Kuinka pitkään Kreikka kiikkuu ”löyhässä hirressä?”
Verkkomedia 13.3. 2015
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=13090
Kreikan surullinen ”vesikidutus” jatkuu ja jatkuu. EU ei pysty tekemään ratkaisua Kreikan tulevaisuudesta. Taas tehtiin kiireessä nahkapäätös.
Neljän kuukauden jatkoaika on maaliskuun alusta kesäkuun loppuun, mutta ei ulotu sen pidemmälle tulevaisuuteen. Kreikan valtiolla on kuitenkin myös kesäkuun jälkeen erääntyviä maksuvelvoitteita – mutta ei tietoa niiden rahoittamisesta.
Europäättäjien onkin ratkaistava viimeistään juhannuksen tienoilla, mikä on Kreikka-draaman seuraavan näytöksen teema: Kreikka-kolmonen, velkakupru vai -armahdus.
Vaihtoehdot voivat toki olla vielä vaikeampia: historiallisen mittava velkakupru tai historiallisen mittava velka-armahdus. Varmaa on vain, että kreikkalaisten hätä jatkuu.
Kreikan ongelmista TV1 esitti valaisevan dokumenttiprojektin: ”Kreikan synkkä arki” (9.2. 2015). Ohjelma alkaa dramaattisesti kreikkalaisen vanhuksen, apteekkari Dimitros Christoulasin itsemurhalla Ateenan Syntagma-aukiolla.
Itsemurhapaikalla oli puuhun naulattuja lappusia joissa luki mm. ”Tämä ei ole itsemurha, vaan poliittinen murha” ja ”korkean ikäni vuoksi en keksi muuta ratkaisua ennen kuin joudun etsimään ruokani roskalaatikoista”. Itsemurha on ollut ”ainoa vaihtoehto” sadoille kreikkalaisille.
Ohjelmassa kerrottiin, että 2,5 miljoonaa kreikkalaisista (22,7 prosenttia väestöstä) elää köyhyysrajan alapuolella ja köyhyysrajalla elää lisäksi 3,5 miljoonaa kreikkalaista. Joka päivä 500 kotitaloutta jää ilman sähköä.
Kansalaisten ostovoima on alentunut puoleen. Lokakuussa 2013 työttömiä oli 27,8 prosenttia työvoimasta. Ruoka-apua joudutaan jakamaan aivan kuten toisen maailmansodan jälkeen. Aliravitsemus uhkaa 145 000 lasta. Malaria on levinnyt koska terveydenhoitojärjestelmä ei enää toimi.
Vielä ennen finanssikriisiä vallassa ollut Pasok-puolueen pääministeri Georgios Papandreou väitti, että ”rahaa on”! Pankeille löytyi ”satoja miljardeja, - jopa satoja tuhansia miljardeja!” – Tiedämme myös, että ”kansalle löytyy rahaa, jos on vain poliittista tahtoa – Pasokilla on tahtoa!”
Ymmärtämättömyyttään ja rahamiesten omistaman median manipuloimana kreikkalaiset olivat valinneet pääministerikseen eliitin kanssa verkottuneen ”sosialidemokraattisen” puolueen johtajan.
Tämä poliittinen valinta onkin sitten ainoa asia, josta tavallisia kreikkalaisia voi kriisin yhteydessä syyttää. He tuskin kuitenkaan olivat kovin hyvin selvillä silloisten korruptoituneitten poliittisten johtajien ja rahamiesten välisestä hyväveli-verkostosta, joka salli veronkierron, korruption, nepotismin jne.
EU-päättäjillä oli Kreikalle vain yksi ainoa tie ulos kriisistä – massiivinen säästöohjelma ja julkisen velan pienentäminen. Tähän tuli sopivasti avuksi ”tieteellinen perustelu”.
Harvardin uusliberalistiset taloustieteilijät Carmen Reinhardt ja Kenneth Rogof loivat Kreikan kriisin alkuvaiheessa taloususkomuksen, että 90 prosentin velkasuhde verrattuna maan BKT:hen suistaa automaattisesti maan talouden alamäkeen. Sitä siteerasivat ahkerasti kaikki EU:n poliittiset päättäjät ja myös suomalainen talouskomissaari Olli Rehn.
Myöhemmin kuitenkin tuli ilmi, että tutkimuksesta oli tahallisesti jätetty useita maita pois, jotta tulos saataisiin halutuksi. Väitöskirjatutkija Thomas Herdon tutustui perusteellisesti Reinhardtin ja Rogofin kohututkimukseen eikä pystynyt toistamaan heidän tulostaan. Laskuista oli jäänyt pois viisi maata! Ei löytynytkään mitään 90 prosentin kynnystä.
Varallisuus ja poliittinen valta oli keskittynyt suppealle eliitille. Vuonna 2007 rikkain prosentti kreikkalaisista omisti 48,6 prosenttia maan varallisuudesta. Vuonna 2014 rikkain prosentti kreikkalaisista omisti jo 56,1 prosenttia , vaikka käteinen raha oli jo siirretty valtakunnan rajojen ulkopuolelle.
Silti Kreikan rikkaat ovat siirtäneet pääomiaan karkeiden arvioiden mukaan parin sadan miljardin verran piiloon muihin EU-maihin ja veroparatiiseihin.
Kun nuorisotyöttömyys on yli 50 prosenttia, 200 000 tuhatta hyvin koulutettua nuorta on joutunut hakemaan työtä jo muutenkin ylikuormitetuilta EU:n työmarkkinoilta. Tulevaa Kreikan kasvua on hidastamassa massiivinen aivovuoto.
Euromaat ja IMF ovat antaneet Kreikalle hätälainoja kahdessa lainaohjelmassa yhteensä 222 miljardia euroa. Rahoja ei ole otettu EU-maiden valtioiden kukkaroista, vaan hankittu lainaamalla pääomamarkkinoilta – veronmaksajien riskiksi.
Graafi 1: Velat/Kreikka / 2008-2013
Kahdesta pelastusoperaatioista huolimatta velka on vain kasvanut! Vuonna 2009 Kreikan julkinen velka oli 129,7 prosenttia suhteessa BKT:hen.
Vuoden 2014 lopussa velkaa oli jo noin 370 miljardia euroa velkaa ja runsaat 20 miljardia euroa takausvastuita. Velkamäärä on siis kriisin ja kriisitoimien aikana kasvanut (kaksinkertaistunut) eikä suinkaan supistunut– miten se on mahdollista?
Hätärahoituksella ei ole pelastettu kreikkalaisia vaan saksalaisia ja muita eurooppalaisia pankkeja. Eurooppalaisten veronmaksajien Kreikalle maksamasta 100 eurosta vain 1,80 euroa päätyi kreikkalaisen elämän helpottamiseen. Loput 98,40 euroa palasivat korkoineen pankeille (pääosin saksalaisille) ja muille lainottajille.
Velkarahoitukseen perustuvat kriisitoimet ovat pankeille eräänlainen tuplajättipotti. Ensin pankit saavat tilaisuuden tuottoisaan liiketoimintaan lainaamalla Suomelle ja muille eurovaltioille tai näiden takaamille kriisirahastoille hätätoimiin tarvittavat varat.
Seuraavaksi ne hyötyvät, kun nämä samat hätärahat kiertävät Kreikan ja muiden kriisivaltioiden kautta vanhojen ongelmaluottojen kuoletuksiin.
Tähän asti pankit ovat saaneet kriisin mittaan erääntyneet vanhat luottonsa Kreikalta ja muilta kriisimailta takaisin täsmälleen lainaehtojen mukaan täyteen hintaan. Ja korot päälle.
Nyt pankeilla on ollut 5-6 vuotta aikaa hävittää Kreikan ongelmaluottojaan myymällä niitä myös EKP:lle eurooppalaisten veronmaksajien riskiksi.
Nyt EKP on juuri aloittanut massiiviset yli 1 000 miljardin velkakirjaostot elvyttääkseen koomassa olevia EU-markkinoita. EKP:n tase on jo ennen sitä kolminkertaistunut.
Graafi 2: Pankki / Maailman keskuspankkien taseiden kasvu.
Vääntö Kreikan uudesta ”pelastuspaketista” vaalit voittaneen vasemmistolaisen Syriza-puolueen kanssa on vielä kesken, mutta samalla ”pelastajien” velat ovat kasvaneet kriisitoimien verran.
Pankkien ja Kreikan muiden yksityisten rahoittajien taakanjakosopimus on monimutkainen. Ensin Kreikan yksityiset rahoittajat tinkivät 200 miljardin euron Kreikka-saataviensa nimellisarvosta puolet eli sata miljardia euroa, ja sitten ne saavat tästä hyvästä 93,7 miljardia euroa Kreikan uuteen "pelastuspakettiin" sisällytettäviä erilaisia hyvityseriä.
Jäljelle jäävä "pelastuspaketti" ja sitä aikanaan todennäköisesti täydentävä uusi tukirahoitus käytetään loppujen velkojen maksamiseen pankeille ja muille rahoittajille.
Näin siitä huolimatta, että yksityisten velkojien alun perin 200 miljardin euron Kreikka-saatavilla on käypää arvoa enää noin 50 miljardia euroa – ei 200, vaan 50 miljardia. Pankkien lisäksi tukirahoilla pelastetaan yksityisiä sijoittajia, eikä kreikkalaisia.
Pelastettuaan saksalaiset pankit, Angela Merkel ja muut EU:n poliitikot vaativat kreikkalaisilta todellista matokuuria ja loputtomia säästöohjelmia. He viis veisaavat tavallisten kreikkalaisten hädästä kun pankit on nyt pääosin pelastettu kuiville.
Graafi 3: Kreikka / BKT / Krugman / 2009-2014
Troikan (EU-komissio, IMF ja EKP) asettama säästö ja kasvuohjelma on taloustieteilijä Paul Krugmanin mukaan täysin utopistinen.
Troikan vaatiman ohjelman vaikutuksista tehtiin ennuste, joka oli osa sopimuksen hyväksymisprosessia. Ennuste ei toteutunut vaan aliarvioi säästötoimien negatiiviset vaikutukset todella pahasti. BKT:n piti palata vuosien 2009-2014 välillä lähtötasoonsa.
Toteuma olikin alle 80 prosenttia lähtötasosta, vaikka julkisen talouden säästöt olivat troikan pakottamana n. 22 prosenttia.
IMF on myöntänyt Kreikan säästöjen kasvuvaikutukset virheelliseksi. Vaikka se saattoi Kreikan yhä suurempaan ahdinkoon, ohjelmaa ei poliittisten päättäjien toimesta muutettu.
Graafi 4: Kreikka / Julkinen kulutus / Krugman/2009-2014
Kreikkalaiset eivät vuorenvarmasti selviä hirvittävästä velkataakastaan, vaikka laina-aikaa lisättäisiin maailman tappiin nollakorolla. Kreikkalaisten roikkuminen ”löyhässä hirressä” jatkuu silloin myös loputtomiin.
Kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö Capital Economics on laskenut, että Kreikan pitäisi kyetä peräti viiden prosentin vuotuiseen talouden kasvuvauhtiin ainakin 20 vuoden ajan painaakseen velkaisuusasteensa pelkän talouskasvun voimin edes 90 prosenttiin vuotuisen bkt:n arvosta. Vain Alexander Stubb ja Antti Rinne uskovat siihen.
Kasvojensa säilyttämiseksi EU:lla on kova paine saada Syriza-puolue noudattamaan jo aiemmin Pasok-puolueen kanssa tehtyjä sopimuksia.
Taustalla väijyy myös pahin ajateltavissa oleva tilanne. Siinä Espanja, Irlanti, Italia ja Portugali joutuisivat pahenevaan velkakurimukseen. Euroopan keskuspankin kriisimaiden velkapapereiden mittavat ostot päätyvät nekin pahimmassa tapauksessa euromaiden piikkiin.
Loputtomassa ”löyhässä hirressä” roikkumisen sijasta kreikkalaisten kannalta järkevin vaihtoehto olisi lyödä ”hanskat tiskiin” kuten Argentiina (2001), Venäjä (1989) ja Islanti (2008 ) tekivät. Siis jättää velat maksamatta ja palata takaisin omaan valuuttaan drakmaan.
Se tekisi aluksi erittäin kipeää kreikkalaisille, mutta runsaan viiden vuoden kuluttua Kreikka elpyisi kuten Venäjä, Argentiina ja Islanti elpyivät – ja kreikkalaisilla olisi toivoa huomisesta. Nyt sitä ei ole näköpiirissä vuosikymmeniin.
Kipeää se tekisi myös EU:n itsetunnolle ja lasku tulisi EKP:n kautta Suomen Pankille ja edelleen suomalaisillekin veronmaksajille. EU, tämä vapaan, kontrolloimattoman pääomien lippulaiva joutuisi katsomaan peiliin. Samalla euroedustajat joutuisivat miettimään, ovatko he kansan edustajia vai pääoman edustajia?
Kreikkalaisten suhteen EU-päättäjät eivät tunne armoa, mutta pankkien pystyssä pitämiseen riittää loputtomasti veronmaksajien rahoja.
EU:n komission tuoreiden laskelmien mukaan finanssikriisin aiheuttama yhteenlaskettu kustannus EU-kansalaisille on ollut 6 000-12 000 miljardia euroa.
Suurta summaa on myös selitetty laskelmalla, jonka mukaan finanssikriisi on syönyt 50-100 prosenttia EU:n yhden vuoden bruttokansantuotteesta. Toisin sanoen yhden vuoden ajan kaikki työ mitä Euroopassa tehtiin katosi pankkien mustaan aukkoon.
Pankkien pelastamisvalmiuksiin tuli iso muutos, kun EU:ssa hyväksyttiin 15.7.2014 niin sanottu bail in –tyyökalu osana uutta asetusta. Säännös oikeuttaa kriisiviranomaisen muuttamaan pankin velkoja pankin omiksi pääomiksi sen jälkeen kun todetaan,että muut pelastustoimet eivät enää auta.
Pelastustoimet pankkien ja kansalaisten välillä on poliitikoilta moraalinen valinta.
Ari Ojapelto,
tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi
Tampere
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=13090
Kreikan surullinen ”vesikidutus” jatkuu ja jatkuu. EU ei pysty tekemään ratkaisua Kreikan tulevaisuudesta. Taas tehtiin kiireessä nahkapäätös.
Neljän kuukauden jatkoaika on maaliskuun alusta kesäkuun loppuun, mutta ei ulotu sen pidemmälle tulevaisuuteen. Kreikan valtiolla on kuitenkin myös kesäkuun jälkeen erääntyviä maksuvelvoitteita – mutta ei tietoa niiden rahoittamisesta.
Europäättäjien onkin ratkaistava viimeistään juhannuksen tienoilla, mikä on Kreikka-draaman seuraavan näytöksen teema: Kreikka-kolmonen, velkakupru vai -armahdus.
Vaihtoehdot voivat toki olla vielä vaikeampia: historiallisen mittava velkakupru tai historiallisen mittava velka-armahdus. Varmaa on vain, että kreikkalaisten hätä jatkuu.
Kreikan ongelmista TV1 esitti valaisevan dokumenttiprojektin: ”Kreikan synkkä arki” (9.2. 2015). Ohjelma alkaa dramaattisesti kreikkalaisen vanhuksen, apteekkari Dimitros Christoulasin itsemurhalla Ateenan Syntagma-aukiolla.
Itsemurhapaikalla oli puuhun naulattuja lappusia joissa luki mm. ”Tämä ei ole itsemurha, vaan poliittinen murha” ja ”korkean ikäni vuoksi en keksi muuta ratkaisua ennen kuin joudun etsimään ruokani roskalaatikoista”. Itsemurha on ollut ”ainoa vaihtoehto” sadoille kreikkalaisille.
Ohjelmassa kerrottiin, että 2,5 miljoonaa kreikkalaisista (22,7 prosenttia väestöstä) elää köyhyysrajan alapuolella ja köyhyysrajalla elää lisäksi 3,5 miljoonaa kreikkalaista. Joka päivä 500 kotitaloutta jää ilman sähköä.
Kansalaisten ostovoima on alentunut puoleen. Lokakuussa 2013 työttömiä oli 27,8 prosenttia työvoimasta. Ruoka-apua joudutaan jakamaan aivan kuten toisen maailmansodan jälkeen. Aliravitsemus uhkaa 145 000 lasta. Malaria on levinnyt koska terveydenhoitojärjestelmä ei enää toimi.
Vielä ennen finanssikriisiä vallassa ollut Pasok-puolueen pääministeri Georgios Papandreou väitti, että ”rahaa on”! Pankeille löytyi ”satoja miljardeja, - jopa satoja tuhansia miljardeja!” – Tiedämme myös, että ”kansalle löytyy rahaa, jos on vain poliittista tahtoa – Pasokilla on tahtoa!”
Ymmärtämättömyyttään ja rahamiesten omistaman median manipuloimana kreikkalaiset olivat valinneet pääministerikseen eliitin kanssa verkottuneen ”sosialidemokraattisen” puolueen johtajan.
Tämä poliittinen valinta onkin sitten ainoa asia, josta tavallisia kreikkalaisia voi kriisin yhteydessä syyttää. He tuskin kuitenkaan olivat kovin hyvin selvillä silloisten korruptoituneitten poliittisten johtajien ja rahamiesten välisestä hyväveli-verkostosta, joka salli veronkierron, korruption, nepotismin jne.
EU-päättäjillä oli Kreikalle vain yksi ainoa tie ulos kriisistä – massiivinen säästöohjelma ja julkisen velan pienentäminen. Tähän tuli sopivasti avuksi ”tieteellinen perustelu”.
Harvardin uusliberalistiset taloustieteilijät Carmen Reinhardt ja Kenneth Rogof loivat Kreikan kriisin alkuvaiheessa taloususkomuksen, että 90 prosentin velkasuhde verrattuna maan BKT:hen suistaa automaattisesti maan talouden alamäkeen. Sitä siteerasivat ahkerasti kaikki EU:n poliittiset päättäjät ja myös suomalainen talouskomissaari Olli Rehn.
Myöhemmin kuitenkin tuli ilmi, että tutkimuksesta oli tahallisesti jätetty useita maita pois, jotta tulos saataisiin halutuksi. Väitöskirjatutkija Thomas Herdon tutustui perusteellisesti Reinhardtin ja Rogofin kohututkimukseen eikä pystynyt toistamaan heidän tulostaan. Laskuista oli jäänyt pois viisi maata! Ei löytynytkään mitään 90 prosentin kynnystä.
Varallisuus ja poliittinen valta oli keskittynyt suppealle eliitille. Vuonna 2007 rikkain prosentti kreikkalaisista omisti 48,6 prosenttia maan varallisuudesta. Vuonna 2014 rikkain prosentti kreikkalaisista omisti jo 56,1 prosenttia , vaikka käteinen raha oli jo siirretty valtakunnan rajojen ulkopuolelle.
Silti Kreikan rikkaat ovat siirtäneet pääomiaan karkeiden arvioiden mukaan parin sadan miljardin verran piiloon muihin EU-maihin ja veroparatiiseihin.
Kun nuorisotyöttömyys on yli 50 prosenttia, 200 000 tuhatta hyvin koulutettua nuorta on joutunut hakemaan työtä jo muutenkin ylikuormitetuilta EU:n työmarkkinoilta. Tulevaa Kreikan kasvua on hidastamassa massiivinen aivovuoto.
Euromaat ja IMF ovat antaneet Kreikalle hätälainoja kahdessa lainaohjelmassa yhteensä 222 miljardia euroa. Rahoja ei ole otettu EU-maiden valtioiden kukkaroista, vaan hankittu lainaamalla pääomamarkkinoilta – veronmaksajien riskiksi.
Graafi 1: Velat/Kreikka / 2008-2013
Kahdesta pelastusoperaatioista huolimatta velka on vain kasvanut! Vuonna 2009 Kreikan julkinen velka oli 129,7 prosenttia suhteessa BKT:hen.
Vuoden 2014 lopussa velkaa oli jo noin 370 miljardia euroa velkaa ja runsaat 20 miljardia euroa takausvastuita. Velkamäärä on siis kriisin ja kriisitoimien aikana kasvanut (kaksinkertaistunut) eikä suinkaan supistunut– miten se on mahdollista?
Hätärahoituksella ei ole pelastettu kreikkalaisia vaan saksalaisia ja muita eurooppalaisia pankkeja. Eurooppalaisten veronmaksajien Kreikalle maksamasta 100 eurosta vain 1,80 euroa päätyi kreikkalaisen elämän helpottamiseen. Loput 98,40 euroa palasivat korkoineen pankeille (pääosin saksalaisille) ja muille lainottajille.
Velkarahoitukseen perustuvat kriisitoimet ovat pankeille eräänlainen tuplajättipotti. Ensin pankit saavat tilaisuuden tuottoisaan liiketoimintaan lainaamalla Suomelle ja muille eurovaltioille tai näiden takaamille kriisirahastoille hätätoimiin tarvittavat varat.
Seuraavaksi ne hyötyvät, kun nämä samat hätärahat kiertävät Kreikan ja muiden kriisivaltioiden kautta vanhojen ongelmaluottojen kuoletuksiin.
Tähän asti pankit ovat saaneet kriisin mittaan erääntyneet vanhat luottonsa Kreikalta ja muilta kriisimailta takaisin täsmälleen lainaehtojen mukaan täyteen hintaan. Ja korot päälle.
Nyt pankeilla on ollut 5-6 vuotta aikaa hävittää Kreikan ongelmaluottojaan myymällä niitä myös EKP:lle eurooppalaisten veronmaksajien riskiksi.
Nyt EKP on juuri aloittanut massiiviset yli 1 000 miljardin velkakirjaostot elvyttääkseen koomassa olevia EU-markkinoita. EKP:n tase on jo ennen sitä kolminkertaistunut.
Graafi 2: Pankki / Maailman keskuspankkien taseiden kasvu.
Vääntö Kreikan uudesta ”pelastuspaketista” vaalit voittaneen vasemmistolaisen Syriza-puolueen kanssa on vielä kesken, mutta samalla ”pelastajien” velat ovat kasvaneet kriisitoimien verran.
Pankkien ja Kreikan muiden yksityisten rahoittajien taakanjakosopimus on monimutkainen. Ensin Kreikan yksityiset rahoittajat tinkivät 200 miljardin euron Kreikka-saataviensa nimellisarvosta puolet eli sata miljardia euroa, ja sitten ne saavat tästä hyvästä 93,7 miljardia euroa Kreikan uuteen "pelastuspakettiin" sisällytettäviä erilaisia hyvityseriä.
Jäljelle jäävä "pelastuspaketti" ja sitä aikanaan todennäköisesti täydentävä uusi tukirahoitus käytetään loppujen velkojen maksamiseen pankeille ja muille rahoittajille.
Näin siitä huolimatta, että yksityisten velkojien alun perin 200 miljardin euron Kreikka-saatavilla on käypää arvoa enää noin 50 miljardia euroa – ei 200, vaan 50 miljardia. Pankkien lisäksi tukirahoilla pelastetaan yksityisiä sijoittajia, eikä kreikkalaisia.
Pelastettuaan saksalaiset pankit, Angela Merkel ja muut EU:n poliitikot vaativat kreikkalaisilta todellista matokuuria ja loputtomia säästöohjelmia. He viis veisaavat tavallisten kreikkalaisten hädästä kun pankit on nyt pääosin pelastettu kuiville.
Graafi 3: Kreikka / BKT / Krugman / 2009-2014
Troikan (EU-komissio, IMF ja EKP) asettama säästö ja kasvuohjelma on taloustieteilijä Paul Krugmanin mukaan täysin utopistinen.
Troikan vaatiman ohjelman vaikutuksista tehtiin ennuste, joka oli osa sopimuksen hyväksymisprosessia. Ennuste ei toteutunut vaan aliarvioi säästötoimien negatiiviset vaikutukset todella pahasti. BKT:n piti palata vuosien 2009-2014 välillä lähtötasoonsa.
Toteuma olikin alle 80 prosenttia lähtötasosta, vaikka julkisen talouden säästöt olivat troikan pakottamana n. 22 prosenttia.
IMF on myöntänyt Kreikan säästöjen kasvuvaikutukset virheelliseksi. Vaikka se saattoi Kreikan yhä suurempaan ahdinkoon, ohjelmaa ei poliittisten päättäjien toimesta muutettu.
Graafi 4: Kreikka / Julkinen kulutus / Krugman/2009-2014
Kreikkalaiset eivät vuorenvarmasti selviä hirvittävästä velkataakastaan, vaikka laina-aikaa lisättäisiin maailman tappiin nollakorolla. Kreikkalaisten roikkuminen ”löyhässä hirressä” jatkuu silloin myös loputtomiin.
Kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö Capital Economics on laskenut, että Kreikan pitäisi kyetä peräti viiden prosentin vuotuiseen talouden kasvuvauhtiin ainakin 20 vuoden ajan painaakseen velkaisuusasteensa pelkän talouskasvun voimin edes 90 prosenttiin vuotuisen bkt:n arvosta. Vain Alexander Stubb ja Antti Rinne uskovat siihen.
Kasvojensa säilyttämiseksi EU:lla on kova paine saada Syriza-puolue noudattamaan jo aiemmin Pasok-puolueen kanssa tehtyjä sopimuksia.
Taustalla väijyy myös pahin ajateltavissa oleva tilanne. Siinä Espanja, Irlanti, Italia ja Portugali joutuisivat pahenevaan velkakurimukseen. Euroopan keskuspankin kriisimaiden velkapapereiden mittavat ostot päätyvät nekin pahimmassa tapauksessa euromaiden piikkiin.
Loputtomassa ”löyhässä hirressä” roikkumisen sijasta kreikkalaisten kannalta järkevin vaihtoehto olisi lyödä ”hanskat tiskiin” kuten Argentiina (2001), Venäjä (1989) ja Islanti (2008 ) tekivät. Siis jättää velat maksamatta ja palata takaisin omaan valuuttaan drakmaan.
Se tekisi aluksi erittäin kipeää kreikkalaisille, mutta runsaan viiden vuoden kuluttua Kreikka elpyisi kuten Venäjä, Argentiina ja Islanti elpyivät – ja kreikkalaisilla olisi toivoa huomisesta. Nyt sitä ei ole näköpiirissä vuosikymmeniin.
Kipeää se tekisi myös EU:n itsetunnolle ja lasku tulisi EKP:n kautta Suomen Pankille ja edelleen suomalaisillekin veronmaksajille. EU, tämä vapaan, kontrolloimattoman pääomien lippulaiva joutuisi katsomaan peiliin. Samalla euroedustajat joutuisivat miettimään, ovatko he kansan edustajia vai pääoman edustajia?
Kreikkalaisten suhteen EU-päättäjät eivät tunne armoa, mutta pankkien pystyssä pitämiseen riittää loputtomasti veronmaksajien rahoja.
EU:n komission tuoreiden laskelmien mukaan finanssikriisin aiheuttama yhteenlaskettu kustannus EU-kansalaisille on ollut 6 000-12 000 miljardia euroa.
Suurta summaa on myös selitetty laskelmalla, jonka mukaan finanssikriisi on syönyt 50-100 prosenttia EU:n yhden vuoden bruttokansantuotteesta. Toisin sanoen yhden vuoden ajan kaikki työ mitä Euroopassa tehtiin katosi pankkien mustaan aukkoon.
Pankkien pelastamisvalmiuksiin tuli iso muutos, kun EU:ssa hyväksyttiin 15.7.2014 niin sanottu bail in –tyyökalu osana uutta asetusta. Säännös oikeuttaa kriisiviranomaisen muuttamaan pankin velkoja pankin omiksi pääomiksi sen jälkeen kun todetaan,että muut pelastustoimet eivät enää auta.
Pelastustoimet pankkien ja kansalaisten välillä on poliitikoilta moraalinen valinta.
Ari Ojapelto,
tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi
Tampere