Toteutuuko äänestäjien tahto?
(Kansanedustajat)
JULKAISTU: KANSAN UUTISET/Viikkoliite 13.5. 2011, otsikolla; ”Loppua pankkituelle ei näy”. (Hesari ei julkaissut)
Perussuomalaisten ”jytky” -vaalivoiton jälkeen on Kokoomus Jyrki Kataisen johdolla alkanut etsiä uutta hallituskokoonpanoa. Valtamedioissa on pidetty selviönä, että se rakennetaan vaalivoittajien pohjalta.
Kataisen kannalta tilanne on hankala. Suurimpana puolueena kokoomuksella on oikeus ensimmäisenä etsiä sopivaa hallituskokoonpanoa. Kaksi seuraavaksi suurinta puoluetta Demarit ja Perussuomalaiset ovat kuitenkin melkein kaikissa asioissa Kokoomuksen kanssa täysin eri mieltä.
Kataiselta ei ole mahdollisuutta jatkaa entisellä hallituspohjalla, sillä keskustan, ruotsalaisten ja vihreiden hallituskoalitio ei riitä enää enemmistöön (98 paikkaa).
Julkisuudessa ei juuri ole spekuloitu kolmannesta vaihtoehdosta, joka tukisi myös äänestäjien tahtoa ja vaalitulosta. Demareiden, Persujen, Vasemmistoliiton ja Kristillisten hallituskoalitio riittäisi enemmistöön (101 paikkaa).
Kataisen aloittamissa hallitustunnusteluissa Demareiden ja Perussuomalaisten kanssa tärkeimmäksi erottavaksi tekijäksi on noussut EU:n ja sen konkurssikypsien maiden pystyssä pitäminen. Sen on sanottu olevan ”vastuullista” hallituspolitiikkaa ja siksi sitä täytyy jatkaa, ettei Lehman Brothersin kaltainen dominoefekti pääsisi taas valloilleen.
Julkisuudessa ei ole kuitenkaan pohdittu, kuinka pitkälle näitä pelastusoperaatioita on järkevää jatkaa (Islanti, Kreikka, Irlanti ja nyt Portugali), kun niiden loppumisesta ei ole mitään varmuutta (seuraavaksi Espanja, Italia, Belgia?). Ongelmanahan eivät ole ylivelkaantuneet valtiot, vaan niitä väkisin ja vastuuttomasti lainoittaneet pankit.
Jo nyt finanssikriisin hoitoon maailmanlaajuisesti on laitettu veronmaksajien rahoja yli 20 000 miljardia dollaria (lähes puolet koko maailman BKT:sta), jotta pankit pysyisivät pystyssä. Ne ovat pois kansalaisten hyvinvointipalveluista ja ostovoimasta.
Loppua näy, eivätkä poliitikot ole edes pankkien todellisesta tilanteesta tietoisia. Tuki- ja elvytysrahat ovat kuitenkin jo ”kankkulan kaivossa” ja niillä on ainoastaan hieman voitettu aikaa pääongelman piilottamisessa.
Tästä pankkien vastuuttomuudesta ja niiden järjettömästä virtuaalirahan ”taikomisesta” saa pienen aavistuksen, kun vertaa parin vuoden takaisia lukuja (jolloin finanssikriisi alkoi) reaalimaailman ja virtuaalimaailman välillä.
Kun koko maailman BKT oli tuolloin 43 biljoonaa dollaria, oli johdannaistuotteitten velkasaatavien arvo 676 biljoonaa eli 13 -kertainen! (lähde: Kansainvälinen järjestelypankki BIS v. 2008).
Pienellä laskutoimituksella selviää, että jos maailman kaikkien valtioiden koko budjetti laitettaisiin vain ja pelkästään pankkien johdannaisten arvonalennuksiin ja kirjanpitoarvot puolitettaisiin (50%), kestäisi niiden maksaminen maailman kaikilta valtioilta neljännesvuosisadan.
Sekin on aika varovainen arvio, sillä esimerkiksi Islannin pankkien romahduksessa 94% velkapaperien arvosta hävisi taivaan tuuliin.
Kataisen olisi hyvä tiedostaa hallitusneuvotteluissa asioiden syy-, seuraus- ja suuruussuhteet, halutessaan jatkaa ”valtioiden” loputonta pelastamista.
Poliittista vastuullisuutta olisi pitänyt vaatia tarkemmin silloin, kun EU:n perustamisen yhteydessä rahamaailma ja pääomat vapautettiin ja siihen Kokoomuksen johdolla liityttiin.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
Tampere
JULKAISTU: KANSAN UUTISET/Viikkoliite 13.5. 2011, otsikolla; ”Loppua pankkituelle ei näy”. (Hesari ei julkaissut)
Perussuomalaisten ”jytky” -vaalivoiton jälkeen on Kokoomus Jyrki Kataisen johdolla alkanut etsiä uutta hallituskokoonpanoa. Valtamedioissa on pidetty selviönä, että se rakennetaan vaalivoittajien pohjalta.
Kataisen kannalta tilanne on hankala. Suurimpana puolueena kokoomuksella on oikeus ensimmäisenä etsiä sopivaa hallituskokoonpanoa. Kaksi seuraavaksi suurinta puoluetta Demarit ja Perussuomalaiset ovat kuitenkin melkein kaikissa asioissa Kokoomuksen kanssa täysin eri mieltä.
Kataiselta ei ole mahdollisuutta jatkaa entisellä hallituspohjalla, sillä keskustan, ruotsalaisten ja vihreiden hallituskoalitio ei riitä enää enemmistöön (98 paikkaa).
Julkisuudessa ei juuri ole spekuloitu kolmannesta vaihtoehdosta, joka tukisi myös äänestäjien tahtoa ja vaalitulosta. Demareiden, Persujen, Vasemmistoliiton ja Kristillisten hallituskoalitio riittäisi enemmistöön (101 paikkaa).
Kataisen aloittamissa hallitustunnusteluissa Demareiden ja Perussuomalaisten kanssa tärkeimmäksi erottavaksi tekijäksi on noussut EU:n ja sen konkurssikypsien maiden pystyssä pitäminen. Sen on sanottu olevan ”vastuullista” hallituspolitiikkaa ja siksi sitä täytyy jatkaa, ettei Lehman Brothersin kaltainen dominoefekti pääsisi taas valloilleen.
Julkisuudessa ei ole kuitenkaan pohdittu, kuinka pitkälle näitä pelastusoperaatioita on järkevää jatkaa (Islanti, Kreikka, Irlanti ja nyt Portugali), kun niiden loppumisesta ei ole mitään varmuutta (seuraavaksi Espanja, Italia, Belgia?). Ongelmanahan eivät ole ylivelkaantuneet valtiot, vaan niitä väkisin ja vastuuttomasti lainoittaneet pankit.
Jo nyt finanssikriisin hoitoon maailmanlaajuisesti on laitettu veronmaksajien rahoja yli 20 000 miljardia dollaria (lähes puolet koko maailman BKT:sta), jotta pankit pysyisivät pystyssä. Ne ovat pois kansalaisten hyvinvointipalveluista ja ostovoimasta.
Loppua näy, eivätkä poliitikot ole edes pankkien todellisesta tilanteesta tietoisia. Tuki- ja elvytysrahat ovat kuitenkin jo ”kankkulan kaivossa” ja niillä on ainoastaan hieman voitettu aikaa pääongelman piilottamisessa.
Tästä pankkien vastuuttomuudesta ja niiden järjettömästä virtuaalirahan ”taikomisesta” saa pienen aavistuksen, kun vertaa parin vuoden takaisia lukuja (jolloin finanssikriisi alkoi) reaalimaailman ja virtuaalimaailman välillä.
Kun koko maailman BKT oli tuolloin 43 biljoonaa dollaria, oli johdannaistuotteitten velkasaatavien arvo 676 biljoonaa eli 13 -kertainen! (lähde: Kansainvälinen järjestelypankki BIS v. 2008).
Pienellä laskutoimituksella selviää, että jos maailman kaikkien valtioiden koko budjetti laitettaisiin vain ja pelkästään pankkien johdannaisten arvonalennuksiin ja kirjanpitoarvot puolitettaisiin (50%), kestäisi niiden maksaminen maailman kaikilta valtioilta neljännesvuosisadan.
Sekin on aika varovainen arvio, sillä esimerkiksi Islannin pankkien romahduksessa 94% velkapaperien arvosta hävisi taivaan tuuliin.
Kataisen olisi hyvä tiedostaa hallitusneuvotteluissa asioiden syy-, seuraus- ja suuruussuhteet, halutessaan jatkaa ”valtioiden” loputonta pelastamista.
Poliittista vastuullisuutta olisi pitänyt vaatia tarkemmin silloin, kun EU:n perustamisen yhteydessä rahamaailma ja pääomat vapautettiin ja siihen Kokoomuksen johdolla liityttiin.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
Tampere