JULKAISTU: Kouvolan Sanomat, otsikolla: "Ongelmamme on ostovoiman puute". 14.10.2002, Kansan Uutiset 29. 10. 2002. Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla on juuri julkaistu moniosainen kirjoitus-sarja: "Logistiikalla kilpailukykyä". Siinä alan ammattilaiset ovat saaneet vapaasti hehkuttaa yksipuolisia näkemyksiä logistiikan siunauksellisuudesta. Sarjassa ei ole julkaistu yhtään kriittistä näkemystä aiheesta. Onneksi sentään Hannu Oravisto on saanut Mielipide-palstalle kriittisiäkin näkemyksiä (HS 5.8.) otsikolla: "Suuryritykset sanelevat, mitä ostamme". Hän toi kirjoituksessaan hyvin esille logistiikan keskittymisen suuryritysten käsiin ja sitä kautta pienyrittäjien toimintaedellytysten katoamisen. Samoin kuluttajien valinnan mahdollisuuksien supistumisen kaupan alueella. Kirjoituksessaan hän sivusi myös ohimennen työpaikkojen katoamista ja jättityöttömyyttä logistiikan seurauksena. Tämä ikävä kääntöpuoli on jäänyt kokonaan huomiotta sarjan aikaise

http://yp.stakes.fi/FI/keskustelu/ 28.2. 2008 Yliassistentti Pasi Pyöriä teki kirja-arvostelun (Yhteiskuntapolitiikka 1/2007) kirjastani "Ahneuden aika/ Kuinka pääoman ahneus tekee teknologian avulla ihmisen tarpeettomaksi". Hyvä kritiikki on aina tervetullutta ja kohteen tulee myös kestää sitä. Olen saanut teoksestani runsaasti yllättävän positiivisia ja jopa suitsuttavia arvosteluja. Pyöriän arvostelu oli vähiten positiivinen ja kaikkein kriittisin. En malta olla kommentoimatta hänen arviotaan, koska sen sisältämät näkemykset heijastelevat laajemmaltikin tutkijoiden ja koko yliopistomaailman näkemyksiä, tapoja ja käytäntöjä, joita voi myös kritisoida. Työelämän ja kapean sektorin tutkijana Pyöriä ei hahmota koko kirjan ideaa. Hän kirjoitti arvostelussaan: "650-sivuinen mielipidekirjoitus on yksinkertaisesti liikaa! Parempi ratkaisu olisi ollut keskittyä korkeintaan muutamaan yhteiskuntamme kipupisteeseen ja kirjoittaa valitusta aiheesta napakka satasivuinen p

Jatkovastine Aamulehden 4.5.2008 kirjoitukseeni: “Uudet synnit kirjoihin“. Kirkkoneuvos Heikki Mäkeläinen otti osaa virittämääni keskusteluun synti-käsitteen päivittämisestä – kiitos siitä. Yhteiskunnallisten ja taloudellisten syntien tuomittavuudesta meillä näyttäisi olevan periaatteellinen yksimielisyys. Hän toi kirjoituksessaan pitkän listan erilaisia selvityksiä ja muistioita, joita on tuotettu kirkon sisällä. Ne tahtovat olla vain samanlaisia yleviä julistuksia nimikkeellä “yritysten eettiset säännöt“, joita yrityksetkin tilaavat mainostoimistoilta ja yhteiskuntasuhteitten konsulttiarmeijoilta yritysten yhteiskuntakelpoisuuden ja markkinoinnin tueksi. Lisäksi Mäkeläinen mainitsi arkkipiispojen Jukka Paarman ja John Vikströmin kiinnittäneen huomiota uusliberalismin vaaroihin. Havaintojeni mukaan luterilaisella puolella myös piispat Osmo Alaja ja Juha Pihkala ovat esittäneet ansiokkaasti kriittisiä äänensävyjä talouden nykymenosta. Pistokoemaisten havaintojeni mukaan hei

JULKAISTU: Yliopisto-lehti Nro 16/1997, Demari 5.3. 1998. Upsalan yliopistollisen sairaalan psykologi Håkan Eriksson on kiteyttänyt osuvasti nykyisen työelämän ongelman Dagens Nyheter -lehdessä. Hän on todennut: "Joka neljäs ruotsalainen on liian tyhmä tähän maailmaan. Vähälahjaisille asetetaan yksinkertaisesti aivan kohtuuttomia vaatimuksia nyky-yhteiskunnassa. Noin neljäsosaa väestöstä ei ´tarvita´ työmarkkinoilla, koska heidän lahjoillaan ei kilpailla entistä vähemmistä ja vaativammista työpaikoista". Hänen toteamuksensa ei suinkaan tarkoita, että ruotsalaiset olisivat tyhmempiä kuin suomalaiset tai muiden teollisuusmaiden kansalaiset. Sama ongelma on kaikissa kehittyneissä teollisuusmaissa. Ja Håkan Eriksson jatkaa: "Hyvää tarkoittaville, idealistisille poliitikoille tämä puheenaihe on tabu". Hänen viestinsä päättäjille on yksinkertainen ja karu. Työn tarjonta ja työn kysyntä eivät tule enää koskaan kohtaamaan. Automaatio vei jo 80-luvulla yksinkertaise

JULKAISTU: Talous-Sanomat 23.10.1999, Yliopisto 1/2000 Tieto on hyvin subjektiivinen asia nykyisessä "tietoyhteiskunnassa". Varsinkin kun tiedon tuottajat ja arvioijat alkavat olla markkinatalouden ja liike-elämän ohjauksessa. Yhtenä konkreettisena esimerkkinä on ETLA:n ja Tekesin yhdessä tuottama kirja: "Teknologia ja Työ". Se pyrkii kymmenen (samansuuntaisesti ajattelevan) kirjoittajan voimalla todistelemaan, että teknologialla ei ole tuotantoelämässä juuri kielteistä vaikutusta työllisyyteen. Talouslehtien toimittajat ovat kirjoittaneet erittäin myönteisiä arvosteluja. Eräskin taloustoimittaja kysyy tutkijoilta kirja-arvostelunsa lopussa: "Mikä on teknologisen muutoksen nettovaikutus työllisyyteen? - Ja tutkijat (erityisesti toinen kirjan päätoimittajista, Etlan toimitusjohtaja Pentti Vartia ) vastaavat : Nopean teknisen kehityksen ja tuottavuuden kasvun aikana vaikutus voi olla negatiivinen, mutta muuttuu myöhemmin positiiviseksi, kuten taloushisto

JULKAISTU: Yliopisto-lehti 13 / 2002. Professori Klaus Kultti otti osaa ajatustenvaihtooni taloustieteen ennustuskyvystä professori Seppo Honkapohjan kanssa (Yliopisto-lehti 10/2002). Jokin kommentti on paikallaan Kulttin kitkerään vuodatukseen. Kultti on täysin oikeassa kun toteaa kirjoituksestaan, että "sillä tuskin on vaikutusta Ojapellon mielipiteisiin". - Ei vaikuta niihin, sillä sen verran heppoinen oli kirjoitus. Hän otsikoi kirjoituksensa: "Taloustieteilijät eivät ennusta". Jos näin on, niin miksi eri taloudelliset tutkimuslaitokset ja kaikkien pankkien ennusteyksiköt julkaisevat neljännesvuosittain suhdanne-ennusteita sekä pidemmänkin aikavälin arvioita. Niitä tuottavat ymmärtääkseni taloustieteilijät eivätkä meteorologit. Vain yhtenä esimerkkinä Etlan Pentti Vartian ja Pekka Ylä-Anttilan vuonna 1992 julkaisema teos: "Kansantalous 2017", jossa ennakoidaan Suomen taloudellista kehitystä vuoteen 2017 asti. Kirjoittajat ovat ilmeisesti Kul

JULKAISTU: Yliopisto-lehti: 5/2002 otsikolla: "Vastaus Honkapohjalle". Akatemiaprofessori Seppo Honkapohja otti kantaa (Yliopisto-lehti 2/2002) kritiikkiini taloustieteilijöiden suhdanne-ennusteista. Hän ehdotti, että "Yliopisto-lehti keräisi viiden vuoden ajalta aineiston Laitisen ja Ojapellon ennusteista ja pyytää tilastotieteilijän arvioimaan niiden osuvuuden suhteessa muihin ennusteisiin. Lehdellä on tähän jonkinasteinen moraalinen velvoite, kun se jatkuvasti antaa runsaasti palstatilaa Ojapellon tajunnanvirralle". Myönnän, että olen kritisoinut aika kärjekkäästi taloustieteilijöiden kykyä tehdä erilaisia tulevaisuuden ennusteita, mutta viiden vuoden aikana en tietääkseni ole tehnyt yhtään tulevaisuuden ennustetta Yliopisto-lehdessä, joten Honkapohjan pyyntö on mahdoton. Sitä vastoin kirjassani "Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä?" (Tammi 1989), olen tehnyt jo vuonna 1989 lukuisia ennusteita yhteiskunnan ja talouden tulevasta kehi

Julkaistu: Yliopisto-lehti Nro 3 1998. Otsikolla: "Faktat pöytään". Professori Mauri Luukkala otti kantaa tässä lehdessä (20/97) kirjoitukseeni (16/97) joka käsitteli työn tarjonnan ja kysynnän välistä epäsuhdetta. Hänen kirjoituksensa taso, joka samalla kuvastanee laajemminkin suomalaista yhteiskuntakeskustelua tasoa, ei kylläkään ole kenellekään kunniaksi. Luukkala ei yritäkään faktatiedolla tyrmätä esittämääni (ja TT:n tilastojen todentamaa) rajua kysynnän kasvun muutosta "korkeaa osaamispanosta" vaativien työpaikkojen kohdalla nykyisessä työelämässä ja sen epäsuhdetta keskivertokansalaisen kykyihin nähden. Sen sijaan hän populistisesti pyrkii aikaansaamaan mielikuvan, että olen kaikenlaisen kehityksen vastustaja ja haikailen takaisin keräilytaloutta ja "pajukoriteollisuutta". Vaikka olen jo yli 15 vuotta kirjoitellut teknologian yhteiskunnallisista vaikutuksista, en ole milloinkaan ja missään yhteydessä julistautunut kehruujennyjen särkijäksi t

JULKAISTU: Yliopisto-lehti 10 / 2001 Taloustieteen professori Matti Viren heitti kevyttä herjaa allekirjoittaneesta (Yliopistolehti 6/2001) otsikolla: "Chomskyn vuodatuksia jo riittävästi". Arvostellessaan ensin Chomsky'ä, hän hän hyökkää ja vähättelee allekirjoittanutta seuraavasti: "Samanlaiseen sinnikkyyteen pystyy Suomessa vain Ari Ojapelto , jonka ketjukirje (aiheena taloustieteen typeryys) ilmestyy ties monetta kymmenettä (sadatta?) kertaa saman Yliopisto-lehden puheenvuoropalstalla". Fil.lis. Markus Lång ehti jo puuttua oleelliseen, vastatessaan Virénille puolestani (Yliopisto 7/2001) otsikolla: "Talouseliitin maailmankuvasta". Hän vastasi osuvasti: "Jos Chomsky ja Ojapelto ovat väärässä, eikö prof. Viren voisi osoittaa, miten ja miksi he ovat väärässä? Kiistoja ei voida ratkaista vetoamalla epäolennaisiin, ulkopuolisiin seikkoihin". - Tuohon ei ole paljoa lisäämistä. Virénin kommenttia haluaisin korjata heti toteamalla, että i

JULKAISTU: Yliopisto-lehti 3 / 1998 Professori Vesa Kanniainen on jo useassa Yliopisto-lehden numerossa kirjoituksissaan tölvinyt allekirjoittaneen kirjoituksia ja mielipiteitä. Matkan varrella on tullut vastapainoksi useiltakin puolustavia puheenvuoroja lehden lukijalta. Koska en ollut aluksi tietoinen alkaneesta debatista, niin ehkä asianosaisena voinen myös esittää jonkun kommentin. Lehden 17/97 numerossa Kanniainen paheksuu näin: "Mainonnan konsultti Ari Ojapelto on viimeiset kaksi vuotta harhauttanut eri lehtien päätoimittajia (Viimeksi Yliopisto-lehden 16/97) puheenvuoroillaan, joista hehkuva varmuus voi pulputa vain alan tutkijakoulutuksen puuttumisesta". Kanniainen vetää itsensä ja muutkin taloustieteilijät jonkinlaiselle jumalalliselle jalustalle kirjoittamalla: "Taloustieteilijät itse ovat kirkkaan tietoisia, että heidän työkenttänään on fiktiivinen maailma, jota ei ole olemassakaan taloustieteilijän aivolohkojen ulkopuolella. Mallimaailmaa tarvitaan sik

JULKAISTU: Kansan Uutiset 10.4. 2002 Verotus on ilmeisesti tulossa seuraavien vaalien vaaliteemaksi. Ainakin lukuisat päättäjien puheenvuorot ennakoivat sitä. Myös kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohja otti äskettäin kantaa Helsingin Sanomissa (14.3.) otsikolla: "Mitä vaatisikaan verotuksen reiluus" kommunistipuolueen puheenjohtaja Yrjö Hakasen kirjoitukseen (10.3.) joka alkoi otsikolla: "Pääomatuloja olisi verotettava samalla tavalla kuin palkkoja". Ylä-Liedenpohja jätti vastaamatta Hakasen verotusta koskeviin aivan asiallisiin kysymyksiin. Sen sijaan hän jatkoi taloustieteellistä kikkailua "reiluuden" nimissä viitaten yhteen Hakasen varomattomasti käyttämään sanaan. Vaikka Suomessa on tapahtunut Suomen taloushistorian suurin tulonjako palkansaajilta pääoman hyväksi, verovaroilla elävä kansantaloustieteen professori ehdottaa lisää verohelpotuksia pääomalle verotuksen "reiluuden" nimissä. Vaikka yhteisöverokanta eli yrity

JULKAISTU: Salon Seudun Sanomat 12.12.2005, Työkansan Sanomat 22.12. 2005. Yrittäjyysprofessori Erkko Autio ihmetteli (HS 24. 11. 05) miksi Suomessa ei ole kasvuhakuisia yrityksiä ja yrittäjiä. Samaa yrittäjyysevankeliumia julistavat kaikki poliitikot puolueisiin katsomatta. Automatisoitunut suurteollisuus ei ole enää yli 20 vuoteen luonut työpaikkoja. Kaikki hakevat työllisyyteen pelastusta yrittäjyydestä. Autio, kuten muutkin kymmenkunta Suomessa verovaroilla elävää yrittäjyysprofessoria, hakee syitä vähäiseen yrittäjyyteen marginaalisista kohteista. Vähäiseen kasvuyrittäjyyteen on kuitenkin vaiettu syy, joka on ylitse muiden ja kaikki yrittäjyysprofessorit vaikenevat siitä kuin yhteisestä sopimuksesta. On edesvastuutonta narrata ihmisiä yrittäjiksi, jos tuottavuus kasvaa nopeammin kuin markkinoiden ja palkansaajien reaalinen ostovoima. Ei ole ihme, ettei kuluttajilla riitä enää rahaa ostamaan tavaroita ja palveluja, sillä kansantulossa on tapahtunut yli 10 prosentin siirtymä

JULKAISTU: Kansan Uutiset 7.2. 2000 Valtiotieteen tohtori Seppo Ruotsalainen herätteli äskettäin ansiokkaasti keskustelua taloudellisista arvokysymyksistä. Hän kirjoitti (HS 6. 7. 99.) seuraavasti: "Mahtava tietotekninen kehitys kätkee ehkä sen tosiasian, että yhteiskuntatiede ja ajattelutiede (filosofia) eivät ole niin korkealla tasolla kuin oletetaan. Saatamme olla jopa pysähtyneisyyden tilassa. Esimerkiksi taloudellinen arvokysymys on nykyisessä yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa taka-alalla". Ruotsalainen kohdistaa kirjoituksensa taloustieteilijöille: "Kuitenkin ns. klassisen taloustieteen edustajien mielestä oppi arvosta oli se tutkimusalue, jonka avulla yksin voitiin selittää tieteen muut osat (...) Karl Marx pohjasi arvoteoriansa Adam Smithin ja David Ricardon näkemyksiin, joiden mukaan taloudellinen arvo jakautuu eri yhteiskuntaluokkien kesken. Arvokysymys on keskeinen siksi, että sen myötä ratkeaa myös yhteiskuntaa kohtaan tunnettu arvostus".