Työ on jo loppunut
JULKAISTU: Hesari ei julkaissut mutta
Verkkomedia julkaisi graafeineen 28.12. 2012
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=8&id=6228
Kansan Uutiset / Viikkoliite 11.1. 2013
IPU lehti Nro 9-10 graafeineen
Aamulehti 16.1. 2013 Otsikolla: "Työpaikkojen säilyttäminen mahdotonta".
Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen uusi ylijohtaja Juhana Vartiainen kirjoitti vieraskynäpalstalla (23.12. 2012) otsikolla: ”Työpaikat eivät suomalaisilta lopu”. Kirjoitus oli kuin tuulahdus 70-luvulta.
Hänen näkemyksensä muistuttaa taloustieteilijä Jean-Baptiste Sayn näkemyksiä, jotka jo John Maynard Keynes torppasi ajat sitten. Ilmeisesti tutkimuslaitoksen norsunluutorneissa ei ole viimeisten 40 vuoden aikana huomattu, että maailma on pullollaan "työn (yli)tarjontaa" (eli työttomiä).
Vartiainen väitti, että maailmalla riittää työpaikkoja jos vain työvoimaa on tarjolla riittävästi. Tämä talousteoreettinen uskomus on helppo kumota pelkästään toteutuneella tilastollisella kehityksellä.
Työttömyys on ollut kaikkien kehittyneiden teollisuusmaiden suurin ongelma jo yli 40 vuotta.
Suomessakin on 300 000 virallista työtöntä ja toinen mokoma "työvoiman ulkopuolella" tai väkisin "ulkoistettu jollekin yhteiskunnan elätettävien momentille". Siis työvoimareserviä (ilman vanhustyövoimaa) on jo lähes puoli miljoonaa, jotka pitäisi ensin työllistää.
Siksi vanhusten ja kotiäitien työhön häätämisen sijaan pitäisi ensisijaisesti koulutetuille nuorille löytyä töitä. (Esimerkiksi Hesarin mielipidepalstalta (20.12.) kauppatieteiden maisterin epätoivoinen parkaisu: "Suomessa on lähes mahdotonta saada työtä"). Vattin norsunluutornissa ei ole huomattu edes Suomen akateemisen työttömyyden lisääntymistä.
Onkohan Vartiainen koskaan kuullut Okunin laista? Jo 60-luvulla Arthur Okun osoitti, että kolmen prosentin kasvu bkt:ssa merkitsee työttömyyden alenemista vain yhdellä prosentilla koska kehittynyt teknologia lisää tuottavuutta. Jo 70-luvulla teollisuuden ja tuotannon kasvukäyrät erkanivat lopullisesti toisistaan.
Suomen BKT on 90-luvun laman jälkeen kasvanut ylivoimaisesti parhaiten Euroopan maista eli kaksinkertaistunut (ks. Liite A), mutta kaikki tehdyt työtunnit ovat alhaisemmalla tasolla kuin 90-luvun alussa. Vuonna 1990 tehtiin 43,9 mrd työtuntia, vuonna 2011 vain 42,2 miljardia (ks. Liite B).
Liite A
Liite B
Siis kasvu ei enää luo uutta työtä. Siksi Vartiainen käytti termiä ”työpaikat”, sillä työttömyystilastoja on saatu "kikkailemalla" keinotekoisesti alennettua muuttamalla työttömyyden määrittelyä.
Saksakin oli koko 90-luvun koomassa, ja se sai ns. "kilpailukykyä" palkkojen alennusten ja työehtojen heikentämisen avulla. Seurauksena Saksaan syntyivät "työssäkäyvät köyhät". Perustettiin Minijob-järjestelmä jolla saatiin seitsemän miljoonaa matalapalkkaista (n. 5€/h) köyhää ”työntekijää”.
Vartiainen väitti, että maailmalla on aina tilaa tavaroille ja markkinoille, kunhan vain tuotetaan oikeita tavaroita ja palveluja kilpailukykyisillä hinnoilla.
Koska kaikki kehittyneet maat ovat samassa työttömyyden kurimuksessa, koko maailman BKT on trendinomaisesti hiipumassa nollasummamarkkinoiksi (ks liite C) sillä maailmanlaajuinen ostovoima hiipuu. 60-luvulla keskimäärin 3,5%, 70-luvulla n. 2%, 80-luvulla runsas 1% ja 90-luvulla n.1%.
Liite C
Tavara ja palvelut eivät mene kaupaksi entiseen malliin suurilla ja perinteisillä markkina-alueilla. Vähittäismyynnin volyymi-indeksi on kasvanut vuosien 1995-2011 välillä Japanissa 100 pisteestä n.-95:een, Saksassa n.-97:ään, Euroalueella n.120:een ja USA:ssa n.170:een (siellä kuluttajat ostivat roimasti velaksi).
Uusien markkina-alueiden (Kiina ja Intia) uusi ostovoima (nälkäpalkat) ei riitä alkuunkaan korvaamaan menetettyä ostovoimaa (Euroopan 5-10 -kertaiset palkat). Vähäinenkin myynnin kasvu on saatu aikaiseksi velaksi kuluttamalla.
Pieni tilastollinen trendistä poikkeava kahden prosentin maailman BKT:n nousu 2000-luvun alussa tapahtui keinotekoisesti jättimäisellä velkaantumisella ja velaksi kuluttamisella. EU-maiden kokonaisvelka on peräti 4,7 kertaa maiden BKT!.
Nykyisillä "nollasummamarkkinoilla" nykyistenkin työpaikkojen säilyminen on mahdotonta, koska tuottavuus kasvaa nopeammin kuin markkinat. 60-luvulta alkaen Suomen keskimääräinen tuottavuus on ollut 2-3 prosenttia vuodessa.
Vartiainen on perännyt tuottavuuden kasvua joka on ollut EU-maiden parhaimpia viimeisten 30 vuoden aikana. Nyt on ollut pientä laskua koska tuotannon käyntiaste on ollut kysynnän johdosta alhaalla ja ihmisiä on lomautettu.
Siis teoreettisesti ”työpaikat voivat kasvaa” jos syömme muiden maiden markkinaosuuksia (kuten Saksa, Suomi ja Kiina ovat tehneet 2000-luvulla) ja siten olemme aiheuttaneet osaltamme EU-kriisimaiden ahdingon.
Nollasummamarkkinoilla toisen voitto on toisen häviö, vaikka Vartiaisen neoklassiset oppikirjat muuta väittävät. Työvoiman tarjonta ei ole pääongelma vaan ostovoiman hiipuminen.
Suomen ostovoiman kehitys osoittaa, että ostovoima on Suomessakin painunut pakkasen puolelle, jolloin yrittäjyydelle ja uusille työpaikoille ei ole edellytyksiä. Tuottavuuden lisäys tapahtuu pääasiassa teknologian avulla ja teknologinen kehitys ei ole suinkaan pysähtynyt.
Tuottavuuden kehitys tulee pääasiassa teknologisesta kehityksestä (Okunin laki). On suorastaan surkuhupaisaa, että Vartiainen on huolissaan työvoimapulasta ja uskoo silti kaikille työelämään kaipaamilleen nuorille, eläkeläisille ja maahanmuuttajille (100 000 lisää!) löytyvän automaattisesti uusia työpaikkoja.
Näinhän "ajatushautomo" EVA:kin uskoi tulevasta työvoimapulasta vuonna 1989 julkistamassaan kirjasessa ja heti 90-luvun alussa tuli yllättäen lähes puoli miljoonaa työtöntä. Tällaista oikeistolaista propagandaa siis verovaroilla toimiva "tutkimuslaitos" VATT:kin meille suoltaa.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
Tampere
Kansan Uutiset / Viikkoliite 11.1. 2013
IPU lehti Nro 9-10 graafeineen
Aamulehti 16.1. 2013 Otsikolla: "Työpaikkojen säilyttäminen mahdotonta".
Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen uusi ylijohtaja Juhana Vartiainen kirjoitti vieraskynäpalstalla (23.12. 2012) otsikolla: ”Työpaikat eivät suomalaisilta lopu”. Kirjoitus oli kuin tuulahdus 70-luvulta.
Hänen näkemyksensä muistuttaa taloustieteilijä Jean-Baptiste Sayn näkemyksiä, jotka jo John Maynard Keynes torppasi ajat sitten. Ilmeisesti tutkimuslaitoksen norsunluutorneissa ei ole viimeisten 40 vuoden aikana huomattu, että maailma on pullollaan "työn (yli)tarjontaa" (eli työttomiä).
Vartiainen väitti, että maailmalla riittää työpaikkoja jos vain työvoimaa on tarjolla riittävästi. Tämä talousteoreettinen uskomus on helppo kumota pelkästään toteutuneella tilastollisella kehityksellä.
Työttömyys on ollut kaikkien kehittyneiden teollisuusmaiden suurin ongelma jo yli 40 vuotta.
Suomessakin on 300 000 virallista työtöntä ja toinen mokoma "työvoiman ulkopuolella" tai väkisin "ulkoistettu jollekin yhteiskunnan elätettävien momentille". Siis työvoimareserviä (ilman vanhustyövoimaa) on jo lähes puoli miljoonaa, jotka pitäisi ensin työllistää.
Siksi vanhusten ja kotiäitien työhön häätämisen sijaan pitäisi ensisijaisesti koulutetuille nuorille löytyä töitä. (Esimerkiksi Hesarin mielipidepalstalta (20.12.) kauppatieteiden maisterin epätoivoinen parkaisu: "Suomessa on lähes mahdotonta saada työtä"). Vattin norsunluutornissa ei ole huomattu edes Suomen akateemisen työttömyyden lisääntymistä.
Onkohan Vartiainen koskaan kuullut Okunin laista? Jo 60-luvulla Arthur Okun osoitti, että kolmen prosentin kasvu bkt:ssa merkitsee työttömyyden alenemista vain yhdellä prosentilla koska kehittynyt teknologia lisää tuottavuutta. Jo 70-luvulla teollisuuden ja tuotannon kasvukäyrät erkanivat lopullisesti toisistaan.
Suomen BKT on 90-luvun laman jälkeen kasvanut ylivoimaisesti parhaiten Euroopan maista eli kaksinkertaistunut (ks. Liite A), mutta kaikki tehdyt työtunnit ovat alhaisemmalla tasolla kuin 90-luvun alussa. Vuonna 1990 tehtiin 43,9 mrd työtuntia, vuonna 2011 vain 42,2 miljardia (ks. Liite B).
Liite A
Liite B
Siis kasvu ei enää luo uutta työtä. Siksi Vartiainen käytti termiä ”työpaikat”, sillä työttömyystilastoja on saatu "kikkailemalla" keinotekoisesti alennettua muuttamalla työttömyyden määrittelyä.
Saksakin oli koko 90-luvun koomassa, ja se sai ns. "kilpailukykyä" palkkojen alennusten ja työehtojen heikentämisen avulla. Seurauksena Saksaan syntyivät "työssäkäyvät köyhät". Perustettiin Minijob-järjestelmä jolla saatiin seitsemän miljoonaa matalapalkkaista (n. 5€/h) köyhää ”työntekijää”.
Vartiainen väitti, että maailmalla on aina tilaa tavaroille ja markkinoille, kunhan vain tuotetaan oikeita tavaroita ja palveluja kilpailukykyisillä hinnoilla.
Koska kaikki kehittyneet maat ovat samassa työttömyyden kurimuksessa, koko maailman BKT on trendinomaisesti hiipumassa nollasummamarkkinoiksi (ks liite C) sillä maailmanlaajuinen ostovoima hiipuu. 60-luvulla keskimäärin 3,5%, 70-luvulla n. 2%, 80-luvulla runsas 1% ja 90-luvulla n.1%.
Liite C
Tavara ja palvelut eivät mene kaupaksi entiseen malliin suurilla ja perinteisillä markkina-alueilla. Vähittäismyynnin volyymi-indeksi on kasvanut vuosien 1995-2011 välillä Japanissa 100 pisteestä n.-95:een, Saksassa n.-97:ään, Euroalueella n.120:een ja USA:ssa n.170:een (siellä kuluttajat ostivat roimasti velaksi).
Uusien markkina-alueiden (Kiina ja Intia) uusi ostovoima (nälkäpalkat) ei riitä alkuunkaan korvaamaan menetettyä ostovoimaa (Euroopan 5-10 -kertaiset palkat). Vähäinenkin myynnin kasvu on saatu aikaiseksi velaksi kuluttamalla.
Pieni tilastollinen trendistä poikkeava kahden prosentin maailman BKT:n nousu 2000-luvun alussa tapahtui keinotekoisesti jättimäisellä velkaantumisella ja velaksi kuluttamisella. EU-maiden kokonaisvelka on peräti 4,7 kertaa maiden BKT!.
Nykyisillä "nollasummamarkkinoilla" nykyistenkin työpaikkojen säilyminen on mahdotonta, koska tuottavuus kasvaa nopeammin kuin markkinat. 60-luvulta alkaen Suomen keskimääräinen tuottavuus on ollut 2-3 prosenttia vuodessa.
Vartiainen on perännyt tuottavuuden kasvua joka on ollut EU-maiden parhaimpia viimeisten 30 vuoden aikana. Nyt on ollut pientä laskua koska tuotannon käyntiaste on ollut kysynnän johdosta alhaalla ja ihmisiä on lomautettu.
Siis teoreettisesti ”työpaikat voivat kasvaa” jos syömme muiden maiden markkinaosuuksia (kuten Saksa, Suomi ja Kiina ovat tehneet 2000-luvulla) ja siten olemme aiheuttaneet osaltamme EU-kriisimaiden ahdingon.
Nollasummamarkkinoilla toisen voitto on toisen häviö, vaikka Vartiaisen neoklassiset oppikirjat muuta väittävät. Työvoiman tarjonta ei ole pääongelma vaan ostovoiman hiipuminen.
Suomen ostovoiman kehitys osoittaa, että ostovoima on Suomessakin painunut pakkasen puolelle, jolloin yrittäjyydelle ja uusille työpaikoille ei ole edellytyksiä. Tuottavuuden lisäys tapahtuu pääasiassa teknologian avulla ja teknologinen kehitys ei ole suinkaan pysähtynyt.
Tuottavuuden kehitys tulee pääasiassa teknologisesta kehityksestä (Okunin laki). On suorastaan surkuhupaisaa, että Vartiainen on huolissaan työvoimapulasta ja uskoo silti kaikille työelämään kaipaamilleen nuorille, eläkeläisille ja maahanmuuttajille (100 000 lisää!) löytyvän automaattisesti uusia työpaikkoja.
Näinhän "ajatushautomo" EVA:kin uskoi tulevasta työvoimapulasta vuonna 1989 julkistamassaan kirjasessa ja heti 90-luvun alussa tuli yllättäen lähes puoli miljoonaa työtöntä. Tällaista oikeistolaista propagandaa siis verovaroilla toimiva "tutkimuslaitos" VATT:kin meille suoltaa.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
Tampere