Jumala on pudonnut jalustaltaan

JULKAISTU: Kansan ääni Nro 3/2014 s.13                    
Intro:
Kun ITC-buumi oli parhaimmillaan 90-luvun alussa valtamediat pitivät Nokian toimitusjohtajaa Jorma Ollilaa Jumalasta seuraavana ja tulevaisuuden  messiaana.

Vielä vuosikymmenen lopullakaan ei hänestä saanut sanoa mitään poikkipuolista kritiikkiä. Hän oli näkijä vailla vertaa ja kaikkien tulevaisuuskomiteoiden itseoikeutettu jäsen tai vetäjä.

Nyt kun tiedämme, kuinka Nokian on käynyt, taikapöly on hiljalleen laskeutunut. Nokian nousu oli toki Ollilan ansiota, mutta niin oli myös Nokian mahalasku hänen ”ansiotaan”. Hän oli keskeisesti vaikuttamassa seuraajiensa valintaan ja yhtiön ratkaisuihin Nokian hallituksen puheenjohtajana.
Ohessa Ollilaan kohdistunut kritiikki neljän vuoden takaa, jolloin Helsingin Sanomat suojeli messiasta eikä julkaissut idolistaan oheista kirjoitusta, joka on kirjoitettu 25.1. 2010. Ollila oli tuolloin taas yhden ”viisasten” ryhmän vetäjänä ja visioijana.

Hesarin sensuroima kirjoitus:
Hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila kirjoitti (HS 23.1. 2010) tulevaisuutta luotaavassa sarjassa ”Suomi 2017” viimeisen osan otsikolla ”Palveluihin teollisen ytimen kautta”.
 Otsikon viesti oli niitä harvoja kirjoituksessa esitettyjä asioita, joihin voin yhtyä hänen kanssaan. Muuten voisin luonnehtia hänen näkemyksiään taitavasti karamellipaperiin käärityksi myrkkypilleriksi.

Ollila kirjoitti: ”Eri työtehtävät hakeutuvat niille alueille, jotka saadaan kokonaisuuden kannalta järkevimmin hoidettua. Menestyminen tällaisessa maailmassa edellyttää, että yksilöinä ja yhteisönä meillä on globaaleille markkinoille (siis vapaana juoksevalle pääomalle) sellaista tarjottavaa, jolla ansaitaan riittävästi hyvinvoinnin lisäämiseksi”.

Nokiakin juoksee niiden tarjousten perässä matalapalkkamaihin, joissa yhteisö tarjoaa verottomat erityistuotantoalueet, halvan orjatyön, joissa ay-liike on kielletty, olemattomat ympäristönormit ja valtio antaa riittävät tukiaiset ja ilmaisen infrastruktuurin.

Ollila kirjoitti: ”Suhteessa kansakuntamme kokoon kuulumme maailmassa kolmen kärkeen tutkimus- ja kehittämistoiminnon määrässä. Uusia ideoita syntyy jatkuvasti enemmän kuin niitä toteutetaan”.

Graafi nro 1 /  Tutkimusmenot / Suomi /2011 / BKT

Vaikka ideoita syntyy ja Nokia saa yhteiskunnalta kaikista yrityksistä eniten tukiaisia tutkimustyöhön, miksi se kuitenkin siirtää T&K työpaikkoja kiihtyvällä vauhdilla halvempien insinöörien tehtäväksi Kiinaan, Intiaan, Romaniaan jne?

Nokian tiedotusosasto ei enää esimerkiksi kerro, paljonko sen T&K:n työntekijöistä työskentelee  Suomessa. Miksiköhän? - Nokian työntekijöistä vajaa 90 prosenttia on jo muissa maissa ja muita kuin suomalaisia. Vastaavasti omistuksesta on yli 90 prosenttia valtakunnan rajojen ulkopuolella.
Ollila kirjoitti: ”Nykyajan teolliset tuotteet sisältävät fyysisten ominaisuuksien ohella laajan kirjon aineettomia ulottuvuuksia, kuten tutkimus- ja kehittelypanoksia, tuotemerkkejä, toimintavarmuutta, arvoverkon hallintaa ja liikkeenjohtoa”.

Maailman suurin ja arvokkain yritys Wal-Mart on malliesimerkki siitä, kuinka kehittyneissä teollisuusmaissa vielä toistaiseksi oleva arvoketju hävitetään. Se ei enää tarvitse juuri T&K:ta, markkinointia eikä mainospalveluja, kuljetuksen ja logistiikan se hoitaa itse omilla rekoillaan ja omalla satelliittijärjestelmällään.

Paikallisjohdon ainoa tehtävä on arvoketjun lisäämiseksi pitää työntekijöiden palkat riittävän pieninä l. keskimäärin 9 dollaria tunnissa. (n.6€).

Se kontrolloi alihankkijoitaan kuten Nokia (Ollilan johtaessa) taannoin, jolloin se hääti kännykän kuoria valmistavan Eimon Suomesta ”arvoketjun tehostamiseksi”. Joka vuosi alihankkijan piti puristaa hintaa 10 prosenttia alaspäin. Kun Eimo ei enää siihen pystynyt, Nokia järjesti sille ulkomaisen ostajan.

Ollila kirjoitti: ”Kannustimet uudistuksille, niin kepit kuin porkkanat, on saatettava kuntoon. Saavutettujen etujen suojaamiselle ei ole sijaa – on katsottava eteenpäin”.

Siis Nokian kasvukauden aikana alkanut eriarvoistuminen eli rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen on Ollilan mielestä tavoiteltava asia. Nokia onkin ollut kehityksessä edelläkävijä. Ollilan oma tulokehitys ei kerro mitään saavutettuihin etuihin tyytymisestä. Työntekijöille hän suosittelee keppiä ja joustoja.

Graafi 2 / Rikkaat / 1% /44% / Maailma

Nokiankin optio- ja bonusjärjestelmät kertovat yhtiön johdon ahneudesta. Jotta ne laukeaisivat suotuisasti, Nokia on 2000-luvulla joka vuosi ostanut 2-3 miljardilla eurolla omia osakkeitaan (kaikkiaan 12 mrd€) ja mitätöinyt ne (polttanut riihikuivia seteleitä), jotta osakekurssit saataisiin nousemaan ja johdon optiot ja bonukset laukeamaan.

Niillä miljardeilla tehtäisiin jo paljon T&K:ta ja turvattaisiin tulevaisuutta tai ostettaisiin vaikkapa kilpailijoilta markkinaosuutta. Tämä oman edun tavoittelu on ilmeisesti sitä vastuullisuutta, jota Ollila peräänkuulutti sanomalla: ”Minulle vastuullisuus merkitsee rehellisyyttä ja sitä, itse kukin on teoistaan tilivelvollinen” (vain osakkeenomistajilleko?).

Ollila kirjoitti: ”Vaikka pienenä maana joudumme ottamaan tietyt reunaehdot annettuina, olemme silti oman onnemme seppiä”.

Ollilalta ei ilmeisesti löydy sitä hänen peräänkuuluttamaansa ”partiolaishenkeä” annettujen reunaehtojen muuttamiseksi, koska hän ottaa mukisematta vastaan pääoman asettamat reunaehdot. Ne pakottavat (kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä) jopa poliittiset päätöksentekijät yritysjohtajien lisäksi pelkiksi pääoman juoksupojiksi.

Järjettömän veroeroosion ja pääoman voittojen optimoimisen (orjatyö matalapalkkamaissa) seurauksena markkinat ovat muuttuneet nollasummamarkkinoiksi.

Graafi  nro 9 / BKT / Maailma / 10v. Keskiarvo / 1960-2003

Vapaan markkinatalouden kannattajana Ollilan tulisi olla huolissaan markkinatalouden pitemmän aikavälin tulevaisuudesta. Markkinoiden ostovoima kuihtuu entisestään, kun tuottavuus kasvaa nopeammin kuin markkinat. Nyt tarvitaan Ollilan peräänkuuluttamia ”näkijöitä, asennemuutosta ja riskinottajia”.

Ollila kirjoitti: ”Suomi on jo vuosikymmeniä ollut palveluyhteiskunta. Teollinen ydin on kuitenkin tärkeä, ei sen itsensä tähden, vaan siksi, että se tarjoaa alustan houkutteleville palveluille”.
Tähän näkemykseen voin yhtyä. Suomessa 2/3 yksityisistä palveluntuottajista palvelee yrityksiä, eikä tavallista kuluttajaa. Palveluyhteiskunta ilman teollista pohjaa on kupla.

Siksi hieman ihmetyttääkin, miksi Nokia vei tuotantonsa Suomesta Kiinaan? Hetken kuluttua Suomessa toiminut kukoistava alihankintateollisuus seurasi perässä. Nyt T&K toiminta on kovaa vauhtia myös siirtymässä sinne. Ollilakaan ei usko, että teollista tuotantoa palveleva työ voi pitkässä juoksussa jäädä Suomeen, jos teollinen pohja katoaa.

Jälkiyhteenveto:
Nyt on paljastunut ”Jumalan” kääntöpuoli. Ollilalla on ollut postilaatikkofirmoja veroparatiiseissa, eikä hän ole kokenut veronkierrostaan mitään moraalisia ongelmia piilottaessaan miljooniaan niihin verottajalta. Jopa Hesari on  uskaltautunut vasta nyt uutisoimaan Ollilan toiminnan kääntöpuolesta.
Niin kuin miljonäärillä on tapana, Ollilakin on alkanut hyväntekijäksi ja jakamaan säätiöistään apurahoja nuorille tutkijoille. Se on pieni hyvitys veronkierrosta.

Sopivan notkeakin Ollila on. Heti kun hänestä tuli Shellin hallituksen puheenjohtaja, hänestä tuli suuri luonnonsuojelija ja hän aloitti Shellin viherpesun. Shell on yksi maailman suurimmista saastuttajista.

Silloin kun Ollila ja Nokia olivat menestyksensä huipulla, minkäänlaisista ikävistä asioista ei sopinut kirjoittaa – ei Hesarin toimittajien eikä varsinkaan ulkopuolisten toimesta.
Sehän olisi ollut vain kateellisten panettelua ja epäisänmaallista toimintaa. Kun ”Jumalaa” ei saanut ajoissa kritisoida, Nokialle kävi niin kuin kävi.

Graafi nro 12 / Vienti / Tuonti / Huipputeknologia / 1995-2013

Tällaista on myös vapaan journalismin kääntöpuoli. Sillä on ollut  ikäviä seurauksia Suomelle.



Ari Ojapelto
Tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi