Kanniaisen malliesimerkki ”yrittäjyydestä”.

(Hesari ei julkaissut 2010)

Uusliberalistiset taloustieteilijät ovat pitäneet yllä kokoomuslaista hokemaa, että yrittäjyyden kautta luodaan työpaikkoja ja sitä kautta saadaan verotuloja ja ylläpidetään hyvinvointipalveluita.
Vuonna 2006 tutkija Kimmo Kevätsalo sohaisi muurahaispesää Helsingin Sanomien Debattipalstalla (26.2. 06) esittämällä väitteen: "Väestön vauraus ei riipu yrittäjien määrästä", referoidessaan kirjaansa ”Työelämän valttikortit”.


Yksi älähtäneistä oli kansantalouden professori Vesa Kanniainen. Hän totesi Taloussanomien keskustelupalstalla vuonna 2006 yrittäjyydestä ja sen tarpeellisuudesta seuraavasti: ”Islanti käy esimerkistä tulivuoren päälle rakennetusta maasta, jonka varaus perustuu yrittäjyyteen. Suomi kavahtakoon Kevätsalon johtopäätöksiä”.

http://www.taloussanomat.fi/keskustelut/?threadID=18610&offset=60
Hän talousasiantuntijan pettämättömällä varmuudella otti esimerkiksi maan, jossa yrittäjyys oli nostettu kunniaan ja siihen oli panostettu uusliberalististen oppien mukaisesti. 90-luvun laman jälkeen Irlanti komeilikin vuoteen 2006 mennessä BKT –kasvutilastojen kärjessä Suomen ja Luxemburgin (veronkiertovaltio) ohella.

Kanniaisen hehkutuksista huolimatta todellinen ”tulivuorenpurkaus” on nyt yllättänyt Irlannin talouselämän. Talouden erikoisasiantuntijana hänen olisi pitänyt tunnistaa purkauksen ennusmerkit.
Nyt Irlanti on ”yllättäen” selvitystilassa. Erityisen ”yritteliäitä” ovat olleet pankit. Pankit tyrkyttivät kaikille ”yrittäjille” rahaa niin tolkuttomasti, että Irlannin kokonaisvelka oli seitsenkertainen maan BKT:hen verrattuna.

Yritysriskiä on otettu reippaasti – niin reippaasti, että koko Eurooppa pääsee niitä nyt maksamaan.
Irlannin pankkikriisi yltyi täyteen voimaansa syksyllä 2008. Kun kriisi alkoi, Irlannin valtio ilmoitti takaavansa irlantilaisten pankkien talletukset ja osan niiden lainoista.

Sen jälkeen Irlannin valtio on pääomittanut irlantilaisia pankkeja viidesti yhteensä 46,3 miljardilla eurolla. Nyt äskeisten ”stressitestien” jälkeen huomattiin, että tukea tarvitaan lisää ainakin 24 miljardin edestä. Jotkut asiantuntijat arvioivat, että sekään ei riitä, vaan jatkossa tarvitaan lisää ainakin 10 miljardia euroa.

Hehkuttaessaan Irlannin yrittäjyyttä Kanniaiselta unohtui mainita muutama tosiseikka. Irlanti oli ja on myös veronkiertomaa. Yrityksiä houkuteltiin sinne uusliberalistisin keinoin. Yrityksille myönnettiin määräaikainen verovapaus (yleensä 10 vuotta), voitot oli mahdollista kotiuttaa verovapaasti, oli runsaat yritystuet, alhainen yritysverotus (16%) jne.

Näillä erikoistarjouksilla Irlantiin alkoi virrata pääomia. Irlantiin perustettiin IT -yrityksiä 90-luvulla. Erityisesti panostettiin pankkitoimintaan ja johdannaismarkkinoihin. Pankkien löyhäkätisen luottojen tyrkyttämisen seurauksena asuntobisnes lähti rakettimaiseen nousuun.

Professorin tittelistään huolimatta Kanniainen ei nähnyt tätä epätervettä ”yrittämisen” kehitystä saati sitten varoittanut tulevasta.

Kanniaisen esimerkki Irlannin ”yrittämisen” positiivisesta vaikutuksesta on kerrassaan hupainen. Se on, päinvastoin, varoittava esimerkki siitä, miten pääomien vapauttaminen ja erilaiset verohelpotukset ja veronkiertomahdollisuus synnyttävät tuhon kierteen ja hävittävät terveen yrittämisen ja lopulta koko valtion.

Ari Ojapelto
Tietokirjailija
Tampere