EKP anastanut vallan poliitikoilta.
JULKAISTU. Kansan uutiset 29.5. 2014 / http://www.kansanuutiset.fi/mielipiteet/horisontti/3177343/ekp-anastanut-vallan-poliitikoilta
Olen jo vuosia yrittänyt saada julkisuudessa (ja sähköpostilla) taloustieteilijöiltä ja pankinjohtajilta vastausta kysymykseen: ”Millä ja kenen rahoilla pankkien taseissa olevien johdannaisvelkakirjojen arvonalennus tehdään, jotta luottamus pankkeihin ja pankkien välille palautuisi”. Uskottavaa vastausta en ole saanut.
Tämän pankkien rakentaman pyramidihuijauksen l. ns. laajennetun luotonannon arvo on yli kymmenen kertaa suurempi kuin koko maailman BKT! Islannin pankkikriisin realisoinnissa niiden arvosta on hävinnyt 94 prosenttia.
Nyt pankinjohtajat ja poliitikot uskottelevat, että ongelmat ovat ohi. Avuksi ja ihmeiden tekijäksi on otettu Euroopan keskuspankki (EKP). Ilman sen vippaskonsteja pankinjohtajat olisivat puilla paljailla. Se on taituroinut poliitikkojen suosiollisella avustuksella jymypotin veronmaksajilta sijoittajien laariin.
Poliitikot, uusliberaalit taloustieteilijät ja taloustoimittajat ovat tästä pankkien pyramidihuijauksesta olleet hiirenhiljaa. He kaikki olivat innolla vapauttamassa pääomamarkkinoita fundamentaalisen kiihkon vallassa.
Onneksi Suomessa on edes yksi ammattitaitoinen taloustoimittaja. Ilman Taloussanomien toimittaja Jan Hurria ei Suomessa olisi mahdollista saada mitään käsitystä kuinka pankkimaailma meitä vedättää– ja miten valtamediat siitä vaikenevat.
Keskuspankit ovat tehneet pankeille jo kahdet ns. “stressitestit”. Niiden jälkeen mm. Lehman Brothers, Citygroup,Dexia, Bankia, Northern Rock ja jopa islantilaispankit olivat virallisten tunnuslukujen perusteella vakavaraisia ja vankkoja kuin peruskallio.
Nyt EKP on tekemässä kolmannet stressitestit. Sekin on käytännössä vain näytelmä, jolla sijoittajat rauhoitetaan. Keskuspankit eivät voi toteuttaa yhtään sen ankarampia testejä kuin ne arvioivat pankkien kohtuullisesti kestävän, koska ne ovat liian suuria kaatumaan.
EKP:n ensimmäinen taikatemppu oli ns LTRO-rahoitus (Long Term Refinancing Operation). Siinä EKP tarjosi ylivelkaisille pankeille kahteen otteeseen yhteensä 1000 miljardia euroa rahaa yhden prosentin korolla.
523 pankkia tarttui innolla EKP:n eli veronmaksajien tarjoamaan täkyyn parantaakseen kuralla olevia taseitaan. Pankinjohtajat olivat huomanneet, että poliitikot eivät uskalla päästää pankkeja konkurssiin. He alkoivat uhkapelin uudestaan ja ostivat valtioiden velkakirjoja 6-7 prosentin korolla. Näin finanssisijoittajat saivat 5-6 prosentin idioottivarman voiton ja velkakirjojen kymmenien prosenttien arvonnousun eli käytännössä veronmaksajien kustantaman tukiaisen.
EKP:n hullunhalpa rahoitus sai aikaan moraalikadon ja itseään ruokkivan kierteen. Pankkien velkakirjaostot painoivat Espanjan ja Italian valtioiden markkinakorot laskuun, mikä taas nosti samojen velkakirjojen arvoa – ja veti samalla pankkiosakkeetkin nousuun.
Hetken kuluttua hätäapu menetti tehonsa ja pääomat alkoivat taas pakenemisen EU-maista. EKP turvautui seuraavaan taikatemppuun. Avuksi otettiin OMT-hätäohjelma (Outright Monetary Transactions). Entisenä huijaripankki Goldman Sachsin kasvattina EKP:n pääjohtaja Mario Draghi tiesi, miten veronmaksajilta pumpataan rahat finanssipiirin laariin.
EKP lupasi ryhtyä ostamaan rajoituksetta arvonsa menettäneitä kriisivaltioiden velkakirjoja, joita oli edellisen keinottelukierroksen jäljiltä runsaasti pankkien taseissa.
Lupaus oli nopeimmille finanssipelureille kuin ilmainen lounas ja tarjonneet parissa vuodessa finanssisijoittajille Jan Hurrin mukaan jopa 3 700 miljardin kokonaistuoton.
Koko euroalueen valtionlainamarkkinoiden nimellisarvo on noin 7 000 miljardia euroa. Kaikkiaan valtioilla on vielä enemmän velkaa, mutta loput 2 000 miljardia on muuta kuin velkakirjamuotoista lainaa.
Velkakirjalainojen arvonnousu on kolmen viime vuoden pohjakosketuksesta vuoden 2013 loppuun mennessä 26 prosenttia ja euroina arviolta jopa 1 500 miljardia.
Kriisimaiden (Italia, Espanja, Kreikka Portugali ja Irlanti) velkakirjatuotto oli pankeille vielä hurjempi. Velkapotin käypä arvo oli noussut kolmen vuoden pohjakosketuksesta huikeat 52 prosenttia eli arviolta pyöreät 1 000 miljardia euroa.
Pelastuspaketit hyödyttivät ansiottomana arvonnousuna myös pörssiosakkeiden omistajia. Länsi-Euroopan 600 suurimman pörssi-yhtiön arvo oli vuoden 2013 lopussa lähes 5 900 miljardia euroa, joka oli parissa vuodessa paisunut osinkotuottoineen runsaat 2 200 miljardia euroa. Niillä ei kuitenkaan ole luotu yhtään uutta työpaikkaa.
Pelastuspakettien seurauksena myös pankkien osakkeiden arvo on noussut ansiotta. Vuonna 2013 Länsi-Euroopan pankkien markkina-arvo oli noin 920 miljardia ja kokonaistuotto 418 miljardia.
Kelpaa siinä pankinjohtajien taas elvistellä, kun ovat saaneet hieman parannettua taseitaan veronmaksajien ja poliitikkojen ymmärtämättömyyden avulla. Optioita ja bonuksia sataa taas pankinjohtajien tilille “erinomaisen osaamisen, ammattitaidon ja hallitun riskinoton” seurauksena.
Tosin tämä 3,7 biljoonan taseparannus on hyttysen yninää, koska johdannaispapereiden alas kirjauksen tarve on satoja biljoonia.
EKP on keksinyt ikiliikkujan. EU-valtioiden kokonaisvelka on keskimäärin 4,7 -kertainen maan BKT:hen nähden. Velkaongelmiin annetaan lisää velkaa ja toivotaan, että velkaongelmat katoavat lisävelan otolla – aivan kuten poliitikot luulevat, että lisävelalla voidaan elvyttää keinotekoisesti kysyntää.
Poliitikoilla ei ole mitään sananvaltaa EKP:n tekemiin päätöksiin. Se on ottanut lupaa kysymättä finanssipoliittisen tahtipuikon inflaation vahtikoiran asemesta.
Poliitikkojen ainoaksi tehtäväksi jää saattaa valtioiden budjetit kuntoon leikkaamalla hyvinvointipalveluita ja veroja korottamalla, jotta EKP voi syytää lisää rahoja ja tukiaisia pankeille. Se luo virtuaalirahaa tyhjästä ja EKP:n painokoneet käyvät kuumana.
Lyhyessä ajassa EKP:n tase on kasvanut moninkertaiseksi. Sen takuu- ja maksumiehenä on Suomen Pankki ja sen viimeisenä takuumiehenä on suomalaiset veronmaksajat.
Tästä valtavasta tulonsiirrosta finanssipääomalle tavalliselta kansalaiselta ei ole kysytty. Heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin itkeä, maksaa ja säästää. Vallassa olevat poliitikot eivät edes ymmärrä, mitä pitäisi tehdä. He ovat ymmärtämättömyyttään “vapaus”-ideologian höynäyttämänä luovuttaneet vallan finanssipiireille.
Pankeista on tullut vampyyreja, jotka imevät tavallisen kansalaisen tyhjiin. Vapaaksi päästetty markkinatalous on taas kuin rukoilijasirkka, jossa naaras alkaa jo parittelun aikana syödä parittelukumppaniaan.
Siis markkinatalous syö koko ajan omaa häntäänsä, koska pankit imevät markkinoilta ostovoiman. Tätä jättimäistä tulonsiirtoa ohjaa salainen pankkien “mafia” eli Group of Thirty, jonka jäsen on myös Mario Draghi.
Jopa professori Sixten Korkman totesi Hesarissa (23.5. 2014), että “Hieman kärjistäen voi sanoa, että EKP on demokraattisella päätöksellä asetettu demokraattisen kontrollin ulkopuolelle”.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi
Tampere
Olen jo vuosia yrittänyt saada julkisuudessa (ja sähköpostilla) taloustieteilijöiltä ja pankinjohtajilta vastausta kysymykseen: ”Millä ja kenen rahoilla pankkien taseissa olevien johdannaisvelkakirjojen arvonalennus tehdään, jotta luottamus pankkeihin ja pankkien välille palautuisi”. Uskottavaa vastausta en ole saanut.
Tämän pankkien rakentaman pyramidihuijauksen l. ns. laajennetun luotonannon arvo on yli kymmenen kertaa suurempi kuin koko maailman BKT! Islannin pankkikriisin realisoinnissa niiden arvosta on hävinnyt 94 prosenttia.
Nyt pankinjohtajat ja poliitikot uskottelevat, että ongelmat ovat ohi. Avuksi ja ihmeiden tekijäksi on otettu Euroopan keskuspankki (EKP). Ilman sen vippaskonsteja pankinjohtajat olisivat puilla paljailla. Se on taituroinut poliitikkojen suosiollisella avustuksella jymypotin veronmaksajilta sijoittajien laariin.
Poliitikot, uusliberaalit taloustieteilijät ja taloustoimittajat ovat tästä pankkien pyramidihuijauksesta olleet hiirenhiljaa. He kaikki olivat innolla vapauttamassa pääomamarkkinoita fundamentaalisen kiihkon vallassa.
Onneksi Suomessa on edes yksi ammattitaitoinen taloustoimittaja. Ilman Taloussanomien toimittaja Jan Hurria ei Suomessa olisi mahdollista saada mitään käsitystä kuinka pankkimaailma meitä vedättää– ja miten valtamediat siitä vaikenevat.
Keskuspankit ovat tehneet pankeille jo kahdet ns. “stressitestit”. Niiden jälkeen mm. Lehman Brothers, Citygroup,Dexia, Bankia, Northern Rock ja jopa islantilaispankit olivat virallisten tunnuslukujen perusteella vakavaraisia ja vankkoja kuin peruskallio.
Nyt EKP on tekemässä kolmannet stressitestit. Sekin on käytännössä vain näytelmä, jolla sijoittajat rauhoitetaan. Keskuspankit eivät voi toteuttaa yhtään sen ankarampia testejä kuin ne arvioivat pankkien kohtuullisesti kestävän, koska ne ovat liian suuria kaatumaan.
EKP:n ensimmäinen taikatemppu oli ns LTRO-rahoitus (Long Term Refinancing Operation). Siinä EKP tarjosi ylivelkaisille pankeille kahteen otteeseen yhteensä 1000 miljardia euroa rahaa yhden prosentin korolla.
523 pankkia tarttui innolla EKP:n eli veronmaksajien tarjoamaan täkyyn parantaakseen kuralla olevia taseitaan. Pankinjohtajat olivat huomanneet, että poliitikot eivät uskalla päästää pankkeja konkurssiin. He alkoivat uhkapelin uudestaan ja ostivat valtioiden velkakirjoja 6-7 prosentin korolla. Näin finanssisijoittajat saivat 5-6 prosentin idioottivarman voiton ja velkakirjojen kymmenien prosenttien arvonnousun eli käytännössä veronmaksajien kustantaman tukiaisen.
EKP:n hullunhalpa rahoitus sai aikaan moraalikadon ja itseään ruokkivan kierteen. Pankkien velkakirjaostot painoivat Espanjan ja Italian valtioiden markkinakorot laskuun, mikä taas nosti samojen velkakirjojen arvoa – ja veti samalla pankkiosakkeetkin nousuun.
Hetken kuluttua hätäapu menetti tehonsa ja pääomat alkoivat taas pakenemisen EU-maista. EKP turvautui seuraavaan taikatemppuun. Avuksi otettiin OMT-hätäohjelma (Outright Monetary Transactions). Entisenä huijaripankki Goldman Sachsin kasvattina EKP:n pääjohtaja Mario Draghi tiesi, miten veronmaksajilta pumpataan rahat finanssipiirin laariin.
EKP lupasi ryhtyä ostamaan rajoituksetta arvonsa menettäneitä kriisivaltioiden velkakirjoja, joita oli edellisen keinottelukierroksen jäljiltä runsaasti pankkien taseissa.
Lupaus oli nopeimmille finanssipelureille kuin ilmainen lounas ja tarjonneet parissa vuodessa finanssisijoittajille Jan Hurrin mukaan jopa 3 700 miljardin kokonaistuoton.
Koko euroalueen valtionlainamarkkinoiden nimellisarvo on noin 7 000 miljardia euroa. Kaikkiaan valtioilla on vielä enemmän velkaa, mutta loput 2 000 miljardia on muuta kuin velkakirjamuotoista lainaa.
Velkakirjalainojen arvonnousu on kolmen viime vuoden pohjakosketuksesta vuoden 2013 loppuun mennessä 26 prosenttia ja euroina arviolta jopa 1 500 miljardia.
Kriisimaiden (Italia, Espanja, Kreikka Portugali ja Irlanti) velkakirjatuotto oli pankeille vielä hurjempi. Velkapotin käypä arvo oli noussut kolmen vuoden pohjakosketuksesta huikeat 52 prosenttia eli arviolta pyöreät 1 000 miljardia euroa.
Pelastuspaketit hyödyttivät ansiottomana arvonnousuna myös pörssiosakkeiden omistajia. Länsi-Euroopan 600 suurimman pörssi-yhtiön arvo oli vuoden 2013 lopussa lähes 5 900 miljardia euroa, joka oli parissa vuodessa paisunut osinkotuottoineen runsaat 2 200 miljardia euroa. Niillä ei kuitenkaan ole luotu yhtään uutta työpaikkaa.
Pelastuspakettien seurauksena myös pankkien osakkeiden arvo on noussut ansiotta. Vuonna 2013 Länsi-Euroopan pankkien markkina-arvo oli noin 920 miljardia ja kokonaistuotto 418 miljardia.
Kelpaa siinä pankinjohtajien taas elvistellä, kun ovat saaneet hieman parannettua taseitaan veronmaksajien ja poliitikkojen ymmärtämättömyyden avulla. Optioita ja bonuksia sataa taas pankinjohtajien tilille “erinomaisen osaamisen, ammattitaidon ja hallitun riskinoton” seurauksena.
Tosin tämä 3,7 biljoonan taseparannus on hyttysen yninää, koska johdannaispapereiden alas kirjauksen tarve on satoja biljoonia.
EKP on keksinyt ikiliikkujan. EU-valtioiden kokonaisvelka on keskimäärin 4,7 -kertainen maan BKT:hen nähden. Velkaongelmiin annetaan lisää velkaa ja toivotaan, että velkaongelmat katoavat lisävelan otolla – aivan kuten poliitikot luulevat, että lisävelalla voidaan elvyttää keinotekoisesti kysyntää.
Poliitikoilla ei ole mitään sananvaltaa EKP:n tekemiin päätöksiin. Se on ottanut lupaa kysymättä finanssipoliittisen tahtipuikon inflaation vahtikoiran asemesta.
Poliitikkojen ainoaksi tehtäväksi jää saattaa valtioiden budjetit kuntoon leikkaamalla hyvinvointipalveluita ja veroja korottamalla, jotta EKP voi syytää lisää rahoja ja tukiaisia pankeille. Se luo virtuaalirahaa tyhjästä ja EKP:n painokoneet käyvät kuumana.
Lyhyessä ajassa EKP:n tase on kasvanut moninkertaiseksi. Sen takuu- ja maksumiehenä on Suomen Pankki ja sen viimeisenä takuumiehenä on suomalaiset veronmaksajat.
Tästä valtavasta tulonsiirrosta finanssipääomalle tavalliselta kansalaiselta ei ole kysytty. Heillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin itkeä, maksaa ja säästää. Vallassa olevat poliitikot eivät edes ymmärrä, mitä pitäisi tehdä. He ovat ymmärtämättömyyttään “vapaus”-ideologian höynäyttämänä luovuttaneet vallan finanssipiireille.
Pankeista on tullut vampyyreja, jotka imevät tavallisen kansalaisen tyhjiin. Vapaaksi päästetty markkinatalous on taas kuin rukoilijasirkka, jossa naaras alkaa jo parittelun aikana syödä parittelukumppaniaan.
Siis markkinatalous syö koko ajan omaa häntäänsä, koska pankit imevät markkinoilta ostovoiman. Tätä jättimäistä tulonsiirtoa ohjaa salainen pankkien “mafia” eli Group of Thirty, jonka jäsen on myös Mario Draghi.
Jopa professori Sixten Korkman totesi Hesarissa (23.5. 2014), että “Hieman kärjistäen voi sanoa, että EKP on demokraattisella päätöksellä asetettu demokraattisen kontrollin ulkopuolelle”.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi
Tampere