Ongelmien ytimessä Jumalan valittu kansa
(Max Jakobson)
JULKAISTU: Kansan Uutiset 3.6. 2004.
Helsingin Sanomien pääideologi ministeri Max Jakobson kirjoitti kolumnissaan (HS 31.3. 2004) “Ongelmien ytimessä Hamas”. Hän pitää Hamas -järjestöä kaiken pahan alkuna Palestiinassa. Israelin valtiota ja juutalaisia hän pitää kirjoituksessaan puhtaina pulmusina, jotka vastentahtoisesti ovat joutuneet puolustautumaan Hamasin ja palestiinalaisten epäinhimillisiä itsemurhahyökkäyksiä vastaan.
Jakobson panee kaikki terroriteot maailmalla rehottavan antisemitismin syyksi. Hänen mukaansa kansalaisille tarjotaan juutalaisvastaisuus vielä Mel Gibsonin elokuvassa Kristuksen kärsimysnäytelmänä.
Jakobson hyväksyi kritiikittä pääministeri Ariel Sharonin oikeuden ampua ohjuksilla palestiinalaisten vastarintaliikkeen johtajia. Hän hyväksyi turva-aidan rakentamisen yli ns. vihreän linjan, jonka suojassa israelilaiset voivat odotella palestiinalaisten selvittävän sisäiset välinsä. Jakokobsonin kirjoituksen yksisilmäisyyden voi jotenkin ymmärtää, mutta ei hyväksyä, onhan hän itse juutalainen.
Jakobson ei kirjoittanut ollenkaan israelilaisten summittaisista siviileihin kohdistuvista tuhoista, israelilaisten siirtokuntien luvattomista perustamisista palestiinalaisten alueille, palestiinalaisten sotilaallisesta eristämisestä omiin gettoihinsa, joista saa liikkua vain sotilaiden vartioimista porteista vaikeasti saatavien kulkulupien avulla, kokonaisten kaupunkien jyräämisestä maansiirtokoneilla maan tasalle, kaiken Palestiinassa olevan juomaveden valtaamisesta juutalaisten hallintaan ja käyttöön jne.
Israelilaiset olivat ennen ensimmäistä intifadaa käyttäneet palestiinalaisia halpatyövoimana omilla alueillaan ja nyt tämäkin mahdollisuus on riistetty heiltä. Yli puolet työikäisistä on työttömänä. Massatyöttömyys synnyttää köyhyyttä ja köyhyys puolestaan toivottomuutta. Kun mitään toivoa paremmasta ei ole, itsemurhaiskujen tekijöiksi riittää jatkossakin vapaaehtoisia.
Jakobson unohti myös mainita, että kansantulo Israelissa on yli kymmenkertainen verrattuna palestiinalaisen elintasoon ja israelilaisille ei riitä Hammurabin laki, joka vaatii silmän silmästä ja hampaan hampaasta. Yhtä itsemurhaiskussa tapettua kohden Israelilaiset sotilaat teurastavat 5-6 palestiinalaista. Kostoiskuissa maksetaan “korkoa korolle”.
Jakobson oli huolissaan siitä, että “antisemitismi on jälleen noussut kansainvälisen keskustelun aiheeksi”. Hän historioitsijana unohtaa tarkoituksellisesti seikkoja, jotka ovat edesauttaneet juutalaisten joutumista vainojen kohteeksi kautta historian. Niillä on ilmeisiä yhtymäkohtia myös nykyiseen yhteiseloon palestiinalaisten kanssa.
Mikään rotu, kansakunta tai uskonnollinen ryhmä, joita juutalaiset edustavat, ei ole tuottanut yhtä paljon nobelisteja taiteiden ja tieteiden alalla. Erityisen älykkäitä ja lahjakkaita juutalaiset ovat olleet pankkiireina ja “rahanvaihtajina”. He perustivat ensimmäiset pankitkin Venetsiaan, joka oli tuolloin Välimeren kaupankäynnin keskus.
Islamin uskonto kieltää koron kiskomisen, mutta juutalaisia uskonto ja Vanha Testamentti eivät estä rikastumasta koron avulla. Ei Hitlerinkään juutalaisviha kummunnut uskonnosta, vaan juutalaisten poikkeuksellisesta kyvykkyydestä hamuta ympäristössä oleva kansallisvarallisuus omaksi varallisuudekseen.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Venäjältä siirtyi massoittain köyhiä juutalaisia Saksaan pakoon kommunistien vainoja. Heitä pidettiin aluksi alempiarvoisina, lähes “mustalaisina”, jotka olivat epäsiistejä ja joilla oli kummallinen uskonto ja tavat.
Saksan hyperinflaation aikana nämä “alempiarvoiset” juutalaiset onnistuivat käyttämään tilannetta hyväkseen ja Saksan teollisuus ja pääomat olivat yllättäen näiden muualta tulleiden muukalaisten hallinnassa ja omistuksessa. Valkoista arjalaista “herrakansaa” alkoi sapettaa, kun yhä useampi työtön saksalainen joutui silittämään uuden “herrakansan” paitoja.
Ei heitä kiusannut se, että juutalaisilla sattui olemaan hiukan kookkaampi nenä tai kipa päässään ja että he pyörittivät tooraa ja mumisivat outoja. Heitä häiritsi se, että heidän omaisuutensa oli uuden ja älykkäämmän kansanosan hallinnassa - samoin kuin se on nyt Palestiinassa.
Sama kyvykkäiden juutalaisten hegemonia hallitsee Israelin sotaponnistuksia rahoittavassa Yhdysvalloissa. Siellä on vain pari miljoonaa juutalaista, mutta heidän painoarvonsa Yhdysvaltojen pankkimaailmassa ja Bushin hallituksen tärkeimmillä paikoilla on aivan ylivertainen. Tärkeimmät päättäjät ovat juutalaisia republikaaneja ja rahamiehiä. Ilman heidän rahojaan ja poliittista tukeaan hampaisiin asti aseistautunut Israelin valtio olisi ollut konkurssissa jo kauan sitten.
Siksi Jakobsonkin on ollut huolissaan Suomen ja Yhdysvaltojen suhteista. Yhdysvaltoja ei sovi arvostella ja kritisoida, koska tarkoitus pyhittää keinot. Hän on varoitellut aikaisemmin, että voimakkaampaa ei sovi ärsyttää, koska muuten suuri saattaa lakata tykkäämästä meistä. Suhteet täytyy pitää yllä Yhdysvaltoihin ja varmistaa, että USA:n juutalaisten hallitsemien rahahanojen auki pysyminen Israeliin on Suomessakin moraalisesti hyväksyttävää.
Historioitsijana Jakobsonin tulisi muistaa, että herrakansa on aina herrakansa oli kyseessä sitten Hitlerin Saksa, maailmanpoliisin tehtävät muilta kysymättä ottanut USA tai salaisesti ydinaseet kehittänyt Israel. Se synnyttää aina vastareaktion. Mitä suurempi on herrakansan vastapuolelle aiheuttama epäoikeudenmukaisuus ja toivottomuus, sitä hirveämmät vastareaktiot ovat odotettavissa.
Näillä näkymin ei muun maailman tuomitsemille Sharonin ja USA:n imperialistiselle voimapolitiikalle näy loppua. Maailmanlaajuiselle terrorismille muhii siten hyvä kasvualusta. Hamas on vain luonnollinen seuraus Israelin harjoittamalle politiikalle.
Tästä terrorismin vastaisesta sodasta on suomalaisten parasta pysytellä mahdollisimman kaukana.
Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi
JULKAISTU: Kansan Uutiset 3.6. 2004.
Helsingin Sanomien pääideologi ministeri Max Jakobson kirjoitti kolumnissaan (HS 31.3. 2004) “Ongelmien ytimessä Hamas”. Hän pitää Hamas -järjestöä kaiken pahan alkuna Palestiinassa. Israelin valtiota ja juutalaisia hän pitää kirjoituksessaan puhtaina pulmusina, jotka vastentahtoisesti ovat joutuneet puolustautumaan Hamasin ja palestiinalaisten epäinhimillisiä itsemurhahyökkäyksiä vastaan.
Jakobson panee kaikki terroriteot maailmalla rehottavan antisemitismin syyksi. Hänen mukaansa kansalaisille tarjotaan juutalaisvastaisuus vielä Mel Gibsonin elokuvassa Kristuksen kärsimysnäytelmänä.
Jakobson hyväksyi kritiikittä pääministeri Ariel Sharonin oikeuden ampua ohjuksilla palestiinalaisten vastarintaliikkeen johtajia. Hän hyväksyi turva-aidan rakentamisen yli ns. vihreän linjan, jonka suojassa israelilaiset voivat odotella palestiinalaisten selvittävän sisäiset välinsä. Jakokobsonin kirjoituksen yksisilmäisyyden voi jotenkin ymmärtää, mutta ei hyväksyä, onhan hän itse juutalainen.
Jakobson ei kirjoittanut ollenkaan israelilaisten summittaisista siviileihin kohdistuvista tuhoista, israelilaisten siirtokuntien luvattomista perustamisista palestiinalaisten alueille, palestiinalaisten sotilaallisesta eristämisestä omiin gettoihinsa, joista saa liikkua vain sotilaiden vartioimista porteista vaikeasti saatavien kulkulupien avulla, kokonaisten kaupunkien jyräämisestä maansiirtokoneilla maan tasalle, kaiken Palestiinassa olevan juomaveden valtaamisesta juutalaisten hallintaan ja käyttöön jne.
Israelilaiset olivat ennen ensimmäistä intifadaa käyttäneet palestiinalaisia halpatyövoimana omilla alueillaan ja nyt tämäkin mahdollisuus on riistetty heiltä. Yli puolet työikäisistä on työttömänä. Massatyöttömyys synnyttää köyhyyttä ja köyhyys puolestaan toivottomuutta. Kun mitään toivoa paremmasta ei ole, itsemurhaiskujen tekijöiksi riittää jatkossakin vapaaehtoisia.
Jakobson unohti myös mainita, että kansantulo Israelissa on yli kymmenkertainen verrattuna palestiinalaisen elintasoon ja israelilaisille ei riitä Hammurabin laki, joka vaatii silmän silmästä ja hampaan hampaasta. Yhtä itsemurhaiskussa tapettua kohden Israelilaiset sotilaat teurastavat 5-6 palestiinalaista. Kostoiskuissa maksetaan “korkoa korolle”.
Jakobson oli huolissaan siitä, että “antisemitismi on jälleen noussut kansainvälisen keskustelun aiheeksi”. Hän historioitsijana unohtaa tarkoituksellisesti seikkoja, jotka ovat edesauttaneet juutalaisten joutumista vainojen kohteeksi kautta historian. Niillä on ilmeisiä yhtymäkohtia myös nykyiseen yhteiseloon palestiinalaisten kanssa.
Mikään rotu, kansakunta tai uskonnollinen ryhmä, joita juutalaiset edustavat, ei ole tuottanut yhtä paljon nobelisteja taiteiden ja tieteiden alalla. Erityisen älykkäitä ja lahjakkaita juutalaiset ovat olleet pankkiireina ja “rahanvaihtajina”. He perustivat ensimmäiset pankitkin Venetsiaan, joka oli tuolloin Välimeren kaupankäynnin keskus.
Islamin uskonto kieltää koron kiskomisen, mutta juutalaisia uskonto ja Vanha Testamentti eivät estä rikastumasta koron avulla. Ei Hitlerinkään juutalaisviha kummunnut uskonnosta, vaan juutalaisten poikkeuksellisesta kyvykkyydestä hamuta ympäristössä oleva kansallisvarallisuus omaksi varallisuudekseen.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Venäjältä siirtyi massoittain köyhiä juutalaisia Saksaan pakoon kommunistien vainoja. Heitä pidettiin aluksi alempiarvoisina, lähes “mustalaisina”, jotka olivat epäsiistejä ja joilla oli kummallinen uskonto ja tavat.
Saksan hyperinflaation aikana nämä “alempiarvoiset” juutalaiset onnistuivat käyttämään tilannetta hyväkseen ja Saksan teollisuus ja pääomat olivat yllättäen näiden muualta tulleiden muukalaisten hallinnassa ja omistuksessa. Valkoista arjalaista “herrakansaa” alkoi sapettaa, kun yhä useampi työtön saksalainen joutui silittämään uuden “herrakansan” paitoja.
Ei heitä kiusannut se, että juutalaisilla sattui olemaan hiukan kookkaampi nenä tai kipa päässään ja että he pyörittivät tooraa ja mumisivat outoja. Heitä häiritsi se, että heidän omaisuutensa oli uuden ja älykkäämmän kansanosan hallinnassa - samoin kuin se on nyt Palestiinassa.
Sama kyvykkäiden juutalaisten hegemonia hallitsee Israelin sotaponnistuksia rahoittavassa Yhdysvalloissa. Siellä on vain pari miljoonaa juutalaista, mutta heidän painoarvonsa Yhdysvaltojen pankkimaailmassa ja Bushin hallituksen tärkeimmillä paikoilla on aivan ylivertainen. Tärkeimmät päättäjät ovat juutalaisia republikaaneja ja rahamiehiä. Ilman heidän rahojaan ja poliittista tukeaan hampaisiin asti aseistautunut Israelin valtio olisi ollut konkurssissa jo kauan sitten.
Siksi Jakobsonkin on ollut huolissaan Suomen ja Yhdysvaltojen suhteista. Yhdysvaltoja ei sovi arvostella ja kritisoida, koska tarkoitus pyhittää keinot. Hän on varoitellut aikaisemmin, että voimakkaampaa ei sovi ärsyttää, koska muuten suuri saattaa lakata tykkäämästä meistä. Suhteet täytyy pitää yllä Yhdysvaltoihin ja varmistaa, että USA:n juutalaisten hallitsemien rahahanojen auki pysyminen Israeliin on Suomessakin moraalisesti hyväksyttävää.
Historioitsijana Jakobsonin tulisi muistaa, että herrakansa on aina herrakansa oli kyseessä sitten Hitlerin Saksa, maailmanpoliisin tehtävät muilta kysymättä ottanut USA tai salaisesti ydinaseet kehittänyt Israel. Se synnyttää aina vastareaktion. Mitä suurempi on herrakansan vastapuolelle aiheuttama epäoikeudenmukaisuus ja toivottomuus, sitä hirveämmät vastareaktiot ovat odotettavissa.
Näillä näkymin ei muun maailman tuomitsemille Sharonin ja USA:n imperialistiselle voimapolitiikalle näy loppua. Maailmanlaajuiselle terrorismille muhii siten hyvä kasvualusta. Hamas on vain luonnollinen seuraus Israelin harjoittamalle politiikalle.
Tästä terrorismin vastaisesta sodasta on suomalaisten parasta pysytellä mahdollisimman kaukana.
Ari Ojapelto
Espoo
ari.ojapelto@taloverkot.fi