torstai 17. lokakuuta 2013

Sähköpostikeskustelu ekonomisti Jaakko Kianderin kanssa aiheesta finanssikriisi ja sen ratkaisumallit.

VAIHE 1
Keskustelu alkoi sähköpostista Hesarin toimittaja Heikki Arolalle joka meni CC:nä johtajajille Jaakko Kianderille ja Juhanna Vartiaiselle 25.4. 2013.

Toimittaja Heikki Arola,

Kirjoititte tänään Hesarissa työvoimapulasta otsikolla "Vartiainen patistaa väkeä töihin". Vartiaisen teesi: "Työvoimaa on saatava lisää markkinoille, jos kestävyysvaje halutaan pitävästi ratkaista". - siinä hän on ehkä oikeassa, mutta vain teoriassa.
    Onneksi Jaakko Kiander jarrutteli Vartiaista sanoessaan, että oikeassa elämässä tarjonta ei automaattisesti luo työpaikkoja eli työvoiman kysyntää.
    Vartiainen on saanut Hesarissa suunnattomasti palstatilaa ja Hesarin taloustoimittajat eivät ole juuri kyseenalaistaneet hänen näkemyksiään.
    Minäkin olen useita kertoja yrittänyt saada oheista kirjoitusta Hesarin palstoille mutta "jostakin syystä" sitä ei ole Hesarissa julkistettu - onneksi muualla sentään.

http://ariojapelto.blogspot.fi/2013/01/tyo-on-jo-loppunut.html

Ohessa myös sähköpostidebattia Vartiaisen kanssa:

http://ariojapelto.blogspot.fi/2013/01/sahkopostikeskustelu-vattin-ylijohtaja.html

Ongelmaa pitäisi lähestyä tulonjako-ongelmana eikä työllisyysongelmana.

http://ariojapelto.blogspot.fi/2010/06/tyottomyyden-elvytysohjelma.html

Toimittaja Heikki Arola voisi kysyä jatkossa Vartiaiselta ja muiltakin päättäjiltä työttömyydestä keskusteltaessa:

1. Kun Kokoomuksen vaatimuksesta pääomat vapautettiin 80-luvulla sitä  perusteltiin (myös valtaan tulleet uusliberalistiset taloustieteilijät), että se allokoi rahat ja investoinnit oikeisiin kohteisiin (jotka vain markkinat tietävät) ja siten talous, tuotanto ja työpaikat lähtevät
ennennäkemättömään kasvuun.
    Nyt on kuitenkin käynyt makrotaloustieteilijöiden uskomuksista huolimatta aivan päin vastoin. Miten selitätte sen?

2.Kun Suomen talouskasvu on edellisen laman jälkeen ollut EU-maiden ylivoimaisesti paras, BKT on kaksinkertaistunut ja vienti kolminkertaistunut, niin siitä huolimatta työ (markkinaehtoiset työtunnit) ei ole
lisääntyneet.
    Jos näin valtavalla kasvulla ei synny työpaikkoja, niin onko hölmöä kysyä, missä se työ luuraa? Kuinka kovan kasvun tulisi Suomessa olla, jotta tehdyt työtunnit lisääntyisivät? (ja onko se realistista nollasummamarkkinoilla).

3. Lähes kaikki taloustieteilijät ovat vaatineet, että tuottavuutta pitää huimasti lisätä, jotta hyvinvointivaltio voidaan säilyttää.
    Tuottavuuden lisäyksen perimmäinen tavoite on kuitenkin aivan päinvastainen. Tuottavuus nousee, kun työ tehdään vähemmällä väellä ja kehittyneemmällä teknologialla.
    Suomessa tuottavuus on viimeisten 30 vuoden aikana noussut keskimäärin vajaa kolme prosenttia.
    Vaikka talous onkin pysähtynyt nollasummamarkkinoiksi, teknologian kehitys ei ole pysähtynyt. Siksi kysyisinkin, miten pysähtyneillä markkinoilla tuottavuuden lisäys synnyttää uusia työpaikkoja? (Minkä taloustieteellisen teorian mukaan näin pitäisi käydä?)

Liitetiedostossa on vielä Suomen ostovoiman kehitys joka osoittaa, että ostovoima on Suomessakin painunut pakkasen puolelle. Myös toinen graafi osoittaa, että tuottavuuden kehitys tulee pääasiassa teknologisesta kehityksestä (Okunin laki).
    On suorastaan surkuhupaisaa, että Vartiainen on huolissaan työvoimapulasta ja uskoo silti kaikille nuorille, eläkeläisille ja maahanmuuttajille (100 000 lisää) löytyvän automaattisesti työpaikka.
    Näihän EVA:kin uskoi vuonna 1989 julkistaessaan tulevasta työvoimapulasta kirjasen ja 90-luvulla tuli lähes puoli miljoonaa työtöntä.

Journalistisin terveisin:
Ari Ojapelto
tietokirjailija

VAIHE 2
Kianderin vastaus AO:lle 25.4. 2013

Hei

Vähän tarkennusta lukuihin:
Jos tarkastellaan viimeisen 25 vuoden kehitystä (1988-2013), niin
BKT on kasvanut kumulatiivisesti 57 %, tuottavuus 56 %, teollisuustuotanto 73 %, vienti 167 %, ja työllisten määrä vajaa 1 %.

Vuosikasvuina nämä ovat: BKT ja tuottavuus 1,9 %, teollisuustuotanto 2,3 %,
vienti 4,2 %, ja työllisyys 0,0 %.

Viennin osalta pitää muistaa, että vuonna 1988 ulkomaankauppa oli alijäämäistä ja viennin kasvua tarvittiin.
            Työllisten määrän vuosikasvu on ollut keskimäärin olematon, mutta työllisyyden vaihtelut ovat olleet suuria. Vuosina 1990-94 menetettiin 470 000 työpaikkaa, sen  jälkeen (1995-2008) työpaikkoja syntyi lisää (nettomääräisesti) 515 000, ja sitten niitä taas menetettiin 85 000 vuosina 2009-2010.
            Tänä vuonna ollaan taas negatiivisessa kehityksessä. Henkeä kohden laskettu keskimääräinen vuosityötuntien määrä on vähentynyt jonkin verran.
            Minusta lukujen perusteella voi päätellä:
työ ei automaattisesti vähene, mutta vapaalle markkinataloudelle tyypilliset finanssikriisit ja niistä seuraavat lamat saavat aikaan pahaa jälkeä, josta toipuminen kestää pitkään (1990-luvun laman menetysten paikkaaminen kesti 13 vuotta, ja sitten alkoikin uusi kriisi).
            Suomessa olisi saavutettu lähestulkoon täystyöllisyys, jos talouskasvu olisi viimeisen 25 vuoden aikana ollut 2,2 % vuodessa, olettaen että tuottavuuden kasvu olisi ollut toteutunut 1,9 %. Tällöin työllisyys olisi kasvanut 0,3 %
vuodessa, mikä 25 vuoden aikana olisi tuottanut noin 200 000 lisätyöpaikkaa.
            Tämä olisi ollut mahdollista, jos kotimainen kysyntä ja sen seurauksena kotimainen palveluelinkeinojen tuotanto olisi kasvanut hieman enemmän.
            Tai jos olisimme niin kuin Ruotsi ja Tanska, meillä olisi kuntasektorilla 200 000 työntekijää enemmän (ja vastaavasti hieman korkeammat verot).
            Liitän oheen pp-esityksen, johon tiivistyy kommenttini Juhana V:n eilisessä julkistustilaisuudessa.
T: Jaakko Kiander

VAIHE 3
AO:n viesti Kianderille 25.4. 3023.

Johtaja Jaakko Kiander,

Kiitoksia asiallisesta palautteesta,

Muutama kommentti:
- Pitäisi taloustieteilijöidenkin vihdoin tunnustaa, että kasvu ei luo enää automaattisesti työpaikkoja. Ei edes EU-maiden parhaan (Suomen) kasvu, saati sitten heikompien.
    Omakin esittelynne lopussa jossittelitte kasvun mahdollisuuksista uusien työpaikkojen luojana. Vaikeaa näyttää tosiasian tunnustaminen. Hieman oli selittelyn maku.
    Jo vuonna 1989 kirjassani: "Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä" totesin: että täystyöllisyys kaikissa kehittyneissä teollisuusmaissa on tulevaisuudessa mahdotonta. Työtuntitilaston perusteella ennustukseni on toteutunut.
Sitten pieni lisäkysymys:
Olen julkisuudessa tivannut taloustieteilijöiltä vastausta oheiseen kohtalaisen tärkeään kysymykseen.

http://ariojapelto.blogspot.fi/2012/10/avoin-kysymys-taloustieteilijoille-ja.html

Vaikeneminen on ollut kollektiivista.

Odotan uteliaana jonkinlaista kommenttia.

Ystävällisin terveisin:
Ari Ojapelto

VAIHE 4
Kianderin vastaus AO:lle.26.4. 2013.

Hei

En heti löytänyt kysymystä, johon kaipasit vastausta
T: jaakko

VAIHE 5
AO:n vastaus Kianderille

Kiitoksia palautteesta,
Kysymys löytyy aivan oheisen kirjoituksen lopusta.

http://ariojapelto.blogspot.fi/2012/10/avoin-kysymys-taloustieteilijoille-ja.html

KYSYMYS:
Koska pankkien taseet eli pankkien omaisuuden ja velkojen ja varsinkin johdannaisvelkapapereiden arvot ovat kasvaneet tähtitieteellisiksi, ne tulisi alaskirjata eli korjata nykyiseen markkina-arvoonsa, jotta pankkien välinen luottamus ja luottamus pankkeihin palaisi. Nyt kriisimaiden pankit saavat rahaa vain Euroopan keskuspankilta.
     Miten näette, onko ylipäätään mahdollista, että reaalimaailman rahoilla (graafin musta alue) voidaan hoitaa esimerkiksi Euroopan valtioiden kokonaisvelat ja niiden korot, jotka ovat keskimäärin lähes viisi kertaa (4,7) suuremmat kuin maiden bruttokansantuote?
      Sen jälkeen pitäisi vielä löytyä reaalimaailmasta rahaa ehkä 600 biljoonaa pankkien taseiden saattamiseksi uskottavaksi ja luottamus pankkijärjestelmään. – Uskotteko Te talouden asiantuntijana, että se on mitenkään mahdollista?

Jään mielenkiinnolla odottamaan vastausta kysymykseen.

Ystävällisin terveisin:
Ari Ojapelto
Tietokirjailija

VAIHE 6
Kianderin vastaus AO:lle 26.4. 2013

Euroopan valtioiden bruttovelat ovat kaiketi noin 90 prosenttia suhteessa kansantuotteen arvoon, eivät suinkaan 5-kertaiset.
            Valtiot voivat aina hoitaa velkansa siten, että keskuspankit luovat riittävästi uutta rahaa. Jos keskuspankki (esim. EKP) ei tähän suostu, maa (esim. Kreikka) voi mennä vararikkoon. Itsenäisissä valtioissa (USA, Japani, UK) keskuspankki on kuitenkin viime kädessä sama kuin valtio, joten valtio pelastetaan.

T: Jaakko

VAIHE 7
AO:n vastaus Kianderille 26.4. 2013

Johtaja Jaakko Kiander,

Kiitoksia vastauksesta, mutta ette vastannut kysymykseen.
Muutama kommentti.
            En väittänytkään, että valtioiden velat olisivat viisinkertaiset. Sanoin, että valtioiden KOKONAISVELAT (eli valtioiden, yritysten ja yksityisten kuluttajien yhteiset velat EU-maissa ovat 4,7 -kertaiset maan BKT:n nähden.
    Vastasitte, että valtiot (eli veronmaksajat) ovat viime kädessä pankkien taseiden pelastus. Onko se taloudellisesti mahdollista reaalimaailman rahoilla (tai edes setelirahoituksella) ilman että reaalimaailma ei kohtaa hyperinflaatiota? Varsinkin, kun pankkien taseissa olevat johdannaismarkkinoiden velkapapereiden arvo on kymmenen kertaa koko maailman BKT:ta suurempi.
    Kukaan ei tiedä, kuinka suuri arvonalennuksen tulisi olla, mutta pientä viitettä antaa Islannin pankkien konkurssi, jossa taivaan tuuliin hävisi 94 prosenttia velkapapereiden arvosta. Riittääkö reaalimaailman rahat siihen?
    Odotan vieläkin vastausta alkuperäiseen kysymykseeni.

Ystävällisin terveisin:
Ari Ojapelto

VAIHE 8
Kianderin vastaus AO:lle

Luku on järkevä, kun kyseessä on kansantalouden kaikkien velkojen suhde bkt:n arvoon.
            Minusta taakka ei ole mahdoton. Eräissä maissa esimerkiksi kotitalouksien velat ovat 200 prosenttia suhteessa niiden vuosituloihin. Tällainen velka on hyvin hoidettavissa, jos korkotaso on matala.
            Jos korko on 3 % ja maksuaikaa 15 vuotta, menee tämänsuuruisen velan hoitamiseen 16 prosenttia tuloista, mikä ei ole mahdoton luku. Sama pätee yrityksiin, joka ovat investoineet velalla. Niin kauan kuin investoinnit tuottavat, velkoja voidaan hoitaa.
            Helsingissäkin on nuoria perheitä, joiden asuntolaina on 5-kertainen tuloihin nähden. Esim.: velka 400.000, vuositulot 80.000. Jos maksuaika on 20 vuotta ja korko 2 %, niin velan hoitoon menee 28.000 vuodessa eli 35 % tuloista. Se on
aika paljon ja tilanne voi olla vähän kireä, mutta toisaalta 52.000 vuodessa riittää hyvin kulutusmenoihin.
            Velkaantumisen vastapuolena ovat saatavat. Eli jos taloudessa on velkoja 500 % tuloista, niin jossain toisaalla samassa taloudessa on vastaava määrä saatavia eli finanssivarallisuutta. Joissain tapauksissa velat ja varat ovat samalla taholla. Esim. valtiolla on Suomessa velkaa noin 90 mrd ja samalla erilaista finanssivarallisuutta noin 60 mrd.
Velkataakan hallittavuus riippuu talouden kasvusta (koska velat maksetaan tulovirran avulla) ja reaalikorosta (eli nimelliskoron ja inflaation
erotuksesta).

T: Jaakko

VAIHE 9.
AO:n vastaus Kianderille 26.4. 2013.

Johtaja Jaakko Kiander,

Kiitoksia palautteesta, mutta vieläkään ette vastannut alkuperäiseen kysymykseeni.
http://ariojapelto.blogspot.fi/2012/10/avoin-kysymys-taloustieteilijoille-ja.html

Kommentti vastaukseenne:

Kysyin siis pankkien kykyä selviytyä niiden taseissa olevien johdannaispapereiden arvonalennuksista, jotta luottamus pankkeihin ja pankkien välille palautuisi.
    Esititte toiveikkaan laskuharjoituksen yksityisten ihmisten selviytymisestä omista veloistaan 2 prosentin korolla. Muistuttaisin, että korkotaso on aivan poikkeuksellisen alhaalla ja normaali korkotaso on vuosien saatossa ollut n. 5 prosentin luokkaa. Viime lamassa ne nousivat hetkeksi jopa 16 prosenttiin.
    Kun reaalimaailman toimijat (valtiot, yritykset ja yksityiset kansalaiset) ovat jo valmiiksi korviaan myöten veloissa (lähes 5 kertaa maan BKT) herää kysymys, onko heillä enää kykyä pelastaa pankit?
    Valtion, yritysten ja kansalaisten täytyy ensin hoitaa omat reaalimaailman (BKT) velat. Valtioiden veroista, yritysten voitoista ja kansalaisten säästöistä (ehkä n. 30% maiden BKT:sta) kertyy varat, joilla he voivat hoitaa omien velkojensa korot (jotka ovat lähes viisinkertaiset maan BKT:hen nähden) ja vasta sen jälkeen he voivat alkaa lyhentää omia velkojaan.
    Vasta tämän jälkeen valtion ja kansalaisten pitäisi vielä pelastaa pankit (vaikka heillä ei ole kykyä hoitaa aina edes omia reaalimaailman lainojaan), joiden taseissa olevat virtuaalipaperit (johdannaiset) ovat paisuneet 10 kertaa suuremmiksi kuin koko maailman BKT. (ks. Kyseisellä blogillani oleva ensimmäinen graafi: ylösalaisin käännetty velkapyramidi).
    Pelkään, että se on aika mahdoton tehtävä? - vai löytyykö taloustieteilijältä joku uskottava ratkaisumalli?

Ystävällisin terveisin:
Ari Ojapelto

VAIHE 10.
Kianderin vastaus AO:lle  13.5. 2013.

Hei
En ole ehtinyt vastailemaan, mutta yritän nyt.
            Kysymyksesi koskee ymmärtääkseni sitä, miten voidaan selvitä suunnattoman suurista johdannaispositioista, joita finanssimarkkinoilla on. Kyseessä eivät  ole pelkästään velat, vaan vastapuolella on saman verran saatavia. Kokonaisuus pysyy kasassa niin kauan kuin mikään merkittävä toimija ei mene nurin.
            Sellaisessa tapauksessa tarvitaan luultavasti keskuspankkien interventio. USA:ssa liittovaltio pelasti CDS-rakennelman ottamalla haltuunsa näitä vakuutuksia tehtailleen AIG:n, koska yhtiön konkurssi olisi laukaissut
tuhoisan kierteen.

T: Jaakko

VAIHE 11.
AO:n vastaus Kianderille 13.5. 2013.

Tervehdys,
Kiitoksia vastauksesta - vaikka vieläkään en saanut kunnollista vastausta kysymykseen, kuinka ja kenen rahoilla pankkien johdannaispapereiden arvonalennus tehdään?
    Sanoitte: " Kyseessä eivät ole pelkästään velat, vaan vastapuolella on saman verran saatavia". Mitä tarkoittaa "vastapuolen saatavat"?
    Ymmärtääkseni johdannaismarkkinoilla (10 X maailman BKT) ovat pääasiassa häärineet investointipankkiirit ja niiden hedge-rahastot. Jos saatavien vastapainona on sieltä saadut toiset (arvottomat) velkapaperit, niin kyseessä lienee pyramidihuijaus, eikä vastapuolelta löydy tositilanteessa mitään todellisia "saatavia".
   Jo nyt on mennyt nurin monta pankkia ja niitä on pelastettu veronmaksajien ja myös Suomen Pankin rahoilla ja takauksilla.
    Suomen Pankin takaukset EKP:lle ovat Jan Hurrin laskelmien mukaan yli 70 miljardia ja Suomen valtion yli 50 miljardia.
    Nyt rahat ja vakuudet ovat juuri ja juuri riittäneet Islannin, Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Espanjan pankkien tilapäiseen pelastamiseen. Kun vuoroon tulee Italia, niin paukut ja luottamus loppuu. Koko pankkimaailman romahdusta on vain vippaskonsteilla siirretty mutta tilannetta ei ole korjattu.
    Luottamus pankkeihin ja pankkien välille tulee vain, kun pankkien taseet saatetaan oikeaan arvoonsa - vai kuinka?
    Ydinkysymys on miten?

Vastausta odotellen:
Ari Ojapelto

VAIHE 12.
Kianderin vastaus AO:lle 14.5. 2013-09-28

Toiminta perustuu tietysti siihen, että johdannaisiin ei tule odottamattomia arvonmuutoksia ja että vastapuolet eivät mene nurin. Johdannaisessa on aina kaksi osapuolta, yleensä toinen ottaa riskiä ja toinen suojautuu siltä.
            Ongelmia tulee, jos kohde-etuuden markkinat hyytyvät kuten 2008 kävi USAn asuntoluotoille.
T. Jaakko

VAIHE 13.
AO:n vastaus Kianderille 14.5. 2013-09-28

Tervehdys,

Kiitoksia taas nopeasta vastauksesta, mutta ette vieläkään vastannut varsinaiseen kysymykseeni.
    Epäsuorasti kuitenkin myönnätte, että riskit ovat suuret ja että maksumiehet pankkien johdannaisten arvonalennuksiin puuttuvat. Joillekin pelaajille kuitenkin "mustapekka" jää käteen, jos yksikin linkki pyramidihuijauksessa pettää. Romahdus on jossain vaiheessa todennäköinen ellei väistämätön.
    Koska näin ilmeisesti tapahtuu, minusta vastuullisten taloustieteilijöiden tulisi ottaa ongelma julkiseen keskusteluun, eikä laittaa päätä pensaaseen ja toivoa parasta.
    Erityisesti poliittisia päättäjiä pitäisi valistaa ja varoittaa, koska he ovat lapioimassa veronmaksajien oikeata rahaa pankkien virtuaalitaseiden tilkkeeksi. Näillä "pelastuspaketeilla" vain jäädytetään koko markkinat ja kasvu ja talouteen tarvittavat elvytysvarat uppoavat pankkien virtuaalitaseiden pohjattomaan  "kankkulan kaivoon".
    Jonkinlaista moraalia ja selkärankaa voi odottaa julkisuudessa olevilta taloustieteilijöiltäkin. Heitä poliitikot sentään kuuntelevat edes vähän. Talousviisaat ja mediat ovat vaienneet aiheesta kollektiivisesti. Ks linkit:

http://ariojapelto.blogspot.fi/2011/10/helsingin-sanomien-talousjournalismi.html
http://ariojapelto.blogspot.fi/2012/03/reporadiosta-stasi-studioon.html

Ystävällisin terveisin:
Ari Ojapelto

VAIHE 14.
Kianderin vastaus AO:lle 14.5. 2013.

Hei
Vastaisin, että kyseessä ei ole pyramidihuijaus ja että johdannaissopimusten yleinen arvonalennus ei ole kovin todennäköinen eikä varsinkaan väistämätön.
            Johdannaisten avulla riskejä voidaan jakaa uudelleen. Riskiä karttava maksaa jollekin siitä, että tämä ottaa kantaakseen johonkin sijoitukseen liittyvän riskin joksikin aikaa.
            Systeemi on tietysti altis inhimillisille virheille ja keskeisten osapuolien konkursseille, mutta toistaiseksi tällaiset tilanteet on pystytty hoitamaan.

T: Jaakko

VAIHE 15.
AO:n vastaus Kianderille 14.5. 2013-09-28

Tervehdys,
Kiitoksia taas nopeasta vastauksesta. Nyt viimein tuli vastaus varsinaiseen kysymykseen. - Kiitoksia.
    Muutama kommentti vastaukseesi:

Kirjoitit:
Vastaisin, että kyseessä ei ole pyramidihuijaus ja että johdannaissopimusten yleinen arvonalennus ei ole kovin todennäköinen eikä varsinkaan väistämätön.

Kommentti edelliseen:
Jos pankkien arvonsa menettäneitä johdannaispapereita ei alenneta pankkien taseissa markkina-arvoonsa (Islannin tapauksessa niistä hävisi 94%), mitenkä pankkien välinen luottamus palautuu ja pankkitoiminta jatkuu normaalisti?
    Nyt kriisipankit saavat lyhytaikaista lainaa vain keskuspankeista (riski siirtyy Suomen Pankin kautta veronmaksajille) ja keskuspankit saavat "taiottua" rahaa painamalla sitä. Sitä voi seurata pitemmän päälle vain hyperinflaatio.

Kirjoitit:
Johdannaisten avulla riskejä voidaan jakaa uudelleen. Riskiä karttava maksaa jollekin siitä, että tämä ottaa kantaakseen johonkin sijoitukseen liittyvän riskin joksikin aikaa.

Kommentti edelliseen:
Nyt ymmärtääkseni johdannaispaperit eivät liiku kun niitä kukaan ei halua ostaa (ainakaan nimellisarvostaan). Yllä esittämäsi "riskinjako" on puhdasta teoriaa, joka ei enää tosielämässä toimi.
    Näitä arvonsa menettäneitä johdannaispapereita pankit yrittävät piilotella veroparatiiseissa sijaitseviin taseiden ulkopuolella oleviin tytäryhtiöihinsä (vrt. Enron) ja Hedge-rahastoihin.

Kirjoitit:
Systeemi on tietysti altis inhimillisille virheille ja keskeisten osapuolien konkursseille, mutta toistaiseksi tällaiset tilanteet on pystytty hoitamaan.

Kommentti edelliseen:
Tässä sentään myönnät ongelman olemassaolon. Kyseessä ei suinkaan ole "inhimilliset virheet", vaan paha järjestelmävika. Pankkien aiheuttama finanssikriisi on toistaiseksi pystytty "hoitamaan" veronmaksajien rahoilla ja riskillä mutta ei enää kauan.
    Siihen on mennyt kaikki yhteiskunnan liikenevät varat ja talous on ajautunut syvään lamaan ja massatyöttömyys leviää kulovalkean tavoin.
    Ihmettelen hieman talousasiantuntijoiden suhteellisuustajua, kun he suhtautuvat näinkin luottavaisesti tulevaisuuteen.
    Talousprofessoreilta pitäisi tulla paljon järeämpiä puheenvuoroja julkisuuteen ja ongelmasta pitäisi puhua PALJON ISOMMILLA KIRJAIMILLA.
Toivottavasti vastaat uskottavammin näihin kriittisiin kommentteihin.

Ystävällisin terveisin:
Ari

VAIHE 16.
AO:n viesti Kianderille kun mitään ei kuulunut 19.5.2013.

Tervehdys Jaakko,

Lähetin viikko sitten oheisen vastineen, mutta en ole saanut vastausta kysymykseen, joka koski pankkien välisen luottamuksen palauttamista.
    Sanoit, että " johdannaissopimusten yleinen arvonalennus ei ole kovin todennäköinen eikä varsinkaan väistämätön".
    Rohkenen olla eri mieltä. HS taloussivuilla oli juuri (17.5.) juttu aiheesta otsikolla "EU:n pankeille uudet stressitestit vuonna 2014". Jutussa kerrottiin, että "tarkastukset tarkoittavat sitä, että pankkien saamiset eli käytännössä lainat ja sijoitukset käydään läpi ja arvioidaan, onko niiden arvo pankin taseessa oikea.
    Markkinoilla epäillään, että jotkut pankit ovat jättäneet saatavien alaskirjauksia tekemättä".
    Kuten aikaisemmasta kokemuksesta tiedämme, stressitestit ovat silkkaa silmänlumetta ja testit läpäisseet pankit ovat olleet kohta veronmaksajien sylissä.
    Mielestäsi johdannaisten arvonalennus "ei ole varsinkaan väistämätön".
Miten uskot pankkien toisilleen antamien lyhytaikaisten luottojen palautuvan entiselleen ilman luottamusta naapuripankin ilmoittamien taselukujen oikeellisuuteen?
    Minusta tämä talouskeskustelu välillämme on ollut asiallista ja yhteiskunnallisesti jopa tarpeellista vaikka olemmekin eri mieltä. Kiitoksia asiallisesta keskustelusta.
    Uskoakseni Sinulla ei ole mitään sitä vastaan, että laitan keskustelumme blogilleni jotta muutkin voivat arvioida väitteittemme "oikeillisuuden". Vastaamatta jättämisen tulkitsen myöntymisen merkiksi.

Ystävällisin terveisin:
Ari

VAIHE 17.
Kianderin vastaus AO:lle 22.5. 2013

Hei, Lyhyesti vain:
            Monilla eteläisen Euroopan pankeilla on paljon järjestämättömiä luottoja, joista ne joutuvat tekemään luottotappiokirjauksia. Tämä on kuitenkin eri asia kuin yleinen johdannaissopimusten romahdus, johon en usko

T: jaakko

VAIHE 18
AO:n viesti Kianderille 22.5.2013.

Tervehdys,

Kiitoksia taas viestistä, mutta vieläkään en ole saanut vastausta varsinaiseen kysymykseeni (ks. Liitetiedoston graafi), mitenkä johdannaispapereiden arvonalennus tehdään?
            Se ei ole uskon asia vaan se uinuu siellä kuten Islannin pankkiromahduksessa nähtiin (arvosta katosi 94%).
    Päättyykö debattimme pattitilanteeseen eli kiistelyyn "uskonkysymyksistä"?
Ystävällisin terveisin:
Ari

Tähän päättyi ”debattimme” johtaja Jaakko Kianderin kanssa.


Luetuimmat

Kävijöitä