Kanniaisen malliesimerkki ”yrittäjyydestä”.
Kanniaisen malliesimerkki ”yrittäjyydestä”. (Kanniainen)
(Hesari ei julkaissut)
JULKAISU: Kansan ääni Nro 2, 2014, sivu 6 + graafi
Uusliberalistiset taloustieteilijät ovat pitäneet yllä kokoomuslaista hokemaa, että yrittäjyyden kautta luodaan työpaikkoja ja sitä kautta saadaan verotuloja ja ylläpidetään hyvinvointipalveluita.
Vuonna 2006 tutkija Kimmo Kevätsalo sohaisi muurahaispesää Helsingin Sanomien Debattipalstalla (26.2. 06) esittämällä väitteen: "Väestön vauraus ei riipu yrittäjien määrästä", referoidessaan kirjaansa ”Työelämän valttikortit”.
Yksi älähtäneistä oli kansantalouden professori Vesa Kanniainen. Hän totesi Taloussanomien keskustelupalstalla vuonna 2006 yrittäjyydestä ja sen tarpeellisuudesta seuraavasti: ”Islanti käy esimerkistä tulivuoren päälle rakennetusta maasta, jonka varaus perustuu yrittäjyyteen. Suomi kavahtakoon Kevätsalon johtopäätöksiä”.
http://www.taloussanomat.fi/keskustelut/?threadID=18610&offset=60
Hän talousasiantuntijan pettämättömällä varmuudella otti esimerkiksi maan, jossa yrittäjyys oli nostettu kunniaan ja siihen oli panostettu uusliberalististen oppien mukaisesti.
Kanniainen ei ihmetellyt ollenkaan sitä, että maan kolmen suurimman pankin tase ylitti yhdeksänkertaisesti maan silloisen BKT:n. Juuri Islannista tämä pankkien ”yrittäjyys” puhkesi uusliberalistiseen kukkaan.
Islannin kansalaiset ovat ilakoineet myöhemmin tästä ”yrittämisestä” liimaamalla kyseisten ”yrittäjien” kuvat pisuaareihinsa ja pissanneet niiden päälle lievittääkseen katkeruuttaan tästä Kanniaisen visioinnista.
Talousprofessorin ammattitaito on sitä luokkaa, että Sixten Korkman taitaa olla oikeassa, kun hän tokaisi eläkkeelle siirtymisen yhteydessä Ylen Ykkösaamun haastattelussa: ”Taloustieteen alalle hakeutuu vain sellaisia ihmisiä, jotka ovat poikkeuksellisen tyhmiä”. Hänellä on ilmeisesti kouriintuntuvia kokemusta heistä, olihan hän Etlan ja EVA:n toimitusjohtaja.
Samanlaista ”yrittämistä” harrasti myös toinen pankkiyrittämisen luvattu maa eli Irlanti. 90-luvun laman jälkeen Irlanti komeilikin vuoteen 2006 mennessä BKT –kasvutilastojen kärjessä Suomen ja Luxemburgin (veronkiertovaltio) ohella.
Kanniaisen Islannin hehkutuksista huolimatta todellinen ”tulivuorenpurkaus” on nyt yllättänyt myös Irlanninkin talouselämän. Talouden erikoisasiantuntijana hänen olisi pitänyt tunnistaa Irlanninkin purkauksen ennusmerkit ja varoittaa niistä ajoissa.
Finanssikriisin alussa Irlanti on ”yllättäen” selvitystilassa. Erityisen ”yritteliäitä” ovat olleet pankit. Pankit tyrkyttivät kaikille ”yrittäjille” rahaa niin tolkuttomasti, että Irlannin kokonaisvelka oli seitsenkertainen maan BKT:hen verrattuna.
Yritysriskiä on otettu reippaasti – niin reippaasti, että koko Eurooppa päässyt niitä nyt maksamaan.
Irlannin pankkikriisi yltyi täyteen voimaansa syksyllä 2008. Kun kriisi alkoi, Irlannin valtio ilmoitti takaavansa irlantilaisten pankkien talletukset ja osan niiden lainoista.
Sen jälkeen Irlannin valtio on pääomittanut irlantilaisia pankkeja viidesti yhteensä 46,3 miljardilla eurolla. Alun ”stressitestien” jälkeen huomattiin, että tukea tarvitaan lisää ainakin 24 miljardin edestä. Jotkut asiantuntijat arvioivat, että sekään ei riitä, vaan jatkossa tarvitaan lisää ainakin 10 miljardia euroa.
Hehkuttaessaan pankkien ”yrittäjyyttä” Kanniaiselta unohtui mainita muutama tosiseikka. Irlanti oli ja on myös veronkiertomaa. Yrityksiä houkuteltiin sinne uusliberalistisin keinoin. Yrityksille myönnettiin määräaikainen verovapaus (yleensä 10 vuotta), voitot oli mahdollista kotiuttaa verovapaasti, oli runsaat yritystuet, alhainen yritysverotus (16%) jota EU-maat ovat kritisoineet, jne.
Näillä erikoistarjouksilla Irlantiin alkoi virrata pääomia. Irlantiin perustettiin IT -yrityksiä 90-luvulla. Erityisesti panostettiin pankkitoimintaan ja johdannaismarkkinoihin. Pankkien löyhäkätisen luottojen tyrkyttämisen seurauksena asuntobisnes lähti rakettimaiseen nousuun.
Professorin tittelistään huolimatta Kanniainen ei nähnyt tätä epätervettä ”yrittämisen” kehitystä saati sitten varoittanut tulevasta.
Kanniaisen esimerkki Islannin ”yrittämisen” positiivisesta vaikutuksesta on kerrassaan hupainen. Se on, päinvastoin, varoittava esimerkki siitä, miten pääomien vapauttaminen ja erilaiset verohelpotukset ja veronkiertomahdollisuus synnyttävät tuhon kierteen ja hävittävät terveen yrittämisen ja lopulta koko valtion. Tällaistako on suomalaisen eturivin taloustieteilijän ammattitaito?
Nyt valtamediat ja komissaari Olli Rehn uskottelevat, että Irlannissa on nähtävissä ”pientä orastavaa positiivista kehitystä”. Häneltä on ilmeisesti unohtunut, että maan kokonaisvelka on kymmenkertainen maan BKT:hen nähden. Se on EU-maiden suurin.
Lisäksi maasta on häipynyt aivovuotona yli 400 000 hyvin koulutettua nuorta ulkomaille maan jättityöttömyyttä pakoon.
Tällaisella katteettomalla optimistilla yritetään EU:ta pitää väkisin hengissä. Ammattitaito ei pettänyt ainoastaan taloustieteilijöiltä vaan myös poliitikoilta.
Hekään eivät ymmärtäneet vapauttaessaan pääomamarkkinat, miten pankinjohtajien ahneus voi luoda ”tyhjästä rahaa” ja luoda jättimäiset johdannaismarkkinat, joiden suuruus on kymmenen kertaa suurempi kuin koko maailman BKT.
Olen kysellyt julkisesti ja sähköpostitse taloustieteilijöiltä, miten ja kenen rahoilla pankkien taseissa uinuva velkapommi saadaan alaskirjattua oikeaan markkina-arvoonsa, jotta luottamus pankkeihin ja pankkien välille palautuisi.
Islannin pankkien konkurssien yhteydessä näitä velkapapereita realisoitiin ja niiden arvosta hävisi 94 prosenttia. Talousprofessorien ammattitaito ei ole riittänyt antamaan uskottavaa vastausta siihen. Kanniaiseltakin puuttuu yrityshenkeä ja yritystä antamaan pelastavaa vastausta ongelmaan, joka odottaa yhä ratkaisuaan.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
Tampere
(Hesari ei julkaissut)
JULKAISU: Kansan ääni Nro 2, 2014, sivu 6 + graafi
Uusliberalistiset taloustieteilijät ovat pitäneet yllä kokoomuslaista hokemaa, että yrittäjyyden kautta luodaan työpaikkoja ja sitä kautta saadaan verotuloja ja ylläpidetään hyvinvointipalveluita.
Vuonna 2006 tutkija Kimmo Kevätsalo sohaisi muurahaispesää Helsingin Sanomien Debattipalstalla (26.2. 06) esittämällä väitteen: "Väestön vauraus ei riipu yrittäjien määrästä", referoidessaan kirjaansa ”Työelämän valttikortit”.
Yksi älähtäneistä oli kansantalouden professori Vesa Kanniainen. Hän totesi Taloussanomien keskustelupalstalla vuonna 2006 yrittäjyydestä ja sen tarpeellisuudesta seuraavasti: ”Islanti käy esimerkistä tulivuoren päälle rakennetusta maasta, jonka varaus perustuu yrittäjyyteen. Suomi kavahtakoon Kevätsalon johtopäätöksiä”.
http://www.taloussanomat.fi/keskustelut/?threadID=18610&offset=60
Hän talousasiantuntijan pettämättömällä varmuudella otti esimerkiksi maan, jossa yrittäjyys oli nostettu kunniaan ja siihen oli panostettu uusliberalististen oppien mukaisesti.
Kanniainen ei ihmetellyt ollenkaan sitä, että maan kolmen suurimman pankin tase ylitti yhdeksänkertaisesti maan silloisen BKT:n. Juuri Islannista tämä pankkien ”yrittäjyys” puhkesi uusliberalistiseen kukkaan.
Islannin kansalaiset ovat ilakoineet myöhemmin tästä ”yrittämisestä” liimaamalla kyseisten ”yrittäjien” kuvat pisuaareihinsa ja pissanneet niiden päälle lievittääkseen katkeruuttaan tästä Kanniaisen visioinnista.
Talousprofessorin ammattitaito on sitä luokkaa, että Sixten Korkman taitaa olla oikeassa, kun hän tokaisi eläkkeelle siirtymisen yhteydessä Ylen Ykkösaamun haastattelussa: ”Taloustieteen alalle hakeutuu vain sellaisia ihmisiä, jotka ovat poikkeuksellisen tyhmiä”. Hänellä on ilmeisesti kouriintuntuvia kokemusta heistä, olihan hän Etlan ja EVA:n toimitusjohtaja.
Samanlaista ”yrittämistä” harrasti myös toinen pankkiyrittämisen luvattu maa eli Irlanti. 90-luvun laman jälkeen Irlanti komeilikin vuoteen 2006 mennessä BKT –kasvutilastojen kärjessä Suomen ja Luxemburgin (veronkiertovaltio) ohella.
Kanniaisen Islannin hehkutuksista huolimatta todellinen ”tulivuorenpurkaus” on nyt yllättänyt myös Irlanninkin talouselämän. Talouden erikoisasiantuntijana hänen olisi pitänyt tunnistaa Irlanninkin purkauksen ennusmerkit ja varoittaa niistä ajoissa.
Finanssikriisin alussa Irlanti on ”yllättäen” selvitystilassa. Erityisen ”yritteliäitä” ovat olleet pankit. Pankit tyrkyttivät kaikille ”yrittäjille” rahaa niin tolkuttomasti, että Irlannin kokonaisvelka oli seitsenkertainen maan BKT:hen verrattuna.
Yritysriskiä on otettu reippaasti – niin reippaasti, että koko Eurooppa päässyt niitä nyt maksamaan.
Irlannin pankkikriisi yltyi täyteen voimaansa syksyllä 2008. Kun kriisi alkoi, Irlannin valtio ilmoitti takaavansa irlantilaisten pankkien talletukset ja osan niiden lainoista.
Sen jälkeen Irlannin valtio on pääomittanut irlantilaisia pankkeja viidesti yhteensä 46,3 miljardilla eurolla. Alun ”stressitestien” jälkeen huomattiin, että tukea tarvitaan lisää ainakin 24 miljardin edestä. Jotkut asiantuntijat arvioivat, että sekään ei riitä, vaan jatkossa tarvitaan lisää ainakin 10 miljardia euroa.
Hehkuttaessaan pankkien ”yrittäjyyttä” Kanniaiselta unohtui mainita muutama tosiseikka. Irlanti oli ja on myös veronkiertomaa. Yrityksiä houkuteltiin sinne uusliberalistisin keinoin. Yrityksille myönnettiin määräaikainen verovapaus (yleensä 10 vuotta), voitot oli mahdollista kotiuttaa verovapaasti, oli runsaat yritystuet, alhainen yritysverotus (16%) jota EU-maat ovat kritisoineet, jne.
Näillä erikoistarjouksilla Irlantiin alkoi virrata pääomia. Irlantiin perustettiin IT -yrityksiä 90-luvulla. Erityisesti panostettiin pankkitoimintaan ja johdannaismarkkinoihin. Pankkien löyhäkätisen luottojen tyrkyttämisen seurauksena asuntobisnes lähti rakettimaiseen nousuun.
Professorin tittelistään huolimatta Kanniainen ei nähnyt tätä epätervettä ”yrittämisen” kehitystä saati sitten varoittanut tulevasta.
Kanniaisen esimerkki Islannin ”yrittämisen” positiivisesta vaikutuksesta on kerrassaan hupainen. Se on, päinvastoin, varoittava esimerkki siitä, miten pääomien vapauttaminen ja erilaiset verohelpotukset ja veronkiertomahdollisuus synnyttävät tuhon kierteen ja hävittävät terveen yrittämisen ja lopulta koko valtion. Tällaistako on suomalaisen eturivin taloustieteilijän ammattitaito?
Nyt valtamediat ja komissaari Olli Rehn uskottelevat, että Irlannissa on nähtävissä ”pientä orastavaa positiivista kehitystä”. Häneltä on ilmeisesti unohtunut, että maan kokonaisvelka on kymmenkertainen maan BKT:hen nähden. Se on EU-maiden suurin.
Lisäksi maasta on häipynyt aivovuotona yli 400 000 hyvin koulutettua nuorta ulkomaille maan jättityöttömyyttä pakoon.
Tällaisella katteettomalla optimistilla yritetään EU:ta pitää väkisin hengissä. Ammattitaito ei pettänyt ainoastaan taloustieteilijöiltä vaan myös poliitikoilta.
Hekään eivät ymmärtäneet vapauttaessaan pääomamarkkinat, miten pankinjohtajien ahneus voi luoda ”tyhjästä rahaa” ja luoda jättimäiset johdannaismarkkinat, joiden suuruus on kymmenen kertaa suurempi kuin koko maailman BKT.
Olen kysellyt julkisesti ja sähköpostitse taloustieteilijöiltä, miten ja kenen rahoilla pankkien taseissa uinuva velkapommi saadaan alaskirjattua oikeaan markkina-arvoonsa, jotta luottamus pankkeihin ja pankkien välille palautuisi.
Islannin pankkien konkurssien yhteydessä näitä velkapapereita realisoitiin ja niiden arvosta hävisi 94 prosenttia. Talousprofessorien ammattitaito ei ole riittänyt antamaan uskottavaa vastausta siihen. Kanniaiseltakin puuttuu yrityshenkeä ja yritystä antamaan pelastavaa vastausta ongelmaan, joka odottaa yhä ratkaisuaan.
Ari Ojapelto
Tietokirjailija
Tampere