Pelastavatko Vartiainen ja Borg Suomen nousuun?
JULKAISTU: Kansan ääni 1/2015.
Verkkomedia 9.3. 2015.
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=13064
Ylijohtaja Juhanna Vartiainen pettyi demareihin. Vaikka taannoinen valtionvarainministeri Jutta Urpilainen valitsi Juhana Vartiaisen VATT:n ylijohtajaksi hänen demaritaustansa perusteella, mutta Vartiainen käänsi opportunistina kelkkansa.
SDP meni Vartiaisen mukaan vaihtoon, koska puolue ei ole päivittänyt käsityksiään markkinataloudesta nykyaikaan sopiviksi. SDP:n jäsenkirjan hän jätti ”haikeana 40 vuoden jälkeen”. Hänen näkemyksensä ovat olleet jo pitkään kaukana sosiaalidemokraattien valtavirrasta.
Kuva / Juhana Vartiainen
Sen huomasi Alexander Stubb. Hän pyysi Kokoomuksen vaalivahvistukseksi bisnesmies Hjallis Harkimon lisäksi myös Vartiaista. Jo vuosia EK:n suulla puhunut ja työvoimapulasta (!) vaahdonnut Vartiainen lähti empimättä Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaksi. Hän ei norsunluutornistaan ole huomannut, että Suomea ei ole vaivannut työvoimapula vaan työn ylitarjonta jo viimeiset 30 vuotta.
Tiedotustilaisuudessa Stubbin ylisanoista ei tahtonut tulla loppua, kun hän kuvaili Vartiaista, josta tulisi heti Stubbin ”oikea käsi” ja puolueen talouspoliittinen neuvonantaja.
”Valovoimainen, rohkea, realistinen, Suomen arvostetuimpia ekonomisteja”, luetteli Stubb rekrytointinsa ansioita.
Vartiainen sanoo, että häntä ajoi ehdokkaaksi vaaleihin huoli Suomen tilanteesta. ”Maa uhkaa pudota kelkasta nyt, kun muualla EU:ssa alkaa näkyä elpymisen merkkejä taantuman jälkeen”.
Pääministeri Jyrki Kataisen paettua kesken hallituskautta Brysseliin ja epäonnistuttuaan lähes kaikissa pyrkimyksissään, tilalle tuli ”uusi kyky” Alexander Stubb.
Ensi töikseen hän tilasi Suomen uuden ”tulevaisuusraportin” ulkomailta. Aivan sattumalta ruotsalaiselta aatetoveriltaan Anders Borgilta ja myös kokoomuslaiseksi paljastuneelta Juhana Vartiaiselta.
Se muistuttaa epäilyttävästi taannoista Kataisen Pekka Himaselta tilaamaa nollatutkimusta. Tässä "tulevaisuuspaperissa" oletettavasti keskitytään EK:n suositusten mukaisiin säästöihin ja leikkauksiin, eikä siinä käsitellä lainkaan yhteiskunnan tulopuolen digitalisaatiosta johtuvaa järjestelmävikaa.
Borgin politiikan ydin oli työn korostaminen, niin sanottu ”Työlinja”- aivan kuten äskeisessä Kokoomuksen Hesarin kokosivun ilmoituksessa. Borgin ollessa valtiovarainministerinä hän pyrki pääministeri Reinfeldtin kanssa lisäämään työn tarjontaa, kuten Vartiainenkin.
Siihen pyrittiin viidellä perättäisellä ansiotulovähennyksellä. Lisäksi karsittiin erilaisia tukia, joiden katsottiin heikentävän työnteon kannustavuutta. Porvarihallituksen vuosina Ruotsin palkkatulojen verotus keveni ja työttömyysturvan korvaustaso laski eniten OECD-maissa. Lisäksi valtion omaisuutta myytiin.
Tuottavuuden nostaminen on molempien ekonomistien ihme- ja täsmälääke Suomen talouden saamiseksi nousuun.
Eivät talousprofessorit, poliittiset päättäjät, työelämän tutkijat eivätkä ay-liike ole sanoneet sanaakaan julkisuudessa rakenteellista järjestelmäviasta. Vika syntyy teknologiasta ja digitalisaatiosta joka lisää toki tuottavuutta, mutta syrjäyttää massoittain työvoimaa työttömäksi tuotantoelämän ulkopuolelle.
Siitä seuraa katastrofi ostovoiman kannalta, kun palkkojen osuus BKT:sta on pudonnut vuodesta 1992 peräti 58 prosentista 50 prosenttiin. Samalla aikavälillä BKT on melkein kaksinkertaistunut ja työvoiman määrä on lisääntynyt 400 000 henkilöllä.
Graafi / Palkat / Osuus BKT:sta / Teollisuusmaat
Samanaikaisesti on tapahtunut toinenkin katastrofi. Koska verotus kohdistuu pääosin (ihmis)työn verottamiseen ja sen osuus on pienentynyt, se vaikuttaa myös kielteisesti yhteiskunnan verotuottoihin. Vaikka BKT on lähes kaksinkertaistunut, työtuntien määrä on alhaisemmalla tasolla kuin 25 vuotta sitten. Digitalisaatio on käytännössä laillistettua veronkiertoa.
Kierre ”pohjalle” pahenee kun Kokoomus ja Vartiainen pyrkivät kilpailukyvyn lisäämiseksi helpottamaan yritysten verotusta ja vähentämään niiden yhteiskunnallisia velvoitteita.
Yrityksille on annettu reippaita helpotuksia. Kela-korvaukset on poistettu ja yhteisövero on alennettu 26 prosentista 20 prosenttiin. Näiden helpotusten ”dynaamisten vaikutusten” piti tuoda satoja tuhansia uusia työpaikkoja – tulikin vain rikkaille rutkasti voittoja, joista jaettiin jopa 80 prosenttia osinkoja. Voittoja ei kuitenkaan investoitu uusiin työpaikkoihin. Uudelle tuotannolle ei nähty asiakkaita.
Itsensä työllistävien pienyrittäjien verotusta voisi vaikka helpottaa, mutta suuryritysten verotus vuotaa pahasti. Vartiainen ei edes seuraa johtamansa tutkimuslaitoksen omia tutkimuksia.
Verotus suosii suurten yritysten verosuunnittelua, sanoo Vattin tutkimusjohtaja Seppo Kari. Hänen mukaansa kansainvälinen verojärjestelmä on onneton.
Hänen tekemä selvitys vertasi Suomeen maksettujen verojen ja liikevoiton suhdetta kotimaisten suuryritysten ja muiden yhtiöiden välillä vuosina 2009-2013. Suurilla yrityksillä suhdeluku oli alle 10 prosenttia, kun pienillä ja keskikokoisilla se oli yli 20 prosenttia.
Edes taloustoimittajat eivät osaa/kykene/uskalla tehdä Vartiaiselle ja kokoomuslaisille oikeita kysymyksiä. Kun Vartiainen perää yrityksen menestykseksi tuottavuuden nousua, osaisiko hän vastata, kuinka teknologialla aikaansaatu tuottavuus ja sitä kautta saadut tuotot ohjautuvat/ohjataan takaisin markkinoiden ostovoimaksi?
Graafi: Ostovoima / Suomi / 2003-2014
Ostovoiman kasvu on kuitenkin kaiken talouskasvun, yritystoiminnan ja (mahdollisten?) uusien työpaikkojen syntymisen tärkein edellytys. Nyt kaikki kehittyneet maat ovat pysähtyneillä markkinoilla ja kun tuottavuus kasvaa nopeammin kuin markkinat, uusien työpaikkojen syntyminen on mahdotonta.
Silti Vartiainen, Kokoomus ja vähän muutkin puolueet hurskaasti valehtelevat näin vaalien alla, että ”vain työtä tekemällä syntyy uutta jaettavaa ja hyvinvointia”.
Heidän harhakuvansa perustuu nykyiseen uskomukseen, että jos markkinaosuustaistossa joku pärjää (aiemmin Suomi vv. 1994-2008 ja nyt Ruotsi ja Saksa)), niin joku maa voi aina teoriassa voittaa muiden kustannuksella. Suomen tärkeimmät vientikohteet, EU-maat, ovat koomassa.
On mielestäni kuitenkin vastuutonta ja älyllisesti epärehellistä usuttaa poliitikkoja ja valtioita markkinaosuustaisteluun, jossa jo etukäteen tiedetään, että vain harva voi selviytyä voittajana ja kaikki muut ovat varmoja häviäjiä. Tätä reseptiä Vartiainen ja Borg kuitenkin tarjoavat ymmärtämättömyyttään Suomen pelastukseksi.
Ari Ojapelto,
tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi
Verkkomedia 9.3. 2015.
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=13064
Ylijohtaja Juhanna Vartiainen pettyi demareihin. Vaikka taannoinen valtionvarainministeri Jutta Urpilainen valitsi Juhana Vartiaisen VATT:n ylijohtajaksi hänen demaritaustansa perusteella, mutta Vartiainen käänsi opportunistina kelkkansa.
SDP meni Vartiaisen mukaan vaihtoon, koska puolue ei ole päivittänyt käsityksiään markkinataloudesta nykyaikaan sopiviksi. SDP:n jäsenkirjan hän jätti ”haikeana 40 vuoden jälkeen”. Hänen näkemyksensä ovat olleet jo pitkään kaukana sosiaalidemokraattien valtavirrasta.
Kuva / Juhana Vartiainen
Tiedotustilaisuudessa Stubbin ylisanoista ei tahtonut tulla loppua, kun hän kuvaili Vartiaista, josta tulisi heti Stubbin ”oikea käsi” ja puolueen talouspoliittinen neuvonantaja.
”Valovoimainen, rohkea, realistinen, Suomen arvostetuimpia ekonomisteja”, luetteli Stubb rekrytointinsa ansioita.
Vartiainen sanoo, että häntä ajoi ehdokkaaksi vaaleihin huoli Suomen tilanteesta. ”Maa uhkaa pudota kelkasta nyt, kun muualla EU:ssa alkaa näkyä elpymisen merkkejä taantuman jälkeen”.
Pääministeri Jyrki Kataisen paettua kesken hallituskautta Brysseliin ja epäonnistuttuaan lähes kaikissa pyrkimyksissään, tilalle tuli ”uusi kyky” Alexander Stubb.
Ensi töikseen hän tilasi Suomen uuden ”tulevaisuusraportin” ulkomailta. Aivan sattumalta ruotsalaiselta aatetoveriltaan Anders Borgilta ja myös kokoomuslaiseksi paljastuneelta Juhana Vartiaiselta.
Se muistuttaa epäilyttävästi taannoista Kataisen Pekka Himaselta tilaamaa nollatutkimusta. Tässä "tulevaisuuspaperissa" oletettavasti keskitytään EK:n suositusten mukaisiin säästöihin ja leikkauksiin, eikä siinä käsitellä lainkaan yhteiskunnan tulopuolen digitalisaatiosta johtuvaa järjestelmävikaa.
Borgin politiikan ydin oli työn korostaminen, niin sanottu ”Työlinja”- aivan kuten äskeisessä Kokoomuksen Hesarin kokosivun ilmoituksessa. Borgin ollessa valtiovarainministerinä hän pyrki pääministeri Reinfeldtin kanssa lisäämään työn tarjontaa, kuten Vartiainenkin.
Siihen pyrittiin viidellä perättäisellä ansiotulovähennyksellä. Lisäksi karsittiin erilaisia tukia, joiden katsottiin heikentävän työnteon kannustavuutta. Porvarihallituksen vuosina Ruotsin palkkatulojen verotus keveni ja työttömyysturvan korvaustaso laski eniten OECD-maissa. Lisäksi valtion omaisuutta myytiin.
Tuottavuuden nostaminen on molempien ekonomistien ihme- ja täsmälääke Suomen talouden saamiseksi nousuun.
Eivät talousprofessorit, poliittiset päättäjät, työelämän tutkijat eivätkä ay-liike ole sanoneet sanaakaan julkisuudessa rakenteellista järjestelmäviasta. Vika syntyy teknologiasta ja digitalisaatiosta joka lisää toki tuottavuutta, mutta syrjäyttää massoittain työvoimaa työttömäksi tuotantoelämän ulkopuolelle.
Siitä seuraa katastrofi ostovoiman kannalta, kun palkkojen osuus BKT:sta on pudonnut vuodesta 1992 peräti 58 prosentista 50 prosenttiin. Samalla aikavälillä BKT on melkein kaksinkertaistunut ja työvoiman määrä on lisääntynyt 400 000 henkilöllä.
Graafi / Palkat / Osuus BKT:sta / Teollisuusmaat
Samanaikaisesti on tapahtunut toinenkin katastrofi. Koska verotus kohdistuu pääosin (ihmis)työn verottamiseen ja sen osuus on pienentynyt, se vaikuttaa myös kielteisesti yhteiskunnan verotuottoihin. Vaikka BKT on lähes kaksinkertaistunut, työtuntien määrä on alhaisemmalla tasolla kuin 25 vuotta sitten. Digitalisaatio on käytännössä laillistettua veronkiertoa.
Kierre ”pohjalle” pahenee kun Kokoomus ja Vartiainen pyrkivät kilpailukyvyn lisäämiseksi helpottamaan yritysten verotusta ja vähentämään niiden yhteiskunnallisia velvoitteita.
Yrityksille on annettu reippaita helpotuksia. Kela-korvaukset on poistettu ja yhteisövero on alennettu 26 prosentista 20 prosenttiin. Näiden helpotusten ”dynaamisten vaikutusten” piti tuoda satoja tuhansia uusia työpaikkoja – tulikin vain rikkaille rutkasti voittoja, joista jaettiin jopa 80 prosenttia osinkoja. Voittoja ei kuitenkaan investoitu uusiin työpaikkoihin. Uudelle tuotannolle ei nähty asiakkaita.
Itsensä työllistävien pienyrittäjien verotusta voisi vaikka helpottaa, mutta suuryritysten verotus vuotaa pahasti. Vartiainen ei edes seuraa johtamansa tutkimuslaitoksen omia tutkimuksia.
Verotus suosii suurten yritysten verosuunnittelua, sanoo Vattin tutkimusjohtaja Seppo Kari. Hänen mukaansa kansainvälinen verojärjestelmä on onneton.
Hänen tekemä selvitys vertasi Suomeen maksettujen verojen ja liikevoiton suhdetta kotimaisten suuryritysten ja muiden yhtiöiden välillä vuosina 2009-2013. Suurilla yrityksillä suhdeluku oli alle 10 prosenttia, kun pienillä ja keskikokoisilla se oli yli 20 prosenttia.
Edes taloustoimittajat eivät osaa/kykene/uskalla tehdä Vartiaiselle ja kokoomuslaisille oikeita kysymyksiä. Kun Vartiainen perää yrityksen menestykseksi tuottavuuden nousua, osaisiko hän vastata, kuinka teknologialla aikaansaatu tuottavuus ja sitä kautta saadut tuotot ohjautuvat/ohjataan takaisin markkinoiden ostovoimaksi?
Graafi: Ostovoima / Suomi / 2003-2014
Ostovoiman kasvu on kuitenkin kaiken talouskasvun, yritystoiminnan ja (mahdollisten?) uusien työpaikkojen syntymisen tärkein edellytys. Nyt kaikki kehittyneet maat ovat pysähtyneillä markkinoilla ja kun tuottavuus kasvaa nopeammin kuin markkinat, uusien työpaikkojen syntyminen on mahdotonta.
Silti Vartiainen, Kokoomus ja vähän muutkin puolueet hurskaasti valehtelevat näin vaalien alla, että ”vain työtä tekemällä syntyy uutta jaettavaa ja hyvinvointia”.
Heidän harhakuvansa perustuu nykyiseen uskomukseen, että jos markkinaosuustaistossa joku pärjää (aiemmin Suomi vv. 1994-2008 ja nyt Ruotsi ja Saksa)), niin joku maa voi aina teoriassa voittaa muiden kustannuksella. Suomen tärkeimmät vientikohteet, EU-maat, ovat koomassa.
On mielestäni kuitenkin vastuutonta ja älyllisesti epärehellistä usuttaa poliitikkoja ja valtioita markkinaosuustaisteluun, jossa jo etukäteen tiedetään, että vain harva voi selviytyä voittajana ja kaikki muut ovat varmoja häviäjiä. Tätä reseptiä Vartiainen ja Borg kuitenkin tarjoavat ymmärtämättömyyttään Suomen pelastukseksi.
Ari Ojapelto,
tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi