrä”.-
Kuvateksti: Nyt koko maailman BKT:n ”kasvukäyrä” on jo nollan tuntumassa. Se muistuttaa viimeisen kirjani otsikkoa: ”Kasvun loppu – ilman ostovoimaa ei ole kasvua”:
Nykyään ekonomistit ovat innoissaan tekoälystä. jolla pian korvataan myös korkeammin koulutettuja osaajia. Sen uskotellaan lisäävän tuottavuutta ja sitä kautta kasvua sekä uusia työpaikkoja. Niiden määrästä ja osuutta kokonaistyövoimasta ja tuttavuushyötyjen jaosta ei puhuta mitään.
Kun Suomen entisten tehdasyrittäjien perillisistä on tullut pelkkiä pääomasijoittajia, he kotiuttavat tulonsa Suomessakin heikosti verotettuina pääomatuloina. Suomessakin pieni eliitti rikastuu muiden kansalaisten kustannuksella. Tätäkin kehitystä Orpon hallitus kiihdyttää alentamalla rikkaiden tuloverotusta ja pääomatuloja – aivan kuten Trump USA:n digimiljardööreille.
Graafi 11: Verovapaat huojennetut osingot.
Kuvateksti: Pääomatulojen saamista osinkotuloista rikkain prosentti hyötyy verovapauksista eniten Suomessa. Puhumattakaan listaamattomien yritysten omistajista,.
Digimiljardöörien ja muiden rikkaiden pääomasijoitusrahastoilla on niin paljon rahaa, että ranteita pakottaa. ”Vaikka pääomasijoittajat eivät keräisi enää dollariakaan uusia sijoitusvaroja, jo kerätyillä 3,4 biljoonalla (3 400 miljardilla dollarilla) voisi sijoittaa kuusi vuotta uusiin kohteisiin samalla volyymilla kuin vuonna 2019, vaikka uutta rahaa ei kerättäisi yhtään”, sanoo konsulttiyhtiö Bain & Companyn Suomen-konttorin osakas Pyry Vauramo.
Nämä uuden ajan ”yrittäjät” kahmivat valtavilla pääomillaan kiihtyvällä vauhdilla maailman yrityksiä ja niiden varallisuutta omistukseensa ja määräysvaltaansa. Yritysmaailma keskittyy yhä harvempien ”menestyjien” käsiin.
Vuosi 2021 oli yritysten keskenään tekemien eli niin sanottujen strategisten yrityskauppojen kannalta monin tavoin ennätyksellinen. Kun vuonna 2020 teolliset yritykset tekivät yrityskauppoja 2 600 miljardin dollarin arvosta, tehtiin niitä viime vuonna liki 50 prosenttia enemmän, 3 800 miljardilla dollarilla.
Yhdysvaltojen suuri osuus yritysostoista ei sinänsä ole ihme, sillä pörssiosakkeiden globaalista arvosta jo 80 prosenttia tulee Yhdysvalloista. Toimialoista teknologiayritysten ostot olivat suurin yksittäinen toimiala, mutta myös media-, kulutustavara- ja finanssialan yrityksiä ostettiin paljon.
Digiyhtiöiden pääomasijoitusyhtiöt ovat varallisuutensa puolesta suurimpia ostajia. Yksin Applella on 200 miljardin dollarin kassa, ja yksin kolmella amerikkalaisella teknologiajätillä tuhannen miljardin verran nopeasti käteiseksi muutettavaa varallisuutta. Löysän sijoituskohteita etsivän rahan määrä selittää siis osaltaan yritysten korkeita arvostustasoja.
Rahaa on kasautunut ja tuottavaa ostettavaa on harvassa. Tuottavuutta lisäävät startupit ostetaan digiyhtiöiden portsarirahoilla tukuttain ensimmäisinä. Siinä ei suomalaisen Tesin (Suomen Teollisuusrahaston) pennoset ole juuri esteenä. Poliitikot ovat taas jälkijunassa. Tytäryhtiötalouden lääkkeeksi tarjotaan aspiriinia kun pitäisi tehdä ”sydämensiirto” eli kehruu-Jennyjen aikaisen verotuksen järjestelmävian korjaus.
Graafi nro 12: Suomalaiset kasvuyhtiöt houkuttelevat sijoittajia.
Kuvateksti: Globalisaation avulla digimiljardöörit ostavat miljardeillaan heti kaikki Euroopan kiinnostavimmat startup-yritykset ja aivot hyödyntämään vain heitä.
Pohjoismaissa yritysostojen määrä oli vuonna 2021 huima. Kun globaalisti teollisten yritysostojen määrä kasvoi 47 prosenttia, Pohjoismaissa teollisten yhtiöiden yrityskauppojen arvo kasvoi edellisvuodesta 145 prosenttia. Kasvu oli siis kolminkertaista koko maailman vauhtiin verrattuna.
Pääomasijoittajat eivät ole enkeleitä vaan keinottelijoita ja uhkapelaajia. Kaikki lähtee velasta. Suurimmat pääomasijoitusyhtiöt ovat kyenneet kerryttämään valtavaa varallisuutta käyttämällä velkavipua oikein. Prosessi toimii niin, että pääomasijoittajat lainaavat suuria määriä rahaa ostaakseen määräävän aseman yksityisissä yrityksissä. Laina varmistetaan lupaamalla vakuudeksi ostettavan yrityksen varallisuutta. Se alkaa muistuttaa pörssin uhkapeliä.
Vain hyvin pieni osa rahallisesta panoksesta tulee pääomasijoitusyhtiöltä itseltään. Niin pääoma- kuin korkomaksutkin rahoitetaan lähinnä muiden, ulkopuolisten sijoittajien pussista. Tätä sitten nimitetään ”yrittäjyydeksi” ja vielä uskotellaan sen luovan uusia työpaikkoja! Pääomasijoittajat pyrkivät digitalisaatiolla ja nyt tekoälyllä lisäämään nopeasti tuottavuutta saneeraamalla työpaikat ja sitten myymään yrityksen voitolla seuraavalle.
Pääomasijoittajien diplomityö paljastui vuonna 2018, jolloin pääomasijoittajat yhdessä pankkien kanssa keksivät CumEx Files -nimisen Euroopassa tapahtuneen 150 miljardin veropetokset.
Petokset tehdtiin osinkokikkailulla, muun muassa siirtämällä osakkeita eri taholle verojen minimoimiseksi osingonjakopäivän ajaksi, jonka jälkeen osakkeet palautettiin alkuperäiselle omistajalle. Tiivistettynä kikkailussa oli kyse siitä, että eurooppalaisissa valtioissa maksettiin osinkotuloista perusteettomia veronpalautuksia pääomasijoittajille.
Tällaista toimintaa tiedetään harjoitetun jo ennen vuotta 2007 ja siihen ovat osallistuneet kymmenet arvostetut pankit ja heidän verojuristinsa. Tällaista vastaavaa ”liikemiesten” moraalitonta ”sijoitustoimintaa” esitettiin jo norjalaisessa puolidokumentissa ”Exit”.
Siiten vielä pientä tukiopetusta tai laiskanläksy suomalaisille ekonomisteille. Olkoon se opiksi ja ojennukseksi heille siitä, että Suomessa on ennakoitu ja varotettu tulevasta jo 32 vuotta sitten. Talous on nyt yhä edelleen samoissa vaikeuksissa kuin silloinkin.
Graafi 13: Seuran aukeaman juttu Suomen 90-luvun laman pahimmilta vuosilta:
'
Kuvateksti: Mitään ekonomistit eivät ole oppineet, vaikka olen pitänyt heitä ongelmista tietoisina jo yli 40 vuotta. Onkohan luetun ymmärtämisessä vakavia puutteita?
Otsikko: ”Nyt mennään rystyset valkoisena”. Seura 26.3. 1993. (nro 12)
Ingressi: Suomessa eletään nyt vaihetta, jota voi kuvata ”rystyset valkoisena” -menoksi. Termiä käytetään puhuttaessa matkustajien käyttäytymisestä maahan putoavassa koneessa.
EY:n ja Suomen työttömyysluvut jäävät pysyviksi. Syynä on Euroopan ja Suomen tuotantolaitosten automatisointi. Yhtä uutta automatisoitua tehdasta kohden lopetetaan kuusi työvaltaista tuotantolaitosta. Eikä mikään maa voi elää kiristämällä jatkuvasti vähenevältä työvoimalta yhä enemmän veroja.
Ari Ojapellon mukaan poliitikkojen olisi määrättävä verotuksen kohteeksi myös tuotannon jalostus (jalostusarvon nousu).
Teollisuustuotteiden ja palvelujen tuottamisessa on tapahtumassa teknologian lopullinen rakennemuutos. Sen vaikutusta eivät ymmärrä sen enempää poliitikot kuin ammattiyhdistysliikekään.
Yritysten johto tietää asian mutta vasta nyt raskaan sarjan teollisuusjohtajat ovat avaamassa suutaan. Suomessa Repolan pääjohtaja Tauno Matomäki on jo todennut, että automatisoinnista ja fuusioista johtuneen suurtuotannon aiheuttama työttömyys jää Suomeen pysyvästi. Siitä on muodostunut rakenteellinen riesa, josta ei enää näy ulospääsyä.
Varsinaisen uutispommin pamautti ABB:n pääjohtaja Percy Barnevik, joka visioi Euroopan tulevaa kehitystä. Hän ennakoi Eurooppaan pysyvää 20-25 prosentin työttömyyttä tuleviksi vuosikymmeniksi.
Hän ei pitänyt syynä kuitenkaan lamaa. Päinvastoin. Työttömyyden syyksi hän totesi tuotannon nopean kasvun. Toisin sanoen tuotannon keskittymisen. Barnevik tietää mistä puhuu.
Hän heitti 50 000 työntekijää ulos konsernistaan neljän vuoden aikana. ja kaksinkertaisti samaan aikaan ABB:n liikevaihdon yritysostoilla. Jatkossakin hän lupaa tehostaa tuottavuutta teknologisilla uudistuksilla. Hän jatkaa myös saneeraamista.
Uutena kilpailukykyä lisäävänä tekijänä hän siirtää tuotantoa lännestä entisiin itäblokin maihin. Palkkataso on niissä kymmenesosa meikäläisestä. Koulutettua työvoimaa riittää. Venäjällä on Barnevikin mukaan reservissä 12 miljoonaa insinööriä ja miljoona tekniikan tohtoria.
Barnevik tietää mistä puhuu. Hän osti taannoin Puolasta 10 000 henkeä työllistävän metallialan yrityksen. Jo 18 kuukaudessa hän nosti automaation avulla takapajuisen tehtaan tuottavuuden ja laatutason yhtä korkealle kuin lännen tehtaissa. Kuinka paljon ihmisiä joutui maantielle, siitä ei Barnevik puhunut mitään.
Hiuksia nostattavat myös Barnevikin visiot tulevasta työvoiman tarpeesta Euroopassa. Financial Timesille hän totesi, että teollisuustuotanto ja siihen liittyvät palvelut tarjoavat nyt työtä 35 prosentille väestöstä Euroopassa. Seuraavina kymmenenä vuotena määrä putoaa 25 prosenttiin. Taas kymmenen vuotta ja teollisuus Euroopassa tarvitsee enää 15 prosenttia työvoimasta.
Hän ei usko, että palveluala kykenee työllistämään poispotkitut työntekijät. – Kun joku sanoo minulle, että muutaman vuoden kuluttua tulee kova työvoiman tarve, minä kysyn ”missä?” Mitä töitä on tarjolla? Missä kaupungissa? Missä yhtiössä?
Ei Barnevikkaan osaa sanoa, mitä poispotkituille tehdään. Pitäisikö työssäkäyvien työaikaa lyhentää? Jakaa uudelleen? Alentaa palkkoja?
Gaafi nro 14 : Kovia tuloksia cim:istä Ranskassa.
Kuvateksti: Jo 80-luvulla oli jo niin automatisoituja tehtaita, että palkkakustannusten osuus tuotteen tehdashinnasta oli enää 0,5 prosenttia.
Jatkoa: TEOLLISUUDEN ELVYTYS EI LUO TYÖTÄ.
Meillä poliitikot uskottelevat, että kun tuotantoelämää elvytetään ja investoidaan siihen, syntyy uusia työpaikkoja. Ennen näin tapahtuikin.
1980-luvulla teollisuuteen investoitiin vuositasolla kymmeniä miljardeja. Mutta uusia työpaikkoja ei suinkaan syntynyt. Kymmenessä vuodessa teollisuudesta katosi yli 100 000 työpaikkaa. Ja samaan aikaan Suomen teollisuustuotanto kasvoi kaksi kertaa nopeammin kuin EY-maiden kesiarvo.
On tosin todettava, että pääosa investoinneista meni pankinjohtajien vastuuttomuuden ja ammattitaidottomuuden vuoksi tuottamattomiin palveluelinkeinojen monumentteihin, kuten kylpylöihin, golfkenttiin, ostosparatiiseihin ja palloiluhalleihin. Riitti rahaa myös teollisuudelle, joka tosin ottaa lainarahansa yleensä kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta, missä raha on halvempaa.
Esimerkiksi kansanedustaja Martti Tiurin markkinoima palveluyhteiskunta on kupla. Jos teollisuutta ei ole, ei ole teollisuutta palvelevia yrityksiäkään. Eikä yrityksiä sen paremmin kuin yhteiskunnan palvelulaitoksia.
Nyt meillä on teollisia työpaikkoja enää 420 000. Niiden tuotoilla ja vientituloilla syntyy yhteiskuntaan se lisäarvo, josta on jotakin jaettavaa. Jaettavan osuus on supistumaan päin. Siitä ei enää tahdo riittää lähes 700 000 byrokraatin elättämiseen.
Iiro Viinanen on aloittanut palvelusektorin purkamisen. Tämä sektori imi vielä 1980-luvulla teollisuudesta vapautuvan työvoiman. Minne julkiselta sektorilta vapautuva väki nyt pannaan?
Ihmistyöstä on tehty konetyövoimaan nähden kilpailukyvytön. Maailmalla toimii jo miehittämättömiä tehtaita, Hewlett Packardin näyttöpäätetehdas Ranskassa on hyvä esimerkki. Työvoimakustannukset tehtaalta ulos tulevan tavaran hinnasta ovat 0,1 prosenttia! Teollisuudessa työvoimakustannukset ovat keskimäärin 1/# tuotteen hinnasta ja palvelualoilla 50-70 prosenttia. Luulisi tämän jo hätkähdyttävän ammattiyhdistysliikettäkin.
Suomessa tehdään kotimaisena laatutuotteena mainostettua Mikro mikkoa, jolla tämäkin juttu toimitetaan. Suomalaista ei tuotteessa ole kuin nimi. Osat tulevat 85-prosenttisesti Japanista ja USA:sta. Loput tehdään Suomessa. Tästäkin työpalkkoja on enää kolme prosenttia. Sitä Iiro Viinanen voi sitten verottaa!
Graafi nro15: Eurooppa liikaa tehtaita.
Kuvateksti: Jo 1990-luvulla jokaista uutta automatisoitua tehdasta kohden jouduttiin sulkemaan kuusi vanhaa.
Jatkoa: EUROOPASSA ON LIIKAA TEHTAITA.
Tuotantoteknologian seurauksena Euroopassa on liikaa tehtaita. Niitä on kaksi kertaa enemmän kuin markkinoiden ostokyky edellyttäisi. Näin on todennut sveitsiläisessä liikkeenjohdon instituutissa IMEDE:ssä työskentelevä professori George Taucher. Hänen mukaansa tuotantoa on pakko järkeistää niin, että yhtä uutta automatisoitua tehdasta kohden suljetaan kuusi vanhaa työvoimavaltaista tehdasta.
Hallitukselta tulee joka päivä ostokykyä supistavia toimenpiteitä. Siksi hallituksen starttirahoilla käynnistämistä uusista yrityksistä 2/3 osaa on mennyt vuoden kuluessa konkurssiin. Täytyyhän jonkun ostaakin uudet tuotteet.
Tammikuun (1993) teollisuustuotannon tilastot valmistuivat viime viikolla. Vienti vetää virkeästi, kotimarkkinateollisuus kärvistelee pakkasen puolella. Puu, paperi ja metalli kasvattivat tuotantoaan tammikuussa 13 prosenttia kun kotimarkkinateollisuuden tuotanto laski 1,7 prosenttia.
Yritysten maksamat verot pienenivät. Käytännössä yrityksiä ei juuri veroteta. Pääosa valtion veroista tulee tavallisilta palkansaajilta ja liikevaihtoverosta (nykyisin arvonlisäverosta). Kun yritys automatisoi tehtaan, se on laillistettua veronkiertoa. Automatisoidusta tuotannosta jää valtionvarainministeriölle yhä vähemmän jaettavaa. Ja käänteisesti; sosiaaliministerille tulee yhä uusia menoja uusista työttömistä.
Suomessakin keskitetään varoja yhä automaattisten tuotantomenetelmiä tuotannon kehittämiseen. Verohelpotuksin maahan pyritään saamaan monikansallista tuotantotoimintaa (mm. pääomasijoittajia).
Graafi nro 16: Julkisyhteisöjen kasvava alijäämä ja kasvava velka.
Kuvateksti: Valtio ei enää saa palkansaajilta entiseen tapaan verotuloja vaan ne menevät automaation avulla vain pääoman omistajille. Suomi on 30 vuotta pitänyt hyvinvointivaliota pystyssä keinotekoisesti velalla, jota ne saavat digitalisaatiolla rikastuneilta pääomasijoittajilta ja pankeilta. Verotuksessa on paha järjestelmävirhe.
Jatkoa: Katsotaanpa maailman kokonaistuotannon vuosittaisia kasvulukuja toisen maailmansodan jälkeen. Sodan jälkeen kaikesta oli pulaa. Maailman kokonaistuotannon kasvu oli vuosittain parhaimmillaan toistakymmentä prosenttia. Vielä 1960-luvulla kasvu oli kuusi prosenttia. 1970-luvulla se hyytyi neljään prosenttiin. Viime vuosikymmenellä se oli enää reilut kaksi prosenttia.
Nyt eletään nollakasvun aikaa. Tai lipsahdetaan miinukselle. Miten tämä on mahdollista vaikka tuotantokykyä on mahdottomasti? Vastaus on yksinkertainen. Ei työtön mitään osta.
EY-maissa oli viime vuosikymmenellä noin 10 prosentin työttömyys.. Väestö ikääntyy ja eläkeläisten ostokyky laskee puoleen aktiiviväestöön verrattuna. Syntyvyyskin on laskussa. Samoin käy Suomessa. Puoli miljoonaa työtöntä merkitsee perheenjäsenineen yli miljoonaa kuluttajaa. Heidän ostovoimansa on supistunut.
Automatisoidun tuotannon tuotto ei ohjaudu ostokyvyksi. Se ohjautuu yhä harvemman taskuun. Vaikka pääomavaltainen vienti Suomessa vetää loistavasti, ei lama hellitä. Ollaan noidankehässä. Ostovoiman hiipuessa työttömyys laajenee.
Valta on poliitikkojen tietämättä siirtynyt kasvottomille finanssipiireille ja monikansallisille yrityksille. Eivätkä poliitikot (ja ekonomistit) edes tajua sitä. Joka päivä maailmalla siirtyy noin 6 000 miljardia markkaa taskusta taskuun ilman poliittista kontrollia. Tämä rahamäärä etsii riskivapaata sijoituskohdetta – tuotantotoimintaankaan ei enää kannata sijoittaa,. sillä tehtaita on liikaa.
Graafi nro 17 : Hans-Werner Sinn / Kirja
Kuvateksti: Tuotannon jalostusarvon verottamista ehdotin jo ensimmäisessä kirjassani (lue tästä) jo vuonna1989. Tätä samaa ehdotti hieman myöhemmin myös saksalainen ekonomisti Hans Werner Sinn nimellä ”kassavirtaverotus” Capital Income Taxation and Resource Allocation(Studies in Mathematics & Managerial Economics
(Käytännössä se tarkoittaa, että firmasta lähtevien laskujen ja sinne tulevien laskujen erotusta verotetaan riippumatta siitä, tekeekö työn ihmisen käsi vai robotin käsi tai ihmisen aivot tai tekoäly. Verotus on hyvin yksinkertainen ja sillä estetään myös veronkierot ja muu keinottelu.
Jatkoa: VEROTETAAN JALOSTUSARVON NOUSUA.
Kansanedustajat edustavat kansaa. Heidän tulisi pitää huolta siitä, että tuotannosta saadaan yhteistä jaettavaa. Riippumatta siitä, tekeekö työn robotti vai ihmiskäsi.
Tavoitteeksi tulisi asettaa verotuksen kohdistaminen jalostusarvon nousuun eikä siihen, että ihmistyöstä tehdään niin kallis tuotantotekijä, ettei kenelläkään ole varaa enää käyttää sitä.
Poliitikkojen tulisi tiedostaa, että teknologia on tuonut markkinatalouden mekanismiin uuden uhkaavan tekijän, jolloin markkinatalous ei enää toimi entisillä pelisäännöillä.. Siksi meidän talousprofessorimme antavat niin toisistaan poikkeavia elvytysehdotuksia.
Tuotannon jalostusarvon verottaminen on tietysti maailmanlaajuinen ongelma, joka ei ratkea pelkästään EY:n puitteissa. Oleellista on saada Japani ja USA samojen verotuksellisten säädösten piiriin. Poliitikkojen pitäisi myös näissä maissa varmistaa, että tuotannosta syntyvä jaettava kerättäisiin kaikissa yhteisöissä samojen pelisääntöjen mukaan.
Ammattiyhdistysliikkeestä ei ole tämän kehittämistyön vetäjäksi. Sieltä ei löydy mitään kirjallista materiaalia automaation työllisyysvaikutuksista ja uhkakuvista. Lisäksi ammattiyhdistysliikkeen kansainvälinen järjestäytymisaste on vähäinen.
Lopputulemaksi jää, että poliitikot ovat ainoa mahdollisuutemme muuttaa kehityksen kulkua. Tosin heidän tiedon tasonsa automaation (ja tekoälyn) vaikutuksista on heikko. Kukaan ei ole juuri suutaan avannut automaation uhkakuvista.
Muutoin on olemassa vaara, että vapaassa markkinataloudessa työpaikat ohjautuvat pääoman edustajien toimesta sinne, missä on pienimmät palkat ja verot, vaatimattomimmat sosiaalimaksut ja olemattomimmat ympäristönormit. Näin siksi, että valtiot säilyttäisivät pyhän kilpailukykynsä.
Barnevikin visio työttömyyden lisääntymisestä on pikemminkin varovainen kuin rohkea. Kokemuksesta tiedämme jo, millaiset mellakat ja levottomuudet odottavat yhteisöjä, jossa työvoimasta1945 neljännes on vailla työtä. Automaation jatkuva lisääminen kilpailukykyä kasvattavana tekijänä on siis yhteiskuntarauhaa vaarantava kilpailukeino.
Poliitikoille jää melkoinen vastuu asiasta. Ehkä heidän on hyvä kuitenkin muistaa, ettei robotilla ei ole äänestysoikeutta. (Ari Ojapelto)
Näin siis jo 32 vuotta sitten. Ei yksikään valtavirran ekonomisti eikä taloustoimittaja kirjoittanut tuollaisia tuolloin. Se oli heille niin uutta ja traumaattista, että he antoivat minulle saman vuonna lukuisia kannustusnimiä otsikolla ”Diletantti suunsoittaja”: kuten: ”räyhäävä tyhjäntoimittaja”, ”populisti”, ”demagogi”, ”kiihkoilija”, ”diletantti”, ”suunsoittaja”, ”kylähullu” jne.
Graafi nro 18: Huippuekonomistit
Kuvateksti: Näiltä ”huippuekonomisteilta” olen pyytänyt vertaisarviointeja kirjoituksistani. Kummallista, kun kukaan heistä ei ole halunnut näyttää osaamisensa ylivoimaa.
Tuolloin vallassa olivat vain uusliberalistiset joiden mielestä rikkaitten pitikin rikastua, koska heidän pöydältään tippuvien murusten piti riittää kansalle. Yritin jo silloinkin nostaa verotusta julkiseen keskusteluun otsikolla: ”Verotus on kehruujennyjä edeltävältä ajalta”.
Näin moniarvoista on ollut yhteiskunnallinen keskustelu ekonomistien kanssa jo 40 vuotta. Monisatapäisen suomalaisten ekonomistien osaamisesta ja ammattitaidosta ei voi tuntea muuta kuin syvää myötähäpeää.
Ari Ojapelto,
tietokirjailija
