Tuottavuuden myrkkypilleri
(Antti Kasvio)
JULKAISTU: Vakuutusväki 8/2000.
Tutkimusjohtaja Antti Kasvio kirjoitti (HS / 20. 6. 2000) tuottavuuden siunauksellisuudesta otsikolla: “Tuottavuustason nostaminen turvaa tulevaisuuden”. Lisäksi hän väittää (HS / 16. 11.), että työllisyys kasvaa parhaiten niissä maissa, joissa on investoitu eniten uuteen tieto- ja viestintätekniikkaan. Poliitikkojen vapauttamassa globaalissa taloudessa Kasvion näkemys valitettavasti pitää paikkansa - ainakin teoriassa ja lyhyellä aikajänteellä.
Tuottavuuden työllisyysvaikutuksista voi kuitenkin perustellusti olla päinvastaistakin mieltä. Tuttavuuden lisäys sisältää työllisyysvaikutuksiltaan “myrkkypillerin” josta Kasvio ei puhu mitään.
Tuottavuutta alettiin voimaperäisemmin nostaa 80-luvulla tietokoneilla, automaatiolla, roboteilla ja telekommunikaatiolla. 90-luvulla vauhti kiihtyi varsinkin internetin ja langattoman tiedonsiirron ansiosta. Teknologian kehitys mahdollisti myös yrityshierarkioiden madaltamisen, yritysten verkottumisen, toimintojen ulkoitamisen ja alihankinnan teettämisen pätkätyöläisillä.
Kasvio ei puhu mitään tästä uustorppareiden armeijasta. Näille pätkätyöläisille, jotka pendelöivät työttömyyden ja tilapäisten keikkojen välillä, riitti vuoden aikana tehdyistä työtunneista laskettuna töitä ainoastaan 4,8:ksi kuukaudeksi. Vuosiansioiksi tuli 33 000 markkaa. Näiden osuus oli jo 45 prosenttia kaikista työsuhteista vuonna 1998. Niillä on tehokkaasti “puhdistettu” työttömyystilastoja.
Tässä työttömyyden vaivaamassa maassa Kasvio on huolissaan työvoimapulasta. Vaikka meillä on virallisen n 350 000 työttömän lisäksi tilastoista on puhdistettu toinen mokoma jollekin muulle yhteiskunnan elätettävien momentille. Jo 80-luvun lopussa jotkut taloustieteilijät Suomessa olivat huolissaan tulevasta työvoimapulasta. Laman aikana siitä oltiin hetken aikaa hiljaa. Teknologia alkoi vasta 90-luvulla toden teolla vähentää väkeä teollisuustuotannosta. Vauhti on kiihtynyt internet-aikakaudella erityisesti palvelualoilla. Kasvio on silti huolissaan työvoimapulasta.
Työvoimapulaa toki on ja tulee aina olemaan, mutta vain huippuaivoista. Tuotanto tarvitsee enää muutamia gaussin -käyrän oikean laidan huippuosaajia. Niistä käydään maailmanlaajuista kilpailua. Vähän kärjistetysti voidaan sanoa, että niistä on tullut monikansallisen pääoman tarvitsemia “palkkatappajia”. Heille pääoma on valmis maksamaan huippupalkkoja, bonuksia ja optioita sen mukaan, kuinka he pystyvät “eliminoimaan” rivimiehiä liukuhihnan äärestä tehokkaammilla tietokoneohjelmilla ja mahdollisimman vähän työvoimaa tarvitsevalla tuotanto- ja itsepalveluteknologialla. Rividuunarista on tullut sietämättömän kallis tuotannontekijä, koska pääosa kaikista veroista ja sosiaalimaksuista kohdistuu yhä pienenevään ihmistyöhön.
Globaali markkinatalous ja vapaaksi laskettu pääoma pakottaa valtiot, kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä, keventämään pääomaverotusta ja yhteiskunnan sosiaalipalveluja.
Professori Matti Pohjola kirjoitti kirjassaan Suomalainen työttömyys tuottavuudesta seuraavasti: “Tehdasteollisuuden arvonlisäys kasvoi 22 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen1996, mutta työllisyys väheni 17 prosenttia ja nettopääomakanta laski kuusi prosenttia. Tuloksena oli työn tuottavuuden kasvu peräti 47:llä prosentilla ja pääoman tuottavuuden nousu 30:llä prosentilla... Tämä kehitys on merkinnyt pääoman tuottavuuden ennen kokemattoman voimakasta kasvua teollisuudessamme”. 90-luvulla teollisuuden keskimääräinen tuottavuus on ollut melkein viisi prosenttia.
Kasvio kirjoitti: “Nopeutuvan tuottavuuskehityksen on aiemmin pelätty aiheuttavan työttömyyttä, mutta nykyoloissa asetelma on lähes päinvastainen”.
Suomesta löytyy kuitenkin päinvastaisia tutkimustuloksia. Tutkija Petri Niininen julkaisi hiljattain väitöskirjan, jossa hän on selkeästi tunnistanut tietokoneiden ja teknologian tuottavuutta kohottavan ja työvoimaa vähentävän vaikutuksen 90-luvun Suomessa. Niinisen mukaan nyt eletään murrosvaihetta, jossa uuden teknologian vaikutukset alkavat vasta näkyä”.
Samoihin tutkimustuloksiin on tullut myös tutkijaryhmä Jyrki Luukkanen, Jari Kaivo-oja ja Jarmo Vehmas. He ovat tutkineet rakennemuutosta Suomessa vuosina 1975-1996. Siinä he ovat tutkineet dekompositiomallilla sähkön, työpanoksen ja pääoman käytön tuloksia eri tuotantosektoreilla.
Loppupäätelmissään tutkimus toteaa seuraavaa. “Talouden kokonaiskasvu olisi lisännyt työvoiman kysyntää tarkastelujaksolla noin 1,07 miljoonalla työntekijällä, mutta työvoiman käytön tehostaminen on pienentänyt sitä noin 1,33 miljoonalla työntekijällä. Taloudellinen kasvu ei siis ole ollut riittävän nopeaa korvaamaan teknologian kehityksen ja tuotantomuutosten aiheuttamaa vähennystä työvoiman kysyntään (...) eli työvoiman määrän vähennys on ollut noin 260 000 henkeä tarkastelujaksolla. Tutkimuksen tulokset tukevat sen suuntaista hypoteesia, että työvoiman voimakas tehostaminen liittyy automaation etenemiseen kansantaloudessa samalla kun sähkön käytön tehokkuus on heikentynyt ja pääoman käytön tehokkuus ei ole muuttunut merkittävästi vuoden 1975 jälkeen”.
“Tietokonevallankumous on nähtävissä kaikkialla - paitsi työn tuottavuudessa”, kirjoitti muutama vuosi sitten Nobel-palkittu taloustieteilijä Robert Solow. Parin viime vuoden aikana kyynisimmätkin teknologiaepäilijät, mukaan lukien Solow, ovat kuitenkin tulleet toisiin ajatuksiin.
Tutkija Hannu Hernesniemi on tarkastellut aihetta tarkemmin kirjassa “Teknologia ja Työ” ja osiossaan “Työllisyyden ja tuotannon yhteys”. Lopputuloksena on se ikävä tosiasia, että ainoastaan 16 prosenttia markkinaehtoisista toimialoista on lisännyt työpaikkoja ja peräti 84 prosenttia on vähentänyt työvoimaansa vuosina 1980 - 1997 .
Kasvion optimistinen näkemys perustuu ns. Japanin malliin. 80-luvulla Japani oli teknologian kehittämisessä maailman ykkönen. Teknologisen ylivoimansa ansiosta se söi muiden markkinaosuuksia. Työttömyyttä siellä ei tunnettu juuri ollenkaan.
Kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä muun maailman oli pakko turvautua samoihin lääkkeisiin, niin nyt kaikki teollisuusmaat painivat massatyöttömyyden ongelmien kanssa.
Tuottavuuden metsästystä, tapahtuipa se sitten teknologialla, koulutuksella tai yritysten verkottumisella, voi demonstroida vertauksella venäläisestä ruletista.
Normaalisti venäläisessä ruletissa rullarevolverin patruunapesässä on vain yksi luoti ja viisi on tyhjiä. Markkinataloudessa suurin osa yrityksistä ja yhteisöistä selvisi aikaisemmin kasvavilla markkinoilla kilpailussa voittajana ja hengissä. Joku yritys aina tehottomuuttaan kuoli. Se kuului ikään kuin markkinatalouden pelin henkeen.
Tuottavuuden metsästys teknologialla on lisännyt nyt dramaattisesti venäläisen ruletin vaikeusastetta. Revolverin patruunapesässä on nyt viisi luotia. Vain yksi on enää tyhjä. Vain yhdellä on nykyisillä nollasummamarkkinoilla mahdollisuus selvitä hengissä. Näinhän Japani on tähän asti tehnyt. Nyt silläkin alkaa olla vaikeuksia, kun markkinat alkavat olla joka puolella kyllästettyjä ja teknologian saneeraamat massat ovat menettämässä ostovoimaansa.
Nyt kaikki teollisuusmaat, Suomi muiden mukana, yrittävät epätoivoisesti turvautua Japanin malliin. Kukaan poliitikoista eikä edes Kasvio uskalla kysyä ääneen, onko kehityksessä enää mitään järkeä, kun kaikki putoamiskierteessä olevat teollisuusmaat turvautuvat samoihin lääkkeisiin ja pelissä on nykyisillä markkinatalouden säännöillä enemmän häviäjiä kuin voittajia?
Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi
JULKAISTU: Vakuutusväki 8/2000.
Tutkimusjohtaja Antti Kasvio kirjoitti (HS / 20. 6. 2000) tuottavuuden siunauksellisuudesta otsikolla: “Tuottavuustason nostaminen turvaa tulevaisuuden”. Lisäksi hän väittää (HS / 16. 11.), että työllisyys kasvaa parhaiten niissä maissa, joissa on investoitu eniten uuteen tieto- ja viestintätekniikkaan. Poliitikkojen vapauttamassa globaalissa taloudessa Kasvion näkemys valitettavasti pitää paikkansa - ainakin teoriassa ja lyhyellä aikajänteellä.
Tuottavuuden työllisyysvaikutuksista voi kuitenkin perustellusti olla päinvastaistakin mieltä. Tuttavuuden lisäys sisältää työllisyysvaikutuksiltaan “myrkkypillerin” josta Kasvio ei puhu mitään.
Tuottavuutta alettiin voimaperäisemmin nostaa 80-luvulla tietokoneilla, automaatiolla, roboteilla ja telekommunikaatiolla. 90-luvulla vauhti kiihtyi varsinkin internetin ja langattoman tiedonsiirron ansiosta. Teknologian kehitys mahdollisti myös yrityshierarkioiden madaltamisen, yritysten verkottumisen, toimintojen ulkoitamisen ja alihankinnan teettämisen pätkätyöläisillä.
Kasvio ei puhu mitään tästä uustorppareiden armeijasta. Näille pätkätyöläisille, jotka pendelöivät työttömyyden ja tilapäisten keikkojen välillä, riitti vuoden aikana tehdyistä työtunneista laskettuna töitä ainoastaan 4,8:ksi kuukaudeksi. Vuosiansioiksi tuli 33 000 markkaa. Näiden osuus oli jo 45 prosenttia kaikista työsuhteista vuonna 1998. Niillä on tehokkaasti “puhdistettu” työttömyystilastoja.
Tässä työttömyyden vaivaamassa maassa Kasvio on huolissaan työvoimapulasta. Vaikka meillä on virallisen n 350 000 työttömän lisäksi tilastoista on puhdistettu toinen mokoma jollekin muulle yhteiskunnan elätettävien momentille. Jo 80-luvun lopussa jotkut taloustieteilijät Suomessa olivat huolissaan tulevasta työvoimapulasta. Laman aikana siitä oltiin hetken aikaa hiljaa. Teknologia alkoi vasta 90-luvulla toden teolla vähentää väkeä teollisuustuotannosta. Vauhti on kiihtynyt internet-aikakaudella erityisesti palvelualoilla. Kasvio on silti huolissaan työvoimapulasta.
Työvoimapulaa toki on ja tulee aina olemaan, mutta vain huippuaivoista. Tuotanto tarvitsee enää muutamia gaussin -käyrän oikean laidan huippuosaajia. Niistä käydään maailmanlaajuista kilpailua. Vähän kärjistetysti voidaan sanoa, että niistä on tullut monikansallisen pääoman tarvitsemia “palkkatappajia”. Heille pääoma on valmis maksamaan huippupalkkoja, bonuksia ja optioita sen mukaan, kuinka he pystyvät “eliminoimaan” rivimiehiä liukuhihnan äärestä tehokkaammilla tietokoneohjelmilla ja mahdollisimman vähän työvoimaa tarvitsevalla tuotanto- ja itsepalveluteknologialla. Rividuunarista on tullut sietämättömän kallis tuotannontekijä, koska pääosa kaikista veroista ja sosiaalimaksuista kohdistuu yhä pienenevään ihmistyöhön.
Globaali markkinatalous ja vapaaksi laskettu pääoma pakottaa valtiot, kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä, keventämään pääomaverotusta ja yhteiskunnan sosiaalipalveluja.
Professori Matti Pohjola kirjoitti kirjassaan Suomalainen työttömyys tuottavuudesta seuraavasti: “Tehdasteollisuuden arvonlisäys kasvoi 22 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen1996, mutta työllisyys väheni 17 prosenttia ja nettopääomakanta laski kuusi prosenttia. Tuloksena oli työn tuottavuuden kasvu peräti 47:llä prosentilla ja pääoman tuottavuuden nousu 30:llä prosentilla... Tämä kehitys on merkinnyt pääoman tuottavuuden ennen kokemattoman voimakasta kasvua teollisuudessamme”. 90-luvulla teollisuuden keskimääräinen tuottavuus on ollut melkein viisi prosenttia.
Kasvio kirjoitti: “Nopeutuvan tuottavuuskehityksen on aiemmin pelätty aiheuttavan työttömyyttä, mutta nykyoloissa asetelma on lähes päinvastainen”.
Suomesta löytyy kuitenkin päinvastaisia tutkimustuloksia. Tutkija Petri Niininen julkaisi hiljattain väitöskirjan, jossa hän on selkeästi tunnistanut tietokoneiden ja teknologian tuottavuutta kohottavan ja työvoimaa vähentävän vaikutuksen 90-luvun Suomessa. Niinisen mukaan nyt eletään murrosvaihetta, jossa uuden teknologian vaikutukset alkavat vasta näkyä”.
Samoihin tutkimustuloksiin on tullut myös tutkijaryhmä Jyrki Luukkanen, Jari Kaivo-oja ja Jarmo Vehmas. He ovat tutkineet rakennemuutosta Suomessa vuosina 1975-1996. Siinä he ovat tutkineet dekompositiomallilla sähkön, työpanoksen ja pääoman käytön tuloksia eri tuotantosektoreilla.
Loppupäätelmissään tutkimus toteaa seuraavaa. “Talouden kokonaiskasvu olisi lisännyt työvoiman kysyntää tarkastelujaksolla noin 1,07 miljoonalla työntekijällä, mutta työvoiman käytön tehostaminen on pienentänyt sitä noin 1,33 miljoonalla työntekijällä. Taloudellinen kasvu ei siis ole ollut riittävän nopeaa korvaamaan teknologian kehityksen ja tuotantomuutosten aiheuttamaa vähennystä työvoiman kysyntään (...) eli työvoiman määrän vähennys on ollut noin 260 000 henkeä tarkastelujaksolla. Tutkimuksen tulokset tukevat sen suuntaista hypoteesia, että työvoiman voimakas tehostaminen liittyy automaation etenemiseen kansantaloudessa samalla kun sähkön käytön tehokkuus on heikentynyt ja pääoman käytön tehokkuus ei ole muuttunut merkittävästi vuoden 1975 jälkeen”.
“Tietokonevallankumous on nähtävissä kaikkialla - paitsi työn tuottavuudessa”, kirjoitti muutama vuosi sitten Nobel-palkittu taloustieteilijä Robert Solow. Parin viime vuoden aikana kyynisimmätkin teknologiaepäilijät, mukaan lukien Solow, ovat kuitenkin tulleet toisiin ajatuksiin.
Tutkija Hannu Hernesniemi on tarkastellut aihetta tarkemmin kirjassa “Teknologia ja Työ” ja osiossaan “Työllisyyden ja tuotannon yhteys”. Lopputuloksena on se ikävä tosiasia, että ainoastaan 16 prosenttia markkinaehtoisista toimialoista on lisännyt työpaikkoja ja peräti 84 prosenttia on vähentänyt työvoimaansa vuosina 1980 - 1997 .
Kasvion optimistinen näkemys perustuu ns. Japanin malliin. 80-luvulla Japani oli teknologian kehittämisessä maailman ykkönen. Teknologisen ylivoimansa ansiosta se söi muiden markkinaosuuksia. Työttömyyttä siellä ei tunnettu juuri ollenkaan.
Kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä muun maailman oli pakko turvautua samoihin lääkkeisiin, niin nyt kaikki teollisuusmaat painivat massatyöttömyyden ongelmien kanssa.
Tuottavuuden metsästystä, tapahtuipa se sitten teknologialla, koulutuksella tai yritysten verkottumisella, voi demonstroida vertauksella venäläisestä ruletista.
Normaalisti venäläisessä ruletissa rullarevolverin patruunapesässä on vain yksi luoti ja viisi on tyhjiä. Markkinataloudessa suurin osa yrityksistä ja yhteisöistä selvisi aikaisemmin kasvavilla markkinoilla kilpailussa voittajana ja hengissä. Joku yritys aina tehottomuuttaan kuoli. Se kuului ikään kuin markkinatalouden pelin henkeen.
Tuottavuuden metsästys teknologialla on lisännyt nyt dramaattisesti venäläisen ruletin vaikeusastetta. Revolverin patruunapesässä on nyt viisi luotia. Vain yksi on enää tyhjä. Vain yhdellä on nykyisillä nollasummamarkkinoilla mahdollisuus selvitä hengissä. Näinhän Japani on tähän asti tehnyt. Nyt silläkin alkaa olla vaikeuksia, kun markkinat alkavat olla joka puolella kyllästettyjä ja teknologian saneeraamat massat ovat menettämässä ostovoimaansa.
Nyt kaikki teollisuusmaat, Suomi muiden mukana, yrittävät epätoivoisesti turvautua Japanin malliin. Kukaan poliitikoista eikä edes Kasvio uskalla kysyä ääneen, onko kehityksessä enää mitään järkeä, kun kaikki putoamiskierteessä olevat teollisuusmaat turvautuvat samoihin lääkkeisiin ja pelissä on nykyisillä markkinatalouden säännöillä enemmän häviäjiä kuin voittajia?
Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi