Apusen tasapuolisuus
JULKAISTU: Verkkomedia 22.11.2014 http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=12270#kommentit
EVA:n johtaja Matti Apunen kirjoitti kolumnissaan (HS 18.12. 2014): ”Kuka olet, tuntematon Katsastaja” että, ”Siksi ainoa kestävä tapa hakea totuutta on edetä väite ja argumentti kerrallaan. Journalistille se on kannatettava periaate.
Valitettavasti Apunen itse ei noudata sitä edes omassa kolumnissaan. Hän nosti esille triviaalin kolumninpitäjän, joka kirjoittaa nimimerkillä ”Katsastaja” ja otti esille heidän kirjoituksestaan pari populistista esimerkkiä, joilla ei ollut mitään tekemistä vakavan taloustutkimuksen kanssa.
Kolumnissaan hän vähätteli vakavia talousprofessoreita Paul Krugmania ja Thomas Pikettyä, jotka ovat viime aikoina pöllyttäneet valtavirrassa paistatelleita uusliberalistisia (neonklassisia , monetaristisia) talousprofeettoja vastaan.
Apunen paheksui, että he ovat saaneet valtamedioissa liian paljon palstatilaa ja vaatii tasapuolisuutta. Apusen väite ei pidä paikkaansa, vaikka sitä peräänkuuluttaakin.
Professori Roope Uusitalo teki aiheesta tutkielman (Kansantalouden aikakauskirja 3/2011) jossa hän tutki johtavan sanomalehden (HS) käyttämien talousasiantuntijoiden nimiä (top 20) ja heidän ”osumiensa” määrää viimeisten 20 vuoden aikana.
Kahdenkymmenen eniten ”osumia” saaneen ”Talousasiantuntijan” listalla 18 oli lähinnä friedmanilaisia (Apuslaisia) vapaan ja sääntelettömän markkinatalouden kannattajia. Ainoastaan kaksi oli ns. keynesläisiä taloususkovia, jotka kannattavat valtioiden ja poliitikkojen sääntelevän ja ohjailevan markkinoita.
Toinen väärä väite, jonka Apunen esitti kuului: ”Katsastajat popularisoivat taitavasti verotuksen haittavaikutuksia. He havainnollistivat, miksi pääomien raskaampi verottaminen ei olekaan automaattisesti reiluutta vaan joskus jopa reiluuden vastakohta”.
Juuri tämän uskomuksen Piketty torppasi laajaan tutkimusaineistoon perustuen. Samaan tulokseen on Esko Seppänen tullut viimeisessä kirjassaan ”Suomen rikkaat”.
Hän on kerännyt tiedot 20:ltä viimevuodelta osingoista, optioista ja myyntivoitoista (luovutusvoitot). Luvut ovat noin 30 prosenttia alakantissa, koska optioiden kohdalta eivät näy hallintarekistereiden ja veroparatiiseissa lymyävät osingot eikä osinkojen verovapaat osiot. Myyntivoitttojen luvuissa puolestaan ei näy hankintameno-olettaman vähennysosuuksia.
Silti ne kertovat karua kieltä siitä, että osinkojen osuus BKT:sta on kasvanut yhdestä prosentista yli kymmeneen prosenttiin. Ne eivät ole ohjautuneet investointeihin uusien työpaikkojen luomiseksi. Investoinnit eivät kata edes tuotantovälineiden kulumaa (poistoja).
Pääomien ja rikkaitten liian kova verottaminen on ollut vuosikymmeniä EVA:n agendalla. Pitäisiköhän hakea mallia Yhdysvalloista? Siellä taloudella meni parhaiten 1950-luvulla. USA:n ylin marginaaliveroaste, eli viimeisestä tulonlisäyksestä perittävä vero, oli tuolloin vauhdikkaan talouskasvun aikana korkeimmillaan 91 prosenttia. Se ei estänyt yrittäjiä yrittämästä eikä rikkaita vaurastumasta.. Verotuksemme on aika kaukana amerikkalaisesta ns. ”tapista”.
Apunen varoittaa meitä hukkaamasta aikaa tiedotusopin ja sosiologian äärellä. Se onkin ymmärrettävää, koska sieltä paljastuu, että rikkaitten rikastuminen ei ole todellakaan reilua.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi
EVA:n johtaja Matti Apunen kirjoitti kolumnissaan (HS 18.12. 2014): ”Kuka olet, tuntematon Katsastaja” että, ”Siksi ainoa kestävä tapa hakea totuutta on edetä väite ja argumentti kerrallaan. Journalistille se on kannatettava periaate.
Valitettavasti Apunen itse ei noudata sitä edes omassa kolumnissaan. Hän nosti esille triviaalin kolumninpitäjän, joka kirjoittaa nimimerkillä ”Katsastaja” ja otti esille heidän kirjoituksestaan pari populistista esimerkkiä, joilla ei ollut mitään tekemistä vakavan taloustutkimuksen kanssa.
Kolumnissaan hän vähätteli vakavia talousprofessoreita Paul Krugmania ja Thomas Pikettyä, jotka ovat viime aikoina pöllyttäneet valtavirrassa paistatelleita uusliberalistisia (neonklassisia , monetaristisia) talousprofeettoja vastaan.
Apunen paheksui, että he ovat saaneet valtamedioissa liian paljon palstatilaa ja vaatii tasapuolisuutta. Apusen väite ei pidä paikkaansa, vaikka sitä peräänkuuluttaakin.
Professori Roope Uusitalo teki aiheesta tutkielman (Kansantalouden aikakauskirja 3/2011) jossa hän tutki johtavan sanomalehden (HS) käyttämien talousasiantuntijoiden nimiä (top 20) ja heidän ”osumiensa” määrää viimeisten 20 vuoden aikana.
Kahdenkymmenen eniten ”osumia” saaneen ”Talousasiantuntijan” listalla 18 oli lähinnä friedmanilaisia (Apuslaisia) vapaan ja sääntelettömän markkinatalouden kannattajia. Ainoastaan kaksi oli ns. keynesläisiä taloususkovia, jotka kannattavat valtioiden ja poliitikkojen sääntelevän ja ohjailevan markkinoita.
Toinen väärä väite, jonka Apunen esitti kuului: ”Katsastajat popularisoivat taitavasti verotuksen haittavaikutuksia. He havainnollistivat, miksi pääomien raskaampi verottaminen ei olekaan automaattisesti reiluutta vaan joskus jopa reiluuden vastakohta”.
Juuri tämän uskomuksen Piketty torppasi laajaan tutkimusaineistoon perustuen. Samaan tulokseen on Esko Seppänen tullut viimeisessä kirjassaan ”Suomen rikkaat”.
Hän on kerännyt tiedot 20:ltä viimevuodelta osingoista, optioista ja myyntivoitoista (luovutusvoitot). Luvut ovat noin 30 prosenttia alakantissa, koska optioiden kohdalta eivät näy hallintarekistereiden ja veroparatiiseissa lymyävät osingot eikä osinkojen verovapaat osiot. Myyntivoitttojen luvuissa puolestaan ei näy hankintameno-olettaman vähennysosuuksia.
Silti ne kertovat karua kieltä siitä, että osinkojen osuus BKT:sta on kasvanut yhdestä prosentista yli kymmeneen prosenttiin. Ne eivät ole ohjautuneet investointeihin uusien työpaikkojen luomiseksi. Investoinnit eivät kata edes tuotantovälineiden kulumaa (poistoja).
Pääomien ja rikkaitten liian kova verottaminen on ollut vuosikymmeniä EVA:n agendalla. Pitäisiköhän hakea mallia Yhdysvalloista? Siellä taloudella meni parhaiten 1950-luvulla. USA:n ylin marginaaliveroaste, eli viimeisestä tulonlisäyksestä perittävä vero, oli tuolloin vauhdikkaan talouskasvun aikana korkeimmillaan 91 prosenttia. Se ei estänyt yrittäjiä yrittämästä eikä rikkaita vaurastumasta.. Verotuksemme on aika kaukana amerikkalaisesta ns. ”tapista”.
Apunen varoittaa meitä hukkaamasta aikaa tiedotusopin ja sosiologian äärellä. Se onkin ymmärrettävää, koska sieltä paljastuu, että rikkaitten rikastuminen ei ole todellakaan reilua.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi