Täystyöllisyydelle ei ole paluuta.
JULKAISTU: Kansan ääni nro 3 / 2015, (Hesari ei julkaissut)
Dosentti Marko Nenonen kirjoitti (HS/Sunnuntaikynä 15.12 2013) erinomaisen alustuksen työttömyydestä otsikolla: ”Lapiolinjalle ei ole paluuta”. Siinä hän peräänkuulutti uusia ideoita työttömyysongelman ratkaisemiseen.
Nenonen pohti vastikkeellisen sosiaaliturvan tai tuetun työn mahdollisuuksia ja totesi: ”Vastikkeellinen sosiaaliturva on silti vain räätälöityä sosiaaliapua, eikä työttömyyttä tai köyhyyttä voida poistaa varatöillä”. Hän oli huolissaan kaikkialla kasvavasta työttömyydestä ja peräsi uusia ajatuksia ongelman ratkaisuun.
Toisenlaisiakin ajatuksia on esitetty. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen uusi ylijohtaja Juhana Vartiainen kirjoitti Hesarin vieraskynäpalstalla (23.12. 2012) otsikolla: ”Työpaikat eivät suomalaisilta lopu”.
Vartiainen väitti, että maailmalla riittää työpaikkoja jos vain työvoimaa on tarjolla riittävästi. Tämä talousteoreettinen uskomus on helppo kumota pelkästään tilastollisesti jo toteutuneella kehityksellä.
Työttömyys on ollut kaikkien kehittyneiden teollisuusmaiden suurin ongelma jo yli 40 vuotta. Suomessakin on n. 300 000 virallista työtöntä ja toinen mokoma "työvoiman ulkopuolella" ja piilotyöttömiä tai väkisin "ulkoistettuja jollekin yhteiskunnan elätettävien momentille" (ns. laaja työttömyys). Siis työvoimareserviä (ilman Vartiaisen peräänkuuluttamaa vanhustyövoimaa) on jo yli puoli miljoonaa, jotka pitäisi ensin työllistää.
Graafi nro 1 / Okunin laki
Jo 60-luvulla taloustieteilijä Arthur Okun keksi Okunin lain. Sen mukaan yhden prosentin lisäys työvoimassa vaatii 3 prosentin talouskasvun. Jo 70-luvulla teollisuuden ja tehdastuotannon kasvukäyrät erkanivat lopullisesti toisistaan.
http://www.etla.fi/julkaisut/computerization-threatens-finnish-employment/
Äskettäin ilmestyi (13.1. 2004) Etlan Petri Rouvisen raportti joka kertoi, että koneet uhkaavat kolmasosaa Suomen työpaikoista katoaa 10-20 vuoden aikana.
Oxfordin yliopiston tutkijat julkaisivat vastaavan raportin Yhdysvalloista, Siinä USA:sta katoaa puolet työpaikoista samana aikajaksona.
http://www.oxfordmartin.ox.ac.uk/downloads/academic/The_Future_of_Employment.pdf
Teollisuudesta on hävinnyt Suomessa vuosituhannen alusta yli 100 000 työpaikkaa, siitä vuodesta 2008 lähtien 61 000 työpaikkaa. Teollisuuden osuus kansantuotteesta vv. 2003-2012 laski 25,3 prosentista 15,4 prosenttiin. Tilalle on tullut epätyypillisiä palvelualan matalapalkkaisia työpaikkoja, joilla ei enää elä.
Suomen BKT on 90-luvun laman jälkeen kasvanut ylivoimaisesti parhaiten Euroopan maista eli lähes kaksinkertaistunut, mutta kaikki tehdyt työtunnit ovat alhaisemmalla tasolla kuin 90-luvun alussa. Vuonna 1990 tehtiin 43,9 mrd työtuntia, vuonna 2011 vain 42,2 miljardia. Siis nykyinen kasvu ei enää luo uutta työtä vaikka poliitikot niin väittävät.
Työtuntien laskuun tuotannon kaksinkertaistumisesta huolimatta vaikuttaa ikävästi myös työtuntien laatu ja sitä seuraava ostovoiman hiipuminen.
Melko tuore Vatt;n tutkijan Matti Mitrusen tutkimus “Työmarkkinoiden polarisaatio Suomessa” kertoo, että teknologia ja automaatio on laskenut keskipalkkaisten ammattien työvoimaosuuden Suomessa vuosina 1995-2008 noin 12 prosenttiyksikköä.
http://www.vatt.fi/julkaisut/uusimmatJulkaisut/julkaisu/Publication_6093_id/950
Pari vuotta sitten tuli ostovoiman kehityksen kannalta hälyttävä Etlan tutkijan Timo Nikinmaan selvitys ”Antaa valojen palaa” kertoo: “Uusista työpaikoista 80 prosenttia on syntynyt aloille, joilla keskimääräinen tuntipalkka on pienempi kuin teollisuudessa”.
http://www.etla.fi/wp-content/uploads/antaa_valojen_palaa.pdf
Siis tämän uuden ”puskurityövoiman” osuus on jo 40 prosenttia ja sen ostovoima ja verojenmaksukyky on olematon. Siitä on osin tullut tulonsiirtojen kohde. Silti talousprofessorit ja poliitikot peräänkuuluttavat työttömistä uusia yrittäjiä työttömyyden nujertamiseksi.
Vartiainen väitti myös, että maailmalla on aina tilaa tavaroille ja markkinoille, kunhan vain tuotetaan oikeita tavaroita ja palveluja kilpailukykyisillä hinnoilla.
Koska kaikki kehittyneet maat ovat samassa työttömyyden kurimuksessa, koko maailman BKT on trendinomaisesti hiipumassa nollasummamarkkinoiksi, jolloin maailmanlaajuinen ostovoima hiipuu. 60-luvulla keskimäärin 3,5%, 70-luvulla n. 2%, 80-luvulla runsas 1% ja 90-luvulla n.1%.
Graafi: 21 / BKT/Capita/Maailma/10 vuoden keskiarvo / 1970-2000
Tavara ja palvelut eivät mene kaupaksi entiseen malliin suurilla ja perinteisillä markkina-alueilla. Vähittäismyynnin volyymi-indeksi on kasvanut vuosien 1995-2011 välillä Japanissa 100 pisteestä n. 95:een, Saksassa n. 97:ään, Euroalueella n.120:een ja USA:ssa n.170:een. Yhdysvalloissa ja Euroopassa kasvu oli keinotekoista koska kuluttajat ostivat velaksi.
Uusien markkina-alueiden (Kiina ja Intia) uusi ostovoima (nälkäpalkat) ei riitä alkuunkaan korvaamaan menetettyä ostovoimaa (Euroopan 5-10 -kertaiset palkat). Vähäinenkin myynnin kasvu on saatu aikaiseksi velaksi kuluttamalla.
Pieni tilastollinen trendistä poikkeava kahden prosentin maailman BKT:n nousu 2000-luvun alussa tapahtui keinotekoisesti jättimäisellä velkaantumisella. EU-maiden kokonaisvelka on peräti 4,7 kertaa maiden BKT!
Graafi: Kokonaisvelat EU-maat / 1990-2012
Nykyisillä "nollasummamarkkinoilla" nykyistenkin työpaikkojen säilyminen on mahdotonta, koska tuottavuus kasvaa nopeammin kuin markkinat. 60-luvulta alkaen Suomen keskimääräinen tuottavuus on ollut 2-3 prosenttia vuodessa.
Vartiainen on perännyt tuottavuuden kasvua joka on ollut EU-maiden parhaimpia viimeisten 30 vuoden aikana. Finanssikriisin alun jälkeen on ollut pientä laskua koska tuotannon käyntiaste on ollut kysynnän johdosta alhaalla ja ihmisiä on lomautettu.
Ihmetytti, että Vartiainen palkanalennusvaateiden yhteydessä ei ole maininnut mitään funktionaalisen tulonjaon muutoksista. Palkkatulojen osuus kansantaloudessa on laskenut 58 prosentista 50 prosenttiin vuodesta 1992, vaikka väestö on lisääntynyt 400 000 henkilöllä. Sekin vaikuttaa ostovoiman kehitykseen.
Kirjoitin jo vuonna 1989 kirjan: ”Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä”. Siinä totesin, että Suomi, eikä mikään muukaan kehittynyt teollisuusvaltio enää palaa täystyöllisyyteen. Siksi on kehitettävä uusia työnjako- ja tulonjakomalleja.
Olen jo vuosikymmeniä kaupannut jalostusarvon nousuun perustuvaa verotusmallia, jossa ei verotettaisi yhä pienenevää ihmistyökomponenttia vaan sitä arvonnousua, jota ihminen koneiden avulla aikaansaa. Silloin tuottavuus- ja verohyöty jäisi siihen maahan jossa tuotanto tapahtuu.
Myöhemmin talousprofessori Hans-Werner Sinn on esittänyt ns. ”kassavirtaverotusta” eli verotettaisiin yrityksen sisään virtaavan ja ulos virtaavan rahavirran erotusta. Silloin teknologialla aikaansaatu tuottavuushyöty tulisi jakovaraksi poliittisille päättäjille.
Nyt teknologian tuottavuushyödyt ovat käytännössä laillistettua veronkiertoa ja suomalaisen työn hedelmät katoavat osinkoina maan rajojen ulkopuolelle rikkaiden rikastuessa entisestään. Ne eivät palaa sieltä enää investointeihin eikä uusia työpaikkoja synny.
Tuloerojen revähtäminen on seurausta tästä verotuksen järjestelmäviasta, johon eivät edes poliittiset päättäjät ole ymmärtäneet reagoida. Ei ,vaikka olen kaksi kertaa esitelmöinyt aiheesta eduskunnan auditoriossa jo 90-luvulla.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi
Tampere
Dosentti Marko Nenonen kirjoitti (HS/Sunnuntaikynä 15.12 2013) erinomaisen alustuksen työttömyydestä otsikolla: ”Lapiolinjalle ei ole paluuta”. Siinä hän peräänkuulutti uusia ideoita työttömyysongelman ratkaisemiseen.
Nenonen pohti vastikkeellisen sosiaaliturvan tai tuetun työn mahdollisuuksia ja totesi: ”Vastikkeellinen sosiaaliturva on silti vain räätälöityä sosiaaliapua, eikä työttömyyttä tai köyhyyttä voida poistaa varatöillä”. Hän oli huolissaan kaikkialla kasvavasta työttömyydestä ja peräsi uusia ajatuksia ongelman ratkaisuun.
Toisenlaisiakin ajatuksia on esitetty. Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen uusi ylijohtaja Juhana Vartiainen kirjoitti Hesarin vieraskynäpalstalla (23.12. 2012) otsikolla: ”Työpaikat eivät suomalaisilta lopu”.
Vartiainen väitti, että maailmalla riittää työpaikkoja jos vain työvoimaa on tarjolla riittävästi. Tämä talousteoreettinen uskomus on helppo kumota pelkästään tilastollisesti jo toteutuneella kehityksellä.
Työttömyys on ollut kaikkien kehittyneiden teollisuusmaiden suurin ongelma jo yli 40 vuotta. Suomessakin on n. 300 000 virallista työtöntä ja toinen mokoma "työvoiman ulkopuolella" ja piilotyöttömiä tai väkisin "ulkoistettuja jollekin yhteiskunnan elätettävien momentille" (ns. laaja työttömyys). Siis työvoimareserviä (ilman Vartiaisen peräänkuuluttamaa vanhustyövoimaa) on jo yli puoli miljoonaa, jotka pitäisi ensin työllistää.
Graafi nro 1 / Okunin laki
Jo 60-luvulla taloustieteilijä Arthur Okun keksi Okunin lain. Sen mukaan yhden prosentin lisäys työvoimassa vaatii 3 prosentin talouskasvun. Jo 70-luvulla teollisuuden ja tehdastuotannon kasvukäyrät erkanivat lopullisesti toisistaan.
http://www.etla.fi/julkaisut/computerization-threatens-finnish-employment/
Äskettäin ilmestyi (13.1. 2004) Etlan Petri Rouvisen raportti joka kertoi, että koneet uhkaavat kolmasosaa Suomen työpaikoista katoaa 10-20 vuoden aikana.
Oxfordin yliopiston tutkijat julkaisivat vastaavan raportin Yhdysvalloista, Siinä USA:sta katoaa puolet työpaikoista samana aikajaksona.
http://www.oxfordmartin.ox.ac.uk/downloads/academic/The_Future_of_Employment.pdf
Teollisuudesta on hävinnyt Suomessa vuosituhannen alusta yli 100 000 työpaikkaa, siitä vuodesta 2008 lähtien 61 000 työpaikkaa. Teollisuuden osuus kansantuotteesta vv. 2003-2012 laski 25,3 prosentista 15,4 prosenttiin. Tilalle on tullut epätyypillisiä palvelualan matalapalkkaisia työpaikkoja, joilla ei enää elä.
Suomen BKT on 90-luvun laman jälkeen kasvanut ylivoimaisesti parhaiten Euroopan maista eli lähes kaksinkertaistunut, mutta kaikki tehdyt työtunnit ovat alhaisemmalla tasolla kuin 90-luvun alussa. Vuonna 1990 tehtiin 43,9 mrd työtuntia, vuonna 2011 vain 42,2 miljardia. Siis nykyinen kasvu ei enää luo uutta työtä vaikka poliitikot niin väittävät.
Työtuntien laskuun tuotannon kaksinkertaistumisesta huolimatta vaikuttaa ikävästi myös työtuntien laatu ja sitä seuraava ostovoiman hiipuminen.
Melko tuore Vatt;n tutkijan Matti Mitrusen tutkimus “Työmarkkinoiden polarisaatio Suomessa” kertoo, että teknologia ja automaatio on laskenut keskipalkkaisten ammattien työvoimaosuuden Suomessa vuosina 1995-2008 noin 12 prosenttiyksikköä.
http://www.vatt.fi/julkaisut/uusimmatJulkaisut/julkaisu/Publication_6093_id/950
Pari vuotta sitten tuli ostovoiman kehityksen kannalta hälyttävä Etlan tutkijan Timo Nikinmaan selvitys ”Antaa valojen palaa” kertoo: “Uusista työpaikoista 80 prosenttia on syntynyt aloille, joilla keskimääräinen tuntipalkka on pienempi kuin teollisuudessa”.
http://www.etla.fi/wp-content/uploads/antaa_valojen_palaa.pdf
Siis tämän uuden ”puskurityövoiman” osuus on jo 40 prosenttia ja sen ostovoima ja verojenmaksukyky on olematon. Siitä on osin tullut tulonsiirtojen kohde. Silti talousprofessorit ja poliitikot peräänkuuluttavat työttömistä uusia yrittäjiä työttömyyden nujertamiseksi.
Vartiainen väitti myös, että maailmalla on aina tilaa tavaroille ja markkinoille, kunhan vain tuotetaan oikeita tavaroita ja palveluja kilpailukykyisillä hinnoilla.
Koska kaikki kehittyneet maat ovat samassa työttömyyden kurimuksessa, koko maailman BKT on trendinomaisesti hiipumassa nollasummamarkkinoiksi, jolloin maailmanlaajuinen ostovoima hiipuu. 60-luvulla keskimäärin 3,5%, 70-luvulla n. 2%, 80-luvulla runsas 1% ja 90-luvulla n.1%.
Graafi: 21 / BKT/Capita/Maailma/10 vuoden keskiarvo / 1970-2000
Tavara ja palvelut eivät mene kaupaksi entiseen malliin suurilla ja perinteisillä markkina-alueilla. Vähittäismyynnin volyymi-indeksi on kasvanut vuosien 1995-2011 välillä Japanissa 100 pisteestä n. 95:een, Saksassa n. 97:ään, Euroalueella n.120:een ja USA:ssa n.170:een. Yhdysvalloissa ja Euroopassa kasvu oli keinotekoista koska kuluttajat ostivat velaksi.
Uusien markkina-alueiden (Kiina ja Intia) uusi ostovoima (nälkäpalkat) ei riitä alkuunkaan korvaamaan menetettyä ostovoimaa (Euroopan 5-10 -kertaiset palkat). Vähäinenkin myynnin kasvu on saatu aikaiseksi velaksi kuluttamalla.
Pieni tilastollinen trendistä poikkeava kahden prosentin maailman BKT:n nousu 2000-luvun alussa tapahtui keinotekoisesti jättimäisellä velkaantumisella. EU-maiden kokonaisvelka on peräti 4,7 kertaa maiden BKT!
Graafi: Kokonaisvelat EU-maat / 1990-2012
Nykyisillä "nollasummamarkkinoilla" nykyistenkin työpaikkojen säilyminen on mahdotonta, koska tuottavuus kasvaa nopeammin kuin markkinat. 60-luvulta alkaen Suomen keskimääräinen tuottavuus on ollut 2-3 prosenttia vuodessa.
Vartiainen on perännyt tuottavuuden kasvua joka on ollut EU-maiden parhaimpia viimeisten 30 vuoden aikana. Finanssikriisin alun jälkeen on ollut pientä laskua koska tuotannon käyntiaste on ollut kysynnän johdosta alhaalla ja ihmisiä on lomautettu.
Ihmetytti, että Vartiainen palkanalennusvaateiden yhteydessä ei ole maininnut mitään funktionaalisen tulonjaon muutoksista. Palkkatulojen osuus kansantaloudessa on laskenut 58 prosentista 50 prosenttiin vuodesta 1992, vaikka väestö on lisääntynyt 400 000 henkilöllä. Sekin vaikuttaa ostovoiman kehitykseen.
Kirjoitin jo vuonna 1989 kirjan: ”Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä”. Siinä totesin, että Suomi, eikä mikään muukaan kehittynyt teollisuusvaltio enää palaa täystyöllisyyteen. Siksi on kehitettävä uusia työnjako- ja tulonjakomalleja.
Olen jo vuosikymmeniä kaupannut jalostusarvon nousuun perustuvaa verotusmallia, jossa ei verotettaisi yhä pienenevää ihmistyökomponenttia vaan sitä arvonnousua, jota ihminen koneiden avulla aikaansaa. Silloin tuottavuus- ja verohyöty jäisi siihen maahan jossa tuotanto tapahtuu.
Myöhemmin talousprofessori Hans-Werner Sinn on esittänyt ns. ”kassavirtaverotusta” eli verotettaisiin yrityksen sisään virtaavan ja ulos virtaavan rahavirran erotusta. Silloin teknologialla aikaansaatu tuottavuushyöty tulisi jakovaraksi poliittisille päättäjille.
Nyt teknologian tuottavuushyödyt ovat käytännössä laillistettua veronkiertoa ja suomalaisen työn hedelmät katoavat osinkoina maan rajojen ulkopuolelle rikkaiden rikastuessa entisestään. Ne eivät palaa sieltä enää investointeihin eikä uusia työpaikkoja synny.
Tuloerojen revähtäminen on seurausta tästä verotuksen järjestelmäviasta, johon eivät edes poliittiset päättäjät ole ymmärtäneet reagoida. Ei ,vaikka olen kaksi kertaa esitelmöinyt aiheesta eduskunnan auditoriossa jo 90-luvulla.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi
Tampere