keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Miksi poliitikot puhuvat vain säästöistä?

(Raimo Sailas, Kokoomus)
JULKAISTU: Aamulehti 11.3. 2012 otsikolla: Ei saisi puhua vain säästöistä.


Nyt kaikki mediat ja vallassa olevat poliitikot puhuvat vain säästöistä. Kreikkaa ollaan kuristamassa jättimäisillä säästöillä hengiltä EU:n ja IMF:n johdolla.

 Suomessa hallituspuolueet aloittavat säästöneuvottelut valtiosihteeri Raimo Sailaksen opastuksella. Kaikki puhuvat vain säästöistä aivan kuten Naomi Klein ennusti ”shokkiteoriallaan” kirjassaan Tuhokapitalismin nousu.

Kukaan poliitikko tai kansanedustaja ei kysele enää, miksi kasvavasta tuotannosta ei riitä jaettavaa hyvinvointipalveluihin, vaikka tuotanto kasvaa?

Jos poliitikot olisivat ulosmitanneet veroina ja muina maksuina tuotannon kasvun suhteessa, valtion budjetin pitäisi olla nykyisen 50 miljardin euron sijasta 70 miljardia.

Vielä 80-luvulla valtion budjetti kasvoi 50 miljardista markasta 150 miljardiin vaikka tuotanto kasvoi vain 35 prosenttia. Silti olimme jo tuolloin ”Euroopan Japani”.

Koko 90-luvun budjetti pysyi Euroopan maiden parhaasta kasvusta huolimatta noin 200 miljardin (n. 35 mrd€) tuntumassa.

Laman jälkeen tuotanto (BKT) on kasvanut yli kaksinkertaiseksi ja vienti kolminkertaistunut, mutta budjetti ei ole kaksinkertaistunut, koska Raimo Sailas ei ole ollut tehtäviensä tasalla. Mihin kasvun hedelmät ovat hävinneet?

Funktionaalisessa tulonjaossa on tapahtunut megaluokan muutos. Palkansaajien osuus on pienentynyt parinkymmenen vuoden aikana 55 prosentista 45 prosenttiin.

Yritysvoitot ja pääomatulot ovat kasvattaneet osuuttaan vastaavasti. Suomalaisen työntekijän hedelmät (osingot) ovat valuneet valtakunnan rajojen ulkopuolelle, koska pörssiosakkeiden arvosta yli puolet on pääomien vapautuksen seurauksena joutunut ulkomaalaisomistukseen.

Kokoomus on vuosikausia pauhannut kireän verotuksen turmiollisuudesta, koska se tuhoaa yrittäjyyden ja kilpailukyvyn. Kokoomuksen toimesta kokonaisveroaste on 2000-luvulla vähentynyt 48 prosentista 42 prosenttiin. Progressiivisen veron osuus kerätyistä tuloveroista oli vuonna 1988 peräti 45 prosenttia. Nyt hädin tuskin 20%.

Jos tarkastelun kohteeksi otetaan kaikki työnantajien maksamat palkkaperusteiset työnantajamaksut (sotu-, eläke, ym. maksut) progressiivisen tuloveron osuus on enää seitsemän (7%) prosenttia! Erityisesti on kevennetty pääomatuloja, yritysverotusta ja työnantajamaksuja.
2000-luvulla yritysten taseet ovat kohentuneet tuntuvasti.

Kuluneiden 10 vuoden aikana veronalaisia osinkotuloja on Suomessa (lisäksi toinen mokoma ulkomaille) jaettu luonnollisille henkilöille 32,4 miljardia euroa ja veronalaisia luovutus- eli myyntivoittoja osin samoille henkilöille 28,5 miljardia.

Lisäksi yritysjohtajille on maksettu nelisen miljardia euroa ”työsuhdeoptioina”. Näistä namusista ovat päässeet nauttimaan vain n. 10 000 rikkainta suomalaista.

Siis säästöjä tarvitaan vain siksi, että suomalaiset ja ulkomaiset rikkaat rikastuisivat vielä lisää kansallisen kilpailukyvyn säilyttämisen ja veroeroosion nimissä.

Poliitikot ovat ymmärtämättömyyttään ulkoistaneet demokratian ”lume-vapaus” -ideologian avulla ja vapauttaneet pääoman. Se mahdollisti pankkien aiheuttaman finanssikriisin, jota veronmaksajat on poliitikkojen johdatuksella pantu maksamaan. Poliitikotkaan eivät kyseenalaista eivätkä kysele turhia, vaan ovat tukevasti pääoman kauko-ohjauksessa.


Ari Ojapelto
Tietokirjailija
ari.ojapelto@taloverkot.fi

Luetuimmat

Kävijöitä