Salaisilla sopimuksilla lisää ”ketun vapautta kanatarhaan”
JULKAISTU: kansan ääni Nro 3 / 2014 s.9
Kokoomuksen hokema on ollut koko sen vallassaolon ajan ” lisää vapaakauppaa ja yksityistämistä”. Pääomien vapauttamisen seuraukset jokainen näkee Euroopassa omin silmin, mutta lisää ”vapautta” vain puuhataan EU:n puitteissa.
EU:n ja USA:n välillä on käynnissä neuvottelut transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP), jossa luodaan molemmille puolille Atlanttia yhtenäistä vapaakauppalainsäädäntöä. Neuvottelut ovat salaisia eikä lopputuloksesta tiedoteta ennen allekirjoitustilaisuutta, jolloin siihen ei voi enää tehdä muutoksia.
Vuosina 1995-97 OECD maat kävivät salaisia neuvotteluja monenkeskisestä investointisopimuksesta (MAI). Neuvottelut vuotivat julkisuuteen ja protestiaalto pakotti sopimuksen hylkäämiseen.
TTIP on uudelleenlämmitetty versio MAI:ta. Lori Wallach, Le Monde Diplomatique: ”TTIP sopimuksessa yhdistyvät vahingollisimmat puolet aikaisemmista sopimuksista. Mikäli sopimus astuu voimaan, monikansallisten yritysten etuoikeudet kirjataan lakeihin ja hallitusten kädet sidotaan lopullisesti”.
Monikansalliset yritykset voisivat jopa haastaa sopimusvaltioita oikeuteen jos niiden harjoittama politiikka uhkaa pienentää yhtiöiden voittoja. Tällaisia olisi mm. työelämän normit, ympäristölainsäädäntö, finanssisektorin sääntely, elintarvikkeiden laatu- ja merkintänormit.
Wallachin mukaan Yhdysvaltain delegaatiossa on yli 600 monikansallisten yritysten asettamaa konsulttia, joilla on vapaa pääsy valmisteluasiakirjoihin ja suora yhteys hallinnon neuvottelijoihin. Mikään ei saa vuotaa. Ohjeissa todetaan että toimittajat ja kansalaiset pidetään ulkona keskusteluista.
Kysymys on julkisen vallan määrittelystä. Suomessa on perustuslakivaliokunta ja tuomioistuimet, mutta TTIP perustaisi eräänlaisen perustuslakituomioistuimen, paitsi että se olisi yksityistetty ja toimisi ulkopuolellamme. Eikä sen toimintaan olisi mitään sanottavaa, paheksui Koskenniemi.
Siis kaikki rajoitteet haittaavat amerikkalaisten monikansallisten yritysten kilpailukykyä, joten asianajotoimistoille riittää töitä.
Poliittinen liikkumavara terveydenhuollossa, energiasektorilla, koulutuksessa, vesihuollossa ja kuljetuksissa pienenee olemattomiin, koska kaikki on pakko avata kilpailulle.
Ulkomaiset yritykset ovat jo rynnänneet Suomen terveydenhoitomarkkinoille (Attendo, Mehiläinen jne.) ja jäljet pelottavat. Kuoritaan kerma päältä ja voitot kotiutetaan veroparatiiseihin.
Monikansalliset yritykset eivät halua alistua kansallisten oikeuslaitosten tuomioihin ja siksi he ovat rakentaneet itselleen mieluisamman välimiesmenettelyn.
Kansainvälisen oikeuden tutkija professori Martti Koskenniemi on esittänyt pitkän listan tapauksia, miten välimiesoikeudessa ratkotaan riitoja.
Välimiesmenettely on hänen mielestään aivan pielessä. Investointikiistoja ratkaisseessa kansainvälisessä ICSID:ssä yli puolet tapauksista on ratkaissut 15 välimiestä, joita Koskenniemi kuvailee bisnesluokassa lentäviksi kosmopoliiteiksi. Välimiehet ovat usein toimineet aiemmin myös kiistan osapuolina olevien yhtiöiden hallituksissa.
Välimiesmenettelyt ovat erittäin yleisluonteisia, kuten niissä toteutetut syrjimättömyys- ja kohtuullisuusperiaatteet. ”Juristin näkökulmasta ne ovat niin epämääräiset, yleisluontoiset ja poliittisesti värittyneet kuin vain voivat olla”, Koskenniemi on todennut.
Hänen mukaansa kysymys on siitä, ettei ulkomaisen sijoittajan kohtuus välttämättä vastaa suomalaista kansankäsitystä siitä. Ne ovat vahvimpien osapuolten eli yritysten mielen mukaisia.
Toiminta on aika häikäilemätöntä. Esimerkiksi Ulkomaiset terveydenhuoltoyhtiöt haastoivat Slovakian valtion oikeuteen, kun se peruutti terveydenhuollon yksityistämisen vuonna 2006.
Kun Argentiinassa oli massatyöttömyys ja peso devalvoitiin 2002, sijoittajien kanteiden yhteissumma Argentiinan valtiota vastaan oli suurempi kuin koko Argentiinan vuosibudjetti. Argentiina hävisi. – ”Me alan asiantuntijat olimme suhteellisen skandaloituneita”, Koskenniemi totesi.
Vuonna 2010 viranomaiset kielsivät jälleenkäsittelylaitoksen sijoittamisen Meksikoon, koska se ei vastannut standardeja. Jälleen päätettiin, että Meksikon on korvattava sijoittajille niiden vaatimat menetykset täysmääräisesti. Välimiesasioita hoitavassa ICSID:stä todettiin, ettei sen tehtävä ole arvioida ympäristövaikutuksia vaan pelkästään yhtiöiden kokemien tappioiden määrää.
Voimayhtiö Vattenfall vaati Saksalta miljardikorvauksia päätöksestä luopua ydinvoimasta ja sulkea hiilivoimala Hampurissa. Tupakkayhtiö Philip Morris meni oikeuteen, kun Australia vaati tupakka-askin kanteen kuvan syöpäpotilaan keuhkoista.
Vaikka kanne olisi aiheeton, sillä voidaan painostaa valtiota neuvotteluratkaisuun oikeussalin ulkopuolella: esimerkiksi vesittämään laki tai luopumaan siitä.
Amerikkalaiset pitävät haitallisina määräyksiä, joista luopumisesta ei komission mukaan edes keskustella. Niitä ovat kemikaaleja koskeva Reach-asetus ja tietosuojadirektiivi.
Listalta löytyvät myös esimerkiksi autojen hiilidioksidipäästöt, telemarkkinoiden avaaminen, valtioiden postimonopolit, liikenteen ulkomaisen omistuksen rajoitukset sekä rajoitukset tilapäisen ulkomaisen työvoiman käytölle.
Suomea kiinnostava kohta on lääkekorvausjärjestelmä, jonka perusteella asiakkaalle tarjotaan apteekista halvempaa vastaavaa lääkettä. Yhdysvallat on asettanut Suomen lääkekorvausjärjestelmän tarkkailulistalle puolustaakseen lääkkeiden patentteja.
Varsinainen ongelma-ala on maatalous. Haaste eurooppalaiselle maataloudelle on Yhdysvaltain tilojen valtava koko, joka antaa sille kilpailuedun.
Iso kysymys amerikkalaisten kanssa on ruuan merkintä. Säilyykö eurooppalainen merkintätapa, ja tietääkö kuluttaja, syökö hän esimerkiksi muuntogeenistä ruokaa?
Haasteita on myös energiapolitiikassa. EU karsastaa liuskekaasun erotteluun käytettyä fracking -menetelmää, koska sitä pidetään kestämättömänä. EU on myös rajoittanut maissista tehdyn biopolttoaineen tuotantoa.
Vaikka puhutaan vapaakauppaneuvotteluista, tullit EU:n ja Yhdysvaltain välillä ovat jo valmiiksi hyvin matalia. 80 prosenttia sopimuksen hyödyistä tulisikin sääntelyn ja byrokratian purkamisesta ja julkisten hankintojen avaamisesta kilpailulle.
Komission mukaan sopimus lisäisi kilpailua ja innovointia, mutta aiheuttaisi myös uudelleenjärjestelyjä ja sopeutumistoimia. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että monen pitäisi etsiä itselleen uusi ala ja työ.
Vain ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (TS / 2014) uskoo sinisilmäisesti, ettei hormonilihaa alkaisi virrata EU:n markkinoille, jos sopimus astuu voimaan. Hän ei näe tätä ”ketun vapautta kanatarhassa”, koska se on ristiriidassa hänen fundamentaalisen ”vapaus”-uskomuksensa kanssa.
Samanlainen fundamentaalinen uskomus ”vapauden” työpaikkoja lisäävään vaikutukseen riivaa AY-liikettä. Palkansaajien keskusjärjestöt SAK, STTK, ja Akava ottivat äskettäin myönteisen kannan TTIP -neuvotteluihin. Ne uskovat (sinisilmäisesti), että sopimus kiihdyttäisi kaupankäyntiä ja kasvua sekä lisäisi tuottavuutta ja kaivattuja työpaikkoja.
Lupaukset kasvusta ja työpaikoista perustuvat lontoolaisen CEPR -keskuksen (Centre for Economic Policy Research) selvitykseen. Siinä uskotellaan sopimuksen tuovan satojatuhansia työpaikkoja EU:n alueelle.
Kuulostaa jotenkin tutulta. Samaa kerrottiin, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin –niihin lupauksiin ei usko muut kuin niiden esittäjät.
Lisääntyvillä työpaikoilla perusteltiin myös 20 vuotta sitten syntynyttä Pohjois-Amerikan NAFTA -sopimusta, joka toikin miljoonia työttömiä ja hävitti useita teollisuudenaloja Meksikosta.
EU:n komissio käyttää hyödyistä kertoessaan kyseisen selvityksen kunnianhimoisimpia arvioita, 119 miljardin euron lisäystä EU:n vuotuiseen bruttokansantuotteeseen.
Sopimusta on arvosteltu siitä, että voimaan tullessaan se kattaisi noin 60 prosenttia maailmankaupasta ja loisi sille uudet normit. Se olisi samalla päätös julkisen vallan siirrosta yksityisille.
Kriitikoiden mukaan Euroopan parlamentin kertaalleen hylkäämää ACTA (Anti-Counterfeiting Trade Agreement) yritetään sisällyttää sopimukseen patenttisuojaa koskevan IPR-osion muodossa. Se olisi riski kansalliselle tietosuojalle.
Taloudellinen valta on jo luisunut poliittisilta päättäjiltä pankeille ja monikansallisille yrityksille. Pitäisikö se vähäinenkin valta vielä antaa TTIP- sopimuksen puitteissa pääomalle?
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
Ari.ojapelto@taloverkot.fi
Tampere
Kokoomuksen hokema on ollut koko sen vallassaolon ajan ” lisää vapaakauppaa ja yksityistämistä”. Pääomien vapauttamisen seuraukset jokainen näkee Euroopassa omin silmin, mutta lisää ”vapautta” vain puuhataan EU:n puitteissa.
EU:n ja USA:n välillä on käynnissä neuvottelut transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP), jossa luodaan molemmille puolille Atlanttia yhtenäistä vapaakauppalainsäädäntöä. Neuvottelut ovat salaisia eikä lopputuloksesta tiedoteta ennen allekirjoitustilaisuutta, jolloin siihen ei voi enää tehdä muutoksia.
Vuosina 1995-97 OECD maat kävivät salaisia neuvotteluja monenkeskisestä investointisopimuksesta (MAI). Neuvottelut vuotivat julkisuuteen ja protestiaalto pakotti sopimuksen hylkäämiseen.
TTIP on uudelleenlämmitetty versio MAI:ta. Lori Wallach, Le Monde Diplomatique: ”TTIP sopimuksessa yhdistyvät vahingollisimmat puolet aikaisemmista sopimuksista. Mikäli sopimus astuu voimaan, monikansallisten yritysten etuoikeudet kirjataan lakeihin ja hallitusten kädet sidotaan lopullisesti”.
Monikansalliset yritykset voisivat jopa haastaa sopimusvaltioita oikeuteen jos niiden harjoittama politiikka uhkaa pienentää yhtiöiden voittoja. Tällaisia olisi mm. työelämän normit, ympäristölainsäädäntö, finanssisektorin sääntely, elintarvikkeiden laatu- ja merkintänormit.
Wallachin mukaan Yhdysvaltain delegaatiossa on yli 600 monikansallisten yritysten asettamaa konsulttia, joilla on vapaa pääsy valmisteluasiakirjoihin ja suora yhteys hallinnon neuvottelijoihin. Mikään ei saa vuotaa. Ohjeissa todetaan että toimittajat ja kansalaiset pidetään ulkona keskusteluista.
Kysymys on julkisen vallan määrittelystä. Suomessa on perustuslakivaliokunta ja tuomioistuimet, mutta TTIP perustaisi eräänlaisen perustuslakituomioistuimen, paitsi että se olisi yksityistetty ja toimisi ulkopuolellamme. Eikä sen toimintaan olisi mitään sanottavaa, paheksui Koskenniemi.
Siis kaikki rajoitteet haittaavat amerikkalaisten monikansallisten yritysten kilpailukykyä, joten asianajotoimistoille riittää töitä.
Poliittinen liikkumavara terveydenhuollossa, energiasektorilla, koulutuksessa, vesihuollossa ja kuljetuksissa pienenee olemattomiin, koska kaikki on pakko avata kilpailulle.
Ulkomaiset yritykset ovat jo rynnänneet Suomen terveydenhoitomarkkinoille (Attendo, Mehiläinen jne.) ja jäljet pelottavat. Kuoritaan kerma päältä ja voitot kotiutetaan veroparatiiseihin.
Monikansalliset yritykset eivät halua alistua kansallisten oikeuslaitosten tuomioihin ja siksi he ovat rakentaneet itselleen mieluisamman välimiesmenettelyn.
Kansainvälisen oikeuden tutkija professori Martti Koskenniemi on esittänyt pitkän listan tapauksia, miten välimiesoikeudessa ratkotaan riitoja.
Välimiesmenettely on hänen mielestään aivan pielessä. Investointikiistoja ratkaisseessa kansainvälisessä ICSID:ssä yli puolet tapauksista on ratkaissut 15 välimiestä, joita Koskenniemi kuvailee bisnesluokassa lentäviksi kosmopoliiteiksi. Välimiehet ovat usein toimineet aiemmin myös kiistan osapuolina olevien yhtiöiden hallituksissa.
Välimiesmenettelyt ovat erittäin yleisluonteisia, kuten niissä toteutetut syrjimättömyys- ja kohtuullisuusperiaatteet. ”Juristin näkökulmasta ne ovat niin epämääräiset, yleisluontoiset ja poliittisesti värittyneet kuin vain voivat olla”, Koskenniemi on todennut.
Hänen mukaansa kysymys on siitä, ettei ulkomaisen sijoittajan kohtuus välttämättä vastaa suomalaista kansankäsitystä siitä. Ne ovat vahvimpien osapuolten eli yritysten mielen mukaisia.
Toiminta on aika häikäilemätöntä. Esimerkiksi Ulkomaiset terveydenhuoltoyhtiöt haastoivat Slovakian valtion oikeuteen, kun se peruutti terveydenhuollon yksityistämisen vuonna 2006.
Kun Argentiinassa oli massatyöttömyys ja peso devalvoitiin 2002, sijoittajien kanteiden yhteissumma Argentiinan valtiota vastaan oli suurempi kuin koko Argentiinan vuosibudjetti. Argentiina hävisi. – ”Me alan asiantuntijat olimme suhteellisen skandaloituneita”, Koskenniemi totesi.
Vuonna 2010 viranomaiset kielsivät jälleenkäsittelylaitoksen sijoittamisen Meksikoon, koska se ei vastannut standardeja. Jälleen päätettiin, että Meksikon on korvattava sijoittajille niiden vaatimat menetykset täysmääräisesti. Välimiesasioita hoitavassa ICSID:stä todettiin, ettei sen tehtävä ole arvioida ympäristövaikutuksia vaan pelkästään yhtiöiden kokemien tappioiden määrää.
Voimayhtiö Vattenfall vaati Saksalta miljardikorvauksia päätöksestä luopua ydinvoimasta ja sulkea hiilivoimala Hampurissa. Tupakkayhtiö Philip Morris meni oikeuteen, kun Australia vaati tupakka-askin kanteen kuvan syöpäpotilaan keuhkoista.
Vaikka kanne olisi aiheeton, sillä voidaan painostaa valtiota neuvotteluratkaisuun oikeussalin ulkopuolella: esimerkiksi vesittämään laki tai luopumaan siitä.
Amerikkalaiset pitävät haitallisina määräyksiä, joista luopumisesta ei komission mukaan edes keskustella. Niitä ovat kemikaaleja koskeva Reach-asetus ja tietosuojadirektiivi.
Listalta löytyvät myös esimerkiksi autojen hiilidioksidipäästöt, telemarkkinoiden avaaminen, valtioiden postimonopolit, liikenteen ulkomaisen omistuksen rajoitukset sekä rajoitukset tilapäisen ulkomaisen työvoiman käytölle.
Suomea kiinnostava kohta on lääkekorvausjärjestelmä, jonka perusteella asiakkaalle tarjotaan apteekista halvempaa vastaavaa lääkettä. Yhdysvallat on asettanut Suomen lääkekorvausjärjestelmän tarkkailulistalle puolustaakseen lääkkeiden patentteja.
Varsinainen ongelma-ala on maatalous. Haaste eurooppalaiselle maataloudelle on Yhdysvaltain tilojen valtava koko, joka antaa sille kilpailuedun.
Iso kysymys amerikkalaisten kanssa on ruuan merkintä. Säilyykö eurooppalainen merkintätapa, ja tietääkö kuluttaja, syökö hän esimerkiksi muuntogeenistä ruokaa?
Haasteita on myös energiapolitiikassa. EU karsastaa liuskekaasun erotteluun käytettyä fracking -menetelmää, koska sitä pidetään kestämättömänä. EU on myös rajoittanut maissista tehdyn biopolttoaineen tuotantoa.
Vaikka puhutaan vapaakauppaneuvotteluista, tullit EU:n ja Yhdysvaltain välillä ovat jo valmiiksi hyvin matalia. 80 prosenttia sopimuksen hyödyistä tulisikin sääntelyn ja byrokratian purkamisesta ja julkisten hankintojen avaamisesta kilpailulle.
Komission mukaan sopimus lisäisi kilpailua ja innovointia, mutta aiheuttaisi myös uudelleenjärjestelyjä ja sopeutumistoimia. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että monen pitäisi etsiä itselleen uusi ala ja työ.
Vain ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (TS / 2014) uskoo sinisilmäisesti, ettei hormonilihaa alkaisi virrata EU:n markkinoille, jos sopimus astuu voimaan. Hän ei näe tätä ”ketun vapautta kanatarhassa”, koska se on ristiriidassa hänen fundamentaalisen ”vapaus”-uskomuksensa kanssa.
Samanlainen fundamentaalinen uskomus ”vapauden” työpaikkoja lisäävään vaikutukseen riivaa AY-liikettä. Palkansaajien keskusjärjestöt SAK, STTK, ja Akava ottivat äskettäin myönteisen kannan TTIP -neuvotteluihin. Ne uskovat (sinisilmäisesti), että sopimus kiihdyttäisi kaupankäyntiä ja kasvua sekä lisäisi tuottavuutta ja kaivattuja työpaikkoja.
Lupaukset kasvusta ja työpaikoista perustuvat lontoolaisen CEPR -keskuksen (Centre for Economic Policy Research) selvitykseen. Siinä uskotellaan sopimuksen tuovan satojatuhansia työpaikkoja EU:n alueelle.
Kuulostaa jotenkin tutulta. Samaa kerrottiin, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin –niihin lupauksiin ei usko muut kuin niiden esittäjät.
Lisääntyvillä työpaikoilla perusteltiin myös 20 vuotta sitten syntynyttä Pohjois-Amerikan NAFTA -sopimusta, joka toikin miljoonia työttömiä ja hävitti useita teollisuudenaloja Meksikosta.
EU:n komissio käyttää hyödyistä kertoessaan kyseisen selvityksen kunnianhimoisimpia arvioita, 119 miljardin euron lisäystä EU:n vuotuiseen bruttokansantuotteeseen.
Sopimusta on arvosteltu siitä, että voimaan tullessaan se kattaisi noin 60 prosenttia maailmankaupasta ja loisi sille uudet normit. Se olisi samalla päätös julkisen vallan siirrosta yksityisille.
Kriitikoiden mukaan Euroopan parlamentin kertaalleen hylkäämää ACTA (Anti-Counterfeiting Trade Agreement) yritetään sisällyttää sopimukseen patenttisuojaa koskevan IPR-osion muodossa. Se olisi riski kansalliselle tietosuojalle.
Taloudellinen valta on jo luisunut poliittisilta päättäjiltä pankeille ja monikansallisille yrityksille. Pitäisikö se vähäinenkin valta vielä antaa TTIP- sopimuksen puitteissa pääomalle?
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
Ari.ojapelto@taloverkot.fi
Tampere